31/12/2016

Hyvää Uutta Vuotta 2017!


Vaikka tämänpäiväinen sarjapelini Imatralla ei ollut samanlaista ilotulitusta, onnistumisista puhumattakaan, kuin taannoinen AC/DC-keikka Hämeenlinnassa, toivotan kaikille lukijoilleni mitä loistavinta uutta vuotta 2017!!! 

Räjähtäköön kämmenpommit ensi vuonna entistä ehommin!

24/12/2016

Hyvää Joulua!

On aika toivottaa kaikille lukijoille mitä parhainta ja rauhallisinta joulua! Ollaan ihmisiksi ja rauhoitutaan hetkeksi!

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Tuttuun tapaan jouluaaton luukusta putkahtaa esiin vuoden parhaat 2016!

Vuoden paras: Andy Murray.
Ykkönen on aina ykkönen. Tasaisuudellaan omaa luokkaansa tänä vuonna ja kun taso on varsin kova, niin ykköspaikka on ansaittu. Niin blogin kivikovalla listalla kuin ATP-rankingin piikissäkin. Lue lisää luukusta yksi.

Vuoden ottelu: Novak Djokovic vs. Juan Martin del Potro, Rion olympialaiset
Laadullisesti yhtä upeita otteluita nähtiin varmasti tänä vuonna muitakin, mutta draamaltaan ja pelillisiltä asetelmiltaan tämä oli mielestäni vuoden hienoin ottelu. Djokovicin paineet näkyivät, eikä mies yltänyt parhaaseensa, sillä kyseessä oli kenties serbin paras mahdollisuus voittaa olympiakulta. Ottelun jälkeen molemmat kyynelehtivät. Eri syistä. Tästä vielä aiheesee blogin jälkipeleissä.

Vuoden piste: Kontinen/Peers vs. Lopez/Lopez, ATP World Tour Finals
Varsinkin suomalaisittain katsottuna tätä parempaa pistettä ei nähty. Huh huh, vieläkin hengästyttää! Tsekkaa piste tästä.

Vuoden comeback: Juan Martin del Potro, Davis Cup-finaalissa
Hieman perinteestä poiketen nostan vuoden comebackiksi del Potron nousun 0-2-tappioasemasta otteluvoittoon Davis Cupin finaalissa, jolla Argentiina tasoitti voitot 2-2:een. Oli samalla Delpon ensimmäinen nousu uralla 0-2 lukemista voittoon. Sanoisin, että hyvään paikkaan osui tuo nousu.

Vuoden shokki: Novak Djokovicin tappio Sam Querraylle Wimbledonissa
Katselin ottelua sivusilmällä polttavan auringon alla Espanjassa uima-altaan reunalla. En uskonut Djokovicin tappioon ennen viimeistä pistettä. Ottelu saattaa jäädä historiaan Novak Djokovicin alamäen alkupisteenä.

Vuoden eläköityjä: Lleyton Hewitt
Ikinuoren ikitaistelijan viimeinen ottelu nähtiin Australian Openissa. Upea ura, jota säesti kaksi Grand Slamia ja maailman ykkösranking, mutta sitten tuli muuan Roger Federer kuvioihin.

Vuoden potilas: Roger Federer
Ikä ei tule yksin sveitsiläisellekään. Se tulee vammojen kanssa. Viimeinen kausi lähdössä liikkeelle?

Vuoden sykähdyttävin hetki: Henri Kontinen ja John Peers, ATP World Tour finaalien voitto
Uskomaton suoritus ja saavutus! Loppukauden hurja vire vei parin upeaan lentoon, joka kruunautui Lontoossa finaalivoittoon.

Vuoden valmentaja: Mikael Tillström
Tehnyt Gael Monfilsista varteenotettavan pelaajan myös isoissa kisoissa. Jälleen mestarinäyte ruotsalaisesta valmennustaidosta. Tillström tulee Good to Great-akatemiasta, kuten Stan Wawrinkan valmentaja Magnus Norman.

Vuoden antifashion: Adidaksen seeprat
Ei, ei ja vielä kerran ei. Jos tenniskentällä ei toimi leopardikuvio, niin ei siellä toimi kyllä seeprakuviointikaan. Herrat Dominic Thiemin, Alexander Zverevin ja ei niin yllättäen Tomas Berdychin johdolla näyttivät Roland Garrosilla lähinnä leijonien paisteilta ja sitä he vielä käytännössä olivatkin.

Vuoden nolous: Nick Kyrgiosin käytös
Tämän listan kestomenestyjä, nyt jo toista kertaa palkinnon saajana. Suurin este tämän lupaavan aussin tiellä Grand Slam-voittoon on poika itse. Maksaa oppirahoja, mutta oppiiko mitään koskaan? Auttoiko loppuvuoden penaltti mitään?

23/12/2016

Joulukalenteri #23: Dominic Thiem, top10:n nuorin

Luukusta 23 esiin putkastaa 23-vuotias Dominic Thiem.

Itävaltalainen löi itsensä tänä vuonna kunnolla läpi ja otti useita turnausvoittoja sekä isoja päänahkoja jo alkuvuoden aikana. Kauden jälkimmäinen puolisko ei ollut yhtä häikäisevä ja mies myönsi itsekin, että alkuvuoden aikana tuli pelattua liikaa. Kroppa ei palautunut alkuvuoden huimista pelimääristä ja massakauden jälkeen eväät oli kauden osalta jo syöty.

Tuleva kausi tulee myös hänen kohdallaan olemaan varsin mielenkiintoinen. Hän kuuluu monen papereissa siihen sukupolveen, jolta moni, itseni mukaan lukien, odottaa paljon tulevina vuosina. Välisukupolvi dimitrovien, nishikorien ja raonicien johdolla tullee mitä suurimmalla todennäköisyydellä jäämään nykyisten ja tulevien kuninkaiden väliinputoajiksi. Muutama Grand Slam odottaa ehkä tätä porukkaa, mutta tulevaisuus kuulunee nimille Thiem, Alexander Zverev, Nick Kyrgios ja Lucas Pouille. Nämä nimet tulevat keskenään ratkomaan kannuista isoimmat 3-5 vuoden päästä.

Thiemin peli on kuin tehty massakentille ja voi olla, että jo tulevana keväänä hänen harteilleen sovitellaan ennakkosuosikin viittaa Roland Garrosilla. Se vaatii kuitenkin järkevämpää alkuvuoden kalenteria, sillä nuoren kropan tulee olla iskussa touko-kesäkuussa.

22/12/2016

Joulukalenteri #22: Serena Williamsin Grand Slamit

Luukku 22 tuo Serena Williamsin Grand Slamit, joiden määrä nousi tänä vuonna yhdellä ja siis 22:een. Tällä määrällä hän on tasoissa Steffi Grafin kanssa, edellään ainoastaan Margaret Court.

Menee varsin jännittäväksi pääseekö Serena vielä Courtin lukemiin. Itse veikkaan, että ei pääse. Syitä tähän on kolme.

1) Serenan ikä
Ikä hidastaa väkisin myös Serenaa, joka ei ole toki nopeudestaan koskaan elänyt. Mutta. Kun Serena on viime vuosina joutunut ottamaan lyöntiinsä 3-4 askelta, on peli tasoittunut kummasti. Kun se pienen pieni jaloista lyöntiin lähtevä paino jää iän myötä enemmän ja enemmän vajaaksi, on vaikea päästä lyöntiasentoihin, joista voi painavasti lyödä. Serena onkin saatava liikkeelle, jos tämän mielii voittaa, sillä paikaltaan lämäilyssä häntä ei voita edelleenkään kukaan. Hidastunut liike rajoittaa Serenan menestymismahdollisuudet käytännössä nopeimmille kentille Wimbledoniin ja US Openiin, jossa keskikaistan tykityksestä on vaikea löytää kulmia liikuttelulle. Nämä ovatkin ne paikat, jossa Courtin etumatka kaventuu, jos on kaventuakseen.

2) Serena ei ole enää voittamaton
Moni pelaaja on jo ottanut tärkeässäkin paikassa ison voiton Serenasta ja se tuo aina uskoa heille, mutta myös kaikille muille. Niin on käynyt miesten puolella Serenan valtakaudella jo monesti, mutta niin on käymässä lopulta myös Serenalle. Tuskin esimerkiksi Angelique Kerber tai Garbine Muguruza tuskin kokevat painetta siitä, että vastapuolella seisoo Serena. Näiden pelaajien määrä on kasvussa koko ajan.

3) Paineet kasvavat
Kuten kohdassa yksi tuli jo todettua, potentiaalisimmat menestymispaikat ovat Wimbledon ja US Open. Serena tiedostaa tämän todennäköisesti itsekin ja se itsessään lisää painetta, kuten kävi jo Steffiä tavoitellessa. Paine toi huonoja pelejä ja finaaleja jäykin jaloin ja lyönnein. On iso askel ottaa se voitto ollakseen "kaikkien aikojen paras".

21/12/2016

Joulukalenteri #21: David Ferrer

Luukusta 21 löytyy David Ferrer loppuvuoden rankingeineen. Sija 21 kertoo karusti sen, että tämän väsymättömän työhevosen tankki alkaa tyhjentyä.

Vuosi oli espanjalaiselle vaikea, eikä 34 vuoden iässä vahvasti fysiikkaan nojaavan pelaajan tulevaisuus ole enää kovinkaan ruusuinen. Palautuminen ei ole entisellään vaikka yksittäisissä otteluissa jaksaisikin tuntutolkulla ravata.

Tämä on tietysti luonnollista, mutta samalla myös kovin harmittavaa, sillä yhtä nöyrää ja vastaavalla työmoraalilla varustettua pelaajaa ei tältä planeetalta löydy. Joitakin vuosia sitten todella toivon, että mies olisi kruunannut uransa Grand Slam-voitolla, mutta aina puuttui vähän jotakin. Usein se oli esimerkiksi tulivoimaa, mutta ei koskaan asennetta tai yritystä.

Espanjalainen on malliesimerkki kun puhutaan asenteesta treenaamista ja peliä kohtaan.

19/12/2016

Joulukalenteri #19: Pelattujen otteluiden määrä

Luukusta 19 esiin astuu Suomen tennisliiton alaisten virallisten otteluiden määrä (19), jonka olen viimeisen kahden vuoden aikana pelannut.

Paljon ei ole tullut omista otteluista täällä avauduttua, eikä ole paljon ollut syytäkään. Ottelusuhde 11-8 lähinnä B-luokan veijareita vastaan kertoo ainakin itselle hyvin missä mennään. Muutenkaan reilun nelikymppisen B-luokan suharin otteluraportteja tuskin kovin moni teistä jaksaisi lueskella edes pienen värikynän kera.

Mutta tosiaan, ottelutahtini on ollut melko tasainen viime vuodet. Kymmenkunta ottelua per vuosi on ollut sopiva tahti tähän elämäntilanteeseen, joka täyttyisi ilman matsejakin melko hyvin työstä, perheestä, lasten harrastuksista, valmennuksista ja musisoinnista. Sarjapelit ja satunnaiset turnajaiset tuovat kuitenkin sopivin väliajoin pientä lisäkiihoketta tenniksen pariin.

18/12/2016

Joulukalenteri #18: Syksyn valmennusviikot

Luukun 18 takaa paljastuu 18 viikkoa tämän syksyn juniorivalmennuksia!

Syyskausi paketoitiin Rajakylän Tenniksen (RajaTe) juniorivalmenuksissa hetki sitten junnujen ja vanhempien yhteistreeneissä. 

Syksy on ollut hyvää pöhinää täynnä ja viikottaiset treenit, 1-4 tuntia per viikko juniorista riippuen, ovat vieneet junioreita eteenpäin kohti parempaa tennistä. 

Tuntuu todella hyvältä, kun näkee ja kokee lasten innon treeneissä sekä ikään kuin sivutuotteena tulevan kehityksen. Syksyn uudet minipelaajat osuvat palloon ja pallottelevat jo softiksella, midipelaajien siirtymä puolestaan softiksesta oranssiin palloon on ollut iso harppaus, mutta pikkuhiljaa palloa on saatu kesytettyä laajalla rintamalla ja midikentän peli kehittyy koko ajan. Isompien junnujen lyönnit ovat ottaneet askeleita ihailtavasti eteenpäin.

Tärkeintä on kuitenkin porukan hyvä fiilis. Se auttaa valtavasti koutseja jaksamaan syksyn pimeydessä työpäivän jälkeen hallille ajellessa. Innostuneet oppilaat ovat tämän puuhan suola.

Kiitos kaikille ja samalla hyvää joululomaa kaikille syyskautensa päättäville oppilaille!

17/12/2016

Joulukalenteri #17: Vuoden lopun ykköset

Andy Murraysta tuli 17. pelaaja, joka on miesten ranking-listan ykkösenä vuoden lopussa. Luukun numero 17 kunniaksi julkaistaankin kyseinen lista nyt.

1. Ilie Nastase (1973)
2. Jummy Connors (1974, 1975, 1976, 1977, 1978)
3. Björn Borg (1979, 1980)
4. John McEnroe (1981, 1982, 1983, 1984)
5. Ivan Lendl (1985, 1986, 1987, 1989)
6. Mats Wilander (1988)
7. Stefan Edberg (1990, 1991)
8. Jim Courier (1992)
9. Pete Sampras (1993, 1994, 1995, 1996, 1997, 1998)
10. Andre Agassi (1999)
11. Gustavo Kuerten (2000)
12. Lleyton Hewitt (2001, 2002)
13. Andy Roddick (2003)
14. Roger Federer (2004, 2005, 2006, 2007, 2009)
15. Rafael Nadal (2008, 2010, 2013)
16. Novak Djokovic (2011, 2012, 2014, 2015)
17. Andy Murray (2016)

16/12/2016

Joulukalenteri #16: Roger Federerin ranking ja joululahjavinkki

Luukusta 16 paljastuu Roger Federerin tämän vuoden lopun ranking, joka on siis 16. Syyt tälle on luettavissa jo luukusta 14, joten ei mennä siihen sen enempää nyt.

