26/04/2019

Kirja: The Inner Game of Tennis (W. Timothy Gallwey)

Joitakin vuosia sitten suorittaessani Suomen Tennisliiton Seuravalmentajakoulutusta me kurssilaiset saimme yhtenä etätehtävänä lukea ja reflektoida tenniksen klassikkokirjaa eli W. Timothy Gallwey'n The Inner Game of Tennis'tä.


Saadessani Twitterin puolella kirjahaasteen tennis-/urheilujournalisti Janne Eerikäiseltä, ajattelin että nyt voisi olla samalla korkea aika julkaista nämä viiden vuoden takaiset ajatukseni tästä klassikosta, jotka olivatkin jääneet jo unholaan blogin luonnostekstien joukkoon.



Tennis on mitä isoimmassa määrin "sisäinen peli", jota käydään suurelta osin myös pelaajien päiden sisällä. Ottelut ratkaistaankin usein henkisellä tasolla ja siis sisäisellä pelillä, mutta myös aloittelija pääsee sisäiseen peliin kiinni opetellessaan tennistä, lyöntejä ja pelinsä toteuttamista pelatessaan.

Inner Game of Tennis tarjoaa valmennus- ja opetusmielessä paljon vinkkejä, mutta myös pelaajan näkökulmasta kirjasta saa paljon irti. Kirjaa lukiessani peilasin ajatuksiani usein molempiin näkökulmiin, sillä valmentamisen ohella pelaan edelleen suhteellisen säännöllisesti.

Jaoin kirjan pääteemat kahteen isompaan kokonaisuuteen, joista seuraavissa kappaleissa pääpointit ja –ajatukset.

Tenniksen opettamisesta
Ihmiset oppivat kovin eri tavoin, mutta taitojen oppimisessa yleisin ja kenties paras tapa lienee kokeilemalla ja kokemalla itse. Alkuun pääsemiseksi esimerkiksi apinointi tarjoaa hyvän ponnahduslaudan iästä riippumatta ja erityisen hyvin tämä toimiikin lapsilla.

Kirjassa vähäteltiin jonkin verran sanallista opettamista, mutta pääasia lienee kai se, että oppilaan päässä tapahtuisi oivalluksia asioiden suhteen, joten siinä mielessä on kai aivan sama, tapahtuuko se sanojen vai tekemisen kautta. Jos esimerkiksi jonkinlaiset avainsanat auttavat pelaajaa ymmärtämään lyömistä, ei opetustavassa voi olla mitään vikaa. Kukin siis tavallaan.

Valmentajan on minimoitava oppimisen esteet ja siinä mielessä liika puhuminen saattaa sekoittaa oppijaa sekä hänen luonnollista oppimistaan. Useinhan liikunnallinen oppiminen perustuukin omien aistien voimaan.

"Näe, koe, tunne, tiedosta ja oivalla!" onkin yksi oman valmentamiseni perusajatuksista. Onkin hyvä antaa oppilaan aina kokeilla ensin rauhassa itse esimerkin voimalla ja alkaa vasta sitten neuvoa, jos ja kun tarvetta on. Esimerkin voima on kuitenkin valtava. Jos et itse valmentajana osaa näyttää tai jos vaikka liikut laiskasti, niin suuri on se vaara, että se tarttuu valmennettavaankin.

Tennislyönnit noudattavat fysiikan lakeja siinä missä muutkin ihmiskunnan tekemiset, joten lyönnin pääprinsiipit kuten esimerkiksi kineettiset ketjut, osumakohdat, vipuvarret, mailan vauhti ja erityisesti niiden merkitys lyönnin voimaan on hyvä perustella jo alkuvaiheessa. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää pienestä pitäen, miksi esimerkiksi osuma kannattaa pitää edessä joka kerta tai miksi kättä ei kannata pitää koukussa kyljessä kiinni ja niin edelleen.

En siis täysin allekirjoita, että mielikuvat olisivat aina parempi kuin sanat tai liian monta ohjetta olisi huonompi kuin ei yhtään ohjetta, mutta usein varmasti voi olla näinkin. Keskustelu ja kommunikointi oppilaan kanssa edellyttää kuitenkin puhetta. Tärkeintä on saada oppilas itse oivaltamaan ja valmentajan tehtävä on auttaa tässä maksimaalisesti.

