25/07/2016

Ennakko: Toronto Masters 2016

Masters-sarjan turnaukset jatkuvat kovilla kentillä Torontossa ja samalla build-up kohti US Openia sekä parin viikon päästä alkavia olympialaisia alkaa toden teolla. Tässä ennakko!

Torontossa kärkikamppailumielenkiinto kohdistuu lähinnä muutamaan nimeen, sillä lukuisat poisjäännit, kuten Andy Murray, Rafael Nadal ja Roger Federer, vesittävät aavistuksen turnauksen hohtoa. Toisaalta lähestyvä olympiaturnaus tuo turnaukseen toisenlaista kulmaa. 

Pohdittavaa riittää myös siinä, miten hyvin esimerkiksi Wimbledonissa pettyneet Novak Djokovic ja olympialaiset skippaava Milos Raonic kisassa pelaavat. Nostankin heidät turnauksen isoimmiksi suosikeiksi. Tilanteen herkullisuutta lisää se, että he ovat törmäyskurssilla "jo" semifinaaleissa.

Tosiaan, Novak Djokovic on sosiaalisen mediansa mukaan nyt levännyt, rentoutunut ja treenannut itsensä jälleen kuntoon, joten kaiken pitäisi olla kohdallaan. Pienen kysymysmerkin jätän kuitenkin sille, onko todellinen tähtäin jo Riossa, eikä tässä ajankohdallisesti "välimallin" turnauksessa Torontossa, jos nyt Masters-turnauksesta voidaan tähän tapaan puhua. Voitto ja voittaminen maistuvat varmasti aina ja ruokkivat toki itseluottamustakin, mutta onko nyt paras paikka vetää hampaat irvessä, kun yksi kauden ja koko uran päätavoitteista on aivan ovella? Oman pelin testaaminen ja hyväksi toteaminen alkukierroksilla rauhoittaa mieltä ja siirtäisi isointa nälkää sopivasti olympialaisiin. Torontossa on varmasti nälkäisempiäkin kavereita liikkeellä kuin Djokovic. Toki pelin takkuillessa Toronto tarjoaisi parhaan  mahdollisen harjoitusympäristön.

Kaavion nälkäisin pelaaja lienee Milos Raonic. Wimbledon-finalisti haluaa varmasti näyttää kotiyleisön edessä, että hänen aikansa on alkamassa juuri nyt, eikä täysi setti Lontoota ollut mikään vahinko. Kirjoitin Wimbledonin jälkeen Raonicistä enemmän, eikä siihen tässä välissä ole mitään isompaa lisättävää tietenkään tullut. Jännittävä silti nähdä, miten kanadalainen tämän uuden tasonsa pelaajana prosessoi. Kun olympialaiset jäävät mieheltä väliin, ei tämän parempaa paikkaa poisjääntienkään siivittämänä Masterseissa ihan äkkiä tule. Ensimmäisen Masters-voiton aika olisi nyt. Se olisi jopa luonnollinen, mutta nyt jo aavistusen kiireellinenkin jatkumo Raonicin uraan, jos mies isojen poikien liigaan halajaa. Kotikentällä se olisi vieläpä hieno paikka tehdä.

Raonicin kannalta kaavio on kuitenkin painajainen. Ensimmäisessä ottelussaan vastaan saattaa tulla kovassa kunnossa oleva nuori Alexander Zverev, joka oli juuri Washingtonin semeissä. Puolivälierään olisi tyrkyllä jaksamisesta riippuen juuri Washingtonin voittanut Gael Monfils ja semissä sitten Djokovic. 

Toisen puolen kaavio ja mahdollinen finalisti onkin sitten täyttä arvontaa. 

Marin Cilic vakuutti pelillään Wimbledonissa, mutta päätti heti perään yhteistyön Goran Ivanisevicin kanssa, mikä ei tietysti ajoituksenkaan perusteella ole paras mahdollinen tilanne. Stan Wawrinkan otteista ei edelleenkään ota kukaan selvää ja kaikki tuttuun tapaan ensimmäisen kierroksen tappion ja turnausvoiton väliltä mahdollista. Kei Nishikorin terveystilanne on niin ikään aina arvoitus. Nuorista Dominic Thiem otti viime viikolla kuonoon ensimmäisessä ottelussa lempialustallaan massalla Kitzbühelissä, joten vähän vaikuttaisi siltä, että hyvä, mutta rankka, alkukausi alkaisi vaatia nyt veroaan. Alla oli jo Wimbledon-pettymys. Nick Kyrgios voi olla kovilla kentillä kova, mutta miehen pää ei vaan vakuuta. Purnausta riittää, joten isoja kasvukipuja on vieläkin hurjasti jäljellä. Grigor Dimitrov voidaan tällä erää unohtaa, sillä peli ja pää pätkivät pahasti. Taylor Fritz ja Wimbledon-kvartsiin yltänyt Lucas Pouille saattavat väläytellä, mutta siihen se vielä jää, vaikka tilaisuus nyt loistava onkin.

