31/03/2012

Haukansilmistä ja haasteista

ATP Tourin isoimmissa kisoissa on käytössä ns. Hawk eye -järjestelmä, joka ympäri kenttää sijoitettujen erikoiskameroiden avulla kykenee dokumentoimaan pallon lentoradan laskeutumiskohtaa myöten. Järjestelmää käytetään silloin, kun halutaan tietää oliko pallo ulkona vai ei. Pelaajilla on käytössään kolme haastetta, joilla hän voi haastaa tuomion, jos tuntuu siltä, että ulos huudettu pallo olikin sisällä tai toisin päin. Pelaajan tulee tehdä haaste välittömästi ja lopettaa pelaaminen siihen paikkaan. Mikäli pelaaja on oikeassa, hän tilanteesta riippuen joko voittaa pallon tai pallo pelataan uudelleen, eikä pelaaja ei menetä yhtään haasteistaan. Mikäli hän on väärässä, menee sekä piste, että yksi haasteista. Tie breakissä haasteita tulee vielä yksi lisää. Melko selkeää, eikö niin?

Mutta ongelmiakin on. Järjestelmä on ainakin pelaajien mielestä tehnyt päätuomareista passiivisempia, jolloin rajapallojen arviointi on siirtynyt enemmän myös pelaajille. Siis heille, jotka seisovat verkon toisella puolen, parhaimmillaan yli parinkymmenen metrin päässä pallon laskeutumiskohdasta! Lisäksi he joutuvat siis tekemään haasteen heti. Säännöt tosin venyvät ja paukkuvat tämänkin aikamääreen kanssa. Osa pelaajista haastaa nimittäin usein vasta sen jälkeen, kun on itse ensin katsonut pallon jälkeä, mikäli tuomari tämän sallii.

Miamin turnausta katsellessa sattui mielenkiintoinen tilanne, jossa päätuomari kumosi linjatuomarin tuomion, mutta tarkisti itse pallon ilman kummankaan pelaajan haastetta välittömästi järjestelmästä ja huomasi olleensa väärässä (tämä siis näytettiin myös tellussa hawk eyen kera). Hän ei tietenkään enää korjannut tuomiotaan, vaan vinkkasi aiheettomasti korjaamalleen linjatuomarille silmää ja näytti peukullaan, että hyvin sä vedät, jatka samaan malliin.

Jos tämä on todellakin näin helppoa ja ennen kaikkea näin nopeaa, niin miksei järjestelmää voisi käyttää koko ajan? Miksi siis järjestelmä sallii edelleen vain kolme haastetta per peluri? Show'n takiako? Mihin tässä periaatteessa enää linjatuomareita tarvitaan? Eikö päätuomari voisi selvimmissä tapauksissa huutaa sen 'outin' itse? Tiukoissa paikoissa tämä tieto saataisiin varmasti näkyviin ja kuuluviin samoin tein, jos vain haluttaisiin.

Samalla vältyttäisiin siltä polemiikilta, että tuomarit olisivat munattomia takalistonuoleskelijoita, jotka suosisivat tähtipelaajia, kuten Tsonga väitti hävityn Nadal-matsin jälkeen Miamissa. Eivät kuulemma juurikaan kumoa rajatuomioita huippupelaajille epäedullisiksi. Tai ainakaan Nadalille. Lisäksi Tsonga selitteli, todennäköisesti ihan aiheesta, että hän joutui tästä syystä tekemään tupladuunia katsoessaan myös lyöntiensä sisälläoloa ja -olemattomuutta.

Jos tämän teatterin perusteena pidetään aikaan tai pelin jouhevuuteen liittyviä tekijöitä ollaan pahasti metsässä, kun päätuomarilla voisi olla reaaliaikainen järjestelmä käytössään. Jos taas pelissä halutaan säilyttää jokin käsittämätön, ihmisen erehtyväisyyteen liittyvä, inhimillisyysaspekti, niin jonkun on jossain aika herätä 2010-luvulle. Miksi täysin epäinhimillisiä suorituksia esittävät pelaajat joutuvat kärsimään tällaisesta, kun tekniikka on jo niin valmista kuin olla voi?

22/03/2012

Ennakko: Miami 2012

Indian Wellsin jälkeen pelit jatkuvat tällä ja ensi viikolla Miamissa. Asetelmat ovat kutakuinkin samat, mutta pari ennakkohuomiota kuitenkin.

Federerin voitto Indian Wellsissä melko lailla näytöstyyliin nostaa hänet tämänkin turnauksen ehdottomien suosikkien joukkoon. Tällä kertaa hänen apunaan on myös hieman kevyempi kaavio, jos se nyt ikinä voi kevyt ollakaan. Tien pitäisi olla kuitenkin selvä aina semifinaaliin saakka, jossa hän vastaan tullee Djokovic, ensimmäistä kertaa sitten US Openin semifinaalin. Toki matkalla tuohon herkulliseen semiin hän kohdannee tavallaan ihan vaarallisiakin vastustajia (Roddick, Monfils, Fish), mutta ei ketään sellaista, jota hän ei söisi aamupalakseen. Mitä ikinä tuo tarkoittaakin. Semifinaali Djokovocia vastaan olisi toteutuessaan tämän turnauksen todellinen herkkupala ja loppuvuodelle suuntaa antava ottelu. Jäämmekin odottamaan sitä vesi kielellä. Ehdottomasti myös blogiennakon ja ehkä myös liveseurannan paikka.

Djokovic joutui viime viikolla Isnerin paukutuksen uhriksi, eikä voinut tilanteelle oikein mitään. Ei tosin esittänyt mitään maagistakaan, joten siinä mielessä mies on vähän kysymysmerkki edelleen. Joko tähtäin on jo niin selkeästi Ranskassa ja ura-Grand Slamin täydentämisessä, että hän ottaa näitä turnauksia nyt vähän puolivaloilla tai sitten pakki alkaa vaan olemaan täynnä. Mene ja tiedä. Kohdannee kuitenkin nousuaan tekevän Del Potron puolivälierissä, joten se antanee suuntaa tämän turnauksen motivaatiolle. Edelleen mielestäni ennakkosuosikki turnausvoittajaksi. Jos ei nyt voita, on syytä huolestua. Niin minun kuin Djokovicinkin.

Nadalin pelillisistä ongelmista kirjoitinkin jo laajemman tarinan ja nyt uhkana on nimenomaan näitä pommittajia. Herrat tyyliin Tsonga tai Isner ja mahdollisesti vielä myös Raonic, täytyy kaataa jotta finaalipaikka aukeaa. Raonic saattaa olla näistä jopa ikävin, sillä hän vei viime viikolla itse Federerin kolmeen erään ensimmäisessä keskinäisessä kohtaamisessaan. Toki Raonicin on todennäköisesti hoideltava myös muuan Andy Murray, josta en kirjoita enää sanaakaan ennen kuin mies todistaa minulle jotain uutta.

