perjantai 27. toukokuuta 2016

Joko Nadal on entisellään?

Ja jutun julkaisuhetkellä ilmoitettiin Nadalin vetäytyminen kisasta. Jääköön juttu siitä huolimatta.

Rafael Nadal on aloittanut Roland Garrosin näytösluontoisilla voitoilla Sam Grothista ja Facundo Bagnisista. Peli on kulkenut ja välillä on ollut varaa jopa leikitellä.

Ennen turnausta puhuttiin paljon espanjalaisen parantuneesta vireestä ja itseluottamuksesta. Näin varmasti onkin, sillä Monte Carlon ja Barcelonan voitot eivät tulleet sattumalta. Matkaa parhaaseen on kuitenkin vielä ja todennäköistä on, että se kovin Nadal on Garrosillakin jo nähty.

Isoin kaski Nadalin tämänvuotisessakin Garros-projektissa on mahdollinen kohtaaminen Novak Djokovicin kanssa. Miehet ovat törmäyskurssilla semifinaalissa. Vaikka tuohon kohtalon otteluun on matkaa vielä useampi ottelu, voi sen asetelmia jo hieman pohtia.

Palataan vielä kuitenkin Rooman semifinaaliin, jossa Nadal hävisi Djokovicille kahdessa tiukassa erässä. Nadal johti molempia eriä murrolla erien loppuhetkille saakka, mutta ei lopulta onnistunut voittamaan edes erää. Parantunut itseluottamus on tuonut Nadalin otteisiin tasaisuutta ja "poikaset" kaatuvat jälleen hyvällä prosentilla, mutta Djokovicia vastaan tämäkään itseluottamustaso ei vielä riitä.

Voi myös kysyä, kasvaako itseluottamus kun oma hyvä peli ei riitä keskinkertaisesti pelaavaa ykköstä vastaan. Osittain kyllä, kun oma peli paranee ja kaverin selkä lähestyy. Mutta. Tappio on lopulta tappio, joten äkkiseltään tuntuisi, että ei. Paikka ainakin erävoittoon oli tarjolla, mutta miksi sitä(kään) ei lopulta tullut? Riittämättömyyden tunne kalvaa mieltä varmasti.

Sanoisinkin, että parantunutkaan itseluottamus ei vaan riittänyt Roomassa, jossa olisi pitänyt pystyä voittamaan Djokovic niiden yksien syötönmutojen turvin. Peliä vapauttava tuplabreikki oli ja on Nadalille Djokoviciä vastaan lähes mahdottomuus, joten rohkeus ja kyky pelata tappavasti tärkeällä hetkellä on se, mikä tällä hetkellä ratkaisee kaiken näiden kahden välillä.

On yksinkertaisesti käytettävä tarjotut ja ansaitut paikat. Monessa tärkeässä pisteessä Nadalin huono lyöntivalinta tai -suunta ellei peräti huono suoritus virheen tai puoleen kenttään kantavan stopparin muodossa. Pelko astui viime hetkellä kuvaan jopa silloin, kun Djokovic oli pressuissa.

Djokovic on pelannut ja pelaa itsensä kerta toisensa jälkeen Nadalin pään sisään ja se tuntuu pitävän tätä tiukasti otteessaan. Asetelmat olivat muutamia vuosia sitten vielä toisin päin, mutta en ole aivan varma onko tässä suhteessa enää käännettä näkyvissä.

Muutenkin Nadalin on tehtävä loppu-uran kohdalla federerit. Puolustuksen hiipuessa oma hyökkäyspelaaminen täytyy saada vieläkin terävämmäksi. Enemmän, aiemmin, tarkemmin, painavemmin, ahneemmin. Ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin jatkuva mylly, jota seuraa brutaalit tapot. Jatkuvan myllynkin kanssa saa olla tarkkana, ettei se jää missään vaiheessa kesken, jolloin moni nykypelaaja pääsee vastaiskujen kautta pisteisiin takaisin mukaan.