Näillä viikkoon:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Isner
Raonic vs. Monfils
Cilic vs. Nishikori
Wawrinka vs. Anderson

Semifinaalit:
Djokovic vs. Raonic
Cilic vs. Wawrinka

Finaali:
Raonic vs. Cilic

Voittaja:
Raonic.

16/07/2016

Jälkipelit: Wimbledon 2016

Muutama päivä tullut sulateltua kaikkea sitä, mitä Wimbledon 2016 meille lopulta antoi.

Aloitetaan Andy Murraysta. Tämän vuoden turnaus oli käytännössä kokonaan hänen näytöstään. Pari huonompaa erää matkan varrella, mutta muuten täysin ylivertainen esitys. Pelaaminen oli toteutuksineen ennen kaikkea fiksua ja monipuolista. Onnittelut mestarille!

Erityisesti finaalissa Milos Raonicin neutralisointi oli upea näytös Andyn monipuolisesta osaamisesta. Hän hyydytti kanadalaisen käytännössä juuri niin kuin ennakossa pohdin. Hänen syötönpalautusprosentti jopa Raonicin ykkösiin oli valtavan hyvä ja loppupeleissä hän sai Raonicin näyttämään lähes yhden tempun ponilta. 

Tosiaan, Raonic hyytyi aavistuksen finaalissa, mikä ei toisaalta pitkien pelaajien tapauksessa, varsinkaan viisieräisen semifinaalin jälkeen, turnauksen loppuvaiheissa yllätä. Ei edes Wimbledonissa. 

Enemmän kuitenkin häneltä odotin ja vaikka esimerkiksi kanadalaisen verkkopeli on parantunut hurjan syöttämisen ja kämmenpommin kyytipojaksi, niin melko luonnotonta säntäilyä Raonicin hyökkäyspeli suurimman osan ajasta finaalissa oli. Nykytenniksessä kun vain on niin, että kärkipään pelaajien ohituspeli on yksinkertaisesti niin vahvaa, ettei verkolle mennä ilman kunnon valmistelua. Tämän tietää karusti nyt myös Raonic, joka valitettavan usein säntäsi täysin luokattoman lähestymislyönnin perään verkolle huomatakseen, että pallot viuhuivat joko ohi tai tulivat ikävinä kintuille, jonka jälkeen Murray viimeistään napsi marjat pois.

Turnaus oli Raonicille kuitenkin hyvä ja varsinkin voitto Roger Federeristä osoitti, että seuraava askel kohti huippua on nyt otettu. Vielä on kuitenkin paljon matkaa, jos ja kun kanadalainen Grand Slam-valloittajaksi hamuaa. Rystyn aikaansaamattomuus, pelin suvantohetket, pelikirjan yksipuolisuus ja ehkä vähän lisävaihteiden löytymättömyys kriittisillä hetkillä ovat vielä niitä selkeitä puutteita miehen pelissä, jotka erottavat ison pojan isoista pojista. Ne on saatava kuntoon ja itse asiassa aika nopealla aikataululla, sillä muuten tämä välisukupolvi Raonic-Kei Nishikori-Grigor Dimitrov jää täysin uusimman sukupolven jalkoihin Alexander Zverevin ja Dominic Thiemin johdolla. 

Roger Federerin turnaus oli vakuuttava ja toisaalta taas valtava pettymys. Finaali jäi harmittavan lähelle, mutta eipä tappio puolivälierässäkään kaukana ollut. Novak Djokovicin tippuminen avasi kaavion, mutta älytön nälkäkään ei lopulta riittänyt, vaan toi myös painetta ja vähän voi mies peiliinkin katsoa, että finaalissa pelasi Raonic eikä sveitsiläinen. Eikä sillekään tosiasialle voi mitään, että nämä "nuoret" tekevät "tuloaan". Tappiossa Raonicille oli myös vallanvaihtumisen merkkejä. 

