28/01/2013

Jälkipelit: Novak Djokovic vs. Andy Murray, Australian Open 2013 finaali

No niin, pistetäänpä vielä finaali lyhyesti pakettiin.

Ottelu ei mielestäni noussut missään vaiheessa huimalle tasolle. Nähtiin aivan liikaa keskikaistan pommitusta ja siihen nähden yllättävän paljon myös virheitä molemmilta pelaajilta. Vasta lopussa Djokovic sai jalan niin vahvasti kaasulle, ettei Murraylla ollut oikeastaan enää mitään vastausta. Andyn syöttäminen oli finaalissa melko epätasaista koko ajan ja lopulta se oli yksi niistä tekijöistä, johon ottelu ratkesi. Toinen oli fysiikan ja paikkojen pettäminen. Kolmas ehkä aavistuksen periksi antanut pää.

Ensimmäisen erän alku ja loppu oli Andyltä huimaa syöttämistä, mutta väliin mahtui todella huonoja syöttögeimejä, joissa Djokovicillä oli muun muassa viisi breikkipalloa. Ne Andy vielä selvitti hienolla syöttämisellä, kuten myös erän ratkaisseen tie-breakin. Joku (minä) saattoi puhua erän ryöstämisestä, mutta se ei olekaan sallittua. Tarkistin Eerikäiseltä. Voittaminen on voittamista, ei ryöstämistä. Ja näinhän se on.

Toisen erän alussa nähtiin taas aavistus sitä tuttua, mutta vanhaa "masentunutta" Djokoviciä, jota ei kiinnosta, ei sitten mikään, mutta kummasti kaveri roikkuu, pään kera, aina mukana. Andyllä oli hyvä vire ja Djokovic oli hyvää vauhtia päätymässä paistiksi, mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin, hän kaivaa jostain sen käsittämättömän mojon ja alkaa viemään ottelua. Aina pitää kuitenkin käydä siinä tilanteessa, että selkä on lähes seinässä kiinni. Andyn murto jäikin haaveeksi ja erä päättyi Andyn kannalta sysimustaan tie-breakiin. Saatan muistaa jo väärin, mutta päättyikö se peräti Andyn tuplaan?

Tämän jälkeen ottelu alkoi olemaan melko lailla paketissa, vaikka peliä oli vielä paljon jäljellä. Kolmannen erän alkupuolella, kun peliä oli pelattu noin kaksi ja puoli tuntia Andy otti medikaalisen aikalisän jalassa olevan rakon takia. Isoin näkemäni rakko ikinä. Muutama hetki myöhemmin Novak murtaa ottelussa ensimmäisen kerran ja vie lopulta erän. Andy vaikutti tässä vaiheessa todella väsyneeltä ja ihmekös tuo, kun alla oli viisieräinen Federerin kanssa yhdellä lepopäivällä. Djokovic tosin oli vastaavassa tilanteessa Berdychiä vastaan täyttä terästä Wawrinka-matsin jäljiltä. Mielenkiintoista. Andyllä surkeampi kunto vai väärä ruokavalio?

Ratkaisuerä oli enää kosmetiikkaa. Djokovic suorastaan tanssi kentällä ja Andy irvisteli naamaansa ja ontui jalan, takareiden ja ilmeisesti myös pakaran takia. Ei mitään kaunista katseltavaa, mutta onneksi erä oli nopeasti ohi ja Djokovic mestari.

Koska ottelu oli ajoittain lähes tervanjuontia, innostuin itse asiassa enemmän twiittaamisesta ja twiittien seuraamisesta. En ole varma, mutta taisin lopulta löytää twitterin hienouden. Toimii live-tilanteessa vähintään yhtä hyvin kuin live-veto, riippumatta siitä voititko vai et.

Poimin joitain valikoituja paloja- Ovat kronologisessa järjestyksessä. Pahoittelut, että osa lienee tähän yhteyteen hieman kryptisiä ja kuvaavat vain jotain satunnaista hetkeä. Olkoonkin se syy sinulle hypätä twitteriin ja tulla mukaan kommentoimaan! Ottakaa hyvät ihmiset ainakin John McEnroe seurantaan! "You cannot be serious!"

@McEnroeTweets Do we have to show so many shots of Lendl???
@McEnroeTweets I don't know what a gluten is let's be honest.
‏@terokallioniemi Andy and Nole, listen. I have to cook the dinner in 6 hrs. Hurry! #AusOpen2013 #vasurilla.
@terokallioniemi Right. Yes, the shoes are from Adidas. Understood. #AusOpen2013
‏@terokallioniemi Tätä on tennis. Roikkuminen kannattaa aina. Dorka. Tärkeillä hetkillä hyvää syöttämistä Andylta. Ja surkeaa vähemmän tärkeillä. #vasurilla
‏@terokallioniemi Djokovic etsii seinää, jota vasten voisi selkänsä laittaa. Ja aloittaa taas pelaamaan. #tennisfi #vasurilla
‏@McEnroeTweets They should make a rule no toweling off between points. It would be good for our sport make it more of a heavyweight fight out there.
‏@terokallioniemi Is Djokovic left-footed? #Ausopen2013 #vasurilla
‏@McEnroeTweets How many rackets do you need??? Back when I played we only had two one to play with one to throw.
‏@terokallioniemi Nolen kengissä slide- ja slip-featuret. Andyllä vain slide. Varmin voittaja: Adidas. #tennisfi #vasurilla
‏@terokallioniemi Eurosportin paras mainos juuri nyt: Tennis-point vai Turkish Airlines? Girls vs. Kobe/Messi? #tennisfi #vasurilla
‏@McEnroeTweets Murray's shirt is tighter than the shorts I wore at the Open in 1980 let's be honest.
‏@McEnroeTweets A feather you cannot be serious!!!
@terokallioniemi: Ziisus mikä rakko Murraylla! Lopetanko pelaamisen? #tennisfi #vasurilla
‏@terokallioniemi 3-4 tuntia siihen kun pitää aloittaa ruuanlaitto lapsille. Peli jää kesken. #tennisfi
@terokallioniemi Even if this lasts until friday, this will not be an epic. Quality hasn't been/is not that high at the moment. #ausopen2013 #tennisfi
‏@terokallioniemi ...and a break! What an earth is going on in there? #ausopen2013 #tennisfi
@terokallioniemi Erä Djokovic. Mitäs sitten? Olikohan tämä tässä? Kehonkieli kielii virrasta. Serbialaisesta virrasta. #tennisfi #vasurilla
@terokallioniemi Andy has two pains in the a**e. The pain itself and Novak Djokovic. #Ausopen2013 #tennisfi #vasurilla
@terokallioniemi: Game, set, Mats Wilander. Break for Djokovic. That's it folks. #ausopen2013 #tennisfi #vasurilla
‏@terokallioniemi: One-way traffic. Nolen jalka kaasulla. Se on menoa nyt. Andyn syöttäminen ei riitä tänään. #vasurilla.
@terokallioniemi: Missä on John McEnroe? Ei twiittiä tuntiin? #vasurilla #tennisfi
‏@Kurre_195_95: Djokoa vois kannattaa jos vain tekisi jotain tuolle jenkkisiililleen.Raybanit vain päähän niin se vois olla joka leffan pahakyttä. #tennisfi
@terokallioniemi: Andy on rikki. Juuri ennen tappiota. #tennisfi
@terokallioniemi: Djokovic voittaa. Älä revi paitaa, älä revi paitaa... #tennisfi #vasurilla
‏@terokallioniemi: Nyt Kian kaveri puhut sitten lyhyesti ja ytimekkäästi. Ei tuntikausia kuten viime vuonna, ok? #tennisfi #vasurilla
@terokallioniemi: Novak: "I love this court." Tuohon on hyvä lopettaa. Onnittelut voittajalle! #vasurilla















27/01/2013

25/01/2013

Ennakko: Australian Open 2013, finaali Novak Djokovic vs.

Tenniksen seuraamisessa kisaväsymystä helpottaa se, että loppua kohden pelit paranee ja samalla ne myös vähenee. Nerokasta. Australiassakin on enää yksi ottelu jäljellä ja hyvä niin. Miesten finaalin ennakko, olkaa hyvä!

Jos mennään ensin vielä hetkeksi Andy Murrayn ja Roger Federerin väliseen taisteluun, niin olihan tuo aika lailla mukavampi ja jännittävämpi ottelu kuin se aikaisempi semifinaali. Ihmeellisesti kolmen erän ottelusta tuli kuitenkin viisieräinen. Ottelu oli koko ajan mielestäni Andyllä hyvin lapasessa, mutta pienet lipsahdukset ja uinahdukset maksoivat tällä kertaa kaksi erää. Andyn syöttö toimi suuren osan ottelusta niin hyvin, että Andy teki periaatteessa federereitä Federerille! Kuten myös monissa muissa asioissa.

Mutta jälleen kerran saatiin yksi hieno näyte siitä, miksi tennis on niin kiehtova laji. Eli vaikka pelaat paremmin kuin vastustajasi, niin se ei aina korreloi suoraan tulostaululla. Federerhän roikkui ottelussa koko ajan hienosti mukana ja teki voittamisestaan Andylle maksimaalisen vaikeaa ja vieläpä näissä Andylle sopivissa olosuhteissa.

