26/12/2015

Pihapelipäivä

Tänään vietetään jälleen pihapelipäivää!

Helatorstaina ja tapaninpäivänä vietettävä teemapäivä kasvaa kasvamistaan ja viesti leviää ympäri Suomea ja kuulemma myös ympäri maailmaa!

Ideahan on aivan loistava ja osallistuminen yhtä hienoa joka kerta!

Samalla voi kuitenkin pohdiskella sitä, että lienee jotenkin aikoja kuvaavaa, kun moisella itsestäänselvyydellä on oma teemapäivänsä.

Omassa lapsuudessani jokainen päivä oli pihapelipäivä. Nykysuositusten mukaiset viikkoliikuntamäärät tulivat täyteen parissa päivässä. Joskus varmasti moninkertaisesti.

Talvella taloyhtiön lumikolista tehtiin tossulätkämaalit ja pelti kolisi tunti tunnin jälkeen jatkuvan selostuksen kera. Kokoonpanot numeroineen oli kerätty MM-kisoista ja olympialaista (Galgary 1988) pieneen siniseen vihkoseen, josta niitä oli päntätty päähän kuin Isä Meidän-rukousta uskonnontunneilla.

Kesällä jallitettiin jalkapallon kanssa kotipihan puita ellemme lähteneet pienellä tai isommalla porukalla jonkun takapihalle tai peräti yleisurheilukentän loistavalle nurmelle verkollisiin maaleihin palloa potkimaan. Oih, sitä ihanaa suhahdusta kun pallo viisti verkkoa potkun jälkeen! Sitä ei unohda koskaan.

Kotipihassa palloa haettiin välillä tasakattoisen huoltorakennuksemme katolta, jonka seinä toimi loistavana maalina ja syöttelykaverina. Katolle johtavia tikkaita käytettiin puolestaan koripallotelineinä, vaikka kori olikin neliön muotoinen ja vertikaalisessa asennossa oikeaan verrattuna. Pihakoristelineestä tai pihamaaleista pystyi vain unelmoimaan. Kelpaisikohan moinen enää kenellekään?

Pihassa juostiin myös kilpaa. Satasen sileää ja sadankympin aitoja Arto Bryggaren menestyksen innoittamana. Ei meillä tietenkään mitään esteitä ollut. Kunkin (rivitalo)asunnon postilaatikon kohdalla piti suorittaa aitajuoksutyyppinen loikka.

Pituutta hypättiin hiekkalaatikon viereisellä hiekkaläntillä ja tekipä yksi pihan isoista pojista nuoresta koivun rungosta itselleen seipään ja rimatelineet seiväshyppyä varten. Vauhdit haettiin naapurin ikkunan alta, eikä kukaan koskaan valittanut lasten melusta tai leikeistä. Mehua sen sijaan tarjosivat.

Yritystä oli aikuisillakin. Yksi naapurin äijistä rakensi itselleen pingispöydän ja tasainen nakutus kuului kesäiltaisin vuosikausia.

Pihapeleistä lähti myös innostukseni tennikseen. Huoltorakennuksen ja naapuritalon seinät tarjosivat loistavan vastuksen pallotteluihin. Viritettiinpä parkkipaikalle joskus naruakin fillarien ohjaustankoihin verkon virkaa hoitamaan, jotta pienet minitennispelit saatiin pystyyn, vaikkei varsinaisesta minitenniksestä ollut vielä tietoakaan. 

Ajat ovat muuttuneet, mutta ei anneta sen häiritä. Kannustakaamme lapsiamme pihaan leikkimään ja pelaamaan. Niin ja mukanakin saa pelata!

Hyvää pihapelipäivää kaikille!

Kaverini Toni (vas.) ja minä pihapeleissä 80-luvulla.

24/12/2015

Joulu...


Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Tuttuun tapaan viimeisestä luukusta esiin putkahtavat lähes legendaariset 'vuoden paras'-palkinnot!

Vuoden paras:
Novak Djokovic. Kurkkaa luukku #1.

Vuoden matsi:
Roland Garros-finaali Djokovic vs. Wawrinka. Kaikki oli pedattu Djokovicille, mutta kaikkien aikojen massatykitys maksoi mestaruuden.

Vuoden sykähdyttävin hetki:
Jarkko Nieminen ja The Final Night, Hartwall Areena, Helsinki. Nieleskelin kyyneleitä. Kiitos Jarkko. Vielä kerran.

Vuoden eläkeläinen:
Jarkko Nieminen. Hieno ura, hieno mies.

Vuoden potilas:
Yllättäen ei Nadal, vaan Juan Martin del Potro ja kunniamaininta Kei Nishikorille. Eivät tunnu kestävän. Harmi.

Vuoden comeback:
Stan Wawrinka. Australian Open-krapula kesti 1.5 vuotta. Kenties parasta peliä ikinä kannatti kuitenkin odottaa.

Vuoden shokki:
Stan Wawrinka ja Roland Garros-voitto Novak Djokovicin kustannuksella. Kun kaadat Nadalin Garrosilla, voisi kuvitella, että turnausta ajatellen olisit vahvoilla. Kukaan ei sitä kuitenkaan ole ollut.

Vuoden valmentaja:
Boris Becker. Djokovicin supervuosi Beckerin johdosta tai siitä huolimatta on hurja tulos kenen tahansa valmennettavalle.

Vuoden nolous:
Nick Kyrgios ja huutelu Stan Wawrinkalle tämän tyttöystävästä kesken ottelun. Aussi ei tee tykkäämisestään ihan helppoa. Miksi muuten Stan on joka vuosi näissä huuteluepisodeissa kohteena?

Vuoden puoltenvaihto:
Andy Murrayn hiustrimmaus ATP World Tour Finaaleissa. Mitä ihmettä?
Kunniamaininta: Stan Wawrinkan kahvipaussi Pariisin hallissa. Puoltenvaihtoon on siis mahdollista tilata latet ja sakset.

Vuoden fashion:
Hitti tai missi, mutta vaateparsi mikä tästä vuodesta päällimmäisenä jää mieleen oli ne Stan Wawrinkan ruutushortsit Roland Garrosilla. Löytyvät Garrosin museosta.

23/12/2015

Joulukalenteri #23: Viime hetken joululahjavinkki

Nyt aletaan olla jo niin lähellä pukin tuloa, että viimeiset paniikkiostokset on tehtävä nyt. Vasurilla.com tarjoaakin viime hetkeen kuuman joululahjavinkin.

Jos 6-8-vuotias lapsi on vinkunut kentälle ja haluaa oppia pelaamaan tennistä, on 23 tuumaa mailan pituudeksi varsin passeli.

Vielä on kauppa-aikaa jäljellä!

22/12/2015

Joulukalenteri #22: Rogerin ensimmäinen

Luukusta 22 astuu esiin Roger Federer, joka oli ensimmäisen Grand Slamin voitettuaan muutamaa viikkoa vaille 22-vuotias.

Mieheltä oli odotettu todellista läpimurtoa jo vuotta aiemmin, mutta kun mies vuonna 2003 Wimbledonissa pääsi Slamien makuun ja sai putkensa auki, ei miehelle löytynyt todellista haastajaa moneen vuoteen. Niin hyvä hän oli.

Vuosien 2004-2007 aikana hän voitti 16 Grand Slamista 11. Sittemmin tahti on luonnollisesti hidastunut ja viimeisen kuuden vuoden ajalta voitettuja Grand Slameja on "vain" kaksi, mutta sitkeästi mies kärkikahinoissa on roikkunut.

Sarja onkin melkoisen vakuuttava, kuten alla oleva kuva havainnoillistaa.


Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Ensi kauden ohjelmassa on vain yksi massaturnaus, Roland Garros, joten paukkuja säästetään kohti olympialaisia, joista ura voisi saada makean kruununsa kaksinpelin olympiakullan muodossa. Kovat kentät, paras kolmesta, ...

Kuvakaappaus: Wikipedia

21/12/2015

Joulukalenteri #21: Serenan Slamit

Luukku 21 ei varmasti yllätä. Serena Williams on enää yhden Grand Slamin päässä Steffi Grafin avoimen aikakauden ennätyksestä ja lienee vain ajan kysymys milloin ennätys menee uusiksi. Tämän vuoden tahdilla jopa kaikkien aikojen ennätys 24 (Margaret Court) on äkillisessä vaarassa.

Jos Novak Djokovic pelasi hirmuvuoden niin saman teki tosiaan Serenakin. Puhdas kalenterivuoden Grand Slam jäi lopulta US Openista kiinni. Yllätystappio Openin semifinaalissa Roberta Vincille järkytti koko tennismaailmaa, mutta siinä määrin myös Serenaa, että kausi loppui siihen paikkaan. 

Australiassa nähtäneenkin uudelleen kyntensä teroittanut ja motivaationsa luonut Williams. Mikäli paikat kestävät, vaikuttaisi siltä, että numero 22 on melko lailla jo nurkan takana.

Mutta mihin saakka rahkeet riittävät? Serena ei ole enää nuori tyttö ja periaatteessa on yleisessä tiedossa, miten amerikkalaista horjutetaan. Jyrkät kulmat ja sivuttaisliike ovat myrkkyä raskasrakenteiselle Serenalle. Jos hän pääsee moukaroimaan 1-3 askeleen liikkumisella, peli on täysin hänen tykitystään, mutta jos taas vastustaja saa avattua kulmia ja Serenan liikkeeseen, on kaikki mahdollista, jos vain haastajan peli sekä pää kestävät. Toki kulmien availu pommituksessa on vaikeaa, muttei kuitenkaan mahdotonta. Kulma auki ja linjapommi perään. 

Niin tai näin, virallinen veikkaukseni Serenan lopulliseksi Grand Slam-määräksi on 25. Tahti hidastuu ja lopulta aikakin alkaa tehdä tehtäväänsä.

20/12/2015

Joulukalenteri #20: TOP20 tienestit 2015

Vaikka ei juurikaan voisi vähempää kiinnostaa paljonko joku tienaa, niin Novak Djokovicin supervuoden osalta miehen taloudellinen menestys kutkutteli mielessä ja ennen kaikkea se, mihin muut "rippeillään" ylsivät. 

Nopeasti listaa tutkimalla selviää, ettei heidänkään hyvinvointi nyt ihan huonoimmasta päästä ole, vaikka Djokoviciin verrattuna kuilu tämän vuoden osalta kieltämättä hurja onkin. 

Top20-tienestit (2015):


Lähde: www.tennis.com (kuvakaappaus) 

19/12/2015

Joulukalenteri #19: Top8:n turnausmäärä

Lontoon finaaliturnaukseen pääsevän kahdeksikon rankingiin vaikuttava turnausmäärä on 19.

Näille huippunimille kalenteri ei siis jätä paljoakaan kikkailun varaa, kun rankingiin vaikuttavat sovitusti neljä Grand Slam-, kahdeksan Masters- ja maksimissaan kuusi muuta (ATP500/ATP250) turnausta.

Määrä tuntuu tavallaan kohtuulliselta, mutta kyllähän tuossa aika paljon kuormaa tulee. Edelleen liputtaisin sen puolesta, että kausi laitettaisiin pakettiin US Openin aikoihin jolloin pelaajilla olisi 2-3 kuukauden "loma". 

Mutta raha tietysti puhuu ja kavereita riepotellaan maanosien välillä kuin räsymattoja.

18/12/2015

Joulukalenteri #18: Minimikuorma ennen Grand Slam-finaalia

Niin, 18 voitettua erää. Määrä, jolla Grand Slam-turnauksissa aukeaa finaalipaikka, jos erät tulevat kuuden ensimmäisen kierroksen aikana.

Tuo määrä alkaa olla kriittinen esimerkiksi Roger Federerin Grand Slam-voittohaaveille. Tämän vuoden US Openin finaaliin mies selvisi vähin vaurioin ilman erätappioita ja Wimbledonissakin niitä sattui matkalla finaaliin vain yksi. Se ei riittänyt, mutta siitä huolimatta tämä on ehdottomasti yksi niistä edellytyksistä, joilla Grand Slam-voitto voisi olla sveitsiläiselle vielä mahdollinen. 

Vaikeaa kuitenkin on ja ennutus edelleen se, että 18 Grand Slam-voitto jää ottamatta.

17/12/2015

Joulukalenteri #17: Serenan ensimmäinen

Vuosi 1999 ja US Open. Serena Williams, 17 vuotta, voittaa turnauksen finaalissa toisen teinisensaation Martina Hingisin, 18 vuotta. 

