torstai 31. toukokuuta 2012

Jälkipelit: Andy Murray vs. Jarkko Nieminen, Roland Garros 2012

Voi voi ja huh heijaa. Voiko tässä muuta sanoa? Ei voi, mutta yritetään.

Heti alkuun on myönnettävä, että turhautuminen Jarkon tämänpäiväisiin otteisiin asteikolla 1-10 oli se kuuluisa 13.  Niin kauhea tämä tappio oli, eikä siitä päästä mihinkään. Emme me, eikä varsinkaan Jarkko.

Nyt olisi ollut loistava paikka kaataa top 5-ukko Grand Slam -turnauksessa ja edetä Ranskassa kerrankin pitkälle, varsinkin neljänneksi sijoitetun katetulla reitillä, mutta ei. Ei kerta kaikkiaan. Murray voitti lopulta jopa helposti ja kyllä, vahvasti haavoittuneenakin.

Ottelun alku oli Jarkolta vielä melko hyvä ja hän tuli otteluun selkeästi päättäväisenä hyvällä ja aggressiivisella pelisuunnitelmalla. Näimme ensimmäistä kertaa pariin vuoteen muun muassa niitä hurjia rystypommeja, jotka saivat aikoinaan jopa top-10:n jätkät pelosta sekaisin. Huolimatta siitä, että Murray muutaman kerran rokottikin Jarkon heikoista kakkossyötöistä, niin Jarkko ikään kuin roikkui nöyrästi vaikeat hetket mukana, juuri niin kuin kaikki huippupelaajatkin tekevät.

Pian kuvaan astuivat kuitenkin Andyn selkävaivat, jotka aluksi vaikuttivat lähinnä jalkavaivoilta ja ne saivat Andystä yliotteen. Toki Jarkkokin teki vielä sen mitä tarvittiin ja vei peliä. Tuossa vaiheessa siihen ei tosin paljoa tarvittu ja rehellisesti sanoen Jarkko sai ensimmäisen erän käytännössä 'ilmaiseksi', jos nyt tätä ilmaisua voi koskaan näin käyttää.

Periaatteessa Jarkon peli oli hyvää ja suhteellisen järkevääkin aina toisen erän puoliväliin saakka, jolloin hän johti sitä vielä "turvallisesti" murrolla 4-2. Tuplamurto ja matsin, tai ainakin tuon toisen erän, tappaminen oli lähellä, mutta sitä ei koskaan tullut.

Tässä vaiheessa tapahtuikin jotain todella outoa. Täysin köysissä ollut Murray jatkoi hieman ottelun alusta parantunutta köpöttelyään ja Jarkko alkoi kipsaamaan kun olisi pitänyt tappaa matsi. Virheitä alkoi tulla ja Jarkon pää, lyönnit ja peli murenivat kuin se kuuluisa Hangon keksi, jonka jälkeen ottelu oli yhtä kidutusta. Myös katsojille.

On aina haastavaa pelata, jos vastustaja on loukkaantunut. Vielä haastavampaa se on, jos vastustaja alkaa toipumaan tai nostaa jollain muulla tavalla pelitasoaan arvaamattomasti. Vastaavaa tasonnostoa omaan peliin on vaikea tehdä, jos ja kun on jo jollain tasolla "tuudittautunut" kruisailemaan kohti voittoa. Valitettavasti, ja toisaalta myös onneksi, tennis on tässä suhteessa armoton laji. Viimeinenkin pallo on voitettava. Joka kerta. Siinä ei auta edes murskaava johtoasema, vaan ottelu on aina tapettava tavalla tai toisella. Fokus olisi pidettävä tiukasti omassa tekemisessä, eikä ajatuksille nilkuttavasta vastustajasta tulisi antaa yhtään tilaa.

Tänään Jarkko ei tappamisessaan onnistunut, vaan hän tuntui ennemminkin odottelevan Murrayn luovutusta. Murrayn mukaan se ei kovinkaan monen pisteen päässä ollutkaan, mutta sitä ei tullut ja hyvä niin. Parempi voitti jälleen kerran.

Pahimmassa ahdingossaan Murray pelasi vieläpä kenelle tahansa ikävää lämäilytennistä, jossa hän tulitti palloja menemään tyyliin upporikasta tai rutiköyhää, jolloin Jarkon oli vaikea pitää rytmistään kiinni. Pikkuhiljaa Murray alkoi ikään kuin pelaamaan itseään Jarkon pään sisään, vaikka periaatteessa ottelussa olisi pitänyt käydä juuri päin vastoin. Toki tuo Murrayn virheiden ja voittolyöntien vuorottelu ja lopulta virheettömyys olisi henkistä myrkkyä kenelle tahansa ilman loukkaantumistakin. Kun tuohon lisätään vielä Murrayn leijasyötöt, joille jo selkeästi tuskastunut Jarkko ei osannut tehdä yhtään mitään, niin paisti nimeltä Jarkko Nieminen alkoi kypsyä kiihtyvällä vauhdilla.

Roomassa osui kämmen kenttään.
Missä tämä sitten meni totaalisesti metsään? Voidaan sanoa, kuten edellä totesin, että tilanne yllätti Jarkon ja pää hajosi ja pahasti, eikä Jarkko saanut kasattua itseään saati peliän enää missään vaiheessa, mikä yllätti meidät kaikki. Mutta sekin on vain yksi palanen isoa kuvaa. Onhan Jarkko jo kokenut kehäkettu tai kuten tänään, kehäraakki ja ollut näissä tilanteissa monesti aiemminkin. Edellinen loukkaantuneen pelaajan kohtaaminen oli edellisellä kierroksella. Toki silloin vastustaja luovutti melko nopeasti, eikä jäänyt kitumaan Murrayn tapaan.

Voisiko ajatella, että tälläkin kertaa palataan pelaajalle luonnolliseen pelitapaan? Mitä tänään olisi tehnyt esimerkiksi Nadal? Tai Federer? Tai vaikkapa Ferrer? Heistä kaikki olisivat puskeneet omaa vahvaa peruspeliään veren maku suussa ja haju nenässä. Väittäisin, että he olisivat jopa nauttineet tilanteesta ja teurastaneet skotin siihen paikkaan.

