Indian Wells meni ja Miami tuli. Tässä ennakko!
Palataan kuitenkin vielä IW:n finaaliin. Täysin suvereenilta lähes kaksi erää vaikuttanut Novak Djokovic suli käsittämättömästi ottelun toisen erän ratkaisuhetkillä. En ihan hetkeen muista nähneeni häneltä, saati keneltäkään muulta kolmea tuplaa tie-breakissä. Varsinkin 5-4 tie-break-johdon kuihtuminen Roger Federerin eräpalloon kahdella perättäisellä tuplalla oli melkoinen tukotus. Eikä otteen lähes totaalinen kirpoaminen täydestä kontrollista 6-3, 4-2-tilanteessakaan ihan jokakertaista ole. Vielä kolmannessakin erässä salamannopea 2-0-johto vaihtui 2-2:een, jonka jälkeen mies pelasi äkkiarvaamatta jälleen yhtä tylysti kuin ensimmäisessä erässä.
Kummallista vuoristorataa siis Djokoviciltä, joten ei kai hänkään lopulta mikään yli-ihminen ole. Tätä tennis tietysti joskus on ja toisaalta onkin huojentavaa nähdä, että myös isot nimet tukkoilevat joskus näin.
Mutta sitten jo Miamiin.
Tukkoilustaan huolimatta Djokovic on ehdottamasti suosikki numero yksi myös Miamissa. Finaalin paras peli oli sen luokan näytöstä miehen nykykunnosta, ettei sille voi kukaan mitään, ellei mies romahda jotenkin henkisesti. Sekin vaatisi usemman tai ainakin pidemmän notkahduksen kuin Indian Wellsissä.
Federer jäi suunnitellusti Miamista pois, joten kakkossijoitetuksi nousee Indian Wellsissä omien sanojensa mukaan kuulemma "työtapaturman" Milos Raonicille kokenut Rafael Nadal. Niin tai näin, miehen peli menee pikkuhiljaa eteenpäin ja se tekee sitä myös kirjaimellisesti, sillä rohkeutta lyödä rennommin, eteenpäin lyöntiä vieden, on jo havaittavissa. Energiat eivät siis katoa taivasta kohti enää niin pahasti.
Mediassa on jo raportoitu Nadalin pyöräyttäneen toissapäivänä nilkkansa, mutta nähtäväksi jää onko sillä jälleen kerran vain paineita pienentävä vaikutus vai ottaako miehen viime viikkoina parantunut liike oikeasti taka-askeleita Miamin auringossa.
Miamin olosuhteet ovat tällä tietoa raskaat, niin kostean ja kuuman kelin kuin Indian Wellsiäkin hitaampien kenttien ansiosta. Tämä pelaa osittain Nadalin pussiin, kuten myös se, ettei mies pelannut itseään Kalifornian kuumuudessa uuvuksiin tippumalla jo kvartseissa. Isot pojat rankingin ja koon perusteella saattavat hyytyä yllättävästi näissä oloissa, kun kolmas perättäinen viikko pelejä pyörähtää kuumassa käyntiin.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä ne suosikit taitavat olla tuossa. Kuten Indian Wellsissä nähtiin, Andy Murray ei voita Djokoviciä todennäköisesti enää koskaan. No, ehkä joskus, mutta ei nykykunnossaan. Serbi on lopulta joka osa-alueella aina vähän parempi ja samankaltaiseen peliin perustuvassa pelitavassa Andy jää valitettavasti pikkuveljen asemaan. Liian tiukkaa tehnee jo semissä Nadalin kanssa.
Uuden sukupolven potentiaalisin peluri Miamissa lienee Kei Nishikori, joka sitkeydellään, pelillään ja hyvällä kaaviolla on melko helposti kvartseissa ja todennäköisesti jopa semeissä testaamassa Djokovicin kuntoa ja motivaatiota.
IW-semifinalisti Milos Raonicin uskon hyytyvän tällä kertaa viimeistään kvartseissa. Iso mies ja hitaat sekä kuumat olosuhteet on monesti liian vaikea yhtälö. Sama koskee Berdychiä.