Siitä alkoi suurvoittojen tie, josta ensi vuoden US Openissa tulee kuluneeksi osuvasti 17 vuotta. 

Pitkä ja täysin käsittämätön ura. Tämän vuoden perusteella voi todeta myös dominanssin jatkuneen. Serenan aloittaessa uraansa tennis oli tulossa hyvää vauhtia teinisensaatioiden lajiksi, mutta lajin ikäkehitys naisten puolella on mukaillut enemmän tai vähemmän Serenan ikää. 

Ensi vuonna Grand Slam-ennätys rikki?

16/12/2015

Joulukalenteri #16: P16

Avaudutaanpa pitkästä aikaa omista pelailuista, mutta tehdään se kaukaisen historian kautta. Saavutuksiahan ei juurikaan ole, mutta tarinoita ja selityksiä totta kai riittää.

"Junioriurani" ei siis ollut mitenkään loistelias, eipä sitä ole ollut myöskään senioriura, mutta "suurin" junnusaavutukseni tuli sarjasta pojat 16v, vaikka siinä vaiheessa oli selkeästi tajunnut tennisjunan jo menneen. Kotikunnan ulkopuolella juniorimenestykseni oli suorastaan surkeaa.

Yhtenä vuonna, ehkä 1990 tai 1991 kävi kuiitenkin niin, että Satakunnan (tai länsi-Suomen) piirin mestaruuskilpailuista, oli kotiintuomisina pronssimitali. Tapa, jolla se tuli ei kuitenkaan ollut hohdokkain. Voitaneen puhua todellisesta munkista tai kirjaimellisesti kaavion avautumisesta.

Ensimmäisellä kierroksella voitin jonkun 12- tai 13-vuotiaan aloittelijan, toisella rundilla sain luovutuksen kisan ennakkosuosikista ja semeissä tulikin jo tyylipuhtaasti turpaan jotain Oskaria vastaan. Kisatoimiston kautta mitali kouraan ja kotimatkalle. 

Tähtihetki oli lyhyt, eikä siitä kieltämättä paljon kehdannut kylillä huudella.

15/12/2015

Joulukalenteri #15: Aikamatsit

Kuten jo aiemmin viime kuussa avauduin, on poikani aloittanut tänä syksynä tenniskisaamisen minitenniksen ja aikamatsien muodossa.

Tämän syksyn ja tulevan kevään kattava Tykkimäki Tennis Tour on aloitteleville ja edistyneemmillekin mini- ja midijunioripelaajille oiva paikka päästä pelaamaan. Junnut saavat paljon matseja ja kehittyvät hurjasti muutaman tunnin pelailun aikana. 

Mineillä pelimuotona on ollut 15 minuutin aikamatsit. Vaikka aikamatsit sotivatkin tenniksen alkuperäistä ideaa vastaan, jossa voittaaksesi on voitettava se viimeinen piste, niin aloitteleville pelureille tämä on aivan loistava tapa päästä pelin kanssa tutuksi. 

Aloittelevat pelaajat eivät myöskään vielä ymmärrä "likaista" peliä viivyttelyineen vaan pelit etenevät rivakasti soljuen koko ottelun ajan ja hyvä niin. Kaasu painuu toki tosissaan pohjaan, kun pelaaja on tappiolla ja peliaika on käymässä vähiin, mutta on lähinnä huvittavaa, kun ottelua pelataan sekä vastustajaa että kelloa vastaan.

14/12/2015

Joulukalenteri #14: Goran Ivanisevic ja Wimbledon 2001

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 14 vuotta siitä, kun Goran Ivanisevic voitti villillä kortilla kisaan päässeenä Wimbledonin. Finaalista tuli yksi ikimuistoisimmista. Tässä vielä herkkuna kyseisen ottelun viimeinen geimi.


Ottelu oli kertakaikkisen hieno ja ennen kaikkea jännittävä, varsinkin kun kaikki sympatiani olivat kolme kertaa Wimbledonin finaalin hävinneen kroatialaisen matkassa, jolle tämä finaali oli viimeinen mahdollisuus voittaa jotain suurta.

Jännitys oli siirtynyt sateiden takia maanantaille ja muistan kuinka töistä karattuani odotin Pasilanraitiossa seiskan ratikkaa kuin kuuta nousevaa ja kuinka pitkältä kotimatka tuntui, kun ottelun aloitushetki minuutti minuultilta lähestyi.

Mutta ennen kaikkea muistan sen, kuinka voiton ratkettua omatkin silmäni kostuivat.

Tunteellista joulun odotusta kaikille!

13/12/2015

Joulukalenteri #13: Jarkko

Luukku numero 13 on vanhan toistoa eli luku kuvaa kovinta suomalaisrankingiä miesten ATP-kiertueella. Kiitos Jarkko!

Jotenkin viime aikoina on tuntunut, että isossa kuvassa tämä Jarkon parhaan rankingin arvo ja itse asiassa koko ura sekä saavutukset ovat vihdoin saaneet ansaitsemansa huomiota. Jos siihen vaadittiin The Final Nightin kaltainen superilta ja Roger Federerin läsnäolo sekä ylistyssanat suomalaisesta, niin olkoon niin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ja kuten olen jo aiemmin sanonut, Jarkon meriitit nousevat tulevina vuosina vuosi vuodelta hurjempiin sfääreihin, kun vastaavanlaiset suomalaissaavutukset antavat odotuttaa itseään. 

Olisi niin mahtavaa olla väärässä. Pahasti ja pian.

12/12/2015

Joulukalenteri #12: Paras kahdestatoista

Luukusta kaksitoista putkahtaa esiin tie-break, kotoisammin "katkaisupeli" tai tuttavallisemmin "taiska".

Tie-breakin, alkuperäiseltä nimeltään the 12-point tiebreaker, esitteli James Van Alen vuonna 1965, jotta ottelut eivät venyisi mahdottomuuksiin. 

Tie-break pelataan kun erälukemat ovat 6-6. Pelaaja, joka saavutta ensin 7 pistettä vähintään kahden pisteen erolla voittaa erän.

Tie-break otettiin käyttöön isoimmissa turnauksissa 1970-luvun alussa. Tänä päivänä se on käytössä lähes kaikkialla Grand Slamien ja Davis Cupien ratkaisueriä lukuun ottamatta. Vain US Openissa tie-break on käytössä kaikissa erissä, mistä itse pidän enemmän kuin pitkästä erästä. 

Kansallisessa kisaamisessa Suomessa jalansijaa on saanut paljon ammattilaisneluristakin tuttu ottelu tie-break, joka pelataan erien ollessa tasan 1-1. Sen fani en todellakaan ole.

11/12/2015

Joulukalenteri #11: Vuosi 2011

Pysytään Djokovicissä, jolle tämä vuosi oli siis todellinen supervuosi. Edellinen osui vuoteen 2011. Kolme Grand Slamiä, ennätykselliset viisi Masters-voittoa. Hurjia vuosia molemmat. 

Onko ensi vuosi seuraava?

10/12/2015

Joulukalenteri #10: Novak Djokovicin Grand Slamit

Luukussa kymmenen aletaan olla lähellä kahden vuoden takaista veikkaustani, jolloin joulukalenterin luukussa numero kuusi, Novak Djokovicin silloisten Grand Slam -voittojen määrän mukaan, ennustettiin miehen päätyvän Slameissään lukuun 12. Postausta kommentoineiden perusteella uskoa moiseen ei juurikaan ollut, mutta niin vain mies on napsinut kahdessa vuodessa neljä slämiä lisää, joten on aika päivittää näkemystäni, joka olikin kaikkien yllätykseksi ehkäpä alimitoitettu.

Matkaa Nadaliin on siis enää neljä, mutta Federeriin sentään vielä seitsemän voittoa. Matka, aika ja lopulta myös realismi käynee vähiin Federeriin nähden, mutta Nadalin nykyiset lukemat mies saavuttanee seuraavan 2-3 vuoden aikana. Se, pääseekö Nadal vielä vähän karkuun jää nähtäväksi, en mene siihen nyt.

Djokovicin taakkana Grand Slam-urakassa ovat olleet hukatut vuodet (2009-2010) ensimmäisen ja toisen Grand Slam-voiton välillä. Toki silloin temmelsivät Nadal ja Federer prime timessaan, joten kiilaa oli melko vaikea lyödä. Muutama kolmen voiton supervuosi on kuitenkin tuonut takaa-ajajan jo ainakin Nadalin kannoille.

En usko, että ensi vuosi olisi aivan samanlainen supervuosi Djokovicille, mutta tämän vuoden jälkihöyryilläkin mies on todennäköisesti vähintään 1-2 voiton GS-voittaja vuonna 2016. Tällä hetkellä etumatkaa muihin on pelillisesti joka tapauksessa ehkä eniten, mitä sitä Djokovicilla on koskaan ollut ja kun vielä Nadal ja Federer taantunevat koko ajan, on itsensä huipputrimmissä pitävä serbi vielä pitkään muiden riesana. Varsinkin kun miehen fysiikalle ei tunnu pärjäävän kukaan, ei senioreista eikä varsinkaan junioreista.

Eli, päivitystä kaipaava Djokovicin ennustettu lopullinen Grand Slam-määrä on nyt virallisesti asetettu neljääntoista (14). Palataan taas ensi vuonna tähän asiaan.

09/12/2015

Joulukalenteri #9: Original 9

Vaikka blogissa keskitytäänkin lähinnä miestennikseen, ovat naisetkin usein mielessäni. Ja tässä yhteydessä siis tennispelaajanaiset, jos edeltävää virkettä enää mikään tähään hätään pelastaa. 

Luukusta numero 9 esiin putkahtaa kuitenkin The Original 9, joka 1970-luvulla perusti Virginia Slims Circuitin, josta myöhemmin muotoutui naisten tenniskiertue, WTA. 

Original 9:n tavoitteena oli mm. pelaajapalkkioiden tasa-arvoisuus miesten ja naisten kesken. Tie on ollut pitkä, mutta hienoa huomata, että palkkiot ovat monissa turnauksissa vihdoin miehille ja naisille samat. Well done and truly earned! Maximum respect.

Original 9-jäsenet:
Billie Jean King
Rosemary Casals
Nancy Richey
Peaches Bartkowitz
Kristy Pigeon
Valerie Ziegenfuss
Julie Heldman
Kerry Melville Reid
Judy Tegart Dalton

08/12/2015

Joulukalenteri #8: Top8 2016

Otetaanpa pikasilmäys ensi vuoteen ja ennustetaan ensi vuoden lopun finaaliturnauspelaajat ja samalla siis loppuvuoden 2016 ranking.

1. Novak Djokovic
2. Andy Murray
3. Rafael Nadal
4. Roger Federer
5. Stan Wawrinka
6. Tomas Berdych
7. Milos Raonic
8. Kevin Anderson

Näin? Niin tai näin, näillä mennään. Tarkennukset ja perustelut kausiennakossa tammikuussa. Pysy linjoilla!

07/12/2015

Joulukalenteri #7: Grand Slam-voittajia jäljellä

Kun Australian Lleyton Hewitt lopettaa Australian Openin jälkeen, on Tourilla Grand Slam-voiton miehiä jäljellä seitsemän.

Roger Federer (17)
Rafael Nadal (14)
Novak Djokovic (10)
Andy Murray (2)
Stan Wawrinka (2)
Juan Martin del Potro (1)
Marin Cilic (1)

Toki Australiassa voi joku yllättää, mutta melkoista harvainvaltaa tämä on pitkässäkin aikaikkunassa.

06/12/2015

Joulukalenteri #6: Andy Murrayn hävityt Grand Slam-finaalit

Andy Murray sai kaudelleen upean päätöksen Davis Cup-mestaruuden myötä. Miehellä alkaakin olla melkoinen kirjo isoja voittoja, sillä Grand Slam-voittoja on kaksi ja olympiakultakin löytyy.

Miehellä on kuitenkin myös kuusi hävittyä GS-finaalia, joista kolme on tullut Novak Djokoviclle ja toiset kolme Roger Federerille. Murray lieneekin se suurin kärsijä Federerin, Rafael Nadalin ja Djokovicin aikakausilla. 

On kuitenkin aiheellista kysyä miksei Murraysta kasvanut Djokoviciä? Niinpä. Djokovicin Grand Slam-lukema on jo 10 ja kasvanee kovalla vauhdilla vielä tulevinakin vuosina. Djokovic onkin kehittänyt peliään ja lyöntejään, muun muassa syöttöään, hurjasti matkan varrella, mutta samaa ei voi sanoa välttämättä Murraystä. Syöttö, varsinkin kakkossyötön osalta sekä pienen pieni tulivoimapuutos kämmenessä vaikeuttaa ratkaisevasti isojen voittojen metsästystä eilen, tänään ja huomenna.