Kisan yllättäjiä voi olla monta. Nalbandian yltänee puolivälieriin hyvällä pelillä, joka kuitenkin sulaa pään ohella tosipaikassa, kuten kävi Nadalia vastaan Indian Wellsissä. Raonic on erittäin potentiaalinen tulittaja, joka saattaa tehdä viime viikon Isnerit jo nyt. Isnerillä on nyt hyvä draivi päällä, mutta jaksaako iso mies toista yhtä hurjaa viikkoa kuin mitä viime viikko oli? Fish voi yllättää jollain lailla myös, sillä kyseessä on lähes hänen kotikisansa, joten paljon kavereita ja perhettä paikalla.

Näillä kuitenkin mennään ja tuttuun tapaan: näin käy (vaikkei käykään):

Puolivälierät:
Djokovic vs. Del Potro
Federer vs. Fish
Nalbandian vs. Raonic
Nadal vs. Isner

Välierät:
Djokovic vs. Federer
Nadal vs. Raonic

Finaali:
Djokovic-Nadal

Voittaja: Djokovic

Where did it all go wrong, Mr. Nadal?

Rafael Nadal palasi pitkähkön kisatauon jälkeen kentille Indian Wellsissä. Edellisestä kisamatsista, Australian avointen maratonfinaalista, oli aikaa reilu kuukausi. Vastausta siihen mitä tauon aikana tehtiin ja kehitettiin, ei viime viikolla kuitenkaan saatu. Varsinkin jos mittarina käytetään semifinaalia Roger Federeriä vastaan, joka rehellisesti sanoen oli Rafan ensimmäinen varsinainen ottelu paluun jälkeen. Tuon ottelun perusteella voisi  Nadalin pelistä todeta Aerosmithiä mukaillen "same old song and dance". Viime vuodesta ei Nadalin leirissä ole opittu mitään.

Ennen kuin jatkat lukemista, ota itsellesi hetki ja kuuma kaakao, laita jalat rahille ja nauti vielä kerran matsin highlightseista: Nadal vs. Federer Indian Wells 2012.

Highlights-klipit kertovat aina kovin valikoidun kuvan ottelusta, eikä esimerkiksi ottelun draamankaari välity katsojalle tietenkään samalla tavalla kuin koko ottelun nähneelle. Pelilliset ongelmakohdat sen sijaan jopa ylikorostuvat ja niitä ei pääse pakoon Nadalkaan. Nyt on hyvä hetki katsoa klippi vaikkapa uusin silmin ja kiinnittää huomiota vaikka seuraaviin:
  • Nadalin rystylyöntien pituuteen, tehoon ja suuntaan. Montako kertaa Federerin pommitus alkoi lyhyeksi jääneestä rystystä? Entä montako kertaa hän syötti rystylle? Monestiko se toi suoran pisteen?
  • Pelin ohjailuun. Kumpi pelaajista joutui lyömään enemmän heikommalta puoleltaan? Tässä tapauksessa siis rystypuolelta. 
  • Lyöntipaikkoihin. Missä kohden Nadal löi suhteessa takarajaan? Entäpä Federer?
  • Lyöntien vauhtiin. Näitkö miten paljon vauhtia hävisi, kun pallossa on keskimäärin 20-50 % enemmän kierrettä kuin vastustajalla.
  • Läpisyöttöjen ja suoran pisteen tuovien syöttöjen määrään.
Aika pahalta näytti, jos katsoit pisteitä Nadalin vinkkelistä. Mennäänkin suoraan em. ongelmakohtiin.

Aloitetaan rystystä. Ensimmäisen erä alun jälkeen Nadalin rysty alkoi jäädä toistuvasti lyhyeksi aivan kuten leijonaosan viime vuodesta. Koska rystyssäkin on niin hurjasti yläkierrettä, tällä hetkellä jopa liikaa, se ei tunnu kantavan tarpeeksi syvälle. Kovalla kentällä se ei kierteestä huolimatta myöskään pomppaa niin korkealle, että se aiheuttaisi ongelmia kärkinimille, kuten käy usein massalla. He ovat yksinkertaisesti oppineet ottamaan kaikki Nadalin lyönnit läheltä takarajaa noususta ja lämäämään niitä lähes kirjaimellisesti alaspäin hurjina laakapommeina, jolloin Nadalille syntyy kaksi ongelmaa.

Ensimmäinen on kiire, joka vielä korostuu tuollaisissa hurjasti jengaa tuottavissa lyönneissä. Voimakkaan kierrelyönnin tekeminen vaatii enemmän aikaa, sillä sitä täytyy todella lyödä. Suuri osa Nadalin lyöntien voimasta menee kierteen luomiseen ja jotta lyönti ei jäisi ihan leijaksi, täytyy lyönnin voimaa riittää myös tehoon ja painavuuteen. Toinen ongelma on vastustajien pommien mataluus. Ne tulevat kovilla kentillä kovaa ja matalana, joten miten ihmeessä Nadal pääsisi hyvin ja tehokkaasti pallon alle kierrettä veivaamaan? Ei oikein mitenkään. Peli meneekin usein lyöntien nostamiseksi ja kaivamiseksi, joten sanomattakin on selvää, että tästä vastustaja suorastaan nauttii ja lopulta myös kiittää. Tämä on aina ollut myös isoin syy Nadalin vaisuuteen nopeilla sisäalustoilla.

Palataan vielä kuitenkin rystyyn. Teknisesti katseltuna lyönti jää hieman junnaamaan paikoilleen, eikä paino siirry tarpeeksi eteenpäin. Lyönnin jälkeen hän jää usein täsmälleen samoille jalansijoilleen, ellei peräti valu aavistuksen taaksepäin tai suoraan sivulle, eikä lyönti ikään kuin kulje painokkaasti läpi. Samaa on tapahtunut aina paljon hänen kämmenellään, mutta siltä puolen se ei ole niin kohtalokasta, sillä yhdellä kädellä lyötynä se on luonnollisesti irtonaisempi ja letkeämpi suoritus, kuin kahdella kädellä lyöty rystylyönti. Kämmenensä ajoittaista takakenoa hän kompensoi hurjalla käden nopeudellaan, mutta rystyssä toinen käsi tavallaan jarruttaakin menoa, eikä voima jota hänellä on kuin pienessä kylässä auta nyt oikeastaan yhtään. Lisääntyvien virheiden uhallakin hänen pitäisi ehdottomasti löytää jostain se suorempi ja eteenpäin vievä rystylyönti, jolla hän on tehnyt tuhoa mm. kovien kenttien GS-voitoissaan. Siinä hän kavavoi tehojansa kierteen sijasta suorempaan ja tehokkaampaan lyömiseen. Ikään kuin vastapalloon iskien noin niin kuin jalkapallotermein ilmaistuna.

Nykyisellä rystyllään hän ei pysty kunnolla edes ohjailemaan peliä, vaan hän on kuin haavoittunut yksikätinen merirosvo. Seitsemän vuotta hän on pakottanut esimerkiksi oikeakätisen Federerin olemaan se, joka joutuu lyömään valtoimenaan rystyä, jolloin hän on itse saanut mellastaa vasurikämmenensä kanssa mielin määrin. Ensimmäistä kertaa näiden vuosien aikana se oli hän, joka joutui lyömään rystyä, eikä hän saanut millään ohjattua peliä pois rystykulmastaan ennen kuin oli jo liian myöhäistä.