Novak Djokovicin tappio ja sen merkitys on jäänyt askarruttamaan eniten. Oliko kyseessä vain kertaluontoinen notkahdus vai alkaako dominointi murenemaan sittenkin pala palalta jo nyt. Andy Murray näytti paljon nälkäisemmältä koko turnauksen ajan kuin serbi ja uskon, että tämä voitto vain vahvistaa Andyä ja antaa uskoa, että Ivan Lendlin kanssa ollaan vahvasti oikealla tiellä. Duuni palkitaan aina ja jossain mielessä epäilen, että juuri nyt Djokovic on aavistuksen väsynyt henkisesti ja näemme loppuvuonna, joka serbille on usein lähes näytöstyyliin voittamista, yllättäviä tappioita. Joko isoille pojille tai sitten uusille paikat käyttäville querreylle.

Juan Martin del Potron paluu ja hieno voitto mm. Stan Wawrinkasta oli upeaa katseltavaa, vaikka rystyslicen määrä olikin liian kova isosti pärjäämiseen. Hieno tarina ja paluu kuitenkin. Puhumattakaan Marcus Willisin unelmamatkasta koutsausarjesta Wimbledonin keskuskentälle nauttimaan Roger Federerin kyydistä.

Mieleenpainuvin muisto tämän vuoden Wimbledonista tulee kuitenkin ikuisesti olemaan Henri Kontisen ja Heather Watsonin sekanelinpelin mestaruus! Onnittelut ensimmäiselle suomalaiselle Grand Slam-mestarille! Sattui olemaan vieläpä syntymäpäiväni, joten mahtavampaa kruunua en olisi juhlapäivääni voinut toivoa. Upeata Henri! Kiitos!

10/07/2016

Ennakko: Andy Murray vs Milos Raonic, Wimbledon 2016 (finaali)

Finaalipäivä niin Wimbledonissa kuin EM-futiksessakin! Futiksesta mitään ymmärtämättömänä, mutta Englannin vankkumattomana kannattajana, pureudutaan nyt luonnollisesti vain Wimbledoniin. Se on kaikille parempi niin. Believe you me.

Tosiaan, Milos Raonic yllätti ainakin minut voitollaan Roger Federeristä ja pelaa nyt ensimmäistä kertaa Grand Slam-finaalissa. Andy Murraylle tämä finaali on puolestaan ensimmäinen Grand Slam-tasolla, jossa verkon toisella puolen ei ole joku kolmikosta Federer, Novak Djokovic tai Radael Nadal. Se ei tee Murraysta automaattisesti ottelun suosikkia, mutta jotain senkin suuntaista tässä tietysti on. Toki paljon muutakin.

Murray on aina jäänyt hieman tämän kolmikon varjoihin, koska esimerkiksi syöttö ja tulivoima ei ole ollut aivan samalla tasolla kuin muilla bigfourilaisilla. Pitkään ja ahkerasti uurastanut Murray on kuitenkin nyt saamassa kenties palkintonsa sinnikyydestään. Vain vaarallisen nälkäinen Raonic on enää hänen tiellään. Finaalissa kohtaavatkin mielestäni turnauksen kaksi parasta pelaajaa, eikä minkäänlaista moraalista finaalia olla tällä kertaa vielä nähty. 

Asetelma on siinäkin suhteessa kihelmöivän jännittävä, kun Raonic yrittää vihdoin kammeta itseään harvojen ja valittujen potentiaalisten suurvoittajien joukkoon. 

Pitkään tätä on Raonicilta odotettu, mutta nyt ensimmäinen finaali on siis tosiasia. Tämä voikin painaa vaakakuppia hieman Murrayn suuntaan, sillä en usko Murrayn tuntevan niin suurta painetta tilanteen ainutkertaisuudesta kuin kanadalainen. Tämän jään murtaakseen Raonicin onkin saatava lentävä startti finaaliin, ettei ottelu pääse lipeämään ihmetellessä liiaksi ohi.

Raonicin peli istuu kuitenkin periaatteessa nätimmin Wimbledonin ruoholle kuin Murrayn, joka yrittänee tehdä tästä hieman hitaamman alustan ottelua. Melko varmaa myös on, että nyt kun pää on auki, ei tämä varmaankaan tule viimeiseksi mahdollisuudeksi kanadalaiselle Wimbledonissa jäämään. Siinä mielessä mies voi olla levollinen, mutta eipä siihen toisaalta mitenkään luottaakaan voi. Mikään ei koskaan tule ilmaiseksi. Vähiten tenniksessä.

Ensimmäisen suurvoiton otollisin aika olisi kuitenkin nyt. Jossain mielessä jopa viimeistään nyt.

Raonicin syöttäminen, lämäily ja lentopeli ovat toimiessaan karua katsottavaa vastustajan kantilta. Jos se toimii kuin unelma, on siihen vaikea vastata. Jopa Federer joutui tässä tulituksessa nostelemaan, eikä kämmen tullutkaan suorituksena enää suoraviivaisesti läpi eteenpäin. 