Pelillinen identiteetti, jota on koko uran ajan vaivannut enemmän tai vähemmän tietty passiivisuus, ei näinä aikoina vaan riitä. Suurvoitotkin ovat tulleet silloin, kun on löytynyt uskallusta olla aggressiivinen ja luottamus omaan kivikovaan puolustukseen on ollut tapissa. 

Tänä vuonna pelissä on kuitenkin ollut hyvää monipuolisuutta ja mies on väläytellyt myös hyökkäävämpää ja aktiivisempaa peliään ja se on ainoa oikea tie Andyn reitillä. 

Davis Cup-menestys on usein vapauttanut ja innostanut pelaajaa seuraavalla kaudella, joten toivotaan, että Andynkin kohdalla nähdään hyvää nostetta vuonna 2016.

05/12/2015

Joulukalenteri #5: Syötöt TOP5

Aika katsoa syöttöjä. Tässä siis näkemykset syöttöjen top-vitosesta.

1) Novak Djokovic
Pitää hyvän syöttötasonsa päivästä ja viikosta toiseen. Ei ole ilmiömäinen tulittaja, mutta prosentit, tarkkuus ja paino pysyy kovalla tasolla myös paineen alla. Jää hyvin harvoin alakynteen syöttönsä jälkeen. Pystyy huonoimmillaankin painamaan kaverin pitkälle taakse hyvällä kick-syötöllään.

2) Roger Federer
Ilmiömäistä syöttämistä edelleen. Olisi ehdoton ykkönen ellei ykkössyötön prosentti tippuisi niin usein ratkaisugeimeissä. Kakkosilla ei enää huippuvuosien tasoa varsinkaan paineenalaisena. Muutoin käsittämättömän hyvää syöttämistä. Tarkkaa, kovaa ja ennen kaikkea älykästä.

3) Ivo Karlovic
Hirveä moukari. Elää ja kuolee syötöllään. Ikävin syöttö kun toimii, mutta taso heittelee aivan liikaa niin otteluissa kuin niiden välilläkin. Lisäksi usein pelkkää pommitusta, eikä paljonkaan sekoittelua. Kakkonen tekee miehestä liiaksi tavallisen kuolevaisen ja silloin usein kuolema tuleekin. Paine syö hurjasti ykkösen prosentteja.

4) John Isner
Vähän sama kuin Karlovic, mutta piirun heikompi. Onko syötön kautta vahva eläminen lopulta kaksiteräinen miekka, joka tuo usein liian ison paineen, jos ei kulje?

5) Milos Raonic
Jäänyt vähän junnaamaan niin uransa kuin pelinsäkin kanssa. Peli pyrkinyt hyökkäävämpään suuntaan, mutta vähän menee monotoniseksi lämäilyksi aivan kuten syöttökin. Parhaimmillaan yksi pahimmista sörveistä, mutta yksipuolisuus syö tehokkuutta.

04/12/2015

Joulukalenteri #4: Grand Slam-mahdollisuus

So close, so far away,...

Niinpä. Tänä vuonna puhtaan kalenterivuoden Grand Slam oli niin miesten kuin naistenkin puolella erittäin lähellä. Vaikka Novak Djokovicin unelma mureni jo Pariisissa, vuoden toisessa Grand Slamissä, ei voi välttyä ajatukselta, etteikö temppu olisi miehelle mahdollinen. Ensi vuonna? Ehdottomasti ehkä tai ei sittenkään.

Tänä vuonna "lähellä" ollut Grand Slam ei tietenkään ole aivan niin yksioikoinen. Voittamalla tämän vuoden Ranskan avoimet Djokovicin paineet olisivat kertyneet ehkäpä Wimbledonissa tai viimeistään US Openissa todennäköisesti liian hurjiksi. Aivan kuten Serenalla, joka jopa lopetti kautensa tuohon US Open pettymykseen.

Djokovic on tämän hetken pelaajista paras, mutta myös se, jolle kaikkien alustojen yhtäaikainen dominointi on todellisuutta. Hän on kaikkialla tappavan hyvä. Rafael Nadalista huokui jotenkin aina turnausten projektimaisuus ja Roger Federerin kaskena oli olla parhaimmillaankin "vain" toiseksi paras massapelaaja. Tässä mielessä Novak Djokovic ei tavallaan edes yllättäisi, jos hän Grand Slamin saavuttaisi.

Uskon kuitenkin, että paras mahdollisuus siihen oli tänä vuonna. Ensi vuosi voi olla jopa yllättävän vaikea nyt kun suurin nälkä on, ainakin hetkeksi, tyydytetty. Voittamalla kaikki on tämä kääntöpuoli.

Mitä siis seuraavaksi? Olympiavuosi tuo varmasti tavoitteen, jollaista tänä vuonna ei ollut ja saattaa hyvinkin olla Ranskan ohella yksi päätavoitteista. Kristallipalloni näyttääkin kahta Grand Slam-voittoa ja olympiakultaa.

03/12/2015

Joulukalenteri #3: 17 - 14 = 3

Otetaanpa tarkasteluun ikuisuusaihe Roger Federerin ja Rafael Nadalin Grand Slameistä. Eroa on edelleen kolmen Slamin verran.

Jossain vaiheessa ennen Novak Djokovicin supervirettä näytti siltä, että Nadal ehtisi saavuttamaan Federerin vielä parilla melko todennäköiselläkin Ranskan ja yhdellä ei-Ranskan avointen voitolla. Mutta nyt tilanne näyttää muuttuneen rajusti.

Viime vuosina on ollut nähtävissä Nadalin ylivoiman mureneminen Ranskassa, vaikka voittoja on tätä vuotta lukuun ottamatta tullutkin. Mutta kun tähän yhtälöön lisätään tämän vuoden kaltaiset pelilliset ja henkiset ongelmat, Djokovicin hirmuvire sekä henkinen yliote espanjalaisesta voidaan jo melkoisella varmuudella todeta, että Nadal ei tule Federerin Grand Slam-määrää saavuttamaan. Ikäkin alkaa tulla heikentyvän fysiikan muodossa isompaan rooliin.

Kovista kentistä saati Wimbledonista ei näillä näkymin ole tässä suhteessa pelastajaksi.

Jopa Grand Slam-voitto numero 15 saattaa jäädä haaveeksi. Itse veikkaan kuitenkin vielä yhtä suurvoittoa kaavion sopivasti auetessa.

Ensi vuosi näyttää paljon. Make or break.

02/12/2015

Joulukalenteri #2: Stanin Slamit

Todellakin, Stan Wawrinka on Novak Djokovicin jälkeen eniten kahden viimeisen vuoden aikana Grand Slamejä kerännyt pelaaja ja nyt niitä on koossa siis kaksi.

Määrä on muuten sama kuin muuan Andy Murraylla, jota noin yleisesti ottaen pidetään big fourin alkuperäisjäsenenä. Puheet big fourista voitaneen tälläkin perusteella kuopata tällä haavaa kokonaan.

Mutta takaisin Staniin. Mies teki todella upean tasonnoston jo muutama vuosi sitten ja kaksi Grand Slamia kertovat omaa kieltään kovasta tasosta sitäkin kovemmassa seurassa. Nimet Federer, Nadal, Djokovic ja Murray kaipaavat ehdottomasti vierelleen Stanin nimeä, kun isoimpien turnausten ennakoita ensi vuonnakin rustaillaan. 

Väittäisin jopa niin, että Wawrinka on hurjimmalla tasollaan kovin heistä kaikista. Hänen kuuminta A-peliään ei voita kukaan. Luulen, että jopa Djokovic pelkää eniten lopulta Staniä, jos tämän peli on vireessä. Muita varten hänellä on lääkkeet olemassa.

Mutta. Stanin ongelma on pelin ailahtelevaisuus. On selvää, että kukaan ei pysty pitämään Australiassa 2014 tai Garrosilla 2015 nähtyä pelitasoa jatkuvasti, vaan on ymmärrettävä vireen piikkaukset. Välillä Stan vaelteleekin täysin varjojen mailla haluttomana ja vaisuna, jolloin hänestä ei suoranaisesti hehku Grand Slam-voittajan habitus. Ajoittain asenne on jopa välinpitämätön ja suorastaan huono. Siitä siis pientä sapiskaa, sillä moista ei ole nähty esimerkiksi Nadalilla tai Federerillä koskaan.

'Kaikki tai ei mitään'-asenne on toki tuonut kaksi Grand Slamia, mutta toisiko sen huonomman päivän parempi asenne hänet pysyvämmin huipulle pois laaksoista? Tai ainakin puolitoista vuotta kestävistä Grand Slam-krapuloista?

01/12/2015

Joulukalenteri #1: Novak Djokovic, number one (again)

Viime vuoden jälkeen olin toiveikas, että kauden isojen kisojen voittajaluetteloon saataisiin myös tänä vuonna vaihtuvuutta. Ei saatu. Ei todella saatu. Luettelo on varsin yksipuolista luettavaa.

Numero unosta ei siis ole tänäkään vuonna epäselvyyttä. Novak Djokovic ja jälleen varsinainen supervuosi! Kerrataanpa...
  • vuoden lopun ylivoimainen ykkösranking
  • kolme (3) Grand Slam-voittoa
  • yksi (1) hävitty Grand Slam-ottelu ja luonnollisesti finaalissa
  • kahdeksan (8) pelattua Masters 1000-turnausta, joissa kuusi (6) voittoa
  • kaksi (2) hävittyä Masters 1000-ottelua ja luonnollisesti finaalissa
  • kauden finaaliturnausvoitto
  • kauden saldo 82 voittoa, 6 tappiota.

22/11/2015

Ennakko: Novak Djokovic vs. Roger Federer, finaali ATP World Tour Finaalit 2015, Lontoo

Voihan nenä. Vesi kielellä odottamani semifinaalit latistuivat lopulta pannukakuiksi, joita toki vähän saattoi pelätä. Novak Djokovic on vain yksinkertaisesti liian kova nyky-Nadalille ja espanjalainen jäi ilman mahdollisuuksia. Stan Wawrinka puolestaan räiski menemään todella huolimattomasti ja se ei kyllä riitä mitenkään hyvällä tasolla pelaavalle Roger Federerille. Todellisia herkkupaloja näistä ei nyt oikein saanut tekemälläkään.

Harvoin tulee myönnettyä se tosiasia, että tennisviihde kärsisi murskatappion futisviihteelle. Eilen niin kuitenkin kävi ja isosti, kun Liverpool teurasti vieraissa Manchester Cityn ja Barcelona niin ikään vieraissa Real Madridin. Molemmat voitot kyllä maistuvat hyvältä. You'll never walk alone, ettäs tiedätte.

Mutta sitten asiaan. Finaali pelataan siis varsin odotettujen herrojen, Djokovic ja Federer, välillä. Tällä kertaa ennakko meni jopa minulla täysin nappiin vaikka lohkojen ykköset ja kakkoset väärinpäin papereissani olivatkin.

Lohkokakkonen (Djokovic) on kuitenkin ykkönen. Niin tämän kauden kuin turnauksenkin osalta. Siihen uskon ja niin väitän. Samat prinsiipit, jotka tuli sanottua jo turnausennakossa pätevät edelleen, eikä viikolla pelattu ottelu näitä asetelmia toisenlaiseksi hetkauttanut. 

On pomminvarmaa, että Djokovic tulee finaaliotteluun latautuneempana kuin tuohon tiistain lohko-otteluun. Yleensä tämä ei tarkoita hyvää kenellekään. Ei edes tulikuumalle Federerille, vaikka tämä pitkässä juoksussa tätä rivalryä vielä johtaakin, mutta vain ottelun verran (22-21). Puntit tasoittuivat eilen Nadalin kanssa (voitot tasan 23) ja ihmettelisin, jos ne eivät tasoittuisi nyt myös Federerin kanssa.

Djokovicin sitkeys, painava ja varma peruspeli, hyvä syöttäminen sekä kyky Federerin hyökkäysten neutralisoimiseksi satavat serbin laariin. Federer ei saa pommitettua Djokoviciä wawrinkamaisesti pressuihin, vaan hänen 10-20% kovemmat kierteet jättävät juuri sen ratkaisevan hetken ylimääräistä aikaa Djokon puolustukselle, josta se kääntyy hetkessä hyökkäykseksi. Vastaiskut, ohitukset ja edellä mainittu neutralointi vievät Federerin pelistä liikaa tehoa pois ja jossain kohtaa se alkaa näkymään virheinä, joita leimaa yliyrittäminen. Se tunne, kun mikään ei riitä, on karmea ja serbin kanssa usein läsnä. Kun pelistä katoaa rentous, jälki on Federerinkin tapauksessa rumaa.

