29/09/2014

Projekti40 etenee, vammat kiusaavat

Kirjoitin taannoin projektistani, jonka jälkeen vajaan vuoden päästä, 40-vuotissyntymäpäivänäni, tavoitteenani on olla paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan.

Projekti40 otti hyvin tuulta alleen heti heinäkuisen syntymäpäiväni jälkeisinä viikkoina ja kevyen lenkkeilyn aloittaminen maistui ihanookoolta jopa helteessä. Lenkkejä kertyi parin viikon aikana ja aikataulullisesti siis heinäkuun jälkimmäisellä puoliskolla heti neljä kappaletta, joka on selvästi kovempi tahti kuin asettamani tavoitte eli 40 lenkkiä vuoden aikana. Pientä riesaa aiheutti oikean jalan akillesjänteen kipu ja kankeus, joka pakotti pitämään muutaman juoksun menohaluista huolimatta melko lyhyenä.

Muutenkin tarkoitus oli aloittaa juoksut varovaisesti, sillä elokuun alku olisi täynnä sarjapelejä, eikä niitä kannata pilata jalkojen tukotuksella, kun muutenkin tuntui olevan pelillisesti harvinaisen vaikea kesä. Pelit tosiaan menivät miten menivät ja taisin siitä jopa jonkun vuodatuksen kirjoittaa.

Heinä-elokuun tein myös punnerruksia iTunesista löytyvän Push-ups-applikaation patistamana. Applikaation mukana tehdään kolme kertaa viikossa viiden punnerrussarjan setti tiettyyn aikaikkunaan ja kuorma kasvaa sitä mukaa kuin päivät ja viikot etenevät. Pääsin tässäkin mukavasti liikkeelle eli viidennen viikon ensimmäiseen sarjaan, jolloin punnerruksia kertyi jo mukavat 78 kpl viiteen sarjaan jaoteltuna.


Elokuun puolivälissä matsien jälkeen pidin parin viikon motivaatiobreikin käytännössä kaikesta liikunnasta punnerruksia lukuun ottamatta. Tauon jälkeen aloitin tennikset hallissa uudella innolla, sillä kesällä vaivanneet käsivaivatkin vaikuttivat parantuneen, jopa se pitkään kiusannut golfkyynärpää. Kentällä ehdin käymään pitkästä aika pari kertaa viikossa ja kerran jopa valmentajan kanssa! Valmennuskuviota on tarkoitus jatkaa syksyn aikana, sillä ambiotioni pelini kehittämiseen on edelleen olemassa huonosta kesästä huolimatta. Tai nimen omaan sen johdosta.

Samaan aikaan päätin aloitella pelailun myös duunipaikan sählyvuorolla, jotta saisin jalkoihini lisää virtaa ja sähäkkyyttä myös tenniskentälle. Kävin muutaman kerran myös aamu-uinnilla työpaikan altaalla, which was nice.

Tämä hyvä ja lupaava alku koki kuitenkin pienen vastoinkäymisen jo toisella sählykerralla syyskuun alussa kun vasen kylkeni törmäsi melko kovassa vauhdissa erään vastustajan kyynärpäähän. Täysi vahinko totta kai, mutta siihen jäi käytännössä sählyt, punnerrukset ja uimiset. Myös tennistahti hiipui pariksi viikoksi.

Kylki alkaa vasta nyt eli 3-4 viikkoa myöhemmin olemaan siinä kunnossa, että sitä ei tarvitse enää pelatessa varoa, joten periaatteessa kuormaa voisi taas lisätä, mutta...

Uusi vamma vaani jo kulman takana ja iski tänään tenniskentällä. Juuri kun olin saanut uudet mailani (juttua niistä tulossa myöhemmin) haettua ja puolisen tuntia niillä palloteltua, taitan vasemman nilkkani täysin vaarattomassa tilanteessa. Piste oli jo ohi, kun käännyn palaamaan takaisin takarajalle uutta pistettä varten. Tossu tarraa arvaamattomasti lattiaan, nilkka pyörähtää ja varaan painoni nilkan päälle. Tuntuu rusahdus, seuraa kipu. Ensiavuksi kylmää, kohoa ja pientä kompressiota kassista löytyvän nilkkatuen avulla. Seuraa pieni lepo, mutta järki, tahto saati mieli eivät anna periksi, vaan uusia mailoja on päästävä testaamaan vielä hetki, vaikka sitten paikaltaan, prkl! Reilu puoli tuntia riittää ja suihkun kautta kotiin. Jalka siteeseen, kipulääke naamariin ja kädet kyynärpäitä myöden risiin, ettei mennyt pahemmin.

