30/11/2013

Tulossa: Joulukalenteri...

Tennismaailma on joulukuussa varsin hiljainen. Ei turnauksia, ei juurikaan uutisia, ei käytännössä mitään.

Blogi ei kuitenkaan hiljene, vaan ottaa uuden askeleen sekä hurjan loppukirin niin vuoteen kuin joulun odotukseenkin. Vasurilla -blogin joulukalenteri on täällä heti huomenna!

Luukut aukeavat miten sattuu, myös aiheiden osalta, mutta päivittäin.

Tervetuloa mukaan!

Onko Tsekki Davis Cupin uusi Espanja?

Toissa viikonloppuna mielenkiinto kohdistui Talin turnauksen lisäksi myös Davis Cupin finaaliin Serbiassa. Paljon en ehtinyt ottelua seuraamaan, mutta lopputulos oli koko kautta, ehkä myös finaalia, ajatellen vähintäänkin yllättävä, vaikka puolustava mestari Tsekki mestaruuden uusikin.

Tsekillä (!) on todellakin jo kaksi (2) mestaruutta putkeen, joka varsinkin Davis Cupissa kertoo jonkinasteisesta dominanssista. Ei ainuttakaan hävittyä Davis Cup-ottelua kahteen vuoteen!

Tänä vuonna monet maat kärsivät ykkös- ja tai kakkospelaajiensa haluttomuudesta, väsymyksestä tai loukkaantumisista, jolloin tie Tsekin menestykselle helpottui. Se ei kuitenkaan himmennä Tsekin voitonjuhlien arvoa.

He voittivat nimenomaan joukkuueena, vaikkakin "vain" kahden miehen joukkueena, sillä runko on muodostunut jo pitkään Radek Stepanekista ja Tomas Berdychistä niin kaksin- kuin nelinpelissä. He ovat pelanneet käytännössä aina kun on ollut paikka, eikä kumpikaan ole liiemmälti sairastellut tai päässyt pelaamaan itseään ns. tukkoon Davis Cup-otteluiden alla.

Nerokkainta Davis Cupissa onkin sen pelimuoto, joka mahdollistaa Tsekin kaltaisten joukkueiden menestyksen ilman ensimmäistäkään supertähteä, mutta loistavalla nelinpeliparilla varustettuna. No, ehkä Berdychissä on kuitenkin sen verran sitä "supertähteyttä" verrattuna muuhun joukkueeseen, että ilman häntä olisi Tsekkikin pulassa.

Mutta. Berdychiä ja Stepanekiä mitenkään vähättelemättä, tulee mieleen lähes puolen tusinaa maata, joilta pitäisi löytyä vähintäänkin saman tasoinen tiimi kuin Tsekiltä. Ainakin Espanja, Serbia, Ranska, Argentiina ja Sveitsi ovat tällaisia maita. Jatkossa ehkä myös Kanada. Silti kaikkien näiden maiden kohdalla ollaan juuri nyt aika kaukana moisesta dominanssista.

Serbia on, ja oli varsinkin finaalissa Janko Tipsarevicin loukkaannuttua, yhden miehen tiimi, mikä ei Davis Cupissa onneksi aivan riitä. Toki Serbia on, juuri tästä samasta syystä, vaikeasti myös voitettavissa. Novak Djokovicin petaukset kahdella singelivoitolla vievät normioloissa melko pitkälle, jolloin kakkospelaajan ja/tai neluriparin harteille jää sen yhden puuttuvan voiton nappaaminen. Nelurin painoarvo oli finaalissakin elintärkeä. Itse asiassa se oli mestaruuden painoinen ja Serbia kaatui käytännössä jo siinä.

Espanjallakin periaatteessa riittäisi edelleen tasoa, mutta kun Rafael Nadal on vähentänyt polviongelmiensa takia Davis Cupia, on joukkue tylsistynyt kärjeltään ehkä liikaa. On siis toisaalta oltava ikään kuin ykköspyssykin, eikä pelkkä tasaisuus riitä.