Kaikki luuppimaiset kämmennostot ja muut välilyönnit pois. Nykyisin ne pakottavat Nadalin vain juoksukannalle. Paino rohkeasti kentän suuntaan joka lyönnissä ja aina kuin mahdollista.

Mutta paljon hyvääkin tekemistä Nadalilla on tämän vuoden puolella nähty. Kämmen on löytänyt vintage-Nadalia, mutta myös rysty parantunut selkeästi paremmalle tasolle. Se on painavempi, puhtaampi ja varmempi. Lyöntikulmat sekä linjaan, että jyrkkään krossiin ovat olemassa, mutta selvää on, ettei Nadal rystyllään otteluita vieläkään voita, vaikka pituutta ja varmuutta lyönnissä enemmän onkin. Tähän toispuolisuuteen mies vaikuttaisi isossa kuvassa itse asiassa kaatuvankin, mutta ei mennä siihen nyt.

Rystyn ohella myös syöttö lupailee parempia aikoja, sillä "ilmaisia pisteitä" tulee paremmin kuin pariin vuoteen. 

Niin tai näin, tie semifinaaliin saakka, vaikeudestaan huolimatta, näyttää selvältä, mutta siellä taitaa odottaa tuttu seinä.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Novak Djokovic ja 200 viikkoa

Ranskan avoimet voitolla aloittanut Novak Djokovic on ollut tenniksen ATP-listan ykkösnimi yhteensä 200 viikon ajan.

Saavutus on huima jo nyt, mutta eipä tämä tietenkään tähän jää, vaan lukema saattaa hyvinkin päätyä jopa kolmensadan tuolle puolen. Silloin aletaan jo tosissaan hätistellä tilaston kärkinimeä Roger Federeriä, jolla ykkösviikkoja on hallussaan 302. Ilman loukkaantumisia on selvää, että Djokovic tulee olemaan erittäin lähellä noita lukemia.

Tällä hetkellä pinnoja on kasassa jo sen verran, että loppuvuosi voisi olla hänen standardeillaan jopa keskinkertainen tai jopa surkea ja mies olisi silti ykkönen vuodenvaihteessa ja todennäköisesti sen ylikin, jolloin oltaisiin jo 230 viikon tietämillä. Mutta kun syksyn kiertue on ollut perinteisesti hänelle hyvä, ehkä jopa se paras vaihe kaudesta, niin voisin hyvinkin veikata, että vuoden päästäkin kärkipaikalla keikkuu edelleen Djokovicin nimi, jolloin 250 viikkoa olisi haarukassa. Siitä olisi enää noin vuoden kärkipaikat matkaa uuteen ennätykseen ja hurjimmassa tapauksessa jopa pitkälle ohi. 

Vaikka tämän kauden massoilla ollaan nähty ehkä aavistuksen haavoittuvakin Djokovic, menee hän edelleen lähes jokaisessa turnauksessaan pitkälle hurjalla tasaisuudellaan, että on vaikea nähdä rankingin kärkipaikkaa ajatellen edes todellista haastajaa. Kuka ylipäätään on seuraava mies kärkipaikalla ja milloin se nähdään?

Tenniksessä toki monet asiat voivat tapahtua nopeastikin, mutta ranking ei sitä laskutapansa takia heti heijastele. Siinä mielessä juuri nyt ollaan hurjassa kyydissä.

Moinen saavutus olisi tietenkin iso sulka hattuun myös "kaikkien aikojen paras"-keskustelussa, mutta todellisuudessa siihen vaadittaisin myös Roland Garrosin valloitusta. Ehkä tänä jo vuonna?

TOP5 viikkoja ATP ranking-ykkösenä:
1. Roger Federer (302 viikkoa)
2. Pete Sampras (286)
3. Ivan Lendl (270)
4. Jimmy Connors (268)
5. Novak Djokovic (200)

lauantai 21. toukokuuta 2016

Ennakko: Roland Garros 2016

Huomenna se alkaa! Massakausi 2016 huipentui tänäkin vuonna Ranskan avoimiin Pariisin Roland Garrosilla. Tässä ennakkoa!

