29/06/2012

Rosolin pommi(tus)

Ohhoh! Olipa pommi! Olipa pommitusta! Lukas Rosol (ATP 100) tulitti Nadalin katsomoon Wimbledonin toisella kierroksella!

Olkoonkin, että katon sulkeminen ja reilun puolen tunnin tauko ennen viidettä erää, juuri kun Nadal näytti saaneen lopullisen otteen ottelusta, pelasti Rosolin. Olkoonkin, että viidennen erän ainoa murto tuli osittain onnenkin avustamana. Kaikesta tästä huolimatta Rosolin peli viidennessä erässä oli hurjinta näkemääni pommitusta tenniskentällä ikinä.

Rosol otti kaikki aloitteet, kaikki mahdolliset riskit välittömästi tilanteesta riippumatta ja voi veljet, miten se toimi. Lähes sadan mailin tuntinopeudella viuhuneet peruslyöntipommit sekä armottoman tuliset ja tarkat syötöt seurasivat toinen toistaan. Hän kirjaimellisesti löi Nadalin ulos kentältä.

En tosiaan tiedä löikö Rosol viidennessä erässä yhtäkään peruslyöntiä alle 90 mailin tuntinopeutta. Enkä tiedä sitäkään ehtikö Nadal kertaakaan edes kissaa (gato?) sanoa, kun takapressussa jo pamahti.

Tuollaista flow'ta en ole ennen nähnyt. En koskaan. En keneltäkään.

Rosol esitti viidennessä erässä miehekkäintä peliä miesmuistiin. Otti kaikki pallot noususta ja paukutti niihin kuin viimeistä päivää. Juuri näin pitää nurmella pelata! Juuri näin pitää Nadalia vastaan pelata! Jossain kohdassa aloin säälimään palloja sekä Nadalia. Sen verran koulupojalta 11-kertainen Grand Slam-voittaja tässä käsittelyssä näytti.

Se oli hurjaa tykitystä se. Lisää tätä!

27/06/2012

Ennakko: Wimbledon 2012

Ruohokauden pääturnaus Wimbledon käynnistyi maanantaina. Ennakko tulee siis myöhässä keskikesän juhlasta johtuen. Pahoittelut siitä.


Jo nyt tiedetään, että kaavailemistani mustista hevosista kaksi on jo ulkona, sillä sekä Berdych että Isner tippuivat heti ensimmäisellä kierroksella. Berdychin pää ei tosin ikinä tule riittämään Grand Slam -voittoon muutenkaan ja jotenkin tuntuu, ettei myöskään Isnerin fysiikka. Miehet ovat kuitenkin nyt katsomossa, joten ei siitä sen enempää.


Mennään suoraan suosikkeihin. Nadal, Djokovic ja Federer. Eikä yllätä ketään. Olisiko kuitenkin joitain muita? Ei ole. Yksi kolmikosta voittaa ja kaavion muut 127 pelaajaa häviää. 


Herrojen asetelmat ovat kuitenkin varsin mielenkiintoiset ja jopa herkulliset juuri nyt. Viime vuonna asetelma oli lopulta jossain määrin jopa tylsä, sillä Djokovic voitti Nadalia, Nadal Federeriä ja Federer jossain määrin Djokovicia, mutta silti Djokovic voitti melkein kaiken. Tämän vuoden ja tarkemmin tämän massakauden aikana kolmikon asetelma on alkanut Nadalin ja Djokovicin osalta ainakin hetkellisesti kääntyä. Lisäksi, kun nyt päästään Federerin suosikkialustalle, hämmentänee se asetelmia entisestään.


Djokovic ei ole ollut sama mentaalinen ja fyysinen eläin kuin viime vuonna. Nyt tämän voi jo sanoa varmuudella, sillä Garrosilla riitti yllin kyllin kiihoketta historiallisen Novak Slamin muodossa, mutta silti mies vaikutti sielläkin jotenkin vaisulta. Paineita toki oli, mutta olihan niitä yllin kyllin viime vuonnakin. Hieman erilaisia, mutta silti. Tällä hetkellä Djokovicin pelissä tulee paljon virhealttiita vaiheita, jotka viime vuonna olivat melkoisen harvinaisia. Rysty pitkin linjaa karkailee, kämmen vaikuttaa aavistuksen epästabiililta ja niin edelleen. Toki miehen pelitaso on edelleen hurjaa tasoa ja jos Djokovic saa peliinsä aavistuksenkin lisää tasaisuutta, on toinen perättäinen Wimbledon-kannu tosiasia. Ennen finaalia uhkana on vain todennäköinen semifinaaliottelu Federeriä vastaan.


Nadal puolestaan on saanut paikattua haavoitettua sisintään massakauden aikana. Viimeisenä niittinä tälle lienee Garrosin voitto ja voitto ennen kaikkea Djokovicistä Grand Slam -finaalissa. Johan sitä turpaan ehti tullakin. Itseluottamus on nyt olemassa, muttei vielä välttämättä huipussaan, sillä myös Nadal tiedostaa, että viimeiset voitot Djokovicistä ovat tulleet kaikki massalta. Pieni vaara viime vuoden haamujen paluulle on siis olemassa, jos mies finaaliin saakka itsensä pelaa. Mutta mahdollisia vaaran paikkoja löytyy myös matkan varrella: Kohlscreiber (voitti Nadalin toissa viikolla Hallessa), Tsonga ja välierissä vielä joku nelikosta Murray-Cilic-Del Potro-Raonic. Finaalissa vastaan astelee kuitenkin joko Djokovic tai Federer, jotka ovat jälleen samalla puolella kaaviota. Hyvin täytyy siis pelata ja olla entistäkin aggressiivisempi, eikä vetäytyä passailemaan kauas takarajan taakse. Syötön merkitystäkään ei voi luonnollisesti liiaksi korostaa. Sen täytyy toimia vähintään yhtä hyvin kuin Ranskassa.


