27/09/2013

Tennismatkailua: Pärnu

Tere.

Olimme kesällä perheen kanssa lomalla Pärnussa, josta on muodostunut jokakesäinen perinnekohteemme. Reissussa oltiin jo neljättä kertaa. Tennismailat matkasivat mukana vasta toista kertaa.


Sikäli tämän höpinän otsikko on aavistuksen harhaanjohtava, ettei tennis kuulu perhelomailun prioriteettien kärkipäähän, joten pelaaminen kerran tai kaksi viikon aikana oli odotettavissa oleva maksimi. Lapsille kohteesta löytyy mielekkäämpääkin tekemistä, vaimosta puhumattakaan ja onhan lomalla kieltämättä mukava irtautua tenniksestä myös itse.

Tenniskoulu- ja valmennustarjontaa riittää kuitenkin kaikille, sillä Pärnun kahdella tennisklubilla on tarjolla oikeastaan kaikkea alkeiskursseista kilpapelaajien sparraukseen. Tennis tuntuu olevan Pärnun ehdottomia ykköslajeja rantalentopallon ohella. Ulkokenttiä (massa) on reilun kilometrin säteellä yli kymmenen ja Pärnun Tennisekeskuksen sisähallissa kenttiä oli äkkivilkaisulla puolen kymmentä. Tenniskulttuuri vaikuttaisi siis  kukoistavan ja tennisleirejä järjestetään paljon jo Suomestakin käsin.

Treenivastustajia Pärnustä löytyy suhteellisen helposti. Jo viime kesänä kävelin Kesklinnan Tennisklubille, joka sijaitsee aivan keskustan ytimessä ja kyselin sopivaa vastusta/valmentajaa. Kehottivat soittamaan Herra Petreliukselle, joka on vähän jo iällä, mutta näyttöjä on kuulemma sieltä sun täältä aina valmennuksesta ITF:n senioripeleihin. Soitto siis hänelle ja sparrausvuoro saatiin sovittua jo seuraavalle päivälle. Tänä kesänä vuorosta sovittiin jo ennen reissua.

Viime vuonna pelipäivän keli oli sysimusta, joten ulkoinen massatennis jätettiin suosiolla väliin. Sattui tietenkin olemaan reissun ainut päivä, kun satoi lähes koko päivän. Sisähalli, joka on ydinkeskustan ulkopuolella, mutta rannan välittömässä läheisyydessä, tarjoaa sateen sattuessa ja sisäkaudella loistavat puitteet pelaamiseen, joten sinne siis, vaikkei sisätennis keskellä kesää houkuttelevin vaihtoehto olekaan. Fasiliteetit ovat suihkutiloja myöten kohdillaan. Kanttiinia ja pientä varustepuotia unohtamatta.


Tänä kesänä keli oli pelipäivänä loistava ja pääsimme hallin vieressä oleville massakentille. Kentät olivat loistavassa kunnossa, vaikkakin kuumuuden takia kenttien kasteluväli olisi pitänyt olla noin 20-30 minuttia. Puolentoista tunnin hikoilu auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta kesken biitsilöhöilyn ja totaalirentoutumisen, tekee kuitenkin terää. Samoin kuin se palauttava urheilujuoma treenin jälkeen klubin aurinkoisella terassilla.


Sparrauksen/yksityisvalmennuksen plus kentän hinta ei Pärnun muutenkin edulliseen hintatasoon verrattuna ole myöskään korkea. Puolitoista tuntia sparrarin kanssa taisi olla parin kympin luokkaa kenttineen päivineen ja sitä palauttavaa urheilujuomaahan saa käytännössä ilmaiseksi.

Pärnun kesäturismi on ollut viime vuosina hurjassa suosiossa, joten esim. majoitusten suhteen kannattaa olla ajoissa liikkeellä ja tällä tarkoitan jo tammi-helmikuuta. Pelivuoroja löytyy kyllä, joten niistä ei kannata murehtia ennen kesää.

Suosittelen siis lämpimästi Pärnua, jos haluat yhdistää ranta-, perhe- ja tennisloman. Tekemistä ja puuhaa riittää vähintään viikoksi ja siis koko perheelle, ei vain tennisteille. Varsinkin lasten kannalta kohde on loistava mataline rantoineen, leikkipaikkoineen, skeittipuistoineen, minigolfeineen ja niin edelleen.

Tuomio: ****

21/09/2013

Stanislas Wawrinkan kehitys

Stanislas Wawrinkan hienot otteet US Openissa saivat osakseen ansaittua ihailua ja huomiota. Mies onkin kaiken hehkutuksen arvoinen. Andy Murray oli lopulta täysin aseeton Stanin käsittelyssä, eikä Novak Djokovic'kaan helpolla päässyt.