Tuskinpa sentään, mutta parinkin viikon lepo harmittaisi nyt äärettömän paljon, sillä kaikenlaista pikkuriesaa huonon tuurin kera on ollut nyt ihan riittämiin. Ikävintä näissä on se, ettei niistä tunnu pääsevän millään eroon, vaan ne muistuttelevat olemassaolostaan pitkään.

Ikä ei sittenkään taida tulla yksin.

19/09/2014

Selänteen teesit

Tällä viikolla onni potkaisi tosissaan, kun työnantajani yhteistyökumppaneihin kuuluva Teemu Selänne piipahti toimistollamme kertomassa kuulumisistaan sekä kirjaprojektistaan. Niiden ja näiden kuuleminen oli toki antoisaa ja mukavaa sekin, mutta todelliset helmet kuultiin tarinoiden sivupoluilla.

Selänne. Kasi.
Sivutoimisena valmentajana sekä ikuisena valmentamisen ja tenniksen opiskelijana muutamat jutut jäivät erityisesti mieleen.

1) Ilon kautta
Treenaminen on ollut Teemulle aina hauskaa, eikä totista tervanjuontia. Hän myönsi olevansa edelleen kuin "iso lapsi", jolle oikean työn käsitys on vieras. Ikään kuin harrastuspohjalta voisi vetää myös suhteellisen rohean NHL-uran. Toki tämä kuvaa vain sitä asennetta treenaamista kohtaan, sillä tuskin Teemukaan on mitään saanut ilmaiseksi, vaan duunia on tietenkin tehty aina rajusti.

Mikään ei kai kuitenkaan kiellä sitä, etteikö harjoittelu voisi olla hauskaa. Aina. Joka kerta.
 
2) Valmentajan merkitys
Hyvä ja ennen kaikkea innostava valmentaja on ollut Selänteellekin aina tärkeä. Varsinkin murrosiän kohdalla valmentajan merkitys oli ollut lähes kaikki kaikessa. Kun muilla kavereilla hoki vaihtui mopoihin ja tyttöihin, niin Teemun kohdalla nämä tulivat "sitten vähän myöhemmin". Ilon ja innostamisen kautta mennään tässäkin. 

3) Rakkaudesta lajiin
Intohimo, rakkaus lajia kohtaan ja halu tehdä juuri sitä mitä tekee. Nämä ovat tietysti kaikessa tekemisessä hiton tärkeitä juttuja oli laji tai duuni mikä tahansa. Myös Teemusta nämä paistoivat läpi.

4) Mielikuvaharjoittelun merkitys
Jos jotain olen Selänteen pelissä aina ihaillut, niin se on ehdottomasti maalinteko. Suomi on ollut vuosia täynnä nöyriä jerelehtisiä lajissa kuin lajissa. Heitäkin toki tarvitaan, mutta niin tarvitaan niitä "itsekkäitä" maalintekijöitäkin.

Mikään ei turhauta lätkässä eikä tenniksessäkään niin paljon kuin sen tappavan kuoliniskun munaaminen. Ei katsomossa eikä kentän puolella. Teemu korosti treenaamisen merkitystä monipuolisin harjottein, mutta myös mielikuvaharjoittelua. Onnistumisten ja epäonnistumisten läpikäynti ja analyysi aina pelin jälkeen. Tulokset näkyvät varmasti myöhemmin tulevissa tilanteissa. Toiminee myös tenniksessä.

Yhteiskuva. Olihan se pakko.
Yhteiskuvan yhteydessä kysäisin mahdollisesta paluusta tenniskentille miehen taannoiset polvivaivat tietäen. Vastaukseksi tuli yllättävänkin innokkaasti "Oikeesti, vitsi neljä vuotta taukoa ja nyt on taas niiiin siistiä pelata tennistä pitkästä aikaa, niinku tietsä kunnolla!"

Kyllähän mä tiedän. Ja niin tiedät säkin.

