sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta!

Haluan toivottaa kaikille blogin lukijoille 
Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta
niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin!



Palataan ensi vuonna asiaan!

-Tero

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Viimeinen luukku ja perinteisesti Vasurilla.comin vuoden parhaat!

Vuoden paras: Rafael Nadal
Ykköseksi päätyi lopulta Rafael Nadal. Kurkkaa luukku #1.
Kunniamaininta: Roger Federer. Kurkkaa luukku #2.

Vuoden ottelu: Roger Federer vs. Nick Kyrgios, semifinaali Miami Masters
Kolme tie break-erää uskomatonta ilotulitusta. Hengästyttävä ottelu, jossa kumpikin pelasi koko matsin ajan hurjalla tasolla. Intensiteetti aivan huipussaan myös mentaalisesti.
Kunniamaininta: Roger Federer vs. Rafael Nadal, finaali Australian Open.

Vuoden sykähdyttävin hetki: Henri Kontinen ja John Peers, Australian Open -mestaruus
Taisi mennä jopa roska silmään. Upeaa Henri!

Vuoden potilas: Novak Djokovic
Ehdokkaita oli tänä vuonna todella paljon ja kuka tahansa olisi voinut tulla valituksi. Djokovicin kroppa alkoi elastisuudestaan huolimatta näyttämään väsymisen merkkejä ja vammat tulivat tällä kaudella tutuksi. Jos tauko ja toipuminen on kuitenkin onnistunut, voi Djokovic olla erittäin vaarallinen ensi kaudella. Jopa dominointi mahdollista.

Vuoden comeback: Roger Federer
Ensimmäinen pidempi sairasloma 35-vuotiaana ja tällainen paluu. I rest my case.
Kunniamaininta: Rafael Nadal. Ties monesko sairasloma ja tällainen paluu. 
Niin tai näin, näitä comebackejä tullaan näkemään jatkossa paljon. Kausi on edelleen aivan liian pitkä myös monelle muulle pelaajalle.

Vuoden uutuus: Rod Laver Cup
Mielestäni onnistunut tapahtuma, vaikka olikin hieman näytösotteluiden makua. Viikonlopun aikana saatiin kuitenkin paljon herkkua, kuten Federer/Nadal -neluri ja tiimien sisäistä insightia sekä koutsausta pelien aikana mm. nuorten haastajien ja legendojen välillä. Jatkoon!

Vuoden kokeilu: #NextGen-lopputurnaus Milanossa
Uudet sääntökokeilut ja uusi formaatti nuorille pelaajille. Ehdottomasti onnistunut tapahtuma tämäkin. Toivottavasti jatkossakin saadaan tarpeeksi valovoimaisia nuoria tähän turnaukseen.

Vuoden hölmö: Dominic Thiem
Pelasi jälleen hirmuisen määrän turnauksia (27!?). Miksi? Ei tunnu oppivan, ei. Hyytyi myös tänä vuonna ja käytännössä täysin puhki massakauden jälkeen. 

Vuoden paha poika: Nick Kyrgios
Ei lisättävää. Pitkä ja tuskainen kasvutarina, joka jatkuu ja jatkuu, vaikka voisi jo taistella Grand Slam-voitoista. Ei taistele. 

Vuoden läpimurto: Alexander Zverev
Edessä loistava tulevaisuus. Haastaa jo nyt isompiaan, otti Masters-voiton ja niin edelleen. Seuraavaksi läpimurto Grand Slam-tasolle.

Vuoden yllätys: Roger Federerin kausi
Kuten olen jo monesti sanonutkin, niin eipä ollut enää uskoa moista kautta tai Grand Slam-voittoja kohtaan. Pahoitteluni.
Kunniamaininta: Jelena Ostapenkon Roland Garros-mestaruus. Paljon ei valitettavasti ehdi naisten matseja seurata, mutta tämä oli huima tarina hurjine peleineen.

Vuoden valmentaja: Ivan Ljubicic
Sai Federerin rystypuolen kuntoon ja vanhan itseluottamuksen uuteen kukoistukseen. Jopa Nadal jäi pahasti jalkoihin.
Kunniamaininta: Carlos Moya. Sai parannettua Nadalin syöttöä ja rystypuolta merkittävästi. 

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #23: Serenan Slamit

Päivä jouluun!!! Toiseksi viimeinen luukku tuo framille Serena Williamsin Grand Slam-voitot, jotka kasvoivat tänä vuonna yhdellä, joten mestaruuksia on nyt 23.

Tasan vuosi ja yksi päivä sitten kirjoitin viime vuoden joulukalenterin luukussa 22, että Serena ei tavoittaisi Margaret Courtia, jolla mestaruuksia on siis yksi enemmän, 24. Syitä tähän oli ja on edelleen kolme: ikä, kiristynyt kilpailu ja paineet. Tänä vuonna Serenan elämän prioriteetit saivat myös äitiyden myötä täysin uutta, mutta upeaa kulmaa, joka puolestaan voi vaikuttaa ajatuksiin paluun suhteen.

Mahdotonta se ei tietenkään ole. Mutta onko nälkä entisellään? Jo pelkän comebackin tekeminen tässä iässä voi olla vaikeaa, jopa Serenalle. Vaikka toivoisinkin Serenan jopa ohittavan tänä vuonna höpötyksillään hölmöilleen Courtin, niin en enää näe sitä tapahtuvan. Tasoihinkin pääseminen olisi kova juttu.

Vettä myllyyn lisää myös se huhu, että Australian Openiin ilmoittautunut Serena olisi lupautunut myös keynote-puhujaksi puolivälierien ajankohtaan Pohjois-Amerikkaan. Ei kuulosta kovin hyvältä. Toki focus voi olla suosiolla Wimbledonissa ja US Openissa, joissa menestymismahdollisuuksia parantaa suosikkialustat ja ajankohta, joka antaa enemmän aikaa treenaamiselle.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #22: Kei Nishikorin ranking

Kaksi päivää jouluaattoon! Luukusta 22 putkahtaa Kei Nishikori tämänhetkisine rankingeineen.

Japanilaisen kausi päättyi rannevammaan ja loukkaantumisen myötä ranking luisui näinkin alas. Vammat ovat riivanneet Nishikoria jossain määrin kausittain ja näyttää kovasti siltä, että tämä sitkeä soturi maksaa armottomasta taistelustaan kovaa hintaa loukkaantumisten muodossa.

Vikkeläkinttuisen ja erittäin hyvänä puolustajanakin tunnetun Nishikorin fyysinen peli vaatii väkisinkin veronsa ja kun ikääkin on pikkuhiljaa kertynyt jo 27 vuotta, niin uran piikkaamiselle ei enää kovin montaa vuotta ole aikaa. Fysiikkaan luottavat taistelijat hiipuvat lähes poikkeuksetta kun nopeus alkaa kadota.

Vaikka Nishikorin lyöntiarsenaalista löytyy hyvä ja letkeä kämmen sekä yksi tourin parhaista kahden käden rystyistä ja totta kai myös varteen nähden hyvä syöttö, niin vaarana on, että Nishikorista kuoriutuu lopulta parannettu painos David Ferreristä. Grand Slamien perinteistä kvartsikauraa.

Vahva välisukupolven leima väijyykin Nishikoria, aivan kuten Milos Raonicia ja kenties jopa Grigor Dimitroviakin, ellei viimeksi mainitun Lontoon turnausvoitto ala poikia todella isoa Grand Slam-menestystä todella pian. Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä pelote uudelle sukupolvelle olisi luotava nyt tai muuten tämä porukka alkaa jäädä jalkoihin hyvinkin nopeasti.

Mielenkiinnolla jään odottamaan myös Nishikorin ensi kautta. Toivottavasti kaudesta tulisi ainakin ehjä ilman uusia loukkantumisia.

torstai 21. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #21: #NextGen-lopputurnaussäännöt

Luukussa 21 palataan vielä Milanoon ja alle 21-vuotiaiden lopputurnaukseen, jossa kokeiltiin nippu uusia sääntöjä!

Vaikka olen tenniksen sääntömuutosten suhteen melko konservatiivinen, niin mielestäni suurin osa Milanon kokeiluista oli oikeastaan oikeinkin onnistuneita ja joita voisi soveltaa ja/tai tuoda suoraan sellaisenaan myös ATP-kiertueelle. Kirjoitin sääntökokeilusta tuoreeltaan jo toukokuussa, mutta nyt kokeilu on nähty ja koettu, niin on hyvä tarkistaa näkemystä.

Yksi uudistuksista  oli linjatuomarittomuus ja se on mielestäni ehdottomasti pelin tulevaisuutta. Jos ja kun hawk eye toimii tarvittavalla tarkkuudella, niin ei ole mitään syytä palata linjatuomareihin, jos vain haukansilmä on saatavilla. Jatkoon, vaikka lopputuloksena onkin pitkä liuta työttömiä linjureita!

Toinen ehdoton uudistus on pelikello, josta pisteiden välinen 25 sekunnin aika näkyy kaikille ja erityisesti syöttäjälle. Suoraan jatkoon!

Peliformaatti neljään geimiin ja 'paras viidestä' -ottelut ovat myös kokeilemisen arvoinen vaikkapa isojen kisojen alkukierroksilla tai esimerkiksi Suomen kansallisen tason kilpaotteluissa! Kotimaan alempien tasojen sarjatennikseen tämän voisi ottaa vaikka välittömästi vaikkapa 'paras kolmesta' -muodossa ja jättää kolmannen erän pitkä tie-break historiaan. Toki yhden erän draamankaari saattaa jäädä neljän geimin erissä lyhyeksi ja momentum kääntyä vain kerran erän aikana, mutta nopeat erät tuovat toisaalta ratkaisuvaiheita nopeammalla tahdilla. Osittain tai vähän muokattuna jatkoon!

No-ad sen sijaan saa jäädä vain neluriin. Mielestäni tämä toisi jo vähän liikaa satunnaisuutta muutenkin lyhyempiin eriin. En pidä tästä erityisemmin nelurissakaan. Varsinkaan omissa nelureissa.

Valmentajan käyttö puoltenvaihdossa? Ei jatkoon. Ei missään nimessä. Tennis on ja mielestäni sen tuleekin olla yksinäinen laji, jossa pelaaja joutuu ratkomaan ongelmansa yksin nyt, aina ja iankaikkisesti. Tämä on pelin yksi hienoimmista piirteistä.

Syötöt verkkonauhan kautta ilman uusintaa on puolestaan paha. Periaatteessa olen sen kannalla, mutta toisiko se sittenkin liikaa sattumaa peliin? En osaa sanoa. Pitäisi tutkia enemmän empiirisesti. Suomen halleista löytyy ainakin jonkin verran löysiä verkkonauhoja, jotka tiputtavat palloja melko isolla haarukalla paljon toiselle puolelle, mutta mutta, jaa-a. Tämä on vaikea. Ehdottomasti ehkä.

Omissa treeneissä vuonna 2018 ainakin osa näistä menee varmasti kokeiluun!

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #20: TOP20: kaikkien aikojen ässät

Luukun 20 myötä TOP20 ja siis kaikkien aikojen ässätilasto!


Lähde: ATP Tour

Ei liene yllätys, että Ivo Karlovic komeilee listan kärkipaikalla ja listaa dominoivat isot syöttäjät. 

Mutta kiva nähdä, että myös Roger Federerin pitkä ja loistelias ura vie todella pitkälle tällä(kin) listalla. Vaikka Roger ei profiloidukaan syöttökoneena, niin onhan hänen syöttämisensä edelleen lähes jumalaista. Ässät per ottelu -luku ei tietenkään nouse aivan niin korkeaksi kuin parhaimmilla, mutta se, miten monipuolisesti mies syöttöään käyttää on vertaansa vailla. Kun ässiä on lisäksi kasassa yli 10.000, voi vain todeta, kuinka suuri merkitys hänenkin uralle juuri syötöllä on ollut. Tästä voi ottaa oppia koko Suomen juniorikaarti valmennuksineen. Syötön merkitys tahtoo välillä jäädä meilläkin varjoon.

Mainittakoon muuten vielä se, että listalta poissaolollaan loistavat Andy Murray (sija 24., ässiä 5473, otteluita 806, ka. 6,8 ässää/ottelu), Novak Djokovic (31., 4877, 907, 5,4), Stan Wawrinka (32., 4856, 690, 7,0) ja Rafael Nadal (79., 3056, 1035, 3,0) eivät yllä lähellekään Federerin lukemia. Hieman jopa yllättää se, miten kaukana kärjestä he ovat ja että tästä nelikosta juuri Andy Murray on korkeimmalla. Lisäksi jaksaa ihmetyttää Nadalin noinkin alhainen ässämäärä, joka on siis noin 10% Federerin määrästä!

tiistai 19. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #19: Roger Federerin Grand Slamit

Luukku 19 ja eräs tämän(kin) blogin ikuisuusaiheista eli Roger Federerin Grand Slam-määrä!

Todellakin. Myönnän, että olen itse haudannut Roger Federerin Grand Slam-haaveet jo ainakin kerran, ehkä kahdesti. Tänä vuonna hän todisti väitteeni vääriksi voittamalla peräti kaksi mestaruutta ja nostamalla kokonaismääränsä jo 19 Grand Slam-voittoon!

En lähdekään enää arvuuttelemaan lopullista määrää, sillä joku oikea asiantuntija taisi Twitterissä asian osuvasti jo ilmaista eli

"Roger Federer stops winning Grand Slams, when Roger Federer stops playing Grand Slams."

Niinpä. Siltähän se taas näyttää.

Välillä toki jo näytti, että suurin menestysputki olisi auttamattomasti ohi, sillä neljän ja puolen vuoden tauko voitoissa on ja oli pitkä aika ilman mestaruutta varsinkin veteraani-iän saavuttaneelle pelaajalle, oli menneisyys mitä tahansa.

Federer on hiljattain sanonut pelaavansa todennäköisesti vielä ainakin pari vuotta ja mikäli vire pysyy tämän kauden tasolla, niin voittomäärä kasvaa hyvinkin todennäköisesti. Toki kilpailu kiristyy heti ensi kaudella ja väittäisin, ettei tämän vuoden kaltainen Federer/Nadal-valtakausi ole enää jatkossa realismia. Toisaalta kuka uskoi sen olevan realismia vuonna 2017? Seuraankin isolla mielenkiinnolla tämän kaksikon tulevaa kautta, sillä tämä kausi jätti varmasti omat jälkensä molempiin, eikä pidempää breikkiä tule nyt kummallekaan.

Lisäksi jaolle Grand Slam-voitoista tulee vanhoista starboista ainakin tuoreet Novak Djokovic ja Andy Murray sekä nippu uusia haastajia, jotka alkavat pikkuhiljaa nostaa tasoaan myös Grand Slam-tasolla.

