25/11/2016

Koulukiusaamisesta

Otetaanpa näin joulukauden alle pieni, mutta tärkeä hyppy täysin toiseen aiheeseen.

Jokin aika sitten kolmosluokkaa käyvä poikani kertoi, että koululle olisi tulossa KHL-seura Jokerien pelaajia puhumaan koulukiusaamisesta. Välitön tunteeni oli jonkinlainen wau-fiilis, koska tänäkin syksynä joitain ikäviä, itse asiassa todella ikäviä, kiusaamisetapauksia oli koulun ylemmillä luokka-asteilla jo ollut. Poika vaikutti varsin innostuneelta ja odotti päivää ilmeisen paljon.

Lopulta päivä koitti. Satuin olemaan etäpäivän vuoksi kotosalla, kun puhelimeni tuona päivänä soi. Poika soittaa koululta virallisen koulupäivän jo päätyttyä, että voisiko olla koululla vielä ylimääräisen tunnin, kun "Jokerit ovat vielä täällä!"

Tuntia myöhemmin jätkä saapui kotiin silmät suurina, käsi ojossa näyttäen minulle nimmarikorttia, johon jokeripelaaja Roope Talaja oli nimensä kirjaillut: "ISI, KATO!!!" Kun seuraavana päivänä koululaisen pieneen kouraan annettiin vielä vaparit Jokerimatsiin, oli ilo ja ylpeys ylimmillään, kun poika pääsi viemään isiä lätkämatsiin.

Sanomattakin on selvää, että tämänkaltainen tilaisuus ei voi olla muuta kuin onnistunut. Oppilaat kuuntelevat näitä esikuviaan herkällä korvalla, vaikka kyseiset pelaajat (Talaja ja Tomi Mäki) eivät meidän perheessä entuudestaan tuttuja olleetkaan, puhumattakaan Jokereista joukkueena. Painavaa sanaa kiusaamisesta tulee varmasti läheisimmiltäkin auktoriteeteiltä, kuten rehtorilta, opettajilta ja meiltä vanhemmilta, mutta perille sana menee varmasti aivan eri tavalla lätkäjätkien viestimänä.

Tämä on juuri sitä ruohonjuuritason työtä, joka merkitsee loppupeleissä eniten. Haluankin esittää suurimmat kiitokseni niin Jokereille kuin muille seuroille, jotka tätä toimintaa ydinbisneksensä ohella harrastavat.

Kiitos ja kovin mahdollinen respect! 

Tämän työn rinnalla menestys kaukalossa on täysin toissijaista. Mitenkään vähättelemättä, se on vaan hokia.