Jos Roland Garrosilla annettiin Federerille voittomahdollisuudet lähinnä säälistä, niin nyt mies on varmuudella voittotaistelussa mukana, sillä nurmialusta ja Federer on toiminut hurjalla tavalla menneinä vuosina. Kuusi mestaruutta puhukoon puolestaan. Toki parina viime vuotena Wimbledon on mennyt häneltä niin sanotusti "vihkoon", mutta jotenkin uskon, että tähän kesään on panostettu kaikki mitä miehessä on jäljellä ja vanha mestari näyttää vielä kerran. Se voi olla juuri täällä. Peli on totutun näyttävää ja letkeää, syöttö toimii ja mies näyttää muutenkin rennolta. Ainakin vielä. Tärkeää olisi, ettei vanha mies joudu ennen semifinaalia rehkimään juurikaan ylimääräistä niin kuin Ranskassa, jotta Djokovicin haastaminen semifinaalissa olisi mahdollista henkisesti ja ennen kaikkea fyysisesti. Voitto semifinaalissa, niin 17. Grand Slam -voitto on erittäin lähellä, ellei verkon toiselle puolelle astele Nadal. Siinä tapauksessa asetelmat on arvioitava uudelleen.


Poikkeuksellisesti en nyt nosta mustia hevosia, koska etukäteen ajatelluista hevosista kaksi on jo tippunut, enkä halua munata itseäni enempää. Päätelkää loput seuraavasta, sillä näin käy:


Puolivälierät:
Djokovic - Gasquet
Federer - Tipsarevic
Murray - Cilic
Nadal - Tsonga


Välierät:
Djokovic - Federer
Nadal - Murray


Finaali:
Djokovic - Nadal


Voittaja:
Djokovic

PS. Valitettavasti kisan toisella viikolla blogissa vallitsee todennäköisesti totaalinen radiohiljaisuus lomareissusta johtuen. Pelisilmä ja ajoitus olivat talvella metsässä. Myös matkaa varatessa.


PPS. Äänestäkää voittajaa oheisessa kyselyssä! Oletteko yhtä hyvin kartalla kuin Garrosilla?

19/06/2012

Tapaus Nalbandian: guilty or not guilty?

Wimbledonia odotellessa otetaan kantaa David Nalbandianin aivopieruun viime viikkoisen Queen's Clubin turnauksen finaalissa. Kyse on siis tästä.


Kovasti Seinfeld-käsikirjoittaja Larry Davidin näköinen linjatuomari saa siis pahaa aavistamattaan niin sanotusti sukille. "Larryn", oikealta nimeltään Andrew McDougallin, säärivekki tulee mainoskyltistä, jota Nalbandian tällää surutta vastapalloon kimpaantuneen argentiinalaistakatukan raivolla ja potkutekniikalla.

Penaltiksi diskaus, jonka ansiosta vastustaja Marin Cilic vie kannun, koska kyseessä oli siis finaaliottelu. Päälle iskettiin luonnollisesti myös turnauksen palkintorahojen ja -pisteiden menetys. Lisäsanktioita kattojärjestö ATP:n toimesta odotellaan. Kaiken huipuksi linjamies Andrew tai Larry on nostanut aiheesta kanteen, joten myös Scotland Yard on piakkoin Davidin kimpussa.

Rangaistukset muuten ehkä ok, mutta että poliisitutkinta? Ehkä se menee jo vähän yli.

Nalbandian ei nimittäin ole ensimmäinen, eikä viimeinen, pelimies joka menettää malttinsa tenniskentällä. Tilanteessa hän hermostuu täydellisesti hävittyään juuri syöttönsä toisen erän ratkaisuhetkillä ja vastustajan siirryttyä murrolla 4-3 johtoon.

Nalbandian kuitenkin voitti ensimmäisen erän ja on periaatteessa edelleen vain kolmen geimin päässä ensimmäisestä turnausvoitostaan pariin vuoteen, joten hyvällä syyllä voi toki ihmetellä "miksi?".

Rapatessa kuitenkin roiskuu ja silmittömän raivon takaa hän näkeekin vain ja ainoastaan ensimmäisenä vastaan tulevan mainoskyltin, muttei enää sen takana väijyvää linjamiestä. Raivo purkautuu kuitenkin selkeästi kylttiin, ei mieheen.

Ei tässä siis mitään Scotland Yardia tarvita. Niillä pojilla lienee muutakin tekemistä juuri nyt. Kunnon anteeksipyynnöt ja vaikka maila tuomaripoloiselle muistoksi, niin eiköhän se ole siinä, ellei tämä Andrew ole täysi idiootti myös itse, kuten tehdystä kanteesta voisi helposti päätellä.

Toki Nalbandianin käytös on törkeää ja varmaan jonkinlainen pelikieltokin voisi olla paikallaan, mutta muistatteko kuinka viime vuosina on huudeltu räiskyvien tennispersoonien perään? Ilman tuomarin loukkaantumista tällekin vain hymähdeltäisiin, kuten Baghdatisin mailoille Australiassa. Nyt vain kauhistellaan ja arvostellaan.

Laji tuntuu katsojien mielestä tarvitsevan pahat poikansa ja kyllä itsekin allekirjoitan sen, että mcenroemaista otetta näkee enää valitettavan harvoin. Ei tässä tietenkään mitään tuomarien telomista toivota, mutta pelaajien tunteet ja palo saisivat näkyä nykyisin enemmänkin. Toki sallituissa rajoissa, eikä ainaisina mailanviskomisina tai tyttömäisinä -tallomisina a la Jarkko.

Nalbandianin tuomio on kuitenkin tyly: guilty as charged.

Niin ja kaikesta huolimatta: hyvää juhannusta! Olkaa ihmisiksi!

13/06/2012

Hajaheittoja, Roland Garros 2012, osa IV

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja varsinkin sen viereen.

Roland Garrosin päätyttyä vielä viimeiset hajaheitot.

***

Rafan itku, tai ainakin kyynelehtiminen, heti matsin päätyttyä. Nadal ja itku samassa lauseessa? Mitä ihmettä, tähänkö ollaan tultu? Nyt uidaan jo syvissä vesissä. Mestaruudet alkavat painamaan selvästi liikaa henkisellä tasolla. Joitakin vuosia sitten näin kävi Rogerille, nyt Nadalille. Enää puuttuu se, että aletaan pillittämään finaalitappioita. Siinä vaiheessa miehessä kuin miehessä on Grand Slamejä jäljellä enää yksi. Korkeintaan kaksi. Pettämätön kyynel-barometri kertoo, että nyt niitä on jäljellä korkeintaan 3-5 kappaletta.

