26/08/2012

Ennakko: Us Open 2012

Vesi kielellä odotettu kauden neljäs Grand Slam -turnaus US Open on vihdoin täällä! Tässä siis blogistin ennakko, joka pusketaan nyt vaikka väkisin, tenniksellä tukkoutetun kropan kivuista ja säryistä huolimatta. Terveiset ja kiitokset vielä siis Lappeenrantaan! Eilen pelattu Alakylä Open on ehdottomasti yksi hienoimmista ja perinteisimmistä ei-virallisista kisoista, jonka tiedän. Taitaa olla myös ainoa, mutta ei anneta sen häiritä.

Sitten siihen US Openiin, jonka asetelmat olympialaisten jälkeen eivät olisi voineet olla herkullisemmat. Andy Murray otti kultaa voittamalla Roger Federerin, Juan Martin Del Potro pronssia voittamalla Novak Djokovicin ja kun toiveissa oli myös Rafael Nadalin paluu kentille Openiin mennessä, niin olisimme pitkästä aikaa saaneet Grand Slamin, jonka ennakkosuosikkeihin olisi voinut nimetä ainakin 4-5 pelaaja totutun 1-3 pelaajan sijaan. Nadalin poissaolo vesittää asetelmia kuitenkin hieman, mutta toisaalta en usko, että mies olisi tänä vuonna nähdyllä kovien kenttien pelillään US Openia ollut voittamassakaan. Miehen edellinen turnausvoittokin kovilta kentiltä on jo niinkin kaukaa kuin lokakuulta 2010 (Tokio), joten US Open olisi ollut melkoisen vaikea paikka Nadalille terveenäkin.

Vielä alkukaudesta tilanne oli Grand Slam -suosikkien suhteen yksipuolista luettavaa. Kesä kuitenkin toi tervetullutta vaihtelua voittajiin, vaikkei Roger Federer ja GS-voitto harvinainen yhdistelmä olekaan. Mutta erityisesti Andy Murrayn voitto olympialaisissa teki miesten tennikselle erittäin hyvää, oltiin skotin pelistä mitä mieltä tahansa. 

Voitto poisti sitä hurjaa henkistä taakkaa Andyn harteilta, jota tuntui kertyneen jo vähintäänkin riittävästi. Nyt kun apina on poissa selästä ja pelissä ainakin ripaus enemmän rentoutta ja rohkeutta, niin Andy lienee valmis haastamaan kärkimiehet, etunenässä Djokovicin ja Federerin, vihdoinkin myös Grand Slameissä. Olympialaisissa kaatui jo molemmat. Andyn haasteena US Openissa lienee kuitenkin se, ettei näin nopea alusta liene kaikkein otollisin hänen pelilleen, sillä joku hyvän flow'n omaava pommittaja voi paukuttaa hänet ulos ottelusta, eikä Andyn omat pommit löydä perille. Nyt täytyy olla aggressiivinen ja mielellään koko ajan. Andymaisiin passivointeihin ei ole nyt varaa. Tästä huolimatta olen melko varma, että uuden itseluottamuksen siivittämänä hän menee kuitenkin pitkälle.

Andyn kaavio ei tosin ole kaikkein ihanteellisin, sillä näitä pommittajia osuu reitille ainakin kaksi ja nämä vielä ennen semifinaaleja. Ensimmäinen todellinen haaste lienee paljon hehkuttamani Milos Raonic neljännellä kierroksella. Siinä vaiheessa Andy on kuitenkin hyvin turnauksessa sisällä ja Raonicillä lienee jo sen verran kuormaa alla, että uskon Andyyn selviytyvän tästä, varsinkin paras viidestä -ottelussa. Raonic hyytyi pahoin jo Stanislas Wawrinkalle toissa viikolla Cincinnatissa kolmessa erässä turnauksen puolivälierissä, miksei siis nyt kun ottelut pelataan pitkänä. Jo-Wilfried Tsonga puolestaan tarjoilee neljännesvälierässä omaa pommitustaan, mutta en jaksa vieläkään uskoa Tsongan tasaisuuteen, jota Andyn kaatamiseksi vaaditaan tällä hetkellä vähintäänkin järjettömästi. Välierässä vastaan astelee lähes pomminvarmasti Federer ja se lienee toteutuessaan yksi mielenkiintoisimmista ja odotetuimmista otteluista tässä turnauksessa. Palataan siihen myöhemmin, jos ja kun se toteutuu.