Wawrinka on ollut vuosia sen toisen sveitsiläisen varjossa, mutta tänä vuonna peliin on löytynyt uutta potkua ja hän on vihdoin ponkaissut varjoista esiin.

Potentiaalia ja tyyliä Wawrinkalla on ollut aina. Esimerkiksi miehen rysty on kiertueen kauneimpia, mutta samalla myös yksi tulivoimaisimmista ja monipuolisimmista. Aikakaudella, jolloin kämmen on kaikille kaikki kaikessa, alkavat myös loistavan rystyn hallitsijat erottua pakasta, mikä on varmasti ollut yksi isoimmista tekijöistä Stanin nousussa parrasvaloihin. Hänen lyöntipelissään ei ole selkeää heikkoutta vaan tulivoimaa riittää molemmilta puolilta, jolloin myös pelotetta on hurjasti.

Pelissä on myös varmuutta sekä hyvää tempon vaihtelua. Ja kun paikka tulee, niin hän ei varsinaisesti ujostele voiman käytössä. Hän on varmasti yksi ikävimmistä vastustajista, sillä muutamaa löysempää lyöntiä saattaa seurata hurjaa pommitusta, mikä on aina ilkeää vastustajan kannalta.

Parantuneen pelin ohella myös itseluottamus on eri tasolla ja myös pää kestää paremmin tärkeissä paikoissa, joskin kaikkein eniten lienee kehitettävää edelleen juuri tällä osastolla. Myöskään fysiikka ei liene vielä aivan tapissa. Syöttökin lähtee painavuudestaan huolimatta jotenkin "unisin" jaloin.

Varaa ja potentiaalia on siis vielä. Ja mikä parasta, niin on myös aikaa.

En tiedä mikä rooli keväällä aloittaneella valmentajalla, Ruotsin Magnus Normanilla, on tässä kehityksessä ollut, mutta uskaltaisin väittää, että miesten yhteistyö kantaa hedelmää jo nyt. Onnistuneella valmentajavalinnalla potentiaali on saatu loistavasti esiin ja eteenpäin on menty.

Ikuisia lupauksia on tietysti tennismaailmakin pullollaan, joten toivotaan, että Stan the Man ja hänen tiiminsä saisivat tälle hienolle projektilleen vielä kruunun.

13/09/2013

Viikonloppuna Davis Cupia

Us Openin jälkeen on taas Davis Cupin vuoro!

Perinteikäs ja käsittääkseni maailman vanhin joukkuekilpailu Davis Cup on hieno kisa. On perinteitä, hienoja tarinoita ja niin edelleen. Mutta ennen kaikkea se on asetelmaltaan varmasti hienoin. Ei auta, jos joukkueessa on yksi maailmanluokan pelaaja, vaan tarvitsee olla nimenomaan Joukkue.

Suomen hieno voitto (ilman Jarkkoa) keväällä Bulgariasta, vai sanotaanko suoraan Grigor Dimitrovista, oli viimeisin ja varsin makea esimerkki tästä.

Televisio-oikeuksista johtuen maailmanlohkon Davis Cup on kuitenkin jäänyt monena vuonna jotenkin paitsioon ja etäiseksi. Viime vuosina tilanne on nettistreamien vuoksi parantunut ja esimerkiksi C More Tennis näyttää tänä viikonloppuna semifinaaleista ainakin toista. Vielä kun tietäsi kumpaa... Edes kanavan ohjelmakartta ei kerro mitä seurataan. Serbia vs. Kanada vai Tshekki vs. Argentiina? Noin muuten hyvä palvelu vesittyy vähän tällaisiin lapsuksiin.

YLE on kuitenkin hyvin hereillä ja näyttää Areenan kautta Suomen ottelun Latviaa vastaan. Absoluuttisen fantastista siitäkin huolimatta, että Jarkko on jälleen loukkaantuneena poissa ja Harri Heliövaara lopetti, jotka tietysti heikentävät jengiämme hieman.

Hyvällä taistelulla voitto (luvuin 3-2) on kuitenkin täysin mahdollinen. Ottelut Ernests Gulbisia vastaan lienevät turhan kovia haasteita varsinkin paras viidestä otteluissa, mutta muuten on mahdollisuudet toistaa Bulgarian ihme. Pakkovoittoja on kuitenkin kolme, mukaan lukien elintärkeä neluri lauantaina, jos siis lasketaan, että Gulbis vie omansa.

Tulessa tällä tietoa ovat Micke Kontinen (1-pelaaja), Herkko Pöllänen (2-pelaaja) ja pakkovoiton paikassa eli nelurissa Kontiset Micke ja Henri.

Go Finland Go!

PS. Toivottavasti Suomen tennismaajoukkue ei saa/ei ole jo saanut lempinimekseen mitään eläintä. Sudet, Huuhkajat, Leijonat ynnä muut alkavat jo aavistuksen tökkiä, joten tennisjengimme voisi olla vaikka Ässät, samannimisestä lätkäjengistä huolimatta.

