24/12/2019

Hyvää Joulua!


Joulu on vihdoin täällä ja on aika hiljentyä joulun viettoon.

Toivotankin erittäin hyvää joulua ja loistavaa uutta vuotta kaikille blogin lukijoille, Topspinin asiakkaille, yhteistyökumppaneille, valmentajakollegoille ja tennisfaneille!

Palataan ensi vuonna asiaan! Hienoja juttuja tulossa!

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Juuri sopivasti ennen lahjojen jakoa on aika jakaa blogin odotetut ja perinteiset vuoden paras-palkinnot! Raati on päätynyt yksimielisesti seuraaviin palkittuihin.

Vuoden paras: Rafael Nadal
Perustelut luukussa 1.

Vuoden tulokas: Felix Auger-Aliassime
Tasaista tekemistä ja tulee ensi kaudella nousemaan vielä korkeammalle.

Kunniamaininta: Jannik Sinner. #NextGen-turnaus tyylillä kotiin täysin suvereenillä esityksellä. Iso peli, jota kaikki tottelee.

Vuoden kehittyjä: Daniil Medvedev
Mikä loikka! Mikä syksy! Finaalia finaalin perään. Kaksi Masters-voittoa, US Open finaali. Ensi vuonna ehdottomasti yksi suurimmista suosikeista missä ikinä pelaakin. Vai löytyikö hallikisoista sittenkin vastalääke venäläisen kaatamiseksi? Katso luukku 9.

Vuoden eläkeläinen: David Ferrer
Taistelija vailla vertaa. Treenaaja vailla vertaa. Työmyyrä vailla vertaa. Lienee yksi suurimmista bigfour-aikakauden uhreista. Hyvä käytännössä kaikkialla, mutta ei missään riittävän hyvä. Grand Slam-mestaruus olisi sopinut tähän tarinaan.

Kunniamaininta: Andy Murray. Hyvä yrityshän se oli.

Vuoden comeback: Andy Murray
Antwerpenin voitto uudella lonkalla, mutta vanhalla pelillä. Silti uskomaton nousu takaisin ATP-voittajaksi. Mutta jos aikoo jatkaa näin, tarvitsee uuden lonkan jo 2021. Aggressiivisuutta tarvitaan lisää ja rajusti. Vanha jauhaminen oli päättää uran. Olisi uuden Murrayn paikka.

Vuoden kostea silmäkulma: Davis Cup: Suomi vs. Itävalta
Emil Ruusuvuoren Dominic Thiem-voitto. Harri Heliövaaran taistelutappio. Suomalainen Davis Cup-tunnelma. Areenaa kiertäneet aallot. Niukka tappio. Huikea viikonloppu tappiosta huolimatta! Uskomaton fiilis!

Vuoden ottelu: Stan Wawrinka vs. Stefanos Tsitsipas, Roland Garros
Uusi sukupolvi olisi tarvinnut juuri tämänkaltaisen voiton. Kipeästi. Nämä täytyy kääntää ensi kaudella. Uskottavuuden nimissä alkaa olla pakko.

Kunniamaininta: Novak Djokovic vs. Roger Federer, Wimbledon. Peli oli kaikkea helvetin ja taivaan väliltä meille kaikille. Hurja ottelu, jossa näkyi huimasti myös paineiden vaikutus mestareidenkin suoritustasoon.

Vuoden valmentaja: Carlos Moya
Saa Nadalista irti hirmuisia tehoja edelleen ja teki tästä historian vanhimman kauden lopun ranking-ykkösen. Peli kehittyy ja suurvoittojakin tulee. Tämän vuoden yksi iso teema oli syöttäminen, sillä "ilmaisia" pisteitä ei tule koskaan liikaa.

Vuoden paha poika: Nick Kyrgios
Listan kestomenestyjä. Vei kuitenkin tänä vuonna pahuudet jälleen uusiin sfääreihin. Mollaa kaikkia kaikkialla. Kentällä, kentän ulkopuolella, somessa, pukkarissa. Ei näin. Ei hitto sentään, ei näin.

Vuoden potilas: Andy Murray
Lopetti ja tuli takaisin. Muun ajan sairasvuoteella.

Vuoden moka: Feliciano Lopez ja koppi
Mitä ihmettä hän oikein ajatteli? Entä mitä hän ei tajunnut? Että säännöt eivät olekaan muuttuneet? Palloa ei edelleenkään ottaa ilmasta kiinni, vaikka se olisi menossa ulos.

Vuoden yllätys: Big threen dominoinnin jatkuminen
Ei vieläkään isoa kiilaa isojen poikien isoon menestymiseen. Masters-tasolla alkaa kuitenkin jo paukut riittää, mutta Grand Slamien ajan on tultava 2020.

Vuoden uutuus: Uusittu Davis Cup
Yllätyin lopulta semipositiivisesti. Pienillä viilauksilla voisi olla erittäinkin toimiva konsepti. Vähemmän kuitenkin jengejä finaaleihin on aivan must. Lisäksi perinteisiä Davis Cup-kotiyleisötunnelmia tulee silti ikävä. Nyt Espanjan menestyminen kotiareenalla pelasti tapahtumaa paljon. Minkälainen olisi finaalitunnelma, jos isäntämaa ei olisi mukana? Voidaan myös miettiä millainen hurmos Suomen kotiottelussa oli syyskuussa. Olisiko se mahdollista muualla?

23/12/2019

Joulukalenteri #23: Kentän pituus

Luukussa 23 lukuun 23 liittyvä pikainen tennisfakta. Tenniskentän pituus on 23 metriä ja 77 senttiä eli 78 jalkaa.

22/12/2019

Joulukalenteri #22: Hallikilot

Luukku 22 ja hallikilot! Mailojen jännityskireydet eli ns. kilot laskevat näköjään ajan saatossa. Juuri eilen jännitin yhden mailoistani ja laitoin siihen juurikin 22 kiloa.


Muistan kuinka vielä noin reilu kymmenen vuotta sitten laitoin Babolatin Pure Drive Team-mailoihini, toki ns. punttikoneella, noin 27-28 kilon jännityksen. Toki silloinen jänteeni, Kirschbaumin Super Smash oli yksi löystyvimmistä jänteistä, joten ensimmäisen tunnin jälkeen mailan jännitys oli todennäköisesti jo kilon tai kaksi löysempi, jolloin liikuttaisiin noin 25-26 kilon jännityksissä. Toki punttikoneen kilomäärä on aina suuntaa antava, eikä aivan niin tarkka kuin sähkökäyttöisten, jollaisen muuten ostin tänä kesänä.