Jouluaatto lahjojen avaamisineen lähestyy siis kovaa vauhtia ja käsillä on viimeinen shoppailuviikonloppu ennen joulua. On siis aika julkaista blogin virallinen joululahjavinkki, joka tänä vuonna on...

Roger Federer-kirja Kaikkien Aikojen Paras.


Tänä syksynä suomeksi julkaistu kirja ei ole virallinen elämänkerta, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Odotukset ovat valtavat ja omalla kohdalla kirja tuli hommattua, ööh, ikään kuin pikkujoululahjaksi itselle, muiden joululahjaoatosten yhteydessä. Kirja saa lukuvuoron heti jouluaikaan, kunhan Steven Gerrardin Omaelämäkerta on lukaistu pois alta.

Eli ei muuta kuin kirjakauppaan, jos et vielä Federer-kirjaa ole ostanut! Arvostelu luonnollisesti aikanaan blogin sivuilla.

15/12/2016

Joulukalenteri #15: Eniten nelinpelititteleitä vuodessa

Luukusta 15 paljastuu tennisstatistiikkaa nelinpelin puolelta.

Henri Kontisen ja John Peersin loistelias nelinpelikausi 2016 toi parille yhteensä viisi nelinpelititteliä. Määrä on kova, mutta vastaava ennätys sitä vasta onkin. Kaudella 1979 pari John McEnroe ja Peter Fleming voittivat nimittäin 15 turnausta (14 silloista Grand Prix turnausta ja kauden lopun Masters-voitto) ottelurekordilla 69-3.

Käsittämätön, mutta samalla myös vähemmän tunnettu, fakta on, että John McEnroe oli nelinpelilistan piikkipaikalla yhteensä 270 viikkoa ja miestä on pidetty kaikkien aikojen nelinpelipelaajana. Fleming onkin tokaissut omasta roolistaan tiimissä seuraavasti: "maailman paras nelinpelitiimi on John McEnroe ja kuka tahansa."

Varmasti osittain turhaa vähättelyäkin tuo, mutta muistakaa: nelinpelissä tärkeintä on parin valinta.


14/12/2016

Joulukalenteri #14: Roger Federer ja 14 vuotta top10:ssä

Luukku 14 kertoo paitsi ajan armottomasta hampaasta myös Roger Federerin hyvyydestä. Sveitsiläinen ehti ennen tätä vuotta olla peräti 14 vuotta putkeen ATP-rankingin topkympissä.

Se on käsittämätön suoritus. Hyvä ja ajoittain tietysti loistava pelitaso on pysynyt yllä, jota loukkaantumiset eivät juuri ole päässeet häiritsemään.

Tänä vuonna näin kuitenkin kävi ja Federer ei enää kärkikymmenikköön kuulu, vaan lojuu kauden päätöslistan sijalla 16. Kausi päättyi Wimbledonin jälkeen polvivaivoihin, mutta jo alkuvuoden aikana mies pelasi varsin säästeliäästi ja jätti mm. Amerikan kevätkiertueen väliin.

Aika tekee siis tehtäväänsä ja ensi vuonna miehellä on täysi työ pitää itsensä pelikunnossa ja sitä kautta myös topkympissä. Uusimmat nousukkaat, Dominic Thiemin, Nick Kyrgiosin ja Alexander Zverevin johdolla, eivät ole koskaan kohdanneet sitä Federeriä, joka olisi ollut täysin lyömätön. Federerin suhteen heillä on ja toisaalta taas ei ole sitä kunnioitusta, joka aiheuttaisi heissä elämää suurempia pelkotiloja. Vanha sukupolvi tulee aina tähän uransa kamalimpaan vaiheeseen. Olisi sääli nähdä Federer rämpimässä sarjassa ynnämuut kovin pitkään. Jos Nadalin kohdalla tuleva massakausi näyttää missä mennään, on Federerin näytön paikka ruoholla. Vain siellä miehellä on vielä isompi yllätysmahdollisuus, kuten Wimbledonissa tänä vuonna nähtiin.

Yksi asia on kuitenkin todennäköinen. Kaikki pelkäävät Australiassa, kenen osaan kaaviossa sveitsiläinen osuu.

13/12/2016

Joulukalenteri #13: Rafael Nadalin turnausvoitolliset kaudet

Luukusta 13 tulee niiden kausien lukumäärä (13), jolloin Rafael Nadal on ottanut turnausvoittoja.

Luku on komea, mutta samalla pitkä ja menestyksekäs ura alkaa luonnollisesti näkymään vanhan mestarin otteissa. Nuorena, juniori-ikäisenä, itsensä läpi lyöneen Nadalin jalka painaa, eikä kropan raskastakenteisuus auta asiaa. Huolestuttavinta espanjalaisen kannalta on se, että kaudet ovat olleet kautta uran kovin repaleisia ja että nyt jo kaksi viimeisintä ovat menneet ilman Grand Slam-voittoa. 

Kuten muutama luukku sitten tuli jo maalailtua, vaikeaa voi olla meno ensi vuonnakin. Huhut kertovat mailamerkin vaihdoksesta, mutta itse pohtisin myös lisäystä valmennustiimiin, joka voisi tuoda vielä kaivattua suoritushuippua.

12/12/2016

Joulukalenteri #12: Novak Djokovicin Grand Slamit

Luukku 12 tuo framille Novak Djokovicin Grand Slamit, joita on tällä hetkellä siis 12.

Ennustin tätä lukemaa Djokovicin lopulliseksi määräksi kolme vuotta sitten silloisen joulukalenterin luukussa numero kuusi, kun Slamejä oli kuusi kappaletta. Kaksi vuotta sitten pitäydyin vielä kannassani luukun numero seitsemän kohdalla. Vuosi sitten, luukussa kymmenen, oli jo helppo myöntää ennusteen olevan tarkistuksen tarpeessa ja nostin ennusteen 14 Grand Slam-voittoon. 

Kimpoilun minimoimiseksi pitäydyn tänä vuonna tuossa kannassani. Ennustan, että kannuja kertyy vielä kaksi ja lopulliseksi määräksi jää siis tuo 14. 

Tämä kausi oli huonosta jälkimmäisestä puoliskosta huolimatta tuloksellisesti käytännössä erinomainen. Kaksi Grand Slamia ja tietysti ehkä jopa uran kruunannut Novak Slam. Sen jälkeen motivaatio ja Boris Beckerin mukaan myös harjoitusinto lopahti ja mies on ollut totuttuun tasonsa nähden varjo entisestään. 

Nyt Becker on Djokovicin tiimissä jo historiaa ja edessä ovat uudet kuviot tällä tietoa entisen tiimin kanssa. Se voi olla hyvä muuvi, mutta riittääkö nälkä heti ensi kaudella vai ovatko esimerkiksi Andy Murray tai paluun tekevät Rafael Nadal ja Roger Federer motivoituneempia nousemaan serbin edelle isoissa kisoissa?

Niin tai näin, on hyvä nähdä ja viestiä esimerkiksi junioripelaajille, että se voittaa, joka treenaa eniten. Se on aina hyvä viesti ja pitää paikkansa myös huipulla.

11/12/2016

Joulukalenteri #11: Jarkko Niemisen korkein junioriranking

Luukku 11 tarjoilee pikafaktan. Jarkko Niemisen korkein junioriranking maailmanlistalla oli juuri 11.

Aikuisiällä mies pystyi lähes samaan, sillä korkeimmaksi noteeraukseksi jäi sija 13.

10/12/2016

Joulukalenteri #10: Andy Murrayn 10 käskyä

Luukusta kymmenen kurkistaa Andy Murrayn kymmenen käskyä. Andyllä on tapana tehdä tiiminsä kanssa ottelukohtainen muistilista, jota mies puoltenvaihdossa vilkuilee. Listoista muutama on vuotanut sosiaalisen median kautta julkisuuteen ja niistä selviää, että perusasioiden äärellä ollaan.

Vaikka moisen listan käyttäminen ottelun aikana kuulostaakin hieman oudolta, olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos se vain Andyä auttaa, on se ehdottomasti sen arvoinen. 

Periaatteessa kaikkien pelaajien tasosta riippumatta on hyvä miettiä oman pelin avaintekijöitä ja terävöittää niitä itselleen ennen otteluita ja miksei niiden aikanakin. 

Andyn lista näyttää tältä:
1. Be good to yourself
2. Try your best
3. Be intense with your legs
4. Be proactive during points
5. Focus on each point and the process
6. Try to be the one dictating
7. Try to keep him at the baseline, make him move
8. Keep going for your serve
9. Stick to the baseline as much as possible
10. Stay low on passes and use your legs

09/12/2016

Joulukalenteri #9: Rafael Nadalin ranking

Luukku yhdeksän kurkistaa Rafael Nadalin rankingiin ja espanjalainen löytyy sijalta yhdeksän.

Niinpä niin. Ties monennenko comebackin tehneen Nadalin kausi oli lopulta pettymys. Yllättäviä, mutta myös odotettuja tappioita mahtui kauteen liian paljon, jotta voitaisiin puhua paluusta huipulle, kun vertailuna on miehen aiempi suoritustaso, joka on ollut niin hurja. Karu totuus onkin, että kaksi turnausvoittoa ja olympiakulta nelinpelissä on tämän tason pelaajalle melko laiha lohtu.

Toki peli parantui edelliskaudesta ja ajoittain nähtiin jopa sitä vintage-Nadalia, josta espanjalainen tunnetaan, mutta käsittämättömiä jäätymisiä ja kämmenlyönnin pätkimistä nähtiin edelleen varsin paljon.

Uransa loppusuoran pelaajille on tunnusomaista, että viimeinen iso menestys tulee heidän paraatialustalla, eikä Nadal ole tässä poikkeus. Tänä vuonna peli kulki parhaiten massoilla, erityisesti Monte Carlossa, josta tuli mestaruuden lisäksi nippu hyviä päänahkoja mm. Stan Wawrinkan ja Andy Murrayn muodossa. Tämä oli kuitenkin vain pieni valonpilkahdus vuoteen. 

Moni nuori pelaaja ja toisaalta myös kokeneempi kehäkettu sai ensimmäisiä päänahkoja Nadalista ja se on espanjalaisen kannalta huolestuttavaa. Kaava Nadalin voittamiseksi on tiedossa ja sitä käytetään surutta. Tuntuu ajoittain jopa pahalta katsoa kuinka miestä viedään syötönpalautuksista lähtien niin, ettei espanjalainen pääse palloissa kuskin paikalle vaan joutuu jatkuvasti blokkailemaan ja puolustamaan. Liikkeestä on kadonnut se räjähtävä ja ratkaiseva 5-prosenttinen, joka vie pelin tehoista pois 20-30 prosenttia. 

Jalat eivät ole entisensä ja se näkyy kaikessa karusti. Suurin ongelma on jalkojen voimantuotto lyönteihin sekä se pieni, mutta ratkaiseva liike optimaalisiin lyöntiasentoihin ja -positioihin.

Kaikkien, mutta aivan erityisesti Nadalin, kannalta paras uutinen lienee Novak Djokovicin hiipuminen, joka antaa varmasti uskoa espanjalaiselle. Ongelmana ovat kuitenkin myös monet muut ja varsinkin nuoret uhkaajat, joihin Nadal tuntuu kaatuvan kärkinimistä eniten. Ei paljon auta, jos miehellä olisi pieni henkinen yliote esimerkiksi Murraysta ja Federeristä, kun näihin isoihin otteluihin ei pääse käsiksi.

Ensi vuosi onkin tietyllä tapaa se viimeinen näytön vuosi. Jos menestystä ei tule enää "edes" massoilla, niin on aika sanoa hyvästit yhdelle suurimmista.

08/12/2016

Joulukalenteri #8: Top8 2017

Luukku kahdeksan ja perinteinen ensi vuoden finaalikahdeksikko vuoden lopulla!

Paitsi, että ensin, ööh, vilkaisu miltä se arvio vuosi sitten näyttikään...



... ja tässä totuus...


Auts!

Tosiaan, ei tässä pääse pakoon sitä tosiasiaa, että täysin yössä jälleen kerran. Osa oman listan nimistä toki telakalla ja vuosi oli lopulta jopa yllätyksellinen, mutta silti melko huono suoritus. Pahoitteluni. Pukilta toivon uutta kristallipalloa. Jälleen kerran.

Mutta sitten jo kiireen vilkkaa ensi vuoteen. Heitän seuraavanlaisen topkasin ilmoille vuoden 2017 lopun rankingiksi:

1. Novak Djokovic
2. Andy Murray
3. Juan Martin del Potro
4. Milos Raonic
5. Stan Wawrinka
6. Kei Nishikori
7. Marin Cilic
8. Rafael Nadal

Ahdasta on. Perustelut julki tammikuun alun kausiennakossa.

07/12/2016

Joulukalenteri #7: Henri Kontisen ranking

Eilisen itsenäisyyspäivän hengessä vilkaistaan luukussa seitsemän kotimaamme ja erityisesti presidentinlinnassakin eilen juhlineen Henri Kontisen suuntaan, sillä miehen loppuvuoden rankingiksi muodostui juuri seitsemän.

Hurja nousu tälle tasolle on tapahtunut johdonmukaisesti viimeisten kausien aikana. Pitkään vaikutti siltä, että Jarkko Niemisen jälkeen maamme tennistähtitaivasta uhkaisi täydellinen pimeys, mutta tyhjiötä ei ole tarvinnut kauaa surra, kun saamme nauttia jälleen maailmanluokan pelaajasta maailmanluokan tuloksineen.

Tällä kaudella jälki on ollut nousujohteista loppuvuotta kohden kiihtyen. Turnausvoittoja tuli kauden aikana eniten koko nelurikiertueella (7). Seuraava askel suoritustasossa on käytännössä miesten nelinpelin Grand Slam-voitto. Ei yhtään enempää, mutta ei oikeastaan yhtään vähempääkään. Odotukset ovatkin tulevaa vuotta ajatellen maksimaaliset.