11/09/2013

Jälkipelit: Rafael Nadal vs. Novak Djokovic, US Open finaali 2013

No niin, elämässä alkaa olla taas rytmiä reissun ja finaalivalvomisen jäljiltä. Palataanpa kuitenkin vielä toissa yön tapahtumiin.

Matsi on pureksittu varmasti jo monella forumilla, joten otetaan vain lyhyt kertaus siitä, mitä tässä hurjassa ottelussa tapahtui. 

Nadal aloitti melko jäätävästi jatkaen edellisten otteluiden tyyliin, joskin merkkejä siitä, ettei syöttö ollut yhtä hyvässä iskussa kuin turnauksessa aiemmin liikkui ilmassa jo ensimmäisessä erässä. Djokovicin epävarma peli toi kuitenkin erän melko helposti Nadalille.

Toisen erän alku jatkui hetken aikaa samaa rataa. Nadal oli lähellä murtoa erän alussa, mutta Djokovic kesti ja sai kuin taikaiskusta juuri sen tennisjumalavaihteen päälle, jota olen odotellut tapahtuvaksi jo pitkään. Sitä moodia kesti kolmannen erän puolivälin tienoille. Ajallisesti reilun tunnin verran. 

Tuossa ajassa hän ehti voittaa siis toisen erän ja johti ottelun pelillisesti parasta kolmattakin erää jo murrolla, kunnes Nadalin roikkuminen tuotti tulosta ja hän mursi takaisin ja sai erän tasoihin 3-3:een. Jos erä oli ollut hurjaa vääntöä siihen saakka niin 54 lyönnin pallorallista huolimatta parempaa oli tulossa. 

Draaman kaari eli melkoisesti vielä loppuerän aikana ja kun Djokovic ei onnistunut kolmesta perättäisestä murtopallosta huolimatta murtamaan 5-4:ään, niin ottelu näytti pelillisesti jälleen tasoittuneen.

Nadal sai jotenkin, lähinnä Djokovicin kämmenen uudelleen pätkiessä, siihen paikkaan vieläpä murron ja vei siis lopulta erän, jonka piti olla kaiken järjen mukaan Djokovicin. Moni puhui ja suuri osa puhuisi erän "varastamisesta" ja jos tuolle termille haettaisiin esimerkkiä, olisi tuo erä paras esimerkki. 

Neljäs erä oli jokseenkin muodollisuus. Djokovic oli virheineen vain varjo siitä, mitä hän oli ollut tuntia aikaisemmin. Virheitä tuli taas paljon. Kun Nadal uskalsi ja pystyi pelaamaan jälleen jalka kaasulla, niin erä oli oikeastaan yhteen maaliin pelaamista. Erä ja ottelu siis Nadalille.

***

Matsin aikana kävi mielessä monta eri asiaa.

*

Ensinnäkin se, kuinka vaikeaa voi pisteen voittaminen tenniksessä olla. Tuntui, että vähintään sata palloa voitettiin tai hävittiin useita kertoja ennen lopullista ratkaisua ja siis yhden pisteen tähden. Onhan ne kieltämättä hurjia ja näyttäviä palloja, kun kaverit tempovat täysillä kymmeniä kertoja, mutta kyllähän tämä melko brutaaliksi lajiksi on menossa. Niin lyömisessä kuin fysiikassa.

*

Toisekseen olen edelleen sitä mieltä, että parasta Djokovicia ei voita kukaan. Se reilu tunti, mitä häntä finaalissa nähtiin, oli kerta kaikkiaan jäätävää. Kysymys onkin siitä, kuinka pitkään häntä ottelussa nähdään. Toiseksi paras Djokovickin osaa vielä laittaa Nadalin A-peliä jollain tapaa solmuun, mutta kolmanneksi paras ottaa sitten jo tässä parissa nokkaansa.

Djokovicillä on kuitenkin ilmiömäinen kyky saada Nadal passiiviseksi ja samalla myös melko aseettomaksi. Hän osaa iskeä tarpeeksi kovaa Nadalin kämmenpuolelle, mutta hän osaa myös pitää peliä pitkiä aikoja Nadalin rystypuolella pakottaen tämän samalla jatkuvaan slicen käyttöön, jolloin hän pääsee edelleen dominoimaan peliä. Noina hetkinä korostuu myös Nadalin kyvyttömyys tehdä rystyllään mitään hokkuspokkuksia. Nadal on rystyllään joskus yllättävänkin yksipuolinen, eikä rohkeus riitä yrittämään iskua.