Vaikka muutamat valitettavat poisjäännit (mm. Roger Federer ja Juan Martin del Potro) latistavat aavistuksen kisatunnelmaa, ovat odotukset ja ennakkoasetelmat suorastaan herkulliset. Tämä siitäkin huolimatta, että kisan voittanee joku isoista nimistä tyyliin Novak Djokovic, Andy Murray tai jo kymmenettä voittoa Pariisista hakeva Rafael Nadal. 

Toivottavasti saamme kuitenkin yllätyksiä uusien nimien muodossa. Tässä kohtaa täytyy toki sekin muistaa, että sekä Djokovicille että Murraylle voitto Garrosilla olisi ensimmäinen. 

Nämä kolme nimeä nousevat esiin siksikin, että kauden kolme isointa massakisaa on jaettu juuri heidän kesken. Nadal otti omansa Monte Carlossa, Djokovic Madridissa ja Murray viimeisimpänä Roomassa. 

Mielenkiintoiseksi tämän suosikkikolmikon tilanteen tekee kuitenkin se, että suurimman suosikin eli Djokovicin kuntokäyrä on massalla aavistuksen notkahtanut, jos ajatellaan miehen viime aikojen ja vuosien dominanssia. Valmentajansa juuri vaihtanut Murray puolestaan uhkuu voittohaluja, jota tukee Rooman finaalivoitto Djokovicista. Nadalkin on parantanut selvästi viime vuodesta ja kisavoittoja on taas alkanut tulla (Monte Carlo ja Barcelona), mikä on pelottava merkki kaikille. Tämä huomioiden täytyy kuitenkin muistaa, että hyvä Nadal ei voittanut Roomassa keskinkertaista Djokoviciä, mutta hyvä Murray voitti.

Tosiaan, Djokovicin vire ei ole paras mahdollinen. Aavistuksen flegmaattista ja virheherkkää on ollut. Madridin nopeudessa, lähes kovin kenttien olosuhteissa, voitto toki tuli, mutta olisiko sittenkin niin, että miehen peruslanaus keskikaistan pommituksineen ei sittenkään riitä miehen aateloimiseen kaikkien Grand Slamien voittajaksi. Tällä kertaa jopa samanaikaiseksi haltijaksi, sillä Novak-Slam on jälleen Ranskassa mahdollinen. Tämä yhdessä uran ehdottoman kruunautumisen kanssa voi tuoda yllättäviäkin paineita serbille, joka on lähtenyt kisaan isoimpana ennakkosuosikkina jo kahdesti, mutta voittosarake näyttää edelleen sitkeästi nollaa. 

Kaavio on Djokovicille hyvä ja alkukierrokset semifinaaliin saakka toimivat loistavana treeninä ja vire voi matkan varrella hyvin löytyäkin. Voitolla Ranskassa mies aateloisi itsensä melko korkealle jopa kategoriassa "Paras ikinä".

Semifinaalissa serbi saanee vastaansa vastaan mitä todennäköisimmin Nadalin vai saako? Espanjalaisen vire on lähestymässä parastaan pariin vuoteen, mutta matkaa parhaaseen Nadaliin ja dominanssiin on vielä hurjasti. Lähellä ollut erävoittokin jäi siis keskinkertaista Djokoviciä vastaan Roomassa haaveeksi, joten siinä suhteessa mikään ei tämän kaksikon välillä ole radikaalisti muuttunut. Se voi jopa syödä miestä, vaikka esitys olisi miten positiivinen tai rohkaiseva ollutkin. Tärkeiden hetkien tukkoilut ja samalla myös Djokovicin kovuus tärkeissä pisteissä saattoi tuoda päähän siis jopa mörköjä. Haamut tuppaavat seuraamaan, mutta ylimielisyyteen Djokovicillä ei tässäkään parissa ole toki varaa. 