Federerin on pärjättävä entistä paremmin takakenttäpelissä, sillä finaalissa Djokovic harvemmin ohituksiaan missaa, mikä osaltaan tuo mentaalista taakkaa Federerin hyökkäyspelaamiseen. Viimeisen päälle rakennetut hyökkäykset ovat avain, mutta myös vaikea yhtälö, kun Djokovicin painavuudella ja kulmattomuudella ei iskupaikkoja hurjasti löydy.

Henkisesti asetelma onkin jännittävä nähdä. Varmasti tiistain tappio Djokoviciin jonkinlaisen jäljen jätti, joten ei miehen lataus saa ylikään mennä. Isossa kuvassa lienee kuitenkin niin, että serbi tietää olevansa paras ja se ratkaisee aika usein tennisotteluita. 

Tietysti Federerilläkin oma saumansa tässä on. Hyvä syöttäminen ja hallissa viihtyminen ovat isossa roolissa ja hyvin pelaamalla ottelu voi tulla tilanteeseen, jossa on lopulta kyse vain muutamasta kriittisestä pisteestä. Jos Federer saa puristettua itsensä siihen, on kaikki toki mahdollista. Se vaatii kuitenkin hieman apuja Djokoviciltäkin, jolla pitää olla vaatimattomampi päivä. Tarvittaessa hän on varmasti valmis vaikka juoksemaan mestariksi. Paras kolmesta ottelussa tämä ei kuitenkaan ole niin isossa roolissa Federerin kannalta, joka klaarannee tarvittaessa kolme erää melko tuorein jaloin.

Summatakseni, mikään ei tänään todennäköisesti auta. Djokovic kruunaa supervuotensa finaalivoitolla erin 7-6, 6-4.

21/11/2015

Ennakko: Semifinaalit, ATP World Tour Finaalit 2015, Lontoo

Otetaanpa kiinni herkullisista semifinaalipareista.

Novak Djokovic vs. Rafael Nadal

Väite 1: "Novak Djokovic ei ole vireessä." Totta vai tarua? 

Täyttä puppua, vaikka Djokovic pelasikin viikolla Rogeria vastaan huonoimman ottelunsa miesmuistiin. 

Mutta oliko mukana taktikointia? No, tuskinpa kuitenkaan. Toki ajatus käy kieltämättä mielessä kun toisen lohkon avainottelu Nadal vs. Wawrinka oli edellisiltana kääntynyt Nadalille, jolloin espanjalaisen lohkovoitto oli yllättäen jopa todennäköinen, varsinkin kun Murrayn Davis Cup-painotus tiedettiin. Kun Nadal on Murrayn ohella ollut viime aikoina selkeästi mukavin match-up Djokolle saattoi Stanin välttämisen mahdollisuus olla houkuttimena. Mutta spekulointiahan tämä kaikki tietysti on, joten ei mennä siihen tämän enempää.

Djokovicin osalta täytyy kuitenkin muistaa, että mies lanasi täysin Nishikorin ja leikitteli puolivaloillakin kumoon Berdychin ottamalla breikit aina kun niitä tarvittiin. Tasonnosto semifinaalissa lienee siis yhtä todennäköinen kuin pakkaset tulevana talvena.

Väite 2: "Rafael Nadal is back." Totta vai tarua? 

Tarua vieläkin. Voitot haluttomasta Wawrinkasta, surkeasta Murraysta ja aina hyvin taistelevasta Ferreristä ei tee kesää Nadalinkaan syksyyn. Pää voi vähän jo kestää, mutta peli ei. 

Ei varsinkaan Djokovicin mankelissa. Vain kämmen on aavistuksen viime aikoja tehokkaampi ja varmempi. Sekin usein vain silloin, jos tarjolla on suht kuollutta palloa tarjolla. Usein näin ei ole, jos ja kun verkon toisella puolella on Djokovic. Kiireessä osuma on parantunut, mutta lyöntien teho ei virtaa vieläkään kunnolla jaloista eteenpäin. Takajalan painolla lyönti jää painottomaksi.

Djokovic ottanee semifinaaliin aktiivisemman roolin "kuin taikaiskusta" ja tulee viemään ottelua pelaamalla takarajan päällä. Kovaa tempoa ja neutralisointia takakenttään kulmia sen suuremmin avaamatta nähtäneen pääsääntöisesti aina siihen saakka kunnes Nadalilta tulee se ensimmäinen painoton ja/tai lyhyt lyönti, josta mylly pyörähtää liikkeelle. Nadalilla onkin täysin mahdoton tehtävä, kun Djokovicin painava peruspeli tappaa kulmat ja johtaa kiireessä ylimääräisten riskien hakemiseen. Kovan temmon palloon on vaikea hakea kulmia joutumatta itse pulaan.

Nadalin nappipeli, toisin sanoen vain äärimmäinen täysosumapeli, voi pitää ottelun tiukkana. Sitä ei kuitenkaan tule ja Djokovic vie 6-2, 6-3.

Roger Federer vs. Stan Wawrinka

Väite 3: "Roger on kuningas." Totta vai tarua?

Tarua. Tai sikäli totta, että mies on toki edelleen ex-kuningas. Hallissa Rogerilla on kuitenkin vielä pieni oma valtakuntansa, jossa asiat ovat suht mallillaan, mutta huolimatta viikon isosta ja hienosta voitostaan, siihen valtakuntaan tuskin kuuluu Lontoo.

Ei ole kahta sanaa, etteikö peli kulkisi ja se tuleekin kulkemaan tasan niin kauan kuin vastustajat eivät saa käännettyä peliä rystypuolelle. Jäljellä olevista pelaajista sen osaavat kuitenkin kaikki. 

Paljon riippuukin syöttämisestä. Syksyn syöttämisellä mies petaa hyvin asetelmia joka ottelussa. Nishikori-ottelun kaltaiseen syöttötakelteluun ei kuitenkaan ole enää varaa, vaan nyt on yllettävä parhaaseensa. Jo Staniä vastaan.

Väite 4: "Stan on paras." Totta vai tarua?

Totta ja täyttä puppua. Kun Stan saa lyöntinsä kohdalleen, ei häntä pysäytä tällä planeetalla kukaan. Peli Lontoossa on kuitenkin aaltoillut hurjasti. Nadalia vastaan nähtiin niin huono ja haluton Wawrinka, että oli vaikea nähdä miestä edes jatkopeleissä, mutta ajoittaisten välähdysten siivittämänä ja tietysti myös selvän tasonnoston avulla mies selvitti itsensä jatkoon. 

Arvaamattomuudellaan hän on jopa tämän porukan vaarallisin tästä eteenpäin. Jos nappaa, niin jopa voitto mahdollinen, jos taas ei, jopa teurastus Federerin muodossa täysin haarukassa.

Pienen lisämausteen tähän pariin tuo tasan vuoden takainen episodi silloisesta semifinaalista, jossa Federerin vaimo intoutui huutelemaan Stanin suuntaan "itkupilli"-nimittelyjään. Toivottavasti vaimot ja tyttöystävät löytyvät tällä kertaa yläparvelta, jotta kaverit voivat keskittyä pelaamiseen.

Sanotaan kuitenkin, että Federer vie ailahtelevaa Wawrinkaa ja menee finaaliin 7-5, 6-2.

13/11/2015

Ennakko: ATP World Tour Finaalit 2015, Lontoo

Tällä kertaa hieman toisenlainen ennakko eli miksi Novak Djokovic voittaa Lontoon Masters-finaaliturnauksen. 

Yksinkertainen vastaus on, että mies on tällä hetkellä kilometrejä muita edellä. Kenties ylivoimaisin urheilija tällä hetkellä koko maailmassa.

Mutta ei tyydytä siihen, vaan katsotaan miksi kaikki finaaliturnaukseen selvinneet pelaajat häviävät tulevalla viikolla serbille, jos he tämän kohtaavat.

Haastajat ovat suosikkijärjestyksessä koko turnausta ajatellen, jotta saadaan sentään jotain tartuntapintaa ja spekuloitavaa turnaukseen.

Haastaja nro 1: Roger Federer

Miksi voisi voittaa: Halliturnaus ja nopea alusta. Hyökkäävä peli optimaalisinta juuri näihin olosuhteisiin. Saa samassa alkulohkossa olevana ehkäpä kaksi mahdollisuutta ja saattaa keksiä jotain uutta finaalikohtaamiseen.

Miksi ei voita: Djokovicin varmuus ja sitkeys on monelle liikaa ja sitä se on varsinkin Federerille. Djokovic tietää Federerin ultra-aggressiivisen pelin virheherkkyyden ja kääntää pelin vaikka väkisin ja vaikka juoksemalla. Silmitön verkolle säntäily on isossa kuvassa tappiollista tennistä, jos hyökkäyksiä ei valmistella huolella. Djokovic on Nadalin kanssa kylmimpiä ohittajia, joten iso valttikortti, verkkopeli, menettää hieman merkitystään Djokoviciä vastaan. Lisäksi Federerin lyöminen ei ole aivan sellaista pommitusta, jolla Djokovic saataisiin jatkuvaan paineeseen ja riittäviin puolustusasemiin.

Miten käy: Finaalissa. 

Haastaja nro 2: Stan Wawrinka

Miksi voisi voittaa: Kakkoshaastaja ja mahdollinen musta hevonen samassa paketissa. Wawrinkan paras peli on absoluuttisesti kiertueen kovinta. Aseet Djokovicin moukaroimiseksi ovat olemassa. Toisin sanoen, lyönneissä on tarvittava ruutimäärä. Kohtaa Djokovicin aikaisintaan välierissä, joten pelitasossa voi tapahtua edistystä kohti huipputasoa turnauksen aikana. 

Miksi ei voita: Kunto ja vire ovat vähintäänkin kysymysmerkkejä, samoin viihtyminen halliolosuhteissa. Ei ole löytänyt omaa parastaan sitten kevään Ranskan avointen. Garrosilla nähdyn tason on löydyttävä nyt, jos mies mielii Djokovicin kaataa. Mikään muu ei riitä. Jos lyöminen menee roiskimiseksi jo alkulohkossa saatetaan nähdä paljon haluttoman miehen pelailua.

Miten käy: Semifinaaliin. Intoutuessaan ja Djokovicin välttäessään lähellä finaalia. Kriittinen ottelu heti maanantaina Nadalia vastaan. Onko valmis?

Haastaja nro 3: Andy Murray

Miksi voisi voittaa: On rakentanut huippukuntoaan loppukauteen parin viikon päästä pelattavaa Davis Cup-finaalia varten. Kohtaa Djokovicin aikaisintaan jatkopeleissä.

Miksi ei voita: Samantyylinen pelaaja, mutta jää kaikessa vähän ja aina Djokovicille, joten keinot Djokovicin kaatamiseen näin ollen olemattomat. Piikkitasokaan ei riitä joka kerta voittoon asti serbiä vastaan. Äärimmäinen hyökkäys, joka on käytännössä skotin ainoa tapa lyödä Djokovic, ei ole ominta peliä skotille, vaan tuottaa liikaa virheitä ja välillä jopa vauhtisokeuttaa Murrayn jolloin muita vaihteita on lopulta vaikea löytää.  Lisämurhetta tai -haastetta Lontooseen tuo Davis Cup-finaalia varten tehty massakenttätreenaaminen, joka tukottaa Murrayn selän. Jopa vetäytyminen kesken kisan mahdollista.

Miten käy: Säästelee itseään lopulta liikaa Davis Cup-finaaliin. Semifinaali maksimisuoritus.

Haastaja numero 4: Rafael Nadal

Miksi voisi voittaa: On saamassa pala palalta päätään kuntoon. Taisteluilme tuo jo voittoja, vaikka kentän toisella puolen onkin kovempikuntoinen pelaaja. Saa ajoittain sekoitettua jopa Djokovicin pasmat ja pelin.

Miksi ei voita: Lyönnit eivät ole riittävässä kunnossa, vaan kipeästi talvihuollon tarpeessa. Perimmäinen syy lyöntien painottomuuteen on olemattomassa jalkatyössä lyönnin aikana (lue lisää täältä). Lisäksi olosuhteet yhdessä Djokovicin varmuuden ja painavan pelin kanssa ovat myrkkyä lyöntien ja vielä myös mentaalisen prosessin kanssa painiskelevalle espanjalaiselle.