Federer todisti Wimbledon-voitollaan ainakin minulle, ehkä myös itselleen, että hän pystyy sittenkin niitä suurvoittojakin vielä ottamaan, eikä vain puhumaan niistä. Jotenkin näkisin, että hänen liikkeensä on ollut kesän aikana astetta terävämpää ja rysty itseluottamuksen siivittämänä parempaa kuin pitkään aikaan. Vaikka rystyyn on tullut jonkin verran lisää Federerille outoa passiivisuutta slicen muodossa, on hänen yläkierrepiiskansa toiminut kesän peleissä hyvin. Voi olla, että juuri nyt tuon rystyn sekoittamiseksi vaadittaisiin jonkun vasurin (ei minun) järjetöntä kämmenyläkierrehelvettiä. Niin tai näin, kaikkien pelaajien jotka Federerin kohtaa, on keksittävä jokin keino lyödä muun muassa siihen rystysliceen, jota hän varsinkin palautuksissaan paljon viljelee. Se tulee erittäin terävänä ja matalana, mutta ennen kaikkea myös ikävän lyhyenä. Mikäli tähän ei keinoa löydy, lävähtää Rogerilta sellainen piiska joko kämmeneltä tai rystyltä, ettei siinä ehdi kissaa sanoa kun pallo jo ohi suhisee. Syötön merkitystä ei voi Federerin kohdalla myöskään aliarvioida. Huonona päivänäänkin hän voi hyvin syöttämällä voittaa lähes kenet tahansa. Kun kaaviokin näyttää ykkössijoitetun arvolle sopivalta, niin välieriin saakka mennään auto-pilotilla. Pelikin kun on kokonaisuudessaan pelottavan kovassa kunnossa, kuten Cincinnatissä nähtiin.

Tapaus Djokovic jaksaa pohdituttaa. Monessakin mielessä. Ensinnäkin, olympialaisissa mies pelasi kaikki ottelut (6 kpl) reilun viikon sisään. Heti seuraavalla viikolla hän pelasi, vieläpä toisessa maanosassa, kaikki matsit (5 kpl) vajaan viikon sisään ja tämän jälkeen vielä Cincinnatissa kaikki ottelut (5 kpl). Tällä viikolla oli väliviikko, mutta jotenkin pistää ihmetyttämään, miten nämä kaverit jaksaa? Toinen ihmetykseni on edelleen Djokovicin pelitason heittelehtiminen. Välillä hän pelaa vielä sitä viime vuoden supertennistään, mutta välillä häntä viedään kuin märkää rättiä ja väliin vielä kaikkea tältä väliltä. Jotenkin tuntuu, että halutessaan hän on edelleen täysin omassa luokassaan, mutta jotenkin tuntuu myös siltä, että hänen on vaikea löytää motivaatiotaan. Nyt voi toki olla se hetki, että motivaatio alkaa pikkuhiljaa löytymään, sillä kovat kentät ovat kuitenkin ne hänen voileipänsä, joilta voittoa voi aina odottaa. Puolivälieriin kuitenkin heittämällä. Siellä vastaan Del Potro ja...

Suosikeiksi voi tosiaan nostaa vielä muutamia, joista Del Potro on eittämättä yksi. Toki hän voi hävitä jo ensimmäisellä kierroksella David Nalbandianiani vastaan tai puolivälierissä Djokovicia vastaan, mutta hän on kuitenkin yksi niistä pelaajista, joka voi pöljänä päivänä voittaa kenet tahansa. Lisäksi hän tietää, mitä tämän turnauksen voittaminen vaatii.

John Isner voi lisäksi olla yksi niistä, jotka yllättävät menemällä pitkälle, mutta hän taisi pelata korttinsa jo tällä viikolla Winston Salemissa voittamalla koko turnauksen. Tankin tulisi olla ääriään myöten täynnä ennen Grand Slam -turnausta, varsinkin Isnerin ja Raonicin kaltaisilla isoilla pojilla. Voittaminen ei siis aina ruoki voittamista. Isnerillä on vielä taipumusta ajautua niihin maratonmatseihin, jotka tuhoavat hänen kisansa siihen paikkaan, tuli niissä voitto tai ei.