Nadalin kaavio on karmea. Reitin varrelle osuu mahdollisesti myös Fabio Fogniniä, Dominic Thiemiä sekä mahdollisesti Andy Murrayta. Varsin skarppina saa mies siis olla. Vähin vaurioin reitti finaaliin tuskin onnistuu. Mielenkiintoisen sivujuonteen Nadalin turnaukseen tuo yleisön mahdollinen reaktio nyt kun espanjalainen on haastanut dopingista vihjailleen ranskalaisministerin. Ei ole helpoin paikka tämä. 

Tässä tai näissä valoissa katse suuntautuukin vuosi vuodelta paremmin pelanneeseen Andy Murrayhin. Kuntokäyrä on Rooman voiton myötä juuri sopivassa nousussa ja taannoiset massakenttien tuomat selkävaivatkin on saatu parin vuoden takaisella leikkauksella kuriin. Peli on monipuolista, puolustus toimii, hyökkäys on painavaa ja niin edelleen. Ainoa isompi murhe on ajoittain edelleen aavistuksen kevyt kakkossyöttö, joka varsinkin massalla iskee lähinnä omille silmille. Erityishuomio siihen ja Murray voi olla erittäin lähellä jopa voittoa. Kaaviokin on sopivan haasteellinen mm. Kei Nishikorin ja arvoituksellisen Stan Wawrinkan muodossa. 

Tosiaan Stan Wawrinkan vire hakee ja hakee. Massakausi on tätä viikkoa lukuun ottamatta ollut vaisu. Ranskassa hyvät muistot ja siis viime vuoden mestaruus saattavat innostaa vaikka mihin, mutta näin "puskista" mestaruuteen saakka on vaikea uskoa.

Toinen erittäin mielenkiintoinen pelaaja kärkikolmikon ulkopuolelta on Kei Nishikori, jonka voittamiseen massalla on tällä kaudella tarvittu joko Djokoviciä tai Nadalia. Se tietysti on kova merkki, mutta toisaalta jo pitkään pohdittu kysymys kuuluu: "milloin nämä kaverit alkavat kaatua? " Sitä on potentiaalista ja odotuksista johtuen isoissa kisoissa jo muutama vuosi odotettu. Nyt alkaisi olla aika ennen kuin uusi aalto Thiemin, Nick Kyrgiosin ja Alexander Zverevin johdolla pyyhkäisee japanilaisenkin yli.

Se ei tapahdu kuitenkaan vielä Grand Slam-tasolla, jolla nämä poikaset ovat sittenkin vielä poikasia. Uhittelevat kyllä, mutta suurvoittojen aika ei ole vielä. 

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Ferrer
Nadal vs. Goffin
Raonic vs. Wawrinka
Murray vs. Nishikori

Välierät:
Djokovic vs. Nadal
Wawrinka vs. Murray

Finaali:
Djokovic vs. Murray

Voittaja: Djokovic.

PS. Lukijakilpailu pystyssä Facebookissa, jonka palkintona Roland Garrosinkin kokonaisuudessaan näyttävä EurosportPlayer vuodeksi! LUE LISÄÄ!

tiistai 10. toukokuuta 2016

Modernein kämmen ja sairastupa?

Thanasi Kokkinakis tiedotti muutama viikko sitten, että miehen oikea olkapää ei ole toipunut leikkauksen jälkeen aivan odotetusti ja hän missaa muun muassa massakauden käytännössä kokonaan. Kun pisteitä ei tänä aikana kerry, myös olympiaunelma saattaa olla murusina.

Kokkinakisin räjähtävää lyömistä ja ennen kaikkea lyöntiliikettä katsoessa olkapäävamma ei juuri yllätä. Pelin jatkuvasti nopeutuessa suuntaus näyttää valitettavan monella nuorella olevan lyhyt taaksevienti ja käden napakka "repäisy" palloon ja tämä siis varsinkin kämmenlyönnissä. Syötön ohella kämmen on eniten olkapäätä kuormittava lyönti.