Mitä tekee Jarkko? Lyö joko munatonta läpsyttelyä keskikaistaan tai räiskii täysin övereitä pommeja pitkin areenaa. Pelaa täysin ennalta arvattavaa peliä tehden valtavan määrän virheitä. Tekee lukuisia jalkavirheitä sekä tuplia murtopalloissa. Äksyilee kuin rakkikoira ja talloo mailaansa kuin pikkutyttö tenniskoulutunneillaan. Mitä helvettiä se muuten oli? Tähän vaadimme jopa selityksen. Missä oli ns. oma peli? Vai oliko se nimenomaan tuossa munattomassa läpsyttelyssä?

Jarkon aggressiivinen peli on mielestäni aina ollut enemmän tai vähemmän nuoralla tanssimista räiskimisen ja kontrollin rajamailla. Se ei ole useinkaan ollut helpon tai luonnollisen näköistä, vaan siinä on lähes poikkeuksetta yhdistynyt hurja työmäärä sekä korkea itseluottamus. Jos näistä jompikumpi pettää, niin housut kastuvat edestä ja takaa ja turpaan tulee.

Tänään petti pää ja se oireili pahasti koko peliin, tappaen täysin sen aggressiivisemman ja uskaliaamman pelin, jota tänään olisi kipeästi tarvittu koko ottelun ajaksi. Pelin, joka ei ole Jarkolle ominaisinta ja jonka eteen hän joutuu tekemään pienen mutta ratkaisevan ekstratyön, jotta toimivan hyökkäyspelin saisi kaivettua esiin tappajavaistosta puhumattakaan. Kun sitä ei enää löytynyt, mitä jäikään jäljelle?

Ottelu ja kipsi meni lopussa jo niin hurjaksi, että Jarkolla oli todellisia vaikeuksia osua ylipäätään koko kenttään. Jos tuo hurjempi peli löytyisi luonnollisesti, olisi Murray joutunut liikkumaan aivan eri sykkeellä, eikä kenttää olisi lanannut Nieminen, vaan puolirampa skotti. Oijoi, missä olivatkaan Jarkon stopparit? Entä jyrkät krossit? Aggressiiviset syötönpalautukset? Entä... Äh. Antaa olla.

Jarkko pelasi ja käyttäytyi tänään kuin koulupoika. Piste. Onneksi seuraava turnaus on jo parin viikon päästä. Siihen mennessä pää kuntoon Jakke! Nyt on hyvä hetki ottaa pieni lepo, pari keikkaa ja virvoke.

PS. Hassua muuten, miten hienosti ja rennosti Murray lämäili ahdingossaan. Hetken aikaa jopa tykkäsin tästä loukkaantuneesta skottikoirasta! Liikkeen parantuessa Murrayn lyönneistä katosi kuitenkin kaikki räjähtävyys ja paluu tuuppariksi oli väistämätön. Jälleen kerran tenniksen historiassa se vei voiton. Shite.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Hajaheittoja: Roland Garros 2012, osa II

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja varsinkin sen viereen.

Pakko iskeä vielä kerran median tennisturinointiin. Anteeksi jo etukäteen. Lupaan, että tämä on viimeinen kerta tällä erää.

***

Helsingin sanomien verkkosivu 30.5.2012: "Nadal piti vahvoilla peruslyönneillä otteen itsellään. Bolelli pystyi vajaan kahden tunnin aikana yhteen syötönmurtoon, kun Nadal sortui kaksoisvirheeseen."

Melkoista kuraa maan ykköslehdessä jälleen kerran. Sen verran jutun kirjoittajalle/kääntäjälle/hyväksyjälle, kuka ikinä oletkin, että tenniksessä (tiedäthän lajin, keltaiset suht pyöreät pallot, mailat, 2 tai 4 pelaaja, suorakulmion muotoinen kenttä jne?) syötönmurtoon vaaditaan muutakin kuin yksi kaksoisvirhe. Jotain rajaa nyt. Tuohon seitsemän virkkeen "juttuun" ei olisi paljon vaadittu, mutta vihkoon meni siis sekin.

Eikö muutenkin olisi parempi, että jättäisitte nämä nollainformaation tulosjutut täysin turhalla 'fancy pansy' -briljeerauksella tyystin tekemättä? Mitä järkeä noissa jutuissa tällaisenaan on? Ne eivät anna kenellekään yhtään mitään.

***

Iltalehti sentään vähän petrasi tiistaina, sillä Serenan tippuminen avauskierroksella oli toden totta superyllätys, ("Superyllätys Ranskan avoimissa - tähti putosi kyyneleet silmissä"), toisin kuin se Andy Roddickin ensimmäisen kierroksen tippuminen.

Otsikko siis vähintäänkin jo kohdillaan, mutta jutun sisällössä oli tietenkin melkoinen lapsus: "Williams onnistui voittamaan avauserän, mutta sen jälkeen peli kulki ranskalaisen komennossa ja päättyi hänen voittoonsa 4-6, 7-6 (7-5), 6-3." Huh huh. Tiedoksenne, että toinen erä oli kyllä vielä pretty f***ing far from ranskalaisen komennosta, vaikka toki kuvauksellisesti asian varmasti ilmaisettekin. Williams johti nimittäin tuon erän tie-breakiä jo 5-1 ja oli siis kahden (!) pisteen päässä otteluvoitosta. Ilman jonkin sortin romahdusta ranskatar olisi syönyt patonkia kahden erän jälkeen. 

Mutta voitosta ehdottomasti isot rispektit Virginie Razzanolle! Pelaajalle on aina iso hetki voittaa joku suurista ensimmäisen kerran. Monelta pelaajalta tuo ihanuus jää kokonaan kokematta.

***

Tämän viikon kirjeenvaihtajamme Kim Ö on päässyt turvallisesti kisapaikalle ja ottanut jo tekstiviestitse yhteyttä. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan miehen kuulumisia ja matkaraporttia.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Hajaheittoja: Roland Garros 2012, osa I

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja varsinkin sen viereen.