Novak Djokovic puolestaan antoi sen luokan myrskyvaroituksen torstain välierässään David Ferreriä vastaan, ettei Andy tule saamaan mitään ilmaiseksi finaalissakaan. Huolimatta siitä, että ennakoin tästä Djokon ja Ferrerin semifinaalista 3-0:aa, niin olihan tämä ottelu käytännössä raiskausta. Puolitoista tuntia ja Ferrer saa viisi geimiä! Grand Slam -välierässä! Kamoon...

Ferrerillä ei todellakaan ollut tällä kertaa mitään, millä Djokovicia olisi pystynyt nyt horjuttamaan. Kun toinen on kaikessa enemmän tai vähemmän parempi, niin tulos on usein juuri nähdyn kaltainen. Tästäkin oli ennakossa puhetta, mutta siitä huolimatta odotin kuitenkin hieman tasaisempaa peliä ja ennen kaikkea järjetöntä vääntöä, mutta minkäs teet. Djokovic oli tulessa, eikä suostunut lähtemään läpsyttelyyn mukaan. Ei ollenkaan. Hän tuleekin finaaliin todella freesinä, sillä hän saa alle kaksi lepopäivää, Murray vain yhden.

Finaalista tuli siis se mitä tässä kaksi viikkoa odoteteltiin. Alusta on kovaksi kentäksi sen verran hidas, että fyysisimmät kaverit olivat jälleen kerran vahvimmillaan ja lopulta myös vahvimpia. Pelkään vähän jo sitä, että sunnuntain finaalista tulee samanlainen triplamaratooni kuin viime vuoden finaalista. Joka tapauksessa kannattaa varata paljon sipsiä ja limua.

Toisaalta, jos Djokovicille ei juoksukisa tällä kertaa maistu, niin osaa hän pitää pisteet lyhyinäkin, kuten Ferreriä vastaan nähtiin. Andyn sitkeys on kuitenkin vähintään samaa luokkaa kuin Ferrerillä, mutta tulivoimaa erityisesti puolustuksessa on hurjasti enemmän. Ja hyvin nyky-Andy osaa peliä myös viedä. Oikeastaan hänen aktiivista peliään on jo kiva katsella, kun hänen repertuaaristaan löytyy monipuolista osaamista, eikä pelkkää monotonista mättöä. Mikä muutos Andyssä on vuosien aikana tapahtunutkaan. En olisi esimerkiksi viisi vuotta sitten voinut kuvitellakaan sanovani joskus noin, sillä pidin häntä todella pitkään vain nöyränä koirana. Noutajana. Hyvä kuitenkin näin.

Tulossa on sen verran fiftyfifty -ottelu, että voittajan veikkaaminen on todella vaikeaa. Jos Djokovic pelaa kuten Ferreriä vastaan, on hän vahvoilla, mutta taas toisaalta vastus on nyt maksimaalisen kova, joten se ei ihan samassa mittakaavassa onnistu. Ja kyllä se peli, mitä Andy esitti Rogeria vastaan riittää pitkälle myös finaalissa. Nyt onkin mielestäni turha puhua mistään lyöntisuunnista tai heikkouksiin iskemisestä, kun molemmilla on niin hurja puolustus ja hyvin vähän heikkouksia. Toki Andyn tulee huolehtia siitä, että hänen kakkossyöttönsä lähtee rennosti ja painavana koko ajan, eikä jää namuksi, kuten Rogeria vastaan neljännen erän lopussa.

Suurin taistelu käydäänkin pelaajien päässä. Kumpikaan ei voi mielestäni tuntea mitään ylitsevuotavaa itsevarmuutta ja -luottamusta toistensa suhteen. Siis sitä, jolla kaatuu noin 95% muista vastustajista. Vaikka Djokovicin voittaminen on näissä tilanteissa erittäin vaikeaa, niin uskon silti Murrayn vievän tämän viidessä. Hän osaa tarvittaessa sekoittaa Djokovicin peliä sen verran, että hän pelaa itsensä tämän päähän ja sitä kautta vahvasti myös otteluun.

Tasainen vääntö tästä tulee joka tapauksessa, eikä kumpikaan anna periksi, joten nautitaan hienosta ottelusta. It's going to get physical, but it's the head that counts...

24/01/2013

Ennakko: Australian Open 2013, semifinaali Andy Murray vs. Roger Federer

Ensimmäisestä semifinaalista David Ferrerin ja Novak Djokovicin välillä muodostui sen luokan pannukakku, jota ei toivoisi näkevänsä Grand Slamin välierissä. Ei siitä sen enempää nyt, sillä toisesta semistä on sentään odotettavissa tasaisempi taistelu. Huomattavasti tasaisempi taistelu.

Maailman tämän hetken kovin kolmikko on edelleen muista selvästi karussa ja kun Djokovicn todelliset haastajat Andy Murray ja Roger Federer kohtaavat toisensa semifinaalissa, on asetelma kaikin puolin mielenkiintoinen. Loistava puolustaja sekä hyvä hyökkääjä Murray kohtaa loistavan hyökkääjän ja hyvän puolustajan Federerin. 

On erittäin mielenkiintoista nähdä niitä taktisia variaatioita, joilla pelaajat tähän otteluun lähtevät. Voisin hyvin kuvitella seuraavanlaisen draamankaaren tähän otteluun: 

Federer lähtee melko varmasti jälleen kerran kaasu pohjassa lyömään ja riepottelemaan Andyä ulos tästä ottelusta, onnistuen siinä ehkä noin erän verran. Tämän jälkeen Andyn roikkuminen alkaa tuottamaan Federerin virheitä varsinkin rystypuolelta, jonne Andy peliä pyrkii ohjailemaan pitkin linjaa kämmenillään ja rystykrosseillaan. Iskunsa Andy suuntailee todennäköisesti Federerin kämmenkulmaan, jonne liikkumisessa moni näkee Federerissä jo pientä iän tuomaa tahmeutta. 

Toinen syy tähän on Federerin erinomainen rystyslice, joka tulee puolustuksissakin poikkeuksetta terävänä ja matalana. Siitä hyökkäyksen jatkaminen on erittäin haastavaa, varsinkin kentän sisäpuolelta ja jos hyökkäys vähänkin epäonnistuu, napauttaa Federer sellaisen ohituksen, että Andy juuri ja juuri tajuaa pallon vilahtaneen ohi.

Katsokaapa kuitenkin tuon rystyslicen käyttöä ja määrää vaikkapa Federerin syötönpalautuksissa. Federerin lisääntynyt slicen käyttö alkaa itse asiassa muistuttamaan vanhaa Steffi Grafia, jolle yläkierrerystyn lyöminen viimeisissä Wimbledon -finaaleissa oli melko harvinaista, mutta kun kämmenelle kierrettiin, niin sieltä myös tapettiin. Armottomasti. Kontrasti ei kuitenkaan vielä ole tällä tasolla, eikä toivottavasti tule ikinä olemaankaan.

Peli tasoittunee kuitenkin viimeistään toisessa erässä Federerin virheiden myötä, mikä vaikuttaa hänen hyökkäysintoonsa, jolloin Andy on jo tukevasti mukana pelissä. Mitä passiivisemmaksi Andy Federerin saa ja mitä suurempia riskejä Andy saa Federerin ottamaan, sen parempi Andylle. Mitä pidemmälle ottelu menee ja mitä fyysisemmäksi ottelu käy, sen parempi Andylle. Federer joutuu muutenkin ottamaan nyt normaalia enemmän riskiä, sillä Andyn liike on parempaa kuin kenenkään muun tähän mennessä tässä turnauksessa.

Ellei Federerille satu niin sanottu pöljä päivä, jolloin hän pommittaisi Andyä kolmen erän verran pressuihin, keikahtaa tämä ottelu skotille. Kenttä on nyt sen verran hidas, ettei tuo voittava pommitus pysy Andyä vastaan tarvittavalla tasolla tarpeeksi pitkään. Murray kaivaa niin paljon palloja peliin kuin tarvitsee ja iskee tarvittaessa itsekin, kun paikka aukeaa.

Summa summarum, Roger Federer 1, Andy Murray 3. Kristallipallo on puhunut.

23/01/2013

Ennakko: Australian Open 2013, semifinaali Djokovic vs. Ferrer

Semifinaali nro yksi pelataan huomenna. David Ferrer lähtee haastamaan Novak Djokoviciä juuri kuten ennakkoon odottelinkin, joten onhan tämä sikäli vähän tylsää. Isompia yllätyksiä ei juuri nähty, lukuunottamatta ehkä Juan Martin Del Potron tippumista Jeremy Chardylle.

Tylsästä puheen ollen, tylsä saattaa olla myös tämä semifinaalipari. Kummatkin pelaajat ovat todella fyysisiä ja varmoja lyöntiseiniä. Raataminen kovalla asenteella syö kaiken maagisuuden alkupaloina ja epätodelliset hetket tulevat lähinnä käsittämättömästä liikkeestä ja puolustuslyönneistä. Onhan siinäkin tietysti oma hohtonsa, mutta kyllä tässä rehellisyyden nimissä vähän ikävä niitä Federer-Nadal matseja tulee, joissa kämmenet paukkuivat, tatsit loistivat ja ennen kaikkea pelivariaatiot vaihtelivat.