Vastaavasti Federer on puolestaan laajentanut kämmenlyöntinsä lyöntireviiriään. Tarkoitan siis sitä, että hän on kiertänyt kämmenelleen aiemminkin paljon, mutta nyt Nadalia vastaan hänen pelipositionsa oli siirtynyt yhä selkeämmin hänen omaa rystynurkkaa kohden. Hän tietää ettei Nadal saa nykyisellä rystyllään tarpeeksi tuhoa aikaan. Ei pitkin linjaa, muttei myöskään painavina tai jyrkkinä krosseina kohti Federerin tyhjyyttään ammottavaa kämmennurkkaa. Pitkin linjaa lyödyn rystyn piti laskeutua toistuvasti noin metrin leveälle kaistalle sivurajan viereen, jotta hän välttyi Federerin kämmenmyllytykseltä. Jokainen peliä pelannut tietää seuraukset, kun rystyä pitkin linjaa joutuu lyömään noin pieneen sektoriin ja vieläpä mahdollisimman painavana. Federer voi siis huoletta olla enemmän rystynurkassaan ja lyödä entistä enemmän kämmenelle kiertäen. Tuolta lyöntipesästään hän sitten kurittaa tulisilla inside-out tai inside-in kämmenillään Nadalin ulos pelistä, aivan kuten Nadalilla oli ennen tapana tehdä. Kaikille.

Rysty ja siitä johtuvat pelin ohjailuun liittyvät vaikeudet lienee ongelmista suurimpia, mutta muitakin on. Kuten vaikkapa syöttäminen ja lyöntipositiot, joissa erot näiden kahden mestarin välillä ovat isoja. Nadalin vetäytyminen selkeästi takarajan taakse on osittain jo aiemmin mainitun aikapulan seurausta. Nadalin ainut tapa vastata edes jotenkin pommittajien pommeihin on se, että hänen on ollut pakko vetäytyä hieman alemmas, jolloin hänelle jää hieman enemmän aikaa ja pomput ovat ehtineet edes aavistuksen korkeammalle. Koska hänellä itsellään ei ole arsenaalissaan sitä suoraa pommia, ei vastustajilta myöskään tule näitä lyhyeksi jääneitä nostoja läheskään vastaavia määriä. Siinä mielessä hänen ei sinällään ole ihan järkevää takarajan päällä seisoakaan, mutta kohtuus kuitenkin kaikessa. Ei ole mitään järkeä pelata kärkinimiä kovalla kentällä pelaamalla jatkuvasti 1.5-2 metriä takarajan takana ja yrittää sieltä tempoa läpilyöntejä hurjilla yläkierteillä. Hänen tulisikin jatkuvasti pyrkiä aktiivisempaan, eteenpäin menevään peliin, eikä jäädä taakse kimpoilemaan nurkasta nurkkaan ja toivomaan vastustajan virhettä tai odottamaan takakentän iskupaikkaa.

Hänen syöttönsä ongelmista kirjoitin jo kauden alussa (Nadal - takaisin jahtaajaksi), joten ei mennä siihen nyt, sillä tämä asia ei ole muuttunut mihinkään. Sinänsä outoa, koska tällä syöttämisellä, jossa suoria pisteitä ei tule nimeksikään, on vaikea pärjätä tämän kaliberin pelaajille. Varsinkin kun otetaan vielä huomioon muut edelläkin mainitut ongelmat. Keskivertosyöttöön tulee myös pahempia palautuksia, joten pelin viemisen kannalta syötön kohentaminen on erittäin tärkeää.

Pahoista palautuksista puheen ollen, Nadalin palautuksista on usein puuttunut se viimeinen terä. Hän tyytyy liiaksi pistämään palloa vain kenttään ja luottaa siihen, että jossain vaiheessa palloa hän saa myllynsä päälle. Federer-ottelu osoitti, että kovilla kentillä tuohon kyttäilyyn ei ole varaa. Federer sen sijaan iski välittömästi lepsuihin syötönpalautuksiin ja haki virheiden uhallakin suoraa ratkaisua. Mutta tässäkin voidaan palata Nadalille luonnolliseen lyömiseen, jossa lyöntiä halutaan tehdä omalla voimalla ja hurjalla kierteellä. Syötönpalautuksissa aikaa on vain liian vähän. Suorempaa ja aggressivisempaa vastapalloon iskemistä kaivattaisiin palautuksissa hurjasti lisää.

Tällä hetkellä Nadal vaikuttaa haavoitetulta ja hän tuntuu luottavan liikaa puolustuspeliinsä. Hänen kovien kenttien pelillisten huippujen vuoden 2009 Australian Openin ja vuoden 2010 US Openin kaltaista hurjaa ja ennen kaikkea tehokasta yläkierrepommitusta ei olla sittemmin nähty kuin ajoittain. Kun hänen syöttönsä sekä rystynsä ovat vielä jossain määrin taantuneet noista päivistä, niin voidaan kysyä onko tämänkin ex-kuninkaan parhaat päivät jo nähty?

Mutta taas toisaalta, Nadal on edelleen armoton kilpailija ja tuskin hän alkaa antamaan periksi nytkään. Hänen kannaltaan on lisäksi lohdullista, että massakausi on jo nurkan takana. Nämä pari kovan alustan kisaa tuovat semifinaalipaikkoja näköjään puolivaloillakin, joten paniikkinappulalle ei liene vielä tarvetta. Henkisesti hän on tosipaikassa edelleen eläin hieman haavoitettunakin, kysykää vaikka David Nalbandianilta. Koska Djokovic ei näytä yhtä voittamattomalta kuin viime vuonna ja Rogerin massapaukut on jo nähty, niin kuka tietää mitä tapahtuu kevään massoilla? Toki muitakin vaaroja alkaa olla, mutta esimerkiksi Garrosilla kolmen erän voittamiseen Nadalia vastaan ei taida pystyä ketkään muut, ainakaan vielä tänä vuonna.

20/03/2012

ATP World Tour Draw Challenge: Miami

ATP World Tour Draw Challenge is back! Welcome to Miami!

Indian Wells takana, Miami edessä. Mielenkiintoisia pelejä puskee näköjään heti alkukierroksista lähtien. Federer vei IW:n vaikeasta kaaviosta ja flunssasta huolimatta, mutta nyt näyttäisi olevan vähän helpompaa. Djokovic väijynee kuitenkin semeissä. Miten käy? Jaksaako vanha toisen viikon heti perään? Saako Djokovic tai Nadal pelinsä kuosiin? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Kaikki on kuitenkin selvää puolentoista viikon päästä. Osalle ehkä jo nyt eli uudet rivit kehiin huomiseen mennessä!