Pelit ovat Garrosilla alkaneet. Ensimmäiset hajaheitot, olkaa hyvä!

***

Ranskan avoimissa yllätys: Jenkkitähti putosi avauskierroksella! (Iltalehden verkkosivuotsikko, 27.5.2012)

Hohhoijaa. Kyseessä siis Andy Roddick, maailmanlistan 33. Todellakin, hurja tähti edelleen, joka pelannee parhaillaan uransa viimeistä kautta. Andy siis hävisi Ranskan Nicholas Mahut'lle, joka komeilee sijalla 88. Ok, reilu peli ja numeroiden valossa pienimuotoinen yllätys varmasti. Mutta. Jopa jutussa muistetaan hienosti mainita, että Roddick on voittanut tänä vuonna 17 ottelustaan vain seitsemän. Tämän lisäksi hän on tippunut Ranskan avoimissa ensimmäisellä kierroksella neljä kertaa aiemminkin, eikä ole selvinnyt kuin kerran neljännelle kierrokselle kyseisessä turnauksessa. Eihän tämä iso asia ole, mutta jumaliste, että osaa ärsyttää tällainen otsikointi, jonka pauloihin vieläpä menin ihan 100-0. Luulin oikeasti jo Serenan tippuneen. Joka näköjään tippui juuri tällä sekunnilla! Huomisia otsikoita odotellen...

***

Tapaus Brian Baker. Never heard? Ei hätää, en ollut minäkään, mutta luin hänestä tarinaa Steven Tignorin blogista. Lukekaa tekin. Kannattaa. Kertakaikkisen hurja tarina. Ei siinä mitään, että hän tiputti maanantaina hiipuvan tähden Xavier Malissen muodossa Roland Garrosilla. Eikä siinäkään periaatteessa mitään, että hän oli karsijana Nizzan turnauksen finaalissa viime viikolla. Mutta siinä ja edellisissäkin alkaa jo kummasti olla, sillä nämä olivat 27-vuotiaan amerikkalaisen ensimmäiset pelit tällä tasolla lähes seitsemään vuoteen. Ja tuossa välissähän mieheltä operoitiin muun muassa molemmat lonkat, tyrä, ja lyöntikäden kyynärpäätä pariin otteeseen. Kuka olisi heittänyt jo pyyhkeen kehään? Minä ainakin.

***

Jarkko kohtaa seuraavaksi Murrayn. Pelkään pahaa. Kahden hieman samantyyppisen pelaajan kohdatessa parempi yleensä voittaa. Usein jopa rumasti. Toivotaan, että Jarkon aggressiivisuus pysyy koko ottelun ajan hyvällä ja korkealla tasolla, eikä Jarkko ala passailemaan yhtään. Ei yhtään, eikä missään vaiheessa. Vain silloin Jarkolla on mahdollisuudet voittaa tämä skottikoira. Kämmenmylly pystyyn Jarkko! Tsemppiä!

***

Lisää heittoja luvassa Roland Garrosin aikana. Niitä odotellessa vastaa vaikka oheiseen kyselyyn. Osukaa linjoille!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Ennakko: Roland Garros 2012

Pitkä odotus on vihdoin ohi: kauden toinen Grand Slam on vihdoin täällä! Roland Garros pistetään ennakkopakettiin tässä ja nyt.

Tämä ennakko voisi olla mistä tahansa muustakin isommasta (massa)turnauksesta, sillä kuten moneen otteeseen on todettu, isot nimet ovat isoissa kisoissa isoja nimiä ja pienet edelleen poikasia. Ainakin jos voittotaistelua mietitään. Voisin nimittäin jälleen kerran luvata melko lailla mitä tahansa, jos joku kolmikosta Federer-Djokovic- Nadal ei tätä vie.

Melkein voisin jättää myös jopa Federerin pois laskuista, mutta en sitä tee, koska hienon matkaraportin tehnyt Jukka L. on ensi viikon Roland Garros-avustajani Kim Ö:n ohella Skandinavian suurimpiä Roger-faneja.

Pelithän siis alkoivat jo tänään sunnuntaina ilman sen isompia yllätyksiä, mutta suurimmistä nimistä kentällä kävivät vain Tsonga ja Del Potro, jotka molemmat jatkavat. Del Potro tosin aavistuksen loukkaantuneena (polvi?). Kummatkin voisi laskea kisan mustiksi hevosiksi, varsinkin Del Potron, mutta hänen kisavoittonsa vaatisi kyllä ehdottoman maksimimaalista flow-tilaa tyyliin US Open 2009 sekä täysin tervettä miestä.

Lisäksi tämä saattaa olla kaikille isoille miehille liian rankka Grand Slam voitettavaksi. Niin hyviä kuin isnerit, del potrot, tsongat ja vaikkapa raonicit ovat jo jopa massalla, niin seitsemän voitettua paras viidestä -ottelua kahteen viikkoon on heille todennäköisesti aina liikaa. Jättiäijistä vain Berdych voisi jaksaa kevyehkön liikkumisensa turvin, mutta hänellä ei siihen riitä pää. Missään ikinä milloinkaan.

Mennäänkin suoraan siis voittotaisteluun. Nadal on pelannut Garrosia alustavat massakisat lähes täydellisesti ja voittanut kaikki, sinisen massan Madridia lukuunottamatta, joka juuri pintansa vuoksi jätetään nytkin painoarvolle nolla. Nadalia auttaa helpohko kaavio, joskin juuri edellä mainittu Raonic saattaa olla kovankin testin paikka neljännellä kierroksella, jos Raonic sinne asti selviää. Raonicin ajoittainen ailahtelevuus menee vielä nuoruuden piikkiin, mutta nyt se voi mennä myös pahojen massamiesten (mm. Monaco) piikkiin ennen Nadal-ottelua. Nadal kuitenkin on lähes pomminvarma finalisti, sillä välierässä David Ferrer olisi henkinen suupala ja lyöty mies jo etukäteen. Erinomaisista otteistaan huolimatta Ferreriltä ei löydy mentaalista kovuutta voittaa Nadalia massalla, vaikka Nadal olisi pelillisesti täysin köysissä. Tämä on tälläkin massakaudella nähty jo kahdesti. On eräpalloja, on omia syöttövuoroja erävoittoon, mutta ei ensimmäistäkään erää.