Ilman lääketieteen opintojakin on selvää, että moinen repiminen alkaa pitkässä juoksussa vaikuttaa, vaikka hartiakiertoa olisikin lyönnissä mukana. Hurjalta tuntuukin, että leikkaushoidossa ollaan jo parikymppisinä.

Kokkinasin vammasta toki tiedämme vain sen, mitä mediassa on ollut, enkä todellakaan tiedä onko kyseessä ns. valuvika vai lyömisestä johtuva vamma. Solisluun pään hionta, jotta olkapään limapussi ei ärtyisi viittaa kuitenkin juuri siihen, että limapussi on toistuvasta käden kuormituksesta ärtynyt, eikä vaihtoehdoksi ole jäänyt kuin leikkaushoito. Korostan, että en ole lääketieteen osaaja, mutta maalaisjärjelläkin ajateltuna juuri tämänkaltaisiin ongelmiin repiminen ennemmin tai myöhemmin johtanee.

Voima lyöntiin on otettava jostain muualta, jos ja kun taakseviennin minimoinnin lyhentämä kiihdytysmatka ei sitä palloon riittävästi tuota. Käden rooli lyömisessä ylikorostuu ja veroa maksetaan näin. Sairastuvalta.

Samankaltaisia vaivoja ennustan myös toiselle aussille, Nick Kyrgiosille, jolla on hyvin samantyyppinen "kämmenrepäisy" ilman sen suurempaa taaksevientiä, vaikkakin letkeyttäkin on toki mukana. Ihmisen evoluutio korjannee varmaan tämänkin valuvian, mutta tuskinpa kuitenkaan vielä näiden veijarien kohdalla.

Toisenlaista koulukuntaa edustaa esimerkiksi vakuuttavaa nousua kärkeen tekevä Alexander Zvererv, jonka pitkät vipuvarret, niiden upea hyödyntämien ja lyönnin "pitkä tekeminen" ilman hurjia sekä äkkinäisiä kiihdytyksiä tuottaa raakaa voimaa luonnostaankin hurjat määrät.

Mielenkiintoista seurata kumpi tie vie nuorison pidemmälle.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Ennakko: Rooma Masters 2016

Madridista pikavauhdilla Roomaan, jossa siis seuraava Masters tätä kirjoittaessa jo hyvällä alulla onkin.

Muutama sana kuitenkin vielä Madridista. Vaikka en itse olosuhteiden takia isointa painoarvoa Madridin tuloksille Roland Garrosin suhteen annakaan, niin Novak Djokovicin hyvät otteet on syytä ottaa luonnollisesti tosissaan. Monte Carlon tapaturma saattoi olla lopulta hyväksikin, sillä täysi sarja päätyyn saakka pelattuja Masterseja ennen Garrosia olisi tyhjentänyt varmasti jopa Djokovicinkin tankkia. Viime ja tämä viikko yhdessä käyvät hyvästä kenraalista Garrosia varten ja tulosta tuleekin siis edelleen.

Andy Murrayn voitto Rafael Nadalista jälleen Madridissa oli myös hyvä laittaa merkille, mutta jää nähtäväksi pystyykö Murray Garrosilla vieläkään Nadalia välttämättä voittamaan. Kolme erää hitaammissa olosuhteissa voi olla sittenkin vielä liikaa.

Nadalillekin aavistuksen "vajaa" viikko teki ainakin fyysisesti hyvää, enkä epäilisi yhtään, etteikö yllätystappio Roomassakin ennen Djokovic-puolivälierää olisi mahdollinen. Luulen, ettei mies halua kohdata Djokovicia ennen Ranskaa. Mene ja tiedä, mutta se hyvä massafiilis mikä miehellä mahdollisesti on, saattaisi olla kovasti uhattuna, jos nyt Djokovicilta kuonoon ottaisi.