Nelinpelissä marginaalit ovat usein hyvin pieniä, mutta loppukaudesta pari Kontinen-John Peers oli lähes lyömätön, mikä kertoo paljon parin tasosta. Kun marginaalit kääntyvät kerta toisensa jälkeen heille, ei kyse ole enää sattumasta. Pelaaminen ja varsinkin mentaliteetti on timantinkovaa, eikä itseluottamus vapise, mikä näkyi erityisen hyvin juuri kauden finaaliturnauksessa.

Pari sai yhteistyönsä kauden edetessä upeasti toimimaan ja mikä parasta, parissa riittää pelotetta vuosikausiksi, mikäli kemiat vain toimivat jatkossakin. Moni neluripari on, kuten muissa medioissa on jo monesti mainittukin, ikääntymässä, joten potentiaalia tässä parissa on vaikka mihin. 

Ensi kaudella tilanne on kuitenkin täysin uusi ja pari lähtee kaikkiin turnauksiinsa yhtenä suurimmista suosikeista, jonka kaikki haluavat voittaa. Siitä huolimatta, aika isoille teoille on nyt oikea ja rauta sopivan kuumaa.

06/12/2016

Joulukalenteri #6: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään juhlitaan Suomen itsenäisyyspäivää ja siis 99-vuotiasta maatamme, joten haluankin toivottaa kaikille lukijoilleni hyvää itsenäisyyspäivää!

05/12/2016

Joulukalenteri #5: Tennissitaattien TOP5

Luukusta viisi kaivetaan esiin legendaarisimmat tennissitaatit top-five, olkaa hyvä!

1. "You cannot be serious!!!" - John McEnroe

Legendaarinen Wimbledon-purnaus, joka on mm. miehen parodia-twitterin peruskauraa ja jaksaa naurattaa joka kerta. Edelleen.

2. "Nobody beats Vitas Gerulaitis 17 times in a row." -Vitas Gerulaitis

Niinpä. Kaikki putket katkeavat joskus. Jimmy Connors ehti voittaa Gerulaitisin 16 kertaa peräkkäin ennen kuin amerikkalainen otti ensimmäisen voittonsa Jimbosta. Väite ei sinällään ole totta, että Björn Borgia Gerulaitis ei onnistunut voittamaan kertaakaan silloisen kirjanpidon mukaisissa 20 ottelussaan.

3. "The trouble with me is that every match I play against five opponents: umpire, crowd, ball boys, court and myself." -Goran Ivanisevic

Siltä se joskus kieltämättä näyttikin. Varsinkin ottelussa vuonna 2000, jossa mailat loppuivat kesken matsin.

4. "My coach tells me to play smarter. That's just not my game." - Marat Safin

Jep. No joo, tulihan noinkin tietysti pari Grand Slam-voittoa, mutta... Yksi isoimmista tuhlaajapojista mitä tennishistoria tuntee.

5. "Do you want me to hold or break you first?" -Martina Hingis

Hingisin sanat Lindsay Davenportille kolikonheiton yhteydessä ovat ehkä hyvä vitsi, mutta pahoin pelkään, ettei Martina vitsaillut. 

04/12/2016

Joulukalenteri #4: Neljä putkeen

Luukku neljä nostaa vielä kerran esiin Novak Slamin. Serbi oli kesällä kaikkien neljän Grand Slamin hallitseva mestari pienen, mutta merkityksellisen, hetken Roland Garrosin jälkeen.

Saavutus on täysin omaa luokkaansa nykytenniksessä ja varsinkin tässä ajassa, jolloin taso on näin kova. Omassa arvoasteikossani tuo on täysin uniikki saavutus ja voidaan alkaa jo pohtia, miehen muiden saavutusten ohella, onko Novak Djokovic kenties kaikkien aikojen paras. Väite olisi mielestäni täysin perusteltavissa. 

Moni voisi kuitenkin väittää, että esimerkiksi Roger Federer ja Rafael Nadal ovat taantuneet ja Djokovicin urakka olisi helpottunut sitä kautta, mutta sillä ei juurikaan ole merkitystä. Saihan monien parhaana pitämä Federerkin mellestää uransa alun huippuvuodet vailla "todellista" uhkaajaa ennen kuin Nadal ilmestyi kuvioihin. Ei ole tietysti heidän vikansa, että molempien taso oli vain niin paljon muita parempi.

Djokovicin saavutus on kuitenkin jotain sellaista, mitä Federer ja Nadal eivät omissa primetimeissaan pystyneet saavuttamaan. Novak pystyi. Paineet tämän vuoden Garrosilla olivat varmasti hurjat, mutta mies kesti ne ja sai Slaminsa tänä vuonna täyteen. Viime vuonna Stan Wawrinka murskasi saman unelman, kuten eilisessä luukussa kävi ilmi, mutta uusi mahdollisuus tuli tasan vuotta myöhemmin, mikä sekin on osoitus hurjasta tasosta.

Djokovicin itsensä kannalta olisi todennäköisesti ollut hyväksi, jos tämä Slam olisi tullut täyteen jossain muualla kuin Ranskassa, sillä asian käsittely ja prosessointi jäi varmasti pintapuoliseksi, kun aika Garrosin ja Wimbledonin välillä on kovin lyhyt. Motivaatiota moisen jälkeen on varmasti tarkistettava tuollaisen saavutuksen jälkeen. Nyt tähän ei jäänyt juuri aikaa ja pelit Ranskan jälkeen ovat sakanneet pahasti. Uuden motivaation löytäminen ei välttämättä ole helpoin tehtävä.

Jäämme jännityksellä odottamaan millainen Djokovic palaa kentille ensi vuonna. Australia kertoo jo paljon, miltä tuleva vuosi tulee serbin osalta näyttämään.

03/12/2016

Joulukalenteri #3: Stanin slamit

Viimeiset kolme vuotta Stan Wawrinka on mennyt tahdilla Grand Slam-voitto per vuosi. Luukusta kolme kurkistaakin Stanin slamit.

Sarja alkoi Australiasta 2014, jolloin finaalipöydän pelimerkit piti olla jaettu lähinnä Rafael Nadalille, sillä Stanin ensimmäinen voitto espanjalaisesta antoi yhä odotuttaa itseään. Finaalissa mies teki Nadalista kuitenkin täyden vastaantulijan ja voitti ennen kaikkea omat demoninsa, kun vaivainen Nadal alkoi hiipiä takaisin otteluun. Voitto oli iso ja merkityksellinen monin tavoin. Tuon jälkeen Nadalin alamäki alkoi ja espanjalainen on voittanut vain yhden slamin. Stan taas on ollut parhaimmillaan kiertueen hurjin peluri, huonoimmillaan toki kaikkea muuta. 

Pelillinen aaltoliike jatkui Australian jälkeen reilun vuoden, mutta Roland Garrosilla 2015 natsasi taas. Tällä kertaa finaalissa kaatui Ranskan mestaruutta vimmaisesti hamunnut ykkönen Novak Djokovic, joka ei kenties kestänyt painetta ura-Grand Slamin suhteen, mutta ei myöskään Stanin pommituksen suhteen. Muistijäljeksi vuoden 2015 Garrosilta jäi myös Stanin punasävytteiset unikalsarit vai olivatko ne tosiaan miehen pelishortsit?

Kolmas mestaruus tuli tänä vuonna US Openista. Mies oli vähällä tippua jo alkukierroksilla, mutta tiukka voitto englantilaisesta Daniel Evansista sai pelin jengoilleen ja taas mentiin. Finaalissa kaatui jälleen Djokovic, vaikka ensimmäinen erä meni vielä Stanin överiräiskimisestä johtuen niukasti serbille. Kun sihti löytyi, oli loppu käytännössä yhtä päätyä. Paras Stan saa parhaan Novakin pois tolaltaan ja hyväkään Novak ei pärjää puolestaan parhaalle Stanille. Yksinkertaisen kaunista matematiikkaa tämä.

Aaltoliike on ollut kovaa, mutta toisaalta hyvä näin. Parempi hurjat piikit kuin ikuinen alisuoritus.

02/12/2016

Joulukalenteri #2: Murrayn olympiakullat

Kakkosluukku jatkaa vielä Andy Murrayn hehkutusta.

Kaksi kaksinpelin kultaista olympiamitalia on saavutuksena todella hurja. Aikana, jolloin miesten kaksinpelin taso on ollut historian kovinta, on Murray noussut juuri olympialaisissa kirkkaimpiin valoihin.

Voitot ovat tulleet hieman yllättäen, ikään kuin senhetkisen kärkinimen takaa, joka tekeekin saavutuksesta mielenkiintoisen. Aikojensa ehdottomat kuninkaat Roger Federer ja Novak Djokovic eivät mielialustoistaan huolimatta pystyneet koskaan nappaamaan kaksinpelin olympiakultaa. 

Murray pystyi ja huolimatta olympiatenniksen vaihtelevasta arvostuksesta pelaajien keskuudessa, on selvää, että nämä voitot merkitsevät Andylle äärettömän paljon. Ja hyvä niin, sillä myös tämänvuotinen olympiatennis Riossa oli draamaa ja tunnetta parhaimmillaan! Kisan merkityksen mukana olleiden pelaajien keskuudessa pystyi aistimaan helposti vaikka rahaa tai ATP-pisteitä ei jaettukaan. Pelaajien tunteet vyöryivät kotisohville saakka ja oli vaikea katsella esim. Novak Djokovicin ja Juan Martin del Potron ottelun kättelyjä liikuttumatta, puhumattakaan mitalipeleistä ja mitalien jaosta.

01/12/2016

Joulukalenteri #1: Andy Murray, maailman ykkönen

Tosiaan, joulukalenteri vuosimallia 2016 on jälleen täällä!

Vuoden ykkönen on itseoikeutetusti Andy Murray. Yksi Grand Slam, yksi olympiakulta, ensimmäinen lapsi, ATP-finaaliturnausvoitto sekä vuoden lopun ykkösranking. 

Kisa ykköspaikasta kesti käytännössä kauden ensimmäisestä pallosta viimeiseen. Murrayn voittaessa kauden viimeisen pallon, sinetöi hän samalla kuolemattomuutensa olemalla järjestyksessään 17. vuoden lopun ykkösrankingin saavuttanut pelaaja.

Murrayn ykköspaikasta ja hänen valtakaudestaan tuli kirjoitettua laajemmin jo marraskuussa, kun mies kärkeen kipusi. Postausta kirjoittaessa toivoin, että mies kruunaisi ykköspaikkansa vielä tärkeällä voitolla Novak Djokovicistä ja juuri sen hän kauden viimeisellä hetkellä tekikin. Voitossa oli tietynlaista symboliikkaa ja ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Nyt asiaan ei jäänyt mitään jossiteltavaa.

Ilman Djokovic-voittoakin ykkösranking olisi toki ollut oikeutettu, vaikkakin tappio serbille olisi vienyt Djokovicin vielä hetkeksi keulille. Tasaisuudessaan Murray oli kuitenkin kauden paras, eikä sijaa selittelyille nyt siis löydy.

Teoriani edelliskauden Davis Cup-voittajien menestyksekkäästä seuraavasta kaudesta kävi jälleen toteen. Britit juhlivat viime vuonna ja argentiinalaiset viime viikonloppuna. Olisiko siis ensi vuonna Juan Martin del Potron unelmakausi, joka jatkaisi onnistunutta paluukautta numero kolme? Jäämme innolla odottamaan!

No mutta, niin tai näin, Murrayn perheen huiman vuoden kruunaa velipoika Jamien ykkösranking nelinpelissä. Tämä on tietysti vain väliaikaista, sillä Henri Kontinen ja John Peers juhlivat piikkipaikkaa ensi vuonna!

25/11/2016

Koulukiusaamisesta

Otetaanpa näin joulukauden alle pieni, mutta tärkeä hyppy täysin toiseen aiheeseen.

Jokin aika sitten kolmosluokkaa käyvä poikani kertoi, että koululle olisi tulossa KHL-seura Jokerien pelaajia puhumaan koulukiusaamisesta. Välitön tunteeni oli jonkinlainen wau-fiilis, koska tänäkin syksynä joitain ikäviä, itse asiassa todella ikäviä, kiusaamisetapauksia oli koulun ylemmillä luokka-asteilla jo ollut. Poika vaikutti varsin innostuneelta ja odotti päivää ilmeisen paljon.

Lopulta päivä koitti. Satuin olemaan etäpäivän vuoksi kotosalla, kun puhelimeni tuona päivänä soi. Poika soittaa koululta virallisen koulupäivän jo päätyttyä, että voisiko olla koululla vielä ylimääräisen tunnin, kun "Jokerit ovat vielä täällä!"

Tuntia myöhemmin jätkä saapui kotiin silmät suurina, käsi ojossa näyttäen minulle nimmarikorttia, johon jokeripelaaja Roope Talaja oli nimensä kirjaillut: "ISI, KATO!!!" Kun seuraavana päivänä koululaisen pieneen kouraan annettiin vielä vaparit Jokerimatsiin, oli ilo ja ylpeys ylimmillään, kun poika pääsi viemään isiä lätkämatsiin.

Sanomattakin on selvää, että tämänkaltainen tilaisuus ei voi olla muuta kuin onnistunut. Oppilaat kuuntelevat näitä esikuviaan herkällä korvalla, vaikka kyseiset pelaajat (Talaja ja Tomi Mäki) eivät meidän perheessä entuudestaan tuttuja olleetkaan, puhumattakaan Jokereista joukkueena. Painavaa sanaa kiusaamisesta tulee varmasti läheisimmiltäkin auktoriteeteiltä, kuten rehtorilta, opettajilta ja meiltä vanhemmilta, mutta perille sana menee varmasti aivan eri tavalla lätkäjätkien viestimänä.

Tämä on juuri sitä ruohonjuuritason työtä, joka merkitsee loppupeleissä eniten. Haluankin esittää suurimmat kiitokseni niin Jokereille kuin muille seuroille, jotka tätä toimintaa ydinbisneksensä ohella harrastavat.

Kiitos ja kovin mahdollinen respect! 

Tämän työn rinnalla menestys kaukalossa on täysin toissijaista. Mitenkään vähättelemättä, se on vaan hokia.