Muutamien käsivaivojen sekä mailan, että jänteiden vaihtojen jälkeen kilot ovat kuitenkin siis tippuneet. Mailanikin ovat nykyään löysemmät kuin aiemmin. Käyttämäni jänteet ovat kuitenkin suhteellisen jäykkiä, sillä vaadin osumalta hyvää tuntumaa ja tiettyä tunnetta, kierteen puremista palloon, eikä se löysällä jänteellä onnistu.

Mailan ja jännityksen kanssa kannattaakin olla tarkkana ja kuunnella tarkalla korvalla varsinkin kättä. Löysempi maila ja/tai jännitys, löysempi ja/tai ohuepi jänne saattavat auttaa nopeastikin käsivaivoihin.

21/12/2019

Joulukalenteri #21: Emil Ruusuvuori ja #NextGen

Luukkuja ei ole enää montaakaan jäljellä ja joulu on jo lähes ovella! Luukussa 21 ensi kaudella 21 vuotta täyttävän Emil Ruusuvuoren kausipovaus.

Emilin peliä ja tilannetta on seurattu blogissakin suhtellisen tarkasti varsinkin tämän syksyn aikana, joten taustoja voi lukea täältä, täältä, täältä ja vielä täältäkin. Mutta kun taustoitetaan näitä juttuja vielä puolentoista vuoden takaisella jutulla Davis Cup-ottelusta Liettuaa vastaan tai parin vuoden takaisella joulukalenterilla, niin aletaan nähdä Emilin ihanaa ja todellista kehityskaarta hieman pidemmälläkin perspektiivillä. Eteenpäin on menty. Rajusti. Ja hyvä niin!

Kurkistus kristallipalloon kertoo kehityksen jatkuvan ensi kaudella. Milanon NextGen-turnaus alle 21-vuotiaille pelaajille tulee olemaan selviö, sillä Emilin ranking painuu reilusti alle sadan ja jos nyt jotain pitäisi veikata, niin loppuvuoden ranking 2020 tulee olemaan 74. Toki tämä vaatii kehittymisen lisäksi myös terveen kauden.

Alkukaudesta Emilillä on herkullinen tilaisuus kerätä pisteitä ja kokemusta ATP-tasolta, sillä puolustettavia pisteitä ei juuri ole. Kesän ja syksyn (2019) hyvä menestys Challengereissä puolustettavine pisteineen tulee toki ensi kesän kohdalla vastaan, mutta muutama hyvä ATP-suorituspiikkaus kattaa nuo pisteet mainiosti ja se tietää nautinnollista ranking-nousua.

Nousu vaatii kuitenkin kovaa duunia, sillä myös vastustajien taso nousee rajusti. Huima vuosi on kuitenkin tulossa, joten tsemppiä Emil!!!

Nautitaan peleistä, sillä kohta sitä kirkkaimpien valojen tennistä voi alkaa katsomaan taas suomalaisin silmälasein!

PS. Olethan muuten kuunnellut tuoreimman OlympiaCastin, jossa Emiliä haastattelee Hyvinkään Tennisseuran kuntosarjassa kauhua kämmenellään niittävä Ilkka Palomäki.


20/12/2019

Joulukalenteri #20: Roger Federerin Grand Slamit

Luukku 20! Rogerin Slamit!

Käytännössä tarina voisi olla täysin sama kuin viime vuonna, mutta tällä kertaa tulee muistaa, että Wimbledonissa Roger kävi pisteen päässä uran 21. Grand Slam-mestaruudesta. Siksi tuntuisi kurjalta kirjoittaa Federer täysin ulos näistä ympyröistä.

Esteitä matkalla lisämestaruuksiin alkaa kuitenkin olla vuosi vuodelta enemmän ja voittosaumat ovat käymässä vähiin samaa tahtia.

Nuoria haastajia Federer on pystynyt pitämään kurissa hyvinkin ansiokkaasti, mutta iän karttuessa fysiikka tulee antamaan askel askeleelta enemmän periksi. Tätä tasoitusta ei Federerkään voi enempää oikein antaa. Kun myös Novak Djokovic ja Rafael Nadal vaikuttavat pystymään pitämään vielä tasonsa, niin ei heidänkään tarjoama uhka ole ainakaan heikentymässä lähivuosina.

Suurin uhka on kuitenkin luonnollisesti fysiikka. Federer ei ole koskaan pelannut varsinaisesti sen kautta, mutta on tunnustettava tosiasiat. Kauden aikana nähtiin kuinka Federer ei aina päässyt pelinsä päälle, vaan joutui lyömään liian paljon epästabiileista lyöntiasennoista, joissa jalkatyö ei ollut enää lähelläkään tarvittavaa tasoa. Silloin pelaaminen jää liiaksi loistavan käden taikatemppujen varaan. Isoimmin tämä hidastuminen näkyi kovatempoisella hallikaudella, jossa Federer on ollut tunnetusti parhaimmillaan. Nykyisin liikkeeseen joutuessaan, hän menettää rajusti aggressiivisuuttaan. On todennäköistä, että hidastuminen kiihtyy tulevalla kaudella. 

Toinen Grand Slameihin vaikuttava fyysinen rajoite tulee pitkästä turnauksesta ja pitkistä otteluista. Federerin taso heittelee pahimmillaan nyt jo melkoisella haitarilla Grand Slamien aikana. Hyvän ja huonon päivän ero alkaa olla liian suuri. On vähän päivästä (ja kuormasta) kiinni, millaisella jalalla maesro peliin ilmestyy.

Kolmas iso kaski on puhtaasti mentaalinen. Valitettavasti Wimbledonin finaalitappion jälkeen tuli monelle mieleen, ovatko voittamisen paine tai jopa pelko käymässä ylivoimaiseksi, kun tiedetään, ettei mahdollisuuksia enää montaa tule. Myös Djokovicin Federerille tarjoilema henkinen kuorma tulee muistaa. Mitä ihmettä kahden perättäisen ottelupallon tilanteessa oikein tapahtui?

Niin tai näin, pysyn kannassani, että Rogerin Slamit on nyt nähty. Vai olisiko Wimbledonissa sittenkin vielä sauma?

19/12/2019

Joulukalenteri #19: Rafael Nadalin Grand Slamit

Myös luukun 19 aihe on joulukalenterin vakiokamaa. Tänä vuonna luukusta 19 kurkistaa Rafael Nadalin Grand Slamit.