Indian Wellsin kunniataulukko:
1. timostman 143 pistettä
2. isoE 139 pistettä
3. Timpe 116 pistettä
4. vasurilla. 105 pistettä
5. aiss 104 pistettä

Onnittelut vielä siis IW:n voittajalle timostmanille! Palkinnoksi jaffaa Campo Sportin kesäisellä terassilla! Sijoitukset vaihtelivat hienosti viikon aikana ja blogistin niukka johto ennen semejä vaihtuikin jumbotilakahinoihin kun aloitettiin tosipelit. Loppupelien tietämyksellä siis hurja merkitys ja hyvä niin.

PS. Uudet pelurit ovat edelleen tervetulleita mukaan kisaamaan Vasurilla. -ryhmään! Salasana on 'Blogikisa'.

18/03/2012

Näin se eteni: Federer-Isner, Indian Wells finaali 18.3.2012

Blogin ensimmäinen live-seuranta on nähnyt päivänvalon! Ohjelmassa oli siis Indian Wellsin finaali: Roger Federer vs. John Isner, olkaa hyvä!

No niin, matsin alkuun on enää muutamia hetkiä, joten pieni katsaus finalisteihin. Kummallakin alla hienot ja varsinkin henkisesti tärkeät voitot: Isnerillä maailman ykköspelaajasta ja Federerillä rakkaasta vihollisesta. Isner on pommittanut syöttöään hurjilla tehoilla ja prosenteilla, joten jos pystyy nyt samaan, niin tiukaksi menee. Federer on kaatanut puolestaan kaikki melko hyvällä pelillään flunssastaan huolimatta. Pelistä huokuukin itseluottamus kotikatsomoihin saakka. Hänen yltiöaggressiivinen pelinsä on tällä hetkellä hurjaa katseltavaa. Kaiken kruunaa erinomaisesti toiminut syöttö, joka jeesaa tiukoissa paikoissa ilmiömäisesti.

Tultaneen näkemään melko lyhyitä palloja, vaikka kenttä ei ole kovaksi kentäksi niitä nopeimpia. Keskinäiset kohtaamiset 2-1 Federerille, joka tosin hävisi viimeksi. Tuo ottelu oli vieläpä etukäteen arvioituna todella selkeästi Federerille, sillä se pelattiin massalla. Mutta niin vain Isner vei aivan huikealla pelillä kyseisen Davis Cup-matsin. Eikä Federer edes pelannut huonosti, vaan Isner pelasi hienosti ja fiksusti kuin pahainenkin massajyrä hurjilla yläjengoilla ja killerisyötöillä. Nyt kuitenkin tähän, sillä kohta alkaa pommitus...

Federer aloittaa.. Oho, heti palloralli. Näillä Isner ei tätä kyllä vie. No niin, pari lyhyempää pinnaa heti perään. Ja ässä. 1-0 Fedelle.

Olisiko Isner vähän hermostunut? 0-30. No niin, ei ole. 40-30. Aika kivaa syöttämistä. Jep jep, Fede on ainakin luottavainen: yritti mm. lobata Isner, jolla pituutta noin 3 metriä. 1-1.

Feden sörvit ja ekat murtopallot, jotka hän kuitenkin klaaraa Isnerin virheillä. Sitten annetaan vielä kolmas murtopallo tuplalla! Ei ihan tyypillisintä Fedeä. Klaaraa tämän kuitenkin hienosti. Isner antaa liikaa aloitteita juuri nyt Fedelle. Ei Fedeä tuolla tavalla voiteta. 2-1 Rogerille.

Hurja tuuli muuten.

Isner syöttää. Hurja palautus Fedeltä. 0-15. Ja semmoista syöttämistä sitten siihen väliin. 30-15. Tasan Isnerin virheellä. Oho, mikä kämmenpommi! Feden rysty verkkoon ja 2-2.

Ja taas Bushin vokalisti Gavin Rossdale ja Stiller katsomossa. Rossdale liputtaa Fedeä, Stiller vissiin Nadalia. Nyt ehkä Isneriä, who knows? Fede pitää iisisti. 3-2.

Voi kettu. Alkaako siellä satamaan? Ainakin odotellaan hetki kentän kuivumista?!? Tihkusadetta näyttää tulevan. Voi närhen munat.

Kommentteja anyone? Saisikohan tähän jonkun chatin tonne sivupalkkiin? Sekin voisi olla hauskaa. Teitä siellä kuitenkin jonkun verran on. Statistics show that... Ei vissiin mitään kätevää chat-gadgetiä ainakaan. Just katoin. Jos jollain (nörtillä) parempaa infoa, niin let me know.

Ja viivojen pyyhkimistä. Taivas kyllä näyttää suht ok:lta kuvissa. Jes, kaverit riisuu! Meinaan päällystakit.

Isner ei muuten lämmitellyt. Suoraan penkiltä syöttämään. Rento jätkä. Ja avaus. 15-0 sörvillä. Sen jälkeen palloralli Isnerille. Ja pari iisiä piisiä. 3-3.

En tiedä, mutta luulisin Feden hallitsevan tuon tuulen paremmin. On kuitenkin taitavampi, eikä noin järkyttävän pitkä, joten pystyy todennäköisesti viilaamaan peliään ja reagoimaan tuulipalloihin paremmin. Iisi pito 4-3 Rogerille. Taisi olla eka nollageimi.

Rafa treenaa tellukuvan perusteella nelurifinaalia varten. Nadal&Lopez vs. Isner&Querrey tämän finaalin jälkeen. Vasurilla ei ole messissä. Edes vasurilla.

Isner syöttää. Ottelun hienoin piste toistaiseksi tuli siinä. 30-15. Muuten on vähän pelailun makua nyt. Liikaa ratkeaa virheillä pinnat. Tai sitten noilla killerisyötöillä. 4-4. Onneksi erän ratkaisu on kuitenkin koko ajan lähempänä.

Fede avaa ja hieno pointti heti jo toisessa geimissä peräkkäin. Tuulen tyyntyminen nostaisi pelin tasoa hurjasti. Ässä, joka olikin oikeasti leveä. Hawkeye on kuningas, Isner ei haasta. Taas nollageimi. Fed on iskussa.

Isnerkin alkaa lämpiämään. Aika simppeliä ja helponnäköistä peliä. Tollasella monsterisörvillä se on toki helpompaa. Eka nollageimi nyt myös Isnerille. Tää on niin pomminvarma tie-break erä.

Fedeltä alkaa tulemaan ässiä. Myös kakkosella. Gwen Stefanikin katsomossa. Gavinin vaimo. Miksei ne istu vierekkäin, niin kuin kunnon avioparit, vaan selkeästi eri katsomoissa? Trouble in para, para, paradise?!? Nyt Seiska hereillä! Kolmas nollageimi kuitenkin Fedelle putkeen. 6-5.

Ei tässä nyt hirveästi taktisia nyansseja ole. Hurjaa syöttämistä tällä hetkellä ja helpot jatkot siihen päälle.