On siis vain kärsivällisesti odotettava pientä pätkimistä ykkösyötöissä ja laitettava painetta kun sen paikka on. Tilanne ja momentum voi kääntyä siitä nopeastikin ja riippuen vähän tuon heikomman jakson pituudesta, erä tai kaksi voi tulla hyvinkin, jos vain Murrayn oma taso säilyy, eikä Tsonga-ottelun kaltaista nukahdusta tule itselle.

Murrayn on kuitenkin kaiken aikaa varottava antamasta Raonicille namuja lämäiltäväksi. Federer piti Raonicia pitkään aloillaan massiivisella ja matalalla slaissaamisella rystypuoleltaan ja iskemällä vastaan niistä huonosti pedattuihin hyökkäyksiin. 

Murrayn tulee pyrkiä samaan, mutta monipuolisemmalla pelillä, sillä rystypuolen slice ei ole yhtä hyvä kuin sveitsiläisellä. Sen sijaan yläkierre- ja kontrausrysty ovat jopa parempia ja niillä Murrayn täytyykin peliä ohjailla ja mielellään pitää paino muutenkin kanadalaisen rystypuolella. Tulee lyödä paljon ja usein myös ison Raonicin selän taakse ja hakea aktiivisuudella niiden perään helpot pinnat pois verkolta. Kulmia on pidettävä auki vaikka sitten kontrailemalla takarajan päältä, josta taitava Murray saa kulmat käyttöönsä ja ison miehen juoksuun. 

Palautuksiin pätee juuri sama, mitä Federerkin käytti. Jos syöttöön pääsee ylipäätään käsiksi, voi pyrkiä ensisijaisesti saamaan verkolle tulevan Raonicin lyömään ensimmäinen volley matalalta tai puolivolleynä, jolloin Raonic, hyvästä lentopelitatsistaan huolimatta, joutuu nostamaan pallon peliin, johon Murray saattaa päästä vielä ohitusta yrittämään. Toissijaisesti voi yrittää lämäreitä, jopa läpäreitä, jos syöttöön pääsee jossain vaiheessa hyvällä rytmillä kiinni. Jos taas Raonic jättäytyy kyttäilemään, tulee palautuksella olla hurjaa painoa, mutta hyvin syöttävää jättiä vastaan se on todella vaikeata, käytännössä mahdotonta. Murray saa kuitenkin palloa hyvin peliin, joten tarkkana saa kanadalainenkin syöttöineen olla.

Raonicin palutuksista voi Federer-matsin jälkeen olla montaa mieltä. Tuntui, että tiukassa paikassa, ja siis juuri silloin kun murtoja oli tarjolla, palautus oli se eniten sulava pelin osa. Jalat aavistuksen tahmeina ja tekeminen suuntautuneena ylöspäin, ei eteenpäin. Toki Federerkin skarppasi noissa tilanteissa, mutta Grand Slamiä ei voiteta olemalla varovainen tai jäässä. Se tulee tietysti myös Murrayn syöttöineen muistaa. Ilman hyvää syöttämistä, skotti saa kerätä palloja takapressusta.

Mielenkiintoista on nähdä miten hyvin iso Raonic on toipunut viiden erän semifinaalin rasituksista. Aikaa toipumiseen oli kuitenkin muutama tunti Murrayta enemmän, mutta iso kroppa ottaa oman aikansa toipumiseen. Jos askel ei kulje, voi Murray jopa kävellä mestaruuteen Raonicin räiskiessä väsynein jaloin.

Kiteyttäen, Raonicin uusi asetelma, fyysinen kuorma ja ison pelin vaatima iso toimivuusaste pelaavat tätä kokeneemman, sitkeämmän ja monipuolisemman Murrayn laariin. Raonic voittaa winnerit, Murray matsin 3-1.

08/07/2016

Ennakko: Semifinaalit, Wimbledon 2016

Jalkapallon semifinaalit saatiin purkkiin eilen ja tänään niputetaan Wimbledonin välierät. Tässä ennakko!

Roger Federer vs Milos Raonic
Roger Federerin trilleriottelu Marin Ciliciä vastaan kävi hyvästä kenraalista ja herätyksestä semifinaalia varten. 

Federer kävi kolme kertaa pisteen päässä tappiosta, mutta pelasti itsensä upeasti niistä sekä muutamista uhkaavista 0-40-tilanteista ottelun ratkaisuhetkillä. Itseluottamus ja usko omaan peliin ei voisi olla parempi.