Mutta näillä mennään, joten valitus pois. Onhan kavereiden asenne kuitenkin niin järjetön, että siitä voi jokainen ammentaa oppia. Juniorista senioriin ja aloittelijasta kilpapelaajaan. Varsinkin Ferrer on valmis puskemaan maaliin vaikeimmankin kautta. Paras esimerkki tästä saatiin puolivälierässä Nicolas Almagroa vastaan, jossa Almagro pääsi syöttämään ottelua kolme (3!!!) kertaa itselleen siinä onnistumatta. Niin ja johtihan hän otteluakin jo erin 2-0, kunnes Ferrer aloitti nousunsa kohti väistämätöntä voittoa. Piste. Kerrallaan. Taistellen.

Yhtä lailla myös Djokovic on käsittämätön taistelija. Roikkumalla kvartsissaan Wawrinkan mukana ja iskemällä ottelun tärkeimmillä hetkillä oli jälleen näyte Djokovicin voitontahdosta ja voittamisen taidosta. Djokon voittamiseen vaaditaan vain niin paljon. Vähän pelkään, että tänä vuonna siihen pystyy näissä karkeloissa tasan kaksi miestä, joista toinen ei ole vielä edes mukana. Toinen on, mutta se ei ole Ferrer.

Ferrerillä, sen koommin kuin Djokovicilläkään, ei ole mitään sellaista heikkoutta, johon voisi isosti iskeä. Voisikin kai sanoa, että Ferrer on vähän kuin köyhän miehen Djokovic. Kaikki osa-alueet hallussa, mutta harmi vain, että Djokovic on kaikessa vähintään piirun verran parempi. On enemmän tulivoimaa, enemmän lyöntisuuntia, parempi syöttö ja niin edelleen. Ja aina kun kaksi samantyyppistä pelaajaa (tai joukkuetta) kohtaa, on parempi yleensä selvästi parempi.

Perustankin veikkaukseni tuohon. Ottelu tulee toki olemaan näennäisesti tasainen, mutta jotenkin näen jo nyt, että aina kun Djokovicin pitää voittaa se tärkeä pallo, sen hän myös tekee. Fysiikka on molemmilla varmasti huomennakin timanttia, joten se tuskin ratkaisee tätä suuntaan tai toiseen. Jos Djokovic on hereillä heti alussa, nähdään taulussa 3-0. Jos ei, nähdään 3-1. Finaaliin siis Djokovic.

22/01/2013

Ennakko: Australian Open 2013, puolivälierät II

Kaavion yläosan semifinaalipariksi muodostui lopulta se Ferrer-Djokovic, jota turnausennakossani haistelinkin. Sen verran näköjään tuli vedettyä ristiin, että puolivälieräennakossa olin jo antamassa Berdychille toista paikkaa Djokovicin kustannuksella. Se oli virhe. Djokovic oli lopulta täysin freesi henkisesti ja ihme kyllä myös fyysisesti. Berdych ei todennäköisesti tuota parempaa paikkaa saa Djokovicin kaatamiseksi Grand Slam -tasolla, joten hänet voidaan tällä erää unohtaa täysin. Silence of the lamb.

Mutta sitten toisiin puolivälieräpareihin.

Ensi yönä Suomen aikaa kohtaavat Andy Murray ja Jeremy Chardy. Nyt täytyy sanoa, että ihan vähään aikaan en ole helpompaa puistokävelyä Grand Slam -välierään nähnyt kuin Andyn lonniminen tässä turnauksessa. Haase, Sousa, Berankis ja väsynyt Simon eivät ole minkään tason mittareita tämän kaliiberin miehelle, eikä sitä ole Jeremy Chardykaan. Aivan sama vaikka kuinka olisi Del Potron tappaja.

Nyt on kyyti kylmää helteestä huolimatta ja Andy vaikka juoksee tämän tason jätkät suohon. Ainut potentiaalinen vaara piileekin juuri tuossa. Nyt ei kannata olla passiivinen missään vaiheessa, vaan on pidettävä jalka kaasulla koko matka. On viimeinen hetki treenata aggressiivinen hyökkäyspeli kuntoon ennen tiukkaa semifinaalia ja selvitä ennätyksellisen kevyellä kuormalla sinne asti ja juosta tarvittaessa vaikka sitten siellä.

Tähän puolivälierään on turha käyttää nyt enempää aikaa. Andy vie 3-0. Betsit kehiin. Jos jostain löytyy yli 1.10 kerroin, tarttukaa kiinni ja ottakaa se kymmenen pinnan kurssinousu ilolla vastaan.

Toinen pari on hieman mielenkiintoisempi, mutta vain hieman. Jo-Wilfried Tsonga vastaan Roger Federer. Federer on tehnyt selvää kaikista ja tekee sitä Tsongastakin. Tällä alustalla Tsongalta vaaditaan melkoista flow'ta, että peli pysyy täydet kolme erää kasassa Federeriä vastaan, joka johtaakin keskinäisiä 8-3. Ei anneta sen kuitenkaan täysin hämätä, sillä usein on menty pidemmän kautta. Tsongakin siis periaatteessa tietää miten Roger on voitettavissa, eikä hän varmaankaan minkäänlaista alemmuutta tässä tunne. Onhan se tietysti vielä niinkin, että uusi peli on aina uusi peli.

Tsonga tulee murjomaan ja moukaroimaan välillä näyttävästikin, mutta sortuu ja kaatuu lopulta virheisiinsä ja yksinkertaisesti Federerin paremmuuteen. Kun Roger saa puolittaisenkin paikan, alkaa sellainen mylly, jossa Tsonga ei kauaa pysy. Hänen liikkeensä ei vaan riitä nyt. Tsongan rystylläkään ei pysty tarpeeksi Federerin rystyä rikkomaan ja kun jatkuva kämmenelle kiertäminenkin avaa kentän Federerin rystynäpäytyksille pitkin linjaa, niin tarkkana saa olla. Koko ajan on myös varottava sitä, ettei Federer pääse kiertämään kämmenelleen ja rankaisemaan inside-out-kämmenellään Tsongan rystylle, jossa isonkin miehen ulottuvuus kahdella kädellä lyötäessä on rajoittunutta. Federerin asearsenaali on siis kattavampi ja siihen tämä kai loppupeleissä kulminoituukin. Sekä siihen, ettei Tsonga saa Federerin peliä (rystyä) millään rikki.

Eipä siis ole kaukana 3-0 tässäkään. Tsongalla tulee toki usein se järkyttävän hyvä hetki, joten erävoitto voi olla mahdollinen, mutta siihen se jääkin.

21/01/2013

Ennakko: Australian Open 2013, puolivälierät I

No niin, panokset kovenee. Samoin ottelut. Viimeistään nyt on lätkyttelyt kaikkien osalta lätkytelty ja tosipelit voivat todellakin alkaa.

Ensimmäisessä puolivälierässä kohtaavat espanjalaiset David Ferrer ja Nicolas Almagro. Ferrer on jyrännyt tänne saakka melkoisella draivilla ja olemalla se sama vanha tuttu seinä, joka ei taivu tuumaakaan missään ikinä milloinkaan. Hänellä on lähtemässä jo neljäs peliviikko käyntiin, sillä hän pelasi myös molemmilla Australian avoimia edeltävillä viikoilla. Käsittämätön kaveri, sillä otteissa nämä pelimäärät eivät ole juuri näkyneet.

Vastaan tulee kuitenkin lähes yhtä vakuuttavasti turnauksessa edennyt Almagro, joka sai hiukan ylimääräistä lepoa Tipsarevicin luovutettua edellisellä kierroksella toisessä erässä. Ensimmäisen kierroksen viisieräisestä ei varmaankaan ole ollut haittaa edellisissä otteluissa, eikä siitä ole haittaa nytkään, joten melko tuore kaveri on Almagrokin.

Keskinäiset kamppailut, 12 kpl, ovat kaikki menneet Ferrerille, joten siinä valossa on turha heittää mitään yllätystä tähän. Ratkaisuerään on menty kuitenkin kuudesti, joten 12-0-rekordista huolimatta tasaistakin on ollut ja ihan hyvin se ensimmäinen voitto voi Almagrolle tulla jo nyt. Mutta, jos katsotaan puhtaasti pelillisiä seikkoja, en siihen usko vieläkään. Syitä on kolme.

Ensimmäiseksi nostan tekemisen tason ottelun sisällä. Ferrer pelaa niin konemaisesti läpi ottelun, että Almagro joutuu pelaamaan liian kauan aivan taitojensa ylärajoilla pystyäkseen kaatamaan Ferrerin. Hän voi pelata unelmaa erän verran, tai kaksikin, mutta voittoon vaaditaan kolme, joka on Almagron pelille liikaa. Vaikka hänellä tavallaan on enemmän tulivoimaa kuin Ferrerillä, niin tasaisuudessa hän ei ole lähelläkään sitä mitä Ferrer on. On siis lopulta ihan se ja sama miten näyttävästi Almagro paukuttaa upeata yhden käden rystyään, sillä Ferrer vääntää palloa peliin niin kauan, että Almagron aggressiivisuus ylittää taitotason, jolloin virheen todennäköisyys kovasti kasvaa.