*

Myös Nadalin itseluottamus niin hyvässä kuin pahassa jaksaa ihmetyttää. Se heijastelee mielestäni suoraan hänen peliinsä ja hän passivoituu hurjasti itseluottamuksen hakiessa itseään. Jopa kämmenestä tulee ison, aivan liian ison, marginaalin lyönti. Niinä hetkinä ei voi kuin ihmetellä puolestaan sitä Nadalia, jota nähtiin ensimmäisessä ja neljännessä erässä, joka syö vähänkin haavoittuneen uhrin elävältä. Luonnollistahan tämä on kaikkinensa, mutta siitä huolimatta noinkin suuri kontrasti on aina yllätys.

*

Niin tappava kuin Djokovic pelipäällään onkin, niin miksi hänen smashinsä on edelleen kaikkea muuta. En käsitä. Nytkin tuli muutama lapsusvirhe.

*

Isossa kuvassa Nadalin aggressiivisuus teki comebackinsä vasta näillä syksyn kovilla kentillä. Keväällä näimme toki hurjaa kämmenmyllyä, mutta pelipositio oli taaempana. Syksyn otteiden perusteella tuntuu kuin hän olisi keväällä ollut vasta pelaamassa itseään lajiin sisään. Voittoja toki tuli, mutta ne tulivat melko lailla tasaisella puurtamisella, kun nyt pelissä on nähtävissä selkeää ja aitoa aggressiivisuutta. Tätähän ehdin jo jopa voittoisan Roland Garrosin jälkeen kaivatakin. Nyt ne pari askelta on otettu ja taivaan tummat pilvet ovat tällä erää väistyneet.

*

Kaikki kunnia siis Nadalille, joka ei finaalissa mielestäni pelannut, paljolti kylläkin Djokovicin ansiosta, täysin ominta saati parasta peliään kuin kaksi erää, mutta voitti silti. Se, jos mikä on hieno osoitus peräänantamattomuudesta ja voitontahdosta.

*

Niin ja ottelun katsottuani oli ja on melko selvää, että juuri nämä herrat ratkovat ensi vuoden Grand Slamien kohtalot.

*

Ottelun huippuhetket vielä täältä.

09/09/2013

Ennakko: Novak Djokovic vs. Rafael Nadal, US Open 2013 finaali

Viikonlopun reissun jälkeen edessä on paluu arkeen ja hyvä niin. US Openissakin maanantai on finalisteille työpäivä.

Manchesterin reissun yhtenä kohteena oli Englannin jalkapalloliiton museo, joten sen innoittamana voisin todeta Gary Lineker -tyyliä jotenkin soveltaen vaikkapa niin, että tennis on hieno laji. Palloa hakataan lakkaamatta kaksi viikkoa ja lopulta voiton ratkaisevat Novak Djokovic ja Rafael Nadal.

Näin se taitaa lopulta mennä, kun nämä miehet terveenä ovat. Isketään siis US Openin kohdalta viimeinen ennakko kehiin tässä ja nyt. Mikäli tämän turnauksen perusvireeni säilyy, niin metsään mennään nytkin. Osumaprosenttini on ollut hävettävän alhainen. Pahoittelut siitä.

Finaali vaikuttaisi olevan tämän parin osalta jälleen kerran melko tarkkaan 50-50 -matsi. Turnauksen ja vireen osalta pidän toki Nadalia jopa selkeänä suosikkina, mutta isossa kuvassa Djokovic on mielestäni parempi kovien kenttien pelaaja.

Kuten sanottua, turnauksen kaksi ehdottomasti parasta pelaajaa kohtaavat ensi yönä. Nadal on päässyt finaaliin melko kivutonta reittiä pitkin, vaikka se etukäteen hurjalta näyttikin. Ensimmäinen testi tulee siis jossain mielessä vasta nyt. Djokovic'kin joutui vasta semifinaalissa ensimmäisen kerran tiukoille, mikä voi olla hyvä herätys finaalia ajatellen. Hän lienee hereillä.

Tappiokaan ei periaatteessa ollut kovin kaukana, sillä Wawrinka pelasi todella ennakkoluulottomasti ison osan ottelua, ollen taas pitkiä jaksoja ottelun parempi pelaaja, mutta jälleen kerran Djokovic näytti, kuinka vaikeaa hänen voittamisensa on. Pieni Wawrinkan sakkaus toisessa erässä murron edellä ollessaan ja Djokovic oli yht'äkkiä rinnalla, vaikka oli ollut siihen saakka lähes täysin mankelissa.

Tämän tiedostaa ja varmasti muistaa myös Nadal, joten tarkkana saa hänkin Djokovicin roikkumisen kanssa olla. Nadal on kuitenkin näyttänyt koko elo-syyskuun mieheltä mission kanssa. Hän tulee, hän näkee ja hän teloittaa. Muun muassa vain yksi hävitty syöttövuoro tähän mennessä.