24/11/2016

Vasurilla.com goes joulukalenteri! Again!

Jo neljättä kertaa ilmestyvä ja suuren (?) suosion saanut vasurilla.com joulukalenteri tekee tuloaan! Joulukuiseen tenniskaamokseen valoa päivittäin tuova joulukalenteri avaa perinteiseen tyyliin luukun per päivä, jonka takaa löytyy numeroleikkihenkisesti tarinaa tenniksen maailmasta!

Viikon päästä startataan! Tervetuloa joulu!

13/11/2016

Ennakko: ATP World Tour Finaalit, Lontoo 2016

Kauden viimeinen turnaus pelataan perinteiseen tapaan kahdeksan parhaan pelaajan voimin Lontoossa. Tässä ennakko!

Ennen kuin mennään yksittäisiin pelaajiin, niin perataan hieman lohkojakoja. Etukäteen ajateltuna jaot tuntuvat aavistuksen epätasapainoisilta. 

Novak Djokovicin lohkossa ei esimerkiksi ole yhtään pelaajaa, joka olisi serbin urallaan voittanut, kun taas toinen lohko tuntuu timantinkovalta ja yllätysvalmiilta, jossa periaatteessa molemmat jatkopaikat ovat vähintäänkin kovan työn takana jokaiselle pelurille. Kieli poskessa tulikin jo Twitterin puolella heitettyä, että arvonnan lienevät suorittaneet Djokovicin taustajoukot Boris Beckerin johdolla... No, mutta asiaan. 

John McEnroe-lohko:

Andy Murray
Tuore ranking-ykkönen pelaa nyt huimalla itseluottamuksella ja ehdottomasti uransa parasta vaihetta. Takana on tasaisen hyvä kausi muutamine huikeine piikkisuorituksineen ja syksyn loppukiri toi siis vielä paikan listan kärkinimenä. Peli kulkee kaikkialla ja siis myös vikkelissä sisähalleissa. Lontoon kotikentän pitäisi olla hieman viime vuotta nopeampi, minkä näkisin suotuisana Andylle, varsinkin mahdollisessa Djokovic-kohtaamisessa, jonka voitto kieltämättä kruunaisi skotin upean kauden. Itse asiassa vuosi suorastaan huutaisi sitä. Lohko ei ole helppo, mutta Andyn sitkeys ja nälkä on niin kova, että sen varaan on hyvä rakentaa. Varmasti mies on jo aavistyksen väsynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta siitäkin huolimatta hän on kisan suurin suosikki, ellei vuoden lopun ykkösranking-taistelu tuo lisäpainetta suorituksiin. Enpä usko. Vähintään finaalissa ja todennäköisesti voittaja.

Stan Wawrinka
Viimeisin Grand Slam-voittaja, mutta miehen pelitaso on aaltoillut oikeastaan koko "loppu-uran" ajan ja varsinkin juuri näiden suurvoittojen jälkeen. Vähän vaikuttaisi siltä, ettei tämäkään kerta ei poikkeus. Miehen valmentaja Magnus Norman valittiin juuri vuoden valmentajaksi, joten avainkysymys lienee se, saako Norman motivoitua suojattinsa lentoon Lontoossa. Jos saa, Stan on vahvoilla, sillä sveitsiläisen parasta peliä ei voita kukaan tästä porukasta. Vikkelämpi sisäkenttä kuitenkin hieman epäilyttää, sillä mies tarvitsee aikaa lyönneilleen. Toisaalta, voitti pari kuukautta sitten nopean US Openin, mutta ulkoilma hidastaa enemmän kuin halliolosuhde. "Halutessaan" semeihin ja sen jälkeen kaikki mahdollista. Haluttomana lohkon heittopussi.

Kei Nishikori
Pari vuotta sitten Nishikori oli jo breikkaamassa isosti läpi, mutta vähän junnaavaksi ura on vielä toistaiseksi ja sittenkin jäänyt. Fyysinen pelitapa syö miestä lähes jatkuvine loukkaantumisineen. Kesän olympiapronssi kuvaa hyvin uraa: niin lähellä, mutta toisaalta niin kovin kaukana. Voitti pronssin juuri ja juuri puolikuolleen Rafael Nadalin nenän edestä, mutta siihen vaadittiin rutkasti kaverin huonoutta/väsymystä. Lontoossakin jatkopaikka lienee muiden, lähinnä Cilicin ja/tai Stanin, romahdusten varassa. Vaikea nähdä japanilaisen voittavan kahta matsia tässä ryhmässä.

Marin Cilic
Juan Martin del Potron ohella ainut mies tällä kaudella, joka on voittanut sekä Murrayn että Djokovicin. Vaara siis kaikille, mutta onko iso mies liian finaalissa näissä finaaleissa. Pelannut melko paljon, toki myös hyvin menneinä viikkoina. Tankki saattaa olla liian tyhjä. Unelmapelillään erittäin vaikeasti voitettavissa ja jos taso löytyy, on jatkopaikka semeihin lähellä. Wawrinka-ottelu todennäköisesti ratkaiseva. Niukasti jatkoon tai niukasti rannalle.

Ivan Lendl-lohko:

Novak Djokovic
Mielestäni kisan mielenkiintoisin pelaaja tällä kertaa. Vaikka Djokovic on voittanut kisan viidesti ja haussa on jo viides perättäinen voitto, ei ole mitenkään varmaa, että serbi ottaisi tänäkin vuonna omansa. Peli ei ole totutulla tasolla, eikä lyöntien paino, saati kulmat tuo sitä riittävää aggressiivisuutta, jolla vastustajaa armottomasti kulutettaisiin. Miehen pelissä on aiempaa helpompi roikkua ja iskeä jopa tyrmäävästi vastaan, sillä marginaalia on huonon itseluottamuksen siivittämänä nyt turhan paljon. Mutta. Djokovic on kuitenkin pitkästä, piiitkästä aikaa takaa-ajaja. Kun tarjottimella on vielä täysin mahdollinen vuoden lopun ykkösranking, niin motivaatio voi löytyä hyvien muistojen siivittämänä Lontoon O2:lla. Voi siis olla, että nälkä samalla hetkellä kun ykkösranking katosi. Lohko on lastenleikkiä, eikä kukaan saa todennäköisesti erääkään, joten heittämällä semeihin ja sen jälkeen... Niin, periaatteessa finaaliainesta. Vai olisiko sittenkin toisen lohkon kovuus liian kova Djokovicille?

Milos Raonic
Pariisin semifinaalissa viime viikolla luovuttamaan joutunut kanadalainen on loukkaantumisensa vuoksi pieni arvoitus. Miten vakavasta vammasta oli lopulta kyse? Tällä tietoa on pelaamassa turnauksen ja hyvä niin, sillä miehen pommituspeli on toimiessaan painajainen kaikille. Ison miehen fysiikka ja loppukausi ei kuitenkaan ole useinkaan se paras yhtälö. Monotoninen pommitus saattaa riittää lohkon muille pelureille, mutta juuri Djokovicille mies on liiaksi yhden tempun poni, jonka kaavan tämä murtaa hyvien palautustensa ansiosta lopulta helposti. Terveys sanelee paljon jatkoonmenomahdollisuuksia. Sanoisin, että jää nipinnapin rannalle jatkopeleistä.

Gael Monfils
Elämänsä kauden pelannut ranskalainen on ensimmäistä kertaa finaaliturnauksessa ja saanee siitä virtaa tekemiseensä. Vaikka Monfils on vähentänyt show'taan kentällä, on puitteet Lontoossa lähes tehty "näytösotteluluontoisuudessaan" tälle taiteilijalle. Voi pelata vapautuneesti ja yllättää millä tahansa. Varsinkin ottelu Djokovicia vastaan tulee olemaan mielenkiintoinen, koska edellinen kohtaaminen US Openissa oli eriskummallisin ottelu miesmuistiin. Tuleva ottelu lienee yksi ehdottomia herkkupaloja alkuohkojen otteluista. Povaankin Monfilsista toista jatkoonmenijää, sillä kokeneena ensikertalaisena varmasti elementissään näissä ympyröissä. Hurmaa yleisön jälleen kerran ja tekee sen nyt myös tuloksekkaasti.

Dominic Thiem
Niin ikään ensikertalainen, mutta tietysti huomattavasti nuorempi kuin Monfils. Thiem pelasi näyttävän ja menestyksekkään alkukauden aina massoihin saakka, kunnes tankki oli täysin tyhjä loukkaantumisineen. Vähän pelkään, että virallisen kisaturistin viittaa istutetaan nuoren itävaltalaisen harteille, sillä pitkä ja raskas kausi, fyysinen peli, kokemattomuus ja tämänhetkinen pelitaso tuovat liikaa negatiivisia latauksia miehen pelikaavaan. En ole myöskään ihan varma, ovatko halliolosuhteet nuoren Thiemin otollisinta maaperää. Ei jatkoon.

Semifinaalit:
Andy Murray vs. Gael Monfils
Novak Djokovic vs. Stan Wawrinka

Finaali:
Murray vs. Wawrinka

Voittaja:
Murray.

08/11/2016

Välikuninkaan aika

Andy Murrayn nousu uudeksi maailman ykköspelaajaksi sai pohtimaan uuden kuninkaan merkitystä miesten tennikselle.

Silloin tällöin myös täällä blogissa on mietitty sitä, kuka uusi pelaaja nousee seuraavana uudeksi ykkösnimeksi. Keskustelu on nykyvalossa jopa hieman yllättäen keskittynyt Andyä nuorempiin nimiin, kuten Milos Raonic, Dominic Thiem, Nick Kyrgios ja jopa Aleksander Zverev, jota olen itse nostanut aika ajoin esiin, joskin aikaikkuna ei ole ihan vielä oikea. 

Andylle se sitä kuitenkin on. Juuri nyt ja viimeistään nyt. Tänä syksynä, tai oikeastaan viimeisen kuukauden ajan, tilanne on ollut ikään kuin "nyt tai ei koskaan". Muu big four hiipuu ja uusi nälkäinen sukupolvi tekee nousuaan, joten käytännössä Andyn aika oli käymässä vähiin. Viime kuukaudet Andyn nälkä kohti ykköspaikkaa onkin varmasti ollut järjetön, mutta toteutuakseen se on tosiaan vaatinut pientä apua myös muilta.

Novak Djokovicin romahdus on kauden jälkimmäisen puoliskon aikana ollut raju ja tilaisuus Andyn nousulle on tullut ikään kuin varkain. Tilanne lienee yllättänyt myös skotin, mutta supersyksyn pelaamalla mies on mahdollistanut statuksen uutena kuninkaana. Siinä mielessä mies on toki ollut oman onnensa seppä. Tilannetta edesauttaa luonnollisesti se, että Roger Federer ja Rafael Nadal ovat ratsastamassa entistä kovemmalla laukalla kohti auringonlaskujaan. Tasaisemmalla suoritustasolla operoivan Andyn nousu piikkiin onkin varsin luonnollinen jatkumo tämän nelikon harvainvallassa. 

Kaikesta tästä huolimatta en siltikään jaksanut uskoa Andyn mahdolliseen ykkösrankingiin ennen kuin Djokovic lopulta hävisi viime viikolla Pariisissa. Vaikuttaisi todella siltä, että serbin paketti on täysin levällään tällä hetkellä. Nälkä on ohi, toisin kuin Murraylla.

Tänä vuonna ja koko urallaankin työn sankaruudessa meritoitunut Murray on kuitenkin ykkösrankinginsä ansainnut. Ei puhettakaan muusta.

Miehen lyönnit ja peli ovat kehittyneet koko uran ajan askel askeleelta aggressiivisempaan suuntaan ja vaikkei miehestä pommittajaa ikinä tulekaan, on mies mestarillisesti jalostanut peliään siitä kultaisen noutajan superpuolustuksesta eteenpäin. Monipuolisuudessaan Murrayn vertaista pelaajaa ei juuri ole. Ei hänestä tietenkään mitään maagista taikuria saa, muttei myöskään monotonista pallonhakkaajaa. Miehellä on monta tapaa voittaa.

Murray kärsii tottakai edelleen siitä, että takavuosina isoissa kisoissa tuli järjestelmällisesti turpaan edellämainitulta kolmikolta. Tämä on uran alkuaikojen "tuupparistatuksen" ohella jättänyt jonkinlaisen muistijäljen ihmisten mieliin siitä tylsästä kiukuttelijatuupparista ikuisesta kakkosesta. Varsinkin viime vuosien niukat tappiot Djokovicille ovat syöneet ikävästi Andyn sädekehää. Pitkään näytti siltä, että mies ei pysty voittamaan Djokoviciä koskaan.

Jostain syystä myöskään Andyn työhevosstatus ei kaikkien mielestä oikeuta ykkösrankingin pelaajaksi. Sikäli tämä jaksaa ihmetyttää, sillä moni meistä, ellei peräti kaikki, olisi kernaasti suonut esimerkiksi David Ferrerille, toiselle työhevoselle, Grand Slam-voiton muutamia vuosia sitten miehen piikatessa urallaan Grand Slam-semeissä ja jopa finaalissa. Raaka työ siis kunniaan!

Murrayn johdonmukainen kehitys ja kova duuni on kuitenkin tuonut miehen uralle huipennuksen ja nyt on aika ratsastaa tämän aallon harjalla niin pitkään kuin mahdollista. Se ei välttämättä ole maailman pisin aalto, sillä nuoret nälkäiset hait vaanivat jo lähellä, mutta silti se on aalto, jota moni ei urallaan koskaan tavoita. Onnea Andy!

31/10/2016

Ennakko: Pariisin Masters 2016

Viimeistä viedään! Tässä ennakko vuoden viimeiseen Mastersiin, olkaa hyvä!

Suurin mielenkiinto Pariisissa kohdistuu itse kisan ohella hieman yllättäen myös kisaan vuoden lopun ykkösrankingista.