Alkukausi näyttää paljon Federerin kauden suuntaa. Massakausi jäänee ensi kaudellakin väliin, joten kenties ruohokentillä taas tärähtää? Viimeistään siellä.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #18: Björn Borgin ikä

Luukusta 18 tulee pikafakta!

Tänä syksynä elokuvissakin pyörinyt pätkä Borg/McEnroe keskittyy miesten tiukkaan taistoon 80-luvun taitteessa ja huipentuen tietysti siihen klassikkoon eli vuoden 1980 Wimbledoniin. Tämä ja Borgin Wimbledonit ovat asia, jonka suuri yleisö muistaa.

Joulukalenteri haluaa nostaa esiin myös toisenlaisen Borgin eli oman aikansa teinisensaation, joka vuonna 1974 voitti Roland Garrosin juuri 18 vuotta täytettyään. Vähän pimentoon jää usein sekin, että mies voitti Garrosin kaikkiaan kuusi kertaa, kun Wimbledonista mestaruuksia kertyi viisi.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #17: Vuoden lopun ykkösrankingpelaajat

Luukku numero 17 paljastaa vuoden lopun ykkösrankingin haalineet pelaajat, joita on siis 17 kappaletta.

Kärjessä komeilee tietysti Pete Sampras, joka ehti olla urallaan kuudesti ranking-listan kärkinimi vuoden lopussa. Loppuvuoden ykkösrankingistä on muodostunut jonkin sortin mittari vuoden pelaajalle ja onhan lista tietysti hurjia nimiä ja vuosia täynnä.

  • Pete Sampras 6
  • Jimmy Connors, Roger Federer 5
  • John McEnroe, Ivan Lendl, Novak Djokovic, Rafael Nadal 4
  • Björn Borg, Stefan Edberg, Lleyton Hewitt 2
  • Ilie Nastase, Mats Wilander, Jim Courier, Andre Agassi, Gustavo Kuerten, Andy Roddick, Andy Murray 1
      (Lähde: Wikipedia)

Kärkipaikka on arvostettu myös pelaajien keskuudessa, sillä esimerkiksi tänä vuonna Rafael Nadal kävi nappaamassa Pariisin hallista vain ne tarvittavat voitot, jolla tuo himoittu ykköspaikka sinetöityi. Samalla hän itse sinetöi enemmän tai vähemmän koko kautensa, mikä sekin kertoi rankingin merkityksestä. Ehkä muissa olosuhteissa pelit olisivat jääneet Pariisissa pelaamatta.

Kysymys kuitenkin kuuluu, pystyykö listan nykynimistä kukaan haastamaan tässä suhteessa pistooli-Peteä vai onko syytä suunnata katseet kauas tulevaisuuteen (#NextGen)?

Itse en nimittäin näe kovinkaan todennäköisenä, että yhden paalupaikan päässä oleva Federer pystyisi massakaudet skippaamalla ja/tai tässä iässä saamaan vielä yhtä kiinnitystä tai että Rafael Nadal pelaisi vielä kaksi näin hurjaa kautta. Novak Djokovic voi sen ehkä vielä tehdäkin. Ehdottomasti ehkä. Tai no. Äh, en tiedä. Nukkukoon Sampras vielä yönsä rauhassa.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #16: Rafael Nadalin Grand Slamit

Luukku 16 ja Rafael Nadalin Grand Slamit!

Kun Nadalin Slam-määrä kolme vuotta sitten oli 14, tuli vastaavassa luukussa pohdittua espanjalaisen Grand Slamien lopullista määrää. Päädyin silloin 16-19 Slamiin ja nyt tuo alaraja on siis saavutettu. Tänä vuonna tullut Roland Garrosin voitto oli miehen nykyvireellä odotettu ja myös US Open tuli erinomaisella vireellä, mutta toki kaavion sopivasti auetassakin.

Ja tätä se on. Roland Garrosilla Nadal voi rohkealla ja aggressivisella pelillään olla uhka vielä joitakin vuosia, mutta muualla on vähän toivottava kaavioiden aukenemisia. Toki myös Australia voisi olla mahdollisuuksien rajoissa, sillä finaaleja on kertynyt jo useita. Kuukauden päästä starttaavassa Openissa en kuitenkaan usko Nadalin olevan vielä iskussa tämän kauden jäljiltä. Ajoitusta haetaan varmasti massakaudelle ja kaikki muu menestys on vain plussaa.

Ensi kaudesta ei muutenkaan ole tulossa helppo, kun Roger Federerin lisäksi rivissä ovat myös Novak Djokovic, Stan Wawrinka ja Andy Murray. Tämä sekoittaa pakkaa varmasti.

Mutta hurja luku tuo 16 kuitenkin on. Mukana on tietysti käsittämättömät 10 Garrosia, mutta iso määrä myös kovien kenttien ja ruohoalustan mestaruuksia. Monet puhuvat Djokovicin ja erityisesti Federerin monipuolisuudesta, mutta tässä suhteessa Nadal on näyttöjensä suhteen omassa luokassaan.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #15: 15 miljoona ja rapiat

Luukku 15 ja tämän vuoden rahalista top20!

Rafael Nadal valloitti myös vuoden 2017 rahalistan kärkipaikan ansaitsemalla yli 15 miljoona dollaria palkintorahoja.

Onhan nämä järkyttäviä summia. Kerääntyvät vieläpä rajusti listan kärkipäähän. Tämän vuoden listalla 25:s Diego Schwartzman ansaitsikin sitten enää noin 10% Nadalin potista. Ja jos ajatellaan esimerkiksi Jarkko Niemistä ja hänen pitkää uraansa, niin hänen palkintorahansa jäävät noin 7,7 miljoonaan dollariin eli reiluun puoleen Nadalin yhden kauden ansioista.


(Lähde: ATP Tourin www-sivusto)

torstai 14. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #14: Grand Slamin pituus

Luukusta 14 puskee esiin pikafakta!

Grand Slamien pääsarjat kestävät pääsääntöisesti kaksi viikkoa, 14 päivää. Tuohon jaksoon miesten finaalipari pelaa siis seitsemän ottelua, kuten luukussa #7 jo kerrottiin. Kova on urakka, mutta kovia ovat pelaajatkin.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #13: Andy Murrayn kaudet ATP Tourilla

Luukusta 13 tulee esiin Andy Murrayn kaudet ATP Tourilla.

Tosiaan, Andyn kunnioitettavat 13 kautta ovat tuoneet paljon menestystä, mutta erityisen paljon myös kehitystä. Muistan kuinka nuoren Murrayn peliä leimasivat muun muassa (rakki)koiramainen hakeminen (ja räksyttäminen). Andystä on kuitenkin vuosien saatossa kuoriutunut aggressiivisempi koko kentän hallitsija ja upea taktikko. Vaikka uran alkupuolen peli ei välttämättä silmää hivellytkään, niin pelaajan kehityspolku on ollut upea, josta muun muassa kaksi Wimbledonia, kaksi henkilökohtaista olympiakultaa ja jopa yksi Andyyn henkilöitynyt Davis Cup ovat todisteena.

Toki pelissä on ja tulee aina olemaan myös vahva fyysisyys läsnä. Jopa Andy itse tietää ja myöntää, ettei hänen pelityylillään ole välttämättä kovin montaa isoa vuotta enää edessä. Peli vaatisi edelleen rajuja panostuksia rohkeampaan suuntaan. Liian usein Andy tyytyy vain hakemaan ja puolustamaan hyvän fysiikkansa avulla tiensä voittoon. Tämä on toisaalta tuonut hänelle paljon menestystä, mutta yhtä lailla voisi väittää, että paljon se on vienytkin. Finaaleissa Murray on usein ollut jo liian väsynyt voitosta aidosti taistellakseen.

Seuraavat kaksi kautta, kaudet numero 14 ja 15, ovat menestyksen kannalta äärimmäisen tärkeitä skotille. Niiden jälkeen lienee aika keskittyä perhe-elämään. Toisaalta Andyn kohdalla en ihmettelisi yhtään aikaista eläköitymistäkään.

No, mutta. Ensi kaudella iskee kuitenkin levännyt ja vammoistaan kuntoutunut Murray. Kerran vielä?

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #12: Novak Djokovicin Grand Slamit (ja ranking)

Kalenterin luukku nro 12 eli Novak Djokovicin Grand Slamit, mutta myös tämän vuoden ranking!

Tästä on ollut puhetta jo aiemmin ja nimenomaan viime vuoden joulukalenterissa (silloinkin siis luukku 12). Tällä kaudella Grand Slamit jäivät kuitenkin haaveiksi ja serbi ponnistaa ensi kauteen sijalta 12.

Tuo ranking saattaakin sekoittaa pakkaa mukavasti alkukauden turnauksissa, kun Djokovic voi tulla kärkipelaajille vastaan hyvinkin aikaisessa vaiheessa esim. Grand Slam-turnauksia, joissa kohtaaminen voisi toteutua jo neljännellä kierroksella. Kukaan tuskin haluaa kohdata Djokovicia niin aikaisin.

Leikkauksen skipannut ja kuntoutuksen kyynärpäähänsä valinnut Djokovic on kuitenkin yksi suurimpia kysymysmerkkejä tulevalla kaudella. Kestääkö käsi? Onko Djokovic fyysisesti kunnossa? Onko motivaatio palautunut? Ovatko treenimäärät palautuneet kovimmalle tasolle?

Sanoisin, että jos kysymyksiin tulee enimmäkseen myönteisiä vastauksia, niin ensi kaudesta voi tulla jopa serbin näytöstä. Kuten olen jo aiemmin joulukalenterissa sanonutkin, niin en millään usko Rafael Nadalin tai Roger Federerin pystyvän ensi kaudella toistamaan tämän kauden saavutuksia, joten siinä mielessä Djokovicin onnistuneelle paluulle saattaa olla hyvinkin tilaa. Hurjimman pelitason löytyessä vain kourallinen pelaajia pystyy kaatamaan Djokovicin. Hurja määrä lisäinfoa saadaan jo kuukauden päästä Australiassa, jossa serbi on ollut hurjan kova.

Niin, ne Grand Slamit. Pysyn sitkeästi kannassani ja veikkaan, että Djokovic jää 14 Grand Slamiin. Saatan olla kyllä pahasti väärässäkin.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #11: Juan Martin del Potron ranking

Luukusta 11 löytyy Juan Martin del Potron tämän vuoden loppuranking.

Toissakauden ajoittaiset loistavat otteet ja varsinkin vammakierre antoi odottaa tältä vuodelta paljon. Ainakin itse ennustin selkeää top10-paikkaa argentiinalaiselle. Toisin kävi.

Muutama maukas voitto tuli toki tällekin vuodelle, mutta pelin aaltoilu ja rystypuolen heikkous veivät lopulta ne eväät, joilla taisteltaisiin korkeammista rankingsijoista tai jopa Grand Slam-voitoista.

Parhaana päivänään Delpoa ei voita välttämättä kukaan, mutta kun pelin tasossa on liikaa varianssia ja pelitavoissa vähän liian vähän, niin vaikeaa on. Huonona päivänä peliin ei useinkaan löydy sitä groovia, jolla peli kääntyy, vaan peli menee vähän puskemiseksi ja/tai roiskimiseksi. Grand Slameissä tulee tällöin jonkinasteinen maraton-ottelu, joka kostautuu seuraavalla tai seuraavilla kierroksilla, kuten väsyneillä pitkillä pelaajilla monesti käy.

Ranneleikkauksien jäljiltä Delpon vasen ranne, joka tukee voimakkaasti miehen kahden käden rystyä, ei ole vielä osoittanut täydellistä palautumista. Rystypuolen ja siis vasemman ranteen heikkoudesta kertovat ne lukuisat alakierteiset rystyt, jotka hän lyö yhdellä kädellä. Valitettavasti on niin, että rystyslice ei pitkässä juoksussa ole lyönti, jonka päälle pystyy hyökkäystä rakentamaan. Se toimii täydellisesti puolustussuuntaan ja pelin neutraloimiseen, mutta hyökkäävään peliin siitä ei useinkaan ole. Kun vastustaja löytää Delpon rystyn, niin ettei tämä pääse sitä kämmenelleen kiertämään argentiinalaisen pelin hyökkäysdynamiikka katoaa. Toki jos Delpo onnistuu kierroissaan ja pääsee tykittämään kämmentään, niin silloin hän on edelleen vahvoilla. Tällöin on kuitenkin varottava vastustajan vastaiskua kämmennurkkaan ja itsensä väsyttämistä, sillä jatkuva kämmenelle kiertäminen syö valtavasti energiaa.

Mitä sitten ensi vuosi tuo tulleessaan? Aikaa 29-vuotiaalla Delpolla on tietysti vielä, eikä kroppakaan ole vielä urasta uupunut pitkistä tauoista johtuen. Paljon siis riippuu tietysti juuri tuon rystypuolen statuksesta. Jos ranne kestää entisaikojen yläkierteisiä pommirystyjä, niin mahdollisuudet ovat periaatteessa vaikka mihin. Tärkeintä lieneekin se, uskooko mies itse mahdollisuuksiinsa.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #10: TOP10 2018

Luukku 10 ja top10 2018!

Viime vuoden osalta top8-lista näytti siltä, etten sitä tähän nyt tämän enempää nosta. Sanotaanko kauniisti nyt vaikkapa niin, että olin täysin yössä. Täysin yössä. Listani oli lopulta loukkaantuneita pelaajia täynnä.

Mennäänkin siis suosiolla ensi vuoden listaan:

1) Novak Djokovic
Tekee paluun tuoreena, terveenä ja todennäköisesti myös nälkäisenä. Jos löytää vanhasta groovistaan 90-95%, niin piikkipaikka lähes selvä. Vaatii toki terveyttä koko kaudeksi, joten suurin riski vamman uusiutuminen.

2) Andy Murray
Tekee paluun tuoreena, terveenä ja todennäköisesti myös nälkäisenä. Tasaisuus kaikkialla nostaa korkealle.

3) Alexander Zverev
Jatkaa vuoden 2017 kehitystään. Grand Slameihin ensi kaudelle yksi tai kaksi piikkiä, niin top3-spotti haarukassa. Ehkä jopa korkeammallekin?

4) Grigor Dimitrov
Alkoi vihdoin lunastaa odotuksiaan tällä kaudella. Seuraavat pari vuotta uran kannalta otollisimmat isoille voitoille ennen kuin nuoret hyppivät rintamana silmille. Nyt tai ei koskaan.

5) Roger Federer
Vahva on se epäilys, että tämän vuoden rasitukset näkyvät ja kalenteriin tulee isoja aukkoja myös tulevalla kaudella. Palautuminen ja tauot entistä tärkeimpiä, mikä näkyy väkisin rankingissä.