Isner taas sörvin ääressä. 0-15, 0-30. Oho. Draamaa. Jumankauta, mikä sörvi-kämmen-yhdistelmä oli muuten tuo, 15-30. Sitte melkein sama perään. Tilanne tasan. Ja hyvä sörvi. Mutta uudestaan tasan. Siinä oli Fedellä paikka ekaan (?) murtopalloon, mutta helppo rysty verkoon. Hyvä ison miehen jallitus kuitenkin ja jälleen tasan. Uuu-huu. Jännää. Ja tuleehan se eka murtopallo Fedellekin. Ja se on samalla eräpallo, kun Isnerin kämmenpommi karkaa pitkäksi. Mutta mutta, aivan kauhea monsteri-tiedät-kyllä-mikä ja tilanne taas tasan. Isner luottaa näköjään itseensä myös pidemmissä palloralleissa. Ei ollenkaan lammasmaista a la Nalbandian, Davidenko, Roddick etc. Ja sitten se tie-break. Tästä oli jotain puhetta.

Fede avaa. 1-0. Isner vetää haukansilmän kautta kämmenpommin viivaan, 1-1. Ja sitten se ässä. 2-1 Isner. Miten pirussa tollasen sörvin murtaa? Paineet Fedelle, mutta hyvin klaaraa ekan. Mutta ei toista, kämmentappo verkkoon. Nämä virheet on pahoja Isnerin kaltaista syöttäjää vastaan. Minibreak Isnerille. Mutta se kuittaantuu heti hyvällä takarajapalautuksella. Tasan 3-3. No nyt tekee Isner sen kämmentappomokan. Fede johtaa minillä, mutta mitä??? Vetää tuplan?!? Mitä nämä nyt on? Korjaa kuitenkin syöttämällä hyvin. 5-4 Fedelle. Isner ja hyvä sörvi 5-5. Seuraavaksi eräpallo ja se menee... Fedelle. Omat syötöt ja eräpallo. Not bad. Mutta ei tule ei. Tilanne tasan. Hyvä syöttö ja 7-6 Fedelle, mutta Isner tulee syöttämään. Aijai, Fedellä loistopaikka, mutta keittää kämmenensä yli. Hyvä perusfedekuvio, mutta viimeistely ontuu. No sitten käy Fedellä jo munkki, Isner jättää ottamatta sitterivolleyn ja se tippuu luonnollisesti takarajalle. 8-7 ja oma syöttö. Ja se on hyvä. Erä Fedelle.

Ajoittain vähän hermostunutta puolin ja toisin, mutta parempi voitti tän erän. Feden ykkössörvin prosentti aika alhainen 56, mutta voitti 91%, joten no worries. Isnerin syöttö 71% ja se riittää myös hienosti niin kuin nähtiin. Tie-breakissä pientä hapuilua, mutta ihan ok erä hänellekin. Vähän säpinää kaipaisi toiseen erään.

Isner aloittaa. Ja nollageimi. 1-0. Oisko kohta jo pallorallin aika?

Ja Fede komppaa. Nollageimi taas. 1-1. Neljäs peräkkäin, btw. Siis Fedelle.

On hurjaa syöttämistä Isneriltä. Jotenkin Feden 30-15-johto tuntui hetken murtopallon mahdollisuudelta, mutta ei mitään jakoja. 2-1 Isnerille.

Milloin saa Isner seuraavan kerran pinnan Feden syötöissä, joko nyt? Huonolta näyttää, 40-0. Ja ei tule vieläkään. Heh heh. VIIDES NOLLAGEIMI FEDELLE PERÄKKÄIN!!! Uskomatonta. 2-2.

Isnerin syöttö. No ei onnistu Fedeltäkään ihan kaikki aina. Lobbiyritys pomppaa vissiin kolmesti ennen verkkoa. No joo, ja sitten ihan ok stoppari, ihan ok. Isner kuitenkin vie iisisti. 3-2. Kuka ottaa vastaan tie-break vetoja?

Fede tulee syöttään. Vanha tuttu nollageimi tulossa? 15-0, 30-0 (ässä), 40-0 (ässä), ja peli!!! EI HITTO! UNREAL. KUUDES!!!

Fedeltä hyvä pinna tasan 15-tilanteessa ja jatkoa tulee... 15-40 hienolla rystyohituksella. Kaksi murtopalloa! Ja murto! Veti päin verkolle noussutta Isneriä ja tämä ei ehtinyt laittamaan muualle kuin verkkoon. Peli on edellisten Fede-syöttövuorojen perusteella nyt täysin selvä. We have a Champ. Roger Federer. Good night, Mr Isner. Unohdetaan samalla se tie-break betsi.

Fede syöttää. Ekaan hawk-eye-sörvi (IN). 15-0. Toinen pinna taas hyvällä syötöllä. Samoin kolmas. 40-0. Ja mitä pirua? Hyvät naiset ja herrat, John Isner on voittanut pisteen Federerin syötöissä! It's about f***ing time. Toista ei tule, joten 5-3, Federer.

Isnerin pakko pitää, jotta matsi jatkuu vielä 5 minuuttia. Huonolta näyttää: voittanut 5 pinnaa 20:stä viimeisestä... Ja näin meillä onkin championship point, 30-40... And we have a winner! Federer vie näytöstyyliin!

Onko vanha kuningas tulossa vai menossa? Ota siitä nyt selvä. Tämän perusteella voitaneen sanoa, että olisi taas tulossa. Se näytti kyllä todella helpolta. Kaveri (Isner) sai yhden (1) pinnan Feden syötöissä puoleentoista erään! Hienoa ja monipuolista syöttämistä Fedeltä sekä aivan loistavia ja tappavia kämmeniä. Rystyä ei tänään edes testattu, joten vähän liikaa pelailun makua siinä suhteessa. Isnerin syötössä, ja miksei pelissäkin, monipuolisuus ja varmuus loistivat aavistuksen tänään poissaolollaan, kun olisi tarvittu sittenkin extraa, eikä pelkkää syöttämistä. Varsinkin tiukoissa paikoissa syöttö vähän pätki. Miten noin pitkä jätkä voi ylipäätään missata sörvin, jos sitä saa tykittää neljästä ja puolesta metristä? Se on jo eri asia, mutta en käsitä. Palauttajana Isner ei ehkä ole ihan parasta ryhmää. Siihenkin saatiin selvyys viimeistään tänään. Toki vastus ja varsinkin vastustajan syöttäminen oli tänään selvästi liikaa.

Kaikki kunnia Fedelle, tämä oli selkeästi hänen viikkonsa, vaikka itse finaali helpolla tulikin. Hänellä oli vieläpä jotain flunssaoireilua viikolla. Siitäkin huolimatta väänsi tarpeelliset voitot kun niitä tarvittiin. Tämän ja parin viime päivän esityksillä Miamistakin on odotettavissa suhteellisen iso nippu käteistä ja pinnoja.

Miamin ennakkoa puskee heti alkuviikosta, joten näihin kuviin! Hyvää yötä!

13/03/2012

Peli, erä, ottelu: Campo Yonex Open 2012, MB (2p)

Kirjoitussarja 'peli, erä, ottelu' sisältää keskinkertaisia kirjoituksia keskinkertaisen pelaajan keskinkertaisista otteista kisakentillä.