Kun kiertue viimeksi pyöri Pariisissa Ranskan avointen aikaan kesäkuussa, ei näyttänyt siltä, että Djokovicia ja/tai hänen ykkösrankingiaan uhkaisi kukaan pitkään aikaan. Ei ainakaan tämän vuoden aikana. Taisi tulla jopa kirjoitettuakin aiheesta ja siitä, kuinka mies todennäköisesti rikkoisi Roger Federerin ykkösrankingin viikkoennätyksen (302 viikkoa) ehkä jo parin seuraavan vuoden aikana. Nyt ollaan siis 223 viikossa.

Ajat kuitenkin muuttuivat nopeasti Ranskan jälkeen. Djokovicin taso alkoi motivaatiomyrskyissä heilahdella ja suurin nälkä on ollut kateissa siitä saakka. Ilmeisesti myös pieniä fyysisiä vammoja on alkanut tulla. Ura-Grand Slamin tuoma emotionaalinen tyhjiö ja sen prosessointi on kuitenkin edelleen kesken. Ykkösrankingin menettämisen pelko saattaa tuoda tarvittavaa nälkää Pariisiin, mutta yhtä hyvin se voi vain pahentaa syöksykierrettä. 

Kun samaan aikaan erittäin nälkäinen Andy Murray on jyrännyt hyviä tuloksia käytännössä koko vuoden, ollaan lähellä tilannetta, että tasaisemmin esiintynyt skotti nappaa ensimmäistä kertaa urallaan himoitun loppuvuoden ykkösrankingin. Toimiva peli on tuonut tasaisen varmaa tulosta läpi kauden ja nyt se on Murray, joka on mennyt joka kisassa poikkeuksetta pisimmälle, ei enää Djokovic.

Twitterin puolelta aiheesta löytyi oiva taulukko, josta eri variaatiot pisteiden valossa käyvät ilmi.

Toki Pariisissa käydään mielenkiintoista kisaa myös kahdesta viimeisestä kisapaikasta Lontoon finaaliturnauskahdeksikkoon. Tänä vuonna kärkiporukka on joka tapauksessa tuulettumassa, osin vetäytymisten ja loukkaantumistenkin takia, mutta hienoa, että ensikertalaisiakin saadaan todennäköisesti mukaan muutamia. Matemaattiset mahdollisuudet Lontooseen on vielä seitsemällä pelaajalla, joista Dominic Thiem, Marin Cilic, Tomas Berdych ja David Goffin vaikuttaisivat potentiaalisimmilta pelureilta pisteiden ja/tai pelivireen osalta. 


Mutta sitten itse kisaan Pariisissa. Uskon Djokovicin ja Murrayn käyvän tiukkaa kisaa turnausvoitosta ja siis rankingistä siinä sivussa. Finaaliparina tämä ei lopulta yllättäisi, mutta Djokoviciltä se olisi kova suorituspiikki tähän väliin. Se voi olla liian kova, olkoon kesän Pariisi-muistot mitä tahansa. Viimeisestä hyvästä isosta pelistä on jo tovi aikaa ja sen tietää Djokovic itsekin. 

Nälkäisimmät kaverit lienevät kuitenkin edellä mainitut pelurit. Paikkansa Lontoossa jo varmistaneet, kärkikaksikko poislukien, saattavat hyvinkin keskittyä jo Lontooseen ja ovat hakemassa Pariisista vain hyvää ja rentoa peliä, jolla Lontoon lentoa voisi siivittää. 

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Cilic
Wawrinka vs. Gasquet
Tsonga vs. Raonic
Murray vs. Berdych

Semifinaalit:
Djokovic vs. Wawrinka
Tsonga vs. Murray

Finaali: 
Djokovic vs. Murray

Voittaja:
Murray.

VeikkausTV näyttää turnauksen.

09/10/2016

Ennakko: Shanghai 2016

US Openin jälkeinen tenniskausi alkaa Mastersien osalta Shanghaista ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin pelit ovat startanneet jo. Vuosittain olen näillä paikkeilla pohtinut monesti loppukauden mielekkyyttä, kun kausi on lyhennettynäkin hurjan pitkä. Nyt, ja varmasti jatkossakin, mennään kuitenkin näin ja onpa tässä toisaalta erittäin kiinnostavat ajat meneillään juuri nyt.

Uusi sukupolvi tekee tuloaan laajemmalla rintamalla kuin vuosiin ja vanhemmat sukupolvet ovat enemmän tai vähemmän hiipumassa. Grand Slam-voitoissa tämä ei välttämättä vielä näy, mutta pienemmissä turnauksissa ja jopa näissä Masterseissa vallanvaihto alkanee pikkuhiljaa näkymään. Tämä vuosi voi hyvinkin olla käänteentekijän roolissa. 

Uskon, että esimerkiksi Novak Djokovicin valtakauden huippu on saavuttanut kliimaksinsa ja lukuisista tulevista voitoista huolimatta viime kausien dominointia ei tulla enää näkemään ainakaan yhtä hurjana. Mies on valitellut Ranskan jälkeen vaikka mitä aina kipeytyneestä ranteesta motivaatio-ongelmiin ja melkein kaikkea siltä väliltä, joten jotain on varmasti vinossa. Isoin näyttö tästä on ne "yllättävät" tappiot mm. Wimbledonissa, olympialaisissa ja miksei US Openissakin, jossa Stan Wawrinka lopulta lähes lanasi serbin kenttään. 

Djokovic on kuitenkin yleensä pelannut hurjan loppuvuoden. Erityisesti Aasiassa miestä on ollut vaikea pysäyttää. Nyt alla on lepoa ja akkujen latausta, mikä lienee ollut varsinkin henkisesti enemmän kuin paikallaan. Miehen otteita on seurattava erityisellä mielenkiinnolla. Jos pelin alavire näkyy Aasiassa, voidaan loppukaudesta odotella vain ensi kauden odottelua.

Serbin tilapäisestä, tai mahdollisesti jopa pysyvämmästä, dipistä johtuen, mahdollisuuksia voittaa olisi nyt selvästi enemmän kuin vaikkapa vuosi pari sitten. 

Isot voitot tuntuvat menevän vielä kokeneemmalle porukalle, mutta nuoretkin ovat tulossa ja lienee vain ajan kysymys, milloin joku ottaa ison voiton. 

Andy Murray on kuitenkin kokeneemman kaartin kovin nimi tällä hetkellä ja väittäisin, että Shanghaissa hän on "the man to beat". Otteisiin tuli tänä vuonna uusvanhan valmentajavaihdoksen jälkeen jälleen kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea tasaisuutta kovalla tasolla. Viime viikon turnausvoitto oli jo ties monesko tänä vuonna ja vaikuttaa siltä, että Murray pelaa uransa parasta kautta. 

Olympialaissa ja US Openissa edukseen esiintynyt Juan Martin del Potro ja Openin voittanut Stan Wawrinka lienevät jälleen suuren suuria pelotteita kaikille. Miesten ykköspelille ei löydy pysäyttäjää, joten jos taso löytyy myös Shanghaissa, voi jopa turnausvoitto olla mahdollinen.

Rafael Nadal puolestaan kaipaa kipeästi pisteitä varmistaakseen Lontoon lopputurnauspaikan, joten panosta on, mutta peli ei taida sittenkään riittää hyvästä kaaviosta huolimatta kvartseja tai semifinaalia pidemmälle. Saalistajana mies on kuitenkin usein vaikeasti lyötävissä.

Nuorista mukana olevista, ja lupaavimmista, Lucas Pouille, Nick Kyrgios sekä Alexander Zverev kärsivät Shanghaissa huonosta arpaonnesta, mutta silmällä heitä kannattaa loppukaudesta pitää. Miehenalut ovat yllätysvalmiita lähes missä tahansa ottelussa. Jos esimerkiksi Zverev hoitaa Marin Cilicin toisessa ottelussaan, olisi tie periaatteessa auki jopa semiin, ehkä jopa finaaliin. Cilic on kuitenkin iso testi. 

Näillä mennään Shanghaissa:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Kyrgios
Nadal vs. A. Zverev
Ferrer vs. Wawrinka
Del Potro vs. Murray

Välierät:
Djokovic vs. Zverev
Wawrinka vs. Murray

Finaali:
Djokovic vs. Murray

Voittaja:
Murray.

11/09/2016

Ennakko: Novak Djokovic vs. Stan Wawrinka, US Open Finaali 2016

US Open huipentuu miesten finaaliin, joka pelataan tänään klo 23 alkaen. Finaalissa kohtaavat monta klassikko-ottelua viime vuosina tarjoilleet Novak Djokovic vs. Stan Wawrinka. 

Klassikon ainekset ovat koossa tälläkin kertaa, sillä pelityylien kontrastit tarjoilevat melkein poikkeuksetta mielenkiintoisia otteluita. Kun Stan hyökkää ja painostaa lähes kaikkialta koko ajan, on Djokovic ollut yleensä passiivisempi ja rakentanut pisteitä pidemmän tai ainakin isompien marginaalien kautta. 

On kuitenkin ollut otteluita, jolloin Djokovic on tullut hieman jopa yllättäen heti ottelun alussa tulittaen. Mielestäni tänään ollaan tilanteessa, jossa moisen pitäisi olla serbille lähtökohta, sillä jotenkin tuntuu, että miehen pomminvarma peruspeli, itseluottamuksesta puhumattakaan, ei vieläkään käy täysillä kierroksilla finaalipaikasta huolimatta. 

Miehen pelitasosta on kuitenkin ollut vaikea ottaa täysin selvää tässä turnauksessa. On luovutuksia, on Gael Monfils-semifinaalin kummallisuutta, on yksi erinomainen peli, on olevinaan jopa loukkaantumisia ja vaikka mitä. Semifinaalin sekoilu kuitenkin paljasti, ettei kaikki ole täysin kunnossa. Mies missaili hurjan määrän palloja, meni hetkeksi jopa täysin sekaisin henkisesti, kun Monfils tarjoili tuuppaustaan. Ei niin ole super-Nolelle juuri käynyt. Hermotkin olivat siinä määrin pinnassa, että mies repi jopa paitansa kesken matsin, vaikka johtoa oli erän verran.

Hyökkäysvoittoisempi taktiikka toisi otteluun kuitenkin hieman yllätyskorttia ja jossain mielessä jopa paineenpoistoa omilta harteilta. Sillä jos se omin peli pomminvarmuuksineen ja loistavine puolustuksineen ei ole täysin kunnossa, tulee huippuvireinen ja erittäin nälkäinen Stan syömään serbin iltapalaksi. Tuntuu siltä, että kun Djokovic on jäänyt vaille tositestiä turnauksessa, niin Stanin tarjoama haaste voi hyvinkin olla liikaa tuntien herrojen historian. 

Stan on pariin otteeseen lyönyt Djokovicin yksinkertaisesti ulos otteluista ja on tällä vireellään täysin kykenevä tekemään sen tänäänkin. Djokovic varmasti muistaa nämä lahtaukset. On karmea tunne kun pelaat lähellä parastasi ja silti toinen lyö sinut ulos. 

Stan puolestaan tuskin pelkää serbiä, sillä keskinäisiä voittoja on tullut kovissakin paikoissa eikä Grand Slam-finaalikaan ole enää mikään uusi juttu. Parin Grand Slam-voiton turvin hän voi pelata täysin vapautuneesti ja nauttia jälleen tästä uudesta mahdollisuudesta. Hän on kuitenkin taas tullut vähän puskista pidemmän aallonpohjan jälkeen.  

Djokovic voi hyvinkin olla pelaajista se, jolle tämä tilanne aiheuttaa enemmän painetta. Luulen jopa, että nämä loukkaantumiset ovat loppupeleissä vähän turhankin hypetettyjä ja siinä mielessä vain karua pelimiehen paineenpoistoa. Se, kumpuaako paine paljosta voittamisesta, muutamasta yllätystappiosta vai esimerkiksi Nadalin Grand Slam-määrän lähestymisestä, on tietysti täysi mysteeri. 

Pelin kuva riippuu siis paljolti siitä, mitä Djokovic tekee. Puolustaen hän ei tätä mielestäni tänään voita, sillä heti kun Stan huomaa vievänsä peliä, hän tuntee itsensä ja mahdollisuutensa aivan eri tasolla. Aggressiivisella pelillä mahdollisuudet ovat siis olemassa. Haastavaksi tilanteen tekee myös se, että usein Djokovic on kääntänyt viimeiset marginaalit paremman rystynsä avulla itselleen, mutta kun vastassa on Stanin monipuolisempi ja tulivoimaisempi rysty, niin se tie ei juurikaan auta. Ratkaisut on tehtävä hyvän syöttämisen ja kämmenen kautta. Ensimmäisen kahden tai kolmen lyönnin merkitys on hurja juuri Djokovicille. Kantti ei riittäne nyt pitkiin palloralleihin, sillä Stan tietää varmasti Djokon ongelmat ja voi luottaa siihen, virheherkkyyttä on vastapuolella nyt normaalia enemmän. 

Sanoisin siis, että Stan on jopa suosikki tässä tänään ja viekin mestaruuden erin 3-1.

09/09/2016

Ennakko: Semifinaalit, US Open 2016

Ennakot illan semifinaalimatseihin tulevat tässä!

Novak Djokovic vs. Gael Monfils
Ensimmäisenä pareista päästetään irti Djokovic ja Monfils. Tämän kaksikon kohtaamiset ovat päättyneet kerta kerran jälkeen serbin voittoon, eikä urakka helpottune New Yorkissakaan, sillä Djokovicin peli on käsivammoista huolimatta piikkaamassa juuri oikeaan aikaan. Turnaus on ollut lukuisista luovutuksista johtuen serbille helpohko, eikä fyysistä kuormaa ole kuin kuusi ja puoli tuntia. Harvoin pääsee Grand Slam-turnauksen semifinaaliin näin tuorein jaloin.

Hyvin auenneen kaavion ilman erätappioita selvittänyt Monfils ei myöskään ole kuluttanut energiavarantojaan vielä loppuun, vaan pääsee haastamaan serbin kenties elämänsä parhaalla pelillä ja uransa isoimmassa paikassa. Mutta kuten sanottua, haaste on kova ja ensimmäisen voiton metsästys voi olla serbin kaltaista mestaria vastaan Grand Slam-semissä liian hurja paikka, erityisesti henkisesti.