Oppilaan oivaltamisen onnistumiseksi on myös tärkeää, että hän tuntee miltä hyvä lyönti tuntuu. On tärkeää painaa mieleen niitä onnistuneen lyönnin tuntemuksia ja pyrkiä tavoittelemaan niitä. Sisäisestä oppimisesta ulkoiseen oppimiseen ja suoritukseen. Sen takia kentältä kuuluu usein valmentajan kommentti: "hyvä!", koska se mikä näyttää hyvältä (ja oikealta), varmasti myös tuntuu hyvältä ja tätä tunnetta on mielestäni valmentajan vahvistettava.

Mikään opetustapa ei kuitenkaan pelasta, jos oppilaan oma motivaatio oppimista kohtaan ei ole kohdillaan. Oppilaan onkin ymmärrettävä hyvin nopeasti (ja nuorena), että työ on tehtävä lopulta aina itsensä kanssa. Valmentaja on toki auttamassa, mutta oivallukset ja työ täytyy tehdä itse.

Henkisestä puolesta
Kirjan kantava ajatus on kahden minän jatkuva ”taistelu”. Minä-ykkönen määrää, käskee, tiuskii, arvioi ja analysoi, kun taas minä-kakkonen vetää ikään kuin tunteella ajattelematta liikoja ja yrittää nöyrästi pitää ykkösen tyytyväisenä tai ainakin hiljaisena.

Kirjassa oli monia esimerkkejä näiden kahden minän toimintatavoista, mutta eniten kolahti juuri se, miten vähän peliä ajattelee kun se kulkee. Ei välttämättä olekaan mitään syytä miettiä tai analysoida peliä tai lyöntejä, kun kulkee. Antaa vaan mennä ikään kuin reikäpäisesti kohti flow’ta ja tämä siis minä-kakkosen ehdoilla. Lyönnit ovat lopulta vain työkaluja itse pelin toteuttamiseksi, aivan samoin kuin remonttimiehellä remontin tekemiseksi. Tuskinpa remonttimieskään vasaraotettaan epäröi.

Jotta minä-kakkonen voisi toimia rauhassa, on ykkönen vaiennetteva kaikesta arvostelusta ja kritisoinnista. Yksi konkreettinen keino on työllistää minä-ykköstä eri tavoin, esimerkiksi keskittymällä pallon lentoon tai vaikkapa pallon saumoihin. Itse olen kokenut erinomaiseksi tavaksi lyöntiin keskittymisessä ja sen rytmittämisessä tapaa, jossa mielessäni hoen ”pomppu" pallon pompatessa ja "osuma” palloa lyödessä, jolloin minä-kakkonen saa ikään kuin rauhassa tuottaa niitä luonnollisia lyöntejään.

Tenniksen eri tilanteissa tulee olla mahdollisimman hyvin läsnä. Tässä ja nyt. Hyviä keinoja tämän harjoitteluun ovat monipuoliset harjoitteet, joissa monenlaiset tilanteet tulevat tutuksi tai joissa harjoitus vedetään överiksi esimerkiksi älyttömän tempon muodossa, jolloin lyömisen ajatteluun ei välttämättä ole edes aikaa. Tekeminen lähtee tällöin "selkärangasta". Pelitilanteissa nämä usein maksavatkin itsensä takaisin, kun tilanteet ovat tuttuja ja/tai aika on puolellasi.

Ikiaikojen paras ja mystisin fraasi positiivinen ajattelu nousee esiin tässäkin kirjassa, mutta joskus se vaan on tenniskentällä niin kovin vaikeaa, joten en itse anna sille paljonkaan painoarvoa. Sen sijaan mielen tyhjentäminen luopumalla arvostelusta, niin hyvästä kuin pahasta, kuulostaa jo realistisemmalta vaihtoehdolta, mutta toki edelleen erittäin vaikealta keinolta sekin. Juuri siksi sitä on syytä harjoitellakin, sillä arvostelu aiheuttaa jännittyneisyyttä, joka puolestaan vähentää rentoutta. Huonotkin hetket on ymmärrettävä osaksi tätä prosessia.

Erittäin tärkeä tekijä tenniksen sisäisessä pelissä on rentoutuneen keskittymisen taito, toisin sanoen luottaminen minä-kakkoseen. On tärkeää TUNTEA lyönnit ja antaa niiden tapahtua, sillä minä-kakkonen osaa ja oppii kyllä. Itseluottamuksen ja hyvän tuntuman avulla ns. flow-tila ja huippusuoritukset ovat entistä lähempänä.

Ulkoinen voittaminen tapahtuu usein sisäisen voiton jälkeen. Ajattelemalla voiton yrittämistä voittamisen sijaan pääsee jo pitkälle. Maksimiyrittäminen on asioiden tapahtumisen antamista, ei yliyrittämistä.