***

Toinen pomminvarma merkki alamäen alkamisesta: pelaajan vaatemerkki lanseeraa mestarille oman logon. Näin kävi Rogerille (RF), näin kävi Tigerille (TW) ja näin on käymässä Nadalille... Toro toro vaan sinnekin.

***

Suuren (?) suosion saavuttanut vasurilla-gallup osoitti lukijoiden asiantuntevuuden: peräti 71 % (12 henkilöä) veikkasi Nadalin kannun oikein. Kolme veikkaajaa ennakoi niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana ollutta Novak Slamiä. Sitten on vielä ne kaksi puusilmää (todennäköisesti Jukka L. ja Kim Ö.), jotka Roger-sokeudessaan veikkasivat Rogerin 17. Grand Slam -voittoa.

Onnittelut voittajille! Palkinnoksi halukkaille blogistin vasurimyllyä hintaan 30 eur/tunti.

***

Turnauksen ja sateiden lomassa näki väkisin mainoksia. Silmiin pisti muun muassa Andre "I hated tennis" Agassi perheineen kellofirman mainoksessa: "It's time to make your dreams come true". Lässyn lässyn ja amerikkahymyt päälle. Why, oh why, Andre? Ihanaa, että aika muuttaa ihmistä, mutta että tenniskapinallisesta tällaiseen lässyttelyyn. Enpä nähnyt 90-luvulla tämän tulevan.

***

Varsin mukavaa, että EM-futis on kaiken tämän jälkeen taas täällä. Vaimokin tykkää :-)

Nyt on kuitenkin hyvä hetki vetää vähän henkeä huipputenniksestä eli nyt vähän futista ja/tai persettä ylös sohvalta ja kentille siitä! Kesäkelit ovat vihdoin saapuneet.

Jälkipelit: Rafael Nadal vs. Novak Djokovic, Roland Garros 2012

Pettymys. Finaalin taso oli lopulta pettymys. Siinä päällimmäiset fiilikset tästä kovasti odotetusta unelmafinaalista. Ja nyt kun finaalista on kulunut reilut kaksi vuorokautta, eivät tunnelmat ole juurikaan muuksi muuttuneet.

Missä oli vapautunut tykitys? Entäpä toinen toistaan hienommat taistelupallot? Eivät juuri missään. Myös maagisuus loisti poissaolollaan. Sen sijaan nähtiin kahden mentaalijumalan orastavaa jännittämistä ja tukuittain virheitä.

Finaali oli kuitenkin asetelmiltaan ja tapahtumiltaan yksi mielenkiintoisimmista vaikkei se pelillisesti klassikkojen joukkoon noussutkaan.

Tarkastellaan ottelua ensin pelillisesti. Nadalin alku oli totutun tyrmäävä. Hän murjoi yläkierteillään Djokovicin pelin hetkessä sekaisin, mutta lähes yhtä nopeasti Djokovic sai juonesta kiinni ja ottelu eteni pari ensimmäistä erää melko tasaisissa merkeissä. Jotenkin kuitenkin tuntui siltä, että Nadalilla oli vielä rutkasti varaa pelissään, sillä niin perusduunilla kaksi ensimmäistä erää lopulta tulivat. Hän ei missään vaiheessa pelannut ikään kuin turbotennistä, vaan jotenkin katseli, kyttäili, passaili ja iski sen mukaan mitä tarve vaatii. Ratkaisuhetkillä hän kuitenkin teki loistavasti ajoitettuja iskuja, jotka toivat hänelle lähes ratkaisevan tuntuisen 2-0 -eräjohdon.

Moni, minä mukaan lukien, luuli, että matsi olisi ohi viimeistään siinä vaiheessa kun hän johti kolmatta erää murrolla 2-0. Mutta. Pieni tihkusade ja siitä seurannut olosuhteiden muuttuminen sekä Djokovicin hurja selkä seinää vasten pelaaminen käänsivät pelin nopeasti serbille ja hän otti peräti kahdeksan geimiä putkeen. Nadalin kierrepeli ei purrut kosteissa oloissa enää samalla tavalla ja Djoko tykitteli takarajan päältä ja sisältä massakuninkaan täysin köysiin. Nadalin voiton kannalta tärkein yksittäinen geimi lienee juuri se ennen sadetaukoa tullut syötönpito neljännessä erässä, jolla hän kavensi erän 1-2:een ja jonka jälkeen ottelu keskeytettiin. Tuplamurto tuohon paikkaan Djokovicille, niin olisimme melko varmasti nähneet maanantaina viidennenkin erän.

Maanantaina vaikutti kuitenkin siltä, että Nadal oli pelaajista valmiimpi ottamaan mestaruuden. Nadal tasoitti, kun Djokovic hävisi heti syöttönsä. Tämän jälkeen odoteltiin käytännössä sitä, milloin Nadal tekee taas iskunsa ja varsinkin erän lopulla Nadal vaikutti jälleen nälkäisemmältä ja sai sen murron ja samalla siis mestaruuden, joka kruunautui Djokovicin kaksoisvirheellä. En ihan äkkiä muista miesten Grand Slam -finaalia, joka päättyisi tuplaan. Ehdottomasti noloin tapa hävitä. Ikinä.

Lyöntikuviot olivat sitä mitä vähän ennakoitiinkin eli Djokovic pyrki asettamaan painetta Nadalin rystylle, johon tämä vastasi kuitenkin melko hyvin, eikä Djokovic saanut aloitteita, kuten vielä Australiassa. Nadalin rysty ei ollut nyt yhtä kiltti kuin läpi viime vuoden ja se lieneekin nykyisin hänen pelinsä selkein itseluottamusmittari, syötön ohella. Syöttökään ei ihan parhaimmassa iskussa ollut sillä ennen turnausta Nadal oli menettänyt syöttönsä vain kerran. Djokovic mursi sen seitsemän kertaa.

Toki ottelussa nähtiin sitä tuttuakin Nadalia, jossa peruskuvio totteli kaavaa: kaveri yläkierreriepotuksella ulos, kierto kämmenelle ja sieltä joko inside-out tai inside-in läpi. Tämä toistui säännöllisin väliajoin, mutta ei mielestäni niin usein saati varmasti, että tämä peli riittäisi esimerkiksi Wimbledonissa Djokoviciä vastaan. Aiemmilla kierroksilla nähtyä letkeätä aggressiivisuutta jäi nyt paljon näkemättä.