En mielelläni laske Tomas Berdychiä enää minkään tason suosikiksi huonon pään takia, mutta pelillisesti hänellä olisi kaikki mitä suurvoittoihin kovilla kentillä vaaditaan. Nyt vaan sattui Federerin kaavioneljännes ja sen lisäksi todellinen vaara jo ensimmäiselle kierrokselle eli Belgian enkeli David Goffin. Kaksi sanaa riittää: no chance.

Mielenkiintoinen turnaus on siis tulossa avauskierroksia myöten ja varsinkin kun Nadalin poisjäännin kautta kaavion yksi neljännes on ilman varsinaista superstaraa. Ilman pelimiehiä tämäkään neljännes ei silti jää, sillä mm. Isner, Ferrer, Gasquet ja muuan Nieminen löytyvät tästä neljänneksestä. Nyt tarjotaankin Grand Slam -välierää "alennettuun" hintaan, vaikkei näin voikaan sanoa, mutta sanoin sen silti.

Minun papereissani käy siis näin:

Puolivälierät:
Federer-Berdych
Murray-Tsonga
Isner-Gasquet
Djokovic-Del Potro

Välierät:
Federer-Murray
Gasquet-Djokovic

Finaali:
Murray-Djokovic

Voittaja:
Djokovic


PS. US Open äänestys on nyt avattu!

17/08/2012

YLE:n aamu-tv:n urheilu pe 17.8.2012

Oho! Aamulla meinasi mennä aamumehut henkitorveen, sillä tennis oli ykkösaiheena YLE:n aamu-tv:n urheiluosuudessa.

Jeremy Chardyn voitto olympiavoittaja Andy Murraysta Cincinnatin turnauksessa uutisoitiin täysin ansaitusti ensimmäisenä ja vieläpä kahden pisteen kuvapätkän kera. Aikamoista.

Joko YLE:ssäkin aletaan olemaan pikkuhiljaa kartalla (jopa ilman Niemistä) tai sitten aiheet olivat todella vähissä.

Pelkään jälkimmäistä. Suomen koripallomaajoukkueen valmistautuminen Albania-otteluun ja pesäpallon välieräjoukkueiden selviäminen eivät ehkä mediaseksikkäintä jaettavaa ole nekään ja jäivätkin oikeutetusti tenniksen jalkoihin.

Oliko muita aiheita? No ei ollut, mutta jo tämä sai hyvälle tuulelle.

Hyvää viikonloppua ja massakauden loppusuoraa!

13/08/2012

Ennakko: Cincinnati 2012

Toronto tuli ja meni. Parhaista, tässä tapauksessa noin top-4:stä, mukana oli vain Djokovic ja serbihän se voiton vei, vaikka vasurienpäivää tänään töihinpaluulla juhlinut vasuri  miehen kuntoa ja virettä epäilikin. Se oli kohtalokasta. Mies vei voiton pelillä, joka ainakin kahdessa viimeisessä ottelussa muistutti jo viime vuoden versiota tästä samaisesta kumiukosta. Uskomaton kaveri, vaikka totuuden nimissä vastustajista kaikki kuuluivat korkeintaan sarjaan 'kevyempää keskisarjaa'. Mutta silti, Djokovic pelasi olympialaisissa edellisviikolla viisi matsia viikon sisään ja sama toistui Cincinnatissa. Kuormaa siis oli ilman maanosan vaihtoakin, mutta kun voittoja puskee, niin ei näköjään tunnu missään. On tämä aikamoista.

Torontossa koettiin kuitenkin melko paljon odotettuja, mutta myös odottamattomia yllätyksiä, joista Gasquetin finaalipaikka oli yksi. Hyvä niin, sillä kärkipäässä ja voittotaisteluissa tarvitaan näinä aikoina lisää kunnon tuuletusta. Vaikuttaa vain kovasti siltä, että kun isot pojat kuntoutuvat ja/tai hetken lepäävät, ei näille yllätyksille ole läheskään niin paljon tilaa. Olen melko varma, ettei Toronton kaltaisia kaavion aukeamisia nähdä esimerkiksi juuri alkaneessa Cincinnatin turnauksessa yhtä paljon.

