30/04/2015

Hyvää vappua!

Duunia on painettu kentällä ja siviilissä, joten hauskaa ja nautinnollista työn juhlaa kaikille!

Vanhat "munkit"

29/04/2015

Ennakko: Jarkko Nieminen vs. Roger Federer, Istanbul 2015

Pikaennakko Jarkon ja Rogerin otteluun!

Selvää on, että keskinäisellä rekordilla, 14-0 Federerille, on tiettyä vaikutusta illan asetelmaan, mutta myös ennakkooni. Tokikaan ei ole ennenkuulumatonta, että moiset putket katkeavat, kuten esimerkiksi Rafael Nadalin kohdalla on nähty. Moni on ottanut espanjalaisesta viime vuosina sen ensimmäisen voittonsa. Federerin ja Jarkon kohdalla moiseen ei kuitenkaan riitä valitettavasti vieläkään usko.

Perustan katsantokantani kolmeen teesiin.

1. Federer on parempi
Ei ole sattumaa, että Federer on voittanut urallaan niin paljon. Parempana ja monipuolisempana pelaajana hänellä on paljon pelivaraa ja tapoja voittaa. Massalla tämä korostuu, sillä siellä parempi pallonlyöjä on aina vahvoilla. Jarkon joskus kontraavakin lyönti jää Federerin kannalta ihanteelliseksi namupalaksi usein kentän puoleen väliin, josta sveitsiläinen tappaa tai myllyttää Jarkon henkihieveriin. Puolustamalla Jarkko ei voi pärjätä, varsinkin kun miehen puolustus ei ole tarpeeksi painokasta vaan nostelua.

2. Jarkko ei osaa hyödyntää tarpeeksi vasenkätisyyttään
Vaikka Jarkkokin on väsenkätinen kuten muuan Nadal, ei Jarkolla ole samoja aseita käytössään. Kämmen ei ole yhtä tulivoimainen eikä yhtä kierteinen, jolla Nadal pystyy tekemään tuhoaan murskaamalla Federerin rystyn ennemmin tai myöhemmin. Jarkon pelitaito pelinviemiseksi Federerin rystylle ei ole lähelläkään Nadalin tasoa. On selvää, että Jarkko saa pelata yli rajojensa, jotta hän pääsee edes hetkittäin niin sanotusti kuskin paikalle. Illalla Federer on se, joka lyö kämmentä ja Jarkko se, joka joutuu lyömään rystyä.

3. Jarkko taantunut enemmän kuin Federer
Vaikka molempien parasta ennen -päivämäärä on jo melko kaukana, on Federer lopulta pitänyt pelitasoaan hurjalla tasolla. Ei ehkä tuloksellisesti, mutta pelillisesti. Jarkko puolestaan ei ole samaan pystynyt. Vaarana onkin, että Jarkko kokee hurjimman tappionsa, vaikkei Federer varmasti vielä täysin tapissa massapelinsä kanssa ole.

Mutta, jälleen kerran, olisi ihanaa olla pahasti väärässä! Go Jarkko, go!

26/04/2015

Oikea pallo

Moni sanoo tennistä vaikeaksi lajiksi. Sikäli väite on totta, että lajissa ei koskaan tule täydelliseksi, mutta tenniksen opettelu vasta-alkajana on kuitenkin helpompaa kuin luulitkaan.

Kentillä näkee monesti vuosia pelanneita, mutta edelleen valitettavasti vasta-alkajilta näyttäviä pelureita, jotka avaavat uuden pallopurkin ihanan sihauksen kera, tunkevat pallot taskuihinsa, säntäävät takakentälle ja hakevat noin 6-8 lyönnin jälkeen pallot verkosta. Sama toistuu seuraavan noin 10-20 minuutin ajan kunnes vihdoin saadaan yksi 6-8 lyönnin "palloralli", jonka jälkeen lähes 30 euron hintaista tuntia voi pitää jo menestyksenä. Kuulostaako tutulta?

