05/02/2016

Muotipoliisi: Australian Open 2016

Australian Open antoi luonnollisesti paljon viitteitä tulevan kauden pelillisistä voimasuhteista, mutta myös tennismuodista. Alkuasetelmat muodin osalta ovat seuraavat.

Hitit:

Tomas Berdych. Ikuinen muodin uhri on saanut vihdoin päälleen kunnon releet. Uuteen Adidas-pakettiin kuului näköjään myös tyylitaju. Hyvä niin.

Rafael Nadal. Pikavisiitin Australiaan tehneen Nadalin asukokonaisuus oli viime vuoden asustekimpoilujen (mm. se Garrosin kokosininen smurffiasu) jälkeen varsin solidi esitys. Harmi, että peliesitys (yksikössä) ei ollut asun tasolla.

Missit:

Jatketaan Nadalista ja hänen hiuksista. Olemme saavuttaneet kirjaimellisesti lakipisteen. Kaljuuntuminen on tosiasia ja ainutta jäljelle jäävää vaihtoehtoa voi tiedustella Andre Agassilta. Tukka pois, Agassi mentoriksi ja peli kuntoon.

Hihattomat paidat. Auts. Vaikka peli on fyysistä ja keli kuuma, eivät marathon-tyyppiset juoksupaidat sekä NBA-tyyppiset koripallopaidat kuulu tenniskentille. Suurimmat uhrit ovat Grigor Dimitrov ja Nick Kyrgios, joista viimeisellä vieläpä slim fit-aluspaita, joka näytti lähinnä rintaliiveiltä löysän korispaidan alla. Ei näin.

Stan Wawrinkan kokonaisuus. Kirkkaan oranssia ja neonkeltaista??? Haluan vaikkapa ne ruudulliset Roland Garros-shortsit takaisin, mutta en tätä.

Serena Williams ja kokokeltaiset hepeneet. Se on joko kokovalkoinen tai -musta tai värien sopiva sekoitus, mutta ei herranjestas sentään kirkkaan keltainen kokonaisuus!

No jaa:

Roger Federer: Tennismuodin kestomenestyjän valkoinen pelipaita, jossa vihreä raidoitus on retrohenkisyydessään todella ok, mutta siniset raidat samaan paitaan vihreiden sekaan iskee tv-kuvissa silmään varsin ikävästi. Laskussa muodinkin osalta?

Novak Djokovic. Periaatteessa asiallinen tämäkin, mutta samaa tylsää ja turvallista linjaa vuodesta toiseen. Jotain twistiä tarvittaisiin. Voisi tarttua magiikkana peliinkin.

01/02/2016

Jälkipelit: Novak Djokovic vs. Andy Murray, Australian Open 2016

Niinpä niin. Finaali ja tulos ei yllättänyt ketään. Novak Djokovic seilaa ylhäisessä yksinäisyydessään edelleen. Muut ovat vähintäänkin valtameren päässä serbistä.

Pahoitteluni, sillä en aio mennä tässä sen enenpää finaalin yksityiskohtiin, vaan pohdin asiaa isommassa kuvassa.

Juuri nyt siis vaikuttaa edelleen ja vahvasti siltä, että Djokovicin mahdollinen, systemaattisesti hänet voittava pelaaja ei näy vieläkään horisontissa. Vanhasta kaartista Roger Federer, Rafael Nadal ja Andy Murray ei siihen enää ole. Ei ainakaan ilman serbin ongelmia esimerkiksi motivaation, terveyden tai jonkun muun pelikentän ulkopuolisen aiheen parissa, joita ei kylläkään ole toivottavasti näköpiirissä. 

Pahasti saakin tämä kolmikko juuri nyt turpaansa, eikä ole nähtävissä, etteikö sama jatkuisi myös jatkossa. 

Federer ja Nadal ikääntyvät ja vähintäänkin hidastuvat silmissä ja heidän varalleen Djokovicillä on apteekin kokoinen lääkevarasto oman pelikirjastonsa muodossa. Andy Murrayn peli ei puolestaan ikinä ole oikein Djokovicille riittänyt ja hän jääkin ikuiseksi matruusiksi tässä laivassa.

Kun tähän lisätään Stan Wawrinka ailahtelevuuksineen sekä Juan Martin del Potro sairauskertomuksineen, en yksinkertaisesti näe ketään todellista uhkaajaa. En ainakaan tänä vuonna. Korkeintaan muutama väsyneen miehen tilastotappio, sanoisin. 

Uusista nimistä tai sukupolvista en todelliseksi uhkaajaksi kelpuuta vielä ketään, koska näyttöjä ei juuri ole. Milos Raonic alkaa olla siinä hilkulla, mutta fysiikka ei vielä vakuuta, kun pelataan tosipelejä.

Siinä vaiheessa, kun esimerkiksi Nadal napsi pari (toistaiseksi ja todennäköisesti) viimeisintä mestaruuttaan, oli hänen pelissään nähtävissä jo ongelmia mm. rystyn ja lyöntien painottomuuden kanssa. Vastaavanlaisia tekijöitä ei vielä kuitenkaan Djokovicin kohdalla näy.

Jotain merkkejä Australiassa tarjoili kuitenkin Andreas Seppi, jonka flätti peli sai Djokoviciä taaemmas kuin pitkään aikaan. Ongelmana on vain se, ettei tähän peliin kykene juuri kukaan pitkiä aikoja. Voimaa näyttäisi tottelevan kuitenkin Djokovickin. 

Mutta. Kun Djokovicin taso hipoo huippuaan, saa hän tylsytettyä hurjimmankin hyökkäyksen vielä kovemmalla vastahyökkäämisellä tai omalla aggressiivisuudellaan. Ja off-päivänään mies voittaa vaikka roikkumalla ja olemalla henkisesti kovin kaikista ja/tai vaan Novak Djokovic.

Kovin on siis vaikea yhtälö. Djokovic lieneekin täydellisin näkemäni tennispelaaja.