6) Dominic Thiem
Järkevämmällä kalenterilla, mutta massapainotuksella korkealla. Selvää on, että kovin montaa 27 turnauksen kautta ei kannata enää ottaa. Loppuvuosi massakauden jälkeen usein aneeminen, koska tankki täysin tyhjä repivästä ja raastavasta pelityylistäkin johtuen.

7) Rafael Nadal
Ehjä kausi 2017 päättyi lopulta tuttuihin polvivaivoihin. Tämän vuoden rasitukset näkyvät ensi vuonna ja taukoja tulee väkisin. Massakauden panostuksella näille sijoille.

8) David Goffin
Upea loppuvuosi tuo varmasti uskoa ja virtaa ensi kauteen. Upea Davis Cup-kausi päättyi pettymykseen, mutta nälkää jäi. Tänä vuonna isojen poikien poissaollessa olisi voinut tehdä isommankin breikin kärkeen, joten ensi vuonna siinä mielessä vaikeampaa. Näille paikkeille kuitenkin.

9) Marin Cilic
Tasainen kaikkialla ja ilman loukkaantumisia top10-jengiä. Olisiko aika jopa toiselle Grand Slamille? Wimbledon? US Open?

10) Stan Wawrinka
Vähän musta hevonen tälle listalle. Valmentaja vaihtui, loukkaantuminen takana ja niin edelleen. Muutamalla isolla voitolla kuitenkin näillä main. Ehdottomasti ehkä.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #9: Martina Navratilovan Wimbledonit

Luukussa yhdeksän jatketaan vielä hetki Wimbledonissa!

Martina Navratilova voitti turnauksen naisten kaksinpelin kaikkiaan yhdeksän kertaa, joka on on modernin aikakauden ennätys miehet ja naiset mukaan lukien. Muuan Roger Federer väijyy voiton päässä tästä...

perjantai 8. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #8: Wimbledon ruoho

Luukku kahdeksan vie meidät Wimbledonin nurmelle!

Roger Federer otti tänä vuonna kahdeksannen Wimbledon-voittonsa ruoholla, jonka pituus on kahdeksan millimetriä. Tämä pituus (8mm) on tutkimusten mukaan nurmen pelillinen optimipituus ja se on ollut käytössä Wimbledonissa vuodesta 1995 lähtien. Nurmi ajetaan mittaan päivittäin. Nurmen nykyistä siemenlajiketta (Perennial Ryegrass) on käytetty vuodesta 2001 ja se kestää paremmin nykytenniksen vaatimuksia kuin aiempi lajike.

Lähde: Wimbledon.com

torstai 7. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #7: Otteluvoittojen määrä Grand Slam-voitoissa

Joulukalenterin ensimmäinen viikko takana! Turnauskestävyys on kestänyt sekä täällä, että myös lukijapuolella ilmeisen hyvin, koska kävijöitä on löytynyt keskellä huipputenniksen lomakautta varsin ilahduttavasti! Mukavasti lukijoita saavien Masters-ennakoiden tasolla ollaan, mutta toki päivittäin. Iso kiitos siitä!

Luukku seitsemän tarjoilee pikafaktan luonteista perustietoa Grand Slam-turnauksista. Niiden voittamiseksi vaaditaan seitsemän otteluavoittoa turnauksen aikana. Se on kahteen viikkoon ahdettuna hurja määrä tennistä ellei hoida turnausta ilman erätappioita kuten Rafael Nadal (Roland Garros) ja Roger Federer (Wimbledon) tänä vuonna tekivät.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #6: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suomi juhlii tänään 100-vuotista itsenäisyyttään! Onnea ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Siksi myös pieni pikakatsaus Suomen tennikseen ja erityisesti kahteen nimeen eli Henri Kontiseen ja Emil Ruusuvuoreen. Nämä ovat mielestäni ne nimet, jotka nostavat Suomi-tenniksen profiilia nyt ja tulevina vuosina.

Henri Kontinen alkaa olla tietysti meille kaikille tuttu. On Grand Slam-voittoa, Masters-voittoa, kauden finaaliturnausvoittoja ja niin edelleen. Se, että nämä saavutukset ovat tulleet nelinpelistä ei välttämättä vakuuta koko urheilua seuraavaa kansaamme, mutta sopii tietysti yrittää kumpi meiltä noin keskiarvoisesti luontevammin onnistuu, esimerkiksi hiihto vai tennis? Sen jälkeen voikin miettiä lajien harrastajamääriä meillä ja maailmalla sekä vuoden urheilijaa ja... Äh. Joo joo, ei mennä nyt siihen tämän enempää. Henri on joka tapauksessa maailman ehdottomalla huipulla vielä pitkään niin halutessaan.

En yleensä ole lähtenyt aprikoimaan saati ruotimaan kotimaamme tulevaisuuden toivoja kovinkaan paljoa, mutta tänä syksynä näin Emil Ruusuvuoren kisatilanteessa ensimmäistä kertaa ja päätin itsenäisyyspäivänkin kunniaksi tehdä poikkeuksen.

Marraskuinen Talin Futures-turnaus tarjosi todella paljon ilonaiheita, eikä vain siksi, että Emil voitti kaikki ottelunsa, vaan siksi, että hänen pelissään on hirmuisesti potentiaalia. Siinä on todella paljon potentiaalia. Viimeksi olen ihastunut näin nuoren Jarkko Niemisen pelaamista katsellessani.

Emilin isoa syöttöä, mutta myös upeaa, kokonaisvaltaista syöttämistä, tukee hurja peruslyöntiarsenaali molemmilta puolin läheltä ja kaukaa, matalalta ja korkealta. Näillä lyönneillä voisi olla valmiuksia jo vaikka mihin.

Toki Emil on vasta nuori ja fysiikka ei ole vielä lähellekään sitä, mitä se tulee vaikkapa parin vuoden päästä olemaan tai sitä, mitä sen tulee maailman huipulla olla, mutta sen saa kuntoon treenaamalla. Näin luontaisia lyöntejä, joissa on ihailtavan letkeästi voimaa tuottava kineettinen ketju, ei sen sijaan välttämättä saa. Nyt vaan duunia, duunia ja vielä kerran duunia, sillä maailmassa on liian monta nuorta lupausta, jotka eivät koskaan aikuisissa breikanneet! Go Emil, go!

Suomen tennis tulee todennäköisesti aina olemaan muutaman valttikortin varassa, mutta ainakin itse katson tulevaisuuteen positiivisesti tässäkin suhteessa!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #5: TOP5: rystyt 2017

Luukku viisi ja melko perinteinen TOP5! Tällä kertaa listataan tämän vuoden parhaat rystyt vuonna 2017!

1) Roger Federer
Kenties suurin yksittäinen syy tämän vuoden hurjaan pelivireeseen oli Federerin (yläkierre)rysty. Kun rysty kestää ja Roger uskaltaa sitä yläkierteellä paiskata, pysyy myös peli ja ajatus kasassa. Edes Rafael Nadal ei onnistunut murtamaan Federerin rystypuolta, vaan maestro iski tulisesti lähes poikkeuksetta tulemalla rohkeasti vastaan ja antamalla palaa. Myös taidokkaat rystyblokkaukset ja -slicet olivat tänäkin vuonna murhaavia.

2) Rafael Nadal
Myös Nadalin rysty toimi terävästi tänä vuonna. Jos joku lyönti on alkanut Nadalilla jäämään kelkasta, on se ehdottomasti ollut rysty. Riittävän painon tuottaminen rystyllä on ollut ajoittain todella vaikeaa ja lyönti on lähtenyt nopeiden käsien avulla sen mitä se on lähtenyt. Tänä vuonna jalkatyön ollessa tervävämää kuin aikoihin, lyönnin energiasuuntaus oli eteenpäin eikä suoraan sivulle tai ylös. Jalat työntävät lyönnin lantio- ja hartiakierron kautta voimakkaisiin käsiin ja pam, pituutta sekä terävyyttä tulee aivan eri määrä kuin käsisutaisuilla. 

3) Alexander Zverev
Voisi väittää, että Alexander Zverev löi tänä vuonna itsensä todella isosti läpi. Uuden sukupolven edustajana hän nousee huipulle pelaajana, jolla ei juuri ole heikkouksia. Peliä viedään pitkälti syötön ja kämmenlyönnin kautta, mutta hyvään pakettiin kuuluu myös loistava rysty. Zvereviltä moinen löytyy. Lyöntisuunnat eri kovuuksilla ja variaatioilla muistuttavat hieman jopa Djokovicin rystypuolen tekemisiä, mutta upeimpia lyöntejä ovat luonnollisesti ne yli sadan mailin tuntivauhtia kulkevat rystykrossipommit. Boom!

4) Stan Wawrinka
Olisi todennäköisesti tämän listan kärjessä, jos olisi saanut pelata ehjän kauden. Rysty ei ole ainoastaan kaikkien aikojen kaunein, vaan myös tehokkain ja monipuolisin. Variaatioita, voimaa ja henkeäsalpaavia kulmia löytyy järjetön määrä.

5) Novak Djokovic
Nyt ratsastetaan osin vanhoillakin näytöillä, sillä tänä vuonna Djokoviciltä ei loukkantumisten takia nähty oikeastaan mitään ihmeellistä. Puhutaan kuitenkin miehestä, jonka yksi iso vahvuus pelaajana kilpistyy juuri siihen, että myös rystypuoli on äärimmäisen vaarallinen. Djokovic onkin siinä mielessä ollut aikakautemme täydellisin paketti. Rystyn lyöntisuuntia ja varmuutta voi vain ihailla. On kestänyt jopa primetime-Nadalin pommituksen ihailtavan upeasti haamuja jättämättä.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #4: Big Fourin kuolema

Luukku neljä ja big four! Tai siis sen kuolema.

Pitkään, aivan liian pitkään on puhuttu jääräpäisesti ja laiskasti big fourista, jolla tarkoitetaan nelikkoa, Roger Federer, Rafael Nadal, Novak Djokovic ja Andy Murray.

Aivan liian usein meillä on kuitenkin ollut oikeastaan ja ainoastaan big one, yksi kuningas, joko siis Federer, Nadal, Djokovic tai ehkä jossain määrin jopa Murray. Välillä, kuten tänä vuonna, meillä on ollut puolestaan big two (Nadal ja Federer). Hetken aikaa meillä ehti olla jopa big five, kun Stan sai jo kolmannen Grand Slam-voittonsa, mutta niin vain termi jäi pimentoon, vaikka Stan saavutti samalla Murrayn pokaalimäärän. Pienenä sivuhuomautuksena vielä sen verran, että tämä vuosi oli ensimmäinen neljään vuoteen, kun Stan jäi ilman Grand Slam-voittoa, eikä big five tosiaankaan saanut missään vaiheessa oikein tuulta alleen.

Toki nämä fraasit ovat aina määrittelykysymyksiä, mutta big four-termin käyttäminen vielä vuonna 2018 lienee melko laiskaa journalismia. Ainakin alkuvuodesta. Ehkä. Ehdottomasti ehkä.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #3: Andy Murray ja Stan Wawrinka, kolmen Slamin miehet

Joulukalenteri etenee vauhdilla ja joulu tulla jolkottaa. Olemme jo luukussa kolme ja sieltä paljastuu kolmen Grand Slamin miehet, Stan ja Andy!

Tosiaan, molemmille Slamejä on kertynyt yhtä monta. Andyn ura on toki muilta osin ollut hohdokkaampi ja tasaisempi, kun taas Stanin uraa ovat leimanneet hurjat ylä- ja alamäet.

Parhaimmillaan molemmat ovat olleet todella vakuuttavia, kuumimmillaan jopa täysin omassa kastissaan, mutta molempia kuvaa jollakin tapaa se, että isommat suoritushuiput ovat ikään kuin projektiluontoisen tekemisen tulosta. Jatkuvaan dominointiin miehistä ei ole ollut.

Andyllä tähän on syynä liiallinen luotto hänen fyysiseen peliinsä, joka kuluttaa ja vie pidemmässä juoksussa miehestä mehut, kuten esimerkiksi tänä vuonna, raskaan ja menestyksekkään viime vuoden jälkeen. Stan puolestaan ailahtelee oman pelinsä ylä- ja alarajoilla valtavasti eikä hänen motivaatiostaan esimerkiksi isojen voittojen jälkeen voi olla kovinkaan vakuuttunut. Hän ei ole saanut rakennettua menestyksen päälle riittävää jatkumoa, jolla pysyttäisiin mukana Grand Slamien kärkitaisteluissa joka kerta.

Herrojen ensi vuodesta tulee vähintäänkin mielenkiintoinen. Alla on pitkä tauko ja molemmat ovat päättäneet menestyksekkäät valmentajasuhteensa kauden lopussa. Paluu ei tule olemaan helppo kummallekaan ja uskoisin, että varsinkin Stan on jonkin aikaa yössä ilman valmentajavelho Magnus Normania, joka osasi käsitellä ilmeisen oikukasta sveitsiläistä erinomaisesti. Ainakin hän sai tästä maksimit irti vähintään kerran pari vuodessa. Andy lienee pohtinut asioita paljon sairaslomallaan ja kun hän on jo julkisestikin tunnustanut ettei hänen pelityylillään enää montaa vuotta jaksa, niin ensi vuosi on todellinen suunnannäyttäjävuosi Andyn loppu-uralle.

Summaten sanoisin, että Grand Slamit lienevät tiukassa, erittäin tiukassa, jatkossakin.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #2: Number Two, Roger Federer

Tosiaan, kuten luukussa yksi totesin, myös Roger Federer pelasi käsittämättömän upean kauden ja kakkosluukusta putkahtaa esiin hänen loppuvuoden ranking, 2. 

Kun kauden tappiot (5) voi laskea yhden käden sormilla on melko varmaa, että titteleitä pitääkin laskea jo kahden käden sormilla (7). Monesti on tullut itsekin jo laskettua Roger Federer ulos kärkipeleistä, mutta niin vain mies näytti vielä kerran pitkää nenää meille kaikille epäilijöille. 

Henkilökohtaisesti yllätyin suuresti heti jo Australiassa, kun mies nousi finaalin voittoon Rafael Nadalia vastaan eivätkä vanhat (rysty)haamut kaatanetkaan hänen peliään, vaan mies takoi myös rystypuoleltaan upeita luoteja läpi Nadalin puolustuksen. Tuolla itseluottamuksella ja ensimmäisellä Grand Slam-voitollaan lähes viiteen vuoteen mies ratsastikin upeasti läpi koko kauden ja otti omansa myös Wimbledonissa. 

Porukkaa ja todellisia uhkaajia Novak Djokovicin, Andy Murrayn ja Stan Wawrinkan johdolla tippui matkan varrella sankoin joukoin ja henkinen niskalenkki Nadalista olivat vuodelle varmasti helpottavia tekijöitä, mutta silti nämä saavutukset 36-vuotiaana ovat kerrassaan hurjia! 

