01/07/2016

Dominic Thiem ja Wimbledonin haaste

Niin siinä kävi, että kaudella eniten voittoja ottanut pelaaja, Dominic Thiem, tippui jo toisella kierroksella Wimbledonissa. Moni on hehkuttanut Thiemiä seuraavaksi hallitsijaksi, mutta uutta Djokoviciä, kaikkien alustojen hallitsijaa, hänestä tuskin tulee.

Tavallaan tämä toisen kierroksen tappio oli tietysti suuri yllätys, mutta jos miehen lyöntejä tutkii, niin povaan jopa niinkin karua kohtaloa kuin, että voitto Wimbledonissa saattaa pahimmassa tapauksessa jäädä jopa ottamatta.

Avasin Thiemin peliä jo Roland Garrosin aikana ja nyt sitä onkin hyvä peilata myös Wimbledoniin. Massalle hänen pelinsä sopii kuin nakutettu ja ei tarvitse olla isokaan profeetta, jos povaa hänelle useampaa Grand Slam-voittoa ainakin massalta ja siis Roland Garrosilta.

Isoin syy lyöntien tehottomuuteen ruoholla on luonnollisesti kierteen suuri määrä. Voimaa lyönnissä on toki hurja määrä. Mutta. Yläkierre ei pure ruohoon hitaamman kentän tavoin, ei ainakaan ennen kuin kentät ovat kunnolla kuluneet. Ensimmäisellä Wimbledon-viikolla niin ei vielä käy. Pallo liukuu ja kierteenluojat kärsivät, kun yläkierre ei ponkaisekaan kentästä tuttuun tapaan vastustajaa taaksepäin painaen. Sen sijaan pallo jää usein ihanteellisesti lantion korkeudelle, josta vastustajan on suorastaan ihanaa lätkiä pinnoja poikki.

Toinen tekijä Thiemin ruohovaikeuksiin on kiire. Aivan samoin kuin tänään tippunut Stan Wawrinka ja vaikkapa Radael Nadal, myös Thiem luo pallon hurjan energia- ja voimalatauksen itse. Thiemillä ja Nadalilla voima kanavoituu usein paljolti kierteeseen, mutta lähtökohtaisesti hänkin laittaa palloon itse uutta, brutaalia voimaa. Kaikki tämä vaatii hieman enemmän aikaa lyönnin valmisteluun ja sen suorittamiseen, jota ruoholla ei aina ole.

Thiem ja kumppanit eivät hyödynnä itse niin paljon vastustajan lyönnin voimaa kuin esimerkiksi Djokovic. En tarkoita tässä nyt mitään tuuppailua, mutta pientä kontrailutyyppistä tekemistä, jota Djokovicillä on usein esimerkiksi rystyssään. Puhdas osuma ja "nojailutyyppinen ohjaus".

Ajan voittamiseksi Thiem valuukin usein metrejä takarajan taakse, jotta hän saa paukuttaa palloa "omilla ehdoillaan". Se ei kuitenkaan ruoholla, eikä välttämättä kovillakaan kentillä, ole ideaalein positio. Vastustajan dominointi vaikeutuu, kulmat jäävät avaamatta ja niin edelleen.

Seuraankin erittäin suurella mielenkiinnolla aivan loistavan pallonlyöjän, Thiemin, tekemisiä ja kehittymistä jatkossakin. Nuori mies kehittyy tästä vielä, mutta tällaisenaan se tuskin riittää Wimbledon-voittoon.