Myös Ranskan joukkueessa juuri tasaisuus voisi olla valttia, sillä Richard Gasquet'n ja Jo-Wilfried Tsongan johdolla ja Gael Monfilsin, Gilles Simonin, Julien Benneteaun ja Michael Llodran taustatuella Ranska voisi olla erittäin vaarallinen tekijä kisassa joka vuosi. Ei vaan ole. Selkeätä ykköspyssyä ja hurjaa neluritiimiä huutanee Ranskakin.

Argentiinan kohdalla juuri nyt vaivaa kieltäytymiset, erimielisyydet ja uran loppumiset. Juan Martin del Potrolla on tällä hetkellä omat riitansa liiton kanssa, kun liitto ei hänen mielestään kuuntele tähtipelaajaansa tarpeeksi esim. alustavalintojen suhteen. Iso menetys maalle on myös David Nalbandianin lopettaminen, varsinkin jos del Potro ei pelaa vähään aikaan. Del Potron tueksi löytyisi kuitenkin esimerkiki Juan Monacoa ja Carlos Berlocqia, jotka vertailussa esim. Radek Stepanekiin eivät isossa kuvassa kaksinpelin osalta juurikaan kalpene.

Sitten Sveitsi. Roger Federer on pelannut uransa aikana varsin säästeliäästi Davis Cupia, mutta nyt kun lähes kaikki muu on jo saavutettu ja maatoveri Stanislas Wawrinka pelaa elämänsä peliä, voisi olla sopiva hetki panostaa kunnolla myös Davis Cupiin. Taustatukea tiimillä ei vielä Henri Laaksosista ynnä muista vielä ole, mutta eikö tämä olympiavoitonkin napannut parivaljakko olisi lähes täydellinen millä alustalla tahansa? Ainakin paperilla he olisivat hurjan paljon pelottavampi tiimi kuin esimerkiksi juuri Tsekki.

Aikaa ei ole enää hukattavaksi Federerilläkään, joten olisiko Davis Cup yksi miehen päätavoitteista ensi kaudella? Ensimmäisellä kierroksella vastaan astelee muuan Serbia, mutta sen jälkeen tie olisi auki pitkälle, itse asiassa jopa finaaliin saakka, jos tämä kaksikko pysyisi terveenä.

Niin tai näin, Davis Cup vaatii aina myös onnea vastustajien ja alustojen kanssa. Esimerkiksi Espanjan kohtaaminen massalla on ikävä paikka kenelle tahansa, mutta muutenkin alkaa olla sellainen hytinä, että Tsekin dynastialle on tulossa loppu ensi vuonna.

Mielenkiintoinen kausi siis tulossa myös ensi vuoden Davis Cupin osalta. Palataan aiheeseen isommin uuden kauden puolella!

17/11/2013

Kommentti: Jarkko Nieminen, esikuva

Tämän vuoden IPP Open -kisaturismini jäi lopulta finaalipäivän varaan. Lasten sairastelu pistää lapsiperheiden suunnitelmia usein uusiksi, eikä perheemme ole poikkeus. Tälläkin kertaa kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin ja edellispäivinä kuumeillut poikani (6v) pääsi tänään ensimmäistä kertaa elämässään viralliseen tenniskatsomoon.

Futis- ja lätkäkatsomot ovat jo tuttuja, joista varsinkin jälkimmäinen tuntuu olevan suosiossa pelin vauhdin ja erilaisen oheistoiminnan vuoksi. Maajoukkuepelien yhteydessä Jumbotronin spotitkin ovat  tärkeässä roolissa. Tässä mielessä hieman jännitti pojan viihtyminen tenniskatsomossa, kun jättimäisestä videotaulusta ei ollut tietoakaan, eikä kentälläkään menty porukalla päädystä päätyyn.

Mutta onhan meillä Jarkko. Suomalaisuus alkaa hahmottumaan pienen pojan päässä myös urheilun saralla ja ymmärrys siitä, ketä kotikatsomossa kannustetaan alkaa olla ilmeistä. Pelaajien tullessa kentälle IPP Openin finaalia varten, pojalle oli vielä epäselvää kumpi pelaajista on "se Niäminen", mutta ottelun jälkeen hän muistanee Jarkko Niemisen koko loppuelämänsä.