Käväisin viikonloppuna pitkästä aikaa kisoissa. Vaikka tennis on 'jättekiva' seuralaji, paljastuu lajin perimmäinen luonne vasta kun aletaan laskemaan pisteitä. Tämä on myös motiivini kisapelaamiseen, jos mietit sitä, miksi vanha mies kiusaa itseään juoksemalla karvapallon perässä.

Pelillisten taitojeni ollessa aavistuksen rajalliset, pelaan blogin muihin postauksiin nähden vaatimattomasti kansallisella tasolla, enkä edes huipulla vaan miesten B-luokassa. Niille, jotka eivät tiedä tasoista tai luokista mitään, niin ehkä parempi näin. Avataan kuitenkin sen verran, että luokista alin on D, jonka jälkeen tulee C-, B- ja A-luokat. Kaiken maailman niemiset, kontiset, heliövaarat ynnä muut ovat lisäksi erikseen omassa kastissaan ja vielä tarkemmin rankingissään, koska he pelaavat luonnollisesti aivan muilla kuin kotimaisilla areenoilla.

Vaikka sarjavalintani oli kohdaltani suhteellisen selkeä, olin aavistuksen yllättynyt siitä, minkälaisessa seurassa miesten B-luokan kisoja pelataan. Ennen turnausta kävin osallistujalistaa läpi ja luulin jo hetken olevani suvereeni voittaja. Iässä mitattuna. Ja kaikki tämä siis 36-vuotiaana! Onnekseni listalta löytyi lopulta yksi minuakin vanhempi herrasmies, joka lähti B-luokan kaavioon mukaan kunnioitettavassa 48 vuoden iässä. Rispektiä. Hurjasti rispektiä. Kun lasketaan selkeästi senioriosastoon kuuluva 33-vuotias seurakaverini pois laskuista, oli muiden osallistujien keski-ikä siinä 15 vuoden korvilla. Tätäkö on B-luokan tennis tänä päivänä? Lupaavia junnuja ja keski-ikäisiä never-beenejä?

Ei anneta voimakkaan junnupainotuksen kuitenkaan hämätä. Suuri osa näistä kavereista pelaa nimittäin kuin aikamiehet ja toisin kuin vaikkapa minulla, heidän päätepysäkkinsä ei ole B-luokassa, vaan jossain ihan muualla.

Mielellään sitä näkisi enemmän varttuneempaakin B-luokan peluria näissä kisoissa. Ette te sinne A-luokkaan kuitenkaan enää nouse, joten perse ylös sohvalta ja kentälle kisaamaan! Unohtakaa siis ne hyvin pisteitä tuovat sarjatennismatsit ja mitatkaa oikea tasonne turnauksissa.

Seurani RajaTe:n järjestämä turnaus, Yonex Campo Open, käytiin kotiluolassamme Campo Sportissa, Rajakylässä. Palkintoarvoltaan turnaus on yksi parhaista. Miljoonatienesteistä ei luonnollisesti ole tietoakaan, mutta hyvät tavarapalkinnot lämmittävät jo semifinalisteja.

Campo Sportin pelialustana on melko vikkelä velour, joten pallo tulee siis lujaa, eikä juurikaan hidastu pompun jälkeen. Lyönnin ajoitus sekä painon pitäminen edessä ovat tällä alustalla kaikki kaikessa. Pieni takanoja tai myöhästyminen ja pallo on seinillä tai kattorakenteissa. Yläkierre ei pure tällä alustalla kovinkaan voimakkaasti, joten suorat (flätit) pommit viuhuvat paljon tehokkaammin. Jostain syystä alustaan puree kuitenkin erittäin hyvin sivukierre, jota voi hyödyntää hyvin mm. syötössä.

Ennen turnausta olin pelannut pitkän pätkän, toisin sanoen käytännössä noin kuukauden, puolitoista, mielestäni kohtuullisen hyvää tennistä omaan tasooni nähden, joten odotin kisoja innolla. Viimeisen kuukauden ajalle mahtui valitettavan paljon myös lepoa, sillä jostain syystä vasen polveni oireili muutamia viikkoja sitten ilman selkeää syytä. Turvonneella ja jäykällä polvella pelaamisesta ei ollut puhettakaan. Eikä edes murtomaahiihdosta, joka on uusin suosikkihuumeeni heti tenniksen jälkeen. Pakollista lisälepoa tuli vielä lisää kisaviikolla, kun elimistöni kehitti jostain flunssan. Taisi olla muuten kolmas vai neljäs kerta tänä vuonna, jos kiinnostaa. Tuskin.

Valmistautuminen meni siis täysin metsään, mutta toisaalta kroppa oli todellakin levännyt. Pää oli kylläkin räkää täynnä vielä lauantaina kun pelit kohdaltani alkoivat, mutta pelaamista se ei liiemmälti tuntunut haittaavan. Itse asiassa turnauksen jälkeen olen niistänyt ehkä kolmesti, jos sekään ketään kiinnostaa. Enpä usko sitäkään.

Olin kaavion viimeinen neljänneksi sijoitettu (4.) pelaaja, mikä tässä tapauksessa tarkoitti sitä, että sain huilata ensimmäisen kierroksen, joten nyt jos koskaan se tuli hyvään paikkaan. En ollut nimittäin ihan varma pelikunnostani vielä lauantaina aamupäivällä. Kun muut pelasivat ensimmäistä kierrosta, minä söin buranaa.

Ensimmäisen matsin alkua jouduin aikataulujen venymisen vuoksi odottelemaan yli tunnin, mutta sekin oli tällä kertaa pelkkää plussaa, sillä olo tuntui kohenevan tunti tunnilta. Matsissa vastaan asteli nuori kaveri, joka oli sijan 50 tienoilla P16-rankingissä. Kaverilla oli hyvä kämmen, jota piti jonkun verran varoakin, mutta muuten hänen pelinsä oli vähän epätasaista. Aivan käsittämättömän hienoa kämmentä saattoi seurata tukku helpohkoja virheitä, vieläpä kentän sisäpuolelta, kuten niin usein tämän tason junnuilla. Valmentajapalloa takakentältä osataan lyödä vaikka kolme viikkoa, mutta hieman harvinaisemmat lyöntipositiot ja lyönnit tuottavat käsittämättömiä ongelmia.

Oma peli kulki suhteellisen mallikkaasti, vasurisyöttöäni myöten. Sain paljon "ilmaisia" pinnoja pelkällä syötöllä, eikä kaveri päässyt syöttööni kiinni oikein missään vaiheessa ottelua. Yritin muutenkin vältellä pitkiä palloralleja osittain flunssan takia ja osittain siksi, että kaveri vaikutti tykkäävän takakenttäpelistä. Voitin ensimmäisen erän 6-4, jonka jälkeen kaveri väsyi ja liike loppui. Hänellä oli ollut kolmieräinen aamumatsi, joka varmasti painoi jaloissa. Toinen erä tulikin kotiin 6-0 mitään ihmeellistä esittämättä.