Toisekseen, Ferrer jaksaa painaa vaikka kolme päivää tätä(kin) ottelua. Almagro ei. Ja kolmanneksi, Ferrerillä on selkeästi missio ja hän tietää miten näissä turnauksissa edetään. Hän tietää nyt myös mahdollisuutensa, sillä Djokovicin viisituntinen sunnuntaina, jos hän edes Djokoa kohtaa, satoi täysin Ferrerin laariin ja Berdychiä hän laittoi kenttään viimeksi Davis Cupin finaalissa joulukuussa.

Toinen puolivälierä on asetelmaltaan vieläkin kovempi. Tomas Berdych saa nyt elämänsä tilaisuuden jallittaa väsynyttä Djokoviciä. Sanon tämän nyt vaikka näin: jos Berdych ei voita tätä ottelua, voimme unohtaa hänet jatkossa täysin Grand Slam -titteliä tavoittelevien pelaajien joukosta. Ennakkoon mietittynä en todellakaan keksi parempaa skenaariota tshekille kuin tämä, joten Berdychin pää näyttelee tämän näytöksen isoimman roolin, jos ja toivottavasti kun Djokovic on väsynyt. Toivottavasti tuossa sen takia, että jossain kyllä pitää näkyä tuo sunnuntain rasitus, muuten menee usko koko touhuun.

Oli miten oli, Berdych toivottavasti katsoi mitä Wawrinka teki Djokovicille. Pommitti, liikutti ja iski aina kun oli paikka. Niin tulee tehdä myös Berdychin. Laittaa serbialainen juoksemaan kuin koira ja dominoida peliä takarajan päältä mahdollisimman paljon. Tähän hänellä on kaikki aseet olemassa, joten pään kestävyys punnitaan nyt todella tiukassa, mutta myös herkullisessa paikassa. Finaalipaikkakaan ei olisi kaukana, jos Djokovic kaatuisi.

Djokovicin voittaminen on toki tällä hetkellä niin kovin vaikeaa, kuten Wawrinkakin huomasi. Oli serbi sitten miten syvällä tahansa, hän tuntuu aina löytävän keinot selviytymiseensä. Noissa tilanteissa Djoko yksinkertaisesti lyö palloa usein niin painavana ja niin kauan kuin tarve vaatii keskelle takakenttää, että kaverilla menee maltti, jolloin tuloksena on joko virhe tai pelin ja kulmien avaaminen Djokovicille, joka iskee vaikka spagaatista juuri sen puolustuslyönnin, joka lyöntinä on itse asiassa täyttä hyökkäämistä. Tuota siis tulee Berdychinkin varoa ja tehdä omat aloitteet koko ottelun ajan rohkeasti, eikä päästää Djokoa käytännössä ollenkaan peliin mukaan, vaan yrittää lyödä hänet kentältä. Se lienee tällä hetkellä se paras keino Berdychin kaltaiselle pelaajalle, joka häviää Djokovicille juoksukisan sata kertaa sadasta.

Keskinäiselle ottelurekordille (11-1 Djokovicille) annan ainoastaan sen arvon, joka on jollain tasolla voimissaan Berdychin pään sisällä, mutta hän nyt varmasti tiedostaa mahdollisuutensa. Pelillisesti ajateltuna näkisin, että vaakakuppi on nyt aavistuksen tshekille kallellaan, joten erittäin jännittävä ottelu on tulossa.

Ai niin ja miten käy? Ferrer kohtaa semifinaalissa Berdychin... tai Djokovicin. Berdychin!

Hajaheittoja, Australian Open 2013, osa kaksi

Hajaheitot ovat jääneet vähiin, mutta palataanpa kevyempiin aiheisiin vielä kerran ennen "tosipelejä".

***

Muistatteko taannoisen muotipostaukseni? Ei se mitään. Voit lukea sen vaikka tästä. Se, että juuri tuo kirjoitus ampaisi vajaassa viikossa kaikkien postausteni top-kympiin yllätti totaalisesti, sillä se kertoo myös kaiken oleellisen juuri siitä asiantuntemattomuudesta, jota minulla muotitajun suhteen näköjään on. Nimittäin itse John McEnroe on twitterissä nostanut lyhyet shortsit uudelleen framille twiittaamalla aiheesta kuvan kera. Australiassa on kuulemma puhuttu paljon mm. Berdychin shortseista, jotka kieltämättä ovat aavistuksen lyhyempää mallia kuin vallitseva käytäntö, joten John napautti takaisin. "Minä teille lyhyet näytän." Ja oikeassahan mies on. Joku heitti twiitissään vielä lisää vettä myllyyn ja vaati lyhyitä shortseja äkkiä takaisin. You cannot be serious! 

Kaikesta huolimatta voitte olla varmoja, että muotibloggaamiseni saa jatkoja.

***

@Bojana Jovanovski. #huuto. #kirkuminen. #ärsytys. #ulosajo. #tästäontultavaloppu.

***

Gilles Simon toissapäivänä: täydet viisi erää. Gilles Simon tänään: täysin katkipoikkipuhki. Novak Djokovic eilen: täydet viisi erää (ja viisi tuntia). Novak Djokovic huomenna: ? Näkyykö missään mitään?

***

Toivottavasti katsoit muuten eilen Djokovicin ja Wawrinkan matsin. Potentiaalinen voittaja vuoden matsiksi on ehkä löytynyt. Matsin aikana ja varsinkin sen jälkeen mieleen tuli paljon asioita. Muun muassa se, mitä viikon videossakin nostin esille eli mitenkä kirvelevän tappion kokenut Wawrinka käsittelee tappionsa? Pelaat elämäsi peliä elämäsi paikassa ja laitat leijonaosan ottelusta hallitsevaa täysin köysiin, mutta lopulta häviät. Mielenkiintoista nähdä, masentaako vai motivoiko se miehen, kun paraskaan peli ei riittänyt? Toivotaan ehdottomasti jälkimmäistä, sillä niin käsittämätöntä ja miehekästä peliä Stan meille esitti.

***

20/01/2013

Viikon video, vko 3/2013

Eletään vuotta 2009. Australian Openissa nähdään välierä, jossa vastakkain on kaksi vasuria. Fernando Verdasco ja Rafael Nadal. Vasurina tietysti odotin tätä ottelua valtaisalla mielenkiinnolla. Ja mikä ottelu siitä tulikaan! Yksi parhaista näkemistäni otteluista ikinä. Taistelu, asenne, hurmos, tunteet, pelin taso,... kaikki kohdallaan. Vain ottelun viimeinen piste, Verdascon kaksoisvirhe, jätti toivomisen varaa.



Toisen täytyy kuitenkin aina hävitä. Valitettavasti. Olen miettinyt monta kertaa tuon jälkeen, mitä Verdascon ura olisi voinut olla, jos hän olisi tuon ottelun ja Nadalin pystynyt voittamaan. Olisiko hän nyt esimerkiksi Grand Slam -voittaja?

Pelaamalla elämänsä ottelun elämänsä paikassa, mutta häviämällä sen viidessä ympäripyöreässä erässä, sen täytyy sattua. Jotenkin mies ei tämän jälkeen enää koskaan noussut tuolle tasolle.

Nadalin uroteot sen sijaan jatkuivat jo finaalissa. On tämä raaka laji.

19/01/2013

Ennakko: Australian Open 2013, 4. kierros

Tällä hetkellä olen niin tohkeissani juuri voitetusta kolmevitosten divarimatsista, etten kykene järkevään ajatteluun. Kirjallisen ulosannin tasoon vaikutus lienee kuitenkin minimaalinen.

Kävi kuitenkin niin, että kaikki kolme pelaamaamme ottelua meni kolmeen erään ja voitimme ne kaikki. Oma nousu luvuin 2-6 hävityn ekan erän jälkeen hakee omasta rekordistani vertaistaan, sillä kaveri oli juuri niin paljon parempi ekassa erässä kuin nuo luvut antavat ymmärtää. Nelurissa nousimme supertie-breakissä tilanteesta 5-8 voittoon luvuin 11-9. C'mon!

Mutta sitten vihdoin asiaan. Kaavion yläosa on neljännellä kierroksella selkeää pässinlihaa. Yhtä ottelua lukuunottamatta. Nicolas Almagron ja Janko Tipsarevicin ottelu on niin pomminvarma viiden erän vääntö kuin olla ja voi, jos vaan Tipsarevicillä on paukkuja enää kahden viisieräisen jäljiltä jäljellä. Samalla se on myös todella ympäripyöreä, joten vaikea tässä on mitään sanoa kumpi vie. Almagroa voisi kokeilla, jos kertoimet ovat kohdillaan.

Muut jatkoonmenijät ovat viikon varmat eli Djokovic jallittaa Wawrinkan, Berdych Andersonin ja Ferrer Nishikorin. Niin se vain menee.

Kaavion alaosa on mielenkiintoisempi ja Del Potron yllättävä tippuminen Jeremy Chardylle avasi hänelle ja Italian Andreas Seppille elämänsä tilaisuuden päästä Grand Slamin puolivälieriin. Molemmilla on hurjasti pelaamista jo alla, mutta rahat laittaisin Seppiin. Chardyllä on klassisen tappion paikka jättipotin jälkeen.

Gilles Simonin lento loppuu Andy Murrayn fysiikkaan. Andyllä oli edellisellä kierroksella ollut vähän hakemista, mutta ilman erätappioita mennään kuitenkin edelleen. Ensimmäisen erätappion vaara on nyt toki olemassa, mutta tuskin sen enempää.