Federer on edelleen lähes täysin ylitsepääsemätön este muun muassa tälle välisukupolvelle, johon kuuluvat Grigor Dimitrov ja kumppanit. Eipä uusikaan sukupolvi vielä ole helpolla sveitsiläisen kanssa päässyt. Alexander Zverev tekee isoa läpimurtoaan ja härnää jo kovasti isompiaan, mutta ensi vuonna pitäisi tärähtää tässä suhteessa jo isommin. Muuten vaarana on, että oikeilla aikataulutuksilla Federer (ja kumppanit) ovat kuvassa isosti vielä ensi vuonnakin ja uuden kuninkaan aika saa odottaa. 

Melko varmaa kuitenkin on, että 36-vuotiaan kroppa on tästä vuodesta väsynyt ja kun suuri nippu suuria pelaajia tekee paluun tuoreemmin jaloin, niin tiukkaa tekee maestrollakin ensi vuonna. Olisiko sittenkin Roger Federerin Grand Slamit (taas) nähty? ;-)

perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #1: Number One, Rafael Nadal

Blogin joulukalenteri tärähtää eetteriin nyt jo viidennen kerran ja ensimmäisestä luukusta putkahtaa esiin Rafael Nadal, vuoden 2017 ykkönen.

Kausi oli kieltämättä sekä Nadalille, että Roger Federerille hieno. Periaatteessa kumpikin olisi ansainnut paikkansa piikissä, mutta perustan valintani ennen kaikkea sille, että Nadal oli pelaajista se, joka pelasi läpi koko kauden ilman turnausten taktisia väliinjättämisiä. Toki Federerin päätös koko massakauden skippaamisesta oli oikea ja toimiva ratkaisu, mistä todisteena mm. Wimbledon-voitto numero kahdeksan, mutta pelaaminen muillakin kuin vain omilla lempialustoillaan painaa vaakakupin Nadalille.

Nadalin kaudesta jää monista voitoista huolimatta hieman kaksijakoinen kuva. Hän jäi kauden aikana muutamaan otteeseen pahasti juuri Federerin jalkoihin, mutta sitten taas esimerkiksi massalla espanjalainen oli täysin pitelemätön. Kauden isoin yllätys nähtiin mielestäni kuitenkin New Yorkissa, kun Nadal valloitti US Openin kolmannen kerran varsin hurjalla hyökkäyspelillään. Toki US Openin, mutta tavallaan myös kauden muutkin kaaviot, olivat melko avoimet, koska niin moni kärkinimi jätti kauden kesken.

Ei anneta sen kuitenkaan häiritä ja himmentää Nadalin suorituksia. Kertoo nimittäin paljon Nadalin pelistä ja lopulta sen myös monipuolisuudesta, että mies pystyy parhaimmillaan edelleen dominoimaan kaikilla alustoilla. Niin kauan kuin polvet ovat kunnossa ja Nadal saa lyöntiensä alle eteenpäin suuntautuvan jalkatyön tulee hän olemaan vaaratekijä terävimmässä kärjessä.

Loppukaudesta Nadalkin selvästi väsyi ja tutut polviongelmat lopettivat kauden lopulta Lontoossa. Mielenkiintoista nähdä onko mies iskussa jo Australiassa vai tuleeko alkukaudesta tervainen taival. Niin tai näin, veikkaan, että Nadal ei tämän kauden rasituksiltaan yllä ensi vuonna samoihin saavutuksiin ja jopa Grand Slamit voivat olla tiukassa. Väsynyttä tai raajarikkoista Nadalia ei pelkää enää kukaan.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Ennakko: ATP Finaalit 2017, Lontoo

Kauden huipennus, Lontoon finaaliturnaus alkaa tänään sunnuntaina! Tässä kauden viimeinen ennakko, olkaa hyvä!

Finaaliturnauksessa asetelma on siis, että pelit pelataan kahdessa neljän pelaajan lohkossa, jonka jälkeen lohkojen kaksi parasta jatkaa semifinaaleihin ja siitä lopulta loppuotteluun. Lohkot ovat tänä arvottu ja ne näyttävät tältä:

Lohko Boris Becker:
Roger Federer
Alexander Zverev
Marin Cilic
Jack Sock

Lohko Pete Sampras:
Rafael Nadal
Dominic Thiem
Grigor Dimitrov
David Goffin

Boris Becker-lohko

Aloitetaan Boris Becker-lohkosta, joka avaa pelit jo tänään sunnuntaina. On selvää, että tämän kauden perusteella Roger Federer on tämän lohkon, mutta mielestäni myös turnauksen suurin suosikki. Vähän tässä on sellainen kutina, että vain (selkä)vamma voi viedä Federeriltä voiton. Hänen hallikautensa ei ole tokikaan ollut ehjin, sillä Baselin voitossa ei ollut aivan samaa dominanssia mihin tällä kaudella on totuttu ja kisan jälkeen hän vetäytyikin heti Pariisin Mastersista. Tämä lienee suurelta osin varmistelua tätä turnausta silmällä pitäen, johon hän lataa tietysti kaiken. Jos mies on vaan kunnossa, en totuuden nimessä oikein usko kenenkään muun turnausvoittoon. Toki viisi matsia viikon sisään voi olla kova tahti nyky-Federerillekin ellei alkulohko hoidu näytösluontoisesti. Se on luonnollisesti täysin mahdollista, joten lohkovoitto on erittäin lähellä.

Kakkospaikasta käydäänkin kovempi kisa. Kauden nuori, Alexander Zverev, päätti jättää Milanon NextGen-turnauksen väliin ja panostaa ymmärrettävästi tähän isojen poikien finaaliturnaukseen. Kauden kuorma on ollut hurja eikä kauden jälkimmäinen puolisko ole ollut samaa tasoa ensimmäisen kanssa. Tankki voi olla turnauksen ensikertalaisella jo aavistuksen tyhjä, eikä nopea hallikenttä myöskään suosi varsinaisesti Zvereviä. Jatkopaikka siis siinä ja siinä.

Marin Cilicin kausi on ollut hyvä, mutta turnausvoittoihin asti ruuti on riittänyt tällä kaudella vain kerran. Jotenkin se viimeinen este on usein liian korkea. Muutaman vuoden takaisen US Open-voiton kaltaista flow-tilaa, joka kestäisi koko turnauksen ei vain tunnu tulevan, enkä usko, että se tulee Lontoon sisäkentilläkään. Ehkä pieni ripaus pelin aggressiivisuutta, joka pelistä ajoittain puuttuu, olisi se puuttuva palanen, jota ehdottomasti sisäkentillä ja tässä lohkossa Ciliciltä tarvittaisiin. Pommitusta toki on, mutta jatkuvan paineen luominen ei siis aina Cilicin pelistä löydy.

Lohkon musta hevonen on Jack Sock. Pariisin halliturnauksen voitto oli Masters-tasolla ensimmäinen ja se tuli kieltämättä loistavaan saumaan. Sock on voimiensa tunnossa ja kun paikka Lontooseen varmistui vasta Pariisin voitolla, niin mies ei välttämättä tunne tilanteesta ylimääräistä painetta vaan lähtee haastamaan jatkopaikka aidosti tähtäimessään. Ensimmäinen ottelu Federeriä vastaan kertoo paljon. Mies on yllätysvalmis ja jos hän osaa käsitellä tilanteen, niin yllätysvalmiutta riittää ehkä jopa mahdollisessa semifinaallissakin.

Pete Sampras-lohko

Toisen lohkon tilanne on avoimempi. Selkeää ykkössuosikkia ei ole, joten lohkovoittajasta käydään kova kisa. Kukaan ei varmastikaan haluaisi jäädä kakkoseksi, sillä se tietäisi mahdollisesti ottelua juuri Rogeria vastaan.

Rafael Nadal on tietysti Rafael Nadal. Kausi oli hänellekin jättimenestys, mutta nopeat sisäkentät, pitkä kausi ja loppukaudelle tyypilliset polvivaivat eivät juurikaan nosta hänen osakkeitaan. Pitkään pohdittiin kuulemma sitäkin, osallistuuko espanjalainen ollenkaan kisaan. Pariisissa varmistettu ykkösranking oli varmaan se loppukauden tärkein tavoite, joten seuraava isompi tavoite liittynee jo ensi kauteen ja esimerkiksi tammikuun Australian avoimiin. Kauden finaaliturnaukset eivät ole olleet hänelle kovinkaan menestyksekkäitä oikeastaan koskaan, joten vaikea nähdä Nadalin repivän itsestään parastaan irti Lontoossa. Turha riskinotto esimerkiksi juuri polvien takia voisi vaarantaa hänelle tärkeän alkukauden.

Sanoisinkin, että lohkon suurin suosikki lieneekin Grigor Dimitrov. Hänen pelinsä on toki ailahdellut tällä kaudella isolla haarukalla, mutta hallitennis lienee eniten juuri hänen heiniään tästä lohkosta. On taitoa, nopeutta ja aseita, joilla iskeä. Henkisesti hän voi edelleen tuntea tiettyä riittämättömyyttä esimerkiksi juuri Nadalia vastaan, mutta nyt kun isoista pojista on tosiaankin mukana vain Nadal ja Federer, niin mies voi jopa turnausmielessä olla isokin yllättäjä.

Dominic Thiemin peliin en näin loppukaudesta enkä varsinkaan nopeissa halleissa oikein usko. Mies lataa lyöntejään aivan karmealla voimalla koko kropallaan ja se vaatii niin mieheltä kuin ajoitukselta paljon. Ehkä liian paljon. Varsinkin kun kausi on jälleen kerran ollut taakan suhteen todella raskas. Yksi yllätysvoitto esimerkiksi Nadalista tai Dimitrovista voi toki viedä jatkoon, mutta sen jälkeen vaikea nähdä mahdollisuuksia jatkoon.

David Goffin on väläytellyt kauden aikana ATP250- ATP500-turnauksissa, mutta isoimmissa kisoissa hän katoaa sittenkin jatkuvasti kuvasta. Isot pojat eivät oikein tahdo kaatua. Kun pelistä hieman puuttuu ruutia, niin on vaikea rimpuilla muiden kyydissä. Ilman suuria yllätyksi Belgian enkeli jää lohkojumboksi.

Näillä mennään:

Boris Becker-lohkosta jatkoon:
1. Federer
2. Sock

Pete Sampras-lohkosta jatkoon:
1. Dimitrov
2. Nadal

Semifinaalit:
Federer vs. Nadal
Dimitrov vs. Sock

Finaali:
Federer vs. Dimitrov

Voittaja:
Federer.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Ennakko: Pariisin Masters 2017

Kauden loppusuoraa mennään ja vuorossa enää Pariisin Masters sekä finaaliturnaukset Milanossa (NextGen) ja Lontoossa (TOP8). Tässä ennakko Pariisiin!

Hallikausi on siis avattu jo joitakin viikkoja sitten. Tennis hallissa on aina oma maailmansa hieman erilaisine lainalaisuuksineen. Kun käsillä on lisäksi pitkän kauden loppu, niin energiavarastot alkavat olla monella pelaajalla tyhjät. Vammatkin vaivaavat suurella osalla varmasti ja lähestyvää lomaa odotetaan jo innolla. Joillakin nälkää, näytettävää ja taisteltavaa vielä kuitenkin riittää, joten siinä mielessä kauden lopusta saa kuin saakin mielenkiintoisen. Paikkoja mm. Lontooseen on vielä pari jaossa.

Pariisin osalta yksi asia lässähti kuitenkin heti alkuunsa. Roger Federerin vetäytyminen Pariisista tuoreena Baselin kotiturnauksen voittajana vesitti kauden ykkösranking-kisan alkuunsa. Viime vuotista, lähes täydellistä, draamankaarta (Andy Murray vs. Novak Djokovic) ei siis nähdä tänä vuonna. Rafael Nadal on kauden lopussa ykkönen, sillä yksi otteluvoitto kauden kahdessa jäljellä olevessa turnauksessa riittää.

Pariisissa polviaan Shanghain jälkeen lepuutellut Nadal siis nähdään. Vaikka miehen vire oli koko syksyn ajan hurja kovilla kentillä, niin nyt pelataan miehelle vaikeimmissa olosuhteissa eli sisällä. Kenttien nopeus on nopeimmillaan ja pomppu lähes tulkoon matalimmillaan. Nadalin hurja yläkierre kuluu tavallaan hukkaan, kun pallon pomppu jää matalammaksi, eikä pallo ammu yhtä hurjasti eteenpäin, kuin vaikkapa massalla. Jo tämä riittää siihen, ettei Nadal omissa kirjoissani ole suosikki pariisilaisessa hallissa. Ei, vaikkei tämän kauden isoin kaski, Federer, ole mukana kiusaamassa. Optimaaliset olosuhteet ilman virhepomppuja, tuulta ja aurinkoa palvelevat lisäksi paremmin muita pelaajia kuin Nadalia. Toki kun Nadal on kunnossa, on hän yleensä hurjalla pelipäällä kaikkialla. Mutta kuten sanottua, hallissa pätevät eri lait.

Katseet kääntyvätkin niihin pelaajiin, joilla on vielä mahdollisuuksia Lontooseen. Paikkansa ovat varmistaneet siis jo Nadal, Federer, Alexander Zverev, Dominic Thiem, Marin Cilic ja Grigor Dimitrov, mutta Lontooseen kurkottaa vielä nippu nimiä, kuten David Goffin, Pablo Carreno Busta, Sam Querrey, Juan Martin del Potro, Jo Wilfried Tsonga sekä Lucas Pouille.

Näistä nimistä siis kaksi saa paikan Lontooseen. Vahvimmilla tässä vaiheessa ovat listan kärkipää Goffin, Carreno Busta ja Querrey, sillä tällä hetkellä heillä on ranking-pisteitä eniten. Muiden osalta pääsy Lontooseen alkaa vaatimaan jo Pariisin voittoa ja potentiaalisin voittaja tästä joukosta lienee Juan Martin del Potro. Hän kuitenkin starttaa Tukholman ja Baselin täysien viikkojen jälkeen jo kolmanteen perättäiseen peliviikkoonsa, joten energiatasot eivät varmastikaan riitä ihan niin pitkälle tällä viikolla. Toki mies viihtyy hallissa moukarointeineen hyvin, mutta liika on liikaa.

Myös nuorten "lupausten", alle 21-vuotiaiden, kisa Milanon NextGen-asetelmista on syytä nostaa esille. Nimet kuten Denis Shapovalov, Borna Coric, Karen Khachanov, Andrey Rublev saattavat hyvinkin yllättää yhdellä megakaadolla. Asetelmia haetaan ja näyttöhalut ovat tällä porukalla varmasti valtavat. Varsinkin kun iso osa suurista nimistä on poissa ja kunniaa olisi kovasti tarjolla.