Miten käy: Vältti Djokovicin ja Federerin alkulohkon, joten pienet mahdollisuudet jatkoon. Jossain määrin henkinen yliote Murraysta ja ehkä hieman jopa Wawrinkasta, joten mahdollisesti semeihin, joka kuitenkin ehdoton maksimi.

Haastaja numero 5: Kei Nishikori

Miksi voisi voittaa: Tulivoimaa, liikettä ja lyönnillistä ja mentaalista yllätysvalmiutta samassa paketissa periaatteessa riittävästi.

Miksi ei voita: Paikat eivät kestä. Ilmeisesti nytkin jotain vaivaa rasitteena. Pelillisesti myös liian paljon yhtäläisyyksiä Djokovicin kanssa ja monessa tekemisessä heikompi kuin serbi. On toki aavituksen Djokoa aktiivisempi, mutta serbi nauttii vastaiskuista juuri Nishikorin kaltaisia aktiivisia ratkaisua hakevia pelaajia vastaan.

Miten käy: Liian kovassa seurassa vieläkin, kun Federer ja Djokovic samassa lohkossa. Ehkä ensi vuonna?

Haastaja numero 6: Tomas Berdych

Miksi voisi voittaa: En tiedä. En todella tiedä. Periaatteessa on kovaa pommitusta, mutta äh...

Miksi ei voita: Pää ei kestä. Lyönnit eivät kestä. Liian yksipuolinen Djokovicille.

Miten käy: Djokovic voittaa tshekin varmasti, Federer lähes pomminvarmasti. Nishikorin kanssa tiukkaa ja voi periaatteessa jopa voittaa, mutta aivan sama, kun junassa on vain kaksi paikkaa ja se meni jo. Ei siis editystä. Vuodesta toiseen terävimmän kärjen takana.

Haastaja numero 7: David Ferrer

Miksi voisi voittaa: Asenne on järjetön. Samoin sitkeys. Parhaimmillaan voi tehdä Djokovicille djokovicit.

Miksi ei voita: Djokovic on supervuodesta huolimatta edelleen nälkäinen, eikä helposti yllätettävissä. Ferrerin pelilliset aseet Djokovicin haavoittamiseksi ovat olemattomat. Käytännössä tämä tarkoittaa pommien puutetta. Alusta suosii myöskin serbiä. Jos tämä turnaus pelattaisiin edes kerran massalla...

Miten käy: Tiukkoja tappioita sen verran, että jatkopaikka jää haaveeksi.

Näillä mennään:

Lohko A (Stan Smith-lohko): 
Djokovic (jatkoon)
Federer (jatkoon)
Berdych
Nishikori

Lohko B (Ilie Nastase-lohko):
Wawrinka (jatkoon)
Nadal (jatkoon)
Murray
Ferrer

Semifinaalit:
Djokovic vs. Nadal
Federer vs. Wawrinka

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

08/11/2015

Tennisisä

Isänpäivän kunniaksi muutama ajatus tennisisyydestä.

Meidän perheessä tennistä pelaa minun lisäkseni myös 8-vuotias poikamme, jota kaiken lisäksi valmennan. Olen siis jonkin sortin 'tennisisä'.

Hitto soikoon, millainen riitasointusoundi termillä 'tennisisä' onkaan! Tarinat muuan Mike Agassista sekä monesta, monesta muusta tennisisästä ovat suurelle osalle varmasti tuttuja. Sitä ne ovat myös minulle. Lupaan kuitenkin tässä ja nyt, että en tule seuraamaan vähäisimmässäkään määrin heidän viitoittamaa tietä. Piste. 

Tämän täytyy olla mukavaa meille molemmille, niin minulle kuin pojallenikin. Ilon kautta. Aina.

Poikani tennisinnostus alkoi joitakin vuosia sitten, kun hän treeneihin lähtiessäni jäi kyselemään mihin isi menee ja mitä hän siellä tekee. Eräänä treeni-iltana kuuluivat maagiset sanat tyyliin "mäkin haluun!" ja siitä se käytännössä lähti, tuputtamatta. Isänä olen aina avoin lasten liikunnallisille harrastuksille ja lapsemme saavat eri lajeja vapaasti kokeilla, jos niin haluavat. Omat lajit löytyvät ennen pitkää, eikä tässä ole kiire mihinkään. 

Pienen tennisseuramme pienessä junioritoiminnassa sattui olemaan tilaa, varsinkin jos tulisin valmennusrinkiin mukaan, joten homma starttasi siitä. Omissa ajatuksissa pyörinyt valmentamisen uudelleen aloittaminen lähes 20 vuoden tauon jälkeen sai välittömästi lisätuulta purjeisiinsa, kun poika alkoi viihtyä treeneissä erinomaisesti. 

En tietenkään voi kieltää, etteikö myös yhteinen harrastus oman lapsen kanssa lämmittänyt mieltä hurjasti. On kerrassaan mukavaa harrastaa yhdessä ja ainakin tällä hetkellä tämä on meidän juttu, mutta toki vain yksi niistä ja se on äärimmisen tärkeää.

En ole tekemässä omasta pojastani saati muista valmennettavistani väkipakolla ammattilaisia. Tuskin rahkeenikaan moiseen riittäisivät. Tähtään ensisijassa siihen, että heillä on harrastus, jossa he mielellään käyvät, jossa heillä on kivaa ja jossa he saavat liikuntaa. Jos intoa riittää pidemmälle, katsotaan tilannetta uudestaan. Vastaan valmentajana vain heidän huutoonsa, en kenenkään muun. En omaani enkä vanhempien.

Vanhemman rooli on tukea lasta ja valmentajan rooli on auttaa pelaajaa. Joskus lasta pitää varmasti patistaa treenaamaan tai kisaamaan, mutta perimmäisen motivaation on kummuttava lapsesta itsestään. Uskon, että niin kauan kuin lapsilla on treeneissä kivaa, on yleensä motivaatiotakin. Sen tappaminen olisi suurin munaus mitä voisin isänä tai valmentajana tehdä.

Toki isä on aina isä ja välillä esimerkiksi kikkailu treeneissä menee överiksi tavalla, jota tuskin vieraan valmentajan kanssa välttämättä tapahtuisi. Mutta ainakin vielä näin pienten lasten kanssa positiivisella ja innostavalla fiiliksellä sekä aktiivisella tuntiactionilla fokuksen saa pidettyä pääosin treenissä. Ymmärrän, että tilanne ei välttämättä aina tule jatkumaan samanlaisena, mutta nyt mennään näin ja yritetään mennä myös mahdollisimman pitkään. 

Uusin ulottuvuus tennisisyydessäni on pojan kisaaminen. Samaan aikaan kun Jarkko Nieminen on lopettelemassa pelaamista, on oma poikani aloittamassa sitä. Nyt kun Jarkon matseja ei tarvitse enää jännittää, astuu kuvaan vieläkin kovempi paikka, oman pojan pelit. 

Kisaamisen osalta olen kuitenkin kuulostellut pojan tuntemuksia ja valmiuksia erittäin tarkalla korvalla, sillä lapset ovat pelaamisen suhteen varsin erilaisia, mutta siitä enemmän toisessa postauksessa.

Meillä takana on vasta yksi miniturnaus, joten turnauselomme hakee vielä varovaisia ensiaskeleitaan. Omalta osaltani ensimmäiset askeleet olivat onnistuneet, sillä osasin käyttäytyä hillitysti aivan uudenlaisesta jännityksestä ja innostuksesta huolimatta. Totta puhuen olin lähellä tippua ihmetykseltäni penkiltä, sillä poika pelasi paremmin ja isommalla sydämellä kuin kertaakaan treeneissä. Hienoiseksi yllätyksekseni parin tunnin pelaaminen kehitti pojan peliä todennäköisesti enemmän kuin kuukauden valmennukset. Poikakin vaikutti olleen varsin hyvät hyvin menneiden pelien ansiosta ja saaneensa kuulemma pari ideaa peliinsä tappio-ottelustaan. Omille oivalluksille ja ajatuksille on annettava paljon tilaa. On ymmärrettävä päästää lasta tarpeeksi omilleen heti alusta asti. Tekemään omia valintojaan yksin, kokemaan epäonnistumisia ja onnistumisia ja niin edelleen.

Toistaiseksi omat roolini isänä ja valmentajana ovat pysyneet hyvin sopusoinnussa. Kentällä, treeneihin mennessä ja niistä tullessa hoidetaan valmennuksellisia tennisasioita, eikä niistä kotona juurikaan jauheta. Tennis on vain yksi isä-poikajuttumme ja se on hyvä juuri näin.

Hiljattain luin jostain lauseenparren vanhemmuudesta: "oma arkesi on lapsesi lapsuutta." Näin se tosiaan menee. Tehdään siitä siis isinä (ja äiteinä) mahdollisimman antoisa.

Hyvää isänpäivää kaikille!

02/11/2015

Ennakko: Pariisi Masters 2015

Tennisvuoden 2015 viimeinen Masters-turnaus pelataan tällä viikolla Pariisissa. Tässä ennakko!
Kautta on jäljellä enää 1-3 viikkoa (1-2 tunausta) pelaajasta riippuen, pois lukien daviscupistit. Pariisin turnaus on huippunimille viimeinen tilaisuus kaivaa esiin loppukauden kuntopiikki Lontoon finaaliturnausta varten.

Pariisia edeltäneet halliturnaukset ovat antaneet hyvää käsitystä monen pelaajan osalta siitä, mitä tuleman pitää näissä viimeisissä taisteluissa. Arvoituksia lienee vain kaksi, Novak Djokovic ja Andy Murray.Tai no, ehkä vain yksi. Djokovic tulee pomninvarmasti hurjassa iskussa Pariisiin. Kesän Roland Garrosin jäljiltä nälkää Ranskassa riittää. Sen isommin pohtimatta suurin suosikki niin Pariisissa kuin Lontoossakin. On täysin realistista odottaa kahta kannua, sillä pelillisesti mies on omissa sfääreissään tällä hetkellä. On aivan sama missä ja millä alustalla pelataan.

Andy Murray on puolestaan loppukauden mielenkiintoisin pelaaja. Mihin panostaa kun massalla käytävää Davis Cup-finaalia varten valmistelut tapahtuvat luodinnopeilla sisäalustoilla? Lontoon finaaliturnaus pelataan vieläpä nälkäisen kotiyleisön edessä, joten priorisointi ei ole helppoa, mutta täysin välttämätöntä. Lienee selvää, että Iso-Britannian lähes yksinään DC-finaaliin raahannut Murray laittaa nyt kaiken juuri Davis Cupin varaan, sillä tämä mahdollisuus ei enää välttämättä toistu. Suuria odotuksia ei näissä kahdessa kauden päätöskisassa siis ole. Näkisin, että aikainen tappio tai "vanha massatreenistä tuleva selkävaiva" ja kisasta vetäytyminen on jossain kohtaa jopa todennäköinen. Ehkä jo Pariisissa ja Lontoossa sitten pakotettuna puolivaloilla?

Roger Federer on halliolosuhteissa edelleen hurjassa iskussa. Baselin voitto ja Pariisin helppo kaavio siivittänevät pitkälle myös tällä viikolla ja finaalipaikka voi olla hyvinkin haarukassa, jos vain fysiikkafaktori kestää. Nyt lähtee kuitenkin toinen perättäinen viikko liikkeelle ja pidempiä otteluita tuli jo Baselissa. Voitosta huolimatta finaali Rafael Nadalia vastaan ei pelillisesti ollut aivan sitä mitä odotettiin ottaen huomioon Nadalin nykykunnon ja peliolosuhteet. Itse odotin selvää ylikävelyä, jopa teurastusta, mutta yllätyin aavistuksen siitä, että ottelu oli noinkin tiukka. Toki täytyy muistaa, että Nadal tekee Federeristä usein keskivertopelaajan kun taas Federer tekee Nadalista paremman pelaajan. Mutta täysissä fyysisissä voimissaan sveitsiläinen on, kuten sanoin, edelleen yksi hallitenniksen hallitsijoista.

Moni media jaksaa hehkuttaa siitä, että Nadalin vire on löytymässä, mutta onko todella niin? Sanoisin, että on ja ei. 