Niin ikään Djokovicilla on melkoisen mukava kaavio ilman sen suurempia vaaranpaikkoja aina semifinaaliin asti, jossa vastaan tulee mitä todennäköisimmin Federer, joka sen sijaan saa olla varuillaan. Neljännesfinaalissa vastaan astelee nimittäin joko Berdych tai Del Potro, joista Berdychillä saattaisi olla aavistuksen paremmat paukut tässä vaiheessa kisaa. Mutta vielä suurempi uhka on siis Djokovic välierässä. Siinä olisi kiistatta tämän turnauksen toiseksi suurin ja odotetuin kohtaaminen. Melkein kuitenkin uskon Djokovicin tämän hoitavan. Tulivoimaahan molemmilla on vaikka muille jakaa, mutta tässä tullankin siihen, että Federerille ei riitä massalla hänen letkeä peruspelinsä, vaan hänenkin on ajoittain alistuttava kiltisti hurjaan puolustuspeliin, joka ei ole hänen parhaita puoliaan. Djokovicilla se vastaavasti on, joten tästä voi tulla pannukakkukin, mutta isketään siihen kiinni jos ja kun sen aika on.

Finaalissa kohtaisivat siis Nadal ja Djokovic. Jotenkin herrojen viime kohtaamisista tämän kevään massoilla on jäänyt sellainen sivumaku erinäisistä syistä johtuen, että Djokovic olisi ikään kuin vain testaillut omaa peliään Nadalin massamyllyä vastaan. Katsonut, mistä niitä pisteitä ja paikkoja tulee (edelleen Nadalin rystyä painostamalla), toimiiko hänen omat linjapommit (kyllä, varsinkin rystyltä), miten Nadal syöttää (aavistuksen epätasaisesti) ja niin edelleen. Mielestäni vain Rooman finaalin ensimmäinen erä oli sitä, mitä tuleman todennäköisesti pitää mahdollisessa Garros-finaalissa.

Djokovic ei ehkä myöskään ole vielä näyttänyt aivan kaikkia massakorttejaan, sillä hän haluaa varmasti olla jotain vielä parempaa, mitä Nadal ja Federer ura-Grand Slamiensä kanssa ovat. Hän haluaa voittaa kaikki Grand Slamit putkeen. Tehdä historiaa omalla tavallaan. Nyt hänellä on siihen kaiken lisäksi elämänsä mahdollisuus ja se olisi kiistatta hurjin suoritus tennismaailmassa pitkään aikaan. Käyvätkö vain paineet liian koviksi, se jää nähtäväksi.

Nadal puolestaan on varmasti saanut voitoistaan ja Djokovic-päänahoistaan hurjasti lisää itseluottamusta ja tämä enteilee aina hurjaa iskua Garrosilla. Voi olla, että hänelläkin on vielä takataskussaan jotain, mitä emme vielä ole nähneet. Jotenkin hänen pelistään on voitoista huolimatta uupunut sitä extratehokkuutta ja-aggressiivisuutta, jossa mm. kämmenet lämätään nurkista läpi eikä jäädä junnaamaan keskikaistalle.

Rooman Djokovic-ottelussa hän käytti sitä yllättävänkin paljon. Toki varsinkin häntä vastaan tämä saattaa olla myös viisasta, sillä Djokovic on varmasti yksi parhaista, ellei peräti paras, kulmien käyttäjä kun hänelle lyöntikulmia avataan. Hän löytää usein vielä ikävämmän kulman ja pelin avaaja löytääkin itsensä 'sivupressuista' kulmia avatessaan. Palataan tähän vielä lähempänä, jos tämä ottelu toteutuu. Muussa tapauksessa Nadal on väistämättä mestari.

Joka tapauksessa Nadal on tälläkin kaudella yllättävän usein tyytynyt odottelemaan lähes vastustajan virheitä peruspelillään, kuten kävi muuten taannoisessa Jarkko-matsissakin. Se oli tosin kauden ensimmäisiä massaotteluja, mutta silti näkisin tämän passiivisuuden jotenkin lisääntyneen Nadalin pelissä viime vuoden aikana. Onko se sitten sitä itseluottamuksen puutetta vai mitä, niin sekin jää nähtäväksi.

Mutta yhtä kaikki. Vain Djokovic voi viedä Nadalin ennätyksellisen seitsemännen Garros voiton, mutta Nadalin massakauden näytöt, ehkä jopa peli, ovat nyt kokonaisuudessaan sitä luokkaa, että hän on ehdottomasti ennakkosuosikki nro yksi.

Näin siis käy.

Neljännesfinaalit:
Djokovic-Tsonga
Federer-Berdych
Ferrer-Murray
Nadal-Almagro

Välierät:
Djokovic-Federer
Nadal-Ferrer

Finaali:
Djokovic-Nadal

Voittaja: Nadal

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Matkaraportti: Rooma Masters 2012

Blogin juuri virallistettu avustaja Jukka L. kävi viime viikolla Rooman Mastersissa seuraamassa miten pallo liikkuu.
Jukka L.

Jukka, mistä sait idean lähteä Roomaan katsomaan tennistä?
Jo kauan oli puhuttu ja puhuttu, että mennään katsomaan kun parhaat lätkii palloa. Mutsi ja faija oli kiertäny Pariisit ja Vimpelit ja itse vaan Tukholman. Lempeää kateutta oli siis ilmassa jopa perheen sisäisesti. No, kokoonpano matkalle oli muuttuva pitkin kevättalvea ja lopulta se oli varsin vaatimaton, ainakin kentän laidalla kuullusta huudosta päätellen. Meitä oli siis matkassa kolme henkeä: nainen 40v, tyttö 13v ja mä (mies 44v).