Pitkä pelaamattomuuteni näkyi kuitenkin ottelun lopussa, sillä tarvitsin kuusi ottelupalloa (!) omissa syötöissäni, ennen kuin ottelun voittaminen lopulta onnistui. Toki kaveri taikoi jostain monta hienoa ja onnistunutta riskipommia, mikä osaltaan vaikeutti ottelun lopettamista. Lopun tukkoilua lukuun ottamatta matsi oli hyvä aloitus turnaukselle ja samalla paluu pelikentille.

Matsin jälkeen suihku ja venyttely. Yeah, right. Pelkkä suihku riitti ja venyttelyn sijaan söin patongin.

Johtuen kaavion pienuudesta (11 pelaajaa) toinen matsini olikin jo semifinaali. Vastassa oli turnauksen kakkossijoitettu ja tämä pelimies kuului jo P16-rankingin top kymppiin. Lyönnit olivat todella terävät ja varsinkin kämmen lähti erittäin letkeästi. Pelissä oli myös hyvin ideaa ja painoa, joten alusta asti oli selvää, että saan juosta ja pelata omien kykyjen ylärajoilla koko, jos voittoa tosissani hakisin.

Pääsin kuitenkin heti 2-0-johtoon, jonka jälkeen kaveri rentoutui ja sai heti pari murtoa, vaikka johdin molempia syöttöjäni 40-15. Tuo jos mikä syö miestä, mutta suoraan sanottuna kaveri oli myös teloittamassa minua kämmenillään, joten hyväksyin tämän ilman mutinoita. Pystyin rehellisyyden nimissä vain roikkumaan mukana, varsinkin hänen syötöissään. Kun peli oli 4-5 ja kaveri syötti erää himaan sain pari breikkipalloa ja onnistuin lopulta myös murrossa kaverin aavistuksen hermoillessa. Seuraava syöttövuoroni tilanteessa 5-5 olikin sitten erän huonoin. Sain toki onnistuneita ykkösiä sekä varsinaisia namupaikkoja, mutta yksi drive-volley pokalla takapressuun ja kaksi munausta verkolta, joten olin nopeasti jälleen jahtaajana. Sain kuitenkin vielä 5-6-tilanteessa kaksi perättäistä breikkipalloa, mutta poika pelasi ne hienosti ja tie-break jäi haaveeksi. Harmitti, sillä tein niin paljon duunia ja jäin lopulta ilman minkäänlaista palkkaa. Tenniksessä tämä menee tietysti aina näin, mutta aina se vaan jaksaa aavistuksen turhauttaa. Erätauolla rauhassa nautittu banaani kuitenkin lohduttaa. Aina.

Toinen erä oli pelillisesti tasaisempi, mutta tähänkin erään minulle tuli yksi sysimusta syöttövuoro tilanteessa 3-3. Hedmanin Hessu puhuisi seitsemännen geimin magiasta, minä en. Pelasin tuon geimin huolimattomasti ehkä aavistuksen huonolla keskittymisellä. Loppuerässä en onnistunut enää murroissa, joten erä kaverille 6-4 ja samalla siis koko matsi. Seivasin kuitenkin pari matsipalloa omissa syötöissäni 4-5-tilanteessa, joista toinen tuli vieläpä ensimmäisellä ja ainoalla verkkopallollani, jossa pallo nuoli verkkonauhaa ja tippui onnekseni kaverin puolelle. Pelissä roikkumisen ehdottomia edellytyksiä, että jossain vaiheessa käy myös vähän säkä. Oli se sitten matsipallo tai ei.

Taistelin mielestäni hyvin ja heittäytymisestä johtuvat palovammat polvissa sekä kyynärpäissä osoittavat, että yritystä riitti loppuun asti. Paremmalleen ei voi eikä voinut mitään. Se vähän harmittaa, että tämä taisi olla samalla viimeinen mahdollisuus voittaa tämä veijari, joten ensimmäisen erän tie-break olisi ollut hieno kokea ja katsoa, miten olisi käynyt, sillä ensi vuonna voi olla jopa geimit tiukassa tätä peluria vastaan.

Hän meni ja voitti lopulta koko turnauksen, joten onnittelut siitä. Hyvin ja hienosti poika kyllä pelasi koko turnauksen. Pelissä oli selkeästi ideaa ja aseet riittivät hyvin sen toteuttamiseen. Vielä kun verkkopeli paranee, on hän melko lailla valmis astumaan seuraavalle tasolle ja kaltaisillani B-luokan jyrillä pyyhitään sen jälkeen lattioita.

Turnaus oli jälleen kerran hieno kokemus. Loppupeleissä mukanaolo tietysti korreloi tämän asian kanssa aina ja hurjasti. Palkinnoksi miljoonaa taalaa varten tuli miljoonan taalan selkäreppu sekä tukku pisteitä, joten ihan tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin lähteä itkua tihrustamaan. Ikä alkaa kuitenkin tekemään tehtäväänsä ja kaksi ottelua per päivä tuntui ja tuntuu ehdottomalta maksimilta, varsinkin jos tempo on tätä luokkaa. Matsin jälkeen tekemättä jäänyt venyttely oli nimittäin päivän isoin virheeni, eikä yksikään niistä missatuista lentolyönneistä. Nyt on tiistai ja olen edelleen täysin jumissa.

07/03/2012

Ennakko: Indian Wells 2012

Tällä ja ensi viikolla palloa hakataan Indian Wellsissä. Turnausta sanotaan kauden viidenneksi Grand Slamiksi, sillä kokoluokka on suurin piirtein sama ja mukana ovat sekä naiset että miehet. Kaaviot ovat 128 pelaajalle, mutta sijoitetut huilaavat ensimmäisen kierroksen, joten pelaajien kokonaismäärä on 96 per sarja. Mukana on käytännössä kaikki huippunimet ja melko lailla tarkkaan muutkin top-100:sta. Lisäksi turnaus innostaa kärkinimiä pelaamaan usein myös nelinpelit, eikä tämä vuosi varsinkaan ole poikkeus. Olympialaiset kiinnostavat varmasti tässäkin mielessä ja kaikki treeni nelinpelistä on tervetullutta.

No miten sitten käy? Periaatteessa kärkinimien voimasuhteet eivät ole heilahtaneet kauden alusta juuri mihinkään eli näkisin kärkinelikon Djokovic-Nadal-Federer-Murray etenevän jälleen semifinaaleihin ja ratkovan kannun kohtalon keskenään.

Heidän lisäksi puolivälierissä nähtäneen niin ikään tuttuja naamoja tyyliin Tsonga, Berdych ja Del Potro. Yllättäjäksi tähän puolivälieräporukkaan nousee John Isner, jonka tie tosin nousee pystyyn viimeistään Murraylle, joka saa käytännössä treenipelejä tähän matsiin saakka. Murrayn tie semeihin lieneekin kärkinelikon helpoin.