Sikäli on, että vanha mojo, henkinen kovuus, on ainakin kovassa kasvussa. Ei se nyt ihan tapissa vieläkään ole, mutta viime viikon voitot tulivat suurelta osin ja melko puhtaasti mentaalisin ansioin. Juuri niin kuin tenniksessä voi hieman huonommallakin pelillä voittaa. Toki ajoittaisia väläyksiä myös pelin osalta ollaan nähty ja varmasti myös kasvavissa määrin, mutta mielestäni se on vain illuusiota. Pelin krooninen ongelma on edelleen lyöntien painottomuus.

Jalat eivät vaan ole vieläkään tarpeeksi mukana lyöntien tekemisessä. Nadal ei pääse riittävästi jaloillaan pallon päälle ja eteenpäin. Rystyn painottomuusongelmat ovat tarttuneet jo pahasti kämmeneenkin, tosin hieman eri tavoin. Rystyssä energiat ja paino katoavat sivulle menosuuntaa kohti ja lyönti on lähes poikkeuksetta käsillä repimistä kropan ja jalkojen energian jatkaessa siis suoraan sivulle. Ok, hartiat ovat toki lyönnissä mukana, mutta jalkatyö ja lantion kierto ovat suorastaan olemattomia. Siksi lyönnit jäävät varsinkin kiireessä puolen kentän pörriäisiksi.


Kämmenessä painottomuusongelma on kriittisempi, sillä nyt puhutaan miehen tärkeimmästä aseesta. Kun paino ei mene lyönnin läpi eteenpäin, ei Rafankaan hyvällä ja nopealla kädellä tee lopulta mitään. Lyönti ei lähde jaloista ajoissa tai ollenkaan, eikä varsinkaan eteenpäin ja lopputuloksena on nostelua, taaksepäin nojailua ja myöhästelyä. Parhaiten tämä näkyy siinä, että mailan alaraami kolisee ja pallot karkaavat kattoon tai katsomoon.

Baselissa polven alle pitkästä aikaa ilmestynyt teippi vahvistaa käsitystäni siitä, että Nadalin jalat (polvet?) ovat tällä erää loppu. Kenties lopullisesti. Jos jalkatyöstä viedään vaikka viisi prosenttia pois, on se pelistä pois paljon, paljon enemmän. Rafalla tämä vielä korostuu, koska hän on nimen omaan oman lyöntivauhtinsa ja varsinkin kierteensä generoiva pallonlyöjä, eikä kovinkaan hyvä vastapalloon iskijä, kaverin vauhdin hyödyntäjä, kuten kovemmat pommittajat. Ilman säädyllistä lyöntiasentoa ja siis lyönnin jalkatyötä on vaikea lyödä, varsinkaan nopeissa olosuhteissa. Aikaa lyömiselle on yksinkertaisesti liian vähän. Masters-kisan taso ja halliolosuhteet ovatkin liikaa Nadalille.


Näinkö heille siellä kävisi?

Puolivälierät:
Djokovic vs Berdych
Wawrinka vs Anderson
Federer vs Ferrer
Goffin vs Gasquet

Semifinaalit:
Djokovic vs Anderson
Federer vs Gasquet

Finaali:
Djokovic vs Federer

Voittaja:
Djokovic.

11/10/2015

Ennakko: Shanghai Masters 2015

Viime postauksesta on hieman jo aikaa, mutta US Openin jälkeen on hyvä vetää vähän happea ja tuumailla esimerkiksi syksyn valmennuskuvioita. Kiertue on kuitenkin jatkanut elämäänsä Openin jälkeenkin ja kauden toiseksi viimeinen Masters-turnaus pelataan ensi viikolla Shanghaissa. Tässä siis ennakkoa!

US Openin jälkeen ei ole ihmeitä tapahtunut. Pekingissä Novak Djokovic lanasi totuttuun tapaan jälleen kaikki ja lähtee hirmuvireellään suosikkina Shanghain turnaukseen. Serbi on pelannut viime vuosina hurjan syksyn, eikä tämä vuosi ole selvästikään poikkeus. Mies tulee tekemään sellaisen vuoden, ettei toista olla nähty. Ei koskaan.

Pekingin otteet olivat niin kliinisen tappavia, ettei miestä pysäytä monikaan edes parhaalla pelillään. On oikeasti vaikea keksiä mitään keinoa, millä miestä voisi toistuvasti horjuttaa. Pommia toki tottelee Djokovicikin, mutta monella ei ole moiseen keinoja ja niillä joilla on, ei useinkaan riitä pommitusvarmuus. Näiden kriteerien jälkeen ei haastajien rivissä seiso enää montaakaan miestä.

Haastajat löytyvätkin tutusta joukosta, joka kulkee nimillä Stan Wawrinka, Roger Federer ja Andy Murray. Heistäkin on uhkaajiksi vain silloin, jos peli sattuu piikkaamaan Djokoa vastaan. Muuten käy heillekin kylmät. On siinä ja siinä, pystyykö tällä viikolla Pekingissä nähtyä Djokovicia uhkaamaan heistäkään kukaan.

Rafael Nadalin paluu, mikäli siitä voidaan vieläkin tällä termillä puhua, on pitkä ja kivinen. Pekingin finaalissa, miksei turnauksessakin, mies esitti ajoittain vanhaa itseään, mutta kun vastassa on Djokovicin unelmapeli, niin teurastuskaan ei ollut kaukana. Osittain se jopa oli sitä. Syöttöpelin pitää Nadalin mittapuulla olla toisesta maailmasta, jotta serbi ei saisi palautustaan kenttään. Samaan aikaan Nadalin oma palautuspeli jää aivan liian passiiviseksi, jotta mies pysyisi Djokovicin syöttögeimeissä mukana. Kun Nadalin peruspeli sisältää parantuneesta vireestä huolimatta edelleen valtavan määrän virheitä, huonoja osumia ja painottomia lyöntejä, on serbillä kärsivällisyyttä kyttäillä sitä ensimmäistä lyhyttä ja iskeä välittömästi siihen kiinni. Tämä onkin yksi näiden taisteluiden vahvistuvimmista piirteistä, mitä pidemmälle niissä ollaan tultu. Nadalilta vaaditaan uskomattomuuksia jatkuvasti, jotta piste tulee kotiin. Juuri nyt tuntuukin, että Nadalin kortit on Djokovicia vastaan pelattu. Tämä ei riitä.

Näillä mennään siis Shanghaissa:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Ferrer
Murray vs. Simon
Nadal vs. Wawrinka
Federer vs. Nishikori

Välierät:
Djokovic vs. Murray
Wawrinka vs. Federer

Finaali:
Djokovic vs. Wawrinka

Voittaja:
Djokovic.

14/09/2015

Jälkipelit: Novak Djokovic vs. Roger Federer, finaali US Open 2015

Same old, same old... Finaali oli lopulta niin tuttua tarinaa, että sen analyyseiksi voi lukea vaikkapa kasan vanhoja Djokovic vs. Federer -jälkipelejä, aloittaen esimerkiksi tämän vuoden Wimbledonista

Katsotaankin tällä kertaa siis isompaa kuvaa. 

***

Tennis on laji, jonka isoimmissa turnauksissa pelataan maksimissaan seitsemän kierrosta ja lopulta Novak Djokovic voittaa aina.

Niinpä. Kaudessa on neljä Grand Slamiä. Djokovic voitti kolme ja oli yhdessä finaalissa. Kun jättipottiin lisätään alkukauden dominointi kaikissa miehen pelaamissa Masterseissa, niin onhan tämä näyttönä jo sitä luokkaa, ettei moista olla aiemmin nähty. 

Juuri kun viime vuonna pääsimme elättelemään toiveita miestenniksen kärjen levenemisestä, niin tänä vuonna Djokovic on näyttänyt jälleen kuka tätä maailmaa oikeasti hallitsee. Ihan sama vaikka kärki levenisi, serbi on edelleen kuningas paikallaan. 

Isossa kuvassakin Novak Djokovicin näytöt alkavat olla sitä luokkaa, että mies ansaitsisi huomattavasti kovempaa kunnioitusta, vaikkei miehen peli tai habitus miellyttäisikään. Kymmenen Grand Slamia aikana, jolloin vallansyrjässä ovat olleet muun muassa nimet Nadal, Federer, Wawrinka ja Murray on käsittämättömän kova suoritus. Kovuutta lisää tosiasia, että Djokovic on pelannut isot ottelunsa lähes poikkeuksetta myös yleisöä vastaan, kuten jälleen kerran viime yönä. En juurikaan keksi kovempaa tapaa ottaa näitä voittoja.

Pari vuotta sitten heitin veikkauksen Djokovicin Grand Slameistä ja päädyin lukuun 12, kun niitä silloin oli kasassa kuusi. Heitto aiheutti hämmennystä, mutta nyt tuntuu siltä, että se oli sittenkin jopa alimitoitettu.

***

Roger Federer pelasi finaalitappiosta huolimatta hienon turnauksen. Valitettavasti tie päättyi jälleen kerran finaalitappioon, vaikka miehelle vielä yhden Grand Slamin soisikin. En kyllä tiedä miksi, sillä onhan moinen melko ironista, kun kyseessä on kuitenkin 17-kertainen Grand Slam-voittaja.

Miehestä tulee kuitenkin "niin lähellä, mutta niin kaukana"-fiilis. Grand Slamit ovat kiertäneet miestä viime vuosina läheltä, mutta voitto ei vain ole tullakseen ja on erittäin vaikea uskoa, että voitto Novak Djokovicin läsnäololla tulisikaan. Federerin hyökkäysten laatu ei yksinkertaisesti kestä tätä sitkeyttä vastaan paras viidestä -otteluissa. Piste. Aivan samoin kävi aikoinaan Rafael Nadalin kanssa. "Elämänsä parhaalla" pelilläkin toinen on vain parempi. Niin vuonna 2008 kuin vuonna 2015.

Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, joihin finaali ratkesi, on selvää, että Federerin rysty on edelleen "se heikkous" ja sen lisääntyvä passiivisuus slicen muodossa ei periaatteessa ole kadonnut minnekään. Parantuneesta tasaisuudestaan huolimatta, rysty jää muun muuassa Djokovicin rystyn monipuolisuudelle ja varmuudelle, Wawrinkan taidolle ja voimalle sekä tietysti Nadalin kämmenelle. Kun tämä kolmikko on voimissaan, vaikeudet ovat käyneet ja käyvät jatkossakin ilmi. Niin se vain on ja on erittäin vaikea nähdä tämän enää tästä muuttuvan.

Fiksusti ja kauniisti mies toki edelleen pelaa. Ultra-aggressiivisuuden kautta pisteet pysyvät lyhyinä ja nopealla tahdilla, joskus jopa alle minuutin geimeillä, ottelut eivät veny maratooneiksi. 

Poikaset ja monet huippunimistäkin kaatuvat edelleen, mutta jännittävä nähdä miten käy ensi vuonna. Tämä vuosi oli finaalitappioista huolimatta hyvä ja uusia lupauksia herättävä, mutta oliko se sittenkin viimeinen laatuaan? Seuraavaan potentiaaliseen Grand Slam-menestykseen on aikaa lähes vuosi ja se voi olla jo liian kaukana.

13/09/2015

Ennakko: Novak Djokovic vs Roger Federer, Finaali US Open 2015

Jaa-a. Olipas pannukakuimmat semifinaalit miesmuistiin. Djokovic tyrmäsi Marin Cilicin täysin ja Federer luuttusi lattioita Wawrinkalla, jonka pelitaso oli lopulta Rogerin hyvyydenkin ansiosta varsin ikävää katseltavaa. Toissa yö oli sanalla sanoen turhaa valvomista.

Semifinaaliin verrattuna luvassa oleva muutos finaalissa on molemmalle pelaajalle maksimaalinen. Toisin kuin toissapäivän heikohko Stan Wawrinka, Djokovic on Federerille lähes kaikessa painajaismaisempi vastus. Häneltä ei tule juurikaan korkeata blokkipalautusta tai ylipäätään palautusvirheitä, joka mahdollistaisi näytösluontoisen serve and volley'n tai läpilyöntirepertuaarin perusteellisen esittelyn. Ei tule myöskään helppoja virheitä joihin nojata geimien sisällä. Ykkössyöttö tupsahtaa ruutuun huomattavasti useammin ja sitten on vielä se kaikkein pahin - jokainen pallo on voitettava monesti 2-3 kertaa yhden pisteen aikana, ennen kuin piste on voitettu. Tämä tuo jo sellaisenaan hurjat vaatimukset Rogerin hyökkäyspelin kestävyydelle ettei sellaisia ole tässä turnauksessa vielä tarvittu. Siinä mielessä tilanne on nyt siis täysin uusi.