Pelillisestikin on vaikea nähdä Monfilsin haastavan Djokovicia, jolta löytyy kunnossa ollessaan vastaus lähes kaikkeen. Monfilsin olisi kyettävä haastamaan Djokoviciä erityisesti fyysisesti, sillä kesän aikana vähän pelanneena peli voi tuoreista jaloista huolimatta aavistuksen notkahtaa pitkässä matsissa, jos tempo pysyy tarpeeksi kovana. Aggressiivinen painostus ja Djokovicin pakottaminen puolustusasemiin voisi toimia, jos Monfilsin hyökkäyspeli kestäisi. Jos serbin käsivammat (vasen ranne sekä ilmeisesti oikea kyynärpää) oireilevat, täytyy ranskalaisen hyödyntää maksimaalisesti serbin rysty- ja syöttöongelmia. Painetta heti palautuksista ja rystypuolen kuormitusta.

Liian paljon jäänee kuitenkin jossittelun varaan, joten Djokovic vie tämän erin 3-1.

Stan Wawrinka vs. Kei Nishikori
Toinen semifinaali on etukäteen ajatellen se herkullisempi. On niin monia skenarioita siitä, miten tämä matsi etenee maaliinsa. Pitkään vähän haluttomasti pelannut Wawrinka on saanut lopulta parhaan pelinsä esiin ja myös Nishikori pelaa upeaa tennistä juuri nyt.

Wawrinkan voimapeli asettaa ottelulle tietysti jonkinlaisen leiman. Harvemmin se on Stan, joka joutuu luopumaan omasta (hyökkäys)pelistään. Nishikori on kuitenkin siinä mielessä haastava pelaaja, että hän pystyy iskemään hyvin vastaan ja tarvittaessa myös viemään peliäkin. 

Tänään hän joutunee kuitenkin keskittymään enemmän vastaiskuihin ja jollain tapaa paikkojen kyttäilyyn. Varmasti hänellä on oma sanansa sanottavana myös takakentän palloissa, joihin hän laittaa pomminvarmasti kovaa kovaa vastaan ja pyrkii myös liikuttamaan hyvillä lyöntisuunnillaan sveitsiläistä. Se onkin pelin kuvan kannalta se olennaisin asia, sillä jos Stan pääsee moukaroimaan paikaltaan on Kei varmasti pulassa. Terävät kulmat sveitsiläistä liikuttaen syövät äkkiä osan tehoista ja peli tasoittuu kummasti. 

Mielenkiintoista on myös nähdä, miten japanilainen on palautunut viiden erän Murray-ottelusta ja miten hän on käsitellyt kisan suurimman suosikin kaatamisen. Haasteelliseksi asetelman tekee tosiaan myös se, että nyt mies ei välttämättä pääse pelaamaan sitä ominta peliään, kuten Murraytä vastaan, joten ihan kotoisin olo ei japanilaisella varmastikaan ole. 

Wawrinka jatkoon erin 3-1.

07/09/2016

Ennakko: Puolivälierät II, US Open 2016

Toiset puolivälierät pelataan tänään! Tästä taas ennakot!

Andy Murray vs. Kei Nishikori
Jos illan odotetuin kamppailu Juan Martin del Potron ja Stan Wawrinkan välillä on hurjaa voimatennistä, niin tässä parissa esiin nousee hieman shakkimaisemmat otteet. Molemmat osaa toki lyödä kovaakin, mutta tiettyä shakkimaista siirtelyä on luvassa tämän parin kohtaamisessa.

Andy Murray on ollut tämän kesän ylivoimaisesti paras pelaaja. Taskussa on Wimbledonin ja Rion olympialaisten mestaruudet, enkä olisi ollenkaan yllättynyt, etteikö taskusta löytyisi sunnuntain jälkeen vielä US Openinkin mestaruus. Mies pelaa uransa parasta tennistä juuri nyt ja vaikka muutama vaikea hetki on tässä turnauksessa tullutkin, niin kovin uhattuna mies ei ole vielä ollut. Peli on ajoittain suorastaan loisteliasta, josta viimeisimpänä saatiin näyte ottelussa Grigor Dimitrovia vastaan. Murrayn pelistä on vaikea löytää heikkoa kohtaa mihin iskeä.

Tämä tekee Kei Nishikorin urakasta juuri siksi niin haastavan. Kun lisäksi miehen peli perustuu suurelta osin samoihin vahvuuksiin kuin Murraylla, niin haaste on tällä kertaa maksimaalinen. Täytyy ikään kuin roikkua mukana ja kytätä Murrayn mahdollista heikkoa hetkeä johon iskeä. Monipuolinen pelaaminen Murrayn liikuttelun ja aggressiivisen hyökkäämisen keinoin pitänee Murrayn ottelussa lähietäisyydellä, mutta vähän hankala on hahmottaa, millä japanilainen voisi hurjakuntoista, motivoitunutta ja nälkäistä Murrayta isommin tässä kohtaa horjuttaa.

Vain huono Murray voi tänään hävitä Nishikorille. Sitä ei kuitenkaan nähdä ja sitkeä Nishikori joutuu taipumaan erin 3-0.

Juan Martin del Potro vs. Stan Wawrinka
Bang, bang ja vielä kerran bang! Odotettavissa isoa lyömistä. Todella isoa lyömistä. Harmi, että tämä ottelu on yöottelu ja herkku jää monelta varmaankin väliin. Tässä voi kuitenkin olla klassikon ainekset, joten tallennukset ja jälkilähetykset tulille!

Kun kaksi tourin painavinta lyöjää kohtaa, on varmaa, että kumpikin pyrkii paukuttamaan toista ulos ottelusta. Jossain vaiheessa on kuitenkin selvää, että toisen täytyy hieman taipua ja mukautua enemmän kuin toisen. Tähän pitkälti tämä ottelu ratkeaakin. Kumpikaan pelaajista ei ole erityisen mestarillinen puolustaja, joten parempi ja tasalaatuisempi hyökkääjä on ottelun voittaja. Näiden pelaajien plan b:llä ei tätä ottelua voiteta.

Juan Martin del Potro on saanut pelinsä upeaa kuntoon ja lähtee minun papereissani pienenä ennakkosuosikkina tähän otteluun. Pitkän sairasloman aikana ja jonkin verran yhä ranteen riivaama mies on joutunut päivittämään peliään. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että del Potro on monipuolistanut peliään. Ei tarvitse olla aivan tulessa, että oma peli toimisi. Rystypuolen heikkous kämmeneen verrattuna on vielä ilmeinen, mutta lisääntynyt alakierteen käyttö on tuonut sopivan ripauksen myös malttia muuten niin aggressiiviseen peliin.

Syöttö ja kämmen ovat kuitenkin entisensä. Mielestäni ei ole suurempaa pelotetta tämän hetken miestenniksessä kuin del Potron kämmen. Wawrinkan tulee olla erityisen varovainen, ettei Delpon kämmenelle jää voimattomia tai lantion korkeudelle pomppaavia namuja, joita argentiinalainen suorastaan rakastaa lämäillä ympäri kenttää. Niistä moukareista löytyy hurja tulivoima sekä kaikki lyöntisuunnat ja mikä pahinta ne lähtevät myös juoksusta. Argentiinalaisen kämmenkrossi juoksusta on puhunut tässäkin turnauksessa monta kertaa ja tehnyt tuhoisaa jälkeä. Pelkkä ajatus siitä saa monet pelkäämään hyökkäämistä del Potron kämmenpuolelle, vaikka se olisi kuinka auki.

Stan Wawrinkakin on edennyt tässä turnauksessa melko vakuuttavasti. Pitkästä aikaa pelaamisessa on jotain järkeä. Edelleen näyttää tulevan huonoja, jopa haluttoman oloisia hetkiä, mutta pääsääntöisesti ja pitkästä aikaa mies näyttää jopa nälkäiseltä. Pelihuumori on ollut välillä jopa masentavaa ja aiheuttanut ihmetystä ainakin omalla kotisohvallani. Monesti on tullut viimeisen vuoden aikana tosiaan pohdittua, että mikä on, kun ei miestä vaan kiinnosta.

Nyt vaikuttaisi kuitenkin siltä, että mies on nyt tosimielellä liikkeellä, joten tästä saataneen aikaan huima taistelu. Stanin rysty peittoaa Delpon kevyesti voimassa ja monipuolisuudessaan, joten uskon, että argentiinalaisen rystypainotuksella sveitsiläinen tätä tehtävää lähtee ratkomaan. Painava rysty hyvällä suorahkolla latauksella pitää peruspallon lisäksi ilkeän matalana, johon pitkän argentiinalaisen on vaikea keksiä muuta kuin alakierreratkaisuja. Jos nämä jäävät lyhyiksi tai leijoiksi, on niiden päälle mukavaa rakentaa tappopaikkoja. Kaiken ajan ottaminen Delpolta pois on äärimmäisen tärkeää.

Silti päässä kytee edelleen ajatus, että Delpo on nälkäisempi, keskittyneempi, tasaisempi ja lopulta myös parempi. Stanin pelihuumori ei välttämättä ole vieläkään aivan sitä, mitä uuden Grand Slam-turnauksen voittajalta vaaditaan, varsinkin jos ja kun argentiinalainen saa isoimman vaihteen päälle.

Del Potro jatkaa erin 3-1.

06/09/2016

Ennakko: Puolivälierät I, US Open 2016

Ennakot illan ja ensi yön puolivälieriin tulevat tässä!

Gael Monfils vs. Lucas Pouille
Ranskalaisparin kohtaaminen, jonka lähtökohdat otteluun eivät turnauskuormituksen osalta voisi olla juurikaan epätasaisemmat. Gael Monfils seilaa edelleen ilman erätappioita, kun taas Rafael Nadalin edelliskierroksella tiputtanut Lucas Pouille on pelannut nyt kolmessa ottelussa peräkkäin täydet viisi erää ja turnauksen avauskierroksellakin neljä erää. On hurja ero pelaako viikon sisään 12 vai 19 erää.

Gael Monfilsin kaavio on vastaavasti tasoittunut hurjasti, kun etukäteen ajateltuna ne isoimmat karikot Milos Raonicin ja Rafael Nadalin muodossa tippuivat pois jo aiemmin ja vastassa on ollut enemmän tai vähemmän kevyemmän sarjan pelureita. Ja kun vastaan astelee nyt jo väkisinkin väsynyt Pouille, voi olla, että polku kohti seminaalia tulee olemaan lopulta harvinaisen kivuton.

Toki odotin Pouillen olevan liian väsynyt jo edellisessä ottelussaan Nadalia vastaan ja hyytyvän viimeistään matsin edetessä, mutta näin ei lopulta käynyt. Pouille pystyi viemään matsia omilla ehdoillaan pitkiä aikoja, eikä järjettömiä palloralleja päässyt syntymään. Pelit ratkeavatkin nykyisin usein niihin alle viiden lyönnin palloihin, mutta tästä joku toinen kerta.

Pouillen pelissä on hurja määrä luonnollista painoa lyöntien letkeyden ja eteenpäin virtaavan energian ansiosta. Varsinkin miehen rentoa kahden käden rystyä tuli ihailtua Nadal-ottelussa erityisen paljon. Kun sekä rystyltä, että myös kämmeneltä löytyy lyöntisuunnat joka suuntaan, on mies varsin hankala vastus kaikille ja pomminvarma top10-pelaaja tulevina vuosina. Syöttö on toimiessaan lähes loistelias, mutta ykkössyötön onnistumisprosentti jätti paljon toivomisen varaa Nadal-ottelussa.

Hyvän syöttämisen päälle miehen olisi puolivälieräasä pystyttävä rakentamaan hyvää ja monipuolista koko kentän peliä, jota nähtiin paljon Nadalia vastaan. Hän sai työnnettyä painavilla peruslyönneillään Nadalin todella kauas takarajasta ja samaa vaaditaan Monfilsia vastaan. Sieltä ei saa lyötyä juurikaan läpi, eikä avattua kulmia vastustajan liikutteluun. Pelillisesti tämä on tänään aivan välttämätöntä, varsinkin kun kroppa on väsynyt. Se on jo toinen asia, jaksaako Pouille enää tätä raakaa duunia vai meneekö homma huonontuneen liikkeen ja tasapainon tuloksena kiireessä räiskimiseksi.

Huonosti ei pelaa, eikä ole pelannut Monfilskaan. Takana on upea kovien kenttien kausi ja uusi valmentajakuvio Good to Great-akatemian kanssa on tuonut peliin tarvittavaa piristystä ja voi hyvinkin olla, että miehestä tulee vielä Stan Wawrinkan tavoin hyvästä suuri pelaaja. On tullut ikään kuin aika, ja tässä tapauksessa jopa korkein aika, ottaa miehen lahjakkuus kokonaisvaltaisesti käyttöön.

Turnauksen osalta mies on vielä tuore ja jaksaa tarvittaessa nuorta ranskalaista pidempään. Varmin tapa voittaa onkin fysiikan kautta pitämällä pallot turvallisella marginaalilla painavina, joihin Pouille pystyy iskemään vain ison riskin kautta. Monfilsin takavuosien perisynti, ajoittainen passiivisuus, jopa ajoittainen tuuppaaminen ja kultainen noutaminen on periaatteessa valttia nyt. Tämä on kuitenkin lyhytnäköistä, sillä semifinaalissa olisi oltava edelleen teräskunnossa.

Uudempi versio Monfilsista on kuitenkin aiempaa fokusoituneempi ja mielestäni myös jonkin verran aggressiivisempi. Ajoittain mies vielä tyytyy tutkailemaan ja passailemaan, mutta pääosin peli on terävöitynyt. Rento tyyli kohdistuu lähinnä hyvään fiilikseen kentällä ja liiallisesta kikkailusta on fokus siirtynyt pisteiden tekemiseen ja käytännössä siis voittamiseen. Syöttö ja peruslyönnit ovat hyvällä tasolla ja tarvittaessa jopa moukaroivat vastustajaa. Puolustuspeli ohituksineen on ollut aina hyvää ja mikäli Pouille ei väsyneenä valmistele hyökkäyksiään kunnolla, niin Monfils nauttii jälleen kevyemmän iltapalan New Yorkissa.