Viime vuonna visioin luukussa 17, että Nadal jäisi uran Grand Slameissään juuri tähän, mutta tämän kauden kaksi voittoa ovat sekoittamassa sittenkin visioitani. Vai ovatko sittenkään?

Vaikka kevään massakausi oli Nadalille vaikea, nappasi hän siitä huolimatta Roland Garrosilla jo uransa 12. Slam-voiton. Ja vaikka vire piti tänä vuonna hyvin läpi kesän, niin silti loppukesän US Open-voittoa voi pitää jokseenkin yllättävänä. Ei tämän pitänyt olla enää tässä vaihessa Nadalin uraa enää edes mahdollista. Toisaalta, eipä se finaalitappio tosiaan kovin kaukana ollutkaan.

Edelleen validi kysymys kuitenkin on, voiko Nadal vielä ottaa Grand Slam-voiton muualta kuin Ranskasta?

Ehkä. Ehdottomasti ehkä. Sillä tämän vuoden voitoillaan Nadal pääsi ensimmäistä kertaa urallaan yhden voiton päähän Roger Federeristä, joka on pitänyt listan kärkipaikkaa yli vuosikymmenen, siinä sivussa uusia ennätyslukemia luoden. Näin lähellä ollessaan Nadal on varmasti nälkäinen, mutta alkaako hän samaan aikaan kokea painetta aiheesta. Monesti ne pienet lisäpaineet näkyvät ikääntyvien pelaajien otteissa, kun on mahdollisuus tehdä jotain uniikkia. Tähän voi Nadalkin kapsahtaa, vaikka aikaa hänellä sittenkin vaikuttaisi vielä olevan. 

Mutta. Nuoret tulevat. Dominic Thiem voi hyvinkin olla jo ensi vuonna liian kova massalla Nadalille, jos hän onnistuisi jotenkin kääntämään pelin pois rystykulmastaan. Kovilla kentillä vanhat tutut mestarit Novak Djokovic ja Federer ovat edelleen ehkäpä liian kovia Nadalille. Niin ja mitä tekee Federer? Askel hiipuu, mutta olisiko sittenkin vielä paikka iskeä Australiassa tai Wimbledonissa?

Sitä jäämme miettimään huomiseen, mutta Nadalin kohdalla ehkä noin 1-2 Slamiä vielä. Viilaan ennustetta yhdellä ylöspäin. 20 ja tasapeli.


18/12/2019

Joulukalenteri #18: Laatikollinen palloja

Luukusta 18 paljastuu lahjavinkki vaikka itselle! Laatikollinen eli 18 purkkia loistavia RS-palloja (Black Edition tai Tour Edition) Tenniskoulu Topspiniltä vain hintaan 120€! Toki myös pienemmät määrät mahdollisia, kuten esimerkiksi 3 purkkia hintaan 20€!

Pallot ovat valloittaneet blogin pallorankingin sijat 1. ja 2. ja ovatkin juuri tämän takia Topspinillä myynnissä. Tilaa, testaa ja ihastu sinäkin!

Ota yhteyttä!

17/12/2019

Joulukalenteri #17: Kesäjänteen paksuus 17G

Luukku 17 ja sieltä nostetaan kesäisin käyttämäni jänteen paksuus eli 17G, mikä tarkoittaa 1/17 tuumaa. Tarkalleen ottaen 17G on jänteiden paksuutena eurooppalaisittain tuttavallisemmin 1.23-1.25mm.

Kesäisin varsinkin massalla pelatessa jänteet joutuvat lian ja pölyn sekä usein myös lisääntyneen kierteen vuoksi hieman kovemmalle kulutukselle, joten jänteen lisäpaksuus talvikauteen verrattuna on hyvä vaihtoehto. Itselläni on käytännössä aina samaa jännettä kahdella eri vahvuudella, joista ohuempaa 18G (1/18 tuumaa) eli 1.20mm jännettä käytän sisäkaudella.

16/12/2019

Joulukalenteri #16: Novak Djokovicin Slamit

Luukku 16 tarjoilee joulukalenterin kestoaiheen luukun numeron toki vuosi vuodelta vaihtuen. Nyt luukussa 16 on siis Novakin Grand Slamit.

Viime vuonna Novakin Slamit aukesivat analyysin ja historiapeilauksen kera luukussa 14.

Tänä vuonna Slamejä tuli jälleen kaksi lisää. Tahti on ollut hurja ja viiden viime vuoden aikana voittoja on kertynyt yhdeksän ja peräti neljänä vuotena näistä viidestä on tullut vähintään kaksi Slamiä per vuosi. Loukkaantumiskaudella 2017 Rafael Nadal ja Roger Federer korjasivat kaksi Grand Slamiä per mies, joten joukossa on siis jopa yksi nollavuosi. Siinäkin valossa tuo yhdeksän mestaruutta on varsin kova lukema viiteen vuoteen. Puheet edellisluukun vuosikymmenen pelaajasta eivät ole tuulesta temmattuja.

Arviointi siitä, mihin Djokovic lopulta päättyy on tässä vaiheessa uraa turhamaisuudessaan turhaa, mutta lopulta myös äärimmäisen mielenkiintoista. On äärimmäisen kutkuttavaa seurata mikä Djokovicin lopulta pysäyttää? Missä vaiheessa esimerkiksi aika alkaa ajamaan Djokovicin kuluttavan pelityylin ohi? Ovatko viime vuosina tulleet vammat sittenkin merkki siitä, että vaikka Djokovicin kehonhuolto hakee vertaistaan, niin paikat eivät sittenkään kestä tätä rääkkiä mille mies itseään altistaa? Entä jos tulivoiman tai ennemminkin pelillisen aloitteellisuuden lisääminen omaan peliin ei koskaan tapahdu tai toimi toivotusti ja Grand Slamien voittaminen loppuukin nyt kuin seinään? Varsinkin kun uusi sukupolvi pystyy haastamaan entistä tiukemmin myös fyysisesti.

Siinä on paljon kysymyksiä pohdittavaksi. On selvää, että myös Djokovicin on nyt, 32-vuotiaana, herättävä samaan tosiseikkaan Nadalin ja Federerin tavoin, että uran pidentäminen vaatii entistä aggressiivisempaa pelitapaa.

Toistaiseksi uskon kuitenkin edelleen Djokovicin venymiskykyyn ja jopa jonkin sortin dominointiin lähivuosina, jos terveys sen vain sallii. Pitäydynkin viime vuoden kannassani, että Djokovic tulee nappaamaan sen 19 Grand Slamiä.

