24/10/2014

Seuravalmentajakoulutus: toinen lähijakso 17.-19.10 Pajulahti

Toinen lähijakso lokakuun puolivälissä jatkoi kivasti siitä, mihin ensimmäinen lähijakso syyskuussa jäi. Jälleen tehtiin paljon harjoitteita ja tällä kertaa pidettiin niitä myös nopealla valmistautumisella myös itse. 

Yksi hyvän valmentajan piirre onkin juuri reagointikyky ja kyky muokata sekä tehdä erilaisia harjoitteita lyhyellä valmistautumisajalla. Aikaa oman harjoituksen suunnitteluun ei hirveästi jäänyt, joten pientä päänvaivaa nopea suunnitelma aiheutti. Suunnitelma muodostui pääpiirteissään nopeasti, mutta tunnin aikana huomasi, että joitakin pointteja olisi voinut miettiä tarkemmin. 

Selkeät ohjeet ovat luonnollisesti avainasemassa harjoitteen onnistumisen ja nopean liikkeellelähdön aikaansaamiseksi. Kyky muuttaa harjoitusta lennossa on toinen validi taito, mikäli harjoite on liian helppo tai haastava. Valmennettavien fiiliksiä on hyvä kysellä ja aistia jo tunnin aikana, eikä vasta sen jälkeen. Täytyy muistaa, että valmennettavat ovat erilaisia ja kaikki eivät pidä kaikista treeneistä, eikä kaikkia voi millään aina miellyttää. Eikä ole syytäkään. Pelaajia tulee valmistaa ennen kaikkea monenlaisiin tilanteisiin, jolloin ei juuri kysellä onko tilanne kiva vai ikävä.

Lähijakson aikana katsottiin muun muassa Erkka Westerlundin luento aiheesta ”Valmentajuuden Uudelleen Määrittely”, joka oli ajatuksia herättävä, ja josta seuraavassa pääpointit:

Ollaan tultu pitkä matka autoritäärisestä valmentamisesta urheilijakeskeiseen valmentamiseen.
Valmentaminen on urheilijan auttamista, niin fyysisesti kuin henkisesti ja niin ihmisenä kuin pelaajana. Valmentajalla on vastuu myös ihmisestä.
Urheilu on aina matka, ei määränpää.
Mikä on urheilijan sisäinen motivaatio. Voiko se olla esteenä oppimiselle? Ihminen oppii sen mitä se halua oppia. Onko urheilija valmennuksen kohde vai oman itsensä kehittäjä? Onko valmennus työntöä vai vetoa?
Tunne itsesi. Sen jälkeen voit kehittää itseäsi.
Urheilijan lahjakkuus on kuin lunastamaton Lottokuponki, jos lahjakkuutta ei saada irti.
Itseluottamuksen kautta suoritustunne mahdollisimman optimaaliseksi. 

Omaan peliin ja treenaamiseen jakso tuo jälleen hyviä harjoitteita, joita kaikkia on kokeiltava ehdottomasti valmennettavien kanssa.  Erityisesti konsepti, jossa lämmittelypallottelun kautta käytiin läpi eri asioita niihin vuorollaan keskittyen, oli antoisa. 

1. Sano ”pallo” (kun pallo pomppaa) ja ”pallo” (kun lyöt) - sisäistä rytmi!
2. Sano ”pallo” (kun lyöt)
3. puhallus (lyöntihetkellä)
4. kantapään nosto (lyönnin jälkeen) - jalan voimantuotto, painonsiirto!
5. jalkojen ”hissi” lyönnin korkeuden ja pompun mukaan
6. hartiakääntö ja mailan taaksevienti (kämmen/rysty) mahdollisimman aikaisin - valmistautuminen!
7. idoliharjoitus (matkiminen)

Nämä auttoivat varsin konkreettisesti lyönnin rytmittämiseen, ajoitukseen ja siihen krooniseen kiireeseen omalla kohdalla. Epäilemättä tätä kautta saa aikaan oivalluksia myös valmennettaville.

Toinen erittäin hyvä treeni oli lyöntitempoharjoitus, jossa 1 = 20-40%, 2 = 40-80% ja 3 = 80-100% lyöntitemposta ja joka toistui aina kaavalla 1-2-3, 1-2-3,… Erittäin toimiva harjoite tempon vaihteluun. 

Myös hikitennisteema sekä nopeasti esitelty cardiotennis vaikuttivat erittäin hyviltä menetelmiltä tennistaitojen oppimisessa.

Hikitennissessiossa oppi itse upeasti sen, miten ajan vähäisyys sekä suoranainen uupumus parantavat itse lyömistä. Kaikki turha on hötkyily karsiutuu pois ja kroppa tuottaa pelkistetyillä, mutta myös varsin optimaalisilla liikkeillä kuin itsestään palloon vauhtia siinä missä tuorein jaloin "repimälläkin". Varsin tärkeä opetus sekin ja varmasti helpoin tapa kaivaa Inner Game of Tenniksen minä 2:n esiin.

Kyllä ne lyönnit siellä ovat, niitä ajattelemattakin. ”Aivot narikkaan ja reikäpäisesti lyömään!”