Tenniksen opettelu ja pelaaminen käy kuitenkin huomattavasti helpommaksi, kun vasta-alkajat juniorista senioriin ottavat käyttöön pelitasoonsa sopivat pallot. 

Mieltäni lämmitti muutama viikko sitten eräs, arviolta kolmekymppinen, pariskunta, joka tuli junnutuntimme jälkeen viereiselle kentälle pelaamaan. Palloinaan heillä oli minitennispelaajillemme tutut punakeltaiset aloittelijapallot, joilla he aloittivat pallottelemaan syöttöruudussa! Tekniikat hakivat molemmilla vielä parastaan, mutta palloralli eli alusta saakka ja toistoja tuli jo ensimmäisen vartin aikana vähintäänkin se määrä, mitä edellä mainituilla sankareilla tulee koko tunnissa.

Käytän edistyksellisempien aikuisoppilaidenkin kanssa joskus, varsinkin alkulämmittelyissä, ns. oranssia palloa, joka on 50% normipalloa hitaampi pallo. Monet ovat kiitelleet ratkaisua, sillä toistoja ja hikeä kertyy hurja määrä, kun pallo pysyykin elossa ja kontrollissa heti tunnin alusta lähtien.

Junioreilla myös punainen pallo, joka on kooltaan normipalloa isompi ja huomattavasti hitaampi, on loistava tapa saada pelit nopeasti käyntiin.
Pallolla on väliä. Kuva: Tretorn.
Rohkeasti siis kokeilemaan, jos normipallot eivät pysy kontrollissa! Eiväthän mäkihyyppääjätkään heti lentomäkeen ole kiipeämässä.

22/04/2015

Massakausi 2015: Scouting Nadal, osa I (Monte Carlo Masters)

Ennen massakautta oli paljon spekulaatiota siitä, voittaako Rafael Nadal enää koskaan mitään suurta. Kärkkäimmät olivat valmiita jopa kuoppaamaan miehen ja hänen vanhanaikaisen (?) pelinsä.

Itse en tällä perusteella miestä vielä unohtaisi, mutta ongelmat henkisellä puolella antavat totta kai aihetta moiseen pohdintaan. Jossain vaiheessa uraa voittaminen alkaa paljon voittaneellekin pelaajalle merkitsemään sen verran, että henkistä painolastia voi kertyä, varsinkin jos joku on samaan aikaan isona kantona kaskessa ja voittotahti hiipumassa.

Osin tästä syystä ja osin miehen omien sanojensa ("itseluottamusvaje") takia otin Nadalin otteet tällä massakaudella erityistarkkailuun.

Haluan nähdä, miten ja missä vaiheessa miehen peli löytää tämänvuotisen maksiminsa. Viime vuosina, kun massavoittaminen ei olekaan heti ihan saletissa, Nadalin vire ja sen rakennus itseluottamuksineen on noudatellut samaa kaavaa: askel askeleelta kohti Roland Garrosia, jossa peli sitten lopullisessa kuosissaan.

Seurataan siis matsi matsilta Nadalin matkaa ja pelin evoluutiota kohti Garrosia. Aloitus siis Monte Carlosta, jossa tie katkesi semifinaalitappioon Novak Djokovicille.

Nadal vs. Pouille (toinen kierros)
Rafa pelasi ensimmäisessä ottelussaan erittäin paljon moonballia, mutta rohkeammatkin lyöntisuunnat olivat löytymässä ja kokeilun alla. Suurimman itseluottamusmittarin eli kämmenen painonsiirto eteenpäin "lyönnin läpi" oli hurjan vajaa. Energia hukkui liiaksi ylös. Osin tämä on tuttua, mutta nyt tekemisessä oli selvästi käsijarru päällä. Syötönpalautukset lähtivät totutusti todella kaukaa takaa.