15/12/2019

Joulukalenteri #15: 2010-luvun valtias

Luukusta 15 paljastuu miesten puolella eniten Grand Slami-voittoja 2010-luvulla napannut pelaaja. Määrä on luonnollisesti 15 kappaletta ja niiden takana on tietysti Novak Djokovic.

Mennäänkö pahasti metsään, jos julistetaan Djokovic vuosikymmenen pelaajaksi?

14/12/2019

Joulukalenteri #14: Uudet mailat! (2019)

Luukku 14 ja "uran" 14 mailahankintaa!

Viime helmikuussa hankkimani uudet mailat, Headin Graphene Touch Prestige Pro't, ovat laskujeni mukaan siis 14. mailat niiden 35 vuoden aikana, jota olen lajia harrastanut.

HEAD Graphene Touch Prestige Pro.

Olen tietoisesti ja toistaiseksi jättänyt tämän mailanvaihtoprojektin liittyvän tarinan kertomatta, sillä vaikka uudet mailat, istuvat käteen varsin mallikkaasti, niin saatoin kesän aikana saada niiden johdosta itselleni orastavan tenniskyynärpäävaivan. Siksi en juuri nyt olekaan oikein varma siitä, mitä tulen mailojen kanssa tekemään, joten loistavasta mailasta ja sen tuomasta lisäpotkusta huolimatta seuraan tilanteen kehittymistä ja alan hehkuttamaan mailoja varauksetta vasta kun käden oireilu loppuu. Toivottavasti loppuu.

Pelasin uusilla mailoillani hallikaudella helmikuusta toukokuuhun ilman minkäänlaista kipua, mutta massalle siirryttäessä painavampi maila lisäpainoineen väsytti käden jo ensimmäisestä treenikerrasta aivan eri tavalla kuin hallissa. Sen jälkeen käsi ei tuntunut palautuvan millään koko kesän aikana, vaikka lisäpainot poistin heti ensimmäisen tunnin jälkeen. Syksyn aikana käsi on jälleen pikkuhiljaa tervehtynyt, mutta aivan oireeton se ei vieläkään siis ole.

Syy mailanvaihtoon oli kiteyttäen tehottomuuden tunne. Laitoinkin edelliset mailani Wilson Bladet 98 kiertoon parin vuoden kohdalla, sillä tunne, etten saanut niillä enää tarpeeksi ruutia lyönteihini oli vahva. Olin käyttänyt mailoissa pieniä lisäpainoja lisää kärkipainoa tuomaan, mutta testattuani reilu 10 grammaa painavampia Headejä, olin melko vakuuttunut uusien mailojen tarjoamasta lisäpuhdista lyönteihini, varsinkin kun niissäkin oli vielä joitakin grammoja lisäpainoja pientä kärkipainoisuutta tuomassa.

Wilsonin Bladeillä olin pelannut putkeen noin kymmenen vuotta kolmen eri version/sukupolven kanssa, joten päätös uusiin mailoihin siirtymisestä ei ollut ihan helppo. Pidän Bladen balanssista ja tatsista, sillä se on melko stabiili ja perus all-around-maila, jolla kaikki tekeminen tuntuu melko helpolta ja luonnolliselta. Tuskailin kuitenkin sen voimantuoton kanssa. Kun Bladien uusimmat kaksi sukupolvea eivät myöskään istuneet käteen enää aivan samoin kuin nämä aikaisemmat sukupolvet, niin päätös mailan vaihtamisesta oli lopulta helppo.

Mutta kuten aina, mailanvaihto on riski. Myös aivan ensimmäiset käyttämäni Bladet (K Factorit a.k.a. kädentappajat) vajaa kymmenen vuotta sitten toivat riesakseni elämäni ensimmäisen käsiongelman, golfkyynärpään, johon toki saattoi liittyä muutakin tekijää kuin uudet tennismailat, mutta tuon episodin jälkeen olen ollut hyvin tarkkana käyttämieni mailojen spekseistä. Kannattaakin olla erityisen tarkkana niiden kanssa, varsinkin näin kun ikää alkaa kertyä. Vammat ovat sitkeässä.

Mutta siis, nyt mennään Headeillä! Ohessa vielä linkki mailahistoriaani ennen nykyisiä työkaluja.

13/12/2019

Joulukalenteri #13: Olipa kerran...

Joulukalenterin luukku numero 13 tarjoilee sadun.

Olipa kerran kolme tennispelaajaa. He aloittivat turnauksista isoimpien, Grand Slamien voittamiset, reilut 15 vuotta sitten. Pelaajista vanhin pääsi vauhtiin vuonna 2003. Kolmikko alkoi täydentyä kaksi vuotta myöhemmin kelkkaan liittyneellä vasurilla sekä vielä joitakin vuosia myöhemmin kypsyneellä elastiikkaihmeellä. Kun kolmikko sai pelinsä käymään täysillä sylintereillä eivät he juurikaan ole muiden enää antaneet näissä kisoissa silmilleen hyppiäkään. Sen pituinen se.

Vuodesta 2003 lähtien kolmikko on voittanut kolmeatoista vaille kaikki Grand Slamit, joita tänä aikana on pelattu 68 kertaa. Aikamoista.

Viime vuosina kolmikko on ollut kisatovereilleen aivan erityisen tyly. Edelliseen kolmikon ulkopuoliseen Grand Slam-voittajaan on matkaa nyt 13 Grand Slamin verran. Tylyä, indeed.

12/12/2019

Joulukalenteri #12: Wimbledon 12-12.

Luukku 12 ja uusi Wimbledon-sääntö tiebreakille viidennen erän 12-12-tilanteessa.

Ja tulipa ensimmäinen testi kaksinpeleissä melkoisen huimaan paikkaan, mutta ei siitä tämän enempää.

11/12/2019

Joulukalenteri #11: Björn Borgin Grand Slamit

Luukusta 11 tursuaa Björn Borgin Grand Slamit, joita hän siis voitti 11 kappaletta. Huikea saavutus!

Borg voitti Wimbledonin viidesti peräkkäin vuosina 1976-1980, mutta sen lisäksi hän voitti Roland Garrosin kuudesti vuosina 1974-1975 ja 1978-1981, mikä on jäänyt lähes täysin noiden ikonisten Wimbledon-voittojen varjoon.

