09/06/2013

Ennakko: Roland Garros 2013 finaali Rafael Nadal vs. David Ferrer

Vaikka molemmat semifinaalitipsini menivät täysin reisille, uskaltaudun silti vielä kerran Garrosin osalta framille arvailujeni kanssa. Sen verran kirkkasti kristallipallo nyt hehkuu.

Sillä vaikka kuinka paljon toivoisimme uuden miehen Grand Slam-voittoa, niin joudumme odottamaan sitä vielä jonkin aikaa. Itse asiassa pelkään, että vuosia. Tänään se ei siis tule tapahtumaan. Siitäkään huolimatta, että uusi ehdokas olisi työmoraaliltaan ja -asenteeltaan mitä parhain kandidaatti voittajaksi. 

Jollain ironisella tavalla juuri tuossa piileekin David Ferrerin ongelma, sillä nöyryys ja työnteko ei aina riitä. Täytyy olla vielä jotain muuta tuon päälle. Sitä mikä tekee parhaista parhaita eikä best of the restejä, jota Ferrer on vahvasti viime vuodet ollut. Hänen maksiminsa on viime vuodet liikkunut Grand Slamien ja Mastersien välierissä, viisisatasten ja kaksiviisikymppisten voittamisissa, mutta se viimeinen askel päästagella on vaikuttanut liian isolta. Usein on tullut turpaan juuri tältä top4-porukalta, joka päälavoilla riehuu.

Ensimmäinen Masters-voittokin tuli vasta viime syksyn hallikisoista Pariisista, kun muut kärkinimet latailivat tavalla tai toisella akkujaan Lontoon finaaliturnausta varten. Se ei tietenkään himmennä Ferrerin suorituksen arvoa, mutta antaa käsityksen siitä, mihin se absoluuttinen raja on aika tarkkaan asettunut. Ei enempää, muttei myöskään vähempää, kuin top vitonen. The best of the rest.

Finaalin vastustaja on Ferrerille kovin tuttu. Rafael Nadal. Maanmies, treenikaveri, ystävä, mutta myös massan kuningas. Alustan, joka myös Ferrerille on se paras. Vyöllä muutama voitto, taakkana lukemattomia tappioita. Monta kertaa on ollut voitto lähellä, mutta lähes aina on tullut turpaan. 

Onko Ferrerillä oikeasti uskoa, että voitto voisi tulla nyt? Roland Garrosilla paras viidestä-ottelussa? Grand Slam-finaalissa?

Toivon hartaasti, että saisimme tästä matsin. Ferrerille tai kenelle tahansa haaste on kuitenkin valtava. Vastaan tulee pelaaja, joka on periaatteessa kaikessa vähän parempi. Vähän tulivoimaisempi, vähän taitavampi, vähän monipuolisempi, vähän älykkäämpi ja niin edelleen. Näissä tilanteissa tuloksena on usein raskas tappio. Juuri kun luulet löytäneesi parhaan pelisi ja lääkkeet kaverin kiusaamiseksi, tämä vääntääkin lisää ruuvia ja taas mennään. Se on karmea tunne, kun mikään ei riitä.

Nadalin kannalta ottelun lähtökohdat lienevät rennommat, olkoon mies miten hermostunut tahansa. Alla on mieletön voitto Djokovicistä. Vastaan tulee usein kylvetetty ja ensimmäisessä Grand Slam-finaalissaan esiintyvä Ferrer. Peli on kuosissaan. Itseluottamus huipussaan. Paljon enempää ei voi ennakkoon vaatia. 

Pelillisesti ultimaattisin haaste Nadalilla oli välierässä ja nyt vastaan tulee tavallaan köyhän miehen Djokovic. Paljon samoja hyviä elementtejä kuin Djokolla, muttei missään yhtä hyvää tai vaarallista tekemistä. 

Ferrer on kuitenkin tappavan tasainen jyrä aina, ns. mittaripelaaja. Hyvänä päivänä teloitettavissa, huonompana vaikeampi. Toki siis Nadaliltakin vaaditaan huomenna paljon oikeaa tekemistä, jotta Ferrer kaatuu, mutta aseista ja pelistä voitto ei jää kiinni. Ne ovat olemassa. 

Ferrerhän on jo periaatteessa uhitellut Nadalia tämän kauden massoilla, mutta luulen, että moinen tekee Nadalista vain vaarallisemman. Varsinkin nyt, kun kyseessä on Roland Garros, Grand Slam finaali ja aikaa on viisi erää. 

Näkisin, että Ferrerin olisi äärimmäisen vitaalia voittaa jotenkin ensimmäinen erä, jolloin paine Nadalin päädyssä kasvaisi. Jos Nadal vie ensimmäisen, on hän äkkiä horisontissa. Ja siinä vaiheessa kun Nadal saa kaksi voitettua erää kasaan, olisi hyvä olla vielä jotenkin asemissa yhdellä tai kahdella erällä. Muuten voi sanoa hyvästit myös omalle asentelle, oli se miten kova tahansa.

Annetaan silti jotain toivoa Ferrerillekin. Hän on erittäin hyvä syötönpalauttaja, joten hän voi hyvinkin tehdä tuhojaan, erityisesti tutun miehen kakkossyöttöihin. Lisäksi hän pelaa usein erittäin lähellä takarajaa ja ottaa juuri siten aikaa pois Nadalilta saamalla tämän samalla liikkeeseen. Ajan poisottaminen on tietenkin se tärkein avain menstykseen. Vaikean tästä tekee se, että asetelman täytyy jatkua koko ottelun ajan, eikä vain erän tai kaksi, sillä Nadalia vastaan se ei riitä kuin erään tai kahteen. Nadal on nimenomaan voitettava itse. 

On uskottava hurjasti tuohon tekemiseen, vaikka se välillä virheitä tuottaisikin. Nyt onkin tingittävä tasaisesta tekemisestä ja otettava riskejä. Vanha jääräpäinen ja tasainen junnaaminen koituu Pariisissa kuolemaksi.

Lyöntisuuntia voisi miettiä maailman tappiin saakka, mutta tärkeää on saada Nadal liikkeelle ja horjutetuksi, jolloin voi astua askeleen pari eteen ja pistää kämmenillä ja rystyillä linjaan sekä poimittava mahdolliset marjat vielä verkolta. Ja huom. verkkoon koskematta.

Kulmia löytyy hienosti, jos Ferrerin pelipositio säilyy takarajan päällä tai sen välittömässä läheisyydessä. Metri puolitoista takarajan takana tietää pomminvarmaa kuolemaa ennemmin tai myöhemmin, varsinkin kun käytettävä tulivoima on aavistuksen rajallinen. Kulmia varten ei tarvita niin hurjaa voimaa.

Vaikea on kuitenkin nähdä Ferrerin tätä vievän. Nadalin kämmen riepottelee nyt liian hyvin, joten vain totaalinen jumi tai henkinen paine voi viedä Nadalilta kahdeksannen musketöörien maljan. 3-1 (5-7, 6-4, 6-2, 6-1).