Lähtökohtaisesti Nadal toki rakentaa usein gameplaninsä aina vastustajansa mukaan ja mukautuu sekä soveltaa. Kun voittokaava selviää, hän pitäytyy usein härkäpäisesti plänissään kiinni ja tekee lähes jääräpäisesti vain sitä mistä pisteet todellakin ennemmin tai myöhemmin tulevat. Lucas Pouillea vastaan pisteet tulivat tämän rystypuolelta ja usein juuri moonballilla, jonka päälle terävä isku tai lisää jauhamista hyvällä marginaalilla, niin verkon ylityskorkeuden kuin sijoitustenkin suhteen. Pouillea vastaan riitti tämä.

Nadal vs. Isner (kolmas kierros)
Kostean ja kylmän kelin sekä pitkän pommittajavastustajan tiukka testi. Yhdysvaikutuksena siis pallojen normaalia matalampi ja lyhyempi pomppu Isnerin lämäilykorkeudelle takarajan päälle. Tämä toi jonkin verran tuskaa ja kiirettä Nadalin lyömiseen, sillä aikaa lyöntien latailuun ei juuri jäänyt. Siihen ei auttanut edes syötönpalautusten lähdöt takapressusta.

Ottelu oli Isnerin hyvän syöttämisen ja ultra-aggressiivisen make-or-break-tyyppisen pelitavan takia varsin rytmitön, josta oli vaikea saada Nadalin osalta käsitystä. Siksi rytmittömyys ja moinen tulitus onkin yksi niistä potentiaalisista tekijöistä, joilla Nadal on massalla mahdollista kaataa.

Nadal pelasi selvästi peruspeliään vieläkin hakien, kuten niin usein tässä vaiheessa massakautta. Alakierrettä tulee vielä verrattain vähän ja stoppareita tuskin ollenkaan. Yläkierremyllyä haetaan jälleen kerran jääräpäisesti jopa rysyltä puolustettaessa. Välillä olisikin ollut selviä slicen paikkoja, mutta ei.

Kolmannessa erässä Nadalin peli vapautui selvästi murron saatuaan ja niitä niin kovin tuttuja massamyllyelementtejä alkoi vilauksittain taas näkyä. Saattoi olla kauden käänteentekevä hetki. Napsu tai parikin itseluottamusruuvia isommalle.

Nadal vs. Ferrer (puolivälierä)
Lyönneissä oli jo ihan eri lailla pituutta ja voimaa. Moonballia tuli vain hätätilanteissa tai vastustajan riepottelussa kulmasta toiseen kuten kuuluukin. Aktiivista peliä, kulmia, kämmenmyllyä, slicea, ja nyt myös stoppareita. Alkaa kuulostaa tutulta. Pientä varovaisuutta ja epävarmuutta lopullisten kuoliniskujen antamisessa ja juuri siksi nähtiin kolme erää. Palautukset edelleen takapressusta, mutta muuten pyrkimys aktiiviseen peliin lisääntynyt selvästi verrattuna ensimmäiseen otteluun. 

Nadal vs. Djokovic (semifinaali)
Djokovic oli ottelun alussa aavistuksen hermostuneen oloinen, eikä missään nimessä viime aikojen dominoiva itsensä. Ensimmäisessä erässä Nadalilla oli mm. paikat tuplamurtoon ja jopa kahdesti, mutta virheherkkä esitys ei tuonut tarvittavia "tärkeitä" pisteitä. Pelillisesti Djokovic vaikuttaisi olevan täysin maksimissaan, sillä koneen käynnistyttyä Nadal löysi itsensä usein köysistä, eikä ollut paljon mitä Djokovic olisi voinut tehdä enää paremmin. Nadalin lyönti sen sijaan oli usein epävarma ja ylikierteinen lyhyt kevätpörriäinen, jolla ei tuhoja Djokovicia vastaan tehdä. Liikkuminen lyöntiin ei ollut ihan yhtä irtonaista kuin esim. hyvässä ottelussa Ferreriä vastaan, jolloin lyönnin paino jäi vajaaksi. Paljon positiivista, mutta paras vire hakee vielä ja näkyy erityisesti tärkeimmillä hetkillä.