Huvittavaa on kuitenkin se, että Roger Federer on voittanut lähes tuplamäärän tähän legendaan verrattuna. Niin ajat muuttuvat. Kärki saattoi olla 1970-1980-luvuilla ehkä hieman leveämpi, eikä tällaista keskittymistä nähty. Osaltaan tämäkin kertoo kuinka hurjaa aikaa tässä on vuosikausia todistettu. Yksitoista mestaruutta on mennyt jo ajat sitten koko kolmikolta Federer-Nadal-Djokovic rikki, eikä moinen määrä riitä näissä karkeloissa mihinkään.

Nautitaan siis vielä niin kauan kuin tätä kestää, mutta totuuden nimissä kovasti toivon jo uuden aikakauden alkua!

10/12/2019

Joulukalenteri #10: TOP10 2020

Luukusta kymmenen ilmestyy kuin tilauksesta uuden vuosikymmenen ensimmäisen vuoden loppurankingit. On TOP10:n aika!

Tämän vuoden osalta povaukseni osoittautui lopulta haastavaksi, vaikkakin jossain mielessä oltiinkin oikeilla jäljillä. Ensi vuotta ajatellen skenaarioiden määrä on hurja.

Nouseeko #NextGen-porukka vihdoin vaikkapa "edes" Grand Slam-voittajiksi? Entä jaksaako tai pystyykö vanhempi kaarti pelata niin paljon kuin tänä vuonna? Jopa Novak Djokovicilla vammat ovat selvästi kroonistumassa. Rafael Nadal ja Roger Federer pelaavat hyvinkin valikoiden ja minimaalisesti, eikä menestys välttämättä aivan samaa tasoa ole kuin tänä vuonna.

Kristallipallo katsookin nyt täysin uusin silmin ensi vuotta, joten näillä mennään:

TOP10 2020:

1) Novak Djokovic
Kaikesta huolimatta äärimmäisen hyvä ja tasainen kaikkialla. Järkevällä kalenterilla hyvin korkealla, sillä Grand Slameissä edelleen hyvin vaikeasti voitettavissa. Uhkakuvina lähinnä vammat ja sokea luottaminen liialliseen fyysiseen peliin, joka ei enää vanhemmiten ole se paras ratkaisu varsinkaan perättäisissä peleissä. Nadal ja Federer ovat lisänneet aggrea iän myötä, Djokovicin on pakko tehdä uudella vuosikymmenellä samoin.

2) Dominic Thiem
Alkoi tänä vuonna väläyttelemään myös massan ulkopuolisilla alustoilla. Jos pitää tasaisuutensa, niin ottaa vielä sen yhden ison askeleen ja mahdollisesti jopa Grand Slam-voiton. Oppi tänä vuonna paremmin ainakin kalenterin rakentamisessa. Se on hyvä startti.

3) Stefanos Tsitsipas
Aavistuksen epätasainen kausi tänä vuonna, mutta silti taas hurja askel eteenpäin. Voitti ATP-finaalit ja oli vuoden lopun listalla kuudes. Pieni petraus, niin TOP3 täysin haarukassa. Pelilliset ja henkiset palaset ovat kohdillaan.

4) Rafael Nadal
Pelasi hurjan hyvän vuoden tänä vuonna, mikä saattoi säästeliäästä kuormasta huolimatta verottaa kuitenkin ensi kautta. Massakausi edelleen tärkeä, mutta riittääkö potku vielä yhtä hurjaan menoon muuallakin? Roland Garros haarukassa, mutta myös nuoret ovat nälkäisiä.

5) Roger Federer
Pelaa säästeliäästi, mutta hiipuminen alkaa näkyä otteissa enemmän ja enemmän. Yllätystappiot lisääntyvät ja peli ei välttämättä kestä koko turnausta. Hyvät ja huonot päivät vuorottelevat enenevissä määrin. Kovassa tempossa on ajoittain vaikea päästä pallon taakse ja pelin päälle. Parilla hirmutuloksella kuitenkin todennäköisesti TOP5-jengiä. Syöttämisen taso määrittelee tekemistä ensi kaudella rajusti.

6) Alexander Zverev
Pelasi jossain mielessä hyvin vaisun kauden tänä vuonna, mutta oli silti listalla lopulta seitsemäs. Parantanee varmasti ensi kaudella ja jos saa Grand Slamit (tai edes yhden niistä) sujumaan, niin nousee helposti korkeammalle. Vähän kuitenkin profiloitunut hitaaksi kehittyjäksi nousukautensa jälkeen. Sama meno jatkuu ja paljon vielä ensi kaudellakin opittavaa. Suuri vaara uudeksi Grigor Dimitroviksi, jos ei nyt ala tulosta tulla.

7) Daniil Medvedev
Oli ehdottomasti loppukauden pelaaja ja tämän vuoden kehittyjä numero yksi, kuten luukussa yhdeksän avattiin. Mutta. Oliko kyseessä sittenkin vain hyvä flow? Löysikö kärkinimet kauden lopussa tempon hidastamisten ja sekoittamisen kautta kaavat Medvedevin pelin murtamiseksi? Parhaalla pelillään listan sija 7 on naurettava aliarviointi. Paikka jopa listan kärjessä sijoilla 1-3 olisi oikeutettu, mutta pystyykö Medvedev käsittelemään tämän syksyn menestyksen oikein? Mikään ei tule kenellekään enää ensi kaudella yllätyksenä. Pelin täytyy kehittyä hänelläkin.

8) Matteo Berrettini
Pitänee tämän vuoden sijoituksensa ottamalla hyviä päänahkoja ja tuloksia sieltä täältä. Voimakas peli pitää pintansa kaikkialla, mutta tasaisuutta saisi olla lisää korkeammalle kurotellessa.

9) Karen Khachanov
Vaikea kausi takana ja haluaa varmasti näyttää, että kuuluu top-kymppiin. Masters-voittajana tietää, mitä se vaatii. Paluu kärkikahinoihin.

10) Denis Shapovalov
Tasainen kehitys jatkuu ja juniorimainen höntyily vähenee. Taitoa on, mutta intoa on ollut ehkä vielä enemmän, joten rauhoittumalla alkaa haastaa tosissaan kärkinimiä.

Siinä se! Minkälaiseksi oma listasi muodostuu?

09/12/2019

Joulukalenteri #9: Daniil Medvedevin finaalit 2019

Luukku yhdeksän kertoo Daniil Medvedevin tämän kauden finaalimäärän, joka oli kiertueen suurin eli yhdeksän kappaletta.

Matkaan mahtui muun muassa kuuden finaalin putki, joka alkoi loppukesästä Washingtonista ja päättyi vasta Shanghain Mastersiin, jonka mies samalla myös voitti. Tuona aikana hän voitti myös Cincinnatin Mastersin sekä Pietarin kotikisan ja oli ikimuistoisesti myös US Openin finaalissa.