Juan Martin del Potron (ATP-616) paluu kaksinpeleihin tuo oman mausteensa turnaukseen, joten jäädäänpä odotttelemaan miten käy Miamissa.
Puolivälierät:
Djokovic vs. Ferrer
Nishikori vs. Dimitrov
Murray vs. Wawrinka
Nadal vs. Berdych
Välierät:
Djokovic vs. Nishikori
Nadal vs. Murray
Finaali:
Djokovic vs. Nadal
Voittaja:
Djokovic.
25/03/2015
16/03/2015
Nick Kyrgios - flow-soturista Grand Slam -voittajaksi?
Nick Kyrgiosin hyvä viime yön taistelu Grigor Dimitrovia vastaan Indian Wellsissä on selvä merkki siitä, että mies tai oikeammin poika (Kyrgios) tekee tosissaan tuloaan. Kyrgiosin nilkan pyörähtäminen viime hetkellä ja ajatuksen katkeaminen pelasti Dimitrovin vielä tällä kertaa.
Tässä uusien sukupolvien kohtaamisessa tulikin selviä signaaleja myös siitä, että Dimitrov saattaa sittenkin päästä lähimmäksi Grand Slam-kannua olemalla jatkossakin "vain" Maria Sharapovan poikaystävä. Roger Federerin apinointi ei vie miestä eikä pelin evoluutiota tuumaakaan eteenpäin kohti isoimpia kannuja.
Mutta palataan Kyrgiokseen, jonka peli, asenne ja habitus ovat todella isoa, anteeksipyytelemätöntä ja varsin letkeää. Se on kieltämättä iso vahvuus, mutta samalla se voi olla myös iso heikkous, johon miehen koko peli voi tukehtua.
Kuten sanottua, Kyrgioksen peli on upeaa katseltavaa ja täysin miehen identiteetin mukaista näyttävää ja isoa pommitusta, mutta onko se sittenkin liian yksipuolista? Onko Kyrgiosilla vielä kunnon plan B:tä, jos rohkea A-peli tökkii? Huippupelin ja huonoimman pelin välimatka on liian pitkä, jotta tuloskunto pysyisi kovalla tasolla tasaisemmin.
Lisäksi miehen puolustuspeli on vielä täysin puutteellista. Ilman sitä ei isokaan peli tule lopulta toimeen. Ilman sitä vaaditaan niin hurjaa flow'ta kerta toisensa jälkeen huippunimiä voittaakseen, että pitkässä juoksussa se on käytännössä mahdotonta. On siis turha kuvitella, että nykyisellä puolustuksella Kyrgios pärjäisi isosti jo lähivuosina. Hienoja yksittäisiä voittoja tulee kyllä, mutta pitkässä turnauksessa niitä vaaditaan usein useampia.
Lisäksi miehen puolustuspeli on vielä täysin puutteellista. Ilman sitä ei isokaan peli tule lopulta toimeen. Ilman sitä vaaditaan niin hurjaa flow'ta kerta toisensa jälkeen huippunimiä voittaakseen, että pitkässä juoksussa se on käytännössä mahdotonta. On siis turha kuvitella, että nykyisellä puolustuksella Kyrgios pärjäisi isosti jo lähivuosina. Hienoja yksittäisiä voittoja tulee kyllä, mutta pitkässä turnauksessa niitä vaaditaan usein useampia.
Ison pelin uusimmat Grand Slam -voittajat kuten Stan Wawrinka sekä Marin Cilic'kin jalostivat peliään vuosia ennen kuin tarvittava taso ja varmuus löytyivät hyökkäykseen, mutta myös puolustukseen. Kyrgiosin kohdalla käynee vielä liian usein niin, että kesyttämällä ja tylsistyttämällä tämän omin peli saamalla paljon palloja takaisin peliin, ollaan voiton syrjässä kiinni. Niin kävi osittain jo eilen, kun sitkeämpi Dimitrov pystyi raastamaan ja roikkumaan vastustajaansa paremmin.