Djokovicin peliä leimasi se, että hän teki viime vuoden versioon verrattuna hurjan määrän virheitä. Ja olisiko ihan viimeinen silaus lyöntien tappavuudesta tällä erää poissa vai oliko se vain Nadalin hyvää liikkumista? Mene ja tiedä, mutta yksi hänen bravuureistaan ja varsinaisista syömähampaistaan varsinkin Nadalia vastaan, rysty pitkin linjaa, pätki nyt pahasti, eikä se saanut Nadalia tarpeeksi usein ahdinkoon. Vaikuttiko tähän mentaalinen väsymys ja/tai jännitys, nähtäneen kesän ja syksyn aikana.

Toisena aspektina voisi tutkailla ja kertailla olosuhteiden merkitystä pelinkulkuun. En edes halua tietää, mikä tämän ottelun lopputulos olisi ollut kuivassa, täysin aurinkoisessa kelissä, sillä pelkään, että Nadalin ylivoima olisi ollut jälleen musertavaa. Sen verran hyvin ja puhtaasti hänen kämmenensä paukkui koko turnauksen ajan. Tämän kokivat karuimmin ns. massaspesialistit tyyliin Almagro, Ferrer ja Monaco, jotka saivat edellisillä kierroksilla käytännössä isän kädestä.

Finaalissa sää oli kuitenkin melko kolea ja kostea jo ottelun alussa ja mitä kosteammaksi ja hitaammaksi peli tuli, sitä paremmin Djokovic pääsi peliin mukaan ja lopulta jopa dominoimaan. Sitä ei Nadalia vastaan usein tapahdu, varsinkaan Garrosin massalla.

Tunnustusta täytyy siis antaa myös Djokovicille, joka moukaroi raskaita ja kosteita palloja upeasti ja useasti jopa läpi kolmannen erän tihkusateessa. Pelin hidastuminen antoi molemmille myös enemmän aikaa, jonka varsinkin Djokovic osasi käyttää mainiosti. Hänen loistavan liikkeen ja balanssin siivittämä puolustuspelaaminen on kertakaikkisen ihailtavaa. Lisäksi hän onnistuu usein kääntämään hurjan puolustuksen hyökkäykseksi yhdellä ainoalla lyönnillä. Jopa paremmin kuin Nadal on koskaan pystynyt.

Mutta kun ottelu maanantaina koleassa, mutta kuivassa ja täten myös nopeammassa kelissä jatkui, oli ajajan paikalla jälleen Nadal. Jos näin nyt voi melko tasaisesta erästä sanoa.

Ottelun kolmantena kulmana voisi miettiä finalistien mentaalista taistelua. Varmasti kumpikin lopulta tunsi tietynlaista voittamisen pelkoa, sillä panoksena oli melkoista kuolemattomuutta. Nadal näytti lopulta enemmän mieheltä, jolla on selkeä missio, kun taas Djokovic sai kaivaa omaa draiviaan melko syvältä. Ottelun alku ja sadetauoilta paluut menivät poikkeuksetta täysin vihkoon.

Tämä epätasaisuus leimasi Djokovicia koko turnauksen ajan. Oli vastustajien ottelupalloja ja 2-0 -eräjohtoja, oli jatkuvaa käsien levittelyä, rikottuja mailoja, masentavaa laahustamista, väsymystä, haluttomuutta ja ties mitä. Paljon siis sitä, mitä viime vuonna ei ollut. Viime vuonna mies oli tilanteesta riippumatta lähes aina täysin tyyni ellei peräti ultracool. Mentaalisuus tuli esiin vasta otteluiden jälkeisinä paidanrepimisinä sekä maanisina tuijotuksina ja karjumisina. Ja kaikki tämä siis voiton jälkeen. Edelleen pohdin samaa, mitä koko kevät on pohdittu, olisiko serbin maha tällä erää täynnä? Pienet marginaalit kääntyvät nyt hänen tappioikseen.

Nadalille voitto oli henkisesti tärkein voitto vuosikausiin. Hän tituleerasi titteliään jopa yhdeksi kaikkien aikojen voitoistaan. Eikä ihme. Viimevuotinen tukkapölly tuntuu pitkään. Tukistukset palasivat varmasti mieleen finaalin kolmannessa erässä, joten sadetauko neljännen erän alussa maistui todennäköisesti erittäin hyvälle.

Djokovic on tietyllä tapaa ja tällä erää ainut pelaaja, joka saa lyönneillään Nadalin niin kauas mukavuusalueeltaan kuin mahdollista ja näin käy parhaimmillaan jopa massalla. Nadalin pelissä tämä Djokovicin shokkihoito näkyy järkyttävänä passivoitumisena ja ylivarovaisuutena, jolloin hän pahimmillaan tuuppaa lyöntejään sisään ja juoksee kuin skottikoira konsanaan. Rohkeasta kämmenmyllystä ei silloin ole tietoakaan ja hän valuu 3-4 metriä takarajan taakse, josta pallon läpilyöminen ei onnistu. Tässä finaalissa tämä ei korostunut ihan yhtä pahasti kuin vaikkapa Australiassa, mutta suurin syy tähän lienee se, että nyt pelattiin Nadalin lempialustalla.

Pääsikö Nadal tällä voitollaan Djokovic -kammostaan jää nähtäväksi. Ainakin viimevuotiset massatappiot on tämän kauden osalta kuitattu luvuin 3-0. Se voi olla tarpeeksi, mutta uudet haamut odottavat Wimbledonissa. Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan tuota finaalia. Tämä kaksikko on tällä hetkellä niin kaukana muista, että uusintamatsi jo Wimbledonissa lienee selviö.

Onnittelut kuitenkin Mallorcalle! Mestari on aina mestari. Kaiken kaikkiaan peli oli todella hyvin kuosissa, vaikka finaalissa peli hiukan pätkikin. Paras pelaaja voitti, kuten aina. Vamos.

Aika vaikuttava alkaa Nadalinkin palkintohylly olemaan: 7 Roland Garros- ja 11 Grand Slam -voittoa, olympikulta ja Davis Cupit siihen päälle ja mies on 26-vuotias. Jepu jee.