Näkisin kuitenkin, että pelaajien match-up, Nadalin voitollisesta (21-15) rekordista huolimatta, olisi Djokovicille "mukavampi", jos nyt ikinä Nadalin saati Djokovicin kohtaaminen sitä voi olla. Djokovicin rysty on edelleen Nadalin rystyä parempi ja paremmin kuin kukaan muu, hän pystyy ohjaamaan sillä peliä kohti Nadalin rystyä, jolla espanjalaisen pelidominanssi on tietysti täysin eri luokkaa kuin kämmenpuolelta.


Pelillisesti ottelu tuskin tuleekaan tarjoamaan mitään yllättävää, mitä 36 aiemmassa kohtaamisessa ei olisi jo nähty. Kumpikin pyrkinee ottamaan aloitteet käsiinsä ja pysyttelemään mahdollisimman lähellä takarajaa mahdollisimman pitkiä aikoja. Olisi mielipuolista valua kovin alas toisen riepoteltavaksi. Sitä voi tehdä jonkin aikaa, mutta voittaakseen on lopulta pakko laittaa jalkaa kaasulle ja antaa mennä.

Taistelu pisteistä kiteytyykin vahvasti taisteluun pelipositiosta. Takarajan ja kentän sisäpuolen valloittaja on vahvoilla, kuten nykytenniksessä aina. Passiivisuus riittää johonkin, mutta voittajalta vaaditaan tällä tasolla poikkeuksetta aktiivista peliä. Aina.

Moinen vaatii kuitenkin armotonta itseluottamusta ja sitä kautta hyvää virettä. Djokovic oli pitkiä aikoja Wawrinkaa vastaan yllättävän virheherkkä. Edelleen, kun jotkut lyönnit pätkivät, on ominta pelitapaa vaikea tai mahdoton noudattaa, jolloin on otettava plan B käyttöön. Djokovicin kohdalla ongelmat korostuivat palloa lämätessä. Kämmen ei toiminut noissa tilanteissa kuin ajoittain ja nyt se tietäisi suuria vaikeuksia. Jos Djokovic ei pääse painostamaan riittävästi Nadalia, on voittoa ajatellen iso ja merkittävä ase poissa. Siinä ei auta edes Djokovicin loistava rysty pitkin linjaa, joka sekään ei semifinaalissa täysin vakuuttanut.

Pientä lisämaustetta tarjonnevat myös pelaajien fysiikka sekä sää. Välipäivästä huolimatta Djokovic voi olla semifinaalista vielä väsynyt tai ainakin väsyä nopeammin ottelun edetessä. Niin kävi Wimbledonin finaalissa, joten miksei se voisi käydä myös nyt, varsinkin kun fyysinen haaste on maksimaalinen. Mitä pidemmälle mennään, sitä vahvemmilla on siis Nadal.

Myös sää voi tuoda pientä faktoria. Mikäli peliolosuhteet ovat, kuten päivän ennusteissa povataan, tuuliset kuten välierissä ja naisten finaalissa, on isompi hyötyjä jälleen Nadal. Djokovic tuskailee ja turhautuu tuulessa usein, kun hänen suoremmat lyöntinsä ovat tuulessa vaikeampia toteuttaa ja hallita. Kierre tuo turvaa tuulessakin, vaikka se tehoja korostetusti söisikin.


Taitaa tämä siis vahvasti Nadalin suuntaan kallistua. Ennen kaikkea paremman vireen, varmemman aktiivisen pelin ja tuoreemman kropan sekä (pää)kopan vuoksi.

Nadal vie neljässä 6-4, 3-6, 7-6, 6-3.

06/09/2013

Ennakko: semifinaalit, US Open 2013

Semifinaalipäivä! 

(Kirjoittelen tätä puhelimella Manchesterissä, joten pahoittelut mahdollisista typoista.)

Rafael Nadal vs. Richard Gasquet
Nadal jatkoi puolivälierissä tuttua teurastustaan, kun taas Gasquet taisteli täydet viisi erää Ferrerin kanssa. 

Ranskalaisen voitto oli hieno, mutta alla on nyt kaksi perättäistä viisieräistä, mikä voi näytellä roolia, varsinkin jos ottelu menee pitkäksi. Nadalia vastaan olisi tietysti hirveän kiva lähteä täydellä tankilla, mutta minkäs teet. Gasquet'n onneksi alle sattui kuitenkin kaksi välipäivää, jotka normalisoivat tilannetta vähän.

Nadal lähtee otteluun tietysti hurjana ennakkosuosikkina. On kokemusta, energiaa, päätä ja peliä, jolla voi haastaa kenet vaan, kun taas Gasquet on pitkästä aikaa tässä tilanteessa (Grand Slam -semi) ja ehkä siis aavistuksen väsyneenä. 