09/09/2014

Jälkipelit: Marin Cilic vs. Kei Nishikori, US Open finaali 2014

Huh huh. Täysin suvereeni esitys Marin Ciliciltä! Ei armoa, ei hermoilua, vaan raskasta tykitystä, brutaalia voimaa.

Tuossa kai se suurin kiteytys finaaliin. Käsittämätön yhden miehen show ja hurja flow. Jälleen niin sanottu pöljä päivä. Niitä tosin tuli tähän turnaukseen aika monta.

Paras pelaaja. Selvästi turnauksen paras pelaaja.

Eivätpä Kei Nishikori tai Roger Federerkään lopulta huonosti pelanneet, mutta Marin Cilic oli vain niin hyvä, ettei hänelle voinut kukaan mitään.

Pelin palaset olivat kaikki kohdillaan. Syöttö, liike, peruslyönnit, tatsi, kaikki. Oma peli. Minding your own business. Muuta ei juuri tarvittu.

Suvereenein esitys mitä olen vähään aikaan finaaleissa nähnyt. Ei sanoja. Ylisanat kaikki käytetty. Kaikki.

The Champion. Well done.
(Kuva: kuvakaappaus Eurosport Player streamistä)

08/09/2014

Ennakko: Kei Nishikori vs. Marin Cilic, US Open 2014 finaali

Tenniskausi 2014 on Grand Slamien osalta viimeistä finaalia vailla. US Open-ennakossani pohdin jo hieman tätä vuotta kokonaisuudessaan ja saveenhan sekin lopulta meni, kuten moni muukin veikkaus US Openin aikana. Muun muassa välierien osalta en ollut kartalla ollenkaan. En olisi hurjimmissa ajatuksissanikaan voinut kuvitella tällaista päätöstä. En kaudelle, enkä turnaukselle.

Kei Nishikori finaaliin kaavion kivenkovasta yläosasta ja joku muu (nyt siis Marin Cilic) kuin Roger Federer finaaliin kaavion alaosasta. Jos jollakin oli tämä finalistipari etukäteisveikkauksissa, niin kättä pystyyn! Ennakoiden tehtailu on siinä tapauksessa ulkoistettu välittömästi.

Tosiaan, en tiedä kumpi näistä semifinaaliyllätyksistä oli lopulta isompi, sillä niin isoja paukkuja molemmat olivat.

Nishikorin voitto Novak Djokovicistä oli nimenomaan aktiivisen pelaamisen ja lopulta myös tenniksen voitto. Alan olla korviani myöten täynnä sitä, kun Djokovic lanaa vastustajansa keskikaistan tahkoamisella ja eräänlaisella prosenttipelillä, jossa kytätään vastustajan pelinavausta tai hyökkäyspaikkaa tekemättä itse koskaan ensimmäistä siirtoa. Ja tämä varsinkin mieheltä, jolla olisi peli olla aktiivisempi ja rohkeampi. Oli upea nähdä, ettei se lanaus ja peruspainavuus riittänyt Nishikoria vastaan ja että japanilaisen aktiivinen yrittäminen palkittiin voitolla.

Toinen semifinaali yllätti luonnollisesti myös. En millään jaksanut etukäteen uskoa, että Marin Cilicin uskomaton pommipeli kestäisi Federeriä vastaan kolmea erää. Suvantovaihetta ei kuitenkaan koskaan tullut. Tai ainakin se meni kolmannen erän alussa nopeasti ohi. En useinkaan ole nähnyt vastaavaa murhaa Federeriä vastaan. Kun toisessa erässä Cilicin ykkössyötön onnistumisprosentti oli alle 50, eikä Federer siitäkään huolimatta saanut edes murtopalloa koko erässä, voidaan puhua melko hurjasta vireestä. Syöttöpeli oli kertakaikkisen käsittämätöntä, eikä peruslyöntien painavuus juuri jäänyt syöttämisen varjoon. Federer lyötiin käytännössä ottelusta ulos. Brutaali voima oli nyt ylivoimaa.

Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen on aika siirtää katseet erittäin herkulliseen finaaliin. Kaksi ensikertalaista, joista molemmille soisi nähdyn perusteella mestaruuden jo nyt. On todella harmi, että toisen täytyy aina hävitä. Puhtaasti tennistä ajatellen on periaatteessa aivan sama kumpi veisi lajia voitollaan enemmän eteenpäin, sillä molemmat pelaavat kuten sanottua, aktiivista tennistä. Ihanaa, aktiivista tennistä. Cilic voiman kautta ja Nishikori älykkään hyökkäyspelin kautta.

Itsekin persjalkaisena pelaajana onkin hienoa nähdä, ettei pituus sittenkään dominoi lajia täysin tulevaisuudessakaan. Yllättäen Nishikorin tiimistä löytyykin toinen pikku-ukko Michael Chang, joka lienee viimeisin alle 180-senttinen Grand Slam -voittaja. Korjatkaa, jos ja kun olen väärässä.

Nishikorin letkeät lyönnit yhdistettynä monipuolisiin lyöntisuuntiin ja -kulmiin hyvällä liikkeellä höystettynä on eräänlainen jatkumo nykyiselle todella fyysiselle nykytennikselle. Peli perustuukin hurjan fysiikan ohella myös hyökkäävään peliin, ei vain puolustukseen tai edellä mainittuun peruslanaamiseen.

Jonkinlaista jatkumoa on myös Cilicin voimapeli, jossa mättämisen ohella on myös paljon ajatusta ja monipuolisuutta. Stanislas Wawrinkan ja osittain myös Juan Martin del Potron viitoittamalla tiellä alkaa näiltä veijareilta löytyä myös tasaisuutta, jossa suvantovaiheet niin turnauksen kuin ottelunkin aikana ovat lähes olemattomia.

Jälleen kerran tulee olemaan herkullista ja mielenkiintoista seurata ottelua, jossa kohtaavat hieman erilaiset, vaikkakin samansuuntaiset, kontrastit. Pyrkimys ottelun viemiseen aktiivisella pelillä on varmasti kummankin tavoitteena, mutta miten se tulee onnistumaan, jää nähtäväksi. Onko Cilicin voimamoukarointi sittenkin liikaa Nishikorille vai saako jälkimmäinen kroatialaista tarpeeksi liikkeelle ja huonoihin pelipositiohin, jotka avaavat paikat tappaville kuoliniskuille? Se nähdään noin tunnin kuluttua keskiyöllä alkaen.

Nyt on tullut veikattua niin vihkoon tämä turnaus, joten mestaria en pysty järjellä enää miettimään. En mitenkään. Eli: kruuna Nishikori, klaava Cilic. Haa, klaava tuli. Cilic mestari.

Hyvää yötä ja huomenta.

06/09/2014

Ennakko: Semifinaalit, US Open 2014

Semifinaalipäivä. Ja ilta. Ja yö. Ennakot kehiin.

Novak Djokovic vs Kei Nishikori

Kei Nishikorin hieno taisteluvoitto Stanislas Wawrinkasta toi miehelle ensimmäisen Grand Slam-semifinaalipaikan. Kevään loukkantumisen jälkeen näin hurja suoritus ja oman tason löytyminen tuntuu varmasti hyvältä. Paljon riippuukin tänään siitä, miten Nishikori käsittelee henkisesti tätä tilannetta. Onko olo kenties jo jollain metatasolla kylläinen vai vieläkö henkistä kapasiteettiä on jäljellä. 

Toinen kysymysmerkki on miehen fysiikka. Kovakuntoisuudestaan huolimatta Nishikorilla on alla pitkä viisieräinen helteessä. Vaikka toipumisaikaa on ollut kaksi päivää, niin pidemmälle semifinaalissa mentäessä fysiikka, tai sen puute, nousee väkisinkin Djokovicin myllyssä esiin. 

Pelillisesti Nishikori pystyy kiusaamaan ketä vaan. Jopa Djokoviciä. Tätä vastaan ongelmana saattaa olla kuitenkin se, että hieman samoihin vahvuuksiin perustuva peli jää sitä paremmin pelaavan varjoon ja tuloksena saattaa olla jopa murhaa. Toisin sanoen, mitä tahansa Nishikori tekee, Djokovic tekee vielä paremmin. 