Mites logistinen puoli, lennot ja majoitukset?
Lennot Tampereelta Irlantilaisin siivin 110 eugenia eestaas. Ei paha. Ja homma toimii. Ja asuminen upeassa leikkarissa n.13 km keskustasta 75 egee 4 yötä (mökissä vielä 2 sänkyä tyhjänä). Eli ei todellakaan paha. Sinne maanantai-iltana ja tiistaina sitten peleihin.

Entäs liput?
Liput oli ostettu ennakkoon taktiikalla: tiistaina on Jarkko vielä mukana ja päällikkötason heebot aloittelee silloin omat pelinsä. Liput isolle areenalle ja niillähän pääsee myös ns. pikkukentille. Tiistaiaamuna netistä peliohjelma (leikkarin respa oli täysillä mukana ja printtas ohjelman ja meno-ohjeet pelipaikoille) ja eikun ympyröimään ukkojen nimiä suu vaahdossa paperista taktiikalla: ton mä ainakin haluun nähdä ja ton ja ton.

Tennisjumala. Naiset. Areena.
Miten puskitte pelipaikalle?
Dösä, metro ja spora ja Stadio Olympico häämötti jo edessä.

Ja pelipaikalla homma toimi, vai kuinka?
Joo, eikun liput lompsasta ja marssien sisään ja olo oli kuin karkkikaupassa. Kaikkea herkkua tarjolla mut vaan yhtä kerralla... ärsyttävää. Paikka on iso, viihtyisä, avoin, toimiva ja ennen kaikkea katsojaystävällinen. Lähelle pääsee ja jos nimmaria haluaa, niin ei se ainakaan ole puitteista kiinni. Lähelle pelaajia todellakin pääsee. Alueella on runsaasti myös ravintolapalveluita tarjoavia yrityksiä ja niitä myös käytettiin. Ja jos joku matsi oli kiinnostavuudessaan sitä tasoa, ettei edes ns. märkä (siis olut) saanut hanuria penkistä, niin ei hätää, katsomossa kierteli myyjiä ja olo oli kuin kuninkaalla: aurinkoa, tennistä ja Coronaa.

Kato kato. Saiko siideriä, GT:tä tai punaista jumalten juomaa?
Katsomossa ei saanu ku hiivaa ja limpparia. Niin ja vettä. Mut baareista tietty mitä vaan. Ei ne pojat jaksa kantaa vellihousujen juomia. Selkähän siinä menee.

No niin, ei mennä tähän tämän enempää, koska tiedän mitä tulisi seuraavaksi. Ketä näit?

Tietysti Jaken, jonka matsi oli ainoa koko matsi joka katsottiin. Sit Sharapova, Murray, Isner, Monfils, Simon, Nalbandian, Gasquet ja punaiseen massaan totuttelemassa myös Nole ja Kuningas itse (ei Rafa) sekä liuta muita huippunimiä niin miesten kuin naistenkin puolelta. Oli siinä ihmettelemistä.

Jarkko N.
Aivan varmasti. Menit siis Roomaan saakka katsomaan Jarkkoa. Hatunnosto. Entäpä Murray, onko koira?
On.

Voittaako koskaan mitään suurta?
Ei voita. Varsinkaan massalla.

No sitä minäkin. Miltä peli muuten näytti?
Pallo sai todella kyytiä ja kansa nautti. Itse peleistä ei tule kommenttia, koska suurin osa varmasti näki pelejä töllöstä tai netistä ja kaikki tietävät jo tulokset.

Sano kuitenkin vielä pelistä sen verran, että oliko pelin tempo, pelaajien liikkuminen, jengat ynnä muut millä tasolla sanotaan vaikka meihin RajaTe:n suhareihin?
No tempohan on ihan älytön, todella atleettista. Huonoistakin asennoista lähtee huikeita pommeja. Liike on todella hyvää. En voi sanoa, että joku olis liikkunu huonosti. Ja esimerkiksi nämä isot pojat, Querrey ja Isner, niin onhan se huikeeta miten hallitsevat kroppansa. Samoin jengojen käyttö on kans taianomaista, erityisesti ne stopparit viehättää. Paljon on vielä työtä RajaTen ja ehkä muittenkin pelaajien tehtävä että ko. taso saavutetaan.

Aikamoista. Entä tunnelma paikan päällä?
Gael M.
Paikan päällä sportti on aina erilaista kuin telkkarissa: ei hidastuksia ja niin edelleen. Mutta tunnelma on, miten sen nyt muotoilisi, käsin kosketeltavaa. Esimerkiksi niinku Monfilsin ja Simonin pelit, joihin ei muuta ku käveli ekalle riville, niin hikee lens katsomoon.

Oho. Jatka ihmeessä.

Isolla stadionilla kun ei ihan siihen viereen päässy, niin tunnelma ei jotenki ollu ihan siinä kädessä.

Roger F. Porukkaa.
Huomionarvoista oli se tyytyväisyys ja yhteenkuuluvaisuuden tunne joka vallitsi alueella. Ja huikeaa oli myös se, miten todelliset mestarit eli top kympin jäbät sai jengin sekaisin. Kun Roger jossain liikkui, kyynärpäätaktiikkaa harjoitettiin enemmän kuin Itiksen Hullujen Päivien herkkuosastolla. Mutta kyllä ainakin tässä turnauksessa järjestäjille voi antaa täyden tunnustuksen. Kun tuote eli tennis, pelaajat, kelit ja paikka ovat priimaa, niin edes italialaiset eivät voi pilata turnausta.

Vaikka Jarkko todistettavasti karjaisikin ilmoille voimaperäisen ja suomalaisen 'perkeleen' jäi tennispäivästä (9 tuntia) hyvä fiilis. Ehkä exelentsio voisi kuvata päivää osuvammin. Väsyneenä illan hämärtyessä lähdimme Rooman pimenevään iltaan, yllätys yllätys, pizzalle ja mielessä oli vaan ajatus, että tätä pitää saada lisää.
Jukka tai tennisjumala.

Epäilemättä. Mites jatkot?
Pakko lainata mainosslogania. Se nyt on vaan tyhmää olla menemättä Roomaan ensi vuonna.