Sitä hamuavat toki myös jo paikkansa Lontooseen varmistaneet pelaajat. Etunenässä Dimitrov ja Alexander Zverev. Heistä jälkimmäinen on kuitenkin pelannut nuoreen ikäänsä nähden hurjan määrän tällä kaudella ja Pariisi on jo miehen 23. turnaus tänä vuonna. Voi hyvinkin olla, että fokus on siis jo kauden huipennuksissa, jos ja kun hän tällä tietoa sekä Milanossa, että Lontoossa pelaa. Dimitrov puolestaan voi olla kisan kuumin nimi. Kuormaa ei hallista vielä maksimaalisesti ole kertynyt ja näytettävää riittää. Lontooseen olisi hyvä lähteä hyvällä tuloksella ja ennen kaikkea itseluottamuksella, kun isoja voittoja ei ihan vielä joka oksalle ole. Syksyllä juuri ennen US Openia tullut ensimmäinen Masters-voittokin on jo vyöllä, joten miksei hallissa erinomaisesti viihtyvä Dimitrov voisi korjata koko pottia Pariisissakin?

Näillä siis mennään:

Puolivälierät:
Nadal vs. Querrey
A. Zverev vs. Dimitrov
Tsonga vs. Cilic
Anderson vs. Pouille

Välierät:
Querrey vs. Dimitrov
Cilic vs. Pouille

Finaali:
Dimitrov vs. Pouille

Voittaja:
Dimitrov.

TennisTV ja VeikkausTV näyttävät turnauksen.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Ennakko: Shanghai Masters 2017

No niin, palataanpa taas tennisarkeen täälläkin ja tykitetään ilmoille Masters-ennakko! Vuorossa Shanghai.

Jotenkin tutunoloinen virsi on luvassa tälläkin kertaa, vaikka tätä kuinka yrittäisi toisin peilata. Totuus on kuitenkin se, että tänä vuonna vain Alexander Zverev ja Grigor Dimitrov ovat estäneet Rafael Nadalin ja Roger Federerin täydellisen dominoinnin näissä suuremmissa kisoissa. Muuten pöydän ovat, myös Grand Slamit huomioiden, putsanneet Nadal ja Federer.

Ja hyvältä näyttää nytkin. Nadal tulee Shanghainhin Pekingin mestarina ja Federer hyvin levänneenä lomiltapalaajana. Toki tässä piilee omat vaaransakin.

Pekingin hyvällä pelillä ja puhtaalla lyömisellään valloittanut Nadal vakuutti hieman tahmean avauskierroksensa jälkeen ja on nyt suurin ennakkosuosikki, vaikka alustana kova kenttä onkin. Hän on pystynyt kanavoimaan US Openin myötä tulleen itseluottamuksensa juuri oikein, eikä mies juurikaan ota taka-askelia. Peli on aggressiivisuudessaan aktiivista ja lyönnit paukkuvat molemmilta puolin todella puhtaasti. On vaikea tietysti sanoa, onko tämä parasta kovien kenttien Nadalia, mutta lähellä sitä joka tapauksessa ollaan. Pommitukseen mies vastaa vähintään samalla mitalla, joten puolustusasemiin espanjalaista on nyt erittäin vaikea saada ja me kaikki tiedämme miten siinä käy, jos Nadal pääsee peliä viemään. Väsymisen merkkejäkään ei Nadalin pelissä ole vielä näkynyt, joten kalenteri vaikuttaisi olevan optimaalisesti rakennettu. 

Federer voi puolestaan olla hieman ruosteisempi, sillä US Openin otteluista on jo aikaa, eikä tuon turnauksen fiilikset saati tuntemukset olleet varmasti sveitsiläisen mieleen. Lohtua toi kuitenkin parin viikon takainen Laver Cup. Turnaus oli selvästi tärkeä ja merkityksellinen Federerillekin, joka lopulta ratkaisikin voiton Euroopan joukkueelle. 

Pieni kysymysmerkki Roger kuitenkin on: ikää on, kausi on jo pitkällä, pelejä on kertynyt hurjasti, ykkösranking on karkaamassa ja ensi kauteen tulisi päästä hyvin palautuneena, aivan kuten tähänkin kauteen. Kaavio ei ole myöskään helpoimmasta päästä ja kauden lopun hallikisat ovat se otollisin paikka iskeä vielä kerran tällä kaudella, joten vähän välikisan makua voi sveitsiläisen kohdalla tässä olla.

Jälleen olisi siis uusille nimille paljon tarjolla, mutta Nadalin vire juuri nyt vaikuttaa sen verran vahvalta, että isommat haastot jäävät muiden osalta hallikauteen.

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Nadal vs. Dimitrov
Cilic vs. Anderson
Thiem vs. Zverev
Federer vs. Goffin

Välierät:
Nadal vs. Anderson
Zverev vs. Federer

Finaali:
Nadal vs. Zverev

Voittaja:
Nadal.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Jälkipelit: US Open 2017

Jälkipelit kauden viimeisen Grand Slamin osalta ovat valitettavasti jääneet muiden kiireiden kuten muuton jalkoihin. Jos jotenkin kiteytän oman syyskuuni, niin kiire sekä työ- että kotirintamalla on ollut sanalla sanoen valtaisa. Helppoa muuttoa ei vaan ole olemassa. Ei, vaikka muuttomatka olisi kolme metriä, kuten meidän tapauksessamme oli.

Mutta asiaan. Rafael Nadalin tie US Openin voittoon oli lopulta melko tasainen. Peli loksahteli matkan varrella pala palalta kohdilleen ja kun reitti finaaliin muodostui yhdeksi uran helpoimmista, niin oli melko selvää ettei espanjalainen jätä tällaisia tarjouksia käyttämättä.

Joskus näitä tietysti tulee, mutta kovan työn ja tuskan takana ne suurvoitot silti aina ovat. Joka kerta pitää kuitenkin voittaa, eikä suurvoittajalla ole varaa pelillisiin välipäiviin. Myös paineet ja niiden kestäminen, varsinkin Roger Federerin tiputtua, näyttelivät suurta roolia Nadalin voitossa.

Nadalin otteista US Openissa jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Kun mies sai kaikki sylinterinsä laukkaamaan, oli hän käytännössä pysäyttämätön ja vastustajilta vaadittiin aivan maksimaalisia suorituksia, jotta kyyti ei olisi ollut liian kylmää. Toisaalta juuri paineiden läsnäolo näkyi välillä väkinäisenäkin pelaamisena ja mies rimpuili lähtötelineissään parissa ottelussa erän tai puolitoista. Hän kuitenkin odotti kärsivällisesti paikkojaan hyvään syöttämiseensä nojaten ja taittoi tiukatkin ottelut lopulta itselleen varsin mallikkaasti.

Odotin tästä turnauksesta nuorten esiinmarssia myös Grand Slam-tasolla, mutta sitä ei vieläkään siis saatu. Kun vanhat legendat Nadalin ja Federerin muodossa veivät kauden kaikki Grand Slamit, niin on syytä ihmetellä edelleen heidän hyvyyttään ja sitä miten vaikeaa tähän kastiin on nousta. Tämä ei voi jatkua ikuisesti ja olisin yllättynyt, jos ensi vuonna tämä kaksikko jaksaa samaan malliin tämän vuoden rasitukset huomioiden.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Ennakko: Rafael Nadal vs. Kevin Anderson, US Open 2017 (finaali)

US Open huipentuu miesten finaaliin, joka pelataan sunnuntaina. Finaalissa kohtaavat Rafael Nadal ja Kevin Anderson. Tässä ennakko!

Molemmat selvittivät semifinaalinsa melko kivuttomasti. Nadal rauhoitti hurjasti aloittaneen Juan Martin del Potron hyökkäykset toisesta erästä lähtien kaasuttaen lopulta karusti horisonttiin. Anderson sai puolestaan hyökkäyspelinsä raiteilleen nimenomaan ottelun toisessa erässä, jonka jälkeen voittajasta ei ollut enää epäselvyyttä. Sekä Nadalin ja Andersonin pelit näyttivät varsin valmiilta, joten finaalissa pelaa yllättäjä-Andersonista huolimatta täysin oikeutettu kaksikko.

Anderson on pelitasonsa ohella kasvanut parilla viime kierroksilla lähes silmissä. Miehen itseluottamus on tällä hetkellä todennäköisesti koko uran parhaimmalla tasolla, eikä Anderson anna "helpon" kaavion leiman häiritä tippaakaan. Anderson on vaikuttanut todella energiseltä ja ennen kaikkea taistelutahtoiselta. Hän on muun muassa tuulettanut edellisissä matseissaan ensimmäisestä pisteestä lähtien. Nälkä ja asenne on kovalla tasolla.

Myös Nadal on parantanut peliään näissä toisen viikon tärkeimmissä otteluissa. Del Potroa vastaan viimeiset kolme erää olivat tappavan kovia ja espanjalainen vei peliä miten tahtoi. Kun Delpon askel pelin ohella vähän hyytyi, niin ottelu oli lähes yhtä päätyä. Nadal pystyi vastaamaan del Potron pommeihin ja iskemään niihin jopa takaisin. Jyrkkää krossia saattoi seurata lävähtävä linjapommi kummaltakin peruslyöntipuolelta, mikä on aina ollut Nadalin pelissä se selkein merkki hurjasta pelitasosta ja itseluottamuksesta. Jos Nadal uskaltaa pelata näin, on häntä hyvin vaikea voittaa.

Sama pätee finaalissa. Nadalin on yksinkertaisesti uskallettava pelata. Ennakkosuosikin painetta ei saa olla, vaan kentälle on tultava tappamaan joko heti ottelun alusta lähtien tai hitaasti paistia kypsytellen. Jälkimmäinenkin voi olla realistinen vaihtoehto, sillä Anderson on pitkänä pelaajana varmasti kaksikon väsyneempi pelaaja. Ottelussa Pablo Carreno Bustaa vastaan nähtiin kahden ensimmäisen erän aikana paljon sitä, että Andersonin pelaaminen puuroutui ja meni jopa roiskimiseksi, kun pallo tuli kerta toisensa takaisin. Nadalia vastaan tähän ei ole varaa, koska Nadal on Nadal, ei Carreno Busta.

Lisäksi Andersonin kohdalla mietityttää se, että mies on nyt ensimmäistä kertaa Grand Slam-finaalissa. Jos kahden viikon pelaaminen on tuonut fyysista kuormaa, niin henkistä kuormaa tuo sekä pitkä turnaus että itse finaalipaikka. Ei ole helpoin tehtävä sulatella keskuskentän valoissa finaalia niin, että itsestään saisi parhaansa heti irti, varsinkin kun vastassa on 15-kertainen Grand Slam-voittaja. Ensin Andersonin onkin pelattava itsensä peliin sisään ja tunnettava itsensä finaalin arvoiseksi, jonka jälkeen omaa peliäkin on helpompi pelata. Minkäänlaiseen nöyristelyyn ei ole varaa, ei edes ottelun alussa. Ottelun kannalta olisi hyvä nähdä, että miehen tuuletukset alkavat heti ensimmäisestä voitetusta pisteestä. Se kertoisi kaikille, mutta varsinkin Nadalille, että hän on todellakin tullut taistelemaan.

Kaikki aseethan hänellä tietysti on Nadalinkin kaatamiseen. Massiivinen syöttö, hurja kämmen, napakka rysty ja aggressiivinen pelitapa, johon myös verkkopelaaminen istuu varsin nätisti. Kun syöttö-kämmenyhdistelmä toimii, ajautuu Nadal helposti tarkkailuasemiin ja saa tämän kyttäämään harvoja iskupaikkojaan, mikä lisäisi Nadalin painetta. Painavasta syöttötasosta huolehtimalla Anderson välttäisi vaikeudet helpoiten, mutta tasoa on vaikea pitää yllä juuri Nadalia vastaan, joka tuntuu kiipeävän tässä vireessään aina ja ennen pitkää vaikeuksien yli.

Jos Nadal kuitenkin pääsee ottelussa kuskin paikalle, on vaikea nähdä keinoja, joilla Anderson pääsisi otteluun mukaan. Hänen puolustuspelaamisensa on sanalla sanoen heikkoa ja hän joutuu aivan liian usein tuuppamaan puolustuksesta palloa takaisin. Nämä puolen kentän kuolleet pallot Nadal tappaa varmasti joko heti tai seuraavilla lyönneillään.

Pelaajien keskinäiset ottelut ovat 4-0 Nadalille ja on kieltämättä erittäin vaikea nähdä, että Nadal häviäisi Andersonille ensimmäisen kerran Grand Slam-finaalissa. Toki muistamme Australian Openin finaalitappion ja ensimmäisen tappion Stan Wawrinkalle muutaman vuoden takaa, mutta nyt niin ei käy. Nadalille kolmas US Open-mestaruus erin 3-0.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Ennakko: Semifinaalit, US Open 2017

US Openin semifinaalit pelataan perjantain ja lauantain välisenä yönä. Tässä ennakko!

Pablo Carreno Busta vs. Kevin Anderson
Ensimmäisenä pelaavat alakaavion yllätysnimet eli Pablo Carreno Busta ja Kevin Anderson. Ottelussa riittää jännitettävää monessa mielessä. 

Grand Slam-semifinaali on molemmille ensimmäinen laatuaan ja tietoisuus nimenomaan ensimmäisestä Grand Slam-finaalipaikasta voi olla mieltä kutkuttava, mikä voi näkyä pelaajien yllättävänkin kovana hermoiluna ottelun aikana. Tilanteen käsittely vaatii pelaajilta paljon jo kentälle tultaessa.

Carreno Busta selvitti tiensä semifinaaliin ilman erätappioita ja hänen, lähes virheetön, pelinsä on ollut eleettömän tehokasta, kuten jo puolivälieräennakossa tuli todettua. Mies vaikuttaa edelleen varsin virkeältä, eikä liikettä liiemmin rasita edeltävien otteluiden kuorma. Hän tulee ehdottomasti kevyemmin jaloin otteluun kuin virkaveli Kevin Anderson. 

Andrsonilla kuormaa on kertynyt huomattavasti enemmän ja loppua kohden vieläpä kasaantuen. Yli kolmetuntinen taistelu Sam Querreytä vastaan puolivälierässä saattaa näkyä pitkän miehen otteissa selvästi. Varsinkin ottelun alussa hänen tulisi olla hereillä, ettei espanjalainen karkaa liiaksi. On pakko keskittyä omaan tulitukseen erityisen tarkasti, ettei peli mene vajaalla liikkeellä tasapainottomaksi roiskimiseksi. Varsinkin kun vastassa on vieläpä Carreno Bustan erinomainen ja vastaiskuihin kykenevä puolustus.