Varsinkin kun mukana on nyt myös muuan Federer. Levänneenä ja varmasti motivoituneena, sillä varsinkin US Openia ajatellen tärkeä maailmanlistan ykköspaikka on jälleen liipaisimella. Finaaliin selviytyminen toki riittää Federerille, mutta se riittää myös Djokovicille, jos Federer ei sinne selviydy.

Kaavio näyttää kuitenkin kovemmalta Djokovicille, sillä välierissä vastaan töpöttelee todennäköisesti joko Murray tai Del Potro, jotka viime viikolla vetäytyivät tai tippuivat melko aikaisessa vaiheessa ja ovat täten paremmin levänneinä todellinen uhka Djokolle. Moinen välierä voi olla Djokovicille tässä vaiheessa liikaa, riippuen hieman alkukierrosten rasituksista. Pieni lisälepo ennen US Openia ei olisi hänellekään pahitteeksi ja se voi hyvinkin tulla tällä viikolla.

Federerille pahin uhka olisi ehkäpä Milos Raonic, mutta hänelle sattui sellainen monsterikaavio (Gasquet, Simon, Berdych, Ferrer) ennen mahdollista Federer-välierää, joten en millään jaksa uskoa vielä Raoniciin. Se aika ei ole kuitenkaan enää kaukana. Kohta pamahtaa ja kunnolla. Kirjaimellisesti. Katsokaapa vaikka hänen syöttöä, niin tiedätte mistä puhun.

Taidan tässä vaiheessa taidan jatkaa vasurienpäivän juhlimista menemällä ajoissa nukkumaan, joten näinkään ei taida käydä:

Puolivälierät:
Federer-Fish
Ferrer-Raonic
Del Potro-Murray
Tipsarevic-Djokovic

Välierät:
Federer-Raonic
Murray-Djokovic

Finaali
Federer
Djokovic

Voittaja:
Djokovic

Onnea kaikille vasureille!

07/08/2012

Ennakko: Toronto 2012

Juuri kun olympiahuumasta on toivuttu (kisathan ovat periaatteessa ohi), niin palloa hakataan täysillä jo toisaalla. Tällä kertaa Toronton Mastersissa. Kovien kenttien US Open series on alkanut.

Kaikki eivät ole kuitenkaan matkaan lähdössä, sillä Nadal potee edelleen polveaan, Federer toipuu olympialaisista ja sitten on vielä näitä ynnä muita tyyliin Ferrer, Monfils ja Roddick, joita ei Torontossa nähdä.

Enkä ollenkaan ihmettelisi, jos esimerkiksi Andy Murray jättäytyisi kisasta vielä viime hetkellä pois, vaikka hän onkin pelipaikalle omien sanojensa mukaan saapumassa. Toisaalta, rauta on nyt niin kuumaa, joten miksipä sitä ei nyt takoisi. Tankki ei varmaankaan ihan täysi löpöstä ole, joten järjetöntä menestystä en Murraylle vielä Torontossa povaa. Kohtaloksi koitunee itse asiassa Milos Raonic jo kolmannella kierroksella. Raonic viihtyi kanukkina Ameriikassa jo alkukaudesta, joten miksei nytkin.

Menestystä en povaa myöskään Djokovicille enkä olympialaisten pronssimiehelle Del Potrolle. Peruspelillä kaatuu tietysti tukku tusinamiehiä, mutta vaaran paikat ovat nyt liian pahoja ja kuormitusta on tällä erää heilläkin liikaa.  Ehkä sitten jo Cincinnatissa ensi viikolla, mutta melkoisen hurjassa kunnossa on se heebo, jos joku kolmikosta Murray-Del Potro-Djokovic Toronton vie.

Etukäteen ajateltuna olenkin melko varma, että voittaja on jonkin sortin musta hevonen ja löytyy nimistä Tsonga, Raonic, Fish, Isner, Berdych ja ehkä jopa tässä järjestyksessä. Tsonga siis suurimpana suosikkina. Kaikilla heistä on sopivasti nälkää sekä suurella osalla hyvin myös energiavarastoja ja/tai hyvä vire, joten uskon vahvasti tällä kertaa yllätykseen.

Sen verran on olympiarasitusta tällä hetkellä myös vasurilla, joten ennakko ei pureudu Torontoon tämän enempää. Ensi viikon Cincinnatiin panostetaan taas paremmin. Nyt mennään kuitenkin näin ja otetaan vahvasti riskiä.