09/06/2012

Ennakko: Novak Djokovic vs. Rafael Nadal, Roland Garros 2012

No niin. Finaali, odotettu ja melko lailla ennustettukin finaali on vihdoin täällä. Djokovic ja Nadal neljättä kertaa peräkkäin Grand Slam -turnauksen finaalissa ja nyt ensimmäistä kertaa Roland Garrosilla.

Djokovic hakee siis "Novak Slamia", eli kaikkien Grand Slam -turnausten yhtäaikaisen hallitsijan viittaa. Saavutusta, johon ei ole pystynyt kukaan sitten 60-luvun. Ei Federer, ei Nadal, ei kukaan. Saavutuksena tuo olisi sanalla sanoen huikea. Toki on sanottava, että ajat ovat toiset ja peli on muuttunut kovasti. Nykyisin kun on tavallaan melko lailla "se yksi ainoa ja oikea tapa pelata", niin Grand Slam -voitotkin jaetaan erittäin pienen porukan kesken. Samaan hengenvetoon on myös todettava ja toistettava, että tähän saavutukseen ei tosiaan ole kukaan viime aikoina pystynyt, joten aivan käsittämätön saavutus se siinäkin valossa olisi.

Tuon saavutuksen tiellä on vain ja ainoastaan enää yksi mies. Rafael Nadal. Mies, joka hakee seitsemättä Garrosin voittoa. Mies, joka juuri nyt tuntuu pelaavan hurjinta massapeliään vuosikausiin. Hän on tullut finaaliin häviämällä vain kourallisen geimejä ja vain kerran omat syöttönsä. Pelottavinta Djokovicin kannalta lieneekin se, että Nadalin parantuneen rystyn lisäksi juuri hänen syöttäminen on parantunut turnauksen edetessä rajusti. Toisin sanoen, juuri ne alueet, joihin viime vuoden Djokovic iski, on nyt jollain lailla tukittu.

Djokovic ei ole pelillisesti vielä täysin häikäissyt. Hän on ollut ajoittain jopa oudon virhealtis sekä haluttoman passiivinen, eikä missään nimessä ole näyttänyt viimevuotiselta tappajalta. Siltikään en näe sen olevan finaalivoiton esteenä, sillä nyt hän on kuitenkin jälleen finaalissa ja se on taas oma maailmansa. Hän on lisäksi niin hurja kilpailija, eikä hän tässäkään turnauksessa ole säikähtänyt edes vastustajien ottelupalloja, puhumattakaan 2-0-eräjohdoista. Lopulta hän on teurastanut nämäkin kaverit nostamalla tasoaan hurjasti, kun selkä on ollut kutakuinkin seinää vasten. Ja jos joku onnistuu voittamaan edellisellä kierroksella Roger Federerin erin 3-0, niin se on mielestäni aina vaaran merkki myös seuraavan kierroksen vastustajalle.

Nadal puolestaan on häikäissyt pelillisesti, varsinkin viime kierroksilla, joilla vastaan on astellut kuitenkin jonkin sortin 'massaspesialisteja' tyyliin Monaco (sai 2 geimiä), Almagro (sai 11 geimiä) ja Ferrer (sai 5 geimiä). Nadal on kuvainnollisesti puhuen raiskannut heidät kaikki yläkierrehelvetillään. Heikkoja kohtia on ollut nada ja mylly on pyörinyt niin rystyltä kuin kämmeneltäkin, jonka osuma paukkuu nyt siihen tahtiin, että alta pois. Lyönnit lähtevät lisäksi todella murhaavasti joka suuntaan ja kun tähän lisätään vielä hyvä syöttäminen, niin lyönnillisesti Nadalilla ei pitäisi finaalissakaan mitään hätää olla, varsinkin kun fyysinen turnauskuormitus on käytännössä nolla.

Mutta. Kuten monta kertaa aiemminkin, myös henkinen asetelma ratkaisee näitä otteluita. Nadal hävisi viime vuonna kaikki finaalit Djokovicia vastaan ja on hävinnyt myös kolme edellistä Grand Slam -finaalia. Taakkaa siis on, vaikka pientä lohtua on tullutkin niin Monte Carlon kuin Rooman massafinaalien voitoista. Tämä pieni itseluottamuslisä saattaa olla ratkaiseva, mutta toisaalta asetelma muuttunee nopeasti, jos Djokovic onnistuu voittamaan jommankumman kahdesta ensimmäisestä erästä. Pienetkin yskähtelyt Nadalin pelissä syövät hurjasti hänen itseluottamustaan ja molemmille mieliin palautunee väkisinkin viime vuoden tapahtumat.

Se, miten Djokovic kokee Novak Slam -paineet, jää nähtäväksi. Uskon, että hän tiedostaa tilanteen ainutlaatuisuuden, mutta osaa laittaa sen taka-alalle perspektiiviinsä. Pohjimmiltaan hän lienee kuitenkin edelleen se sama saalistaja kuin viime vuonna, joka ei kerta kaikkiaan suostu häviämään, joten hän ammentanee noista paineista ennemminkin vain lisävoimaa. Hän varmasti haluaa tätä puuttuvaa Garros -voittoa enemmän kuin pelkää sitä.

Djokovicin erävoittoon ja sitä kautta otteluvoittoon on kuitenkin vain yksi tuttu tie: kaikki aika Nadalilta pois ja hurjaa sekä varmaa pommitusta koko ottelun ajan. Tästä jatkuvasta hurjan ja varman pommittamisen yhtälöstä, joka ennen viime vuotta tuntui ennenkuulumattomalta, teki todellisuutta juuri Djokovic. Marginaalia tuntui löytyvän karmeasta tykityksestäkin. Kun tuohon lisättiin vielä se ennen näkemätön liike ja liikkuvuus koko kentän ja kropan alueella, oli maailman täydellisin takakenttäpelaaja nähty. Tänä vuonna häntä on nähty vain hetkittäin ja mikäli häntä ei finaalissa nähdä, ei nähdä myöskään Novak Slamiä.