Carreno Busta voi todennäköisesti luottaa omaan varmaan peliinsä, tuoreempiin jalkoihinsa, mutta mielestäni myös monipuolisempaan peliinsä. Kummaltakin peruslyöntipuolelta hän on kykenevä satuttamaan Andersonia ilkeillä kulmilla, pistävillä linjalyönneillä sekä pelirytmiä sekoittavilla stoppareillaan. Anderson saakin varautua juuri tähän, mikäli hän jää liian passiiviseksi ja/tai painottomaksi. Hänen on käytännössä otettava kaikki mahdolliset aloitteet ottelussa.

Uskon, että Carreno Bustan nousukausi jatkuu duurivoittoisena ja mies saa kauden upeimman kruununsa Grand Slam-finaalipaikan muodossa erin 3-0.

Rafael Nadal vs. Juan Martin del Potro
Etukäteen ei tämän vuoden turnauksessa päässyt kovin montaa ottelua vesi kielellä odottamaan, mutta tämä ja toki myös del Potron edellinen ottelu Roger Federeriä vastaan ovat olleet juuri niitä. Jos kontrastit olivat tuossakin ottelussa olemassa, niin sitä ne ovat myös tässä semifinaalissa. Moni puhuu jo nyt "moraalisesta finaalista" ja sitä se tietysti paperilla varmaan onkin, mutta suoralta kädeltä en julistaisi tämän ottelun voittajaa mestariksi.

Del Potron pelikunto parilla viime kierroksella on ollut flunssasta huolimatta käsittämätön. Hyvä jalkatyö ja varsinkin kämmenen, tarvittaessa matala, peliasento on mahdollistanut hurjan tulituksen, jonka kanssa ovat kipuilleet käytännössä kaikki tähänastiset vastustajat. Täytyy toivoa, että sama jatkuu myös Nadalia vastaan, sillä minkäänlaista tasoitusta ei nyt voi antaa.

Vaikka del Potron peli erityisesti syötön ja kämmenen muodossa kulkeekin, niin Nadal pystyy testaamaan nykykunnollaan del Potron peliä ja erityisesti rystypuolen kestävyyttä, fysiikkaa ja mentaalista vahvuutta aivan eri tavalla kuin aiemmat vastustajat.
Nadalin peruskuvio lienee semifinaalissa hyvinkin selvä. Vasurin yläkierrekämmentä rajusti repien del Potron rystynurkkaan ja tappavia iskuja kämmenellä pitkin linjaa, siten ettei argentiinalainen pääse moukaroimaan juoksukämmeniään poikki kentän.

Del Potro tulee toki kiertämään kaiken mahdollisen kämmenelleen ja tulittamaan sieltä Nadalin kilteimmistä kämmenluupeista. Näitä Nadal puolestaan joutuu puolustamaan ja kontraamaan takaisin, varsinkin kämmeneltään, kun aikaa omalle lyönnille jää hyvin vähän. Tämä kontraus olisi pitkällä aikavälillä Nadalille turmiollista.

Ottelusta tulee varsin mielenkiintoinen, jos molemmat pelaavat omassa piikissään. Olen aina sanonut, että Del Potron parasta moukarointia tottelevat kaikki, joten jos argentiinalainen parhaan pelinsä löytää, saa Nadal todella taiteilla itsensä otteluun.

Aika usein hän sen kuitenkin tekee. Uskon, että Delpon rystypuoli löytyy riittävästi, argentiinalainen väsyy ja Nadal vie 3-1.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Ennakko: Puolivälierät osa II, US Open 2017

Puolivälieräkamppailut saadaan päätökseen, kun kaavion yläpuoli pelaa ottelunsa tänään keskiviikkona. Tässä ennakko!

Kaavioiden valmistumisesta lähtien on puhuttu lähes vain ja ainoastaan siitä, kuinka Rafael Nadal ja Roger Federer olisivat kohtaamassa nyt ensi kertaa tämän turnauksen osalta semifinaaleissa. Puhe on totta kai ollut oikeutettua, sillä molemmat ovat edelleen jatkossa, mutta on hyvä ymmärtää, että kummallakin on tiedossa erittäin haastava puolivälieräkamppailu, eikä semifinaalipaikka ole lähellekään sementoitu. Molemmat kohtaavat tietyssä mielessä kauhuvastustajan.

Rafael Nadal vs. Andrei Rublev
Aloitetaan ensimmäisenä pelattavasta ottelusta, jossa kohtaavat kaiken voittanut Rafael Nadal ja nuori, vasta 19-vuotias Andrei Rublev. Asetelmat ovatkin juuri näin eli kokemus vastaan nuoruus, mutta myös paljon muuta: kierre vastaan pommitus, vasuri vastaan oikuri, järki ja tunteet vastaan nuoruuden silmitön uho ja niin edelleen.

Vastakkainasettelua voisi tehdä loputtomiin, mutta lähdetään purkamaan ottelua pelillisistä asetelmista. Nadal on edennyt turnauksessa jossain mielessä vakuuttavasti, mutta pelitaso otteluiden välillä ja niiden sisällä on vaihdellut rajusti. Varsinkin ottelussa Leonardo Mayeria vastaan otteet paranivat vasta kun mies sai konvertoitua 14. breikkipallonsa itselleen. Sitä ennen paineet olivat selkeästi jo kasautuneet ja näkyivät espanjalaisen pelissä varovaisuutena. Jos tämä sama varovaisuus näkyy Rublevia vastaan, voi venäläinen hyvinkin ottaa kaikki mahdolliset aloitteet ja viedä ottelun kylmästi omalla voimapelillään. 

Mentaalisesti Rublev on vaikuttanut todella vahvalta turnauksessa ja vaikuttaakin siltä, että mies on päässyt iskemään paineitta puskista, kun huomio, myös täällä blogissa, on keskittynyt muihin nuoriin kuten Alexander Zverev, Nick Kyrgios, Denis Shapovalov ja Dominic Thiem.

Jos Nadal uskaltaa pelata rohekasti, eikä peruuttele, hän voi hyvinkin riepotella Rublevia siten, että tämän pommituspeli menee yläkierrehelvetissä ennen pitkää rikki. Vaadittava fysiikka venäläisellä nuoresta iästä huolimatta toki on, mutta toisaalta, paras viidestä-ottelu Nadalia vastaan kysyykin sitä aivan eri tavalla kuin muita vastaan. Nadalin muut kysymykset kuten tasaisuus, pelin kestävyys, mentaalinen kovuus joutuvat luonnollisesti myös nyt aivan eri luokan testiin.

Parhaimmillaan Rublev tulee pääsemään Nadalin yläkierteen ja pelin päälle, jolloin Nadal ajautuu puolustusasemiin ja tähän Rublevin on pyrittävä laput silmillä-tyyliin koko ajan. Nadal tarvitsee paljon painavaa syöttämistä erityisesti ulospäin Rublevia riepotellen, jotta kenttä aukeaa kakkoslyönnille, josta myllyn saa päälle. 

Rublev pelaa niin isoa peliä lähes joka paikasta, joten jos espanjalainen saa hieman rauhoitettu tätä hyökkäystä, niin peli kääntyy lopulta Nadalille erin 3-1. Rublevin täytyisi voittaa vähintään kaksi ensimmäistä erää, jotta voitto olisi realistinen.

Roger Federer vs. Juan Martin del Potro
Viimeisenä puolivälieränä pelataan Federerin ja del Potron ottelu, josta voi odottaa klassikkoa jo nyt. Miesten välinen finaali vuoden 2009 US Openissa on yksi hienoimmista otteluista, mitä on nähty. Miehet ovat nyt lähes kymmenen vuotta vanhempia, mutta samat elementit ovat edelleen heidän pelissään dominoivia, joten asetelma on jälleen herkullinen.

Juan Martin del Potron on pelannut turnauksessa vakuuttavasti ja hoitanut ottelunsa tehokkaasti edellistä otteluaan lukuun ottamatta. Dominic Thiemiä vastaan del Potro kipuili pari erää, mutta teki lopulta käsittämättömän nousun ottelun voittoon 0-2 erätilanteesta huolimatta. Mies sai koko pääareenan villiksi, joten henki ja itseluottamus on varmasti tapissa juuri nyt. Sitä en tiedä paljonko 3,5 tuntia kestänyt, ajoittain kovin fyysinenkin ottelu vei pitkän miehen energiaa, mutta jos del Potro on tuore ja terve, niin tästä on hänen osaltaan helppo odottaa upeaa ottelua.

Sitä odotetaan toki myös Federeriltä. Ensimmäisten kahden kierroksen viisieräiset ja vähän tahmeat otteet ovat jääneet jo taka-alalle ja kaksi viimeistä ottelua ovat tulleet näytöstyyliin. Peli kulkee ja itseluottamuskin vaikuttaisi olevan oikealla tasolla.

Pelin kulku on etukäteen melko selvä. Molempien syöttäminen on tärkeässä roolissa, kuten tietysti aina ja kaikissa otteluissa. Molempien on kuitenkin saatava vastustaja syötöillään liikkeelle, mieluiten kentältä ulos, jolloin luvassa on se helpompi palautus kurottelun seurauksena. Sen jälkeen molempien peli perustuu rajuun hyökkäykseen. Federerillä tarkkuuden ja ajan poisottamisen seurauksena, del Potrolla brutaalin kämmenpommituksen myötä. Tämän jälkeen onkin mielenkiintoista nähdä, kumpi pelaajista joutuu sopeutumaan enemmän.

Federerin on pyrittävä pitämään pallot pois del Potron kämmeneltä, jolla tämä pääsee viemään peliä ja tykittämään sveitsiläistä ulos ottelusta. Toinen tavoite Federerillä on pitää pallot myös matalina, varsinkin rystyslicellaan, jolloin del Potro joutuu nostamaan palloja ja joihin Federer puolestaan iskee armotta.

Mielenkiinnolla kannattaa seurata miesten rystyjä, jotka ovat selvästi kämmeniä heikommat. Kärsivällisyyttä vaaditaan rystypuolelta enemmän, kun kämmeneltä pyritään silmittömään hyökkäykseen ja rystyltä peliä pitääkin usein jarrutella. Varmempi, mutta samalla myös rohkeampi rystypelaaminen ratkaisee paljon. Voi olla jopa niin, että parempi rysty on ratkaiseva erottava tekijä tänään, jos kämmenen kautta kulkeva hyökkäyspeli menee tasan.

Parhaimmillaan ottelusta tulee tiukka ja viihdyttävä, mutta se vaatii varsinkin del Potrolta täysosumapeliä. Jos se löytyy, vaikka kesken ottelunkin, niin silloin Federer on tietysti vaikeuksissa. Vähän kuitenkin tuntuu siltä, että Thiem-ottelu söi del Potrolta henkisiä ja ennen kaikkea myös fyysisiä voimavaroja liikaa, joten Federer jatkaa. 3-1.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Ennakko: Puolivälierät osa I, US Open 2017

Kvartsiaika on koittanut! Tiistaina pelataan miesten puolivälierien ensimmäiset ottelut, joihin ennakot tulevat tässä.

Kaavion alaosa on muodostumassa kenties yhdeksi kaikkien aikojen yllätyksellisimmistä, sillä neljänneltä kierrokselta eteenpäin mukana ei ole ollut enää yhtäkään miestä, joka olisi voittanut Grand Slam-turnauksen. Kun kaavion epätasapaino oli jo turnauksen arvonnan jäljiltä varsin hurja, niin on selvää, että jäljellä olevat miehet ovat nyt todella ison, kenties elämänsä parhaan paikan edessä. Grand Slam-tason puolivälieriäkin jäljellä olevalla porukalla on yhteensä vain neljä! Mutta mennään asiaan.

Pablo Carreno Busta vs. Diego Schwartzman
Espanjalainen Carreno Busta on kaikesta huolimatta tänä vuonna jo toista kertaa tässä vaiheessa Grand Slam-turnausta. Upeat otteet Roland Garrosilla päättyivät vastaavassa vaiheessa vasta turnauksen voittanutta Rafael Nadalia vastaan, kun mies joutui luovuttamaan vatsalihasvamman takia. Sitä ennen mies ehti ihastuttaa kovilla peruslyönneillään ja eleettömän tehokkaalla, mutta myös monipuolisella peruslyöntipelillään tiputtaen mm. Milos Raonicin.

US Openissa mies on edennyt kaikessa hiljaisuudessa, mutta erääkään menettämättä siis jo puolivälierään. Vastustajat eivät ole olleet missään nimessä turnauksen kovinta kaartia, mutta peruspelaaminen on silti näyttänyt erittäin vahvalta. Lyönneissä on hurjasti painoa hyvän pituuden myötä, jota muun muassa kämmenstopparit ja muutenkin hieman massakenttämäiset lyöntivalinnat usein upeasti värittävät. Carreno Bustan lyöntivalikoima on siis laaja ja mies osaa kyllä lämäilläkin, joskin suurin vahvuus on ollut varma ja painava peruslyöntipeli. Kun tuohon lisätään hyvä syöttäminen ja hieman 'hiipivä', pisteitä tehokkaasti päättävä, verkkopelaaminen, niin paketti on hyvin kohdillaan näihin ilmeisen hitaita US Open-kenttiä ajatellen.

Diego Schwartzman tulee kuitenkin tarjoamaan todennäköisesti turnauksen sitkeimmän vastuksen. Pienikokoinen argentiinalainen on tiputtanut matkallaan jo Marin Cilicin ja lupaavan ranskalaisen Lucas Pouillen, jotka molemmat saivat kokea nimenomaan Schwartzmanin sitkeyden, mutta myös sen jatkuvan aggressiivisuuden, jota mies tarjoilee liikkumalla hyvin usein takarajan pinnassa. Liike on muutenkin huippuluokkaa ja mies osaa kyllä käyttää paikkansa kun niitä aukeaa. Myös puolustuspelaaminen vastahyökkäyksineen on erittäin hurjaa, joten ennen kaikkea Carreno Bustan on hyökättävä kypsästi. Argentiinalaisen lyönnit lähtevät varsin letkeästi ja varsinkin kämmenellä kannattaa kiinnittää huomiota mailankärjen nopeuteen. Kämmen lävähtää hurjalla kädennopeudella lähes mihin suuntaan tahansa ja ottamalla pallot puhtaalla osumalla aikaisin vastustajan aika on todella vähissä.

Jos Carreno Busta ei saa työnnettyä Schwartzmania kunnolla takarajan taakse, niin tästä tulee todella mielenkiintoinen taistelu. Kaikki ainekset turnauksen hienoimpaan taisteluun ovat olemassa. Erittäin vaikea veikattava, mutta sanotaan, että Carreno Busta jatkaa erin 3-2.