Kaavio on tosiaan Roomassa mielenkiintoinen varsinkin yläosan puolesta, sillä mm. Djokovic, Nadal, Roger Federer, Kei Nishikori, Milos Raonic, Gael Monfils, Dominic Thiem ja Munchenin voittanut Philipp Kohlschreiber ovat kaikki samalla puolen kaaviota.

Nadal joutunee juuri viimeksi mainitun puntariin heti ensimmäisessä ottelussaan, kun taas Federer kohtaa avauksessaan joko Alexander Zverevin tai uuden mailatilauksen tehneen Grigor Dimitrovin, joka nakutti kasan mailojaan päreiksi Istanbulin finaalissa. Federerin reitillä on myös nuori Thiem, jolta odotan edelleen lisänäyttöjä, sillä ne jäivät Madridissa(kin) melko ohuiksi, kun avausottelussa Juan Martin del Potro otti viimeisimmän paluun parhaimman voittonsa. Thiem on pahasti "katoamassa kuvasta" mitä lähemmäs Garrosia tullaan. Roomassa olisi oiva paikka iskeä.

Toinen puoli kaaviota on tosiaan melko mitäänsanomaton. Lähes kaikki tämän kauden massamenestyjät ovat kaavion yläosassa Andyä lukuun ottamatta. Murray onkin jaksamistasosta riippuen lähes pomminvarma finalisti, kun suurimmat uhkaajat ovat lähes täysin yössä olevat Stan Wawrinka ja David Ferrer. Äh. Tsonga, Berdych, Fognini? Enpä usko.

Näin siis käy:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Kohlschreiber
Thiem vs. Nishikori
Fognini vs. Wawrinka
Murray vs. Goffin

Välierät:
Djokovic vs. Nishikori
Muray vs. Fognini

Finaali:
Djokovic vs. Murray

Voittaja:
Djokovic.

torstai 5. toukokuuta 2016

Pihapelipäivä, helatorstai 5.5.2016

Helatorstai on pihapelipäivä! Aivan kuten tapaninpäiväkin. Ja kyllä, ihan joka vuosi!

Viime kerralla pienen tarinan lapsuuteni pihapeleistä jo julkaisinkin, mutta saakoon tarina jatkoa. Tällä kertaa asialla on kuitenkin jo seuraava sukupolvi.

Kesäisin lapsemme viettävät serkkuineen osan lomastaan isovanhempien luona maalla, kun me vanhemmat paahdamme vielä töissä. Pojat alkavat olla siinä iässä, että pihapelit kiinnostavat ja lähtevät usein käyntiin oma-aloitteisesti. Pihasähly, jalkapallo, trampoliinipallo (?) ja keinupallo kuuluvat kesäloman jokapäiväisiin rutiineihin uimisen ja vesisodan ohella.

Eräänä perjantaina maalle saavuttuani olin alkuhämmennyksestä selvittyäni erityisen vaikuttunut jätkien tenniskenttävirityksestä, joka näytti tältä:

Tenniskenttä "the Court".
Eipä heitä tällä kertaa ainakaan mielikuvituksettomuudesta voi syyttää, kun tennisverkko on rakennettu neljästä puuklapista ja pienen pienestä levyn palasesta. Jaloilla pieneen ylämäkeen piirretty kenttä ei sekään täytä auttavasti edes minitenniskentän kokovaatimuksia, mutta eipä se menoa saati tatsin kehittymistä haittaa. Sitä eivät tee myöskään lukuisat virhepomput.

Pihapelien ja liikunnan riemu välittyykin upeasti siinä, kun tyypit hakkaavat palloa hiestä märkinä tuntikausia täysin erilaisissa, mutta itserakennetuissa olosuhteissa. Ei kamojen tai kenttien tarvitse aina viimeisen päälle olla. Luovuutta peliin, niin pihapelit saa pystyyn minne vaan!