Summatakseni sanoisin, että viikon ajalle melko iso askel eteenpäin, mutta paljon pitää tapahtua, että Nadal Djokovicin tällä massakaudella voittaisi.

Seurataan tilannetta.

13/04/2015

Ennakko: Monte Carlo 2015

Ensimmäiset askelmerkit kohti massakauden huipentumaa, Roland Garrosia, otetaan tällä viikolla Monte Carlossa. Ennakko siis kehiin!

Asetelmat tähän ensimmäiseen massa-Mastersiin eivät juurikaan voisi olla kiehtovammat. Kun potentiaalisia unelmakohtaamisia on tyrkyllä useita, on suorastaan kiihottavaa (pieni värikynä sallittaneen nyt) nähdä millaiseksi tämä viikko lopulta muodostuu.

Ilmassa on niin paljon mielenkiintoisia kysymyksiä. Miten kivenkovan alkukauden pelannut Novak Djokovic ottaa massan haltuunsa? Jatkaako mies käsittämätöntä lanaustaan ja voittojen sarjaansa? Entä mitä tekee Rafael Nadal? Löytyykö itseluottamus ja sen myötä massapeli jo Montessa? Entä Roger Federer? Massakausi lienee hänelle se vaikein vaihe kaudesta, mutta melko varmaa on, että hyvin pitää konkarienkin pelata sveitsiläisen voittaakseen.

Sanotaan, että voittaminen ruokkii voittamista ja niin se taitaa todella olla. Djokovicin otteet eivät aina häikäise, mutta silti mies tuntuu voittavan nyt koko ajan ja kaikkialla. Hänet voittaakseen täytyy tällä hetkellä olla jotain todella spesiaalia tarjolla. 

Serbi onkin suosikki numero yksi. 

Toki jatkuva voittaminen tuo jossain mielessä myös tietynlaista painetta, henkistä väsymystä. Olen aina ollut sitä mieltä, että Djokovickin on luonteeltaan enemmänkin jahtaaja kuin jahdattu, joten motivaation löytäminen voi piikkipaikalla olla jossain vaiheessa vaikeaakin. Ilman kunnon motiivia serbi saattaa nostaa aavistuksen jalkaa kaasulta. Tiedostaen tai tiedostamattaan. Nyt kotinurkilla pelatessaan tätä tuskin tapahtuu, mutta jossain vaiheessa ennen horisontissa siintävää Garrosia voi tulla jonkin sortin väliviikko.

Rafael Nadal, kaikesta tämän hetkisestä itseluottamuspulasta ja pätkivästä pelistään huolimatta, lienee se, joka parhaiten pystyisi massalla Djokovicin rattaisiin kapuloita laittamaan. Tapahtuuko se jo tällä viikolla, jää nähtäväksi. Ennemmin tai myöhemmin peli on todennäköisesti jälleen valmista Ranskaa varten.

Tällä viikolla kaavio on kuitenkin melko haastava jo ennen mahdollista Djokovic -ottelua. Kvartseissa väijyy David Ferrer, joka varsinkin massalla on uhka kenelle tahansa. Myös Nadalille ja varsinkin nyt. Hän voi olla sitä jopa Djokovicille näissä karkeloissa, jos vain virtaa riittää. Palloa tulee kenttään kova määrä ja jos Nadalin (tai Djokovicin) peli pätkii, Ferrer käyttää tilaisuutensa varmasti. Viime vuoden turnauksen Nadal -voiton jälkeen hän ei myöskään pelkää Nadalia, jonka tappiot ovat tuoneet kaikille muillekin uskoa. 