Sam Querrey vs. Kevin Anderson
Sitten täysin toisenlainen ottelu, jossa pallo tulee saamaan todella kyytiä. Isoa syöttöpommittamista seuraa kovat peruslyöntikanuunat, joita nämä pitkät miehet viljelevät armotta. Syöttö-kämmenkombinaatioita nähdään hurja määrä ja erityisesti päivän syöttövire on molemmille täysin ratkaisevassa roolissa.

Molemmat ovat seilanneet turnauksessa toistaiseksi ilman sen suurempia vaikeuksia. Kevin Anderson on saanut periaatteessa jo yhden kovemman testin (Borna Coric), jonka hän kukisti lopulta hyvinkin tylysti, kun taas Sam Querrey on niputtanut melko kliinisellä tavalla kaikki tähänastiset vastustajansa. Molemmat ovatkin tässä vaiheessa turnausta vielä hyvällä energiatasolla liikkeellä, joten tiistaiksi luvattu yli 30 asteen helle voi olla isoille miehille lopulta se kovin uuvuttava tekijä, sillä pisteet tuskin tulevat olemaan pääsääntöisesti kovinkaan pitkiä.

Sekä Anderson että Querrey tietävät nyt kummatkin jo varsin kokeneina pelaajina kenties ainutkertaisen mahdollisuutensa jopa Grand Slam-finaaliin saakka, joten henkinen asetelma näyttelee pommituksen ohessa isoa roolia. Pisteiden jalkapallosta tuttu rangaistuspotkumaisuus voi käydä joissain tilanteissa nyt äärettömän jännittäväksi, eikä Querreyn paineet kotikentällä välttämättä ole hänelle eduksi. Historian valossa hän ei ole mitenkään erityisen hyvin US Openissa pärjännyt.

Anderson voi puolestaan lähteä melko vapautuneesti kisaan. Alla on pitkä loukkaantumissuma käsiongelmineen, joten tänä vuonna kaikki on periaatteessa ollut pelkkää plussa.

Tiukka ottelu tämäkin, mutta jotenkin on sellainen kutina, että Anderson on lopulta mentaalisesti kylmempi ja vie erin 3-1.

maanantai 28. elokuuta 2017

Mistä näkyy US Open 2017?

Kun US Open 2017 tänään starttaa, niin moni miettii, mistä turnaus näkyy. Vastaus on Eurosportilta ja VeikkausTV:stä.

Eurosport näyttää turnausta kanavillaan ja sen erinomaisessa striimauspalvelussaan EurosportPlayerissä, jossa valittavana on kaikki televisioidut kentät. Hinta on 6,99 euroa per kuukausi, joten ei kovin paha hinta moisesta paketista, varsinkin kun selostus hakee Arne Sixin ja Arno Seiron sekä Jarkko Niemisen kommentoinnin kera vertaistaan. Saman kanavaryhmän ilmaiskanava TV5 näyttää muuten ratkaisuottelut turnauksesta.

Myös VeikkausTV näyttää pelejä Veikkauksen kanta-asiakkaille. Kirjautumalla Veikkaus.fi-sivustolle pääsee turnauksesta nauttimaan ilmaiseksi, joskin pelitilillä tulee olla rahaa vähintään yhden sentin verran.

Blogi vasurilla.com ja Tenniskoulu Topspin ovat yhteistyössä niin Eurosportin kuin Veikkauksen kanssa.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Ennakko: US Open 2017

Kauden viimeinen Grand Slam, US Open, alkaa maanantaina ja tuttuun tapaan tässä ennakko!

Tämän kauden Grand Slamejä on värittänyt vahvasti nostalgia, kun voitot on jaettu takavuosien tapaan Roger Federerin ja Rafael Nadalin välillä. Tämän kaksikon varaan lasketaan paljon New Yorkissakin, sillä moni huippunimi on loukkaantuneena sivussa, kuten Novak Djokovic, Andy Murray, Stan Wawrinka, Milos Raonic ja Kei Nishikori.

Mutta. Nyt jos koskaan olisi nuorempien sukupolvien paikka astua isosti esiin. Varsinkin, kun kuninkaalliset, Nadal ja Federer, ovat Murrayn viime hetken skippaamisen vuoksi vieläpä samalla puolen kaaviota ja törmäyskurssilla mahdollisesti jo semifinaalissa. Eipä heidän supervireensä tietenkään kirkossa kuulutettua ole. Federer on taistellut jälleen selkävaivansa kanssa ja Nadalin peli on puolestaan kovilla kentillä odotetusti aaltoillut.

Jos Federerin selkä ei kestä paras viidestä -otteluita, niin yllätys voi muhia jo alkukierroksilla, sillä syöttämisen tehojen laskua Federerinkään peli ei yksinkertaisesti kestä. Koko turnausta ajatellen kaaviokaan ei ole helpoin mahdollinen kun neljäs kierros tarjoaa mahdollisesti Nick Kyrgiosia, puolivälierä Juan Martin del Potroa tai Dominic Thiemiä, jonka jälkeen kisa ikään kuin vasta alkaa.

Jos taas Nadal ei löydä parasta ja aggressiivisinta peliään heti turnauksen alussa, niin en paljonkaan laskisi hänen varaansa. Toki Nadal on aiemminkin päässyt monesti yllättämään ja turnauksen toinen viikko on yleensä Nadalille hyvä. Syöttämisen taso erityisesti kakkossyötöissä, kämmenen aggressiivisuus ja sen lyöntisuunnat kertovat kuitenkin jo alkukierroksilla paljon espanjalaisen iskukyvystä koko turnausta ajatellen.

Herrojen osalta tulee kuitenkin ensisijaisesti muistaa, että kausi on jo pitkällä, vaikkakin se on heillä ollutkin järkevästi tauotettu. Kauden rasitukset voivat kuitenkin alkaa näkyä molempien otteissa. Ikää ja kuormaa on. Ja onko miesten nälkä tällaisen supervuoden loppupuolella enää niin kova kuin vielä alkukaudesta? Kun nälkäiset ja nuoret leijonat vaanivat samaan aikaan jo näinkin lähellä ja näkevät haavoittuvuuksia, niin vanhat laumanjohtajat saavat tehdä tosissaan töitä ettei heitä syöstä vallasta.

Nuorten nousukaudesta on saatu jo isoja merkkejä. Alexander Zverevin ja Grigor Dimitrovin tuoreet Masters-voitot sekä yksittäisten pelaajien yksittäistet supervoitot ovat varmoja merkkejä ja tärkeitä askeleita kohti Grand Slam-menestystä. Isompi paukku tämän vuoden US Openissa voi hyvinkin olla mahdollinen. Hurjimmillaan voi olla jopa niin, että jonkun valtakausi alkaa juuri tästä kisasta.

Nuoremmista valmiita moiseen saattavat olla esimerkiksi juuri Zverev, jossain määrin jopa Dimitrov tai vaikkapa Dominic Thiem, joka kylläkin profiloituu edelleen enemmän massataiturina. Halutessaan tähän valmiusjoukkoon kuuluu ehdottomasti myös Nick Kyrgios, joskin tässä tapauksessa pitäisi tapahtua suuri muutos nyt muutamassa yössä. Ennen mahdollisia turnauksen isoja kaatoja, Kyrgiosin pitäisi kaataa nimettömämpiä pelureita mahdollisesti jopa sivukentillä ja niihin mies ei välttämättä aivan samalla tavalla syty kuin täysiin stadionsessioihin. Peli ei saa myöskään aaltoilla kierrokselta toiselle tai edes pelin sisällä, vaan keskittymisen ja ajatuksen tulee pysyä kasassa maksimaalisesti aivan koko turnauksen ajan.

Zverev on puolestaan kasvanut näinkin nuoreksi mieheksi todella suuriin mittoihin ja kaksi tämänvuotista Masters-voittoa ovat olleet luonnollinen osa hurjaa jatkumoa, jonka seuraava etappi on yksinkertaisesti ensimmäinen Grand Slam-voitto. Peli on täysin olemassa ja Murrayn vetäytyminen Zverevin puolelta kaaviota saattaa tasoittaa tietä kummasti kohti finaalia. Siellä tarjolla olisi todennäköisesti joku nelikosta Nadal, Federer, Kyrgios tai Dimitrov.

Tosiaan Dimitrov. Hänen hyvä vuotensa toi myös hänen uransa isoimman voiton toissa viikolla Cincinnatissa, jossa mies, toki lukuisten poisjääntien avittamana, pääsi nostamaan palkintovaasia Masters-tasolla ensimmäistä kertaa. Tämä on tietysti iso askel miehen tähänastisella uralla, jota on yleisesti pidetty hienoisena alisuorituksena, eikä siihen tietenkään auta Federer-kloonin rooli, joka istuu tyylien samankaltaisuudesta johtuen miehessä erittäin tiukasti. Henkisesti Dimitrov tulee US Openiin nyt kuitenkin valmiimpana kuin koskaan. Iso voitto alla ja iso, kuosissa oleva peli voi tehdä kovaa jälkeä New Yorkissa.

Erittäin mielenkiintoinen turnaus tulossa ja vain se on varmaa, että jossain mielessä näemme historiallisia hetkiä jälleen kerran. Kenties Grand Slam numero 20? Vai 16? Vai 1? Vai jotain siltä väliltä? Ehkä 2? Ehdottomasti ehkä.

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Nadal vs. Dimitrov
Kyrgios vs. Del Potro
Zverev vs. Querrey
Cilic vs. Tsonga

Välierät:
Dimitrov vs. Kyrgios
Zverev vs. Cilic

Finaali:
Dimitrov vs. Zverev

Voittaja:
Zverev.

maanantai 14. elokuuta 2017

Ennakko: Cincinnati Masters 2017

Montreal takana, Cincinnati edessä! Tässä tuttuun tapaan ennakko!

Montrealin Masters tarjosi tukun tervetulleita yllätyksiä niin kauteen kuin isoon kuvaankin, joten palataan hetkeksi vielä Kanadaan.

Rafael Nadalin ja Roger Federerin tappiot nuoriso-osastolle ovat mielestäni varsin positiivisia asioita. Nyt tietysti kaikki Nadal- ja Federer-fanijoukot kokevat mielestään vääryyttä, mutta tenniksen jatkuvuuden kannalta on mielestäni erittäin suotuisaa kehitystä, että nämä vanhat Goljatit alkavat pikkuhiljaa ottamaan kuonoon nuoremmiltaan. Tässä tapauksessa vielä nuorimmilta nuoriltaan.

Aloitetaan Nadalista. Montrealissa Kanadan oma poika Denis Shapovalov käänsi upealla vasuripelillään espanjalaisvasurin pelikirjan lainalaisuudet päälaelleen ja voitti ottelun, josta saattaa tulla jopa jonkin sortin merkkipaalu miehen alku-uralle.

Myös allekirjoittanut blogistivasuri oli voitosta varsin mielissään. Vasurius tenniskentällä elää ja voi hyvin myös jatkossa. Shapovalovin peli on toimiessaan upeaa katseltavaa ja jokainen, myös oikurit, voivat ottaa pojan pelistä rutkasti oppia. Valtavan hienoa tekemistä ja pelin viemistä!

Nuoremmille haastajilleen harvemmin häviävä Federer kärsi jo toisen tappionsa (nejässä ottelussa) tulevalle suurpelaajalle, Alexander Zvereville. Saksalainen otti Federeriltä ensimmäisessä erässä kaiken ajan pois, pommitti jatkuvasti kaiken syötöistä lähtien pääosin rystylle ja kas, yllätys oli valmis, vaikka povasinkin juuri Zvereviä Montrealin mestariksi.

Kaava Federerin kaatamiseen on periaatteessa kovin tuttu, mutta alkukaudella Federerin peli rystyineen on ollut pelottavan vahva ettei moni ole päässyt kunnolla edes haastamaan sveitsiläistä. Siitäkin on vielä hirmuinen matka voittoon asti, sillä pelin toteutus on aina hyvin vaikeaa hurjalla itseluottamuksella varustettua Federeriä vastaan. 

Toisessa erässä tapahtui kuitenkin se, mitä ehkä eniten pelättiin. Federer alkoi sanojensa mukaan tuntea kipua selässään, mikä näkyi varsinkin syötöissä, joissa minimaalisen jalkatyön myötä katosi tehot. Myös peruslyöminen meni hieman puuroksi ja flegmaattiseksi roiskimiseksi. On päivänselvää, että hurjasta kaudesta huolimatta 36-vuotias pelaaja on 36-vuotias pelaaja. Uusi kevät kääntyy jossain vaiheessa väkisin syksyksi.

Vaikea sanoa, lähteekö Federer tällä tietoa edes viivalle Cincinnatissa. Ykkösranking, johon sveitsiläisellä on edelleen loistavat mahdollisuudet varmasti houkuttelee, mutta kuinka paljon? Tuskin riskeeraa Roger mitään, sillä vähintään saman verran polttelee todennäköisesti myös US Open, jota mies tuskin riskeeraa ykkösrankingin takia. Itse epäilen väliviikkoa ja lepoa, vaikkei peruutusta vielä ole tullut.

Cincinnatin kaaviokin on nimittäin tällä kertaa juuri Federerin puolella haasteellisempi. Leppoisan alun jälkeen semissä voi tulla jopa uusintamatsi Zverevin kanssa. Tai sitten Milos Raonicin kanssa, jos Zverev alkaisi hyytyä kolmannella perättäisellä kisaviikollaan.

Nadalin kaavio ei ole pahin, mutta mies törmännee vaaralliseen vasuriin, Gilles Mulleriin, jo toisessa ottelussaan. Uskoisin Wimbledon-revanssiin, sillä Nadal vaikutti Montrealissa ensimmäisessä ottelussaan erittäin terävältä. En tiedä tiputtiko perättäisten pelipäivien tahti tasoa, sillä hyvää ottelua seurasi hänen omien sanojensa mukaan kauden huonoin ottelu Shapovalovia vastaan. Mutta kuten aina, vasurit laittavat Nadalin aina ahtaalle.

Harmi muuten, ettei Shapovalovia Cincyn kaaviosta löydy. Ranking ei ihan vielä riitä, mutta todennäköistä on, että kohta riittää.

Kun Novak Djokovic, Andy Murray, Kei Nishikori, Marin Cilic ja Stan Wawrinka ovat edelleen poissa, niin tilaa olisi nyt hyvin mennä kisassa pitkälle. Kyllähän nämä monen välisukupolven pelaajan kohdalla alkavat niitä 'nyt tai ei koskaan'-tilanteita olla. Herätys, Dimitrov, Goffin, Raonic, Berdych, Anderson, Tsonga ynnä muut ynnämuut!

Ja tieto Federerin vetäytymisestä tavoitti juuri blogin. Jääköön tarina noin. 

