10/02/2014

Motivointia kevään treenaamiseen

Tähän aikaan vuodesta on tapanani tehdä perinteinen perusmotivointi kevään noin 2-3 juoksulenkille.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ilmoittauduin viime viikolla tämän vuoden Helsinki City Runiin, joka juostaan kutakuinkin tasan kolmen kuukauden päästä.

Kerta tulee olemaan järjestyksessään kuudes ja tässä vaiheessa kautta on jälleen helppo uskotella itselleen, että nyt alkaa treenaaminen. Toivottavasti näin, mutta pahoin pelkään, että juoksut jää tänäkin vuonna pariin "valmistavaan" ja "herkistelevään" hölkkään. Olen tietysti mielelläni väärässä ja toivon juoksevani enemmänkin kevään aikana. 

Myönnän, että ilman hooseeär-motivaattoria kevään lenkit olisivat hyvin suurella todennäköisyydellä nollassa, kuten syksy ja talvi ilman selkeää tavoitetta ovat osoittaneet.

Niin tai näin, kun kautta on jäljellä enää parin sarjamatsin verran, voisi sisäkauden lopun ja pienen tennismotivaatiotauon täyttää juoksulla.

Ruudulla tämä suunnitelma näyttää kieltämättä todella hyvältä. Jälleen kerran.

01/02/2014

Davis Cup -fiiliksiä Talista (perjantai 31.1.2014)

Jos joku positiivinen asia pitää joskus hakemalla hakea Suomen tenniskulttuurin pienuudesta, niin se on se, että se on nimenomaan pientä. On suorastaan nautinnollista parkkeerata autoa noin 10 minuuttia ennen h-hetkeä aivan hallin viereen ikään kuin olisi menossa itse treenaamaan. Hirveä kiire, mutta oi sitä ihanuutta, kun ei ole ruuhkaa, ei härdelliä, ei mitään. Siitäkin huolimatta tätä olematonta parkkioperaatiota ohjasi avulias talkootyöläinen, joka tekikin sen palveluhenkisyydellään varsin ansiokkaasti.

En tiedä minkä kokoluokan starba meillä pitäisi olla, jotta saisimme edes parkkipaikan täyteen.

Olin nimitäin taannoin HIFK:n kotipelissä eräänä syksyisenä arki-iltana. Olin paikalla noin 40 (nel-jä-kym-men-tä) minuuttia ennen ottelua, enkä saanut autoani mihinkään. En sitten mihinkään. Jätin sen lopulta satojen metrien päähän eläintarhan kentän parkkipaikalle ja monen muun auton tavoin vieläpä vähän laittomasti: osa nurmikolle, osa tienlaitaan. Missasin siitäkin huolimatta pelin alun. Ottelun jälkeen autolle päästyäni huomasin, että myös Helsingin kaupungin Rakennusvirasto oli hoitanut työnsä ansiokkaasti ja muistanut minua elämäni ensimmäisellä parkkisakolla.

Niin tai näin, joskus pienuus on ihanuutta. Samaan aikaan toivoisi tietenkin samanlaista parkkihelvettiä myös Talin suunnalle.

***

Jarkko hoiti oman osuutensa tyylillä ottamalla kylmän rutiinivoiton. Kaveri, Aleksander Lazov, pysyi mukana tasan neljä geimiä, jonka jälkeen klassinen romahdus ja lähestulkoon täysin (m)unille. Tässä näkyi hienosti miten hurja Jarkonkin mylly on tämän tason kavereille. Ei sanan sijaa, kun Jarkko vain jaksoi olla aktiivinen. Tempo on lopulta aivan liian kova ja noin 500 sijan ranking-ero on käytännössä valovuoden luokkaa.

Matsin jälkeen Jarkolta vielä peruskuviot eli haastattelut ja puumerkki mm. poikani uuteen nimmaripalloon. Ilme oli kirkas niin pojalla kuin Jarkolla.

Ammattilainen.

***

En muista olenko nähnyt koskaan tai ainakaan pitkään aikaan Micke Kontisen ottelua. Peli näyttää paikoitellen varsin mallikkaalta, mutta työtä on vielä paljon jäljellä, jotta miehen tavoite ATP-top50 olisi mahdollinen. Varmasti on niin, ettei Mickellä ollut perjantaina todellakaan paras päivänsä, mutta vähän valju kuva miehen pelistä jäi.

On kuitenkin opittava voittamaan myös sillä b-pelillä. Nyt hätäistä räiskintää komppasi tukku helpohkoja virheitä, joista monet toki aivan oikeaoppisesti hakivat sen a-pelin mukaisia hyökkäysasetelmia. Lyönti lähtee kuitenkin vielä turhan usein liian kiltisti, sillä hankalistakin positioista on saatava aikaan hankalia lyöntejä.

Myös fysiikkaa on kehitettävä edelleen rajusti lisää, jotta liikkumiseen ja sitä kautta lyönteihin saadaan vielä tuota lisäpotkua tiukoissakin paikoissa. Rysty vaikutti hieman passiiviselta ja sitä Micke löi usein vailla sen kummempaa tarkoitusta. Hän ei pystynyt mielestäni viemään sillä peliä eteenpäin haluamaansa suuntaan.

Toki pelissä on paljon hyviäkin elementtejä, kuten kämmen ja syöttö, jotka toimiessaan lähtevätkin todella napakasti. Välillä mailasta lähtevä ääni oli puhtaan osuman jälkeen niin kova, ettei kaltaiseni b-luokan suhari saa moista aikaan kuin sataprosenttisen puhtaalla pokaosumalla.

Tsemppiä siis kovasti Mickelle jatkoon! Duunii, duunii! Siitä se lähtee!

***

Olen hehkuttanut tätä jo aiemminkin, mutta onhan tämä Davis Cup pelisysteemiltään kerrassaan nerokas kilpailu. Perjantain tasatilanne 1-1 johtanee siihen, että lauantain neluri on jälleen jossain määrin avainasemassa. Voitto siitä, niin otteluvoitto on erittäin lähellä, mutta tappio veisi Suomen veitsenterälle sunnuntaita ajatellen.

Tsemiä Suomi!

Ja nyt kaikki täyttämään niitä parkkipaikkoja Talin suunnalle!