Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja varsinkin sen viereen.
Kisa lähenee loppuaan ja selkeätä kisaväsymystä on jo ilmassa. Miesten puolella mennään lähes täysin (jopa blogistin) käsikirjoitusen mukaan ja naisten puolella kiljutaan siihen malliin, ettei otteluita pysty varsinkaan äänen kanssa katsomaan.
***
Viikonloppuna alkanutta orastavaa kisaväsymystä piristi kummasti mies tai oikeastaan poika, nimeltä David Goffin. Ei se, että poika piti itse Federeriä pihdeissään lähes kaksi erää, vaan se, että tämän Harry Potterin peli oli kaikessa lennokkuudessaan, vaivattomuudessaan ja letkeydessään kertakaikkisen piristävä poikkeus tämän päivän junttaajien joukossa. Kun tähän lisätään vielä Potterin, anteeksi Goffinin, linnunluista rakennettu varsi, jossa mm. hauiksen ympärysmitta lähentelee kolmea senttiä oli tämä balanssitaikuri varsinainen piristysruiske myös visuaalisesti. Näimmekö tenniksen tulevaisuuden? En tiedä, mutta kovasti toivon sitä jo senkin perusteella, ettei kaikkien pelaajien täytyisi olla lipputangon siemeniä syöneitä sähkötolppia. Todella kivannäköistä ja tasapainoista peliä tämä 180-senttinen ja ehkä noin 35-kiloinen Goffin siis tarjoili. Mies pommitti letkeydellään ja ihailtavalla tasapainolla sekä rohkealla pelillään välittömästi ainakin minun suosioon.
***
Entä sitten muut? Roger Federer on voittanut otteluita olemalla Roger Federer. Eriä on hävitty jokaisessa ottelussa, mutta Antti Muurista siteeraten: "eteenpäin on menty". Joka kierrokselta. Tavallaan sääli, että mies joka pelillisesti on kautta aikojen toiseksi paras pelaaja massalla taistelee tänäkin vuonna vain kakkostilasta.
Djokovicin turnauksesta saati tästä kaudesta ei ottane pirukaan selvää ennen semifinaalia tai mahdollista finaalia. Mies vaikuttaa jotenkin väsyneeltä, ajoittain jopa haluttomalta. Pakottamattomien virheiden määrä viime vuoteen verrattuna on silmiinpistävän suuri. Pelin dominointikin alkaa vasta sitten kun on aivan pakko. Tsongalle oli varaa antaa jopa neljä matsipalloa ja Seppillekin hän antoi pari erää eteen. Federerille tuskin voi samaa siimaa semissä antaa.
Ja sitten on vielä Nadal. Aikamoisen musertavaa ylivoimaa. Ajallisesti pelit venyy palloa pompotellessa, tukkaa ja kalsareita korjatessa sekä rajoja putsatessa, mutta eriä ei vastustajille tipu. Tukka hyvin, kaikki hyvin? Ehkä näin, mutta pieniä kysymysmerkkejäkin on. Riittääkö syötön tehot tosipeleissä? Riittääkö pelkkä varma, mutta toisaalta julma, yläkierrehelvetti finaalissa vai vaaditaanko myös kunnon pommitusta jota nyt on nähty vasta hetkittäin? Toki tähän on ollut vielä myös varaa, mutta jo Ferreriä vastaan vaaditaan pientä tasonnostoa aggressiivisuudessa heti ottelun alusta lähtien, eikä vasta sitten kun taululla on selkeä 2-0 eräjohto.
***
Naisten puolella puheenaiheeksi on noussut Sara Errani. Joopa joo. Minä nostan puheenaiheeksi naisten kiljumisen. Ei teinisensaatio Robinille, vaan omille lyönneille. Eikö tälle voisi jo jotain oikeasti tehdä? Ikävää kiljuntaa jopa tuupatessa. Auts.
***
Oletteko muuten odotelleet Roland Garrosilla olleen raportterini matkaraporttia? Hyvä, niin minäkin. Jos tämä patistelu saisi mieheen eloa niin loistavaa. Terveiset siis Hiekkaharjuun! ;)
***
Torstaipäivä kuluu muuten duunin yhteistyökumppanin golf-päivässä. Muut pelaa, mä tutustun lajiin rangella pro:n ja muiden keltanokkien kanssa. Nyt siis vihdoin ja viimein nähdään miten vasuri osuu paljon parjaamaansa istuvaan palloon.
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
