26/09/2012

TOP5: Poikkeusolojen kesyttäjät


Top-vitosen aika. Tällä kertaa tiskiin isketään täysin epätieteellinen ja melko puhtaasti mutuun pohjautuva näkemys poikkeusolojen kesyttäjistä. Olkaa hyvä! Argumentteja puolesta ja vastaan vastaanotetaan kommenteissa.

Tuulta, sadetta ja kosteutta riitti siis tänä kesänä vaikka muille jakaa. Keliolosuhteet näyttelivät jonkinlaista osaa niin Ranskassa, Wimbledonissa kuin US Openissakin. Poikkeusoloissa isot marginaalit, asenne ja maltti ovat valttia. Joidenkin hermo sekä pelitapa kestää esimerkiksi tuulta paremmin kuin toisten. Sama koskee vaikkapa kosteita ja normaalia raskaampia palloja, joihin suorempaa lyöntiä pommittavat saavat luonnollisesti enemmän vauhtia.

Jonkinlaista roolia näyttelevät myös ulkolämpotila sekä pelipaikan korkeus merenpinnasta. Ennen kaikkea tämä vaikutus näkyy siinä, miten lujaa pallo ilmassa lentää ja miten korkealle se pomppaa. Nyrkkisääntönä siis se, että korkealla ja kuumassa pallo lujempaa. Lisäksi pallon pomppu on kuumassa korkeampi.

Pelaajien fysiologisiin ominaisuuksiin ja niiden soveltuvuuteen esimerkiksi ohuessa ilmanalassa en tule tässä sen enempää menemään, sillä elukoita ne ovat kaikki. Niin kuumassa kuin kylmässäkin, korkealla tai matalalla.

Niin ja pitkästä aikaa pelattiin myös uudella alustalla, vaikka se periaatteessa massa olikin. Madridin massaan ei rakastunut kukaan, mutta voittaja liukasteli selvästi muita vähemmän. Jonkinlainen painoarvo siis sillekin.

Jos edellämainittuja tekijöitä ja niiden vaikutusta jotenkin painoittaisi, ottaen huomioon myös sen, mitkä tekijät pelaajia yleisimmin kiusaavat, niin päädyin jotakuinkin seuraavaan järjestykseen (tärkein ensin): tuuli, pallojen paino (kertynyt kosteus), lämpötila, pelipaikan korkeus ja lopuksi vielä alusta.

Tämän lisäksi arviointiin vaikutti pelaajan asenne ja pelin sopivuus näissä poikkeusoloissa.

1) Andy Murray
Hallitsee tuulet ja pystyy sopeuttamaan peliään hyvin eri olosuhteisiin. Murrayta vaivaava ajoittainen passiivisuus sopii tuuliseen keliin kuin nyrkki silmään ja ennen pitkää vastustaja tuskastuu Andyn "tuulituuppaamiseen". Näin kävi mm. Berdychille ja Djokovicille US Openin tuulissa muutama viikko sitten. Kun Lendlin ohjauksessa on vähentynyt myös se pikkupoikamainen purnaus kaikesta ja ties mistä, on Andy paha pala ensi vuoden tuulikisoissa. Saattaisi olla myös Wimbledon -voittaja jo tältä kesältä, ellei kattoa olisi finaalissa lopulta sateen takia suljettu. Paras näyte tuuliosaamisesta kuitenkin siis US Openin semifinaalista ja finaalista.

2) Rafael Nadal
Jos pelaisi, hakisivat Nadalin marginaalit yhdistettynä hurjaan yläkierretempoon vertaistaan. Pystyy pelaamaan lähes tulkoon omaa peliään kovassakin tuulessa. Mutta ei kuitenkaan kosteilla tai raskailla palloja, sillä suoraa pommia ei mieheltä arsenaalista löydy, eikä yläkierrehelvetti pääse irti märällä pallolla. Miinusta myös siitä, ettei saanut minkäänlaista otetta sinisestä massasta. Asenne on kuitenkin poikkeusoloissa edelleen hurja. Toki se on ollut parempikin, sillä iän myötä Nadal on sortunut päivittelemään enenevissä määrin myös oman pelin ulkopuolisia faktoreita, kun taas esimerkiksi Murraylle on käymässä juuri päinvastoin. Asenteessa Nadal häviää nykyisellään esimerkiksi Ferrerillekin.

3) David Ferrer
Puskee läpi tuulen ja tuiskun. Samaa jyräämistä päivästä, alustasta, tuulesta, sateesta, lämpötiloista ja palloista riippumatta. Ennen kaikkea hurja asenne kelissä kuin kelissä ja pelissä sopivasti marginaalia käsittelemään vaikkapa tuulisia olosuhteita. Vei US Openin tuulessa Djokoviciä kuin märkää rättiä erän ajan. Harmi, että tuuli laantui, löpö loppui ja Djokovic heräsi.

4) Roger Federer
Hallitsee alustat, varsinkin "uudet" alustat. Parhaana esimerkkinä Madridin sininen massa, jolle hän sopeutui nopeasti, eikä kevyen liikkumisensa takia liukastellut itseään katsomoon, vaan vei kaikkia. Jonkinlaisia vaikeuksia kuitenkin tuulessa. Peruslyöntipeli molemmilta puolilta vaatii sittenkin ne stabiilit olosuhteet, kuten Wimbledonin finaalissa kävi ilmi.

5) Novak Djokovic
Yllättävän suuria ja toistuvia vaikeuksia tuulessa, eikä keväinen rimpuilu Madridissakaan hyvältä näyttänyt. Myös kädet leviävät turhan helposti, kun tuuli tai joku muu ulkoinen faktori ei ole suotuisa. Välillä haetaan apua jo yläkerrasta, mutta ei tunnu auttavan. Hallitsee kuitenkin viileän kelin ja kosteudesta raskaat pallot, joihin vauhtia tuntuu tulevan. Roland Garrosin voitto ei ollut lopulta kovinkaan kaukana, sillä finaalin aikana keli muuttui pariinkin otteeseen. Pieni lisäjakso kylmää ja kosteaa, niin olisimme nähneet Novak Slamin.