Djokovicin tuleekin pyrkiä liikkumaan jälleen mahdollisimman lähellä takarajaa, joka vie Nadalilta aikaa ja avaa hänelle kenttää. Hän joutuu lyömään Nadalin kovia yläkierrepalloja hurjasta noususta, mutta on hän onnistunut siinä ennenkin, joten miksi hän ei onnistuisi siinä nyt. Rystyä hänen on lyötävä säännöllisesti ja paljon pitkin linjaa Nadalin rystypuolelle ja lätkittävä näistä lyhyiksi jääneet krossipallot kämmenellä läpi linjaan tai jyrkkänä krossina takaisin Nadalin selän taakse rystykulmaan. Pallotteluun en Djokovicinä tämän hetkisen Nadalin kanssa lähtisi mistään hinnasta, en edes Nadalin rystypuolelle. Varmuus on nyt niin hurjalla tasolla, että ennen pitkää Djokovic löytäisi itsensä ravaamassa itseään hengiltä ympäri kenttää juurikin tuossa yläkierrehelvetissä. Nadalin kakkossyöttöihin hänen on iskettävä aggressiivisesti myös. Ottamalla niistä aloitteet heti omiin käsiin, hän pitänee Nadalin pitkään varpaillaan.

Nadalin puolestaan kannattaa pelata juuri sitä peliä, mitä hän on esittänyt viime kierroksilla. Myllyä pystyyn, jolla hän saa vastustajat lähes poikkeuksetta yrittämään liikoja ja pelaamaan taitojensa ylärajojen yläpuolella ihmettä toivoen. Vain Djokovicin taso saattaa riittää tässä myllyssä pysymiseen tai jopa sen murentamiseen. Ajoittain nähtyyn passiivisuuteen saati kyttäilyyn ei ole Nadalillakaan nyt varaa, vaan mylly on saatava pystyyn heti alusta lähtien, eikä itseluottamus saa horjua tuuman vertaa. Avainlyöntinä matsin lopputulokselle pitäisin Nadalin rystyä, jonka on toimittava kuten se toimi Ferreriä ja kumppaneita vastaan. Hän on monipuolistanut sitä tai ainakin lisännyt sen käyttöä pitkin linjaa, jolloin hän saa pelin usein kääntymään omalle kämmenpuolelleen, jonne hän toki lyönneissään muutenkin aktiivisesti hakeutuu. Finaalissa ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin, sillä kämmen on melkoisessa iskussa tällä hetkellä.

Tennisfanina kiinnitänkin huomiota siihen, kumpi tätä peliä tulee lyönnillisesti viemään. Varmasti on nimittäin niin, että ainakin Nadal haluaa lyödä lähes koko ajan kämmentään, mutta se paljonko Djokovic antaa hänen sitä hyvän ja monipuolisen rystynsä ansiosta lyödä jää nähtäväksi. Djokovichan ei juuri tästä syystä niin paljon rystyään itse edes välttele, mutta se, miten hän pystyy sillä Nadalin kämmenmyllyn välttämään tai siihen vastaamaan, on ehdottomasti finaalin ratkaisevia teesejä.

Mutta tässäpä tätä sitten jännätään miten käy. Itse uskon, että Nadal vie erin 3-1 paremman vireensä ansiosta. Djokovicin vire on jättänyt liian paljon kysymysmerkkejä, joten hänen mahdollisuutensa lepäävät paljolti mentaalisen taistelun varassa.

07/06/2012

Hajaheittoja: Roland Garros 2012, osa III

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja varsinkin sen viereen.

Kisa lähenee loppuaan ja selkeätä kisaväsymystä on jo ilmassa. Miesten puolella mennään lähes täysin (jopa blogistin) käsikirjoitusen mukaan ja naisten puolella kiljutaan siihen malliin, ettei otteluita pysty varsinkaan äänen kanssa katsomaan.

***

Viikonloppuna alkanutta orastavaa kisaväsymystä piristi kummasti mies tai oikeastaan poika, nimeltä David Goffin. Ei se, että poika piti itse Federeriä pihdeissään lähes kaksi erää, vaan se, että tämän Harry Potterin peli oli kaikessa lennokkuudessaan, vaivattomuudessaan ja letkeydessään kertakaikkisen piristävä poikkeus tämän päivän junttaajien joukossa. Kun tähän lisätään vielä Potterin, anteeksi Goffinin, linnunluista rakennettu varsi, jossa mm. hauiksen ympärysmitta lähentelee kolmea senttiä oli tämä balanssitaikuri varsinainen piristysruiske myös visuaalisesti. Näimmekö tenniksen tulevaisuuden? En tiedä, mutta kovasti toivon sitä jo senkin perusteella, ettei kaikkien pelaajien täytyisi olla lipputangon siemeniä syöneitä sähkötolppia. Todella kivannäköistä ja tasapainoista peliä tämä 180-senttinen ja ehkä noin 35-kiloinen Goffin siis tarjoili. Mies pommitti letkeydellään ja ihailtavalla tasapainolla sekä rohkealla pelillään välittömästi ainakin minun suosioon.

***

Entä sitten muut? Roger Federer on voittanut otteluita olemalla Roger Federer. Eriä on hävitty jokaisessa ottelussa, mutta Antti Muurista siteeraten: "eteenpäin on menty". Joka kierrokselta. Tavallaan sääli, että mies joka pelillisesti on kautta aikojen toiseksi paras pelaaja massalla taistelee tänäkin vuonna vain kakkostilasta.

Djokovicin turnauksesta saati tästä kaudesta ei ottane pirukaan selvää ennen semifinaalia tai mahdollista finaalia. Mies vaikuttaa jotenkin väsyneeltä, ajoittain jopa haluttomalta. Pakottamattomien virheiden määrä viime vuoteen verrattuna on silmiinpistävän suuri. Pelin dominointikin alkaa vasta sitten kun on aivan pakko. Tsongalle oli varaa antaa jopa neljä matsipalloa ja Seppillekin hän antoi pari erää eteen. Federerille tuskin voi samaa siimaa semissä antaa.

Ja sitten on vielä Nadal. Aikamoisen musertavaa ylivoimaa. Ajallisesti pelit venyy palloa pompotellessa, tukkaa ja kalsareita korjatessa sekä rajoja putsatessa, mutta eriä ei vastustajille tipu. Tukka hyvin, kaikki hyvin? Ehkä näin, mutta pieniä kysymysmerkkejäkin on. Riittääkö syötön tehot tosipeleissä? Riittääkö pelkkä varma, mutta toisaalta julma, yläkierrehelvetti finaalissa vai vaaditaanko myös kunnon pommitusta jota nyt on nähty vasta hetkittäin? Toki tähän on ollut vielä myös varaa, mutta jo Ferreriä vastaan vaaditaan pientä tasonnostoa aggressiivisuudessa heti ottelun alusta lähtien, eikä vasta sitten kun taululla on selkeä 2-0 eräjohto.