Medvedevicstä voitaneen puhua loppukauden pelaajana, vaikkakin tankki tyhjeni kauden viimeisiin turnauksiin, Pariisin Mastersiin sekä Lontoon ATP-finaaleihin, mennessä totaalisesti.

Hänestä voidaan puhua myös vuoden kehittyjänä, sillä tämä iso hyppy absoluuttisesti korkeimmalle tasolle oli ehdottomasti kauden merkittävin. Hän voitti syksyn aikana siis kaksi ensimmäistä Mastersiaan ja haistoi jo Grand Slam-finaalinkin tuoksuja, jossa voittokaan ei itse asiassa kovinkaan kaukana ollut.

Medvedevin pelityyliä on avattu jo monta kertaa (esimerkiksi tässä, tässä ja tässä), joten ei mennä niihin nyt sen enempää, mutta ensi kaudella on äärimmäisen herkullista nähdä, mistä ruudusta mies matkaansa jatkaa. Kun fyysiset ja henkiset voimavarat ovat täynnä, niin mies voisi periaatteessa "yllättää" kaikki jo Australiassa.

Mutta edellee, on pitkälti hänen ja muutaman harvan pelaajan harteilla, että nuorten pelaajien maihinnousu konkretisoituisi jo ensi vuonna. Kestääkö Medvedev nämä uudet odotukset? Löytääkö hän saman flown kuin syksyllä? Kehittyykö peli entisestään vai luottaako mies djokovicmaiseen totaalitennikseen, johon osa porukasta löysi jo kauden lopussa lääkkeitäkin? Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Hyvin paljon hyvin mielenkiintoisia kysymyksiä!

08/12/2019

Joulukalenteri #8: Tämän vuoden voitot

Luukusta kahdeksan löytyy omat tämän vuoden voittoni, joita on kertynyt toistaiseksi kahdeksan kappaletta. Pelaan toki vuoden viimeisen otteluni juuri tänään, joten kovasti toivon, että luku kaunistuisi vielä yhdellä.

Tämä vuosi on mennyt hieman puolivaloilla, sillä pelejä ei ole kertynyt tähän mennessä kuin 11. Määrä on kuitenkin ruuhkavuosiin suhteutettuna varmaan ihan ok, sillä kaikki ottelut ovat olleet sarjapelejä, joita kertyy siis yksi per päivä. Ottelut syövät nimittäin siirtymiseneen, kaksin-, nelin- ja jälkipeleineen aina sen 3-4 tuntia, mikä on muulta perheeltä luonnollisesti pois. Viikonloppuisin pelattuna ne vaativatkin usein pieniä järjestelyjä perhemenojen sovittamisessa, joten aivan joka viikonloppu ei pelejä voi olla pelaamassa.

Vuosi on kuitenkin ollut myös kiireinen ja raskaskin, mikä näkyy luonnollisesti pelimäärissä. Keväällä oli mailanvaihtoprojektia, kesällä puolestaan työpaikan vaihtoa, lähipiirin hautajaiset sekä käsiongelmia, joten viime vuosina pelaamani kansallinen kisakin tai kaksi jäi tänä vuonna väliin. Vamma ja yleisfiilis ei olisi ollut kesällä pelaamiselle kovin otollinen. Pelaamattomuudesta johtuen otin kuitenkin agendalle muutaman vuoden tauon jälkeen Lappeenrannan legendaarisen höntsäturnauksen eli kunniakkaan Alakylä Openin, joka teki jälkipeleineen kyllä mielelle ja kropallekin erittäin hyvää. Kiitos vielä järjestäjille!

Syksyn aikana ei puolestaan virallisia pelejä ole oikeastaan montaakaan vielä ollut, joten sarjatennisten aikataulutakarajat taitavat tulla keväällä 2020 pelottavan nopeasti vastaan. Todennäköisin otteluruuhka pukkaa helmi-maaliskuulle, kun jengit alkavat urakalla aktivoitumaan. Näin käy joka vuosi, joten nyt kun pelaan kolmessa jengissä III-divaria, 40v. SM:ää ja 45v. I-divaria, niin ensi vuodesta saattanee tulla hyvinkin aktiivinen pelimäärien suhteen.

Mutta siis, nyt kentälle ja numero ysin metsästykseen!

07/12/2019

Joulukalenteri #7: Nadalin tappiot 2019

Luukku numero 7 kertoo hyvän kauden pelanneen Nadalin pelatut tappiot vuonna 2019, joita kertyi siis seitsemän kappaletta. Entä mitä tappiot kertovat Nadalista?

1. Novak Djokovic, Australian Open finaali
Djokovic on painajainen Nadalille käytännössä kaikkialla massaa lukuun ottamatta.

2. Nick Kyrgios, Acapulco neljännesvälierä
Henkinen taisto. Kyrgiosin kukkoilu saa usein Nadalin pasmoja jossain määrin sekaisin. Acapulcossa missasi mm. matsipalloja.

3. Fabio Fognini, Monte Carlo semifinaali
Fogninilla on lämäilyssään hurja teho, jolla Nadal on horjutettavissa jopa massalla. Se vaatii kuitenkin täydellisen päivän lämäilijälle ja ehkä vähän heikomman Nadalille. Myös Fogninillä kyky pelata itsensä Nadalin pään sisään.

4. Dominic Thiem, Barcelona semifinaali
Kauden perinteinen massatappio Thiemille. Hurjan hieno voitto itävaltalaiselle, mutta Garrosilla tilanne taas täysin toinen. Thiem on kuitenkin ja sittenkin matkalla massakuninkaaksi. Ehkä jo ensi vuonna Garrosin kunkku?

5. Stefanos Tsitsipas, Madrid semifinaali
Madrid on Nadalille se vaikein massakisa korkean ilmanalan ja hieman nopeamman massapelin takia. Tsitsipas osasi hyödyntää tämän iskemällä monipuolisesti ja välillä suorahkoja lämäreitä viljellen. Se toimii ketä vastaan tahansa. Jopa Nadaliin massalla.

6. Roger Federer, Wimbledon semifinaali
Roger oli ruoholla kuin kotonaan. Nadalkin melkein, mutta ei riitä. Rogerin rysty ei nopeammilla alustoilla alistu takavuosien tapaan ja Nadalin suurin syömähammas oli poissa.

7. Alxander Zverev, Lontoon ATP-finaalit alkulohko
Nadal jäi hallissa täysin Zverevin jalkoihin, joka paukutti painavalla pelillään Nadalin taakse ja pakottaen tämän puolustamaan. Lyönti jäi lyhyeksi ja boom, Sasha iski.