Nadalin kohtalon otteluita ovatkin juuri Ferrer- ja tietysti mahdollinen Djokovic -kohtaaminen. Ferrer -voitolla uskoa omaan tekemiseen tulisi aivan eri tavalla kuin perusjätkiä lanaamalla, puhumattakaan Djokovic -voitosta. Mutta. Nadal on vielä prosessissa ja vasta rakentumassa mahdolliseksi massamonsteriksi. Monte voi olla vielä liian aikainen etappi, sillä takamatka on hurja vaikka massalla nyt pelataankin.

Kuten sanottua, Federerin kohdalla en usko enää massaihmeisiin. Vaikka mies taidoillaan kenties onkin kautta aikojen toiseksi paras massapelaaja, niin raaimmillaan ikä näkyy nyt juuri näissä hitaan kentän otteissa. Silmitön verkolle ryntäilykään ei auta, sillä aikaa ohituksiin on enemmän, eikä hyökkäyspelikään ole tehokkuudeltaan samaa luokkaa kuin viime viikkojen turnauksissa. 

Mielenkiintoa kuitenkin riittää myös sveitsiläiseen, sillä tämä tietynlainen odotusten minimaalisuus voi poikia hienojakin asioita Federerin kohdalla, eikä Miamin väliin jättäminen varmasti huonoa kropalle tehnyt. Herkkupalaksi tarjolla olisi mm. Stan Wawrinkan ja siis viime vuoden finalistien kohtaaminen ja mitä ilmeisin revanssin mahdollisuus. 

Wawrinka jatkoi USA:n kiertueella viime vuosien tapaan vaisuja otteitaan, mutta ympäristönvaihdos massalle voi tarjota juuri sitä, mitä Stan juuri nyt eniten kaipaa. Viime vuoden mestarina hyvät ovat ainakin muistot. Toivotaan, että myös peli alkaa löytyä.

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs Tsonga
Nadal vs Ferrer
Berdych vs Robredo
Federer vs Wawrinka

Välierät:
Djokovic vs Ferrer
Wawrinka vs Berdych

Finaali:
Djokovic vs Wawrinka

Voittaja:
Djokovic.

11/04/2015

Teoreettinen pistetappiomaksimi voittopelissä

Tennis on siinä mielessä mielenkiintoinen peli, että ottelun voi voittaa, vaikka häviäisikin ottelun totaalipisteet.

Twitterin puolella piste-ero nousikin jokin aika sitten keskustelun aiheeksi. Sen myötä alkoi kiinnostamaan, mikä on se teoreettinen maksimi piste-erossa, jolla paras kolmesta-ottelun voisi vielä voittaa.

Vastaus on 44. Toisin sanoen, voittavalla pelaajalla on "varaa" jäädä totaalipisteissä maksisimmaan 44 pisteen päähän vastustajan pistepotista ja silti voittaa ottelu.

Puretaanpa tämä selvyyden vuoksi vielä käytäntöön. Ottelunumerot olisivat tällöin 7-6, 0-6, 7-6.

Voittoerän voi voittaa vaikka häviäisi maksimissaan 10 pistettä vastustajaa enemmän. Jokaista voittogeimiä kohden pelaaja saa niukimmillaan 2 pistettä vastustajaansa enemmän, mutta vastustajalle hävityt geimit ja nimenomaan puhtaasti hävityt tuovat miinusta 4 pinnan verran. Kun tie-breakissäkin pätee vähintään kahden pisteen ero, päästään kaavalla (7 voitettua "geimiä" x 2 pistettä) - (6 hävittyä geimiä x 4 pistettä) = 14 - 24 = -10 pistettä.

Puhtaan lumierän aikana turpaan tulee aina 24 pisteellä (0 voitettua pistettä - (kaverin 6 geimiä x 4 pistettä).

Kun nämä summataan yhteen (-10 - 24 - 10) päästään lukuun -44.

Se, miten usein tähän päädytään on tietysti täysin toinen asia. Todennäköisesti ei koskaan.