Valitettavasti meneillään olevien Australian avointen toistaiseksi mieleenpainuvin tapaus tulee Marcos Baghdatisin suorituksista. Puoltenvaihdossa. Jos joku ei ole tätä vielä nähnyt, niin olkaa hyvä!
Jep, se oli niiden mailojen menoa. Ei hyvä. Ei ollenkaan. Tuomittavaa toimintaa, mutta toisaalta, keneltä ei pinna joskus palaisi?
Ennen kuin koko maailma lyö tätä lyötyä miestä vielä lisää, selvitetään mahdolliset lieventävät asianhaarat, jotka tapahtuivat ennen kyseistä raivokohtausta ja annetaan tuomio vasta lopuksi.
1) Syytetty ei ole erityisen tunnettu kuumapäisyydestään. Vastaavanlaista käytöstä ei juurikaan ole aiemmin esiintynyt. Voidaan puhua ensikertalaisesta.
2) Syytetty joutui odottamaan omaa otteluaan todella pitkään. Toki niin joutui myös vastustajana ollut Stanislas Wawrinka. Suunnitellusta iltaottelusta tuli kuitenkin yöottelu. Edeltävä ottelu kun venyi lähes viisituntiseksi epistolaksi, jossa Isner voitti Nalbandianin erin 3-2 ja viidennen erän vasta jatkopeleissä 10-8. Ottelu oli jo päättyä neljännessä erässä noin kolmen tunnin kohdalla, mutta ei päättynyt. Toiset jaksavat jonottaa, toiset eivät. Toiset ovat yöihmisiä, toiset eivät.
3) Syytetty hävisi ensimmäisen erän tie-breakissä vaikka oli syöttämässä erää itselleen tilanteessa 5-4 syötönmurron turvin.
4) Syytetty hävisi toisen erän viimeisessä syöttövuorossaan ratkaisevan murtopallon Wawrinkalle kaksoisvirheellä.
5) Syytetty sai toisen erän lopussa Wawrinkan syöttäessä vielä kaksi perättäistä murtopalloa (15-40) erän tasoittamiseen tilanteessa 4-5. Näistä varsinkin jälkimmäinen oli melkein jo taskussa. Mutta vain melkein. Toiseksi viimeisen ja ehkä jopa sitä edeltäneen kämmenlyönnin olisi pitänyt hoitaa homma kotiin, mutta Baghdatis pelasi hyökkäyslyöntinsä aavistuksen liian löysästi. Katsokaa vaikka itse (ajassa 3:40).
6) Syytetyllä kolmannen erän aluksi heti murtopallo ja mahdollisuus 2-0 -johtoon, mutta ei natsaa vieläkään.
7) Syytetty hävisi kolmannen erän toisen syöttövuoronsa puhtaasti ja sen jälkeen napsahti. Bang. Bang. Bang. Ja vielä kerran bang.
Ja mitä tapahtui tämän jälkeen? Baghdatis voitti lopulta kolmannen erän. Aivan oikein, juuri saman erän, joka alkoi tuolla raivohulluudella. Toki hän hävisi neljännen erän ja näin ollen myös koko ottelun, joten ei siitä sen enempää. Tai no, sen verran kuitenkin, että joskus pieni kiukku ja itsensä piiskaaminen voi tuoda peliin jotain hyvääkin. Ison kiukun kanssa voi sen sijaan mennä jo metsäänkin ja pahasti, joten:
Tuomio: Syyllinen.
Peruste: Baghdatis olisi voinut malttaa mielensä tai ainakin kanavoida vihaansa paremmin, vaikka tapausta edeltäneet tapahtumaketjut olivatkin hänen kannaltaan harmittavia. Itseensä turhautuminen on kuitenkin pidettävä hyvien tapojen ja tennisetiketin rajoissa.
Mutta se siitä. Sellaista pelaajaa ei nimittäin ammattilaisissa olekaan, joka ei koskaan olisi mailaansa paiskonut. Eikä ole muuten montaa harrastajissakaan, kilpapelaajista puhumattakaan. Onhan se pirun noloa, mutta minkäs teet. Voitontahdon ja turhautumisen liitto ei aina ole kaunista katseltavaa.
