Rafael Nadal on tehnyt tämän kauden aikana uskomattoman paluun ja pelannut lähes täydellisen kauden. Eniten on ehkä yllättänyt menestys kovilla kentillä ja kaikesta tästä huolimatta pieni yllätys, ainakin minulle, oli myös tämä finaalipaikka. Siitäkin huolimatta, että alkulohko oli Nadalille varsin suotuisa. Mutta kun välierään mies sai sopivimman mahdollisen vastustajan eli Roger Federerin eikä esimerkiksi Juan Martin del Potroa Novak Djokovicistä puhumattakaan, niin tässä sitä ollaan. Finaaliin mies lähtee kuitenkin haastajana.
Djokovic sai Aasian kiertueella, ykkösrankingin menetettyään, hirmuisen draivin peliinsä on pelannut lähestulkoon jumalamoodissa siitä lähtien. Tuntuu kuin mies olisi nälkäisempi nyt kuin ykkösenä. Peli on ollut ajoittain todella murhaavaa, mutta toisaalta myös niin tylyn seinämäistä kuin vain olla voi. Pääasiana on vain ja ainoastaan voittaminen. Ajoittain peli vaikuttaakin kaikesta painavuudesta huolimatta joskus jopa tylsältä, konemaiselta. Sitä peliä seuratessa ei ole ihme miksi mies on harvoin yleisön suosikki pelatessaan nadaleja, federereitä ja delpotroja vastaan. Paljon keskikaistan pommitusta hurjien marginaalien, mutta toisaalta hyvän pituuden kera, johon vastustajan on hyvin vaikea tehdä mitään. Vasta kun vastustaja avaa kulmia, vastaa Djokovic vielä hurjemmilla kulmilla ja peliä avannut vastustajapoloinen huomaa olevansa täydellisesti köysissä. Ikään kuin mies leikittelisi vastustajillaan, "mitä sinä teet, minä teen paremmin". Lontoossa esimerkki tästä tylsästä Djokovicistä saatiin jossain määrin del Potroa vastaan ja aktiivisesta Djokovicistä taas ottelussa Federeriä vastaan.
Nadalia vastaan tarvittaneen jälleen sitä aktiivista Djokoviciä, joka tekee muutakin kuin vain hakee kaiken ja alkaa dominoimaan vasta reilusti kentän sisäpuolelle päästyään. Nyt on pyrittävä aktiivisuuteen myös takarajan takaa. Välilyönteihin ei ole varaa vaan jokaisella lyönnillä on oltava tarkoitus. On tultava Nadalin yläkierreluuppeja rohkeasti vastaan ja otettava kaikki mahdollinen aika Nadalilta pois koko ottelun ajan.
Ottelun kulku riippuu paljon siitä, miten Djokovicin aavistuksen varovaisesti Lontoossa lähtenyt rysty onnistuu painamaan Nadalin kämmenet pitkin linjaa tai iskemään hurjalla flättikrossilla takaisin Nadalin kämmenkulmaan. Kämmenpuolella pätee luonnollisesti sama kaava, mutta peruskuviohan on se, että Nadal lyö lähes 75-prosenttisesti kämmentään ja todennäköisesti paljon Djokovicin rystylle ratkoakseen sitten paljon esimerkiksi US Openin aikana käyttämälleen kämmenellä pitkin linjaa. Djokovic on kuitenkin edelleen paras kääntämään peliä Nadalin rystypuolelle, mistä on tullut paljon lyhyttä tämän turnauksen aikana. Jos Nadal ei saa finaalissa rystyynsä lisää pituutta, on olemassa vaara, että finaali on yhtä päätyä.
Nadalinkin on pyrittävä aktiiviseen peliin ja aivan samoin on pyrittävä ottamaan aikaa pois Djokoviciltä. Nadalin kohdalla pelipositio ei ole luontaisesti niin lähellä takarajaa kuin Djokovicillä, joten siinä mies antaa tällä alustalla vähän etumatkaa jo lähdössä. Toisaalta jos saa Nadal saa oman huippumoodinsa esiin, niin Djokovic joutuu puolustuspelissään sille limiitille, jolla tappio on ylipäätään mahdollinen. Lisäksi Nadalin on syötettävä erinomaisesti, sillä syötönpalautuksissa Djokovic on parempi ja vaarallisempi. Nadal sortuu palautuksissaan usein vain luuppaamaan, hurjalla yläkierteellä kylläkin, palloja kaukaa takarajan takaa peliin. Tähän Djokovic iskee varmasti, eikä anna hetken rauhaa, joten syötönmurrot muutenkin hyvin syöttävän serbin syötöissä ovat erityisen tiukassa.
Parasta antia finaalissa lienee se, että vastassa on nyt kiertueen kaksi varsinaista jäärää, jotka eivät anna tuumaakaan periksi ikinä. Djokovicin elekieli kaikkine kaatumisineen, näköongelmien ja liukastumisineen kertoo välillä muuta, mutta lopulta hän nousee tiukastakin paikasta voittajaksi. Niin käy myös tänään.
Seuraan ja kommentoin ottelua twitterissä, joten tervetuloa mukaan!