Ei vain sen hienon ja vakuuttavan esityksen ansiosta, jolla Ricardas Berankis saatiin tänään pelillisesti täysin sekaisin, vaan sen miten Jarkko huomioi faninsa ottelun jälkeen. Tunnollisesti ja kärsivällisesti mies kirjoittaa nimmareitaan niin pitkään, ettei kukaan jää ilman. Nuo hetket ovat pieniä Jarkolle, mutta isoja, todella isoja, kuusivuotiaille.

Kun poika sanoo ujouttaan vastaan taistellen varovaisesti "onnea" ja se Nieminen vastaa poikaa silmiin katsoen "kiitos, kiitos", ollaan niin ytimessä kuin olla voi. Nuo hetket piirtyvät junnun mieleen ikuisesti ja toimivat innoittajina lajin parissa varmasti pitkään.

Kotiin päästyään poika muistelee silmät kirkkaina matsia, mutta ennen kaikkea tuota yksittäistä kymmenen sekunnin tapahtumaa. Hakkaapa hän myös loppuillan tennispalloa huoneensa kaappien oviin hikinauhat ranteissaan täysin oma-aloitteisesti.

Kun ilta päättyy vielä kysymykseen: "isi, milloin mennään katsomaan seuraavan kerran sitä Niemisen peliä?", on vaikea väittää, etteivätkö nämä urheilijasankarit olisi näille poikasille esikuvia ja idoleita, joita apinoidaan ja ihannoidaan, oli se laji sitten mikä tahansa.

Jos laji on tennis, on Jarkkoa parempaa esikuvaa hankala löytää.

12/11/2013

Kausi ohi, pelit jatkuu

Tämän vuoden osalta viimeisetkin isot pojat lähtivät lomille eilen, Davis cup -finalisteja lukuun ottamatta. Niin ja onhan Jarkkokin vielä tämän viikon tulessa Talissa, IPP Openissa.

Niputetaan ATP-kausi supersuosittuine Fashion Awardseineen lähiviikkoina.

Tällä viikolla fokus siis Talissa. Pyrin itse paikan päälle ainakin perjantaina ja lauantaina. Nähdään siellä!

11/11/2013

Ennakko: Djokovic vs. Nadal, finaali ATP Tour Finals 2013

Muutaman tunnin kuluttua pelataan ATP Tourin kauden viimeinen ottelu. Finaali ja samalla koko kausi huipentuu tämän kauden kahden parhaan pelaajan kohtaamiseen. Tässä ennakkoa tuohon herkkupalaan. Kokikset ja sipsit kehiin!

Rafael Nadal on tehnyt tämän kauden aikana uskomattoman paluun ja pelannut lähes täydellisen kauden. Eniten on ehkä yllättänyt menestys kovilla kentillä ja kaikesta tästä huolimatta pieni yllätys, ainakin minulle, oli myös tämä finaalipaikka. Siitäkin huolimatta, että alkulohko oli Nadalille varsin suotuisa. Mutta kun välierään mies sai sopivimman mahdollisen vastustajan eli Roger Federerin eikä esimerkiksi Juan Martin del Potroa Novak Djokovicistä puhumattakaan, niin tässä sitä ollaan. Finaaliin mies lähtee kuitenkin haastajana.

Djokovic sai Aasian kiertueella, ykkösrankingin menetettyään, hirmuisen draivin peliinsä on pelannut lähestulkoon jumalamoodissa siitä lähtien. Tuntuu kuin mies olisi nälkäisempi nyt kuin ykkösenä. Peli on ollut ajoittain todella murhaavaa, mutta toisaalta myös niin tylyn seinämäistä kuin vain olla voi. Pääasiana on vain ja ainoastaan voittaminen. Ajoittain peli vaikuttaakin kaikesta painavuudesta huolimatta joskus jopa tylsältä, konemaiselta. Sitä peliä seuratessa ei ole ihme miksi mies on harvoin yleisön suosikki pelatessaan nadaleja, federereitä ja delpotroja vastaan. Paljon keskikaistan pommitusta hurjien marginaalien, mutta toisaalta hyvän pituuden kera, johon vastustajan on hyvin vaikea tehdä mitään. Vasta kun vastustaja avaa kulmia, vastaa Djokovic vielä hurjemmilla kulmilla ja peliä avannut vastustajapoloinen huomaa olevansa täydellisesti köysissä. Ikään kuin mies leikittelisi vastustajillaan, "mitä sinä teet, minä teen paremmin". Lontoossa esimerkki tästä tylsästä Djokovicistä saatiin jossain määrin del Potroa vastaan ja aktiivisesta Djokovicistä taas ottelussa Federeriä vastaan. 