Richard Gasquetin ja Jo-Wilfried Tsongan ottelussa on paljon ylimääräistä extralatausta, kun ranskalaiset kohtaavat toisensa. Tässäkin haisee viisi erää ja hyvä niin. Periksi ei anneta varsinkaan maanmiehelle. Melkein heittäisinkin Gasquetin jatkoon, sillä Tsonga hyytynee viidennen erän kohdilla.

Neljännen kierroksen huikein namupala on ehdottomasti Milos Raonicin ja Roger Federerin kohtaaminen, joka on ohjelmassa maanantaina. Jos Raonicille sattuu pöljä sörvipäivä, Roger on liemessä. Pahassa liemessä. Mutta. En siihen usko ja Roger hoitelee tämän erin 3-1. Ei riittäne vieläkään Raonicin tasaisuus. Huikea ottelu joka tapauksessa tulossa, joten olkaapa hereillä.

Siinä se. Minä jään nyt fiilistelemään voittoamme. Sohvalle. Sipsin ja kokiksen kera. Aijai.

Palataan taas.

17/01/2013

Ennakko: Australian Open 2013, 3. kierros

Vanha tuttu sanonta "väki vähenee ja pidot paranee" osuu tennisturnauksiin kuin nyrkki silmään. Silmäilin miesten kaaviota ja nyt aletaan olla siinä vaiheessa turnausta, että lähes kaikki pelaajat ovat jostain jo tuttuja ja hyvien, ennakkoonkin mielenkiintoisten, otteluiden määrä on räjähtämässä käsiin. Tässä kolmoskierroksen helmet. Katsokaa nämä, jos pystytte.

Kevin Anderson vs. Fernando Verdasco
Edelleen hyviä otteita Australiassa esittävä Verdasco on mielenkiintoinen pelaaja, joka kauniiden lyöntien ja hyvän fysiikan puolesta voisi olla vaikka mitä, mutta pää tahtoo ehkä vähän ajoittain piiputtaa. Pelissä periaatteessa on kaikki elementit, mutta onko miehessä sittenkin liikaa työjuhdan vikaa? En tiedä. Anderson pelaa pitkän miehen peliä, jossa syötöllä pelataan paikkaa kämmenelle. Jos syöttö on iskussa, on Verdasco vaikeuksissa. Jos hän taas saa pidettyä lyönnit painavina ja Andersonin takana, peli on täysin Verdascon käsissä.

David Ferrer vs. Marcos Baghdatis
Mielenkiintoinen on myös tämä ottelu. Ferrer toki aikamoinen suosikki, mutta kaikki pitkän ottelun ainekset on kasassa. Eri asia on jaksaako Baghdatis enää vääntää. Kahdessa ottelussa jo yhdeksän erää. Vain se on varmaa, että Ferrer jaksaa. Ehkä myös se, että taistelu ja asenne tulee olemaan ihailtavalla tasolla. Todennäköisyys sille, että Baghdatis pilkkoo mailojansa juuri tässä ottelussa on korkeahko.

Nicolas Almagro vs. Jerzy Janowicz
Jerzy ei jätä ketään kylmäksi. Päätuomaria lukuun ottamatta. Odotettavissa melkoista tulitusta, mutta myös jonkin verran räiskimistä, sillä Almagro on monta pykälää kovempi vastus kuin Jerzyn edelliset suharit ja saa palloja paljon ikävänä takaisin. Jerzyllä meni hermojen lisäksi viimeisessä ottelussa täydet viisi erää, joten Almagro lienee freesimpi avauskierroksen viisieräisestään huolimatta. Hän onkin vahvoilla juuri sitkeytensä ansiosta ja iskee kyllä tarvittaessa kovaa takaisin, jos paikka tulee.

Andy Murray vs. Ricardas Berankis
Tämä nosto vain siksi, että liettualainen Berankis on pyörinyt viime vuosina myös Talissa. Jännä nähdä, miten hyvin pyristelee Andyn kyydissä.

Roger Federer vs. Bernard Tomic
Herrasmies vastaan rääväsuu. Uhoa on monien mielestä valitettavasti vähän liikaa. Myös minun. Luulenpa, että pinkki pantteri (näittekö ne Rogerin söpöt tossut?) ottaa poikaselta turhat luulot pois. Alle kymmenen geimiä ja kotiin. Hyvä niin. Tenniksen tulevaisuutta ei nähdä tässä ottelussa. Ainakaan vielä.

Kirjeenvaihtoa Australiasta (jälkipelit): Jarkko Nieminen vs. Ivan Dodig, Australian Open 2013, 2. kierros

Vasurilla. -blogin avustajakaarti laajeni tänään ja ulottuu nyt jo Australiaan saakka. Pelikaverini, niin ikään vasuri, Timopekka Hakola oli katsomossa, kun Jarkko taipui Australian Openissa Ivan Dodigille. Tässä Timpen tulikuuma haastattelu. Ja tietysti yksinoikeudella vain Vasurilla. -blogissa!



Timpe, ennen kuin mennään matsiin, miten ihmeessä päädyit Australiaan? Openin takiako?
No ei sentään. Opiskeluhommia ja vaihtovuotta pukkaa. Adelaidessa pääkallopaikka. Just toissa viikolla saavuin huudeille.

Ok, hieno homma ja onnea matkaan! Lasket sitten muutakin kuin housujasi, ok? 
Tänks. Ja ok.

Hyvä. No, mutta sitten äkkiä matsiin. Mitä siellä oikein tapahtui?
Dodig voitti. Kaveri syötti loistavasti koko matsin ajan ja rynni paljon verkolle. Jarkon oli vaikea saada edes murtopalloja. Siihen ja Jarkon omaan, heikkoon ja pehmeään, syöttämiseen tämä homma tänään ratkesi.

Jarkolla ei ollut syöttöpäivä?
Ei ollut. Ykkönen ei osunut ja kakkonen tuli aika kevyenä Dodigille. Sillä oli hurja määrä breikkimahdollisuuksia. Jarkolla ei.

Miten ne erät sitten meni? Minkälaista peliä nähtiin?
Eka erä meni tosi nopeasti yhdellä murrolla Dodigille. Se pelasi hurjan paljon serve and volley'tä ja hyvällä tuloksella. Voitti ekassa erässä varmaan kaikki pinnat, kun pääsi verkolle. Sen volleyt oli todella hurjia, varmaan parhaita mitä olen ikinä nähnyt! Syöttökin oli tänään hurjassa iskussa. Se veti aika monta ässää. Takakenttäpallottelussa Jakke oli ehkä vahvempi, mutta kyllä Dodig sieltäkin osasi lyödä. Välillä nähtiin ihan miehekästäkin lyömistä.

Toinen ja neljäs erä oli pirun tiukkoja, niin kuin tie-breakeistä voi päätellä. Jarkon oli vaan hemmetin vaikea saada niitä breikkejä koko matsin ajan.

Ja viides erä?
Dodig sai murron heti erän alkuun ja syötti sen jälkeen niin hyvin, ettei ollut Jarkolla mitään jakoja. Kerran sai pari breikkipalloa, mutta Dodig veti niihin tylysti ässät muistaakseni molempiin. Sääli, että se breikki tuli heti erän alkuun.

Entä Jarkon taistelu? Ja teidän kannustus?  
Olihan siinä Jarkollakin yritystä, mutta penkin allehan toi erä meni. Kannustuksesta ei jäänyt homma kiinni. Pienen kentän katsomossa oli ehkä 50 henkeä, lopussa ehkä sata ja suuri osa suomalaisia. Parin metrin päästä kun karjuu, niin kyllähän se Jarkko sen kuulee. Yhteen taisteluhuutooni ("Taistele Jarkko vielä!") Jarkko tokaisikin, että "sen mä kyllä aion tehdä." Ja taistelihan se.

Ok. Mites jatkot?
No, totta kai nyt harmittaa, sillä olis ollut hienoa nähdä vielä yksi matsi Jarkolta ja todennäköisesti isommalla stadionilla.

Varmasti. Palataan asiaan, kun olet toipunut. Hyvää yötä!
Joo. Ok. Öitä.

Timpe, iso kiitos haastattelusta ja kuvista!
Ei mitään.

16/01/2013

Hajaheittoja: Australian Open 2013, päivä 3

Ensimmäisiä hajaheittoja tämän vuoden Openista, olkaa hyvä!

***

Marraskuu 2012. Tali. Lukas Lacko voittaa IPP Openin.
Tammikuu 2013. Melbourne. Lukas Lacko vääntää viisi erää Janko Tipsarevicin (ATP-8) kanssa Australian Openissa.
Marraskuu. 2013. Tali. Sinäkin katsomossa?

***

Ymmärtääkseni Australiassa ollaan toistaiseksi oltu melko siivosti. Baghdatiskin on keskittynyt tänä vuonna käyttämään mailaansa enimmäkseen pallon lyömiseen. Jerzy Janowiczillä oli kuitenkin jo yritystä. Tuon jälkeen oli vielä koputellut mailallaan tuomarituolia ja heittänyt vedet kentälle... Siis juomapullostaan. Vaikuttaakin siltä, että joku sulaa helteessä tosissaan tänäkin vuonna. Se voi olla juuri Jerzy.

***

Ryan Harrison eilen: "I can surprise Djokovic." Ryan Harrison tänään: 6 voitettua geimiä ja kotiin. Se siitä yllätyksestä.