Puolivälierät:
Djokovic-Del Potro
Tsonga-Cilic
Fish-Berdych
Isner-Raonic

Välierät:
Djokovic-Tsonga
Fish-Raonic

Finaali:
Tsonga-Raonic

Voittaja:
Tsonga

06/08/2012

Jälkipelit: Roger Federer vs. Andy Murray, olympialaiset 2012

Ohhoh. Nyt voi kaataa ämpäritolkulla tervaa sekä kassillisen höyheniä niskaan ja juurikin tähän suuntaan, olkaa hyvä! Andy Murray voitti siis vihdoin jotain suurta!

Kuten pitkäaikaisimmat blogilukijat ovat jo illan aikana ehtineet henkilökohtaisesti muistuttaa (kiitos vaan), niin tätä päivää en uskonut koskaan näkeväni.

Heti perään täytyy kuitenkin sanoa, että tämä voitto oli ehkä parasta mitä tennikselle voi juuri nyt toivoa. Ainakin noin jatkoasetelmien kannalta, mutta toki se oli sitä tänään nähdyllä esityksellä myös pelillisesti. Käännänkin kelkkaani lähes 180 astetta samoin tein, sillä tämän jälkeen Andy tulee olemaan todellinen uhka kaikille kärkikolmikkoa myöten myös Grand Slameissä ja pakka onkin ihanasti levällään kun lähestytään US Openia. Andyltä noin neljä tonnia painanut apina on vihdoin poissa niskasta ja pelissä on, ainakin nurmella, sitä paljon kaipaamaani aggressiivisuutta ja ennen kaikkea aktiivisuutta. Hyvä Andy!

Toki sen verran haluan tässä kohtia myös puolustautua, että jotenkin aloin ounastelemaan tätä voittoa jo vähän ennen kisaa, kuten riveille ja rivien väliin olympiaennakossani kirjailinkin. Isommat etiäiseni sain kuitenkin vasta välierien jälkeen. Andyn voitto Djokovicistä kasvatti pahasti kuivuneen pelikassaani ohella Andyn itseluottamusta, sillä voitto isossa kisassa isosta starbasta isossa vaiheessa maistui varmasti hyvälle. Kun Federer oli tukkoillut yli neljä tuntia oudon virheherkkänä ja yllättävänkin passiivisena rystyllä slaissaten Del Potro -semissään, päätin iskeä olemattomattomista pelikassarahoistani olemattoman osan uudelleen Andyyn kiinni (kertoimella 2.32) myös finaalissa.

Odotin finaalista kuitenkin tasaisempaa vääntöä. Etukäteen moiset teurastusluvut olisivat tuntuneet melko uskomattomilta, mutta Andy pelasi kertakaikkisen kypsästi ja tasaisen varmasti. Hän löi hienosti läpi koko ottelun, onnistuen lähes kaikessa, kun taas Federer esitti parastaan vain ajottain. Valitettavasti.

Federerin oudot virheet niin kämmenellä, rystyllä (jopa sillä pomminvarmalla rystyslaissilla) ja verkkopelissä pistivät ikävästi silmään aivan liian usein. Oliko jaloissa sittenkin liikaa painoa edelliskierroksen ja historian pisimmän olympiaottelun jäljiltä? En tiedä, mutta melkoisen vaisulta mies vaikutti. Tästä kieli parhaiten Federerin löysähkö liikkuminen ja ne lähes epätoivoiset läpilyöntiyritykset pitkien pallojen päätteeksi. Jotenkin hän ei ottelussa päässyt palloihin tarpeeksi aggressiivisesti kiinni, eikä näin ollen saanut myöskään tappajapeliään missään vaiheessa kunnolla esiin. Kun yhtälöön lisätään Murrayn hurja liike, ei homma Federerin kannalta varsinaisesti helpottunut sillä pallojen tappamisissa piti yrittää ehkä normaalia enemmän, joka väkinäisti miehen lyömistä. Tämä ajoi miehen välillä jopa epätoivoisiin tilanteisiin, jolloin hän sortui joko yrittämään selvästi liikaa tai vaikkapa nousemaan aivan liian huolimattomasti verkolle. Kun tiedetään miten hyvä vastaiskijä Andy parhaimmillaan on, niin sanomattakin on selvää, että ohitukset ja vaikeat volleyt seurasivat toisiaan.