Semifinaalissa vastustajan hurja syöttäminen sekä jatkuva hyökkääminen jatkuu. Raonicin tapauksessa hyökkäys ei tosin ole pelkkää lämäilyä, vaan mies viihtyy erinomaisesti myös verkolla ja pyrkiikin sinne härkäpäisesti lähes koko ajan. Pelissä on ruoholla tarvittavaa suoraviivaisuutta ja kun musertavan syötön päälle rakentuva paketti pysyy kasassa, on Federerillä täysi työpäivä edessä tänäänkin. 

Raonicin tulee pitää tasonsa läpi ottelun eikä notkahduksiin ole varaa. Varsinkin ottelun alku on äärimmäisen tärkeä kanadalaiselle. Roikkuminen harvoin riittää Federeriä vastaan. Pään pitää kestää Federerin asettamat paineet varsinkin tilanteissa, joissa tämä heittää haasteen nousemalla verkolle juuri niissä tärkeimmissä tilanteissa, jolloin mitataan henkisiä voimavaroja. Pää kylmänä taottava nöyrästi ohituksia ja annettava ikään kuin tiedoksi, että täältä pesee.

Federer tulee käyttämään hurjasti alakierrerystyään, sillä sen viiltävyys ja mataluus on isolle Raonicille myrkkyä. Niihin on erittäin vaikea iskeä kuolettavasti. Verkon tason alapuolelta lyötynä palloa joutuu aina vähän nostamaan, joten tämä luuppaus avaa usein paikkaa Federerin vastaiskuille. Federer käyttänee tätä paljon myös lyhyenä, jolloin Raonic houkutellaan verkolle ja ohitusta haetaan mukavan pompun päälle. Erityisen kannattavaa tämä olisi tehdä Raonicin kämmenpuolelle eli pitkin linjaa, sillä rystypuolelta löytyy Raoniciltakin hyvä slice, joka eliminoi Federerin vastaavaa.

Hurjan syöttämisen on oltava Federeriä vastaan sopiva sekoitus suoraa pommitusta päin sekä hurjia kickejä ja ikäviä slice-syöttöjä ulos ykkösruutuun. Federer kontraa kyllä hyvin kohdilleen tulevat pommit, mutta kurotukset ja väistöt alkavat olla haasteita täynnä, kun kimmoisuus ja räjähtävyys ei ole samaa luokkaa kuin ennen.

Painetta on luotava ennen kaikkea Federerin rystylle, sillä ajoittain rystypuoli hajoaa pahasti, varsinkin jos mies hakee yllättävänkin väkinäistä yläkierrettään. Kolikon toinen puoli tässä on kuitenkin se viiltävä slice, johon ei vaan ole kiva lyödä. Verkolle nousemalla tätä rystypainetta voi tehostaa merkittävästi.

Federerin tulee puolestaan pyrkiä saamaan Raonicin peruspeliin rytmittömyyttä ikään kuin hidastamalla peliä slicella tavoitteena pidemmät pisteet ja liikuttelemalla isoa miestä kulmilla. Kentän liukkaiden ja ison miehen kömpelyyttä voi korostaa lyömällä paljon samaan kulmaan mistä mies on lähdössä eli selän taakse. Palautuksissa blokkipalautus verkolle rynnivän Raonicin jalkoihin tuo usein vielä toisen lyönnin, josta voi pätkiä palloja poikki. Jotenkin olisi onnistuttava roikkumaan kanadalaisen syöttöpeleissä koko ajan mukana, sillä paikka voi aueta milloin tahansa ja silloin on oltava valmis.

Jotenkin Federerin Cilic-nousun innoittamana on vaikea nähdä miehen kaatuvan Raoniciin ellei tämän syöttäminen ole täysin toisesta maailmasta. Federer jatkaa 3-1.

Andy Murray vs Tomas Berdych
Tomas Berdych otti omansa ja sai sen maksimisuorituksensa, mitä edellisessä ennakossa ounastelinkin. Nyt ollaan kuitenkin juuri siinä maksimissa ja mies voi jälleen lähteä tyytyväisenä kotiin. Vaikka Andy Murray joutui lopulta uurastamaan ylitöitä Jo-Wilfried Tsongan kanssa, on vaikea nähdä Berdychin aiheuttavan suurta päänvaivaa skotille.

Vaikka Berdych pystyisi ajoittain haastamaan Murrayn, on tämän sitkeys jotain sellaista, mihin Berdychin rahkeet eivät riitä. Vaatisi melkoista täysosumapeliä nyt tsekiltä, jotta Murray kaatuisi. Edelleen Murraylla tuntuu olevan kaikkiin kysymyksiin oikeat vastaukset. 

Todennäköinen skenario tässä on se, että kumpikin pelaa omaa peliään ja viimeistään erien lopulla Berdych sulaa tuttuun tapaan erä kerrallaan. 