***

Jarkko pelaa huomenna Ivan Dodigia vastaan. Veijarit ovat treenanneet paljon yhdessä ja huhut kertovat, että Ivan ei ole treeneissä saanut Jarkolta erääkään. Numerolappu rinnassa asiat aina hieman muuttuvat, mutta mikään ei horjuta uskoamme Jarkkoon. Ottelu pelataan mitä ilmeisimmin kentällä, jolla ei ole kameroita, joten on tyydyttävä livescore-seurantaan.

***

Ja Twitter-kansalle vielä pakollinen suositus: @UL_eerikainen. Ehdottomasti seurantaan. Mies on ollut Twitterissä ehkä noin kolme päivää ja informoi jo imuroinnistaankin. Loistavien tennistweettien ohella.

***

Eteenpäin!

15/01/2013

Ennakko: Australian Open 2013, 2. kierros

Toiselle kierrokselle homma jotenkin tasaantuu ja ennakkoon ei kaikista mediaseksikkäimpiä otteluita montaakaan osu. Pari kuitenkin.

Milos Raonic vs. Lukas Rosol
Parhaimmillaan tämä on käsittämätöntä tykitystä, pahimmillaan järkyttävää roiskimista. Joka tapauksessa nähdään aika kivaa syöttämistä.

Roger Federer vs. Nikolai Davydenko
Roger vie, mutta voi tulla hyväkin matsi, jos Davydenkon peli kulkee ja mies jaksaa helteessä. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Jarkko Nieminen vs. Ivan Dodig
Mielenkiintoista nähdä ensinnäkin, että näkyykö ottelua mistään ja toisekseen miten Jarkko on taklannut hienon Haas voiton. Ennen kaikkea henkisesti, mutta toisaalta myös fyysisesti. Ottelu pelataan torstaina.

Jarkosta

Jokainen Jarkon pelejä seurannut on heittänyt välillä (ja urakalla) kirvestä kaivoon nostaakseen sen heti kohta nöyrästi ylös ja hehkuttaakseen miestä seuraavassa hetkessä kuin suurinta sankariaan. Myönnän, että kuulun tähän jengiin aika usein itsekin.

Fakta: tämän päiväisessä matsissa Haasia vastaan tähän joukkoon kuului muutamaa promillea vaille kaikki ottelua katsoneet. Kylmimmät, optimistisimmat ja hölmöimmät säilyttivät tänään malttinsa. Piste.

On pari syytä miksi kirveeni, jota minulla ei ole, löytyy aika usein kaivosta, jollaista en omista. Ensimmäinen peilaa historiaan. "Jarkko jäätyy taas, eihän se osaa voittaa, miksi se noin teki ja blaa blaa blaa Jarkko sitä, Jarkko tätä." Tämän olen osittain laittanut myös ottelussa elämisen piikkiin, mutta kukaan ei kiellä sitä, etteikö Jarkolta ole nähty vuosien varrella aikamoisia romahduksia, oli se tenniksessä miten tyypillistä tahansa. 

Toinen syy on se, että jostain syystä odotan Jarkolta automaattisesti samankaltaisia, lähes yliluonnollisia, otteita kuin vaikkapa Nadalilta, Djokoviciltä ja kumppaneilta, kun kerran samoissa hipoissa pyörivät.

Väärin. Väärin. Väärin. Jarkko on Jarkko ja tekee asiat omalla tavallaan. On aina tehnyt ja tulee aina tekemään.

On helppo turhautua Jarkon heikkoon syöttämiseen, takakenoisiin kämmeniin, passivoitumisiin, jännittämisiin ynnä muihin tekijöihin ja ihmetellä näitä isoon, isoon ääneen miksei esimerkiksi syöttöön ole tullut vuosien aikana jotain konkreettista muutosta. Mutta on yhtä helppoa hehkuttaa Jarkkoa ja Jarkon taisteluasennetta tällaisen otteluvoiton jälkeen, vaikkei Jarkko todellisuudessa pelannut tänään lähellekään parasta otteluaan. Mutta mitä sitten? Jarkko jatkaa turnauksessa, Haas jatkaa matkaansa suoraan lähtöruutuun.

Niin tai näin, kaikki tämä kuitenkin osoittaa, että me välitämme. Me todella, todella välitämme. Ja me toivomme. Voi pojat, että me toivomme, että Jarkko menisi siihen puolivälierään Federeriä vastaan.

Minä toivoin jo tänä iltana, että jäsenet Suomen Urheilutoimittajien rekisteröidyssä yhdistyksessä olisivat arvostaneet Jarkon viime vuotiset otteet, mm. sen unelmaviikon Sydneyssä, edes top kymppiin Vuoden Urheilija -äänestyksessä. Turhaan. No mutta, aina tulee kuitenkin uusi vuosi. Jokainen tsäänssi on mahdollisuus.

PS. Voittihan Jarkko edes sen ehdolla olleen hevosen? 

13/01/2013

Mikä on lopulta tärkeintä?

Näin suurkisan alla on hyvä palauttaa itsellekin mieleen, mikä on lopulta tärkeintä. On lopulta ihan se ja sama kuka voittaa Australiassa. Tai kuka on kaikkien aikojen paras. Tai kenestä tulee seuraava ykkönen tai edes ammattilainen.

Koin aamulla jotain, mitä sinunkin tulisi kokea.

Tulen palaamaan valmentamiseen, sen opiskeluun ja siinä kehittymiseen blogissani vielä useita kertoja tästä keväästä alkaen, mutta ennen kuin aloitan aiheesta isommin, on pakko fiilistellä hetki.

Tänä aamuna olin ensimmäistä kertaa noin 20 vuoteen vetovastuussa junioreiden, tässä tapauksessa noin 5-7-vuotiaiden ja sanalla sanoen melko eläväisten poikasten, tennistunnilla. Huolimatta siitä, että kuudesta pojanviikarista yhden (ehkä kahden) keskittyminen oli tasolla välttävä, sain tunnista näiden termiittien kanssa hienommat vibat kuin parhaasta voittomatsistani ikinä.

Se ilo ja innostus mitä nämä jätkänpätkät kokivat tunnin aikana tarttuu ihmeellisellä tavalla. Tuli se kokemus heille sitten leikistä, kisan voittamisesta, lyönnin tai tempun oivaltamisesta, lämmittelyjuoksusta, venyttelyistä tai lopun ylävitosista on toissijaista. Liikunnan riemu on jotain käsittämätöntä. Väitän, että se on vähintään samaa luokkaa kuin huvipuiston sisääntuloportin kohdilla.

Sitä intoa ja riemua, mitä näillä jätkillä tänäänkin oli, on vaikea tappaa. Tulkoonkin tuon välttämisestä oman valmentamiseni ensimmäinen perusteesi.

Liikunnan riemu on lopulta tärkeintä.

Ennakko: Australian Open 2013, 1. kierros

Alea iacta est. Arpa heitti jo ensimmäiselle kierrokselle neljä herkkupalaa.

David Goffin vs. Fernando Verdasco
Letkeys vastaan raaka duuni. Nuoruus vastaan vanhuus. Miten Belgian enkeli pärjää Verdascolle Grand Slamissä, jossa Verdasco on pelannut uransa parhaita otteluita?

Janko Tipsarevic vs. Lleyton Hewitt
Onko kyseessä Lleytonin pitkän uran viimeinen ottelu Australian Openissa vai vieläkö hän iskee? Kooyongin kutsuturnauksen tuore voittaja Hewitt ei anna ikinä mitään ilmaiseksi, joten odotettavissa on hurja Taistelu ja australialais(t)en kyyneleitä, varsinkin jos viimeistä viedään.

Gael Monfils vs. Alexandr Dolgopolov
Kumiukot kimpoilevat ja kikkailevat ympäri kenttää viiden erän verran. Vai veisikö Dolgopolov tämän sittenkin kolmessa?

Jarkko Nieminen vs. Tommy Haas
Jarkon on saatava Haas pallorallehin, joissa on päästävä myllyttämään vasurin kämmenellä Haasin yhden käden rystyä. Tämän lisäksi vaaditaan myös rohkeaa ja erinomaista syöttämistä koko ottelun ajan. Pienet mahdollisuudet on olemassa. Pelkään pahaa, mutta ei anneta sen häiritä. Go Jarkko go!

12/01/2013

Ennakko: Australian Open 2013

Odotus on ohi. Kauden ensimmäinen Grand Slam on käsillä! Ennakkoa siis kehiin.

Valitettavasti kauden alku vesittyy hieman siitä, mitä koko syksyn odotin. Toivoin, että olisimme olleet Australiassa vihdoin ja viimein tilanteessa, jossa tittelistä taistelisi koko hurja joukko enemmän tai vähemmän tuoreita Grand Slam -voittajia Andy Murraystä Juan Martin Del Potroon. Rafael Nadalin poisjäänti harmittaa, mutta kyllähän totuus on silti se, että aika kivat hipat saadaan nytkin. Ja olisiko Nadal sittenkään ollut pitkän tauon jälkeen vielä valmis voittotaisteluun? Tuskinpa.

Odotettavissa on kuitenkin yllin kyllin kuumuutta melko hitaalla kovalla kentällä, joten viime vuoden finaalin kaltainen loppuhuipennus lienee edessä tänäkin vuonna. Fyysisyys ratkaisee paljon, magiikka vähemmän.