Voita siis itsesi, voita vastustajasi ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

20/04/2019

Fognini voitti Nadalin! Massalla! Sensaatio vai ei?

Tosiaan, Fabio Fognini yllätti tänään Rafael Nadalin lähes kaikkien yllätykseksi. Poikkeuksellisesti en kuitenkaan itse ollut välttämättä kovinkaan yllättynyt, sillä uskalsin twitterin puolella tätä jopa povata Fogninin voitettua Borna Coricin eilen illalla. Niin hyvässä vireessä italialainen oli ja hän on aiemminkin aiheuttanut Nadalille hankaluuksia, kun hän on vaan iskussa ollut.

Perustin povaukseni seuraaviin pointteihin, joista oikeastaan jokainen toteutui tänään maksimaalisesti.

1) Fogninin rysty
Nadalin pelin lainalaisuuksista on pelattu paljon pois, jos oikeakätisellä vastustajalla on erinomainen rysty (tai vastassa hyvän kämmenen omaava vasuri), jolla pystyy operoimaan hartian korkeudelta. Fogninillä on ja hän tulittaa rystyä parhaimmillaan kaikkiin suuntiin hyvin terävästi. Kun se lähtee myös linjaan painavasti, on se valtava syömähammas Nadalin pysäyttämiseen. Muistakaa tässä esimerkiksi Novak Djokovicin Nadal-kesytykset.

2) Fogninin lyönnin voima ja suoruus
Toki myös Fognini lyö kierteellä, mutta hänen lyömisessään on paljon myös suoruutta sekä erinomaisen pituuden tuomaa painoa, joka piti Nadalin mallikkaasti aisoissa takarajan takana. Nadal ei missään vaiheessa päässyt mellastamaan kentän sisäpuolelta tai takarajan päältä, kun rytmiä ei tahtonut kiireessä ja jatkuvassa liikkeessä löytyä.

3) Kelin vaikutus
Myöskään keli ei auttanut tänään asiaa. Epävakaisessa Monte Carlossa oli tänäänkin hyvin viileä ja tuulinen päivä, jolloin keli on ikään kuin raskas varsinkin pallolle. Pomppu ei ollut korkein mahdollinen, mikä tekee Nadalin yläkierrehelvetistä "pelkkää" kevätpörriäistä. Tuulessa vaikutti myös siltä, ettei Nadal luottanut omaan lyömiseensä, jolloin vaadittavaa rentoutta ei löytynyt oikein missään vaiheessa, toki suuresti myös Fogninin pelin painavuudesta johtuen. Rytmittömyys on joka tapauksessa myrkkyä Nadalille aina. Jos hän löytää massalla groovinsa, niin se tietää useimmiten menoa. Nyt sitä ei löytynyt.

4) Fogninin itseluottamus ja fokus
Fognini on kieltämättä aina hyvinkin itsevarman oloinen kukkopojan auroineen, mutta usein hän sortuu myös kinaamaan lähes kaikkien kanssa. Eilen ja tänään fokus pysyi kuitenkin erinomaisesti kasassa eikä kiukuttelua esiintynyt juuri lainkaan. Jos hän jatkaisi tai olisi pelannut aina näin, niin tulokset olisivat varmasti hyvinkin erinäköisiä. Taitoa ja ajatusta hänen tekemisessään on parhaimmillaan käsittämätön määrä.

5) Mikään ei kestä ikuisesti
Ei myöskään Nadalin massadominointi. Vaikka Nadal on viime vuosina saanut mellastaa massalla mielin määrin, niin jossain vaiheessa näitä tappioita alkaa väkisinkin tulla. Uransa piikissä Nadal ei ole ollut enää vuosiin, joten ymmärrettävää, että myös massalla saattaa tulla pataan.

14/04/2019

Ennakko: Monte Carlo Masters 2019

Massakauden Mastersit alkavat vihdoin ja ensimmäisenä perinteiseen tyyliin Monte Carlo! Tässä ennakko!

