27/05/2016

Joko Nadal on entisellään?

Ja jutun julkaisuhetkellä ilmoitettiin Nadalin vetäytyminen kisasta. Jääköön juttu siitä huolimatta.

Rafael Nadal on aloittanut Roland Garrosin näytösluontoisilla voitoilla Sam Grothista ja Facundo Bagnisista. Peli on kulkenut ja välillä on ollut varaa jopa leikitellä.

Ennen turnausta puhuttiin paljon espanjalaisen parantuneesta vireestä ja itseluottamuksesta. Näin varmasti onkin, sillä Monte Carlon ja Barcelonan voitot eivät tulleet sattumalta. Matkaa parhaaseen on kuitenkin vielä ja todennäköistä on, että se kovin Nadal on Garrosillakin jo nähty.

Isoin kaski Nadalin tämänvuotisessakin Garros-projektissa on mahdollinen kohtaaminen Novak Djokovicin kanssa. Miehet ovat törmäyskurssilla semifinaalissa. Vaikka tuohon kohtalon otteluun on matkaa vielä useampi ottelu, voi sen asetelmia jo hieman pohtia.

Palataan vielä kuitenkin Rooman semifinaaliin, jossa Nadal hävisi Djokovicille kahdessa tiukassa erässä. Nadal johti molempia eriä murrolla erien loppuhetkille saakka, mutta ei lopulta onnistunut voittamaan edes erää. Parantunut itseluottamus on tuonut Nadalin otteisiin tasaisuutta ja "poikaset" kaatuvat jälleen hyvällä prosentilla, mutta Djokovicia vastaan tämäkään itseluottamustaso ei vielä riitä.

Voi myös kysyä, kasvaako itseluottamus kun oma hyvä peli ei riitä keskinkertaisesti pelaavaa ykköstä vastaan. Osittain kyllä, kun oma peli paranee ja kaverin selkä lähestyy. Mutta. Tappio on lopulta tappio, joten äkkiseltään tuntuisi, että ei. Paikka ainakin erävoittoon oli tarjolla, mutta miksi sitä(kään) ei lopulta tullut? Riittämättömyyden tunne kalvaa mieltä varmasti.

Sanoisinkin, että parantunutkaan itseluottamus ei vaan riittänyt Roomassa, jossa olisi pitänyt pystyä voittamaan Djokovic niiden yksien syötönmutojen turvin. Peliä vapauttava tuplabreikki oli ja on Nadalille Djokoviciä vastaan lähes mahdottomuus, joten rohkeus ja kyky pelata tappavasti tärkeällä hetkellä on se, mikä tällä hetkellä ratkaisee kaiken näiden kahden välillä.

On yksinkertaisesti käytettävä tarjotut ja ansaitut paikat. Monessa tärkeässä pisteessä Nadalin huono lyöntivalinta tai -suunta ellei peräti huono suoritus virheen tai puoleen kenttään kantavan stopparin muodossa. Pelko astui viime hetkellä kuvaan jopa silloin, kun Djokovic oli pressuissa.

Djokovic on pelannut ja pelaa itsensä kerta toisensa jälkeen Nadalin pään sisään ja se tuntuu pitävän tätä tiukasti otteessaan. Asetelmat olivat muutamia vuosia sitten vielä toisin päin, mutta en ole aivan varma onko tässä suhteessa enää käännettä näkyvissä.

Muutenkin Nadalin on tehtävä loppu-uran kohdalla federerit. Puolustuksen hiipuessa oma hyökkäyspelaaminen täytyy saada vieläkin terävämmäksi. Enemmän, aiemmin, tarkemmin, painavemmin, ahneemmin. Ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin jatkuva mylly, jota seuraa brutaalit tapot. Jatkuvan myllynkin kanssa saa olla tarkkana, ettei se jää missään vaiheessa kesken, jolloin moni nykypelaaja pääsee vastaiskujen kautta pisteisiin takaisin mukaan.

Kaikki luuppimaiset kämmennostot ja muut välilyönnit pois. Nykyisin ne pakottavat Nadalin vain juoksukannalle. Paino rohkeasti kentän suuntaan joka lyönnissä ja aina kuin mahdollista.

Mutta paljon hyvääkin tekemistä Nadalilla on tämän vuoden puolella nähty. Kämmen on löytänyt vintage-Nadalia, mutta myös rysty parantunut selkeästi paremmalle tasolle. Se on painavempi, puhtaampi ja varmempi. Lyöntikulmat sekä linjaan, että jyrkkään krossiin ovat olemassa, mutta selvää on, ettei Nadal rystyllään otteluita vieläkään voita, vaikka pituutta ja varmuutta lyönnissä enemmän onkin. Tähän toispuolisuuteen mies vaikuttaisi isossa kuvassa itse asiassa kaatuvankin, mutta ei mennä siihen nyt.

Rystyn ohella myös syöttö lupailee parempia aikoja, sillä "ilmaisia pisteitä" tulee paremmin kuin pariin vuoteen. 

Niin tai näin, tie semifinaaliin saakka, vaikeudestaan huolimatta, näyttää selvältä, mutta siellä taitaa odottaa tuttu seinä.