Uuden kuninkaan aika on koittamassa vihdoin myös massalla. Rafael Nadalin loukkaantumiset ja lopulta poisjäänti massakauden huipentumasta varmistivat viimeistään nyt sen, etteivät ajat entiset enää palaa. On uusien tai uuden hallitsijan aika.
Suosikki
Paljon on tapahtunut vuodessa, mutta juuri nyt on selvää kuka tenniskenttien uusi kuningas on. Espanjan Carlos Alcaraz on ja tulee ilman loukkaantumisia olemaan todennäköisesti vuosia eteenpäin se mittatikku, jota vasten kaikki vertautuvat. Aivan kuten esimerkiksi Suomen Tennisliiton valmentajaseminaarissa Vierumäellä vieraillut Jan De Witt muutama viikko sitten erinomaisesti asian ilmaisi: "Alcaraz is the one. Alcaraz is the level that you have to beat to win anything."
En voisi olla enempää samaa mieltä. Espanjalaisella on pelissään kaikki mitä varsinkin massakentillä pelissä vaaditaan. On hurjaa tulivoimaa, on raudanlujaa puolustusta. On loistavaa kosketusta, on uskomatonta monipuolisuutta. On suoraa luotia, on mieletöntä kierrettä. Alcarazista on yksinkertaisesti vaikea löytää heikkoa kohtaa.
Mutta totta kai myös Alcaraz tottelee voimaa kuten muutaman viikon takaisessa Emil Ruusuvuori-ottelussa nähtiin. Emilin suorahko tulitus Alcarazin nilkoille ja paikan tullen rohkeasti nurkkiin oli todella kaunista ahdistelua puolentoista erän verran, mutta kun tuota vaaditaan Garrosilla paras viidestä -ottelussa vähintään kolmen voitokkaan erän verran, niin hankalaksi tahtoo mennä. Espanjalaisen otteet ovat tuoreena ollessaan olleet vakuuttavia ja kun alla on nyt hieman pidempi tauko aikaisen Rooman Masters-yllätystappion vuoksi, niin voisi kuvitella, että Carlitos tulee täydessä iskussa akut ladattuina kauden tärkeimpään kisaan. Se kuulostaa pelottavalta ja on hyvin, hyvin monelle pelaajalle tekemätön paikka.
Haastajat
Tietysti Novak Djokovic on edelleen Novak Djokovic, mutta ikää tulee hänellekin ja kun massakenttä ei ole upeista saavutuksista huolimatta se vahvin alusta hänelle, ei urakka iän myötä ainakaan helpotu. Uran primetimessa kaikki kaatui kaikkialla, mutta uran loppupuolella ne isoimmat menestykset tulevat Djokollekin "enää" niiltä omimmilta alustoilta. Alla on osittain alustan vaikeudesta ja osittain myös pienistä vammoista johtuen hyvin vaatimaton massakausi, joten on mielenkiintoista nähdä, miten serbi pelaa Pariisissa. Selvää on, että moni nuorempi tykki uskoo aiempaa enemmän aidosti Djokovicin kaatamiseen. Enää hän ei voita ainoastaan olemalla Novak Djokovic.
Nuorista potentiaalisista haastajista voi periaatteessa kuka tahansa nousta nyt isosti esiin, mutta voittotaistelun suhteen katseet kannattaa suunnata kolmikkoon Holger Rune, Jannik Sinner ja Casper Ruud.
Heistä toki viimeinen on hieman ehkä jäljessä viime vuoden iskuaan, mutta toki viimevuotinen finaalipaikka on osoitus siitä, että mahdollisuudet ovat jälleen olemassa. Peli tosin vaatii vähän jotain ekstraa tämän kevään esityksiin nähden.
Holger Runen ennakkoluuloton ja kova asenne yhdistettynä hurjaan peliin voi olla kova yhdistelmä tämän vuoden Garrosilla. Alla on esimerkiksi Roomasta niin Ruudin kuin Djokovicinkin tuoreet kaadot ja kevään aikana myös Daniil Medvedev sekä Sinner -massakaadot, joten potentiaali on ehdottomasti olemassa. Pääkin on tosiaan kovaa tekoa, vaikkakin joskus jonkin sortin arroganssi läikkyykin yli, mikä voi Pariisin yleisön kanssa olla kaksiteräinen miekka.
Jannik Sinner on myös mielenkiintoinen pelaaja vaikka aivan huippusuoritus tämän kevään massoilta vielä puuttuukin. Se piikki voi kuitenkin hyvin tulla nyt Garrosilla. Isoista nimistä kuka tahansa saattaa parhaana päivänä kaatua, mutta Slam-voitto varsinkin massalla vaatii kovaa tasaisuutta ja kuntoa koko kahden viikon ajan.
Totta kai vanhoista uusista nimistä nousevat esiin juuri ensimmäiset massa-Mastersinsa voittaneet Daniil Medvedev ja Anrei Rublev sekä massallakin hyvin viihtyvät Stefanos Tsitsipas ja Alexander Zverev, joka tekee edelleen toki paluutaan viime vuotisen, karmean Garros-loukkaantumisen jälkeen, mutta matka turnausvoittoon tuntuu nyt liian pitkältä. Aivan kuten myös takavuosien massaprinssillä Dominic Thiemillä, jonka paluu aivan kirkkaimpiin valoihin on jäämässä haaveeksi tämänkin vuoden osalta.
Jotenkin kuitenkin vaikuttaisi siltä, että tämä viisikko olisi ainakin massalla jäämässä edellä mainittujen nuorten jalkoihin. Medvedev on Rooma-voitostaan huolimatta massalla edelleen jonkin sortin mysteeri ja tietyllä tapaa jopa yhden tempun poni. Toki oikeissa olosuhteissa hän voi tehdä mitä tahansa, mutta jotenkin 'luonnottomalta' tuntuisi Medvedevin, kuten itse asiassa myös Monte Carlon voittaneen ja kovaa takovan Rublevin mestaruus Roland Garrosilla.
Tsitsipasin aika suurvoiton suhteen on myös vaarassa käydä vähiin. Paineet ensimmäisen Grand Slamin voittamiseen ovat olleet valtavat jo vuosia, mutta sulamiset ovat olleet ajoittain ilmeisiä. Varsinkin rystypuolen virheherkkyys paineen alla on sitkeästi tasolla, jolla ei yksinkertaisesti voi voittaa Grand Slamiä.