Gasquet'n mahdollisuus piilee kuitenkin lyhyissä pisteissä ja aggressivisessa pelissä. Hänen syöttönsä on toiminut hyvin. Hän petaa sillä hyvin paikkoja kakkoslyönnilleen, jolla hän pääsee pisteen päälle ja vähintäänkin hyökkäysasemiin. Gasquet'n kannattaa pyrkiä hyödyntämään mahdollisimman usein myös hänen hyvää lentopeliä hyökkäyksen päättäjänä. Ei tietysti haittaa jos pisteen saisi useimmiten heti kakkoslyönnillä poikki, eikä joutuisi tekemisiin Nadalin puolustuksen kanssa. Puhumattakaan tämän takakenttäriepottelusta.

Huolimatta Gasquet'n yhden käden rystystä, Nadalin on itse asiassa varottava käyttämästä sitä kämmenpuoleltaan liikaa, varsinkaan "passiivisella", vailla tarkoitusta olevalla lyönnillä, sillä Gasquet esitteli erinomaista rystylinjaosaamistaan Ferreriä vastaan. 

Tuo lyönti teki hurjasti tuhojaan ja toimiessaan se on henkeäsalpaavan kaunis, mutta ennen kaikkea se on tappavan tehokas. Hän käyttää sitä usein vielä niin, että se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eihän kämmenkään tietysti huono ole, mutta peruspalloissa se ei ole yhtä arvaamaton saati tulivoimainen kuin näyttävästi lävähtävä rysty. 

Aika siis Nadalilta pois ja hyökkäämistä painavan lyönnin perään. Siinä se pähkinänkuoressa olisi. Ongelmana on vain se, että Nadal pelaa armottominta peliään vuosiin ja edellä mainittuja välilyöntejä tulee todella vähän. On vaikea päästä palautusvuoroissa asemiin, vaikka se omissa syötöissä onnistuisikin.

Nadal vie 7-5, 6-3, 6-1.

Novak Djokovic vs. Stanislas Wawrinka
Wawrinkan brutaali lyöminen Murray'tä vastaan toi miehelle hienon semifinaalipaikan eikä "unelmasemikään" lopulta toteutunut. 

Upea voittohan se oli myös tennikselle ja matsia katsellessa tuli mieleen, että parempi lyöminen lopulta ratkaisi. Murray kyllä kipitti hyvin, mutta oli lyönteineen sen verran tehoton, ettei mahdollisuuksia juuri jäänyt.

Samaa linjaa tulee jatkaa semifinaalissa Djokoviciä vastaan, joka on toki paremmassa vireessä kuin Murray, mutta silti näkisin Wawrinkan mahdollisuudet jopa kohtalaisina. Jos miehen pää ja peli kestää voi tapahtua mitä vain. 

Djokovicillä ei ole varaa passiivisuuteen, vaan hänen on lyötävä Staniä pois ottelusta. Ei voi odotella vaan vietävä peliä itse. Odotankin tästä ottelusta hurjaa ilotulitusta. 

Tasaista on, mutta Djokovic vie sittenkin tämän varmuudellaan ja sitkeydellään 4-6, 6-3, 7-5, 6-4.

Ottelut painavat jo kovasti päälle, joten päätän tällä erää tähän.

05/09/2013

Ennakko: puolivälierät part II, US Open 2013

Toiset puolivälierät pelataan tänään. Isketäänpä ennakkoa myös niihin.

Novak Djokovic vs. Mikhail Youzhni
Ennen turnausta pidin Novak Djokovicin virettä arvoituksena, mutta katsellessani hänen otteitaan viimeisen viikon ajalta ja erityisesti toissapäiväistä neljännen kierroksen ottelua, tuli harvinaisen selväksi, että kisassa on tasan kaksi potentiaalista voittajaehdokasta. Djokovic ja Rafael Nadal.

Djokovicin peliin on tullut turnauksen edetessä aimo annos lisää aggressiivisuutta ja peli näyttää todella valmiilta juuri nyt. On toki huomioitava, että kaikki tähänastiset vastukset ovat täysin eri kaliiberia kuin jäljellä olevat.

Mikhail Youzhnia vastaan tuskin nähdään ihan samanlaista murhaa, mutta ei se nytkään mikään mahdottomuus ole, jos serbin vire on yhtä tappava kuin Marcel Granollersia vastaan. Tässä vaiheessa turnausta Youzhni on varsin ideaalinen vastustaja, kun vastaan olisi voinut tulla esimerkiksi Juan Martin del Potro, joka olisi ollut vaarallisuudessaan luonnollisesti täysin eri luokkaa.

Kun Youzhni väänsi vielä täydet viisi erää Lleyton Hewitt'in kanssa, niin on vaikea uskoa, että pelilliset saati fyysiset paukut riittäisivät Djokovicin lanausta vastaan, joka on jossain mielessä hurjan paljon paranneltu ja turboahdetumpi painos parhaasta Hewitt'istä. Tietysti myös eri aikakauden malli, joten vertailuni jopa ontuu, mutta pointtini lienee selvä. Ai ei? No ei sitten.