Nadalia vastaan tarvittaneen jälleen sitä aktiivista Djokoviciä, joka tekee muutakin kuin vain hakee kaiken ja alkaa dominoimaan vasta reilusti kentän sisäpuolelle päästyään. Nyt on pyrittävä aktiivisuuteen myös takarajan takaa. Välilyönteihin ei ole varaa vaan jokaisella lyönnillä on oltava tarkoitus. On tultava Nadalin yläkierreluuppeja rohkeasti vastaan ja otettava kaikki mahdollinen aika Nadalilta pois koko ottelun ajan. 

Ottelun kulku riippuu paljon siitä, miten Djokovicin aavistuksen varovaisesti Lontoossa lähtenyt rysty onnistuu painamaan Nadalin kämmenet pitkin linjaa tai iskemään hurjalla flättikrossilla takaisin Nadalin kämmenkulmaan. Kämmenpuolella pätee luonnollisesti sama kaava, mutta peruskuviohan on se, että Nadal lyö lähes 75-prosenttisesti kämmentään ja todennäköisesti paljon Djokovicin rystylle ratkoakseen sitten paljon esimerkiksi US Openin aikana käyttämälleen kämmenellä pitkin linjaa. Djokovic on kuitenkin edelleen paras kääntämään peliä Nadalin rystypuolelle, mistä on tullut paljon lyhyttä tämän turnauksen aikana. Jos Nadal ei saa finaalissa rystyynsä lisää pituutta, on olemassa vaara, että finaali on yhtä päätyä.

Nadalinkin on pyrittävä aktiiviseen peliin ja aivan samoin on pyrittävä ottamaan aikaa pois Djokoviciltä. Nadalin kohdalla pelipositio ei ole luontaisesti niin lähellä takarajaa kuin Djokovicillä, joten siinä mies antaa tällä alustalla vähän etumatkaa jo lähdössä. Toisaalta jos saa Nadal saa oman huippumoodinsa esiin, niin Djokovic joutuu puolustuspelissään sille limiitille, jolla tappio on ylipäätään mahdollinen. Lisäksi Nadalin on syötettävä erinomaisesti, sillä syötönpalautuksissa Djokovic on parempi ja vaarallisempi. Nadal sortuu palautuksissaan usein vain luuppaamaan, hurjalla yläkierteellä kylläkin, palloja kaukaa takarajan takaa peliin. Tähän Djokovic iskee varmasti, eikä anna hetken rauhaa, joten syötönmurrot muutenkin hyvin syöttävän serbin syötöissä ovat erityisen tiukassa.

Parasta antia finaalissa lienee se, että vastassa on nyt kiertueen kaksi varsinaista jäärää, jotka eivät anna tuumaakaan periksi ikinä. Djokovicin elekieli kaikkine kaatumisineen, näköongelmien ja liukastumisineen kertoo välillä muuta, mutta lopulta hän nousee tiukastakin paikasta voittajaksi. Niin käy myös tänään.

Seuraan ja kommentoin ottelua twitterissä, joten tervetuloa mukaan!

04/11/2013

Ennakko: ATP World Tour Finals 2013

Finaaliturnaus on täällä taas! 

Lohkot arvottiin lauantaina samaan aikaan kun Roger Federer ja Novak Djokovic selvittelivät välejään Pariisissa. Ja mikä lohko toisesta tulikaan! Federer, Djokovic, Juan Martin del Potro ja Richard Gasquet. Huh huh. En tiedä arpoiko nämä lohkot Rafael Nadal tai Uncle Toni, kuten joku twitterissä irvaili, mutta sanoisin, että neljästä suurimmasta suosikista kolme on nyt tässä (kuoleman?)lohkossa.