Tämän vuoden massakausi on jälleen erityisen herkullinen monine avoimine kysymyksineen, joista suurimmat lienee seuraavat:
  • Onko Rafael Nadal edelleen massakuningas? Onko tämän vuoden Roland Garrosilla oikeasti mahdollisuus saada tusina mestaruutta täyteen?
  • Onko Dominic Thiem vihdoin nousemassa massaprinssistä kuninkaaksi? Indian Wellsin voitto lupaa paljon.
  • Missä massavireessä on toista Novak-Slamiä hakeva Novak Djokovic? Fokus lienee massapelissä kenties vahvemmin kuin koskaan aiemmin. Lue edellinen postaus.
  • Miten Roger Federer pelaa massalle palatessaan? Agendalla siis ainakin Madrid ja Roland Garros.
  • Löytyykö Alexander Zverevin peli vihdoin, kun siirrytään massalle?
  • ... ja paljon, paljon muita!
Ensimmäiset massaliu'ut ja askelmerkit saadaan siis Monte Carlossa, jonka tulokset on syytä pitää hyvin muistissa kun sirkus saapuu lopulta Pariisiin, mutta nyt mennään kaavioon!


Kaavion 1. neljännes
Ykkössijoitettuna Monte Carlossa on luonnollisesti kotikulmillaan pelaava Novak Djokovic, jonka massavirettä on syytä tarkkailla tarkalla silmällä. Kuten eilisessä postauksessa totesin, nyt ei ole varaa passiivisuuteen, eikä isojen marginaalien prosenttitennikseen, vaan on annettava palaa. Vain niin voi kaataa massalla esimerkiksi Nadalin, joka lienee kuitenkin edelleen se suurin este Roland Garrosia ajatellen. Nyt Nadal on vastassa mahdollisesti vasta finaalissa, mutta ennen sitä on monen monta vaaran paikkaa. Ensimmäisessä ottelussa esimerkiksi juuri Djokovicin kaatanut Philipp Kohlschreiber, toisessa ottelussa massalla aina vaarallinen Diego Schwartzmann, jonka jälkeen mahdollisesti sitkeä ja vaarallinen Stefanos Tsitsipas, jonka peli istuu loistavasti myös massalle. Semifinaaliin tyrkyllä on toisen neljänneksen Dominic Thiem ja toteutuessaan tämä olisi kyllä huima herkku pääsiäiseen.

Puolivälierä: Djokovic vs. Tsitsipas

Kaavion 2. neljännes:
Tosiaan, Dominic Thiem ja selkeästi siis hänen neljänneksensä. Mitään kovin suurta uhkaa ei tästä osasta löydy, joten Thiemillä on hyvä mahdollisuus hakea rentoa peliään ja teroittaa kynsiään kohti Djokovic-semifinaalia. Toki paineet voivat näkyä ja joku kovavireinen tykittäjä tyyliin puolivälierän Karen Khachanov voisi olla inhottavakin, mutta toisaalta kukaan ei tässä kaavion kohdassa ole yhtä hyvä massapelaaja kuin Thiem, joten melko turvallisesti itävaltalaisen pitäisi ainakin semeihin saakka mennä. Khachanov tai Marton Fucsovics lienevät ne pahimmat uhat ennen semiä, joten hyvältä näyttää.

Puolivälierä: Thiem vs. Khachanov

Kaavion 3. neljännes:
Alexander Zverev on hakenut virettään tämän vuoden puolella, joten hän on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista pelaajista seurattavaksi Monte Carlossa ja massakaudella. Masters-voittoja miehelle on massalta tullut jo kaksi eli nyt alkaisi olla korkea aika pelin löytämiseksi. Kaavio ei ole pahin mahdollinen, mutta selvää on, ettei hänkään tätä nykyperuuttelullaan hoida. Ennen puolivälierää tarjolla lienee isoa breikkaamistaan tekevä kanadalainen Felix Auger-Aliassime, joka varmasti haluaa haastaa Zverevin tämän ensimmäisessä ottelussaan. Isoimman vaaran paikan mahdollisesti passiiviselle Zvereville tarjonnee kuitenkin puolivälierän Kei Nishikori, joka lienee vielä suhteellisen tuore tässä vaiheessa massakautta.

Puolivälierä: Zverev vs. Nishikori

Kaavion 4. neljännes:
Nadal, Nadal ja Nadal. Vai, olisiko sittenkin Monte Carlossa asuva ja turnauksen viiden vuoden takainen mestari Stan Wawrinka jo pikkuhiljaa vireessä ja valmis haastamaan massalla kaikkia, jopa 12. mestaruuttaan hakevan Nadalin? No jaa, tuskin. Kyllä tämä taitaa Nadalin vireen ja polvien kunnon tarkkailuksi mennä.

Puolivälierä: Nadal vs. Wawrinka

Välierät:
Djokovic vs. Thiem
Nadal vs. Nishikori

Finaali:
Nadal vs. Thiem

Voittaja:
Nadal.

13/04/2019

Djokovic-dominointi: totta vai tarua?