Kaaviot arvottiin perjantaina ja kärkinimistä arpaonni suosi Novak Djokoviciä. Murray nostettiin hatusta Roger Federerin puolelle kaaviota, joten niin tai näin, serbin kovin uhkaaja tulee vastaan vasta finaalissa. Sitä ennen vastaan tullee toki testejä mm. Berdych puolivälierissä ja todennäköisesti Ferrer välierissä, mutta esimerkiksi Berdychillä tuskin riittää tasaisuus paras viidestä -ottelussa Djokoviciä vastaan. Alusta on kuitenkin sen verran hidas, ettei Djokovicin ulospommitus onnistu tshekiltä millään kolmea erää. Sitten on vielä David Ferrer. Mies, jolla voisi olla potentiaalia pärjätä hienosti juuri Australiassa. Mutta. Jostain syystä mies pelasi itsensä todennäköisesti tukkoon osallistumalla juuri ennen Openia kahteen perättäiseen turnaukseen ja voittamalla niistä jälkimmäisen Aucklandissä. Ei Ferrerilläkään vuosia enää montaa ole jäljellä, joten en käsitä tätä ratkaisua. Kyllä Ferrerinkin kaltainen ja ikäinen kuntoihme tarvitsisi täydet tankit Australian avoimiin lähdettäessä. Raataminen päättyneekin viimeistään semifinaaliin, jossa Djoko jallittaa Ferrerin täysin pihalle.

Federerin kaaviossa on monia vaaran paikkoja heti toiselta kierrokselta lähtien. Nikolai Davydenko on tekemässä paluuta kärkipäähän ja saattaa olla vaarallinen, varsinkin kun kuormaa on tuossa vaiheessa vasta yhden ottelun verran. Neljännellä kierroksella Milos Raonickin saattaisi pöljänä päivänään hätyytellä, mutta siitä on toki pitkä matka otteluvoittoon saakka. Australiassa viihtyvä Jo-Wilfried Tsonga onkin sitten jo edellisiä isompi uhka kvartseissa, jos hän sinne asti itsensä pelaa. Nämä ottelut Federer kuitenkin hoitanee ja toivottavasti mahdollisimman vähin vaurioin, sillä semifinaalissa odottaa herkkupala joko Murray'tä tai Del Potroa vastaan ja silloin olisi oltava täysissä ruumiin voimissa. Varsinkin jos vastaan tulee Murray, sillä Federerin fysiikka ja pommitusvarmuus ei taida tällä alustalla enää riittää Murraylle. Del Potrolle vielä ehkä, mutta vaikea reitti finaaliin on, joten Federerin päättäri lieneekin juuri semifinaalissa.

Murray sai syksyllä Grand Slam -tilinsä auki ja on sen ansiosta ehdottomasti toinen suurimmista ennakkosuosikeista. Aiemmin hän ei ainakaan minun papereissani ole sitä vielä koskaan ollut, vaikka hän kärkiporukoissa onkin jo monta vuotta liikkunut. Se, miten hän käsittelee moisen jää nähtäväksi, mutta uskon vahvasti, että nälkää ja rentoutta on nyt sen verran, että finaalipaikka on lähellä. Ennen puolivälieriä vastaan ei tule nykykuntoiselle Murraylle edes kunnon testiä, varsinkaan jos mies pelaa rohkeasti, eikä sorru rivimiehiä vastaan liikaa luontaiseen ajokoiratennikseensä. Kvartseissa kuitenkin Del Potro voi olla hengenvaarallinen, mutta en millään jaksa vieläkään uskoa, että Del Potron pienen marginaalin peli riittäisi tällä alustalla tarvittaessa hurjastikin puolustavaa Murray'tä vastaan. Sama koskee itse asiassa semifinaalivastus Federeriä. Murray on siinä mielessä mielenkiintoisessa vaiheessa uraansa, että hän on vasta nyt päässyt matkalle suurten joukkoon, joten uskon, että seuraava Grand Slam -voitto on jo nurkan takana. Ehkä jo kahden viikon päässä?

Potentiaalisia yllättäjiä puolivälieriin voisivat olla Grigor Dimitrov tai Jerzy Janowicz, mutta kyllä heidänkin paukut on siihen mennessä nähty. Grand Slamit ovat nykyisin melko lailla vielä isojen, tai siis vanhempien, poikien leikkipaikka. Lisäksi nämä poikaset kohtaavat toisensa jo ennen sitä, jos pelaavat itsensä edes niin pitkälle.

Kävisikö turnauksessa kuitenkin näin?

Puolivälierät:
Djokovic-Berdych
Ferrer-Tipsarevic
Del Potro-Murray
Federer-Tsonga

Välierät:
Djokovic-Ferrer
Murray-Federer

Finaali:
Djokovic-Murray

Voittaja:
Murray

Tällä kertaa teen ennakossani poikkeuksen ja otan naisten sarjan mukaan. Voittaja on Serena.

Palataan matkan varrella asiaan.

11/01/2013

Viikon video, vko 2/2013

Tämänkin viikon videossa palataan viime vuoteen, Australian avoimiin. Video olisi voinut olla esimerkiksi miesten finaalin parhaat palat. Valitsin kuitenkin jotain muuta. Finaalista toki tämäkin.

Tältä näyttää pelaajat ottelun jälkeen, kun kentälle on jätetty kaikki. Aivan kaikki.


Milloin sinä olet viimeksi hoippunut pukkariin matsisi jälkeen? Onko asenteesi aina sata?

Australian avoimet alkavat maanantaina. Ennakko viikonlopun aikana. Pysy kuulolla!

05/01/2013

Viikon video, vko 1/2013

Blogin uusista uuden vuoden tuulista esitellään ensimmäisenä viikon video.

Tällä kertaa haaviin tarttuu Jarkko Niemisen finaali vuoden takaa Sydneystä, jonka hän voitti. Alla oli viisi perättäistä finaalitappiota. Edellisestä ja siihen mennessä ainoasta turnausvoitosta oli päivälleen kuusi vuotta. Ennen finaalia otteluita oli kertynyt viikon sisään jo seitsemän (karsinnat mukaan lukien). Niin ja ne kolme nelinpeliä. Näistä lähtökohdista huolimatta voitto kotiin ja uusi luku suomalaiseen tennishistoriaan.

Vuoden Urheilija 2012? Väittäisin näin.

Sydneyn turnaus pelataan ensi viikolla. Tsemiä Jakke!

03/01/2013

Juhlin merkkipäivääni

Hep! Vasurilla. täyttää tänään vuoden! Ensimmäinen postaus lähti tasan vuosi ja 101 kirjoitusta sitten. On pienen juhlan aika, joten sipsit ja kokikset kehiin!

Onnittelen itseäni ennen kaikkea siitä, että blogi on edelleen elossa ja näin uuden kauden alussa myös täynnä virtaa.

Heti perään on kuitenkin sanottava, että ilman lukijoita ja kommentteja tämäkin blogi olisi kuollut jo kuukausia sitten. Nöyrimmät kiitokseni.

Tilastotieteen pääaineena lukeneelle data-analyytikolle blogin pitäminen on nimittäin myös numeroita, joten tässä blogin tärkeimmät KPI:t viime tilikaudelta:
  • Joulukuun alkuun saakka sivuilla oli noin tuhat käyntiä per kuukausi, mikä on varmaan tyhjästä lähteneelle suomalaiselle tennisblogille ihan jees. ATP-kauden loputtua loppui myös oma virta, joten joulukuussa olikin sitten hiljaisempaa...
  • Facebookissa vasurilla.-yhteisö kasvoi kauden aikana yhdestä vajaaseen 50:een, joten pääsin kirkkaasti alkuperäiseen tavoitteeseni eli yli 30:een. Tuon maagisen rajan jälkeen facebookissa pääsee nimittäin näkemään mielenkiintoisia tilastoja mm. päivitysten näkemiskerroista. Kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea likettämään puoliväkisin pakotetuille kavereilleni, mutta myös niille tuntemattomille tennisfriikeille, jotka jengiin liittyivät. Ryhmään saa toki liittyä edelleen.
Näiltä osin en kuitenkaan aseta tulevalle vuodelle sen kummempia KPI-tavoitteita. Tämä taso on riittävä, enkä masennu putoavien lukijamäärien ja/tai passiivisten facebook-seuraajien seurauksena. Ainakaan paljoa.

Viime vuotta silmäillessä blogin fokus oli melko voimakkaasti ATP-kiertueen isoimmissa turnauksissa, mikä ei alun perin ollut ehkä ihan perimmäinen tarkoitukseni. Toki kiertue tarjoaa myös jatkossa mukavasti jutun aihetta, mutta ajatuksena oli kertoa enemmän myös omakohtaisia tenniskokemuksia. Pahin pelkoni treeni- tai ottelupäiväkirjasta, saati masentavista tappioista, ei kuitenkaan toteutunut. Which is nice. Siitäkään huolimatta, että muutama kirvelevä tappiokin viime kaudelle mahtui.