Toinen huolestettuva piirre Kyrgiosin pelissä on jonkinasteinen Monfils-syndrooma. Taitoa ja juonikkuutta on paljon, mutta joskus sitä on jopa liikaa, jolloin mies sortuu turhiin typeryyksiin ja näpertelyihin. Tekeminen menee tavallaan ylianalyyttiseksi oveluudeksi kylmän teloituksen sijaan. Tätä tapahtuu vielä liian usein ja mikä hälyttävintä sitä tapahtuu usein ns. tärkeissä palloissa. Rentous ja oveluus ampuvat tilanteissa ikään kuin yli ja tuloksena on hävitty piste joko oman virheen tai hölmön sijoituksen seurauksena, josta vastustajan on helppo sakottaa.
Toki moinen aavistuksen arroganttinenkin pelitapa pesee 100-0 sen toisen ääripään eli ylivarovaisuuden. Tilanteet vaativat kuitenkin tiettyä reikäpäisyyttä hyvällekin päälle, jossa ei ajatella juuri mitään vaan tehdään ratkaisut kylmäpäisesti teloittaen selkärangasta lähtevänä automaationa. Ei ylianalysoida, näperrellä saati sohlata.
Oman helpon virheen taakse on tenniksessä helppo piiloutua, mutta usein sen takana on pelko tai paine jostain, esimerkiksi vaikkapa vastustajan luomasta illuusiosta kaiken hakemisella. Oman virheen selittäminen itselleen on helpompaa kuin vastustajan alituisen pelotteen hyväksyminen. Vaikka oma virhe joskus vapauttaakin peliä, voi vastustaja päästä kriittisellä hetkellä liikaa karkuun. Varsinkin kokeneemmat ja huippupelaajat haistavat tämän kentän toiseen päätyyn ja käyttävät sitä joka kerta armotta hyväkseen. Monelle pelaajalle onkin helpompaa roikkua takaa-ajajana ja kaatua saappaat jalassa ikään kuin numeroita kaunistellen vailla todellisia voiton mahdollisuuksia.
Toki moinen aavistuksen arroganttinenkin pelitapa pesee 100-0 sen toisen ääripään eli ylivarovaisuuden. Tilanteet vaativat kuitenkin tiettyä reikäpäisyyttä hyvällekin päälle, jossa ei ajatella juuri mitään vaan tehdään ratkaisut kylmäpäisesti teloittaen selkärangasta lähtevänä automaationa. Ei ylianalysoida, näperrellä saati sohlata.
Oman helpon virheen taakse on tenniksessä helppo piiloutua, mutta usein sen takana on pelko tai paine jostain, esimerkiksi vaikkapa vastustajan luomasta illuusiosta kaiken hakemisella. Oman virheen selittäminen itselleen on helpompaa kuin vastustajan alituisen pelotteen hyväksyminen. Vaikka oma virhe joskus vapauttaakin peliä, voi vastustaja päästä kriittisellä hetkellä liikaa karkuun. Varsinkin kokeneemmat ja huippupelaajat haistavat tämän kentän toiseen päätyyn ja käyttävät sitä joka kerta armotta hyväkseen. Monelle pelaajalle onkin helpompaa roikkua takaa-ajajana ja kaatua saappaat jalassa ikään kuin numeroita kaunistellen vailla todellisia voiton mahdollisuuksia.
Niin tai näin, Kyrgioksella riittää vielä jonkin verran tekemistä niin pelillisesti kuin henkisestikin, mutta oikealla tiellä mies on. On selkeä oma pelitapa ja sanotaanko, että vähintäänkin lupaava pää. Pienillä lisäyksillä ja hiomisilla ollaan jo pitkällä. Isossa kuvassa australialainen onkin mielestäni potentiaalisempi historian kirjoittaja kuin Dimitrov.
12/03/2015
Ennakko: Indian Wells 2015
Pelailun makuisen helmikuun jälkeen tenniskausi jatkuu Masterseilla, joista ensimmäisenä vuoron saa Indian Wells. Paikalle saapuvat käytännössä kaikki kärkinimet, joten odotusarvot ovat vähintäänkin kovat.