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Nadal vs. Anderson
Querrey vs. Carreno Busta
Raonic vs. Zverev
Dimitrov vs. Sock

Välierät:
Nadal vs. Querrey
Raonic vs. Dimitrov

Finaali:
Nadal vs. Raonic

Voittaja:
Nadal.

maanantai 7. elokuuta 2017

Ennakko: Montreal Masters 2017

Kesälomakauden päätös on koittanut ja on aika astua kehiin kisapelien ohella myös täällä blogissa! Syyskausi käynnistyy Mastersien osalta perinteisesti Pohjois-Amerikasta US Openiin huipentuen.

Wimbledonin jälkeen iso osa kärkinimistä on joko "lomaillut" tai ilmoitellut loukkaantumisistaan tai molempia. Kisapelejä ei ihan kaikille ole kertynyt ruohokauden jälkeen vielä yhtään, joten osan pelikunto lienee arvoitus

Tähän joukkoon kuuluvat mm. säästeliäästi pelanneet kärkisijoitetut Rafael Nadal ja Roger Federer. Toki tämän kaksikon osalta varmaa on, ettei Masterseihin enää tässä iässä, saati koskaan aiemminkaan, ole läpsyttelemään tultu. Mutta lähes yhtä varmasti se hurjin kuntohuippu ajoittuu vasta muutaman viikon päästä alkavaan US Openiin. Kun loppukauden asetelmia haetaan vieläpä ilman Novak Djokovicia ja Stan Wawrinkaa, on kummallakin US Openia ajatellen muutama isompi uhka pois pelistä. Lisäksi Andy Murray ja Marin Cilic ovat puolikuntoisia ja ainakin vielä Montrealista sivussa.

Varmasti siis pientä ruuvin kiristysvaraa jää jossain vaiheessa käyttämättä, sillä täyden sarjan pelaaminen vaatisi US Openia ajatellen molemmilta vähän jo liikaa. Se avaakin haastajille mahdollisuuksia voittaa jo vaikkapa Montrealissa.

Alexander Zverevin peli kulkee raiteillaan ja aikataulussaan. Ensimmäinen Masters-voitto tuli jo keväällä Roomassa ja tuorein näyttö osaamisesta tuli eilen Washingtonissa, jossa mies nosti, sen mitä jaksoi, kannua ATP500-sarjan turnauksessa. Montrealissa voi hyvinkin jysähtää heti uudestaan, vaikkei kaavio helpoin olekaan.

Pitkät miehet Milos Raonic, John Isner ja Kevin Anderson ovat loukkantumisherkkyydestään huolimatta vaarallisia tällä alustalla aina ja esimerkiksi juuri Andersonin paluu on ollut nousujohteinen. Washingtonin finaalipaikka voi hyvinkin saada jatkoa pikapuoliin Masters-tasolla.
Kei Nishikorin, Grigor Dimitrovin ja Dominic Thiemin eväät saattavat olla tässä vaiheessa kautta jo vähän kortilla, mutta joku iskun paikka tulee tai aukeaa vielä varmasti, joten heitäkin on tietysti tarkkailtava.

Sitten on tietysti tapaus Nick Kyrgios. Hänen varaan ei sittenkään voi laskea mitään. Taannoinen huvittaa-ei huvita-jahkailu on päätynyt tällä erää asentoon ei huvita. Joku mentaalinen häiriötilanne vaivaa sitkeästi, eikä peli maistu. Ihmeellistä ääliömäisyyttä jatkuvasti. Nyt siis jo kolme keskeytystä peräkkäin... Ei näytä hyvältä. On tätä kirjoitettaessa vielä kaaviossa, mutta lähteeköhän Montrealissa lopulta edes viivalle?

Niin tai näin, tällä kertaa isommalla riskillä:

Puolivälierät:
Nadal vs. Raonic
Zverev vs. Querrey
Dimitrov vs. Pouille
Federer vs. Nishikori

Välierät:
Raonic vs. Zverev
Dimitrov vs. Nishikori

Finaali:
Zverev vs. Nishikori

Voittaja:
Zverev.

VeikkausTV ja TennisTV näyttävät turnauksen.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Jälkipelit: Roger Federer vs. Marin Cilic, finaali Wimbledon 2017

Roger Federer otti siis omansa ja jatkoi ennätystehtailuaan tuoreimmalla Wimbledon-voitollaan. Näyttääkin vahvasti siltä, että Roger Federeriä ei ole ulkona voittotaistoista ennen kuin Roger Federerin ei enää osallistu taistoihin. Tämä siis lähinnä itsellenikin muistutukseksi.

Mutta olihan tämä kahdeksas Wimbledon-voitto uskomaton suoritus, vaikka hän isoin suosikki lempialustallaan tietysti olikin (ja huom. jopa vasurilla-blogissa). Silti on älyttömän kova näyttö, ettei hän hävinnyt turnauksessa erääkään ja että hän kesti myös menestyspaineet upeasti. Kukaan ei päässyt kunnolla edes iholle tällä kertaa.

Itse finaali on nopeasti kiteytetty, sillä hyvän ja lupaavan alun jälkeen Marin Cilic mureni täysin paineiden alla. Tarvittava flow ei täyteen kukoistukseensa koskaan päässyt ja virheet kasautuivat yksipuolisesti kroaatille, eikä Federeriltä vaadittu lopulta mitään ultimaattista esitystä.

Cilicin pelikirja ottelun alussa oli kuitenkin oikea ja lupaava eli Federerin rystypuolen moukaroiminen syötöillä ja peruslyönneillä takarajan päältä, mutta ottelun edetessä ja pään hajotessa ei näistä sivuista ollut enää tietoakaan. Alkua lukuun ottamatta Cilic ei oikeastaan päässyt niitä enää toteuttamaankaan, sillä jopa ne harvat tappopaikkoihin edenneet pallot sulivat lopulta usein karmeisiin virheisiin. Ykkössyöttö petti pahoin ja Federer kävi upeasti päälle kroaatin kakkosista, mikä puuroutti myös Cilicin peruspelin täysin. Hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeä ykkössyötön onnistumisprosentti näillä

Kun Federerin syöttäminen oli ja on edelleen lähes jumalaista, ei Cilic pystynyt edes kohtuulliseen palautuspeliin, joten lopputulos oli nähtävissä viimeistään ensimmäisen erän jälkeen.

Myös mentaalisesti ottelu oli oikeastaan ohi ensimmäisen erän jälkeen, kun Cilic ei saanut sitä yhtä paikkaansa vahvan alun päätteeksi konvertoitua murroksi. Lisätuskaa loi tietysti Federer, joka painetta lisäämällä (lähempää palauttaen) teki murron heti seuraavassa pelissä. Tämän jälkeen henkinen yliote siirtyi täysin Federerille, joka vapautui selvästi, samalla kun Cilic vaipui täysin yöhön.

Jäämme vesi kielellä odottamaan, miten kausi tästä jatkuu. Kovien kenttien syyskaudesta on tulossa kerrassaan mielenkiintoinen, vaikka näyttää siltä, että esimerkiksi Novak Djokovic ja Andy Murray ovat loukkaantumistenkin muodossa jäämässä tällä erää kelkasta. Ilmeisesti Djokovic harkitsee jopa pidempää taukoa peleistä. Kun myös Rafael Nadal on pelannut tällä kaudella jo paljon ja käsillä on se aika kaudesta, joka ei enää suurimpia menestystoiveita tarjoa, niin Federerin nykyiselle kuntohuipulle voisi olla jatkotilausta. Varmasti yksi US Open-voittokin vielä maistuisi. Kun pahimmat uhkaajat eivät ole myöskään iskussa, niin tätä houkutusta on varmasti vaikea vastustaa.

Tilausta ja ennen kaikkea myös tilaa olisi nyt myös nuorten esiinmarssiin Grand Slam-tasolla. Roomassa toki Alexander Zverev Masters-turnauksen jo voittikin, mutta muuten poikaset ovat olleet vieläkin poikasia ja isot turnaukset ovat sitkeästi vanhemman kaartin keskinäisiä vääntöjä. Uusi aika ei voi olla enää kaukana, mutta vakuuttavaa tämä kuninkaallisten hallinta vieläkin on vai mitä mieltä olette tästä?


Nyt blogi vetäytyy loppukuuksi loman viettoon. Kiitos kaikille lukijoille Wimbledon-urakasta ja hyvää kesää!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Ennakko: Roger Federer vs. Marin Cilic, Wimbledon 2017

Lähes kaksi viikkoa takana ja turnaus on loppuhuipennusta vaille valmis! Tässä ennakko Roger Federerin ja Marin Cilicin finaaliin!

Kuten blogissakin on jo ennen ja turnauksen aikana monesti tuotu esiin, astelee finaaliin turnauksen selkeä ykkössuosikki Federer sekä lopulta tämän kovin haastaja Cilic. 

(Huom. Tällä kertaa jopa turnausennakko piti finaalikaksikon osalta kutinsa, samoin kuin semifinaaliennakko voittolukemineen, mutta mennäänpä asiaan.)

Koko turnauksen ajan Federerin peli on näyttänyt juuri niin pelottavalta kuin etukäteen odotettiin. Erätappioita ei ole ja kukaan ei ole saanut nopealla nurmella ahdistettua Rogeria edes kovin ahtaalle. Pelilliset keinot kukistaa sveitsiläinen ovatkin todella vähissä. Federer on niin monipuolinen ja pelin heikkoudet rysty mukaanlukien ovat olleet tänä vuonna todella vähissä.

Vaikka pidänkin Federeriä erittäin suurena ennakkosuosikkina finaalissakin, niin vaikuttaa siltä, että tällä alustalla suurin mahdollisuus voittoon Federeriä vastaan on juuri finaalivastus Cilicillä. 

Hänen ainut keinonsa täytyy olla yksinkertaisesti aivan älytön voimatennis, jossa hän on parhaimmillaan yksi parhaista, ellei peräti paras. Hän on tehnyt sen isossa ottelussa kerran aiemmin (US Open 2014), joten tietenkin hänellä on pieni mahdollisuus tehdä se sunnuntain finaalissa uudestaan. Mahdollisuus on pieni, mutta se on olemassa.

Samalla hänen tulee kuitenkin olla ajattelematta viime vuotta, jolloin hän hävisi puolivälierän Federeriä vastaan 2-0-eräjohdosta, jota jossain mielessä voisi kai sulamiseksikin sanoa. Tuon kaltaisia tappioita on tullut muuten vuoden sisään valitettavasti muitakin, kuten Davis Cup-finaalissa. Ciliciltä vaaditaankin koko sunnuntai-iltapäivän ajan hurjaa fokusta, kylmäpäisyyttä ja tyyneyttä.

Mutta takaisin finaalin pelillisiin asetelmiin. On päivänselvää, että molempien tulee syöttää parhaalla mahdollisella tasollaan. Saada paljon suoria pisteitä syötöllä ja luoda painetta vastustajan syöttövuoroille. 

Erityisen tärkeää hyvä syöttäminen on Cilicille, sillä Federer on kaksikon parempi palauttaja ja hänelle riittää todennäköisemmin yksikin murtopallo, yksikin vähän kesympi kakkossyöttö, joista sveitsiläinen rankaisee pomminvarmasti lähes joka kerta. Cilic ei ole ollut ehkä aivan armoton paikkojensa hyödyntäjä palautusgeimeissään ja se saattaa kostautua finaalissa. Nyt jos koskaan ei ole paikkoja hukattavaksi. Federer on mestari kaivamaan itsensä ylös kuopasta syötöllään. Paikkoja ei siis kroaatille tule sunnuntainakaan montaa, jos yhtään.

Cilicin on syöttämisessä pyrittävä erityisesti tarkkaan sijoitteluun. Federer osaa kyllä vastata koviin syöttöihin ja välillä jopa täysin älyttömällä tavalla, mutta kurotuspalautuksissa ei Federerkään ole parhaimmillaan. Näihin blokkauksiin on Cilicin iskettävä keskittyneesti kakkoslyönneillä kiinni ja runtattava niitä kylmäpäisesti, ikään kuin aivot narikassa läpi sieltä, minne Federerillä on pisin matka tai sitten selkeästi selän taakse, jos siellä on vain tilaa. Kikkailu ei nyt auta. Federer voi näistäkin tehdä muutaman hokkuspokkusrystypitkinlinjaawinnerin, mutta pitkässä juoksussa se ei saa riittää mihinkään. Ja siitä Cilic voi huolehtia vain itse.

Peruslyönneissä tulee Cilicin tehdä statement joka kerta, sillä jos hän ei sitä tee, Federer tekee. Lyönti vailla tarkoitusta on kuin tykinruokaa Federerille ja kuskin paikalle tällä alustalla on käytännössä mahdoton enää päästä. Sveitsiläinen tulee niin hyvin vastaan ja parhaimmillaan verkolle saakka, joten tätä tsunamia vastaan on hyödytöntä taistella puolustusasemista. Taistelu on voitettava jo merellä pommittamalla. 

Federerin kohentuneesta rystystä huolimatta rystypuoli on se, jonne tulistusta on enemmän ohjattava. Kämmenpuolen sijoituksissa aikaa ei saa puolestaan juuri jäädä, vaan on hyvällä kulmalla on pakotettava Federeriä squash-tyyppisiin lyönteihin. Rystypuolen sliceenkaan ei Rogerille saa antaa liikaa aikaa, sillä Cilicin lyönnin matalasta painopisteestä ja ihailtavasta jalkatyöstä huolimatta Federerin slice on murhaavan tehokas. Sitä on pakko nostaa verkon yli ja jos tämä jää puolittaiseksi, niin turpaan tulee seuraavasta lyönnistä.

Karrikoiden voisi sanoa, että se kumpi saa pelata enemmän omaa peliään voittaa. Se tarkoittaa myös oman takarajan valloitusta ja aktiivista pyrkimystä lyödä kentän sisäpuolelta. Ciliciltä oman pelin optimaaliseen toteuttamiseen vaaditaan toki huomattavasti enemmän. Hänen on löydettävä aivan ultimaattinen pelitasonsa, kun Federerin perustasokin riittää hyvin pitkälle finaalissa.

Hyvin roikkumalla ja kylmästi pelaamalla Cilic voi kuitenkin saada luotua sitä painetta, jota Federer ei ole pitkään aikaan kokenut. Tämä yhdistettynä turnauksen hurjiin voittopaineisiin voi olla ajoittain liikaa ja niihin on Cilicin päästävä kiinni. Jotenkin Cilicin olisikin aivan pakko voittaa ensimmäinen erä sekä kolmesta ensimmäisestä erästä kaksi.

Tähän en kuitenkaan usko. Federer on nyt todella vahva ja eränumerot 3-1 tuntuvat osuvilta.

Eurosport2 ja vapaan jakelun ilmaiskanava TV5 näyttävät finaalin klo 16 alkaen.