***

Naisten puolella puheenaiheeksi on noussut Sara Errani. Joopa joo. Minä nostan puheenaiheeksi naisten kiljumisen. Ei teinisensaatio Robinille, vaan omille lyönneille. Eikö tälle voisi jo jotain oikeasti tehdä? Ikävää kiljuntaa jopa tuupatessa. Auts.

***

Oletteko muuten odotelleet Roland Garrosilla olleen raportterini matkaraporttia? Hyvä, niin minäkin. Jos tämä patistelu saisi mieheen eloa niin loistavaa. Terveiset siis Hiekkaharjuun! ;)

***

Torstaipäivä kuluu muuten duunin yhteistyökumppanin golf-päivässä. Muut pelaa, mä tutustun lajiin rangella pro:n ja muiden keltanokkien kanssa. Nyt siis vihdoin ja viimein nähdään miten vasuri osuu paljon parjaamaansa istuvaan palloon.

02/06/2012

Kisastudio, Roland Garros 2012

Varoitus: Juttu sisältää tuotesijoittelua. 

Mitä tekee mies, kun vaimo ja lapset lähtevät viikonloppureissuun ja mies jää yksin kotiin? Kisastudion.

Kisastudio.
Roland Garrosilta puskee nimittäin matseja kaiket päivät ja vieläpä monelta kentältä yhtä aikaa. Sen lisäksi mm. Englanti pelasi viimeisen harjoitusottelunsa ennen ensi viikolla alkavia jalkapallon EM-kisoja. 

Koska tällainen kotoinen totaalirauhaisuus on kaikille maailman iseille melko harvinaista, oli päivästä otettava kaikki irti, sillä kahden alle kouluikäisen lapsen läsnä ollessa isän penkkiurheilu on sanalla sanoen mahdotonta. Kun ulkona on kaiken lisäksi noin kahdeksan plusasteen raikas kesäkeli, joka ei varsinaisesti kutsu a) treenaamaan tai b) terassille, oli kisastudiointi jopa luonnollista. Ja tällä kertaa nimenomaan vieläpä yksin, koska näitä rauhaisia hetkiä ei ole usein, hyvät ystäväni. Aikaa itselle, tiedät kyllä.

Katselinkin heti aamulla (klo 12) päivän ottelutarjonnan ja hahmottelin jonkinlaista aikataulua, joka tosin tenniksen osalta elää aina. Kerrottakoon se nyt, etten ole niin iso tennisfriikki, jolle kaikki ottelut olisivat mahtavuutta, koska ne eivät ole. Turnauksen tässä vaiheessa vain osa on etukäteen mielenkiintoisia. Niistä, jotka eivät ole katsottavuudessaan välttämättä niitä seksikkäimpiä, voi lisäjännityksen toivossa lyödä vaikka vetoa ja nolata itsensä julkisesti kirjoittamalla niistä vaikkapa tennisaiheiseen blogiin. Jännitykset saa tällä tavoin ikään kuin tuplana.

Alan lehtiä.
Myös vesi kielellä odotetuista otteluista voi muodostua pelkkää teurastusta, josta usein seuraa, pelaajasta toki riippuen, joko matsin vaihto tai seuraavan matsin odottelua, jota täytetään mm. musisoimalla naapurien iloksi kitaran kanssa. Kannattaakin varata oheistekeminen kisastudion välittömään läheisyyteen. Päivästä voi tulla pitkä.

Lisäksi aamupäivään ja kisastudioon kuuluu olennaisena osana uusimpien urheilulehtien lukemista ja netin selaamista. Lukeminen kuulemma kannattaa aina, dorka. Pahoittelut tarjoaa itse Jörn.

Iltapäivällä ennen maratonin alkua kävin nopeatempoisella puolen tunnin lenkillä, sillä muita tempoja ei noin lyhyelle lenkille eikä tuohon keliin ole. Pääasia, että olo on mahdollisimman freesi kun otteluputki alkaa. Muuten ei jaksa.

Sipsit ja kokis.
Myös kaupassa ja syömässä oli syytä käydä sillä mm. kokis ja sipsit olivat yllättäen loppu. Paitsi että, Pepsi Max on uusi kokis yhtä lailla kuin ruskea on uusi musta. Ollut jo vuosia. Ilman niitä, siis sipsiä ja kokista, ei vaan voi elää, varsinkaan kisastudiossa. Miehekkäämmät janojuomat jätin suosiolla hyllyyn, koska päivästä tulisi pitkä, eikä siinä ole varaa lipsua missään vaiheessa ja koska seuraavana päivänä on taas tarkoitus pelata itse. Rajiksessa, ei Garrosilla.

Studion paikaksi valikoitui kotisohvan vasen laita, josta on hyvä hyökätä one-timereilla matsien kimppuun. Sinne olikin valmiiksi kasaantunut oman läppärin lisäksi myös työläppäri etäpäivän jäljiltä. Hyötykäyttöön siis sekin. 

Kaksi läppäriä tuuttasivat siis suoraa kuvaa www.lshunter.tv:stä, jossa valinnan varaa riittää myös Garrosilta. Lisäksi iPhoneen oli aiemmin viikolla ostettu EuroSport Player hintaan 3,99€/kk, joka on vähintäänkin kohtuullista, sillä se näyttää aivan loistavaa laatukuvaa Garrosilta kahden kanavan voimin. Valitettavasti vain suomalaisella selostuksella, jolloin missaa mm. Mats Wilanderin ja Simon Reedin erinomaiset höpötykset. LSHunterin striimeistä heidät onneksi usein löytää, jos ja kun tulee ikävä. Myös iPod oli syytä ottaa käden ulottuville, sillä kolmen liikkuvan kuvan lisäksi tarvitaan vielä laite tulosten kätevälle liveseurannalle, jotta tiedetään tilanteet muilta kentiltä ja katsotaan aina oikeata ottelua. Hassua miten kisastudiot muuttuvat: telkkari ei ollut koko päivänä edes päällä. 