Murrayn pelissä oli sekä Wimbledonissa että olympialaisissa aiempaa enemmän juuri sitä paljon kaipaamaani aktiivisuutta joka erottaa koirat leijonista. Hän haki ratkaisuja varsin hanakasti jopa kämmenlämäilyillään, eikä sortunut pallottelemaan juuri missään vaiheessa. Hänen varsin monipuolinen lyöntipelinsä, joka parhaimmillaan liikuttaa vastustajaa kuin märkää rättiä, toimi niin Niemistä, Djokoviciä kuin Federeriäkin vastaan. Hänen lentopelinsä ei ole saanut ehkä koskaan arvoistansa huomiota, mutta kertokoon tämänpäiväinen olympiahopea sekanelinpelistä siitä kaiken olennaisen. Syötön toimiessa hänen pelinsä näyttää juuri niin helpolta kuin sen kuuluukin näyttää. Voisi jopa sanoa, että pelissä on nyt aivan eri lailla sitä voittajan karismaa tai mojoa tai ihan vaan munaa, kuin vaikkapa alkukaudesta, viime vuosista puhumattakaan. Ja mikä parasta, ne pikkupoikamaiset kiukuttelut ovat historiaa ainakin tällä hetkellä. Muutamat pakolliset "f**k offit" tulee toki edelleen, mutta niitä nyt tulee itse kullekin. Pääasia Andyn kannalta lieneekin se, että ne eivät sekoittaneet miehen peliä. Hän ei jäänyt juurikaan kieriskelemään itsesääliin vääryyttä kokiessaan, vaan siirtyi jopa suhteellisen esimerkillisesti eteenpäin seuraavaan palloon. Ei tokikaan yhtä coolisti kuin Federer, mutta tämä pieni särmä hänelle suotakoon. Nyt emme nähneet myöskään niitä valtaisia kiputiloja tai kuolemisia kesken otteluiden. Which was nice.

Murrayn lyönneistä tänään esiin nousi se miljoona kertaa nähty kämmenkrossi juoksusta hurjalla kulmalla ja painolla Federerin kämmennurkkaan, jolle Federer ei useinkaan voinut mitään sekä rystykrossi, jonka stabililius, varmuus ja paino Federerin rystyä vastaan toimi voittavasti koko ottelun ajan. Hyvin toiminut syöttö ja palautuspeli olivat voiton muita avaimia. Murray löi tänään mainiosti myös pitkin linjaa, vaikka se välillä vähän kulmikkaalta näyttääkin. Hän sai niillä kuitenkin Federeriä hyvin liikkeelle, jolloin hän pakotti Federerin ottamaan ylimääräisiä riskejä tai hän pääsi itse päättämään pisteitä murhaavilla krosseillaan ottamalla niitä ihailtavan aikaisin takarajan päältä, ellei Federer ollut jo sortunut virheeseen.

Pakka on nyt sopivasti levällään loppukautta ajatellen. Varsinkin kun Del Potro löi vielä pronssiottelussa Djokovicin ja Andyn apina loistanee jatkossa vain poissaolollaan. Jääkäämme jännityksellä odottelemaan mitä tuleman pitää. Kukaan ei nyt dominoi ja US Openin voittajaehdokkaita voisi kuvitella olevan vähintään 5-7 ja tämä siis nopeasti laskien. On tämä hienoa aikaa tennikselle! Pysykää linjoilla!

PS. Onnittelut muuten sille onnekkaalle veikkaajalle, joka ainoana blogin hurjasta kisailijamäärästä (7) tiesi Murrayn voittavan! Onnea! Kaikki muut olivatkin Federer-uskovaisia, minä mukaanlukien, jotka voivatkin nyt nuolla haavojaan tai iskeä heti takaisin ATP World Tour Draw Challengessä!

05/08/2012

ATP World Tour Draw Challenge: Toronto

Olympialaisista huolimatta tour jatkuu ja ensi viikolla palloa hakataan Torontossa.

Myös ATP World Tour Draw Challenge is back, joten rivejä kehiin maanantaihin mennessä! Kisaan pääset tästä.

Tervetuloa mukaan myös uudet kisaajat! Liity ryhmään blogilukijoiden omaan ryhmään 'vasurilla.' ja salasanalla 'Blogikisa'.

Pelionnea!