Moni kärkipelaaja on pelannut Australian jälkeen säästeliäästi, mutta Indian Wellsista kausi pyörähtää kunnolla käyntiin. Amerikan kovilta kentiltä siirrytään heti kohta Eurooppaan massoille, jolloin pöhinä on jo hurjaa kun lähestytään Roland Garrosia sekä Wimbledonia.
Kuin varkain kärkinelikoksi Indian Wellsin alla on muotoutunut vanha tuttu big four, joka kulkee nyt järjestyksessä Novak Djokovic, Roger Federer, Rafael Nadal ja Andy Murray. Jotenkin tuntuukin siltä, että tämä nelikko jatkaa jyräämistään siitä huolimatta, että uusi sukupolvi jonkin verran jo uhitteleekin. Isossa kuvassa matkaa on sittenkin vielä liian paljon. Vaikea on nähdä, että esimerkiksi juuri Indian Wellsin kuumuudessa joku tämän nelikon (plus Stan Wawrinka) ulkopuolelta kisavoiton veisi, varsinkaan kukaan uudesta sukupolvesta.
Ennakkosuosikit on helppo nimetä. Djokovic ja Federer pelasivat hienon turnauksen ja finaalin viime jo kuussa Dubaissa. Oliko se esimakua tulevasta?
Mielenkiintoista tässä on myös se, että jälleen yksi ruostalainen ex-pelaaja tekee todella näyttävän entrancen ehdottoman huippunimen valmennustiimiin Magnus Normanin ja Stefan Edbergin jatkoksi. Onko seuraavaksi Mats Wilanderin vuoro? Malttaisiko mies luopua mm. leppoisasta kommentaattoriduunista ja suuren suosion saaneesta Eurosportin Game, Set ja Mats -ohjelmastaan?
Loppuun on vielä hienoa todeta, että sekä Marin Cilic että Juan Martin del Potro tekevät Indian Wellsissä paluut loukkaantumistensa jälkeen. Jälkimmäinen toki vain nelinpelissä ensimmäisen parina.
Tässä ennusteeni:
Puolivälierät:
Djokovic vs. Ferrer
Murray vs. Nishikori
Nadal vs. Dimitrov
Federer vs. Wawrinka
Välierät:
Djokovic vs. Nishikori
Nadal vs. Wawrinka
Finaali:
Djokovic vs. Wawrinka
Voittaja:
Djokovic.
(Kuva: kuvakaappaus www.atpworldtour.com -sivustolta)
Moni kärkipelaaja on pelannut Australian jälkeen säästeliäästi, mutta Indian Wellsista kausi pyörähtää kunnolla käyntiin. Amerikan kovilta kentiltä siirrytään heti kohta Eurooppaan massoille, jolloin pöhinä on jo hurjaa kun lähestytään Roland Garrosia sekä Wimbledonia.
Historiakaan ei varsinaisesti tue uutta mestaria. |
Ennakkosuosikit on helppo nimetä. Djokovic ja Federer pelasivat hienon turnauksen ja finaalin viime jo kuussa Dubaissa. Oliko se esimakua tulevasta?
Djokovic lanasi pelottavan tuttuun tyyliin finaaliin saakka ja Federer pommitti upeasti koko turnauksen ja lopulta voittoon saakka. Jää nähtäväksi millaiset arvet tai itseluottamussäröt Djokovicille tuosta tappiosta jäi. Indian Wellsissä mies on kuitenkin lähes pomminvarma finalisti, sillä hän on samalla puolen kaaviota Andy Murrayn kanssa, jolla on toki tiukka vääntö mahdollisesti jo Kei Nishikorin kanssa puolivälierissä.
Federerin kaavio on haastavampi. Samalla puolen kaaviota ovat mm. Nadal, Tomas Berdych, Stan Wawrinka ja Milos Raonic, joista hän voi toki kohdata vain kaksi. Alkukierroksetkaan eivät helpoimpia ole sillä tarjolla on mm. arvaamaton Jerzy Janowicz sekä Australiassa hänet kaatanut Andreas Seppi. Mutta eiköhän mies kaaviosta huolimatta ainakin puolivälieriin saakka mene, jossa potentiaalinen herkkupala Wawrinkan kanssa. Stanin kaudesta odotan viime vuotta tasaisempaa ja hyvin mies on vuoden aloittanutkin. Välierissä sitten mahdollisesti ja isolla kysymysmerkillä Nadal ja finaalissa Djokovic. Olisiko sittenkin liian kova urakka Federerille?