Muista huippunimistä Federerin tie näyttää vaarallisimmalta, sillä hän joutunee kohtaamaan herrat nimeltä Raonic, Melzer ja Del Potro jo ennen välierää. Varsinkin Raonic on pelannut nuoreksi ja isoksi mieheksi vakuuttavasti ja tekee vahvaa nousuaan kohti kärkeä. Hän voitti jo San Josessa ja oli finalisti Memphisissä. Pitäkää nimi mielessä. Pojalla on mm. syöttö, joka pomppaa tarvittaessa takapressun yli. Sen päälle pelin rakentaminen on lasten leikkiä, sillä taitoakin on. Uskon kuitenkin Federerin selviytyvän näistä herroista, mutta semifinaalissa vastaan astelee mitä ilmeisimmin Nadal, jota testataan ensimmäisen kerran vasta puolivälierässä (Tsonga). Federer-Nadal on kuitenkin todennäköinen välierä. Tulossa jälleen kerran 50-50-matsi. Pelitapa paras kolmesta voi koitua Nadalin kohtaloksi Federerin nykyvireellä, mutta se jää nähtäväksi.

Djokovic joutunee myös jonkinlaisiin testeihin matkan varrella semifinaaliin. Kevin Anderson voitti viime viikolla Delrey Beachillä ja on syötön kulkiessa ikävä vastus kenelle tahansa. Djokovic kuitenkin hoitaa tämän, kuten myös Berdychin puolivälierissä. Välierässä skotilla pyyhitään taas lattioita. Ainoana vaarana näkisin Djokon viime viikon kaltaiset motivaatio-ongelmat, joissa peli on vähän puolivaloilla pelaamista, mutta tämän kokoluokan turnaus sytyttänee Djokonkin. Ehdoton voittajasuosikki numero uno.

Näin siis mennään.

Puolivälierät:
Djokovic vs. Berdych
Murray vs. Isner
Federer vs. Del Potro
Nadal vs. Tsonga

Välierät:
Djokovic vs. Murray
Federer vs. Nadal

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja: Djokovic

PS. Vielä ehdit mukaan: ATP World Tour Draw Challenge

HAASTE: ATP World Tour Draw Challenge

Tämä on haaste.

Vasuri sai virallisen, mutta anonyymin, haasteen edellisen juttuni kommenteissa, joten haastankin kaikki Vasurilla. -blogia seuraavat osallistumaan ja pelaamaan tämän vuoden Mastersien ATP World Tour Draw Challengeä!

Kisassa ennakoidaan kaavio kerrallaan tämän kauden aikana pelattavat Masters -turnausten ottelut. Ensimmäisenä vuorossa siis huomenna alkava Indian Wells, joten rivit kehiin tänä iltana tai ennen huomisia pelejä.

Linkki kisaan löytyy tästä: ATP World Tour Draw Challenge

Loin lukijoille oman liigan nimeten sen yllättäen "Vasurilla." ja mukaan pääsee liittymällä ryhmään, jonka salasana on Blogikisa. Tervetuloa kaikki siis sinne!

Palkinnoista sen verran, että ne näyttävät ainakin kisan puolesta olevan loistavat. Jotain voisin kehitellä myös ryhmämme parhaille menestyjille!

Onnea kaikille kisaan! Rohkeasti mukaan!

04/03/2012

Hajaheittoja: Dubai 2012

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja varsinkin sen viereen.

Tällä viikolla miesten ATP-kiertue taputeltiin isojen poikien osalta Dubaissa. Hajaheittoja turnauksesta, olkaa hyvä!

***

Pelaajien starttirahat lienee olleen kohdillaan, kun Nadalia ja Ferreriä lukuun ottamatta koko muu top10 halusi pelata Lähi-idässä, vaikka ensi viikolla hakataan palloa "viidennessä" Grand Slamissä Indian Wellsissä. Se on siis Amerikassa ja melko lailla tarkkaan toisella puolen maapalloa. Maanantaina aloitellaan. Aika monen pelurin otteissa olikin pelailun makua.

***

Del Potro on hilaamassa itseään lähemmäksi ja lähemmäksi kärkeä. Itseluottamus kasvaa ja peli paranee viikko viikolta. Pelillisesti hän on jo top5-materiaalia. Kevyesti. Pyyhki Tsongalla lattioita ja haastoi ajoittain Federeriäkin, mutta vielä ei ihan riitä rutiini näistä matseista. Miten muuten voisi tämän tason kaveri hävitä tie-breakin, jota johtaa jo 6-2, vaikka vastassa olisikin Federer? Seuratkaa kuitenkin tätä miestä. Viimeistään syksyllä räjähtää.

***

Djokovicin esitykset jaksavat ihmetyttää. Mies oli haluttoman oloinen, teki virheitä, pelasi passiivisesti, eikä todellakaan näyttänyt mieheltä, joka on vienyt viidestä viimeisestä Grand Slamistä neljä. Eipä siinä toisaalta mitään uutta ole. Eikä ole siinäkään, että ensi viikolla mies on Indian Wellsissä taas täyttä rautaa. Oli Dubaissa vielä lomailemassa. Niin ja rahapussia lihottamassa.

***

Roger pelasi parhaalla tasollaan. Oli selkeästi viikon terävin ja motivoitunein peluri. Lisäksi hänen pelinsä ja taktiikkansa variaatiot hakevat vertaistaan ja finaalin ajoittainen yliaggressiivisuus riisui Murrayn täysin aseista. Verkolle nousut, ajan ottaminen pois skotilta ja pallojen pitäminen lyhyinä oli hienoa katseltavaa taas kerran. Federerin syöttö tekee tällä hetkellä hänen pelaamisestaan todella helppoa. Puolen kentän namuja tulee mukavasti 2-3 per geimi, joista voi lämätä ja/tai jallittaa mielin määrin. Itseluottamus kohdillaan Indian Wellsiä ajatellen. Puhui taas mitä sattuu (mm. parantuneesta puolustuspelistä), mutta todellisuudessa ei joutunut edes kunnon testiin Dubaissa.

***

Ja sitten vielä Andy. Hohhoijaa. Ei oikeastaan mitään uutta itäisten tähtien alla. Henkisesti tärkeä voitto Djokosta semeissä ja kuulemma vielä huonommallakin pelillä, mutta täysin lammas finaalissa Fedeä vastaan. Aloitteet loistavat poissaolollaan edelleen ja Andy tulee raiskatuksi aivan liian usein pelin aikana. Pelaa liian isoilla marginaaleilla, liian paljon keskikaistaa, liian kaukana takarajasta, liian epätasaisella syöttämisellä, liikaa fysiikkaansa luottaen. Tällaisissä otteluissa pitäisi jo näyttää jonkinlaista munaa Andynkin. Näin ei kasva suurkisavoittajaksi. Edelleen siis täysi koulupoika kaikessa tekemisessään. Voisi kuvitella, että tähän päivään mennessä olisi jo pikkuhiljaa tottunut esimerkiksi kameroiden jatkuviin klikkeihin, mutta ei, vaan jaksaa purnata jopa niistä. Se siitä Lendl-faktorista. Aargh.

***

Sheikin istumapaikka. Hienoin näkemäni nojatuoli tenniskatsomossa ikinä. Oli myös ensimmäinen laatuaan. Televisiokuvan perusteella vieläpä varsin mukava.