Ennen kauden alkua maalailin, että vuodesta tulisi kahden hevosen kisa, mutta kuinka väärässä olinkaan! Stanislas Wawrinkan voitto Australiassa antoi kaikille hurjasti uskoa ja hyvä niin. Toivoa ja ennen kaikkea tuota uskoa on nyt muillakin kuin vain peruskvartetilla. Suurvoittoihin vaaditaan edelleen paljon, mutta nälkää on havaittavissa nyt monella rintamalla.
Australian Openin jälkeisissä turnauksissa, useiden kärkinimien "lomaillessa", pakkaa on tuuletettu muutenkin, sillä turnausvoittajien joukossa on Kei Nishikoria, Marin Ciliciä (2), Ernests Gulbisia, Fabio Fogninia ja Federico Delbonisia. Toki turnausvoittajista löytyy myös Rafael Nadalin ja David Ferrerin nimet, mutta hieman tuntuu siltä, että tutun kärkiporukan etumatka muuhun top kymppiin ja siitä eteenpäin on kaventumassa hyvää vauhtia. Varsinkin kun kärkinimet tuskailevat terveytensä ja/tai pelinsä kanssa.
Kärkinimistä Andy Murray ei ole vieläkään vakuuttanut ja hänellä tuntuu olevan todellisia vaikeuksia löytää peliään loukkaantumisen jälkeen. Aikamoista peruspuurtamista on Andyn peli juuri nyt. Vähän vaikuttaisi siltä, että se viimeinen terävyys on vielä pahasti kateissa ja fysiikan ehdoilla mennään liiankin vahvasti. On myös hienoa nähdä, että fysiikka yksinään ei riitä. Ei mihinkään, eikä ketään vastaan. Indian Wellsissä semikin olisi tällä kaaviolla ja kunnolla hyvä suoritus.
Novak Djokovicinkaan otteet eivät ole Boris Beckerin alaisuudessa vakuuttaneet. Ennen kauden alkua, ja Becker -kuvioita, veikkasin, että Djoko häviää seuraavan kerran vasta maalis-huhtikuussa. Tämän vuoden kahdesta pelatusta turnauksesta miehellä ei ole kuitenkaan edes finaalipaikkaa. Kahden turnauksen otos on toki pieni, mutta jostain tämä kertoo.
Itse veikkaan, että Becker saa lähteä ennen kesää. Vaikkakin voisin kuvitella, että juuri beckermäisen pelaajan hyökkäävä ja verkolle pyrkivä pelifilosofia sopisi ihanteellisesti täydentämään Djokovicin, parhaimmillaan murhaavaa, takakenttäpeliä. Beckerin valmennustaitoihin en ota tässä nyt kantaa, mutta serbi jää monesti hillumaan takarajalle aivan turhaan, kun verkolla olisi paikkaa pistää peliä poikki. Malliakaan ei tarvitsisi hakea kovin kaukaa. Esimerkiksi kävisi vaikkapa Nadalin volley-taitojen kehittyminen 5-6 vuoden takaa. Niin tai näin, työsarkaa toki riittää, sillä serbillä on ehdottomasti kärkinimien luonnottomin, kulmikkain ja epävarmin lentopeli smashiä myöten. Niin tai näin, kaavio on Djokolle helpohko, joten finaalipaikka on lähellä.
Rafael Nadal kävi toissa viikolla hakemassa omansa Rion massoilta, mutta eipä tullut sekään helpolla. Satuin olemaan vielä hereillä, kun Pablo Andujar kiusasi Nadalia Rion iltasemissä. Todennäköisesti vain se, että vastassa oli juuri Nadal vei Pablolta maukkaan voiton. Erittäin aggressiivisesti pelaavalla ja hyökkäävällä altavastaajalla oli elämänsä paikka viedä voitto, mutta jääräpäisesti Nadal vain puski voittoon ja käytti ehkäpä ainoan paikkansa. Jälleen kerran. Tennis on joskus käsittämättömän raaka laji. Teki oikeastaan vähän pahaa Andujarin puolesta. Viime vuonna Nadal kuitenkin yllätti kaikki ja voitti Indian Wellsin, joten sanoisin, että tänäkin vuonna kaikki on mahdollista. Turnausvoitosta ensimmäisen kierroksen tappioon.
Huolestuttavimmalta näyttää Juan Martin del Potron tilanne. Vuosia sitten korjattu lyöntikäden ranne kestää, mutta nyt vaivaakin toinen ranne ja vieläpä ilmeisen pahasti. Oireet ja kipupisteet ovat kuuleman mukaan täsmälleen samat kuin lyöntikäden ranteessa aikoinaan, joten edessä saattaa olla jopa breikki, jos ranne vaatii saman operaation. Indian Wellsissä mies kuitenkin pelaa, mutta täydessä iskussa hän ei siis ole ja auttamatta ulkona voittotaistelusta.
Tiedän itsekin varsin hyvin kuinka turhauttavaa on pelata, jos ei kivun takia pysty pelaamaan omaa peliään. Silloin ei satu ainoastaan vammakohtaan, vaan myös syvälle sydämeen ja joskus jopa kupoliin. Juuri sitä valitteli myös Argentiinan jätti. Toivotaan kuitenkin, että ranne tervehtyy, sillä del Potron puuttuminen tästä nipusta ja näinä aikoina olisi aikamoinen sääli kun vihdoinkin on saatu isompi nippu potentiaalisia suurvoittajia kasaan. Indian Wellsissä del Potron lento loppunee ensimmäiseen tai viimeistään toiseen matsiin (Vasek Pospisil). Argentiinalainen kaatuu rystyllään, jos hän pystyy lyömään kunnolla vain slicea.
Lopuksi on pakko nostaa hattua Roger Federerille, jonka voitto Dubaissa Djokovicistä oli vertaansa vailla. En edelleenkään usko enää miehen suurvoittoihin, edes Masters-tasolla enkä näin ollen Indian Wellsissäkään, mutta hienoa oli nähdä pitkästä aikaa Rogerin pelaavan pidempiä aikoja hurjalla tasolla. Lisäksi se, että voitto tuli erätappion takaa Djokovic-kaliiberin pelaajaa vastaan nostaa suorituksen arvoa entisestään. Jalat ja rysty eivät pettäneet ja peli oli tutun isoa, joten parhaimmilla alustoillaan Roger on edelleen vaarallinen kenelle tahansa. Indian Wellsiä ajatellen Dubain voitto ei olisi voinut tulla parempaan ajankohtaan. Itseluottamus on varmasti tapissa, kuten myös miehen peli, mutta kaavio on tällä kertaa liian haastava, sillä polku kulkee mahdollisesti reittiä Nishikori-Wawrinka-Nadal-Djokovic.
Tuo Wawrinka vs. Federer tuntuu ennakkoon itse asiassa kisan herkullisimmalta ottelulta. On kerrassaan mielenkiintoista nähdä miten Wawrinka palaa kentille ja miten hän käsittelee henkisesti Federerin kohtaamisen. Valoihin päätynyt poika varjoisilta kujilta "haastaisi " Federerin nyt ensimmäistä kertaa Sveitsin ykkösenä.
Vilkaisu Indian Wellsin kaavioon ja kristallipallooni kertoo siis seuraavaa:
Puolivälierät:
Nadal vs. Murray
Wawrinka vs. Federer
Berdych vs. Isner
Djokovic vs. Tsonga
Välierät:
Nadal vs. Wawrinka
Djokovic vs. Berdych
Finaali:
Nadal vs. Djokovic
Voittaja:
Nadal