Helppoa ei tule olemaan Djokovicillakaan. Kuten jo semifinaaliennakossa kirjailin, mies tottelee kyllä painavaa, ultraaggressiivista ja ajanpuutteellista peliä, mutta kaikki näki mitä esimerkiksi Cilicille kävi näissä pyrkimyksissään. Kolme geimiä kolmessa erässä! Se antaa kuvaa kuinka vaikeaa Djokovicin puolustuksen murtaminen tällä hetkellä ja taas on. Mitään, siis yhtään mitään, ei tule ilmaiseksi. Cilicin pelitaso on kuitenkin kaukana tämän hetken Federeristä, joten huomattavasti kestävämpään hyökkäykseen on silti Djokovicin nyt asennoiduttava. 

On lähes varmaa, että ottelun alussa Roger tulee tulittamaan kaikkialta koko ajan ja hakemaan pisteissä aikaisia ratkaisuja. Jos Djokovic pysyy niissä mukana, Rogerin illasta tulee vaikea. Jos taas sveitsiläinen saa vähän keulaa, esimerkiksi erän verran, voi se avata mahdollisuudet aivan toisella tavalla. Ensimmäinen erä tulee siinä mielessä olemaan erittäin tärkeä varsinkin Federerille.

Vaikka Federerin pyrkimys on pelata lyhyitä pisteitä ja välttää takakentän "pallottelua" viimeiseen asti, niin ottelun pitkittyessä vaaka kääntyy Djokovicin suuntaan, jolla kropan terävyys säilyy ikämies-Federeriä paremmin. Nopea kenttä huolehtii toki Federerin itsensä ohella pisteiden rasittavuuden minimoinnista, joten tuskin tässä mitään näännytystaistelua tullaan näkemään. Mutta tämäkin korostaa sitä hyvän alun merkitystä Federerillä.

Isossa kuvassa sveitsiläinen hyökkää varmuudella koko ottelun ajan ja Djokovic enemmän tai vähemmän puolustaa ja iskee takaisin. Federerin kannalta on nyt erityisen tärkeää hyökätä niin, että mikään hyökkäys ei ole puolittainen roiskaisu vaan jokaisella lyönnillä on selkeä tarkoitus ja laatu sen mukainen. Muuten pallot viuhuvat verkolla hänen ohitseen. Itse jättäisin esimerkiksi SABR-lyönnit minimiin, ehkä jopa käyttämättä. Djokovic on niin loistava ja monipuolinen puolustaja, joka kääntää vastustajan hyvänkin hyökkäyksen, huonosta puhumattakaan, yhdellä lyönnillä omaksi hyökkäyksekseen. 

Muutenkin Federerin tulee varoa sitä, ettei oma peli jää missään vaiheessa tuumaakaan passiiviseksi, sillä kyllä Djokovickin peliä osaa hyökkäämällä viedä, varsinkin kun Federerin hieman viime vuosista parantunut puolustus ei ole edelleenkään kovinta mahdollista. Epäilenkin jonkin sortin yllätyskortiksi sitä, että Djokovic tulee myös itse normaalia aggressiivisemman pelikirjan kautta tähän otteluun. Tekemällä pelin henki heti selväksi ja painamalla Federer syvälle takarajan taakse, tässä on jopa pieni yksisuuntaisen liikenteen vaara.

Veikkaukseni onkin se, että Djokovicin noinkin hurja tasonnosto ja tylyys mitä nähtiin Ciliciä vastaan kantaa nyt hedelmää ja mies on liikkeellä valtavan nälän ja mission kanssa. Uran toinen US Open tulee kovien kenttien kuninkaalle nyt ja se tulee lukemin 3-1.

11/09/2015

Ennakko: Semifinaali Roger Federer vs Stan Wawrinka, US Open 2015

Toinen semifinaali tarjoaa melko varman herkkupalan, Roger vastaan Stan Grand Slamin välierässä!

Asetelmat tämän kaksikon välillä ovat varsinkin viime vuodet olleet melkoisen jännittävät ja tapahtumarikkaatkin. Pariin vuoteen on mahtunut pelillisten asetelmien päälaelleen kääntymistä, Sveitsin ykkös- ja kakkospelaajastatuksia, Davis Cup-voittoa, vaimojen älähtelyä ja niin edelleen. Kaikesta huolimatta miesten välinen ystävyys on säilynyt ja sekin osaltaan lisää tämän parin hienoutta.

Semifinaaliin tullaan hieman erilaisista lähtökohdista. Stanin pelin taso on vaihdellut turnauksessa hurjasti, mutta toisaalta hän on mahdollisesti piikkaamassa juuri oikeaan aikaan. Federer puolestaan pelaa viime vuosien parasta tennistään ja on tehnyt niin jo useita viikkoja. On suorastaan kihelmöivää nähdä mihin suuntaan ottelu miesten virettä vie. Tämän ottelun hyvävireinen voittaja on periaatteessa erittäin lähellä jopa koko turnauksen voittoa.

Jännittävä on myös nähdä kumpi pelaajista joutuu enemmän nöyrtymään ja alistumaan toisen peliin. Kumpikaan pelaajista ei varsinaisesti ole sellaista "alistujatyyppiä", joka suostuisi pelaamaan toisen peliä, vaan kumpikin haluaa iskeä koko ajan omilla aseillaan. Ole mieluummin kuollut leijona kuin nöyrä koira, kuten vanha hiekkaharjulainen sanonta Vantaalla kuuluu.

Roland Garrosilla Federer jäi täysin vaille mahdollisuutta, kun Stan vei kaikkia kuin pässejä narussa. Kenttä on nyt kuitenkin eri. Kovilla kentillä Stanin ensimmäinen voitto "isoveljestä" on vielä ottamatta. Viime vuoden finaaliturnauksessa, toki hallissa, se oli jo lähellä, mutta niin vain Roger vei senkin vaikka erittäin tasaista silloin olikin.

Paljon riippuu nytkin päivän vireestä. Molemmat tuntevat toisensa hyvin ja ottelun sisällä käydään eräänlaisia miniotteluita, kuten rystyjen välinen kamppailu, takaviivan valloitusta, syöttökisaa ja lopulta tietenkin lyöntikisaa. Pelaaja, joka on solidimpi pommittajahyökkääjä tänään ratkaisee erittäin paljon. Terävää lyömistä ja moukarointia seuraa kaikissa tapauksissa näyttävää hyökkäystä, joten nyt on syytä nauttia siitä. Monipuolista peliä on luvassa joka tapauksessa.

Vaikeaksi siis menee povaus nyt, mutta sanotaan, että Roger ottaa tämän erin 3-1. Tai Stan 3-2. Ei, kun sittenkin Roger...

Ennakko: Semifinaali Novak Djokovic vs Marin Cilic, US Open 2015

Semifinaalipäivä! Tai oikeastaan yö. Puoliltaöin alkaa.

Novak Djokovic vs Marin Cilic
Ensimmäisenä irti päästetään kerran US Openin voittaneet Djokovic ja Cilic. Ottelusta voidaan odottaa periaatteessa mitä tahansa pannukakun ja klassikon välillä.

Pannukakun puolesta puhuu miesten välinen rekordi, joka ei Ciliä varsinaisesti mairittele. Lukemat 13-0 kertovat kaiken olennaisen miesten välisistä voimasuhteista tähän mennessä. Neljä voitettua erää 13 ottelussa ja nyt pitäisi voittaa kolme lisää, vaikka aikaa on vain yksi ottelu. Eihän se hyvältä kuulosta. Djokovicille tämä on niin sanotusti hyvä ellei peräti erinomainen match-up.

Pannukakkua puoltaa myös se tosiasia, että Cilic on pelannut viimeisissä kolmessa ottelussa erää vaille täydet ottelut, 14 erää, joten väsymysfaktori on pakko nostaa esiin. Myös hurja kuumuus lienee verottanut rajummin tätä isokokoista kroaattia. Toki aggressiivinen pelityyli lyhyempine pisteineen on säästänyt hieman hurjimmalta kuormitukselta, mutta uskoisin silti, että fysiikka on jonkinlaisessa roolissa tässä ottelussa. Mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän vaaka kallistuu Djokovicin suuntaan. Djokovicin sitkeys on kuumuudessakin vertaansa vailla.

On toki sanottava, että myös Djokovic on joutunut uurastamaan odotettua enemmän. Pari nelieräistä on nyt tämän semifinaalin alla, joten ihan kaikki ei ole serbialaisella kohdillaan. Varsinkin kun erät ovat lipsahtaneet vastustajille kuten Feliciano Lopez ja Roberto Batista Agutille, vaikkakin herrat pelasivat hienon kisan ja siitä kaikki kunnia heille.

Mutta on Cilicillä mahdollisuutensakin. Hänellä on kuitenkin kaikki aseet, joilla voi Djokoviciakin horjuttaa. Jopa Djokovic tottelee hurjaa pommitusta ja aggressiivistä hyökkäystä, kuten muun muassa Montrealissa ja Cincinnatissa nähtiin. Pitkää ja painavaa peruspeliä ja paikan tullen armotonta hyökkäystä tarjoileva Cilic voi loistavan syöttämisensä kera yltää hyväänkin vastukseen, kunhan tämä peli vain kestää, eikä mies tiputa aggressiivisuustasoaan piiruakaan. Koko ajan olisi kyettävä pitämään serbi varpaillaan, eikä missään vaiheessa sortua "pelailuun". Parhaiten tämä tietysti onnistuu ison syötön ja kakkoslyönnin kombinaatioilla, joilla haetaan dominoijan positio heti pisteiden alussa. Kuten sanottua, hyvä syöttäminen on kaiken perusta Cilicin voittohaaveita ajatellen. Palautusgeimeissä on otettava riskiäkin ja moukaroitava palautuksista lähtien aloitteita heti hakien. Aina kun on pienikin paikka yrittää iskeä, on yritettävä iskeä.

Mielenkiintoista on myös seurata miten Djokovic tähän otteluun lähtee. Fokus on varmasti kohdillaan, mutta tyytyykö hän jälleen siihen, että voi luottaa enemmän Cilicin pelin tukkoilemiseen ja ikään kuin vastaiskuihin sekä mukana roikkumiseen. Vai lähteekö hän aktiivisesti lyömään puolestaan Ciliciä ulos ottelusta. On oikeastaan hieman yllättävää, että kovien kenttien kestomenestyjä, kuten Djokovic mitä isoimmissa määrin on, ei ole voittanut tätä turnausta kuin kerran. Lyönneissä on aina ollut painoa pituuden muodossa, mutta varsinaiseksi tykittäjäksi, vastustajan uloslyöjäksi, hänestä harvemmin on ollut ainakaan näitä isoimpia nimiä vastaan. Juuri sitä on tämän turnauksen voittoon usein vaadittu.

Djokovicin peruspeli on pienistä nukahduksista huolimatta kuitenkin sen verran hyvää, että työsarkaa Cilicillä on sittenkin liikaa. Djokovic jatkaa erin 3-1.

09/09/2015

Ennakko: Puolivälierät II, US Open 2015

Stan Wawrinka vs. Kevin Anderson
Marin Cilicin ja Jo-Wilfried Tsongan kohtaamisen tavoin myös tässä ottelussa tullaan näkemään hurjaa pommitusta. 

Andersonin makea voitto Andy Murraysta toi varmasti itseluottamusta, sillä tuon kaliiberin voitto Grand Slameissä on harvojen herkkua. Nyt voi siis olla klassinen suurvoiton jälkeisen tappion paikka, varsinkin kun ottelu vei varmasti myös fyysisiä voimavaroja.

Wawrinkan peli on ollut tähän mennessä melko tasaista tekemistä ja saman tason pitäminen riittänee myös Andersonia vastaan. Tasonnosto ei kuitenkaan olisi pahitteeksi, sillä välierä väsyneenä mahdollisesti Federeriä vastaan ei kuulosta parhaalta vaihtoehdolta. 

Uskonkin, että Stan pommittaa peruslyöntejään jo siihen malliin, että aavistuksen väsynyt Anderson ei pysy vauhdissa mukana. 

Wawrinka 3, Anderson 1.

Roger Federer vs. Richard Gasquet
Vaikka "the battle of the backhands" menisikin nousujohteisesti tänä vuonna, ja tässä turnauksessakin, pelanneelle Gasquet'lle, on vaikea nähdä koko pelin kääntyvän ranskalaiselle. 