Uskon kuitenkin, että Youzhni saa aikaan jotain vastarintaa tai sen tyyppistä ja ottaa Djokoviciltä eniten pelejä tässä turnauksessa eli yli kymmenen, mutta eihän se tietenkään vielä mihinkään riitä.

Djokovic vie 7-5, 6-3, 6-4 ja pääsee todella tuoreena semifinaaliin.

Andy Murray vs. Stanislas Wawrinka
Murray'n peli ei vielä ole vakuuttanut. Jotenkin otteissa on ollut liiaksi sitä Andyn perinteistä perustahkoamista, eikä mies näytä lähellekään yhtä vaaralliselta kuin Nadal ja Djokovic. Eikä myöskään potentiaaliselta GS-voittajalta. Tämä on tietysti hurjasti sanottu hallitsevasta mestarista ja myös viimeisimmästä GS -voittajasta, mutta näin se vain on. Nyt voisikin olla korkea aika kaivaa esiin paras peli, sillä Wawrinkaa vastaan sitä voidaan kovasti jo tarvitakin.

Wawrinkan ongelmana on vain ollut otteluiden päättäminen. Hän on ollut useita kertoja "parempi pelaaja" aivan huippujakin vastaan ja jopa Grand Slameissä, mutta kärsinyt lähes yhtä usein kirvelevän tappion. Muistaako joku esimerkiksi ottelun tämän vuoden Australiasta, kun Djokovic oli kaukana parhaastaan, mutta voitti ottelun silti viidessä erässä viimeisen mentyä 12-10? Wawrinka pelasi omien sanojensakin mukaan elämänsä ottelun, mutta... Ei riitä.

Tässä voisikin olla nyt loistava paikka iskeä uran ensimmäinen GS -semifinaalipaikka, kun Murray ei selvästikään ole vielä parhaimmillaan. Se vaatii kuitenkin hieman sitkeämpää, maltillisempaa ja tarkempaa peliä kuin edellisen kierroksen hyvässä voitossa Tomas Berdychistä, sillä Andy osaa olla vaikeasti voitettava huonolla pelilläkin. Palloja tulee takaisin hirmuinen määrä ja puolustus on kiven kovaa. Transitio puolustuksesta hyökkäykseen ei tarvitse kuin pienen hetken liikaa aikaa ja tilanne saattaa olla Wawrinkan kannalta jo ohi.

Toivotaan ettei Wawrinka sula ja tästä tulisi hieno matsi, sillä ainekset loistavaan otteluun ovat olemassa. Samalla saamme nauttia Wawrinkan äärettömän kauniista ja tehokkaasta yhden käden rystystä.

Lopuksi joudun kuitenkin kaivamaan realismin esiin. Murray vie 4-6, 7-6, 6-4, 6-3 ja turnauksen toiseksi odotetuin kohtaaminen ennen maanantain finaalia Djokovic-Murray toteutuu.

04/09/2013

Ennakko: puolivälierät part I, US Open 2013

Puolivälierät alkavat kaavion alaosan kohdalta tänään. Tässä ennakkoa!

Kvartsiennustuksenihan meni tältä osin täysin metsään. Vain yksi ennakon neljästä nimestä osui oikeaan. Ja kun sekin oli Rafael Nadal, niin mitään suurta visiota ei tähänkään tietysti olisi tarvittu. Asetan itseni kuitenkin naurunalaiseksi uudestaan arvioimalla ensimmäiset puolivälieräparit.

David Ferrer vs. Richard Gasquet
Ferrerin matka tähän asti on ollut yllättävänkin työläs, sillä neljästä ottelusta kolme viimeisintä ovat olleet melko tiukkoja nelieräisiä vääntöjä. Fysiikkaan miehen peli ei tänäänkään tietysti kaadu, mutta US Open pelejä ovat värittäneet hänelle epätyypillisten pakottamattomien virheiden suurehko määrä. Ja olipa hänen valmistautumisensa tähän turnaukseen suorastaan surkea miehen normaaliin lanaukseen verrattuna.

Mutta kuten aina, historia ei ole tae tulevasta.

Myöskään Richard Gasquet'n reitti puolivälierään ei ole ollut kevyin mahdollinen. Alla on hieno, mutta kuluttava viisieräinen Milos Raonicia vastaan ja jotenkin en ole koskaan nähnyt Gasquet'iä kovinkaan fyysisenä pelaajana. Pelatut erät saattavatkin näkyä pelissä jo ja juuri Ferreriä tankki saisi olla melko täynnä.