OK. Mites ne kuvat?
Joo, mä hoidan ne loppuviikosta. Akillesjänne leikattiin eilen.

Auts. No mutta, paranemisia ja kiitos Jukka avusta!
Kiitos.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Massakauden ensipuraisu

Jes, massakausi avattu!

Kausi avattiin Hiekkaharjun massoilla, jotka olivat jo nyt pelottavan hyvässä kunnossa! Toisin kuin tämä vasuri. No, mutta olihan se taas hienoa vetää ulkona, voi pojat! Linnut laulaa, aurinko paistaa ja pallo liikkuu.

Se miten lyönti lähti, on jo toinen tarina. Ensimmäiset 45 minuuttia tunnin vuorosta oli oikeastaan todella kivaa, vaikka luonnollisesti pientä hakemista vielä. Tästä huolimatta, usko omiin lyönteihin suorastaan raketoi taivaisiin saakka ensimmäisen puolen tunnin aikana.

Viimeisen vartin aikana kuitenkin niin vastus kuin massa opettivat nöyryyttä kovalla kädellä. Jälleen kerran. Yleensä tämä tapahtuu vasta ulkokauden toisella tai kolmannella kerralla, jolloin normaalia tiukempi keskittyminen alkaa salakavalasti muuntumaan ikään kuin rutiiniksi, mutta nyt se iski kuin metrin halko jo tunnin jälkimmäisellä puoliskolla. Useahkot puolen kentän sitterimissit verkkonauhaan hyvän myllyn päätteeksi syövät miestä rotan lailla. Siihen päälle pari pomppua sylipalloksi, niin uidaan jo syvissä vesissä, ystäväni. Syvissä vesissä.

Toivotaan kuitenkin, että tämä vartin pikaopetus nöyryydestä auttaa toista kertaa silmällä pitäen.

Nöyräksi siis vetää. Red clay, I salute you...

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Ennakko: Rooma 2012

Kaikki tiet vievät tällä viikolla Roomaan, varsinkin Madridista. Punaisen massan toivottanee tervetulleeksi varmasti kaikki. Katsojia myöten. Vaikka pallot näkyivät ruudulla kristallinkirkkaasti, niin olihan tuo Madridin luistelu suurelta osin aikamoisen ikävää katseltavaa, kun miehet vaikuttivat jopa tv-kuvissa hitailta ja suorastaan kömpelöiltä. Terävä liikkuvuus loisti poissaolollaan kaikilta. Piste.

Roomassa tullaankin näkemään jo normaalimpaa massatennistä, emmekä anna Madridin tulosten liiemmin hämätä ketään muita kuin Federer-uskovaisia, jotka jaksavat jälleen kuningastaan hehkuttaa. Muistutetaan nyt kuitenkin vielä, että "kuninkaan" edellisestä GS-voitosta on aikaa noin 2.5 vuotta ja listan kärkipaikastakin tasan kaksi vuotta. Että sikäli.

Toki Federer on selkeästi vireessä ja menee myös Roomassa Madridia helpomman kaavion ansiosta pitkälle. Itse asiassa finaaliin saakka, jossa tulee peräti voitto, ellei vastaan astele Nadal. Matkalla joutuu taipumaan niin Isner kuin selkeästi ailahteleva Djokovickin eli ei Federerillekään nyt ihan ilmainen reitti finaaliin ole tarjolla. Jos hän kaataa finaalissa tai ylipäätään massalla vielä joskus Nadalin, syön kaikki sanani ja alan itsekin kutsumaan häntä kuninkaaksi. Sen lupaan. Kirjoittakaa joku muukin tämä muistiin, sillä mä pystyn muokkaan näitä tekstejä jälkikäteen.

Djokovicin otteista on tosiaan todella vaikeaa ottaa selvää. Isoisän menetys näkyi Monte Carlossa, sinisen massan liukkaus Madridissa. Täytyy kuitenkin kysyä, jälleen kerran, onko serbillä enää sitä nälkää, sitä paloa, sitä vimmaa, jolla matsit ja kannut kääntyivät viime vuonna kotiin kerta toisensa jälkeen? Juuri nyt vaikuttaisi siltä, että suurin nälkä on itse asiassa Federerillä, joka jallittaneekin serbin välierissä katsomoon.

Nadal saa tällä kertaa taistella tosissaan heti alusta saakka, jos hän mielii Roomassa pitkälle. Heti ensimmäisessä ottelussa vastaan astelee todennäköisesti Milos Raonic, joka oli Madridin viikon ehdottomasti pahin vastus Federerille. Jos Raonic syöttää yhtä hyvin ja rankaisee löysistä syötöstä vähintään yhtä hyvin kuin Federeriä vastaan, voi tässä ottelussa käydä miten vain. Etukäteen ajateltuna, pienen rahapotin sijoittaminen Raoniciin ei ole huono haku tässä kohteessa. Vastustajana hän on Nadalin kauhuskenarioiden pahimmasta päästä eli juuri sellainen kova tykittäjä, joka ottaa palloa aikaisin, eikä anna Nadalille hetken rauhaa.

Muita suosikkeja ei sitten olekaan. Isner voi toki yllättää, mutta ei enää Federeriä, kuten vielä alkuvuodesta Davis Cup -massoilla. Ferrerin, Almagron, Verdascon, Berdychin, Tsongan ynnä muiden ynnä muiden massapaukut on jo nähty. Valitettavasti. No hyvä on, nostetaan vielä Juan Martin Del Potro, Raonicin ja Isnerin lisäksi, luokkaan mustat hevoiset.

Madridin tuomalla nöyryydellä, näin ei käy:

Puolivälierät:
Djokovic-Del Potro
Federer-Isner
Ferrer-Gasquet
Nadal-Berdych

Välierät:
Djokovic-Federer
Ferrer-Nadal

Finaali:
Federer-Nadal

Voittaja:
Nadal

PS. Paikalla Roomassa on muuten Vasurilla -blogin epävirallinen, mutta seksikkäästi kaljupäinen avustaja, joka on lupautunut (?) toimittamaan SEKÄ kuvia ETTÄ matkaraporttia reissustaan. Itse odotankin pelejä enemmän sitä, että Jukka pääsee turvallisesti takaisin kotiin.

lauantai 12. toukokuuta 2012

ATP World Tour Draw Challenge: Rooma

Kaaviohaastot jatkuvat! Vuorossa Rooma, jossa haetaan ennakkoasetelmia Roland Garrosille! Kenttäkikkailut on nyt kikkailtu ja pelit pelataan perinteisellä punaisella massalla.