Monfils vie 3-0.

Novak  Djokovic vs. Jo-Wilfried Tsonga
Iltamatsina, Suomessa siis yömatsina, pelataan Novak Djokovicin ja vielä yhden ranskalaisen, Jo-Wilfried Tsongan, välinen puolivälierä. Etukäteen ajatellen tämä vaikuttaa puolivälierien tylsimmältä ottelulta, sillä en millään jaksa uskoa Tsongan pelin kestävän nousukuntoa osoittaneen Djokovicin mankelissa.

Turnaukseen rannevammaisena tullut Djokovic on saanut ranteelleen kovasti kaivattua lepoa lähes kahden kierroksen verran, kun Jiri Vesely ei lähtenyt toisella kierroksella edes viivalle ja Mikhail Youzhni heitti pyyhkeen kehään kolmannen kierroksen ensimmäisessä erässä. Neljännen kierroksen esitys Kyle Edmundia vastaan ei jättänyt oikeastaan mitään arvailujen varaan, vaan mies lanasi jo tuttuun tyyliinsä, mikä tietää kaikille muille hurjaa haastetta. Miehen kunto alkaa lähestyä piikkiään. On toki jonkinlainen kysymysmerkki, miten miehen peli kulkee tai se ranne kestää, jos ja kun serbiä päästään kunnolla testaamaan.

Ensimmäinen testi voi toki olla jopa Tsonga, sillä periaatteessa hänellä on tulivoimaa ja peli-ideaakin, jolla Djokovic voisi kaatua. On hyvä syöttö ja sen päälle rakentuva kämmenpommi, jota serbikin kyllä tottelee, mutta miehen rystypuoli ei kestä tässä vertailussa päivänvaloa. Sitä ei tee myöskään hänen mentaalinen valmiutensa haastaa Djokovicin kaltaista kärkinimeä näin kovassa paikassa. Ellei Tsonga saa kaivettua ykköspeliään esiin, jolla voisi ampua serbiä ulos ottelusta tai ainakin riepotella miestä laajalla säteellä ympäri kenttää, niin on tosiaan vaikea nähdä tässä isompia menestysmahdollisuuksia ranskalaiselle.

Djokovic kääntänee kipeästä tukikädestään huolimatta peliä rystykrosseilla Tsongan rystylle ja iskee sen saamattomuuteen armotta. Paras vastalääke kovaan hyökkäykseen on vielä kovempi hyökkäys ja tällä serbi on usein yllättänyt. Jotenkin näkisin, että ensi yönä hän ei pitkään aio kentällä viihtyä ja vie tämän nopeaan tahtiin 3-0.

01/09/2016

Reality check I, US Open 2016

Ensimmäiset kierrokset ovat nyt US Openissa takana ja on ensimmäisen yhteenvedon paikka. Otetaan käsittelyyn suosikit turnausvoiton näkökulmasta.

Novak Djokovic:
Miksi voittaa: On pelannut tänä kesänä kärkimiehistä vähiten, joten on tuorein jaloin liikkeellä. Toisen kierroksen luovutusvoitto säästi kipeätä rannetta, jalkoja ja energiaa entisestään. Peli on hakenut uomiaan kesällä, mutta pienikin parannus nostaa pelitason melko hurjaksi. Voittaa usein vähän huonommallakin pelillä. On henkisesti niskan päällä melkein kaikkia, mutta aivan erityisesti Rafael Nadalia sekä Andy Murrayta, vastaan. On pelillisesti altavastaajan asemassa oikeastaan vain Juan Martin del Potroa vastaan, jonka on finaaliin päästäkseen selätettävä todennäköisesti mm. Andy Murray.

Miksi ei voita: Peli ei ole vielä aivan tapissa itseluottamuksesta puhumattakaan. Pitkästä aikaa moni voi realistisesti haaveilla Djokovicin voittamisesta. Luovutusvoitto toi lepoa, mutta vei matsituntumaa. Ensimmäinen tosipaikka voi olla liian kova testi. Rannevamman vakavuus selviää kovemmissa peleissä, mutta jos ranne ei ole terve, rystystä katoaa liikaa tehoja turnausvoittoa ajatellen. Jos ja kun kovin suorittaminen ja voittaminen tällä erää ohi, voi kokea yllättävän kovaa painetta voittamisesta. Moni muu on paljon nälkäisempi.

Andy Murray
Miksi voittaa: Itseluottamus on pelin ohella timanttisessa kunnossa. Kuumat olosuhteet eivät ole ongelma Murraylle. Sitkeys ja hurja puolustus ovat kivenkovaa ja vastustajalta vaaditaan oman pelin ylittämistä jatkuvasti, jossa riskit virheineen kasvavat. Nopeat kentät on kuin tehty Murrayn pelille, vaikkei varsinainen pommittaja olekaan. Kontraavat puolustukset ja hyökkäykset pitävät yllä kovaa perustempoa ja monipuolinen pelaaminen niin hyökkäämisessä ja puolustamisessa luo vastustajalle tietynlaista rytmittömyyttä.

Miksi ei voita: Novak Djokovic ja Rafael Nadal ovat vielä turnauksessa mukana. Kovan paikan voitot tästä kaksikosta ovat olleet menneinä vuosina harvassa.

Rafael Nadal:
Miksi voittaa: Vaikuttaa saaneen entistä mojoaan sekä rentouttaan takaisin ja on tehnyt itsestään kesän aikana taas hyvin vaikeasti voitettavan. Uskaltaa pelata rohkeammin kuin pitkään aikaan ja on käyttänyt jo alkukierroksilla paljon ja tappavasti muun muassa kämmentään pitkin linjaa, joka on aina ollut syötön ohella yksi parhaista itseluottamusmittareita Nadalin pelissä. Liikkuu myös kevyemmän oloisesti kuin pitkään aikaan ja lyöntien laadussa on nyt tasaisuutta ja painoa aiempaa enemmän. Syötön monipuolisuus ja painavuus tuo jopa suoria pisteitä. Saanut selkeästi lisävirtaa olympialaisista, mutta varsinkin Djokovicin vaikeuksista. Uskoo pitkästä aikaa aidosti jopa Grand Slam-voiton mahdollisuuteen ja on aloittanut hyvin, eikä ns. "hae peliään", kuten takavuosina alkukierroksilla.

Miksi ei voita: Novak Djokovic edelleen mukana turnauksessa. Kestääkö vire ja/tai ranne loppuun saakka? Lyöntikäden oikutteleva ranne ei kuulosta hyvältä. Jännittääkö sittenkin vielä liikaa tärkeillä hetkillä?

Marin Cilic:
Miksi voittaa: Pelaa tällä hetkellä kuin pari vuotta sitten voittaessaan. Sai pelin tuolloin järkyttävään iskuun viimeisissä matseissaan, mutta on käytännössä jo nyt siinä iskussa. Tällä pelillä turnauksen isoin mörkö kaikille del Potron ohella.

Miksi ei voita: Pelaa tällä hetkellä kuin pari vuotta sitten voittaessaan. Sai pelin tuolloin järkyttävään iskuun viimeisissä matseissaan, mutta on käytännössä jo nyt siinä iskussa. Kestääkö peli loppuun saakka? Lisäksi ison miehen kuumuuskestävyys pitkässä turnauksessa arvoitus. Isoihin peleihin tulisi päästä minimaalisella kuormalla. 

Juan Martin del Potro:
Miksi voittaa: Paras peli on parhainta mitä olemassa. Jos peli pysyy kasassa, muut joutuvat mukautumaan Delpon peliin eikä toisinpäin. Kaikki tottelevat tätä voimaa.

Miksi ei voita: On kova yhtälö hypätä näin äkkiä pitkältä breikiltä ehdottomalle huipulle. Turnauskestävyys kahden viikon Grand Slamissä ei ole vielä paras mahdollinen ja pelitapa ei juuri salli notkahduksia terävyydessä. Iso mies, vaikka olisikin kuumuuteen tottunut argentiinalainen, saattaa hyytyä enemmän tai vähemmän tässä kuumuudessa, vai mitä Milos Raonic?

29/08/2016

US Open-kilpailu Topspinin facebookissa!

US Openin kunniaksi Tenniskoulu Topspin järjestää kisan, jonka palkintona valmennustunti vain Sinulle ja/tai kavereillesi!

Käy tsekkaamassa ja osallistu!

Ennakko: US Open 2016

Kauden viimeinen Grand Slam eli US Open paketoi tämän vuoden suurkisat. Tässä ennakko, olkaa hyvä!

Vuosi, josta piti tulla yksi yksipuolisimmista tennisvuosista, sai lopulta käänteensä heti Ranskan avointen jälkeen, kun Novak Djokovicin kone alkoi yskiä, enkä usko, että US Open tuo helpotusta.

Kauden jälkimmäinen puolisko ei ole alkanut serbille hyvin. Oli taustalla ongelmia ja vammoja tai ei, niin asiat eivät ole edenneet serbin suunnittelemalla tavalla. Suurten saavutusten jälkeen, kuten Nole Slamin sekä Roland Garrosin valloituksen, serbin henkinen tankki on ollut varmasti täysin tyhjä. On ehkä ollut vaikea löytää uutta motivaatiota ja jos myös ongelmat kentän ulkopuolella pitävät paikkansa, niin dippi suoritustasossa ei ole yllätys. 

Kun tähän lisätään miehen olympialaisissa kokema tyrmäystappio Juan Martin del Potrolle melko lailla pihalle lyötynä, on varmaa, että itseluottamuskaan ei ole nyt paras mahdollinen. Nämä ovat aina niitä tappioita, joihin kulminoituu lopulta yllättävän paljon. Aivan samaa sarjaa kuin vaikkapa Roger Federerin ensimmäinen tappio aikoinaan Rafael Nadalille Wimbledonissa tai Nadalin tappio Stan Wawrinkalle Australian finaalissa muutama vuosi sitten. Vaikka molemmat ovat ottaneet suurvoittoja vielä näiden jälkeenkin, niin jotain näissä menee aina rikki. Pelaaja ikään kuin herää unestaan ja tajuaa olevansa kuolevainen. Niin myös Novak Djokovic.

Jos miehen esiin nostama rannevamma ei ole pelkkää paineenpoistoa ison kisan alla vaan täyttä totta, voidaan mies laskea tässä vaiheessa pois kisan voittotaistelusta. Kukaan ei voita kipeällä ranteella Grand Slamiä. Rysty oletettavasti sakkaa siis serbilläkin.

Kisan suurin suosikki onkin Andy Murray, joka ratsastaa hurjalla itseluottamuksella juuri nyt. Cincinnatin finaalitappio olympialaisista väsyneenä Marin Cilicille saattoi jättää nälkää ja poistaa "pisinputkisitäjatätä"-paineita sopivasti juuri ennen Openia. Ehdottomasti siis kisan suurin suosikki.

Tosiaan, Marin Cilic ja uran ensimmäinen Masters-voitto Openin alle toi uskoa kesällä valmentajaakin vaihtaneelle kroatialaiselle. Lisäksi hyvät muistot parin vuoden takaa tuovat vanhalle mestarille varmasti positiivista energiaa. Cilicillä on tänäkin vuonna mahdollisuus mennä todella pitkälle, ehkä jopa voittoon saakka.

Hienon paluun takaisin huipulle tehnyt Juan Martin del Potro on pelaaja, jota koko porukka pelkää kuitenkin ehkä eniten. Miehen isoin peli on toimiessaan niin hurjaa, että sillä kaatuu kaikki New Yorkissa. Mutta. Miehen otteissa saattaa esiintyä ailahtelua, joten vaaran paikkoja ovat erityisesti ne vähän pienemmät ottelut alkukierroksilla. Toisella viikolla mies on hurjan vaarallinen, ellei alla ole isoa kuormaa.

Rafael Nadalin kaavio näyttää sopivan haastavalta alusta asti ja jos mies rakentaa hyvän Rion päälle myös hyvää Openia, niin mahdollisuudet ovat semifinaalin tuntumassa riippuen toki kovasti Djokovicin tilanteesta. Serbin kohtaaminen välierässä on liian paha nykyisin, mutta kenen tahansa muun ei sitä välttämättä ole. Taisteluilme on löytynyt ja Nadal on toisella viikolla usein paha. Ainakin hankala voitettava, vaikka peli ei olisikaan tapissa. Isompi menestys vaatii kuitenkin sitä, että mies pelaa rohkeasti heti turnauksen alusta saakka ja syöttää erityisen hyvin. Lyönti ei saa jäädä lyhyeksi tai joku alkukierrosten pommittaja tulee lyömään espanjalaisen ulos. 

Kaavion alapuolelta voidaan nostaa vielä olympialaiset skipannut Milos Raonic. Wimbledonin finaali antaa uskoa tekemiseen, mutta edelleen se vaikein viimeinen aita on ylittämättä. Peli jää hieman liian monotoniseksi tulitukseksi, johon parhaat pystyvät lopulta mukautumaan. En millään usko, että se voitto tulisi vielä Openissakaan, sillä kovakuntoisia tähtiä on vieläkin liikaa edessä. Muiden hiipumisten varassa siis edelleen. 

Näin käy:

Puolivälierät:
Djokovic vs Cilic
Nadal vs Raonic
Del Potro vs Kyrgios
Murray vs Nishikori

Välierät:
Cilic vs Nadal
Del Potro vs Murray

Finaali:
Cilic vs Murray

Voittaja:
Murray.

16/08/2016

Ennakko: Cincinnati Masters 2016

Heti olympialaisten perään alkaa loppukiri kohti US Openia ja tällä viikolla pelaajien tiukassa ohjelmassa on vuorossa Cincinnatin Masters. Tässä ennakko, joka on siis muutaman päivän harhainen Riosta johtuen!