Massakauden kynnyksellä on hyvä paikka pohtia, jatkuuko Djokovicin dominointi myös massalla vai ei.

Aloitetaan faktoista. Djokovic on voittanut kolme Grand Slamiä putkeen ja on siis enää Roland Garrosin päässä toisesta Novak-Slamistään. Jos tästä kolmen Grand Slam-voiton putkesta ensimmäinen (Wimbledon) tuli ikään kuin 'yllättäen', niin US Openin ja Australian Openin voittoja osattiin jo isosti odottaa. Pelitaso oli lopulta niin jäätävää varsinkin niissä isoissa otteluissa, ettei selittelyille jäänyt mitään sijaa.

Australian Openin jälkeen monet, minä mukaan lukien, povasivat lähes loputonta menestystä Djokovicille. Mutta ihan niin ei ole sittenkään käynyt. Ainakaan vielä. Ei siis ainakaan keväisen jenkkiturneen Masterseissa Indian Wellsissä ja Miamissa, joissa yllätystappiot Philipp Kohlschreiberille sekä Roberto Bautista-Agutille todella yllättivät. Mutta eipä pelitaso muutenkaan häikäissyt.

Vahvaksi kasvoikin se tunne, että Australian Openin jälkeen Djokovicin motivaation löytäminen kovien kenttien menestykseen on ollut haastavaa, kun seuraava "merkityksellinen" periodi on huomenna toden teolla alkava massakausi. Kausi, jonka aikana on mahdollisuus tehdä jotain historiallista ja ottaa uralla jo toista kertaa kaikkien Grand Slamien yhtäaikainen hallitsijuus. Sinällään tämä onkin varsin ymmärrettävää. Aikakaudella, jolla Grand Slamien määrä tuntuu näyttelevän isointa roolia GOAT-kisassa on helppo 'uhrata' kaksi Mastersia.

Mutta. Oliko Djokovicin pelaamisessa silti jotain merkkiä myös pelillisestä lamasta. Vaikutti ja on usein ennenkin vaikuttanut tällaisina aikoina siltä, että Djokovic syttyy heikompien jaksojensa aikana vain isoimmissa otteluissa ja/tai isoimpia nimiä, kuten Roger Federeriä ja Rafael Nadalia vastaan. Tämäkin on toki kovin luonnollista.

Otteluissa Bautista-Agutia ja Kohlschreiberia vastaan Djokovic pelasi ikään kuin automaattipilotilla, mutta kun vastustajat voittivat lopulta lähinnä itsensä ja saivat hyvän momentumin päälle, ikään kuin out of their minds -moodin, niin samalla kaatui myös "vaisu" Djokovic. Ei hän huono ollut, mutta ei loistavakaan, jolloin hän antoi mahdollisuuden vastustajalle olla hurjimmalla pelillään parempi.

En tiedä, onko tai oliko Djokovic sokaistunut omaan pelitasoonsa ja -tapaansa, joka onkin perustasollaan niin korkea, että se usein riittää, mutta ei enää välttämättä siinä tapauksessa, jos vastustaja löytää oman huippupelinsä. Silloin Djokovic vaikuttaa joskus jopa aseettomalta tai neuvottomalta, sillä hänen painava, mutta toisaalta myös ison marginaalin pelinsä ei usein muutenkaan ammu vastustajaa ulos kentältä, vaan tappaa tasaisen varmasti. Silloin kyse onkin enemmän siitä, pystyykö ja uskaltaako vastustaja ottaa suuren suuren riskin ja olla ultra-aggressiivinen, jolla on serbin vastaiskujenkin pelossa yritettävä riepotella tämä ulos ottelusta. Ongelma tässä on toki se, että Djokovicin puolustuspelikin on niin pelottavan vahvaa eikä häntä  vaivaa olla puolustusasemassa, toisin kuin vaikkapa Federeriä ja Djokovic pystyykin iskemään myös puolustuksesta, joka nakertaa hyökkääjän pelin piste pisteeltä.

Kaikki tämä kulminoituukin nyt alkavalla massakaudella, jolla Djokovic on Grand Slam-putkessaan ehdottomasti ehkä jopa se mielenkiintoisin nimi seurattavaksi. On selvää, että pelin pitää kuitenkin aktivoitua. Ei hänkään massalla ketään puolustamalla kaada. Uskallus lyödä pitää suorastaan huokua hänestä, sillä Nadal ei ole se ainut maali, joka pitää hoitaa. Vaaran paikkoja on nyt monta muutakin.

Automaattipilottipelin saakin nyt laittaa pois päältä.