Vähän hajuttoman, mauttoman ja sata kertaa nähdyn pelin tuntua ja veikkaankin, että Murray vie puhtaasti 3-0.

06/07/2016

Ennakko: Puolivälierät, Wimbledon 2016

Turnauksen loppusuora häämöttää jo ja tänään vuorossa siis puolivälierät. Tässä ennakot!

Roger Federer vs Marin Cilic
Novak Djokovicin tiputtua kaavion nälkäisin mies on Federer. Näin hyvää paikkaa voittaa Wimbledon ei enää tule. Samalla tulee kuitenkin ihailla sitä, että tämä mies on tällä alustalla yksi parhaimpia edelleen. Nämä taustat huomioiden Federer voi kokea sekä painetta voittamisesta tai suurta luottoa omaan peliin, joka onkin kulkenut näyttävästi turnauksessa. 

Marin Cilic on kuitenkin ensimmäinen varsinainen testi sveitsiläiselle. Alkukierrokset ovat toimineet jonkinlaisena lämmittelynä, mutta nyt turnaus on todella alkamassa. Jos Cilic löytää täysosumapelinsä, jossa hurja syöttäminen pohjustaa muuta tulitusta, on luvassa tasainen matsi, pienin varauksin jopa Cilicin ylipyyhkäisy, kuten US Openissa 2014, mutta sen tämän voittaminen todella vaatii. 

Toisaalta, mitä paremmin Cilic pystyy pelissä tuloksellisesti roikkumaan, sitä kovemmaksi Federerin paine kasvaa ja voimme nähdä yllättävääkin hermoilua. Cilicille olisi tärkeää, että hän myisi omaa nahkaansa mahdollisimman vähän eikä missään nimessä helpolla. Jos Federer pääsee ottelussa karkuun ja kuskin paikalle erien alussa, tietää se menoa Cilicille.

Federer jatkaa tasaisemmilla otteillaan erin 3-1.

Milos Raonic vs Sam Querrey
Tykitystä, tykitystä, tykitystä. Tiebreakejä, tiebreakejä, tiebreakejä. Ennakkoon ajatellen kenties se päivän tylsin matsi, jossa syöttö näyttelee valtavaa pääroolia ja muu pelaaminen on vastaavasti sivurooleissa.

Sam Querrey vältti upeasti sen klassisen tappion edellisellä kierroksella uran suurvoiton (Djokovic, kierros kolme) jälkeen. Pelaajana hän on tietysti iän puolesta kypsempi ja osannee käsitellä asian oikein. Nyt tarjottimella olisi kuitenkin paikka Grand Slam-semifinaalissa ja samankaltaisella asenteella olisi jaksettava edelleen. 

Paljon riippuu tässä parissa siis syöttämisen tasosta. Pienikin droppi voi aiheuttaa erämenetyksen, joka luonnollisesti aina kohtalokasta. Raonicin aggressiivisuus ja verkkopeli sopii ruoholle, mutta toisaalta toimiessaan  Querreyn aavistuksen parempi takakenttäpeli tuo hyvän kontrastin otteluun. 

Eniten vaikuttaa kuitenkin se, miten Querrey jaksaa edelleen mentaalisesti. Vähän pelkään, että henkinen tankki alkaa olla nyt tyhjä ja Raonic vie 76, 76, 76.

Andy Murray vs Jo-Wilfried Tsonga
Turnauksen vakuuttavinta jälkeä tehnyt Andy Murray on pelannut itsensä ennakkosuosikiksi koko turnauksessa, varsinkin nyt kun Djokovic on poissa.

Andy näyttää Federerin ohella turnauksen nälkäisimmältä pelaajalta ja toimiva yhteistyö Ivan Lendlin kanssa saattaa olla se puuttuva palanen, puuttuvan Djokovicin ohella, jopa mestaruuteen saakka.

Edes Nick Kyrgios ei pystynyt haastamaan kunnolla skottia, vaan Andyllä oli vastaus oikeastaan kaikkeen.

Juuri tämä monipuolisuus vie voittoon myös Tsongaa vastaan, sillä ranskalaisen yhden vaihteen peli on aivan liian monotonista Murrayn lyömiseksi. Lisävaihteet tukottavat Tsongan pelin ja järjen, jolloin peli menee överiksi ja huonot valinnat lisääntyvät.

Räiskiminen tuottaa virheitä, eikä Murray anna moista anteeksi. Tässä saattaakin olla jopa päivän suurimman teurastuksen vaara, joten ei tästä sen enempää. Murray 3-0.