Rivit jälleen äkkiä kehiin, sillä kisa pamahtaa kiinni jo huomenna sunnuntaina klo 12.

Linkki kisaan: ATP World Tour Draw Challenge. Liity ryhmään 'Vasurilla', salasanalla 'Blogikisa'!

Tervetuloa mukaan!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Sininen massa, osa II

No niin! Pelaajien kommentteja sinisestä alustasta alkaa pikkuhiljaa tippumaan. Katsotaanpa tarkemmin.

Novak Djokovic (voitetun ottelun jälkeen): 



"To me that’s not tennis. Either I come out with football shoes or I invite Chuck Norris to advise me how to play on this court. Center court is impossible to move on. I hit five balls throughout the whole match. With everything else, I was just trying to keep the ball in the court."

"When you slide on the red clay you have a feeling you can stop and recover from that step. But here, whatever you do … you are always slipping. Not a single player — not woman not man — I didn’t hear anyone say ‘I like blue clay.’"


Chuck Norris? Aivan loistavaa! Chuck Norris -vitsit ne jaksavat naurattaa. Edelleen. Valitettavasti. 

Mutta siis... Katson parhaillaan Djokovicin ottelua Wawrinkaa vastaan ja onhan tuo ajoittain kieltämättä hurjan näköistä liukastelua. Yksi kaatuminen kruunaa nämä luistelut. Provosoivat katseet kentän pintaan ja ylös aitioihin siihen päälle, niin johan on kaikilla kivaa.

Rafael Nadal (voitetun ottelun jälkeen): 


"The court is not one that makes you feel comfortable. You have to be realistic, the court is a difficult court, it’s very slippery and it makes supporting movements and getting back to defend very tough."

"But the only thing we can do now is turn the page and we are not going to get the red courts back tomorrow so we have to adapt to the blue courts and the conditions as well as possible and hope for a change next year."


Rafael Nadal (hävityn ottelun jälkeen): 


"Being able to move is very important for me and if I can't move well, I can't hit the ball well either. If things don't change, this will be one less tournament on the calendar for me. This surface destabilizes the game. It is a completely different game and I don't want to take risks."
"If you put the Cincinnati tournament on grass just before the U.S. Open, do you think people are going to be happy? I don't think so."

"I am going to Rome now with maybe a bit of a lack of confidence which I don't deserve after all the work I have put in here. The colour has to change and it has to be a proper clay court."

Tavallaan järjetöntä touhua kaikkinensa. Niin pelaajilta kuin järjestäjiltäkin. Ymmärrän tuskan, jos massakaudella joku kenttä on täysin erilainen kuin muut tämän hienon massaturneen kentät, mutta toisaalta mitä sitten? Miksi ihmeessä kaikkien kenttien pitäisi olla samanlaisia kaikkialla? Kenttien erilaisuus on edelleen rikkaus, jota näemme aivan liian vähän tänä päivänä. Toki, jos kenttä on liukkaudellaan turvallisuusriski, niin se on luonnollisesti eri asia. 

Tuo Nadalin viimeinen lause kuuluu ilman muuta surullisen kuuluisaan sarjaamme 'aivopieruja'. Jos tämä tappio tällä alustalla ja tälle kaverille (Verdasco), jolle hän hävisi nyt ensimmäistä kertaa urallaan (14. kohtaaminen), tuo kolhuja itseluottamukseen, niin johan on! Miten syvälle massakuninkaan itseluottamus on oikein vajonnut?

Valitettavasti en kuitenkaan nähnyt yhtään Nadalin luistelua, mutta Djokovicin näin. Se oli, kuten sanottua, hurjan näköistä. Näin kuitenkin Ferrerin, Almagron, Wawrinkan, Del Potron, Federerin ja Gasquetin peliä ja heillä ei ihan saman kokoluokan ongelmia liikkumisessa ollut. Väitänkin, että juuri Nadalin ja Djokovicin kaltaiset hurjat liikkujat ja kovasti koko vartaloaan lyönnissä käyttävät pelurit kärsivät eniten tällä varsin liukkaalla alustalla. Letkeämmin lämäilevät veijarit Federerin, Del Potron ja vaikkapa Berdychin johdolla ovat viikonloppuna vahvoilla.

Mutta jatketaan tästä. 

PS. Chuck Norris voitti betoniseinän tenniksessä. Chuck Norris on laskenut äärettömään. Kahdesti. Chuck Norris...

maanantai 7. toukokuuta 2012

Sininen massa

No niin, ensimmäiset sinisen massan pelit Madridista katsottu. Kyllähän totuus on se, että silmä ja erityisesti mieli vaativat aavistuksen tottumista sähkönsiniseen massa-alustaan, mutta totuttuani pelin seuraaminen oli itse asiassa varsin helppoa ja lopulta jopa miellyttävääkin.

Pallo ja rajat näkyivät tv-kuvissa todella kristallinkirkkaasti ja tarkasti, kuten sinistä alustaa vasten näin tietysti käy. Toki näin vain iltasession otteluita keinovalaistuksessa, joten vaikea on tuosta vielä päätellä miltä peli näyttää päivänvalossa. Peli näytti edelleen tietenkin massatennikseltä, joskin lähes hallimaiset ja korkean ilmanalan olosuhteet loivat pelistä stabiilin ja nopean vaikutelman. Vaikutti myös siltä, että pallon jäljet näkyvät alustassa paremmin, mutta mene ja tiedä näistä sitten yhtään mitään. Kamerakuvissa zoomatut jäljet näyttivät kuitenkin varsin selkeiltä kotikatsomoon asti.