Huomionarvoista on myös se, että niin tyylikäs ja hyvä pelaaja kuin Richard Gasquet onkin, pelaa hän nyt vasta uransa toisen Grand Slam -puolivälierän. Tässä vertailussa hän muuten häviää esimerkiksi Jarkko Niemiselle. Toki Gasquet'llä on yksi semifinaali paikka (Wimbledon 2007), mutta muuten hän on profiloitunut vahvasti neljännen kierroksen Grand Slam -pelaajaksi.

Miehet ovat kohdanneet toisensa yhdeksän kertaa ja Ferrer on vienyt otteluista kahdeksan. Gasquet on jossain mielessä hyvä match-up Ferrerille. Gasquet ei pysty tykittämään Ferreriä ulos, vaan pitää yllä juuri sopivaa tempoa, joka mahdollistaa Ferrerin nykyisen mieliposition takarajan tuntumassa, josta hän kontraa, raastaa, vääntää, mutta tarvittaessa myös lämää. Eikä sovi unohtaa niitä painavan nurkkalyönnin jälkeisiä espanjalaistyyppisiä verkolle nousuja a la Sergi Bruguera, jossa käydään tiputtamassa pallo verkolta kaverin tyhjään etukenttään jauhamisen ja rakentelun päätteeksi.

En siis usko Gasquetin pystyvän Ferreriä nyt yllättämään, vaan Ferrer lanaa tämän tarvittaessa vaikka fysiikallaan ja kokemuksellaan. Siitä huolimatta ottelu tarjoaa varmasti tiukkoja vääntöpalloja pomminvarmasti, joten ehdottomasti parempi herkku tämä on tämänpäiväisistä otteluista.

Ferrer vie 7-6, 6-4, 6-3.

Rafael Nadal vs. Tommy Robredo
Tässä ottelussa on luonnollisesti vain yksi suosikki ja kyllä tämä näyttää nyt vahvasti myös siltä, että Rafael Nadal joutuu kunnon testiin vasta finaalissa. Valitettavasti. Kun tähän otteluun oli tarjolla klassikko Roger Federer vs. Nadal, niin onhan se vähän jopa harmi, ettei se toteutunutkaan. Voi hyvinkin olla, ettei heidän kohtaamistaan tulla näkemään US Openissa koskaan.

Mutta kaikki kunnia Robredolle. Hän voitti Federerin ensimmäistä kertaa urallaan ja vaikka kuinka Roger pelasi huonosti, on hänen voittamisensa Grand Slameissä silti vaikeaa ainakin henkisesti. Yhtä hyvin hän voisi siis voittaa ensimmäistä kertaa myös Nadalin. Mutta, ei ehkä kuitenkaan.

Nadalin peli on kerrassaan hurjassa iskussa, joten vain totaalinen romahdus tai loukkaantuminen voi estää hänen voiton. Pari tasoa heikompi pelikään tuskin tekisi tästä edes tiukkaa.

Tällä hetkellä kämmen paukkuu todella puhtaasti kaikkialta kaikkialle, syöttö on parhaassa iskussaan ehkä koko uralla ja liike on totutulla tasolla. Eikä ole varsinaisesti haitaksi, että lähes kaikki passiiviset moonballit loistavat nyt poissaolollaan. Pelissä ei juuri välilyöntejä ole, vaan pyöritys alkaa hyvän syöttämisen ja aggressiivisemman palauttamisen jälkeen välittömästi.

Tommy has no chance ja Nadal vie 6-3, 6-4, 6-2.

03/09/2013

Kommentti: Federer-uutisointi

Siitä huolimatta, että Nokialla oli tänään jotain hässäkkää, niin päivän uutinen oli tietenkin Roger Federerin yllätystappio Tommy Robredolle.

En kuitenkaan millään jaksaisi innostua saati jauhaa enää siitä, mistä moni tennismaailman toimija on vihdoin ja viimein juuri tänään jauhanut. Siis siitä kuinka Roger Federerin valtakausi on nyt ohi. Hohhoijaa.

Tämä on vähintään noin 4-5 vuotta vanha uutinen.

Viime yön tappio Robredolle oli toki hurja yllätys varmasti kaikille ja iso uutinen sinällään, mutta kuka ihme on elänyt vielä kuvitelmissaan, että eläisimme vielä Federerin valtakautta.

Parhaiten asia avautuu kun katsoo miten miehen Grand Slam -voittojen tahti on hiipunut parhaista vuosista. Viime vuoden Wimbledonia edelsi lähes kahden ja puolen vuoden kannuttomuus, joten onhan se tämän luokan mestarille hurja aika.

Ja kun väliin on mahtunut muuan Nadalin ja Djokovicin dominanssia, niin onhan nuo tämän päivän jutut aika väsyneitä.

Niin kuin tietysti tämäkin. Pahoitteluni. Hyvää yötä.