Djokovic onkin näyttänyt tähän mennessä todella vahvalta ja motivoituneelta, eikä sitä ajoittaista djokovicmäistä laahustusta tai fyysisiä ongelmia ole nähty. Jos niitä ei tule tänäänkään, Nishikori on ongelmissa, niin mentaalisesti, fyysisesti kuin pelillisestikin. 

Djokovic finaaliin erin 3-0.

Roger Federer vs Marin Cilic

Toinen semifinaali on asetelmaltaan hieman samantyyppinen ensimmäisen kanssa. Marin Cilic on selvästi kokemattomampi näissä tilanteissa kuin kaiken nähnyt ja kokenut Roger Federer. Jos paine finaalipaikasta on Cilicille liikaa, niin tämä on selvä peli. 

Jos taas Cilic osaa käsitellä tilanteen oikein, muodostunee ottelusta jonkin sortin penalty shoot-out hurjien syöttöjen kautta. Silloin kysytään hieman toisenlaista kisahermoa ja väittäisin, että Federer on vahvoilla silloinkin. Hän on monesti sanonut nauttivansa juuri näistä rankkarikisoista, kun syöttöä ei ole varaa menettää.

Cilic kohtaa hurjan haasteen myös pelillisesti. Toki hänellä on se mieletön monsterisyöttö, jota Federerin on vaikea murtaa ja jonka päälle on helppo rakentaa. Muussa pelissä on kuitenkin vaikea keksiä kohtia, joissa hän voisi ylittää Federerin tason. Rystypuolelta mies on vastustajaansa tasaisempi ja lyönnit ovat melko suorempia ja voimakkaita, mutta kyllä Federerkin sen pelin taitaa.
Kuten ensimmäisessäkin semissä, on erittäin mielenkiintoista seurata, millä taktiikalla altavastaaja otteluun lähtee. Cilic uskoo varmasti hurjaan syöttöönsä ja pyrkii luomaan siten painetta Federerille, joka toki pyrkinee enemmän tai vähemmän samaan. Veren haistaessaan Federer menee kuitenkin menojaan, kuten Monfilsiä vastaan nähtiin.


Jotenkin tässäkin parissa on kuitenkin sellainen finaalin esinäytöksen maku ja veikkaan, että Federer vie tämän suoraan kolmessa ja etenee maanantain finaaliin.

04/09/2014

Ennakko: Puolivälierät (part II), US Open 2014

Ensimmäinen semifinaalipari saatiin selville tänä aamuna. Kei Nishikori yllätti Stanislas Wawrinkan ja Novak Djokovic otti lopulta odotetun voiton Andy Murraysta.

Kaavion alaosan puolivälierät pelataan tänään ja tässä ennakot:

Tomas Berdych vs. Marin Cilic

Marin Cilic on tehnyt tasaisen varmaa paluuta doping-rikkeensä jälkeen ja etenee määrätietoisesti kohti top-kymppiä. Tomas Berdych on puolestaan tänäkin vuonna jäänyt junnaamaan tutulle paikalleen terävimmän kärjen taakse. Nyt US Openissa molemmille avautuu upea mahdollisuus nousta Grand Slam -välierään, vaikkakin se tapahtuu sanalla sanoen helpohkon kaavion kautta, mutta tätä tennis tietysti joskus on.

Miehet kohtasivat kesällä jo Wimbledonissa ja silloin Cilic voitti Berdychin suoraan kolmessa erässä, mikä sinällään kyllä yllätti, sillä Berdych on pelannut jopa Wimbledonin finaalissa ja on omimmillaan juuri nopeilla alustoilla. Toki nopeat alustat sopivat luonnollisesti myös Cilicille.

Jollain tapaa nämä pelaajat muistuttavat toisiaan. On iso syöttö, jonka päälle rakentuva peli on niin ikään isoa. Berdychin pelaamisesta tulee kuitenkin hieman kliininen ja monotoninen fiilis, joten siinä mielessä juonikkaampi Cilic voi hyvänä päivänään olla jälleen lähellä yllätystä, jos siitä nyt enää yllätyksenä voidaan puhua. Paljon riippuu myös siitä, miten Cilic on isokokoisena pelurina toipunut edellisen kierroksen viisieräisestä. 

Peilaankin veikkaustani tähän ja arvioin, että Berdych vie tämän tuoreempana lopulta erin 3-1.