Summa summarum, Nadal tottelee ennen kaikkea voimaa ja painavaa lyömistä sekä nopeaa tempoa. Oikureiden vahvat rystyt tylsyttävät espanjalaisen peliä myös. Ja jos haluaa leikkiä tulella, niin mindgamesit saattavat joskus purra.

06/12/2019

Joulukalenteri #6: Suomitennis elää ja voi hyvin

Hyvää itsenäisyyspäivää! Päivän kunniaksi kotimaisen tenniksen hehkutusta!

Davis Cup oli Suomi-tenniksen suurta juhlaa.

Muistatteko kun Jarkko lopetti? Se oli omalla tavallaan suuren surun päivä. Oli selvää, että lopettamista seuraisi kotimaisella huipputasolla varsinkin kaksinpelin osalta suuren suuri tyhjiö, eikä siihen kovin äkkiä saataisi täydennystä. Oli myös selvää, jo silloin ja varsinkin nyt, että Jarkon saavutusten arvostus on aivan eri sfäärissä nyt kuin silloin. Muun muassa se, että Jarkolla vuoden loppuranking oli top-50:ssä yhdeksän kertaa!

Totta kai Henri Kontisen upeat otteet nelinpelissä ovat tuoneet menestystä ja lohtua, mutta nyt myös kaksinpelin osalta ajat ovat vihdoin muuttumassa. Tai ainakin ne ovat kovin lupaavat. Lupaavimmat kuin vuosiin.

Emil Ruusuvuoressa meillä on kasvamassa hyvin, hyvin potentiaalinen pelaaja, joka voi tehdä hyvinkin hurjia temppuja korkeimmalla mahdollisella tennistasolla. Hänen tilannettaan ruodittiin jo Tali Openin jälkipeleissä, joten ei aleta toistamaan samaa tarinaa, mutta sen verran voi vielä korostaa, etten näkemissäni tämän vuoden Emil-matseissa ole nähnyt oikeastaan yhtäkään ottelua, missä Emil olisi pelattu ulos tai että hän olisi ottelun altavastaaja.

Toki vastus kovenee jatkuvasti ja säännöllisemmin, mutta lienee turvallista sanoa, että rajat eivät ole tulleet vielä vastaan ja se on kerrassaan äärettömän herkullinen tilanne. Kihelmöivän kutkuttava suorastaan.

Emilin takana katseet kohdistuu Otto Virtaseen, jonka peli hakee vammojen jälkeen vielä tasaisuutta. Otteissa näkyy vielä paikoitellen tietynlainen junnumaisuus, jossa esimerkiksi kovaa pommia seuraa vielä kovempaa yritetty lyönti ja niin edelleen, mutta tulee muistaa, että tenniksessä on huomattavasti helpompi painaa jarrua kuin repiä jostain lisävoimaa. Sekin on upea merkki potentiaalista.

Heidän takanaan kasvaa puolestaan seuraavat pelaajasukupolvet niin pojissa kuin tytöissäkin, joista on toki vielä aivan liian aikaista puhua mitään, mutta on selvää, että tunnustustakin saanut suomalainen tennisjuniorityö elää ja voi hyvin juuri nyt, aavistuksen kapeasta kärjestä huolimatta.

Suurimmat merkit jostain suuremmasta nähtiin kuitenkin Espoossa Davis Cupissa sekä naisten maajoukkueen otteluissa Talin Fed Cupissa. Tunnelmat olivat erittäin upeat molemmissa tapahtumissa. Kun jäähallillinen katsojia tekee areenaa kiertäviä aaltoja suomalaisen tennispelaajan kannustamiseksi, ollaan suuren äärellä. Ajat ovat todella muuttumassa.

05/12/2019

Joulukalenteri #5: TOP5 kauneimmat yhden käden rystyt

Vitosluukku ja TOP5 tekee paluun!

Tennis on joskus meille myös estetiikkaa ja äärimmäistä kauneutta, eikä aina vain tuloksia. Nyt maalataankin siis isolla pensselillä kauneutta. Tenniksessä ei ole mikään sen kauniimpaa kuin yhden käden rystylyönti, joten tässä tämän hetken kauneimmat kauneudet:

1) Stan Wawrinka
Tiukassa kärkikamppailussa Stan vie voiton. Lyönnissä käsittämätöntä kauneutta, mutta myös brutaalia voimaa ja monipuolisuutta. Tämän rystyn lataus koko kropalla on jotain käsittämättömän kaunista.

2) Roger Federer
Klassista kauneutta. Poetry in motion. Imartelun suurin muoto sekä kakkospaikka selviää listan kohdasta kolme.

3) Grigor Dimitrov
Federerin rysty on niin kaunis, että moni sitä kopioi. Dimitrov voisi kopioida vielä sen balanssin, jolla Federer rystyään lyö. Vähemmän kohellusta ja repimistä, enemmän balanssia ja rauhallista loppua kohti kiihtyvää tekemistä.

4) Richard Gasquet
Melko klassinen kaunotar on myös ranskalaisen rysty. Ryhdikäs ja upea vartalon avaus sekä nätti saatto. Aijai. Silmä lepää.

5) Stafanos Tsitsipas
Kreikkalaisen rysty elää hyvinkin voimakkaasti ja variaatioita löytyy. Hän pystyy mukautumaan rystyllään hyvin erilaisiin ja -muotoisiin pomppuihin. Tuottaa parhaimmillaan aavistuksen suorempaa rystypommia kuin virkaveljensä, mutta varioi paljon.

Kunniamaininta: Feliciano Lopez
Iskee ylipäätään harvoin yläkierteellä, mutta espanjalaisvasurin alajenga ruoholla on yksi ilkeimpiä lyöntejä melkoisen kauniisti veivattuna. Käyttää hyvin paljon hyvää kättään, kropan käyttö voisi olla aktiivisempaa.

Bubbling under: Denis Shapovalov
Vielä ripaus liikaa nuoruuden intoa ja energiaa, mikä vähän näkyy kimpoiluna. Yrittää vetää lähes aina vetää. Maltti olisi valttia.

04/12/2019

Joulukalenteri #4: Emilin Challenger-voitot 2019

Tämän vuoden kotimainen pelaaja oli ehdottomasti Emil Ruusuvuori.


Emil pelasi alkuvuoden loukkaantumisista huolimatta hurjan loppuvuoden ja otti sen aikana lopulta neljä Challenger-tason voittoa. Aivan kuten muuan Jarkko Nieminen samanikäisenä...