Matsit siis käyntiin! Ensimmäisenä vuorossa oli Murray ja Giraldo ja se "pomminvarma" Giraldo-voitto. Mutta hemmetti sentään, Murray oli sittenkin toipunut. Sinne. Meni. Nekin. Rahat. .com. D'ou!

Harmituksen päälle oli syytä ottaa pieni hetki kitarointia. Helpotti. Joskus, korostan, joskus settilistalta löytyy mm. I'm a BelieverFree Fallin' ja No Rain. Puhutaan kuitenkin todellisista helmistä, ok? Sitä minäkin.

Mutta takaisin matseihin. Soitannan jälkeen olikin jo monta mielenkiintoista matsia menossa ja tulossa. Vaihtelevalla menestyksellä seurasin mm. Gasquetin ja Haasin, Granollers ja Mathieun (vihdoinkin veto, joka osui!), Monacon ja Raonicin sekä Nadalin ja Schwankin välienselvittelyjä. Niin ja Eng-lan-nin jal-ka-pal-lo-maa-jouk-ku-een ot-tei-ta, mut-ta ku-va-yh-teys pät-pät-ki-ki-ki-ki niin pa-has-has-has-ti, et-tei sii-tä tul-lut mi-mi-mi-tään. Voittivat kuulemma 1-0. EM-kisoissa ehkä puolivälieriin? Sen jälkeen äkkiä kotiin. WAGs and English summer are waiting. Can't wait? Me neither.

Jos jotain nostaisi matseista esille, niin Nadalin kämmenmylly näyttää todella vakuuttavalta juuri nyt. Syöttö hakee vielä vähän parasta teräänsä, mutta muuten peli ja liike näyttävät aika valmiilta isompia otteluja silmällä pitäen. Monaco otti hyvän voiton Raonicistä viidessä erässä, joten palkinnoksi seuraavalla kierroksella: tadaa tadaa, Nadal! Auts. Granollers puolestaan jallitti pari erää, antoi sen jälkeen pari erää tasoitusta ja lopuksi teurasti väsyneen ranskalaisen. Gsus! Marcel Granollers, koulukiusaaja pahimmasta päästä. Mathieu joutui nimittäin vetämään tämän leikin seurauksena kymmenen erää (lähes kymmenen tuntia) kolmeen päivään. Ammatinvalintakysymyksiähän nämä ovat, mutta hattua kouraan, ystäväni. Voitaneen puhua lähdöstä saappaat jalassa.

Ilta päättyi Kanepin ja Wozniackin kolmanteen erään, joka kertoi minulle jälleen kerran, miksi en katso juurikaan naisten tennistä. Anteeksi, kaikki arvon naiset, olette ihania, mutta valitettavasti maailmankaikkeuden pahin voittamisenpelko löytyy naisten ammattilaistenniksestä eikä sitä tukkoilua vaan pysty katsomaan, koska pelkään sen tarttuvan. Kerta-annokset on pidettävä pieninä. Katsomaan ei tosin pysty Wozniackin tuuppaamistakaan. Voisiko joku kertoa Carolinelle, että läpikin saisi lyödä? Miten ihmeessä tuo pallottelija on voinut olla maailmanlistan ykkösenä yhteensä 67 viikkoa? En tiedä, eikä oikeastaan edes kiinnosta. Paitsi että just etsin tuon tarkan viikkomäärän wikipediasta...

Olipahan siis päivä. Ensi viikolla alkavat onneksi tosipelit, eikä tämänkaltaista matsibongailua tarvitse enää harrastaa. Kimpoilu sinne tänne ei johda mihinkään hyvään, kuten tästäkin jutusta voi päätellä. Keskitytään jatkossa olennaiseen ja yhteen asiaan kerrallaan ja tehdään se kunnolla, ok?

Hyvää yötä ja huomenta. Settilistalle? So not.

Vetoja: Roland Garros 2012, 3. kierros

Juttusarjassa 'vetoja' tarkastellaan rahan katoamista tennisvedonlyöntiin.

Nyt on jo kiire ehtiä vedonlyöntiluukuille, mutta tänään, kuten aina, olisi tarjolla kaksi pomminvarmaa voittajaa. Ensimmäinen on Kolumbian Santiago Giraldo, joka kohtaa selkävaivaisen Andy Murrayn ja toinen on Espanjan Marcel Granollers, joka kohtaa toissapäivänä yli viisituntisen maraton-ottelun pelanneen Paul-Henri Mathieun.

Kohde 1: Santiago Giraldo (4.00) vs. Andy Murray (1.222)
Murray on vähintäänkin toipilas, jonka Giraldo tietää jo etukäteen ja osannee asennoitua heti ottelun alusta lähtien oikein, eikä mikään tule todennäköisesti yllättämään häntä, paitsi ehkä Murrayn mahdollinen luovutus. Tämän lisäksi Giraldo on pelannut melko hyvin ottaen hyviäkin voittoja tämän vuoden massaturnauksissa. Jos ja todennäköisesti kun Murray on edelleen puolikuntoinen, niin luotan Giraldoon kuin suomalaiseen tunturiin tässä matsissa, vaikka hän on hävinnyt Murraylle rumasti Barcelonan keväisillä massoilla. Nyt ei kuitenkaan lasketa sen varaan, vaan Murrayn vamman varaan ja laitetaan kylmästi rahat kiinni Giraldoon. Murrayn luovutuksellakin päästään hieromaan karvaisia käsiä yhteen rahan kiilto silmissä. Uu mama.

Kohde 2: Marcel Granollers (1.825) vs. Paul-Henri Mathieu (2.00)
Tässäkin on matsi, johon vaikuttaa rajusti edellisten kierrosten otteet. Mathieu pelasi edellisellä kierroksella (torstaina) yhden Roland Garros -historian pisimmistä otteluista, mikä ei voi olla vaikuttamatta hänen pelaamiseensa. Toki myös Granollersilla on alla viisieräinen ottelu, mutta luotan tässä muutenkin massalla viihtyvään Granollersiin enemmän kuin ranskalaiseen, jonka taistelutahto on tosin kotiyleisön edessä varmasti kova, mutta en vaan jaksa uskoa sen kantavan edes kolmea erää. Fysiikka ei nyt vaan riitä. Granollersiin lantti tai pari kiinni.