Toisen lohkon porukka Nadal, David Ferrer, Stanislas Wawrinka ja Tomas Berdych ei herätä aivan samankaltaista kauhistusta, vaikka mielenkiintoinen tietyllä tapaa on tietysti sekin. En nimittäin yhtään pistäisi vastaan, jos vaikkapa hienon kauden pelannut ja ensimmäistä kertaa mukana oleva Wawrinka pistäsi alkulohkossa porukkaa urakalla pinoon. 

LOHKO A

Rafael Nadal
Ykköspelaajan statuksesta ja hurjan hienosta kaudesta huolimatta haastaja turnauksen voittotaistelua ajatellen. Toisaalta, en pitänyt kesän jälkeen US Openin voittoakaan enää mahdollisena, joten onhan hän aina tietysti vaarallinen, mutta onko kropassa tai lyönneissä sittenkään tarpeeksi paukkuja sisäkentälle. Kierre syö juuri sitä tehoa, jota nyt tarvittaisiin kun yläkierre ei pomppaakaan takapressun yli kuten massalla. Monet tulevat lyöntiä hyvin vastaan ja lyövät vähintäänkin 25 prosenttisesti kentän sisäpuolelta, jolloin Nadal on usein köysissä. Hyvät kahden käden rystypommittajat, esimerkiksi Djokovic ja del Potro, pistävät Nadalia helposti puolustusasemiin peliä pitkin linjaa avatessaan ja hallissa puolustuksesta on vaikea nousta voittotaisteluun näitä veijareita vastaan.

Tuomio: Lohkon kannalta avainottelu heti kärkeen Ferreriä vastaan. Lauantaina tuli puolivaloilla turpaan, nyt varmasti tarkempi ja pedannee tiistain voitolla lopulta lohkovoiton. Semit kuitenkin maksimi, jos ja kun vastaan astelee del Potro tai Djokovic.

David Ferrer
Nousujohteisuus tietyllä tapaa tasaantui tänä vuonna ja varsinkin loppukaudesta käyrä näytti vahvasti jopa alaspäin hallikisat pois lukien, joissa jälleen tasonnosto. Epätavallista tason vaihtelua hänen aiempaan mittapuuhun verrattuna nähtiin kuitenkin paljon enemmän. Se iso pommi jäi tänäkin vuonna tekemättä, vaikkakin Roland Garrosin finaali on hurjan hieno saavutus sinällään Nadalin aikakaudella. Paremmilleen ei vain voi mitään ja sen saa huomata Lontoossa jälleen myös Ferrer. Kiusata voi, mutta isot pojat ovat isoja poikia.

Tuomio: Jossain menee raja fysiikassa Ferrerilläkin ja tiistaina taipuu Nadalille, joten lohkon kakkospaikka kiikarissa. On liian sitkeä ainakin Berdychille. Niin tai näin, semifinaali ehdoton maksimi.

Stanislas Wawrinka
Voi olla tietyllä tapaa tämän turnauksen musta hevonen ja hyvä niin, koska oli tänä vuonna selkeästi parhaan pelinsä osalta paremmalla tasolla kuin aiemmin ja tarjosi hienoja hetkiä niin Australiassa kuin US Openissakin haastamalla tosissaan top3:a. Mutta kuten aina, paljon riippuu päästä. Niin myös Lontoossa. Peli olisi kuitenkin olemassa, eikä kroppakaan ole varmasti vielä täysin kypsä tämän kauden osalta. Voi jopa olla, että loppukauden pieni hiipuminen maksaa nyt itsensä takaisin ja Stan the Man on jatkossa. Tai ensikertalaisena täysi lapanen. Kaikki mahdollista.

Tuomio: Tähyää kakkospaikkaa Nadalin takana. Jos menee jatkoon, on semifinaali luonnollisesti tiukka paikka. Yllätysvalmiutta on periaatteessa finaaliin saakka, mutta se vaatii jo muutamaa unelmapäivää, joita on tosin tänä vuonna jo nähty.