Tomas Berdych vs Lucas Pouille
Jossain mielessä päivän mielenkiintoisin matsi. Nuoruus vastaan kokemus, mutta toisaalta ei missään nimessä ylivertainen voittajakokemus, jolla näistä mentäisiin heittämällä ja aina läpi. Vallan-, tai sanotaanko sukupolven vaihdon, makua kuitenkin tässä ja nyt.

Pitkään on Berdychiä tullut itsekin parjattua siitä, ettei mies ole löytänyt sitä viimeistä vaihdetta koskaan, jolla isoja voittoja isoista pojista otettaisiin. Siinä mielessä aika onkin käymässä vähiin ja nyt kun uusi sukupolvi nuorine poikineen tekee läpimurtoaan eikä näitä semipaikkoja enää montaa kertaa tule. 

Vähän siis sama tilanne kuin Federerillä, mutta sillä erotuksella, että sveitsiläisen maksimi liikkuu finaaleissa, Berdychin semifinaaleissa.

Tämä kerta ei ole poikkeus ja vielä nähdään Berdych Grand Slamin semeissä, kun nuori Pouille väsähtää henkisesti tarjolla olevan semifinaalin edessä. Aika ei siis ole ihan vielä kypsä, joten Berdych jatkaa erin 3-1.

03/07/2016

Case Djokovic: Voiko voittamiseen turtua?

Novak Djokovicin yllätystappio Sam Querreylle Wimbledonin kolmannella kierroksella oli yllätyksen ohella merkki siitä, että jatkuva voittaminenkin voi tuoda kylläisyyden, ellei jopa ähkyn tunteen.

En ole ottamassa mitään pois loistavasti pelanneelta Querreyltä, sillä haluttomankin ja/tai huonon päivän Djokovicin voittaminen on tällä hetkellä urheilumaailman vaikeimpia temppuja.

Mutta tosiaan, ei vaikuttanut ihan nälkäisimmältä Djokoviciltä tämä. En toki nähnyt ottelua kuin paikoitellen, mutta varsinkin toisessa erässä nähtiin todella haluton serbi. Peli-ilme oli suorastaan masentava. En käsitä toisen erän lopun räiskimistä, en varsinkaan maailman ykköspelaajalta.

Ranskan ja Nole Slamin jälkeen on jossain mielessä jopa luonnollistakin, että jonkinlainen mentaalinen tyhjiö täyttää pään. Jos vastustaja pelaa vielä elämänsä ottelua hyvällä draivilla, eikä toinen saa itsestään kaikkia irti, on tulos usein tätä. Jopa Djokon kohdalla.

Jää nähtäväksi onko tämä vain väliaikaista vai oliko serbillä kenties jokin vamma, jota hän ei vielä tätä kirjoitettaessa ole paljastanut. Selvää kuitenkin on, että pieni dippi henkisellä puolella on meneillään. Kun tähän yhdistyy jatkuva paine uusista hurjista saavutuksista, niin väsymys voi vaivata pidempäänkin. Olympialaiset toki luulisi kiinnostavan.

Selvää kuitenkin on, että uskoa tämä Djokovic antaa valtavasti kaikille ja erityisesti nyt siis tässä turnauksessa. Samalla puolen kaaviota olevan Roger Federerin nälkä ja usko kasvoivat varmasti, kuten myös Andy Murrayn, sillä niin paha mörkö Djokovic on heille viime vuosina ollut. Uudetkin nimet kiittänevät, sillä nyt olisi erittäin hyvä paikka iskeä ja saada jopa ensimmäinen Grand Slam-voitto tavallaan hyvästä tarjouksesta.

02/07/2016

Hajaheittoja: Wimbledon 2016, osa I

Turnauksen hienoin tarina tähän mennessä on ehdottomasti ollut brittiläisellä Marcus Willisillä. Aavistuksen kroppansa atleettisuudesta tinkinyt tenniskoutsi, joka tyttöystävän patistamana ja tukemana päätti vielä kerran kokeilla tosipelejä ja luopui hetkeksi Amerikan koutsihaaveistaan. Lopputuloksena karsinnoista pääsarjaan, voitto ekalla kierroksella Berankisista ja seuraavaksi bonuksena pääkentälle Federeriä vastaan. Tunne, palo, rakkaus lajiin, kotiyleisö, kokemus! Hienompaa tarinaa saa hakea!

*****

Toinen hieno tarina on luonnollisesti kaikkien odottama Juan Martin del Potron vahva paluu Wimbledoniin. Vähän tätä jo ennakossani ounastelin, sillä Stan Wawrinka ei ole Wimbledonissa vakuuttanut oikeastaan koskaan sen isommin. Iso voitto Delpolle ja nelossijoitetun paikka kaaviossa vie pitkälle. Iso, iso voitto kaikkien vaikeuksien jälkeen.