Roger Federer vs. Gael Monfils

Ranskan Gael Monfils on yllättänyt US Openin kypsillä otteillaan ja raivannut tiensä lähes suvereenisti puolivälieriin. Ennen turnausta ennakoin, että miehen matka olisi päättynyt viimeistään edellisen kierroksen Grigor Dimitroviin, mutta mies kypsyttikin Dimitrovin erittäin fiksulla pelillään. Showmies on aina jonkin sortin showmies, mutta nyt fokus on ollut upeasti myös oikeiden asioiden tekemisessä. Ei älytöntä räiskimistä ja säntäilyä vaan maltillisempaa peliä kylmän viileällä ratkomisella.

Totta kai myös Roger Federer on vakuuttanut. Erona Monfilsiin on tosin se, että miestä ei ole testattu vielä ollenkaan. Se voi olla kevyestä reitistä huolimatta huonokin asia. Onko sveitsiläinen valmis vai yllätetäänkö hänet nyt housut kintuissa? Monfilsin edellisen kierroksen Baby-Federer testi oli loistava herätys ja saattaa toimia loistavasti aitoa Federeriä vastaan.

Federer olisi varmaankin ottanut mieluusti vastaansa pelikuvansa Dimitrovin, mutta nyt iltapuhde voi olla paljon vaikeampi. Monfils pystyy pelaamaan erittäin monipuolista, aavistuksen rytmitöntäkin tennistä, joka on kenelle tahansa hankala tapa pelata. Sen lisäksi ranskalainen osaa vastata myös tulivoimaisempaan peliin.

Hyvän puolustuksen omaava fyysinen raataja, joka osaa myös hyökätä, on pelaajatyyppinä juuri se pahin tyyppi Federerille.

Federer ja Monfils kohtasivat toisensa muutamia viikkoja sitten Cincinnatissa, jolloin Federer voitti tiukan kamppailun kolmessa erässä tiukaksi saattaa mennä nytkin. Jos Monfils onnistuu voittamaan jomman kumman kahdesta ensimmäisestä erästä, on taistelu voitosta varmasti tiukka loppuun saakka. Jos taas Federer pääsee karkuun heti, niin hän menee menojaan maaliin saakka. Jos taas Monfils onnistuu nappaamaan kaksi erää ottelun aikana, niin melkein kallistun vanhaan sanontaan, "ei kahta ilman kolmatta".

Voi olla, että mahdollinen Grand Slam-välieräpaikka väijyy liikaa Monfilsin ajatuksissa, joten uskon osittain senkin perusteella Federeriin erin 3-1.

03/09/2014

Ennakko: Puolivälierät (part I), US Open 2014

Tämän vuoden US Openin seuraamista on aavistuksen häirinnyt tulevana viikonloppuna alkava seuravalmentajakoulutus. Koulutuksen ensimmäisen etäjakson tehtävänä ollut lukuprojekti ja kirjareferaatti Ilpo Vuorisen kirjasta Tuhat Tapaa Opettaa vaati lopulta useamman illan työpanoksen ja verotti US Openin seuraamista.

Eipä silti, tarjonta herkkupalojen osalta on ollut toistaiseksi melko vaatimaton. Tosipelit alkavat Grand Slameissä 32 sijoitetun pelaajan johdosta liian usein vasta puolivälierissä, joihin tuleekin ennakot tässä ja nyt.

Stanislas Wawrinka vs Kei Nishikori

Kaavion yläosa oli pelaajien suhteen järjettömän kova. Kovuus näkyy varsinkin illan toisessa puolivälierässä, mutta heikko ei silti ole tämäkään pari. Australian Openin alkuvuodesta voittanut Stanislas Wawrinka tekee sittenkin vahvaa paluuta huipulle Grand Slam-voittokrapulansa jälkeen jo tänä vuonna. Mukava on nähdä myös, että loukkaantumisista kesällä kärsinyt Kei Nishikori on pääsemässä omalle tasolleen. Voitto viiden erän yötaistelussa Milos Raonicistä edellisellä kierroksella oli jälleen yksi näyte miehen potentiaalista. 