En siis tyrmää uutta massaväritystä ainakaan vielä, vaikka huomaankin olevani tässä asiassa myös melkoisen konservatiivinen ja kallellani perinteiseen punaiseen tiilimurskaan. Sinisten alustojen yhä yleistyessä halleissa ja kovilla kentillä, olisi sääli jos ne alkaisivat vallata myös punaisia massakenttiä.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan isojen poikien pelejä ja kommentteja alustasta pelitilanteessa.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ennakko: Madrid 2012

Kauden toinen massakenttien Masters käydään Madridin uusitulla, sinisellä massalla. Mitä? Sininen massa? Värityksestä voi olla montaa mieltä, mutta katsojille tämä väritys ja sen vaikutus aukeaa vasta kun pelit alkavat, joten kommentoidaan sitä vasta sitten. Äkkiseltään muu kuin punainen massa tuntuu jo ajatuksena hullulta, aivan kuten ei-vihreä nurmi, mutta tottumiskysymys tämäkin kai pohjimmiltaan on.

Pelaajat ovat väriä ja kenttää paljon jo kommentoineet ja arvatenkin sekä puolesta että vastaan, luultavimmin juurikin sen mukaan miten se omaan peliin sopii. Pompusta on saatu tähän mennessä mielipiteitä, jotka vaihtelevat rajusti. Joidenkin mielestä pomppu on nopeampi kuin normaalimassalla, joidenkin mielestä se on hitaampi ja joidenkin mielestä matalampi. Osa on lisäksi valittanut, että Madridin kentät eivät ole tasalaatuiset pinnan kovuuden ja liukkauden suhteen. Vähäisemmän massamäärän takia kentät ovat kuulemma normaalia liukkaammat. Mene ja tiedä. Varmaa on vain se, että tällä viikolla puhetta riittää pelin ohella paljon myös alustasta.

Mennään kuitenkin itse kaavioon ja ennakkoasetelmiin. Madridissa pelataan korkeassa ilmanalassa, joten pallo liikkuu pienemmän ilmanvastuksen ansiosta tosissaan, eikä kierre pure aivan samalla tavalla kuin normaaleissa olosuhteissa. Tämä suosii aavistuksen kovempia pallonlyöjiä, joten lähdetään ennakoissa siitä, että nämä herrat ovat vahvoilla.

Suosikkeja on tälläkin kertaa kolme: Novak Djokovic, Rafael Nadal ja Roger Federer. Heistä kaksi ensimmäistä ovat jo avanneet massakautensa ja varsin menestyksekkäästi. Toki he olisivat muutenkin suuria suosikkeja alustasta riippumatta. Heistä lieneekin kaikki olennainen tässä yhteydessä jo sanottu.

Federer sen sijaan on tällä kertaa jonkin sortin arvoitus, sillä hän pelaa nyt ensimmäistä kertaa viikkoihin ja avaa samalla massakautensa. Kaavio on valitettavasti todella hurja heti ensimmäisestä pelistä alkaen ollakseen ns. sisäänajoturnaus massapeleihin. Vastaan tulee Raoniciä tai Nalbandiania, Gasquetiä, Ferreriä, Djokoviciä ja lopulta todennäköisesti Nadalia, joten hurja on kunto, jos hän tämän nipun jallittaa. Varsinkin Djokovicin voittaminen semeissä ja näissä olosuhteissa vaikuttaa vaikealta, ainakin näin etukäteen ajateltuna. Todellinen vaaran paikka tulee kuitenkin jo paljon aiemmin heti ensimmäisessä ottelussa, mikäli jätti nimeltä Raonic sinne itsensä pelaa.

Milos Raonic on hyvää peliä pelatessaan iso uhka kenelle tahansa. Hänen syöttönsä voima, kierre ja pomppu ovat kertakaikkisen hurjia, joten muun pelin rakentaminen tuollaisen monsterisörvin päälle on lastenleikkiä. Kun parimetrinen kaveri, viisi kokoa liian pienissä shortseissa vetää sörviä viidestä metristä alaspäin, niin mitä siinä voi tehdä? Toivoa? Rukoilla? Varoa? No, onneksi Raonic joutuu myös palauttamaan. Katsokaapa kuitenkin mistä Nalbandian (ja todennäköisesti myös Federer) joutuu palautuksiaan lyömään, niin tiedätte mitä tarkoitan Raonicin syötön hurjuudella.

Muita mielenkiintoisia kohtaamisia tulevalla viikolla on niin ikään isojen miesten kohtaaminen kolmannella kierroksella eli John Isner vastaan  Juan Martin Del Potro. Molemmat pelaavat massalla todella hienosti, joten tätä kamppailua odotan vesi kielellä jo nyt. Tänään Estorilissä voittanut Del Potro lienee kuitenkin pieni ennakkosuosikki, mutta jälleen paljon riippuu Isnerin syöttämisestä, joka ei häviä esimerkiksi Raonicin syöttämiselle piiruakaan. Saattaa itse asiassa olla jopa vielä pahempaa, jos se on ylipäätään mahdollista.

Hienoja matseja siis tulossa. Koska kenttä on kaikille "uusi" ja ilmanala hieman normaalista poikkeava, voidaan tulevaa viikkoa pitää erittäin mielenkiintoisena, vaikka voittaja lienee kaikille kovin tuttu.Valitettavasti.

Näin siis käy:

Puolivälierät:
Djokovic-Simon
Federer-Ferrer
Del Potro-Tsonga
Nadal-Berdych

Välierät:
Djokovic-Federer
Del Potro-Nadal

Finaali:
Djokovic-Nadal

Voittaja
Djokovic

PS. Pahoittelen virhettäni ATP World Tour Draw Challengessä, jonne voittajaksi lipsahti Nadal. My mistake.

ATP World Tour Draw Challenge: Madrid

Massakisat jatkuvat nyt Madridin Mastersin sinisellä (!) massalla. Aikamoista.

Tehkää rivinne nyt, sillä kisa menee umpeen jo sunnuntaina puolilta päivin!

ATP World Tour Draw Challenge. Vasurilla-porukalle oma ryhmä ja ohjeet tässä.