Olympialaisten tapaan myös Cincinnati kärsii jonkin verran poisjäänneistä. Roger Federer laittoi pillit tältä vuodelta pussiin jo ennen Rioa ja Novak Djokovic ilmoitti jonkinasteisesta loukkaantumisesta Rion yllätystappion jälkeen. Juan Martin del Potro puolestaan ei olisi ilman karsintoja tai villiä korttia olisi mahtunut edes mukaan, joten väsyneelle argentiinalaiselle lepo tulee varmasti sopivaan paikkaan. Openiin kun on aikaa enää parisen viikkoa.

Toki moni huippupelaaja on Cincinnatiin myös löytänyt. Jopa Rion menestyjistä on suuri osa ainakin paikalla ja näillä näkymin myös viivalla. Hieman skeptinen kuitenkin heidän pelaamisen suhteen tällä viikolla kuitenkin olen. Tässä mielessä paikalla voittotaistelun suhteen onkin hieman kahden kierroksen väkeä: Rion väsyttämiä ja viime viikolla levänneitä pelureita. 

Jälkimmäiselle porukalle tarjotaankin nyt oivaa paikkaa hakea hyvää viikkoa ja Masters-voittoa sopivasti US Openin alle. Tähän joukkoon kuuluvat mm. Milos Raonic, Stan Wawrinka, Nick Kyrgios ja jossain määrin jopa Tomas Berdych. Heistä oikeastaan kaikilla on sopiva kaavio nyt hyvään tulokseen ja uskonkin, että joku heistä viikon päätteeksi voittajaksi kruunataan.

Todennäköisimpänä heistä pidän Raonicia, jolla on selkeästi ollut hieman make-or-break kauden makua. Hyviä tuloksia läpi vuoden, mutta terävin piikki tällä tasolla antaa yhä odotuttaa. Myös muut tuosta porukasta saattavat näyttää tällä viikolla. Stanin seuraava piikki voi osua jo tänne tai sitten Openiin. 

Rion porukka Andy Murrayn, Rafael Nadalin ja Kei Nishikorin johdolla tuskin taistelee mitalisijoituksista Cincinnatissa. Uskon heidän ottavan tämän viikon "treenin" kannalta ja vähän katselevan mitä tuleman pitää. Isoin fokus on varmasti jo suunnattu New Yorkiin.

Näillä siis mennään tämä viikko:

Puolivälierät:
Murray vs. Goffin
Raonic vs. Monfils
Berdych vs. Kyrgios
Tsonga vs. Wawrinka

Semifinaalit:
Murray vs. Raonic
Berdych vs. Wawrinka

Finaali:
Raonic vs. Wawrinka

Voittaja:
Raonic.

Jälkipelit: Rion Olympialaiset 2016

Palataan vielä hetkeksi olympialaisiin, vaikka Cincinnatin Masters on jo hyvällä alulla. Ennakko siihen tulossa pikapuoliin tähän perään.

Mutta siis, olipa hienot tennikset tarjolla Riosta! Kerrassaan upeita otteluita, tarinoita ja draamaa! Tämä siitäkin huolimatta, että miesten puolella voittaja ei ollut varsinkaan Novak Djokovicin tippumisen jälkeen mikään yllätys.

Naisten mestari sen sijaan oli sitä. Aivan mahdottomasti en Rionkaan kohdalla naisten otteluita seurannut, mutta Monica Puigin otteita oli varsinkin finaalissa hieno seurata. Ennakkoluulonta peliä ja nimekkäämmän pelurin tiukkaa haastamista on aina hieno seurata. Sekä tietysti niitä vilpittömiä onnen- ja riemuntunteita, kun olympiaunelma toteutuu.

Koko turnauksen ajan vaikuttikin siltä, että olympiahenki elää edelleen erittäin vahvana tennispelaajien keskuudessa ja kisat merkitsivät hyvin paljon pelaajille. Voittohetket ja pelaajien kokemat tunteet niin voittojen kuin tappioidenkin hetkillä, tuntuivat välillä kosteutena jopa omissa silmäkulmissa, ei ainoastaan pelaajien. En ihan äkkiä muista tilannetta, jossa sekä hävinnyt, että voittava pelaaja kyynelehtisivät vuolaasti ottelun jälkeen, kuten kävi Juan Martin del Potron ja Djokovicin välisessä, ensimmäisen kierroksen, ottelussa.

Novak Djokovicille kisa oli tosiaan karmea pettymys. Mies oli varmasti asettanut tämän kisan ja kirkkaimman mitalin yhdeksi kauden päätavoitteistaan, mutta lopulta kisat menivät tuloksellisesti täysin penkin alle, kun nelinpelikään ei tuonut minkäänlaista menestystä. Tappio del Potrolle oli karvas, mutta toisaalta argentiinalainen pelasi yhden elämänsä matseista, joka onkin samalla erittäin kova ehdokas tämän vuoden otteluksi. Siinä mielessä serbin ei ole syytä painaa päätä puskaan. Se oli hieno ottelu, jossa ei annettu tuumaakaan periksi ja jonka ratkaisi pääosin onnistuneet suoritukset, eivätkä niinkään kaverin virheet. Del Potro käytti paikkansa ja oli muutenkin aavistuksen edellä tekemisessään kuin ehkä aavistuksen jännittynyt Djokovic.

Del Potron paluu ehdottomalle huipulle onkin Rion kisojen parasta antia, sillä tätä on odotettu pitkään ja hartaasti. On todella sydäntälämmittävää nähdä miehen onnistuvan lukuisten ranneoperaatioiden ja pitkän tauon jälkeen. Nähdyissä onnenkyyneleissä oli niin paljon työtä ja tuskaa takana, että mies todella ansaitsi hopeansa. Tuskin maltan odottaa US Openia, sillä on kutkuttavaa nähdä, mihin mies pystyy New Yorkissa.

Andy Murray oli kuitenkin lopulta se olympialaistenniksen suurin nimi ja onnistuja. Mies ratsastaa hurjassa voittoputkessa ja on ottanut seuraavan askeleen eteenpäin varsinkin henkisesti. Miehestä huokuu itseluottamus, joka konkretisoituu pelien tärkeimmillä hetkillä tasonnostoina, eikä niinkään notkahduksina. Peli on puolustussuuntaan lähes täydellistä ja hyökkäyskin lähtee kun paikka on, ehkä vieläpä aiempaa herkemmin. Toki esimerkiksi finaalissa mies joutui del Potron pommituksessa hurjasti puolustamaan, mutta hyvin hän onnistui myös del Potron liikuttelussa ja väsyttämään jo valmiiksi väsynyttä argentiinalaista lisää. Myös Murrayta on mielenkiintoista seurata loppukauden ajan, mihin tämä hyvä vire miestä vie. Yksi iso voitto Djokovicista voisi olla jälleen mahdollista.

Työn sankarin viitan Riosta ansaitsee Rafael Nadal. Täysi uurastus niin kaksin- kuin nelinpelikentällä maksoi itsensä takaisin kultamitalin muodossa. Toki nelinpelimenestys vei ehkä mitalin kaksinpelin puolella, mutta kultamitali maistunee erittäin hyvälle. 

Tapa, jolla mies pelasi esimerkiksi nelinpelin finaalissa oli niin täynnä sitä vanhaa taistelija-Nadalia, että se saattaa heijastella myös kaksinpelin otteisiin loppukaudella. Mies kannatteli nelinpelipariaan Marc Lopezia finaalin ratkaisuvaiheessa lähes täysin ja pitkään näytti jo siltä, että espanjalaispari jää hopealle, mutta taistelu ei koskaan loppunut ja palkinto oli sen mukainen. Kaksinpelit päättyivät kahteen tappioon del Potroa ja Kei Nishikoria vastaan, mutta alla oli tosiaan jopa Nadalin mittapuulla järkyttävä määrä tennistä, varsinkin kun treeniä oli alla kaksi viikkoa ja taukoa yli kaksi kuukautta. Tappioista huolimatta positiivinen lopputulema kokonaisuudessaan. Isossa kuvassa on kuitenkin edelleen vaikea nähdä Nadalin jaloissa isoa voittoa. Rystyn pituus ei ole enää ainut ongelma, vaan myös kämmen alkaa väsynein jaloin lyhentymään vuosi vuodelta. Näissä piireissä se tietää menoa.

Jos ennen kisoja oli lukuisten poisjääntien takia huoli siitä, että olympiatennis ja sen tuoma kiima on pelaajien keskuudessa kuihtumassa, niin mielestäni se voidaan tällä erää unohtaa. Otteluissa nähtiin niin paljon tunnetta, että olympia-aatteella on selkeästi oma paikkansa huippujen keskuudessa edelleen. Se välinpitämättömyys, jota joskus näkee pelaajien otteissa jopa Grand Slameissä ja Masterseissa, loisti nyt poissaolollaan ja siis siitäkin huolimatta, että ranking-pisteet jätettiin tällä kertaa jakamatta.

14/08/2016

Ennakko: Rion olympialaiset 2016, mitaliottelut

Jep jep. Jos näistä olympiakisoista jää tenniksen osalta joku muistijälki, niin se on melko varmasti Juan Martin del Potron upeat otteet turnauksessa! Kerrassaan mahtavaa peliä! Kaikkien niiden vaikeuksien jälkeen hänelle jos kenelle tämän menestyksen suo. Ottelu Novak Djokovicia vastaan oli jo hurja näyte miehen osaamisesta, mutta vähintäänkin yhtä hieno peli oli semifinaali Rafael Nadalia vastaan. Se. Oli. Ottelu.

Mutta ei auta, finaalipäivä koittaa heti tänään, eikä eilinen enää paljon paina. Paitsi ehkä jaloissa. Lauantain taistelijat del Potron ja Nadalin muodossa ovat tiukan paikan edessä sunnuntaina.

Pronssiottelu: Rafael Nadal vs. Kei Nishikori
Tosiaan, nelinpelin kultaa jo voittanut espanjalainen on pelannut melkoisen määrän tennistä viikon, mutta myös parin viime päivän, sisään. Äkkiseltään laskien mies on ollut kentällä yksistään perjantain ja lauantain aikana noin yhdeksän tuntia. Kun alla on parin kuukauden pelaamattomuus ja noin kolmen viikon jakso treeniä ja olympiapelejä, niin sen täytyy tuntua ja näkyä sunnuntain pronssiottelussa.

Haasteet eivät kuitenkaan lopu pelkkään jaksamiseen. Vastassa on sitkeä Kei Nishikori, jolla riittää nälkää ja virtaa, mutta myös peliä, jota vastaan tuorekin Nadal joutuisi vääntämään äärimmäisen rajusti voittaakseen.

Nishikori tulee hyvin suurella todennäköisyydellä seisomaan takarajan tuntumassa ja ottamaan kaiken ajan Nadalilta pois, jolloin tämä joutuu kiireessä ja väsynein jaloin sutimaan lyöntejään vähän sinne päin. Painoa täytyisi saada lyöntiin rajusti lisää, jotta pallot eivät jää täysin namuiksi japanilaiselle, mutta Nadalin jalat eivät ole olleet ilman tätä kuormaakaan enää entisellään. Lyönti menee usein taaksepäin nojailuksi ja ylöspäin nosteluksi, jolloin Nishikori pääsee ohjailemaan ja riepottelemaan espanjalaista tuhoisasti ja tuloksena voi olla jopa teurastus. Vain Nadalin hurja taistelutahto ja mitalinälkä voi tasoittaa pelin säädylliseksi. 

Nishikori ottaa pronssia luvuin 6-2, 6-4.

Loppuottelu: Andy Murray vs. Juan Martin del Potro
Vähän samankaltainen asetelma on finaalissakin. Del Potron fysiikkaa on koeteltu rajusti jo tähän mennessä, eikä asetelma helpotu finaalissakaan. Haaste on itse asiassa melko lailla maksimaalinen nyt, sillä Andy Murray on peleineen sekä fysiikkoineen erittäin hurjassa kunnossa, vaikka otteluissa ennen semifinaalia pientä toivomisen varaa olikin.

Niin tai näin, Andy finaalissa on valmis juoksemaan vaikka kuuhun ja se jo yksinään nostaa del Potron vaatimustason todella korkealle. Ehkä jopa liian korkealle.

Jos del Potro pääsi semifinaalissa iskemään Nadalin lyhyehköihin yläkierteisiin todella tappavia kämmeniään, ei finaalin peruspelissä tule aivan samankaltaista palloa. Välipalapallot ja suoranaiset namut keskikenttään puuttuvut lähes täysin. Andyn peruslyönti on lisäksi suorempaa, ja painavampaa ahdistettunakin, jolloin pomppu jää matalammaksi ja del Potron marginaalit käyvät ahtaammiksi. Riskiä on pakko ottaa enemmän ja se kostautuu usein virheinä.

Kun alla on vielä tosiaan hurja fyysinen kuorma, niin pieni räiskimisen vaara miehen yllä edelleen leijuu. Voittaakseen argentiinalaisen on siitä huolimatta tulitettava kaikkialta. Pitkät pallot Andyn kanssa ovat tuhoon tuomittuja, sillä siinä myllyssä iso mies katkeaa varmasti.

Mahdollisuudet makaavatkin siinä, että hyvällä ja rauhallisella tekemisellä mies voi pommittaakin Andyä ulos ottelusta. Kaikki lähtee vahvasta syöttämisestä, jonka päälle mies voi Andyn loistavasta palautuksesta huolimatta yrittää rakentaa kakkos- tai kolmoslyönnin tappopaikkaa. Jos sitä ei tule, miehen tulee moukaroida niin painavasti, että tappopaikan todennäköisyys kasvaa lyönti lyönniltä.

Isoin vaikeus finaalissa vastustaja poislukien se fakta, että finaalin voittoon vaaditaan kolme erää. Murrayn tasaisuus ja sitkeys on pitkässä juoksussa niin tappavaa, että vaikea nähdä Del Potron riemukulun jatkuvan enää finaalissa. Jos Andy pääsee alussa eräjohtoon, on ilmassa jo ratkaisun makua. 

Hieno tuhkimotarina ei siis aivan saa kliimaksiaan ja Murray on toistamiseen olympiavoittaja erin 3-0 (7-5, 7-6, 6-3).