Nadal etsi Australian jälkeen tuntumaa ja erityisesti kämmentään etelä-Amerikan massoilta. Viimeisessä turnauksessaan Buenos Airesissa vaikuttikin jo siltä, että mies löysi lopulta kämmenensä, joka vaikuttaa suoraan kaikkeen, mutta ennen kaikkea miehen itseluottamukseen, jonka tärkeys on korostunut sitä mukaa kun ikää on kertynyt ja tukka harventunut.
Kovat kentät ovat kuitenkin kovat kentät ja niillä menestyäkseen kämmenen ajoituksen ja painon sekä itseluottamuksen täytyy olla piinkovaa, jotta espanjalainen menestyisi isosti. Kaavio ei ole alkukierroksilla pahin mahdollinen, mutta puolivälieristä eteenpäin (Raonic tai Grigor Dimitrov) urakkaan alkaa tulla haastetta. Jos mies on vireessä, kuten toissa vuonna, on täysin mahdollista kaataa kaikki paitsi ehkä Djokovic, sillä Nadalin paraskaan peli tällä alustalla ei vain riitä tätä Djokoviciä vastaan. Pommitusmoodissa oleva Wawrinka tai jopa aggressiivinen Federer voi kuitenkin olla semifinaalissa liian paha, jos kämmen ei täysin toimi.
Andy Murray on tilanteensa vuoksi mielenkiintoinen seurattava, mutta ei välttämättä niinkään pelillisesti. Valmentajakokeilut jatkuvat tällä viikolla Jonas Björkmanin kanssa, kun Amelie Mauresmo ei ole paikalla aavikolla.
Federerin kaavio on haastavampi. Samalla puolen kaaviota ovat mm. Nadal, Tomas Berdych, Stan Wawrinka ja Milos Raonic, joista hän voi toki kohdata vain kaksi. Alkukierroksetkaan eivät helpoimpia ole sillä tarjolla on mm. arvaamaton Jerzy Janowicz sekä Australiassa hänet kaatanut Andreas Seppi. Mutta eiköhän mies kaaviosta huolimatta ainakin puolivälieriin saakka mene, jossa potentiaalinen herkkupala Wawrinkan kanssa. Stanin kaudesta odotan viime vuotta tasaisempaa ja hyvin mies on vuoden aloittanutkin. Välierissä sitten mahdollisesti ja isolla kysymysmerkillä Nadal ja finaalissa Djokovic. Olisiko sittenkin liian kova urakka Federerille?
Nadal etsi Australian jälkeen tuntumaa ja erityisesti kämmentään etelä-Amerikan massoilta. Viimeisessä turnauksessaan Buenos Airesissa vaikuttikin jo siltä, että mies löysi lopulta kämmenensä, joka vaikuttaa suoraan kaikkeen, mutta ennen kaikkea miehen itseluottamukseen, jonka tärkeys on korostunut sitä mukaa kun ikää on kertynyt ja tukka harventunut.
Kovat kentät ovat kuitenkin kovat kentät ja niillä menestyäkseen kämmenen ajoituksen ja painon sekä itseluottamuksen täytyy olla piinkovaa, jotta espanjalainen menestyisi isosti. Kaavio ei ole alkukierroksilla pahin mahdollinen, mutta puolivälieristä eteenpäin (Raonic tai Grigor Dimitrov) urakkaan alkaa tulla haastetta. Jos mies on vireessä, kuten toissa vuonna, on täysin mahdollista kaataa kaikki paitsi ehkä Djokovic, sillä Nadalin paraskaan peli tällä alustalla ei vain riitä tätä Djokoviciä vastaan. Pommitusmoodissa oleva Wawrinka tai jopa aggressiivinen Federer voi kuitenkin olla semifinaalissa liian paha, jos kämmen ei täysin toimi.