Ottelusta on odotettavissa lyömisen juhlaa, sillä molemmat iskevät letkeästi, mutta terävästi, löysempiin palloihin ja pyrkivät kaikissa tilanteissa aktiiviseen peliin. Kummallekin on ensiarvoisen tärkeää saada vastustaja ensin liikkeelle ja pakotettava tätä kautta toinen puolustuskannalle. On mielenkiintoista nähdä kumpi tässä dominoinnissa onnistuu paremmin. Wawrinka on ehkä hienoisesti tulivoimaisempi näistä kahdesta, mutta samalla myös ailahtelevampi ja epävarmempi ellei saa flow'taan päälle koko illaksi. 

Wawrinkaa vaivannut epätasaisuus Australian jälkeen ei saakaan näkyä nyt notkahduksena pelin aikana, sillä Nishikorin jälki on tasaista japanilaista laatua, jolla voidaan laittaa kuka tahansa lujille. Hänellä on varsin monipuolinen lyöntiarsenaali, jolla pärjää vertailussa hyvinkin monen top5-pelaajan kanssa.

Uskon kuitenkin Wawrinkan hyvään fiilikseen, peliin ja muistoihin viime vuoden US Openista, jolloin hänen pelinsä loksahti uomiinsa ja tuloksena oli jo Australiasta miehen ensimmäinen Grand Slam-mestaruus.

Wawrinka jatkoon 3-1.

Novak Djokovic vs. Andy Murray

No niin! Etukäteen ajateltuna yksi turnauksen odotetuimpia kamppailuja eli Novak Djokovic vastaan Andy Murray. 

Tavallaan hurjaa, että miehet kohtaavat jo nyt puolivälierässä, mutta eipä sille mitään voi, sillä Andy Murrayn paluu vuoden takaisten selkäongelmien jälkeen on ollut vaikea ja sitä heijastelee myös miehen ranking (9.). Pieniä valonpilkahduksia on nähty siellä täällä, mutta vaatimaton vuosihan tämä on hänelle toistaiseksi ollut, ei siitä mihinkään pääse. Tämä lienee viimeinen mahdollisuus Andylle pelastaa tämä kausi ja se motivoinee skottia varmasti ja hurjasti. 

Peli tämän vuoden US Openissa on kuitenkin hieman ailahdellut ja mies on lähes ärsyttävän tuttuun tapaan irvistellyt milloin mistäkin kivusta. Viimeisin esitys Jo-Wilfried Tsongaa vastaan oli kuitenkin henkisellä tasolla jo mestarillinen. Miksei myös pelillisesti. Tsongalla oli periaatteessa kaikki avaimet viedä ottelun toinen ja kolmas erä, mutta sitten se pieni ero kärkinimen ja haastajan välillä astui erän ratkaisuvaiheissa jälleen esiin ja niin vain Murray vei suoraan kolmessa. Kylmää.

Djokovic on puolestaan ollut jälleen SE Djokovic, mitä odottelin jo US Openia edeltäviin Masterseihin. Wimbledon-voitto ja häät sekoittavat lopulta kesää, mutta taas mennään ja tylysti. Ei suurempia murheita tähän mennessä ja peli vaikuttaa olevan kuosissa. 

Ottelusta on etäkäteisherkullisuudesta huolimatta odotettavissa osittain tylsäkin kamppailu, jos ja kun miehet luottavat liikaa fysiikkaansa. Pahin skenario, jossa Nadal vs Federer-magiikka loistaa poissaolollaan ei ole kaukana. Murray tosin esitti Tsongaa vastaan vähintäänkin tämän vuoden aktiivisinta peliään varsinkin ottelun alkupuolella, jota oli jopa todella hieno seurata. Toivotaan, että sama jatkuu ja ettei lätkiminen mene täysin keskikaistan prosenttipommitukseksi, jossa peliä ensimmäiseksi avaava löytää itsensä ensimmäisenä köysistä. 

Asetelma eroaakin ensimmäisestä puolivälieräparista siten, että Wawrinka vs Nishikori -ottelussa tuskin sorrutaan passiivisuuteen ja kyräilyyn, vaan annetaan aseiden nakuttaa tosissaan. Eurooppalaisen katsojan kannalta voi olla jopa onni, että tuo ottelu tulee ensin ja siis vielä ihmisten aikaan. 

Niin tai näin, toisen kvartsin vie Djokovic erin 3-1. 

Hyvää peli-iltaa ja -yötä kaikille!