*****

"How do you sleep?", kyseli jo John Lennon aikoinaan soololevyllään Paul McCartneyltä. Samaa voisi kysyä Novak Djokoviciltä ja Sam Querrayltä. Kun peli keskeytyy ja jää yötauolle kahden erän jälkeen, haastajan ollessa 2-0-eräjohdossa, voi olla, ettei uni ihan ensimmäisenä tartu. Ei kummallekaan. Kerrassaan herkullinen asetelma siis tähän päivään. Kolme voittoerää ei ole mahdoton Djokovicille, mutta tarkkana joutuu nyt olemaan. Tuoksuuko täällä muuten Federerin finaalipaikka?

*****

Välisunnuntai on huomenna historiansa kolmatta kertaa pelipäivä. Sateet ovat jätättäneet aikatauluja ja sunnuntaina on aika ottaa niitä kiinni. Kanavat siis tulille lepopäivänäkin!

*****

Blogisti lomailee tästä eteenpäin reilun viikon Espanjassa, joten turnauksen seuraaminen loman ehdoilla. Palataan asiaan! 

01/07/2016

Dominic Thiem ja Wimbledonin haaste

Niin siinä kävi, että kaudella eniten voittoja ottanut pelaaja, Dominic Thiem, tippui jo toisella kierroksella Wimbledonissa. Moni on hehkuttanut Thiemiä seuraavaksi hallitsijaksi, mutta uutta Djokoviciä, kaikkien alustojen hallitsijaa, hänestä tuskin tulee.

Tavallaan tämä toisen kierroksen tappio oli tietysti suuri yllätys, mutta jos miehen lyöntejä tutkii, niin povaan jopa niinkin karua kohtaloa kuin, että voitto Wimbledonissa saattaa pahimmassa tapauksessa jäädä jopa ottamatta.

Avasin Thiemin peliä jo Roland Garrosin aikana ja nyt sitä onkin hyvä peilata myös Wimbledoniin. Massalle hänen pelinsä sopii kuin nakutettu ja ei tarvitse olla isokaan profeetta, jos povaa hänelle useampaa Grand Slam-voittoa ainakin massalta ja siis Roland Garrosilta.

Isoin syy lyöntien tehottomuuteen ruoholla on luonnollisesti kierteen suuri määrä. Voimaa lyönnissä on toki hurja määrä. Mutta. Yläkierre ei pure ruohoon hitaamman kentän tavoin, ei ainakaan ennen kuin kentät ovat kunnolla kuluneet. Ensimmäisellä Wimbledon-viikolla niin ei vielä käy. Pallo liukuu ja kierteenluojat kärsivät, kun yläkierre ei ponkaisekaan kentästä tuttuun tapaan vastustajaa taaksepäin painaen. Sen sijaan pallo jää usein ihanteellisesti lantion korkeudelle, josta vastustajan on suorastaan ihanaa lätkiä pinnoja poikki.

Toinen tekijä Thiemin ruohovaikeuksiin on kiire. Aivan samoin kuin tänään tippunut Stan Wawrinka ja vaikkapa Radael Nadal, myös Thiem luo pallon hurjan energia- ja voimalatauksen itse. Thiemillä ja Nadalilla voima kanavoituu usein paljolti kierteeseen, mutta lähtökohtaisesti hänkin laittaa palloon itse uutta, brutaalia voimaa. Kaikki tämä vaatii hieman enemmän aikaa lyönnin valmisteluun ja sen suorittamiseen, jota ruoholla ei aina ole.

Thiem ja kumppanit eivät hyödynnä itse niin paljon vastustajan lyönnin voimaa kuin esimerkiksi Djokovic. En tarkoita tässä nyt mitään tuuppailua, mutta pientä kontrailutyyppistä tekemistä, jota Djokovicillä on usein esimerkiksi rystyssään. Puhdas osuma ja "nojailutyyppinen ohjaus".

Ajan voittamiseksi Thiem valuukin usein metrejä takarajan taakse, jotta hän saa paukuttaa palloa "omilla ehdoillaan". Se ei kuitenkaan ruoholla, eikä välttämättä kovillakaan kentillä, ole ideaalein positio. Vastustajan dominointi vaikeutuu, kulmat jäävät avaamatta ja niin edelleen.

Seuraankin erittäin suurella mielenkiinnolla aivan loistavan pallonlyöjän, Thiemin, tekemisiä ja kehittymistä jatkossakin. Nuori mies kehittyy tästä vielä, mutta tällaisenaan se tuskin riittää Wimbledon-voittoon.