Tomas Berdych
Ei tule valmista, ei. Potentiaalia olisi, mutta jotenkin mies junnaa vuodesta toiseen siinä hilkulla top5:n takana ja tuntuu tyytyvän siihen. Kuvastakoon se kaiken olennaisen, että mies on finaaliturnauksen ainoa pelaaja ilman turnausvoittoa tänä vuonna. Delpotromainen mojo puuttuu edelleen. Jälleen nähdään hienoja otteita aina siihen saakka kun pitäisi voittaa. Tämän paremmaksi ei toki lohkojako tule Berdychillekään, joten voittamalla jotenkin Ferrerin tai Wawrinkan voisi vihdoin yrittää "piikata" urallaan. Joskus tasaisuus ei vain riitä.

Tuomio: Davis Cup-finaalia odotellessa.


LOHKO B

Novak Djokovic
Voittajasuosikki. Sai Aasian kiertueella vihdoin kaiken kohdilleen ja ratsastaa nyt sen turvin muilta karussa. Man to beat, ei epäilystäkään. Marginaalia löytyy hurjasti ja vain muutama pelaaja tästä kahdeksikosta saa erinomaisena päivänään työnnettyä miehen sille rajalle, jolloin tappio on ylipäätään mahdollinen. Muutoin tuntuu kuin Djokovic välillä jopa leikittelisi vastustajillaan ja tekisi otteluista näennäisesti tiukkoja, kuten Pariisissa Federeriä ja Ferreriä vastaan. No toivottavasti ei kuitenkaan. Vaikuttaa kuitenkin erittäin nälkäiseltä ja motivoituneelta, mistä kertoo myös Pariisin voitto viime viikolta. Pelannee siis unelmasyksyn voittamalla kaikki ottelunsa US Openin tappiofinaalin jälkeen.

Tuomio: Voittaja.

Juan Martin del Potro
Voittajasuosikki numero kaksi. On sillä tasolla, jolla kaikkien voittaminen missä vain on mahdollista, varsinkin sisäkentillä. Voitti Federerin Baselin finaalissa, mutta hyytyi Pariisin kvartseissa, joten muutama lepopäivä pelaa nyt kivasti tämän lempeän jättiläisen pussiin. Pelissä on pommituksen ja kovan tempon lisäksi sopivasti myös malttia ja marginaalia, joten on erityisen ikävä vastus kaikille, kun koko ajan on pelättävä myös sitä pommia.

Tuomio: Joutui laukkuvarkaan uhriksi Pariisin juna-asemalla, mutta jos ja kun ne tärkeimmät eli kaksi (?!) jäljellä olevaa mailaa ovat turvassa, niin saanee Gasquet-matsista hyvät lähdöt. Finalisti.

Roger Federer
Blogini ensimmäisissä postauksissa, kohta kaksi vuotta sitten tuli todettua, että sisähallit ovat ruohon ohella ne Federerin viimeiset linnakkeet, joilta isompaa menestystä voidaan vielä odottaa. Viime vuonna mies jäi jo ilman hallikannua, eikä tämä vuosi ole mennyt sen paremmin: vain yksi turnausvoitto (ruoholta Hallesta) ja finaaliturnauspaikan varmistuskin vasta viime viikolla Pariisissa. Federerin mittapuulla tietysti heikko vuosi, mutta edelleen sisähalli on hänelle se paras paikka voittaa periaatteessa kenet tahansa. Pitäisinkin Rogeria turnauksen kolmossuosikkina, jota viimeviikkoinen hyvä taistelu ja kohonnut itseluottamus varmasti tukee.

Tuomio: Finaalissa tai alkulohkossa. Kivikovan lohkon takia veikkaan jälkimmäistä. Harmi, sillä Nadal vs. Federer olisi ollut mielenkiintoista nähdä pitkästä aikaa hallissa.

Richard Gasquet
Väläyttelee, mutta nyt seura on liian hurja. Aivan liian hurja. Sisäalusta on miehelle kylläkin parhaimpia alustoja, mutta ei auta. ATP-rankingin 8-10 prototyyppi, jos Berdych oli sijojen 5-7 protoja.

Tuomio: Turisti.

Viimeisiä viedään ja näillä mennään:

Lohko A:
1) Nadal
2) Ferrer
3) Wawrinka
4) Berdych

Lohko B:
1) Djokovic
2) del Potro
3) Federer
4) Gasquet

Semifinaalit:
Nadal vs. del Potro
Djokovic vs. Ferrer

Finaali:
Djokovic vs. del Potro

Voittaja:
Finaali.