Pallo tummui ja kaljuuntui.
Hyvää pihapelipäivää kaikille!

maanantai 2. toukokuuta 2016

Ennakko: Madrid Masters 2016

Seuraavana vuoroon tulee Madridin Masters, joka positioituu melko tarkkaan massakauden puolivälin krouviksi. Madridin painoarvo Roland Garrosin menestystä ajatellen on kuitenkin kevään massaturnauksista mielestäni pienin, sillä nopeat olosuhteet eivät täysin vastaa niitä olosuhteita, joilla Garrosilla pelataan, vaikka alustana massa onkin.

Massakautta on siis takana kolmisen viikkoa ja kun voittajalistaa katsoo, tuntuu kuin olisi palattu jälleen Rafael Nadalin aikaan. Silmät ummistaen moni voisi asiaa jopa hehkuttaa, mutta mielestäni ollaan vielä kaukana siitä. Ei riitä millään näytöt vielä siihen, että voitaisiin alkaa puhumaan takavuosien kaltaisesta dominanssista.

Nadalin tämän kevään menestyksen kannalta suurimpia yksittäisiä tekijöitä lienee ollut Novak Djokovicin tippuminen alkukierroksilla Monte Carlossa, joka oli omiaan antamaan uskoa siihen, että Djokovic on ylipäätään lyötävissä. Tuo tappio ja sitä kautta kasvanut nälkä ja/tai "vähentynyt pelko" antoi Nadalille uskoa siihen, että hän on itse kykenevä voittamaan vielä Masterseja, kuten kyseisellä viikolla lopulta tapahtuikin. Näitä paikkoja on nykyisin vähän ikään kuin väijyttävä ja otettava kaikki hyöty irti kun paikka on. Näin myös lopulta tapahtui ja seuraavan viikon Barcelona tuli uuden itseluottamuksen siivittämänä jo lähes "automaationa".

Onhan Nadalin peli tietysti paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Kärjen haastajat tuntuvat kaatuvan nyt yksi toisensa jälkeen, eikä kärjestäkään ole voittajaa vielä löytynyt. Kämmen ei pätki enää samaan tapaan kuin viime aikoina ja syöttöön on selvästi tullut lisää jalkoja ja sitä kautta myös puhtia voiman sekä kierteen kautta. Massalla tämä auttaa työntämään vastustajaa taaemmas palauttamaan tai ottamaan selvästi enemmän riskiä palautuksiin.

Silti Nadalin pelissä on vielä rutkasti parantamisen varaa, eikä mies vieläkään ole mielestäni suurin suosikki Garrosille. Kenttäpositio ja lyöntien vieminen eteenpäin on parantunut, mutta ajoittain mies luottaa edelleen liikaa puolustukseensa ja vastustajan virheisiin. Tämä korostuu varsinkin tärkeissä palloissa, joissa mies on liian valmis juoksemaan liian paljon. Uskallusta pitää tulla vielä lisää, sillä Ranskaa ei voiteta puolustamalla koskaan. Puolustuspositioiden kääntäminen tappavaksi hyökkäykseksi kestää ja pätkii vielä aavistuksen liikaa.

Lyöntien energia suuntautuu tosiaan paremmin jo eteenpäin, eikä liiaksi ylöspäin pelkän spinnin tuottamiseen, jolloin jo suuri osa lyönneistä saa voimaa mukavasti taakseen. Mutta paljon jää lyöntiä vielä lyhyeksikin, varsinkin rystypuolelta, jonka vastustajat lisäksi löytävät äärettömän hyvin nykysin. Peruskuvio, jolla mies pelataan täysin kujalle on syöttö ulos ykkösruutuun, josta espanjalainen nostattaa paineettoman pörriäisen keskikenttään syöttäjän lämättäväksi läpi linjasta. En ymmärrä, miksi Nadal ei käytä välillä todella nätisti viiltävää sliceaan näissä palautuksissa.

Mutta se Nadalista tällä erää. Mielenkiintoista nähdä miten mies pelaa Madridissa.