Tänä vuonna pyrin kuitenkin tuomaan enemmän ajatuksia myös omista tekemisistä. Aloittelen keväällä Suomen Tennisliiton valmentajakoulutuksia, joten tarkoituksena on kertoa kattavasti ainakin niistä kokemuksista ja tuntemuksista. Myös (tennis)kamojen testaaminen nousee tänä vuonna jossain muodossa listoille ja ensimmäinen seniorikausi "kolmevitosten" ykkösdivarissa ansaitsee oman tarinansa viimeistään keväällä, kun kausi saadaan pakettiin. Muutakin höpötystä on toki luvassa, mutta niistä sitten myöhemmin lisää. Niin ja kesken jääneitä juttuja on viime kaudelta ainakin tusinan verran, joten yritän saada osan niistä vielä valmiiksi ja tehdä tänä vuonna aloitetut jutut heti, kohta eli viimeistään huomenna, valmiiksi.

Aika on välillä vain niin kovin rajallinen ja kun viime syksy oli jokseenkin raskas työpaikan vaihdoksineen ja lapsiperheen uusine hoitokuvioineen, heijastui se vääjäämättä myös kirjoitusaktiivisuuteen. Tämä vuosi on toivottavasti jo vähän normaalimpi näiltä osin, joten pyrkimyksenä on mahdollisimman tasapainoinen bloggaaminen.

Tyhjästä ei kuitenkaan nyhjästä tänäkään vuonna, joten sanottavaakin yritän pitää mukana. Oli se sitten painavaa asiaa tai kevyempää kauraa, vaikkapa tennismuodista. No, ehkä se muoti jätetään kuitenkin tällä erää tähän. 

Loppuun heitän vielä haasteen. Kyllä, juuri Sinulle. Koska sana on vapaa, niin kommentoikaa tällä kaudella entistä rohkeammin! Tarpeen mukaan vaikka suoraan vastapalloon, jos ja kun asia tai tyyli ei miellytä. Kunnon väännöt ja keskustelut pystyyn, sillä sitä suomalainen tennis kaipaa edelleen rutkasti lisää. Perusteltuja mielipiteitä, mielellään nimellä varustettuna, otetaan mieluusti vastaan. Siitäkin huolimatta, että viime vuoden paras palaute "paska plogi" eräältä anonyymilta kaiken oleellisen ehkä jo kiteyttikin. Jos mahdollista, niin rakentavampikin saa olla.

Jatketaan tästä uusin eväin uuteen kauteen. Hyvää tenniskautta 2013 kaikille! Pysykää linjoilla!

-Tero

01/01/2013

Uuden kuninkaan vuosi? (Kausiennakko 2013)

Kausi 2013 on vihdoin täällä! Kuten jo viime kauden loppupuolella taisin jossain vaiheessa täälläkin herkutella, on tältä kaudelta lupa odottaa paljon. Taistelu tulee olemaan kertakaikkisen hurjaa ja ensimmäistä kertaa vuosikausiin ollaan tilanteessa, että todellisissa voittotaisteluissa on mukana noin 5-6 mestaria totutun 2-3 sijaan.

Paras tapa katsoa tulevaan on kerrata mennyttä, joten kaivetaanpa perusteita tämän vuoden huimalle odotusarvolle.

Ensinnäkin, viime kauden neljä eri Grand Slam-voittajaa neljässä eri Grand Slamissa on miestenniksen lähihistoriassa melkoisen poikkeuksellista. Peli on, tai ainakin oli, menossa kovaa vauhtia suuntaan, jossa eri alustojen spesialistit olivat kuin katoava luonnonvara ja palloa alettiin juntata samalla tavalla kaikkialla alustasta riippumatta. Jos kuitenkin katsotaan viime vuotta, niin US Openia lukuun ottamatta kaikki kannut menivät jossain mielessä alustojen "spesialisteille". Djoko vei hitaan kovan kentän, Nadal massan, Roger ruohon ja Andy nopean kovan kentän mestaruuden, vaikka se minulle jonkinlainen yllätys Andyn syysmomentumista huolimatta olikin.

Toisekseen kärkinimien kehityskäyrät ovat monella tasolla leikkaamassa toisiaan. Selvää on, että Federerin iltarusko on jo pitkällä, jatkoi mies miten pitkään tahansa. Näkisin myös, että fyysisellä tasolla Djokovicin ja varsinkin Nadalin piikit nähtiin vuosi sitten Australiassa. Paikat ei vaan voi kestää moista enää montaa vuotta. Djokovicilläkään. Piste. Huipulla ollaan toki edelleen ja kuka tahansa heistä voi periaatteessa voittaa vielä vaikka mitä, mutta ylemmäs, saati eiliseen, ei enää pääse ja kaikki tietää sen ainoan suunnan huipulta.

Erot neljän suuren välillä saattavat olla hiuksenhienoja juuri nyt, mutta koilliseen osoittava kehityskäyrä löytynee oikeastaan vain Murraylta. Suurimmaksi osaksi siitä johtuen, että jättimäinen gorilla on nyt poissa. Ripaus aggressiivisuutta ja aloitteellisuutta ei ollut haitaksi, mutta ennen kaikkea, Andy oppi viime vuonna voittamaan. Ensin isoja pisteitä, sitten isoja eriä ja lopulta isoja otteluita sekä turnauksista tärkeimpiä. Pelkään oikeastaan vain sitä, että Andy palaa ajoittain ajokoiratennikseensä unohtamalla aggressiivisuuden. Varsinkin niissä matseissa, jotka mies luulee hoitavansa automaattipilotilla ja joissa hän myös tulevalla kaudella tulee häviämään ja juoksemaan aivan liikaa aivan turhaan. Olisi hienoa nähdä, että Andy uskaltaa olla rohkea myös jatkossa ja nimenomaan koko ajan.

Kolmanneksi on erittäin mielenkiintoista nähdä comeback-kuninkaiden jatkot. Kysymyksistä suurimpana on tietysti milloin ja miten Nadal lopulta palaa puolen vuoden breikiltään? Levänneenä taistelijana vai itseluottamuksensa kadottaneena kehäraakkina? Entä kestääkö polvi edes kesään saakka? Tai milloin mies pääsee huippukuntoon? Paljon kysymyksiä. Todella paljon kysymyksiä. Lisämausteen tuo vielä keväällä nähtävä "syöksykierre" Nadalin rankingissä (varovaisesti arvioiden sijoille 8-12), jolloin hän ei olekaan enää automaattisesti kärkisijoitettujen joukossa, vaan kohtaamassa kärkinimiä semifinaalien sijaan jo kvartseissa, kuten Del Potro viime vuosina.

Entä jatkuuko juuri Del Potron johdonmukainen nousu kohti kärkeä myös tänä vuonna? Rannevamman aiheuttama pitkä pelitauko samaan aikaan kun peli hurjistui monta pykälää teki argentiinalaisen paluulle paljon hallaa. Pää riittää vaikka mihin. Samoin miehen peli, jos tähdet taivaan ovat marginaalien suhteen oikeassa asennossa. Olympiapronssi oli jo hyvä saavutus, mutta ei varmasti tarpeeksi miehelle itselleen. Andyn jälkeen potentiaalisin uuden tasonsa löytäjä.

Entäpä sitten "ynnä muut"? David Ferrer pelasi viime vuonna elämänsä kauden, vaikka Grand Slam -kruunu jäikin saavuttamatta. Ensimmäinen Masters-sarjan voitto Pariisin hallista saattaa kuitenkin kantaa johonkin vielä isompaan. Ferrer panostanee ferrermäisesti koko kauden jyräämiseen, mutta pienen piikin rakentaminen esimerkiksi Australiaan tai Garrosille ei yllättäisi. Ei sitten yhtään. Ferrer on varmasti paikalla, jos kärjen uusjakoja päästään tänä vuonna tosissaan tekemään. Ikää alkaa olla, joten siinä suhteessa viimeisiä aikoja eletään.

Tomas Berdych voitti kauden päätteeksi Davis Cupin ja se oli parasta mitä miehelle olisi voinut sattua, sillä kuka muistaa mitä tapahtui Djokovicille hallitsevana Davis Cup -mestarina? Tai Nadalille? Niinpä. Toki nämä ovat aina yksilöllisiä juttuja, mutta potentiaalit suurtekoihin ovat olemassa kun jotain suurta ja mahtavaa on nyt voitettuna. Päästä en mene edelleenkään takuuseen, mutta tämäkin kortti on kauden edetessä hieno nähdä ja miettiä, että muuttuiko mitään.

Jo-Wilfried Tsongan metkut on tältä erää nähty. Uusi valmentaja voi auttaa, mutta vaikuttaisi siltä, että mies on jäämässä junnaamaan tälle tasolleen. Lähellä, mutta niin kaukana. Hienoinen epätasaisuus ja sitä on aika kaukana voittotaisteluista oli halut miten kovat tahansa.

Lähes samaa voi sanoa Tipsarevicistä. Kun ei riitä, niin ei riitä.

Varmasti joku pääsee iskemään tänäkin vuonna puskista, joten isketään niihin kiinni sitten kun niiden aika on. Heitänpä loppuun vielä leikkisästi jotain kristallipallostakin eli

vuoden Grand Slam -voittajat:
Australia: Andy Murray
Roland Garros: Novak Djokovic
Wimbledon: Andy Murray
US Open: Juan Martin Del Potro

ja vuoden lopun ranking:
1) Andy Murray
2) Novak Djokovic
3) Roger Federer
4) Juan Martin Del Potro
5) Rafael Nadal

Mielenkiintoista, jännittävää, herkullista ja nautittavaa tenniskautta 2013 kaikille!