03/12/2019

Joulukalenteri #3: Kolmen kauppa

Luukusta kolme näkyy yksi vuohi ja kolmen kauppa. Tiedätte kyllä. Lisää aiheesta luukuissa 16, 19 ja 20. Halusi tai ei.

02/12/2019

Joulukalenteri #2: Kaksi Grand Slam-mestaria 2019

Luukku kaksi ja ne tutut kaksi Grand Slam-mestaria tänä vuonna, jotka ottivat kaksi Slamiä mieheen.

Tosiaan, tänä vuonna mestaruudet jaettiin kahden mestarin kesken, kun Australian ja Wimbledonin vei Novak Djokovic, Roland Garrosin ja US Openin Rafael Nadal. Jotenkin se tunne, että tämä harvainvalta on kaatumassa, on kuitenkin vahvistunut tänä vuonna.

Nuoret ovat tehneet hyvää jälkeä pari vuotta jo Masterseissa ja jopa finaaliturnauksessa, joten on aivan varmaa, että kohta on Grand Slamien vuoro. Se olisi loogista jatkumoa tälle kehitykselle, mutta ennen kaikkea se olisi paras asia tenniksen uskottavuudelle tulevina vuosina.

Jos parikymppiset orit eivät pysty kaatamaan kohta ikämiessarjoihin mahtuvia sankareitaan ennen kuin nämä pelaavat rollaattorein, niin jokin on mennyt pahasti vinoon ja haastajien on yksinkertaisesti mentävä itseensä.

Kaikkien kannalta olisikin hyvä, että ensi vuonna uusi sukupolvi ottaisi vihdoin laajalla rintamalla sen ison askeleen ja uuden vuosikymmenen Grand Slamit eivät enää keskittyisi mitenkään, vaan voitot jaettaisiin vaikkapa neljän eri voittajan kesken, joista vähintään 2-3 olisi ensikertalaisia. Se olisi jo aikamoista!

01/12/2019

Joulukalenteri #1: Number one

Ykkösluukusta kurkkii perinteisesti kauden kuningas. Tänä vuonna hän on Rafael Nadal, jonka vuosi oli samalla yksi hänen koko uran parhaimmista. Kaksi Grand Slam- ja kaksi Masters-voittoa, Davis Cup, vuoden lopun ykkösranking sekä tukku finaali- ja semifinaalipaikkoja yllätti meistä varmasti monet.

Samalla Nadal (ja Novak Djokovic) siirsi uuden sukupolven esiinmarssia ainakin vielä vuodella, mutta kysymys kaikkien huulilla on jo pitkään ollut ”kuinka pitkään vanhan kaartin dominointi jatkuu?” Palataan tähän tarkemmin kalenterin myöhemmissä luukuissa.

Takaisin Nadaliin. Vuosia sitten puhuttiin vuosi tolkulla siitä, kuinka Nadalin kroppa ei sallisi isompaa menestystä enää yli kolmikymppisenä. Jälleen kerran espanjalainen osoitti väitteet vääriksi. Tänä vuonna hänestä tuli historian vanhin pelaaja kauden lopun ykkösrankingillä.

Polvi- ja muut vaivat ovat kieltämättä uraa rankasti varjostaneet, mutta peliä kehittämällä ja kalenteria järkevöittämällä Nadalin ura on saanut melkoisesti menestyksekästä jatkoaikaa.

Kalenterin järkevöittäminen on helppoa. Sen osaa uransa loppuvuosina lähes kaikki. Myös siis Nadal joka pelasi tänä vuonna vain ns. pakolliset kisat sekä Davis Cupin ja osittain Laver Cupin. Joissakin turnauksissa oli pakko vetäytyä ja säästellä kroppaa tärkeämpiin koitoksiin.

Pelin kehittäminen sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa. Siinä niin Nadal kuin Roger Federerkin ovat olleet uransa aikana vertaansa vailla. Miettikääpä vaikkapa Andy Murrayn paluuta tai Djokovicin pelin kehittymistä. Niinpä. Karrikoiden: "same old, same old."

Kun katsoo Nadalin peliä uran alkuvuosien massataistelijasta tähän päivään, on kontrasti suuri. Totta kai pelaajan DNA on edelleen sama ja hurjaa taistelijaa espanjalaisesta löytyy toki edelleen, mutta se, millä aggressiivisuudella Nadal nykyisin otteluihinsa lähtee, on kehittynyt hurjasti. Pisteet pysyvät lyhyempinä ja varsinkin syöttö-kämmenyhdistelmät ovat äärimmäisen tappavia oli alusta mikä tahansa. Jokaisella lyönnillä on hyökkäävä tarkoitus, eikä välilyöntejä tule ellei tilanne ole äärimmäisen paineistettu. Tällöin Nadal saattaa sortua hakemaan pelirohkeuden puuttuessa varmuuden ja äärimmäisen taistelun kautta. Näin kävi muun muassa US Openin finaalin viidennessä erässä Daniil Medvedeviä vastaan.

Tänä vuonna Nadalin yksi isoimmista kehityskohteista oli syöttäminen, joka parani selkeästi. Suoria pisteitä, joita Nadal on lähes koko uransa ajan syötöltään peräänkuuluttanut, tuli nyt hyvin suuri määrä ja syöttämisen taso pysyi myös hyvällä tasolla lähes koko kauden loppupuoliskon. Juuri tätä vanhenevan Nadalin peli on eniten kaivannut. Saman on tehnyt myös Federer, jonka nykypelin tason voi peilata lähes suoraan syöttämiseen. Kun se kulkee, on lähes nelikymppistä Federeriä edelleen erittäin vaikea kaataa.

Mutta miten tällainen loistokausi vaikuttaa Nadalin ensi kauteen ja ehkä jopu loppu-uraan? Massa lienee Nadalille se viimeinen linnake, josta hän pitää viimeiseen saakka kiinni, mutta tänä vuonna oli jo merkkejä, että ei massapelinkään sujuminen mikään automaatio ole. Massalla ensimmäinen voitto tuli vasta Roomasta ja sitä ennen hän koki tulevaisuutta ennustavat massatappiot Dominic Thiemille ja Stefanos Tsitsipakselle.

Nuoret tulevat, mutta ilman nadalmaista tasaisuutta Nadal pitänee vielä kynsin hampain kiinni valtaistuimestaan. Ensi vuosi on äärimmäisen mielenkiintoinen Nadalinkin osalta.