Tosiaan, Novak Djokovicin aikainen tappio Monte Carlossa oli iso yllätys. Se saattoi kuitenkin toimia loistavana paineenpoistattajana ja lisämotivaation tuottajana serbille, joka säästi samalla energiaansa pitämällä nämä viikot "vapaata". Madridissa nähdään varmasti jo erittäin vaikeasti voitettava Djokovic, joka luonnollisesti haluaa onnistumisia ja itseluottamusta Ranskaan siinä missä muutkin, mukaan lukien vielä Nadalkin.

Kaavio on serbille periaatteessa kuin Boris Beckerin arpoma huolimatta kinkkisestä ensimmäisestä ottelusta, jossa vastaan tulee joko juuri Estorilin turnausken voittanut Nicolas Almagro tai Borna Coric. Voi toki olla, että Almagro on liian puhki ja Coric vieläkin täysi poikanen Djokovicin myllyssä, joten finaalireitti vaikuttaa selviöltä, sillä samalla puolen isoista pojista on vain täydellinen arpakone Stan Wawrinka sekä Kei Nishikori ja heistäkin riepotteluun pääsee vain toinen.

Kaavion toinen puoli onkin herkullisempi ja lopulta jopa vaikeampi veikattava. Nadal, Roger Federer, Andy Murray, Dominic Thiem ja vaikkapa Juan Martin del Potro ovat kaikki varsin mielenkiintoisia seurattavia Madridissa.

Federer pelannee säästeliäästi tällä massakaudella, mutta kun Monte Carlo päättyi ehkä aavistuksen liian aikaisin, on Madridin nopeudessa uusi nälkäisen iskun paikka.

Andy Murray puolustaa viime vuoden voittoa ja parantaa koko ajan todennäköisesti tälläkin massakaudella, joten semifinaali tai jopa finaali voi olla hyvinkin haarukassa.

Dominic Thiem hehkutus on viime viikoina hieman laantunut, varsinkin sen jälkeen kun Nadal laittoi miehen katsomoon Monte Carlossa. Itsekin ennakoin, että Nadal saattaisi jo taipua, mutta täytyy hieman alkaa vetämään sanoja takaisin. Tapa, jolla Nadal voitti tai oikeastaan Thiem hävisi oli Thiemin hehkutuksen kannalta latistava. Jotenkin tuntui, että hän olisi yrittänyt lyödä Nadalia enemmän espanjalaisen vahvimmilla puolustusaseilla kuin raa'alla pommittamalla kuten hän parhaimmillaan tekee. Kenttäpositio valui hurjan alas ja sieltä ei kyllä vieläkään Nadalin läpi lyödä. On oltava lähes viivan päällä massallakin. Toki Nadalin painavampi peli myös työnsi miestä hyvin taakse.

Perusongelma, jos nyt todella lupaavan pelaajan kohdalla ongelmasta voidaan puhua on kuitenkin se, että Thiemin pelissä on niin paljon shotmakeria, joka vaatii tilan ja ennen kaikkea ajan lyönnille. Jos verrataan miestä esimerkiksi toiseen nousua tekevään teiniin Alexander Zverevin, niin kyllähän heistä jälkimmäinen letkeämpi pommittaja lopulta on ja siinä mielessä mielestäni lupaavampi suurnimi tuleville vuosille. Mutta palataan siihen joku toinen kerta.

Juan Martin del Potron paluu sujuu takkuisesti ja osoittaa kuinka vaikeaa paluun tekeminen on ylipäätään ja varsinkin kun rystypuoli on menettänyt tukikäden rannevamman vuoksi hurjasti tehoa. Pelkällä slicella on vaikea viedä peliä, joka on ollut argentiinaisen pelin kulmakivi. Todella harmillista, että ura on todennäköisesti ohittanut oman primetimensa jo pahasti.

Näillä mennään Madridissa:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Raonic
Monfils vs. Nishikori
Nadal vs. Federer
Murray vs. Ferrer

Välierät:
Djokovic vs. Nishikori
Nadal vs. Murray

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja:
Djokovic.