Andy Murray on tilanteensa vuoksi mielenkiintoinen seurattava, mutta ei välttämättä niinkään pelillisesti. Valmentajakokeilut jatkuvat tällä viikolla Jonas Björkmanin kanssa, kun Amelie Mauresmo ei ole paikalla aavikolla.
Loppuun on vielä hienoa todeta, että sekä Marin Cilic että Juan Martin del Potro tekevät Indian Wellsissä paluut loukkaantumistensa jälkeen. Jälkimmäinen toki vain nelinpelissä ensimmäisen parina.
Tässä ennusteeni:
Puolivälierät:
Djokovic vs. Ferrer
Murray vs. Nishikori
Nadal vs. Dimitrov
Federer vs. Wawrinka
Välierät:
Djokovic vs. Nishikori
Nadal vs. Wawrinka
Finaali:
Djokovic vs. Wawrinka
Voittaja:
Djokovic.
(Kuva: kuvakaappaus www.atpworldtour.com -sivustolta)
02/03/2015
Viikon voittajat: Federer, Ferrer, Nadal, Nieminen...
Pitänyt pientä lepoa ja talvilomaa Australian jälkeen. Myös blogin osalta on haettu virtaa kohti kevättä.
Helmikuu on muutenkin jokseenkin väritön, kun mitään suurkisaa ei ole tarjolla. Kisoja toki riittää, mutta kun suurimmat nimet hajaantuvat eri puolille palloa, niin vähän sellainen piirikunnallisten maku turnauksissa on ja kokonaisuutta on vaikea hahmottaa.
Paljon on kuitenkin puhuttu uuden sukupolven maihinnoususta ja kyllä, myös minun toimesta. Viime viikko antoi voittajalistallaan (Roger Federer, Rafael Nadal ja David Ferrer sekä tietysti nelurissa muuan Nieminen... Hyvä Jarkko!!!) jälleen viitteitä siitä, että suuremman luokan invaasio on sittenkin vielä unelma.
Roger Federer pelaa Australian pettymyksen jälkeen jälleen korkealla tasolla aggressiivistä tennistään. Peliä, johon poikaset eivätkä aina kärkinimetkään löydä vastauksia. Esimerkiksi syöttämisen taso on ajoittain käsittämätön, mutta myös se, kuinka suvereenisti mies hoitaa näitä nuoria uuden sukupolven haastajiaan kerta kerran jälkeen. Kovilla kentillä paras kolmesta -otteluissa nähdään vielä pitkään vaarallinen Federer. Massoilla hiipuminen jatkunee tänä vuonna, mutta sanoisin, että silloinkin vain tuttuja kärkinimiä vastaan. Poikaset odottavat vuoroaan ainakin vuoden.
Rafael Nadaliin on monen usko jo mennyt. On vammoja, taukoja, comebackejä, vammoja, taukoja ja jälleen kerran comebackejä. Itse lupasin palata aiheeseen kun massakausi on takana, mutta annankin sen jo nyt. Mies avasi massat kahdella turnauksella etelä-Amerikassa, joista jälkimmäinen oli jo voitollinen. Voitto oli kuitenkin jossain mielessä jopa sivuseikka, sillä pitkään kateissa ollut kämmen löytyi ja se lieneekin viime viikon suurin juttu Nadalille itselleen. Vaikka Nadalia pidetään edelleen mentaalisena eläimenä on kaikki lopulta kiinni kämmenestä. Syöttö, rysty, peli, itseluottamus, rohkeus, kaikki. Kun kämmen toimii, minkä tahansa voittaminen on jälleen mahdollista. Ja edelleen, voittaminen ruokkii voittamista, joten voittava kierre on saatu nyt liikkeelle vaikka todelliset mittarit viime viikolta puuttuivatkin. Pala palalta Nadal kasaa itseään ja voisin kuvitella, että toukokuussa Ranskassa peli on jälleen pelottavan valmista. Se voi olla sitä jo kovilla kentillä Amerikan Masterseissa.
Viime vuoden aikana tuli vähän sellainen tunne, että David Ferrerin eväät alkavat olla syöty. Acapulcon voitto tutulla jyräyksellä oli kuitenkin selvä viesti siitä, että jotain on vielä tankissa jäljellä. Aivan kuten Nadal ja Federer, niin myös Ferrer parantaa voiton siivittämänä kohti kevättä. Euroopan massoilla mies on hankala vastustaja kaikille tänäkin vuonna. En usko, että uusi sukupolvi hätyyttelee tätäkään miestä sen pahemmin kevään massoilla. Vaikeata se tulee olemaan myös Indian Wellsissä ja Miamissa.
Helmikuu on muutenkin jokseenkin väritön, kun mitään suurkisaa ei ole tarjolla. Kisoja toki riittää, mutta kun suurimmat nimet hajaantuvat eri puolille palloa, niin vähän sellainen piirikunnallisten maku turnauksissa on ja kokonaisuutta on vaikea hahmottaa.
Paljon on kuitenkin puhuttu uuden sukupolven maihinnoususta ja kyllä, myös minun toimesta. Viime viikko antoi voittajalistallaan (Roger Federer, Rafael Nadal ja David Ferrer sekä tietysti nelurissa muuan Nieminen... Hyvä Jarkko!!!) jälleen viitteitä siitä, että suuremman luokan invaasio on sittenkin vielä unelma.
Roger Federer pelaa Australian pettymyksen jälkeen jälleen korkealla tasolla aggressiivistä tennistään. Peliä, johon poikaset eivätkä aina kärkinimetkään löydä vastauksia. Esimerkiksi syöttämisen taso on ajoittain käsittämätön, mutta myös se, kuinka suvereenisti mies hoitaa näitä nuoria uuden sukupolven haastajiaan kerta kerran jälkeen. Kovilla kentillä paras kolmesta -otteluissa nähdään vielä pitkään vaarallinen Federer. Massoilla hiipuminen jatkunee tänä vuonna, mutta sanoisin, että silloinkin vain tuttuja kärkinimiä vastaan. Poikaset odottavat vuoroaan ainakin vuoden.
Rafael Nadaliin on monen usko jo mennyt. On vammoja, taukoja, comebackejä, vammoja, taukoja ja jälleen kerran comebackejä. Itse lupasin palata aiheeseen kun massakausi on takana, mutta annankin sen jo nyt. Mies avasi massat kahdella turnauksella etelä-Amerikassa, joista jälkimmäinen oli jo voitollinen. Voitto oli kuitenkin jossain mielessä jopa sivuseikka, sillä pitkään kateissa ollut kämmen löytyi ja se lieneekin viime viikon suurin juttu Nadalille itselleen. Vaikka Nadalia pidetään edelleen mentaalisena eläimenä on kaikki lopulta kiinni kämmenestä. Syöttö, rysty, peli, itseluottamus, rohkeus, kaikki. Kun kämmen toimii, minkä tahansa voittaminen on jälleen mahdollista. Ja edelleen, voittaminen ruokkii voittamista, joten voittava kierre on saatu nyt liikkeelle vaikka todelliset mittarit viime viikolta puuttuivatkin. Pala palalta Nadal kasaa itseään ja voisin kuvitella, että toukokuussa Ranskassa peli on jälleen pelottavan valmista. Se voi olla sitä jo kovilla kentillä Amerikan Masterseissa.
Viime vuoden aikana tuli vähän sellainen tunne, että David Ferrerin eväät alkavat olla syöty. Acapulcon voitto tutulla jyräyksellä oli kuitenkin selvä viesti siitä, että jotain on vielä tankissa jäljellä. Aivan kuten Nadal ja Federer, niin myös Ferrer parantaa voiton siivittämänä kohti kevättä. Euroopan massoilla mies on hankala vastustaja kaikille tänäkin vuonna. En usko, että uusi sukupolvi hätyyttelee tätäkään miestä sen pahemmin kevään massoilla. Vaikeata se tulee olemaan myös Indian Wellsissä ja Miamissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)