Federer on tehnyt toistaiseksi selvää kaikista ja varsin vakuuttavasti. Sveitsiläisen kuorma on minimaalinen, toisin kuin Gasquet'n kohdalla. Tämä tietää armotta vaikeuksia ja voi olla, että tuloksena on jopa jonkin sortin teurastus. Tuorein jaloin Federerin liike on edelleen sen verran terävää, että moukarointia ja aggressiivistä peliä on mahdollista toteuttaa maksimaalisella tasolla. 

Gasquet'n roolina on yrittää rikkoa Federerin peliä ja rytmiä. Paras mahdollisuus siihen on kääntämällä peliä mahdollisimman paljon rystylle ja iskeä paikan tullen terävästi linjaan. Monipuolisella rystyllään tämä on tietysti mahdollista, mutta peli ei ihan sillä vielä ratkea. Tarvitaan niin paljon muutakin hurjasta syöttämisestä lähtien, joten millään en jaksa uskoa, että ranskalaisen rahkeet riittäisivät voittoon saakka.

Federer 3, Gasquet 1.

08/09/2015

Ennakko: Puolivälierät I, US Open 2015

Kvartsiaikaan siirrytään New Yorkissa nyt! Tässä ennakot!

Novak Djokovic vs. Feliciano Lopez
Djokovicin juna on edennyt pysäkiltä pysäkille ilman suurempia ongelmia. Ihan absoluuttista parastaan mies ei ole vielä esittänyt, mutta se voi olla hyväkin asia. Kun matkalla kohtaa pieniä vaikeuksia, ne eivät tule jatkossakaan yllätyksinä. Niiden käsittely helpottuu ja tilanteeseen on helpompi sopeutua. Djokovicin kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että mies osaa edelleen roikkua, raastaa ja paiskia duunia niin hurjan määrän, jolloin hän on ilman parastaankin järkyttävän vaikea vastus kenelle tahansa ja milloin tahansa.

Feliciano Lopez tarjoaa kuitenkin Djokovicille uudenlaisen haasteen tässä turnauksessa. Perusjauhamisen sijaan on nyt tulossa erittäin rytmitöntä, hyökkäävää ja verkolle nousevaa pelaamista.

Ottelun avain onkin siinä, kumpi pelaajista saa määrätä pelaamisen keinot. Lopezille tämä on elinehto. Jauhamiseen sortumalla espanjalainen olisi täysi vastaantulija. Sitä hän voi olla toki hyökkäämälläkin, sillä Djokovic on yksi ilkeimmistä ohittajista kiertueella. Periaatteessa Lopezilla olisi kuitenkin keinot, rytmittömällä pelaamisellaan ja aavistuksen jopa hitaalla habituksellaan, ravistella Djokovicin peliä. Jos hän saisi pidettyä unelmatasonsa, niin hyvällä vasurisyöttämisellään hän pistäisi Djokon tiukoille. Se vaatii kuitenkin hurjasti ja nyt selkeästi liikaa.

Djokovic kuitenkin jatkaa erin 3-0.

Marin Cilic vs. Jo-Wilfried Tsonga
Boom. Boom. Ja nyt en puhu Beckeristä.

Tässä ottelussa tuskin tullaan kovinkaan paljon tuuppaamaan, sillä tällä hetkellä se olisi kohtaloksi. Kumpikin on löytänyt hyvän vireen. Tsonga on ollut oikeastaan vakuuttava koko turnauksen ja Cilic taisi löytää viisasten kiven edellisen kierroksen lopussa. Jos kumpikin pystyy pitämään omaan tasonsa näemme upeaa tulitusta kaikkialta.

Tsongan kohdalla ja isojen kisojen loppuvaiheissa on kuitenkin usein nähty pelin jonkinlaista sekoamista, jolloin pää ei pysy touhussa mukana. Homma on mennyt räiskimiseksi ja ikään kuin totaalisesti överiksi. Nyt esitykset ovat, ainakin vielä, olleet yllättävänkin kypsiä ja mies tekee jossain mielessä ehkä jopa uutta tulemistaan. Hyvä syöttäminen petaa paikkoja isolle kämmenpommille ja sen jälkeen pelaaminen on jo selvästi helpompaa.

Se, riittääkö tämä Cilicille on täysin toinen asia. Jos tämä todella syöttää yhtä hyvin kuin edellisen ottelun jälkimmäisellä puoliskolla, on edellä mainittu ilotulitus lähellä. 

Cilic on kuitenkin jonkin verran sortunut "pelailuun" tähän mennessä. Isoin peli on vasta tehnyt tuloaan ja se ei ole tullut ilman virheitä. Tsongan ei-niin-rautaista puolustusta vastaan riittäisi toki hieman jauhavampikin mylly, jolloin tehoja voisi ottaa aavistuksen jopa pois, mutta toisaalta tämä on viimeinen paikka ennen tosipaikkaa (Djokovic) laittaa peli pommituksineen nyt viimeistä piirua myöten kuntoon. 

Ehdottamasti tämän illan main event, jonka Cilic vie hyvillä fiiliksillä ja hurmoksellaan erin 3-1.

Reality check II, US Open 2015

Nyt myös kierrokset 3 ja 4 takana. Ei juuri muutoksia, mutta silti on aika toisen reality checkin.

(Ensimmäinen löytyy tästä, jos missasit.)

1) Novak Djokovic
Pientä yskähtelyä edelleen, mutta toisaalta taas pomminvarmaa etenemistä. Ei suuria huolia. Aggressiivisuus ja kuuman kelin kestävyys avainasioita ja tarkkailussa. Jos jommassa kummassa lipsumista, kannu jää ostoskoriin.

2) Roger Federer
Etenee vaivatta ja ihailtavasti edelleen "poikasista" jatkoon. Tankki tässä vaiheessa turnausta niin täynnä kuin tälle iälle Grand Slamissä suo. Ensimmäinen testi vasta semifinaalissa?

3) Marin Cilic
Nyt jo erittäin lähellä Federeriä listallani. Löysi unelmasyötön ja samalla hurjimman pelinsä Jeremy Chardyä vastaan ottelun lopussa. Kuulostaa jotenkin tutulta. Viime vuoden tapaan erittäin vaarallinen tästä eteenpäin. Pommitus alkakoon?

4) Stan Wawrinka
Kohtalon ottelu, välierä (Murrayn tiputtua) Federeriä vastaan, horisontissa. Etenee toistaiseksi tappavan tasaisesti. Hurjin piikkaus vasta tulossa?

04/09/2015

Reality check I, US Open 2015

Pari rundia takana. On aika tarkistaa oddsit voittajaksi.

1) Novak Djokovic
Vakuuttavaa ja nälkäiseltä vaikuttavaa menoa. Ei turhaa energiatuhlausta. Sittenkin vahvin suosikki. Kuuman kelin kestävyys suurin kysymysmerkki.

2) Roger Federer
Niin ikään huimaa lentoa kaksi kierrosta. Ensimmäiset testit Djokovicin tavoin vasta tulossa. Vielä vakuuttaa.

3) Marin Cilic
Melko murhaavaa menoa viime vuoden tapaan. Tuntee olonsa New Yorkissa mukavaksi. Paikka tuntuu omalta. Tekee hyvää jälkeä ja vakuuttavaa nousua tällä listalla.

4) Stan Wawrinka
Pääsemässä vauhtiin. Ei vielä tapissa, mutta peruslanauksillakin niittää kummasti satoa. Tasonnostoa kuitenkin vaaditaan.

5) Andy Murray
Laskussa, pahassa laskussa. Etukäteisennakkosuosikkini peli ei vielä lähellekään sitä mitä Montrealissa ja energiaa palanut auringonpaisteessa hurjasti. Ellei seuraavat kierrokset tule iisisti, haaveille voi sanoa hyvää yötä!

Otetaan nyt vielä erityismainintana mustaksi hevoseksi Rafael Nadal. Pelin taso ei heittele ihan alkuvuoden tapaan, mutta matka on liian pitkä. Syöttö ja kämmen parantuneet jonkin verran, mutta jo Fabio Fogniniä vastaan niiden tulee olla tapissa koko ottelun ajan. Liian vaikea tehtävä?

30/08/2015

Ennakko: US Open 2015

US Open on täällä taas, joten kauden viimeinen Grand Slam-ennakko uunista ulos!

Asetelmat ovat tänä vuonna kärjen osalta samankaltaiset kuin viime vuonna, sillä jälleen Roger Federer tulee New Yorkiin tuoreimpana Masters-voittajana ja Novak Djokovic etsii hieman yllättäen terävintä peliään. Viime vuonna Openissa koettiin ihania yllätyksiä ja mielellään niitä näkisi myös tämän vuoden kisassa. Uutta Grand Slam-voittajaa ei ehkä nähdä, mutta ei tämä kahdenkaan kauppa tule automaattisesti olemaan. Andy Murraylla, Stan Wawrinkalla ja monella muulla pommittajalla on varmasti roihun saavutettuaan mahdollisuudet voittoon.

Suurimmat suosikit löytyvät kuitenkin edellä mainituista nimistä.

Tosiaan, Novak Djokovicin vire, kahden viimeisimmän Masters-turnauksen finaalipaikasta huolimatta, on kauden aikaisempiin näyttöihin verrattuna laskussa. Kovahan taso toki edelleen on, mutta piikit näyttävät juuri nyt puuttuvan. Alkaako takki olla tyhjä emotionaalisesti ja ehkä jopa fyysisesti? Peruslanauksella kaatuu kaikki top-kympin ulkopuolelta, mutta jos vastustajan pöljä päivä tuottaa tasaista pommitusta takarajan tuntumaan, tulee serbistäkin lopulta tavallinen kuolevainen. Djokon perustasolle vastustajan on kuitenkin vaikea päästä ilman superpäivää, joten ennakkosuosikki numero yksi hän on, vaikka US Open ei tälle helpoin rasti ole koskaan ollutkaan. Kaavio on mielenkiintoinen puolivälieristä eteenpäin: Raonic tai Nadal, jonka jälkeen jompikumpi viime finalisteista (Cilic tai Nishikori) ja sitten finaalissa joku kaavion alaosan isoista pojista. Finaaliin, mutta ei heittämällä. Väsymys näkyy.

Federerin Grand Slam-rekordi viime vuosilta ei anna aihetta suuriin odotuksiin nytkään, enkä uskokaan miehen pelin, vireen tai kunnon kestoon, kun toinen viikko koittaa. Peli on nyt yltiöaggressiivista, mikä sinällään kyllä sopii Openin kiitoradalle, mutta isoimmat kasket paras viidestä -otteluissa, kuten Andy Murray ja Novak Djokovic puolustuksineen, ohituksineen ja lopulta myös hyökkäyksineen lienevät liian kova pala. Myös Wawrinkan pommitus on sitä, jos tämä pääsee tasolleen. Federer hyökkää juuri nyt ennennäkemättömällä tavalla jopa palautuksista, joita hän nakuttaa parhaimmillaan parin metrin päässä syöttöruudun takarajasta. On kuitenkin vaikea nähdä, että moiset valinnat tai jatkuvat verkollenousut olisivat kovinta valttia hyviä syöttäjiä ja/tai ohittajia vastaan. Melko selvää semifinaaliainesta kuitenkin?

Andy Murrayn parantunut peli antaa aihetta jälleen suurempiin odotuksiin, varsinkin kun mies vaikuttaa myös erittäin nälkäiseltä. Peli Montrealissa oli Andyn mittapuulla ihailtavan rohkeaa ja aggressiivista, mikä on kuuminta hottia myös Openissa. Tätä turnausta ei voiteta passiivisella pelillä, eikä varsinkaan tuuppaamalla ja/tai juoksemalla. Henkisellä puolella Murray vahvistui pari viikkoa sitten pomminvarmasti, kun Montrealin finaalissa katkesi vihdoin tappioputki Djokovicia vastaan. Peli on, kuten jo Cincinnatin ennakossa sanoin, valmista. Kaavio on toki haastava ensimmäisestä kierroksesta lähtien (Nick Kyrgios), mutta mahdollisuudet Montrealin kaltaisella pelillä on vaikka mihin, jopa loppuun saakka.

Stan Wawrinkan pelitaso on miehen toisen Grand Slamin jälkeen aavistuksen jälleen heitellyt. Lisäksi on ollut pientä vammaa sekä tietysti täysin käsittämätöntä hässäkkää kentällä ja kulisseissa, niin kuin mediasta olemme saaneet lukea. Toivotaan, että miehen keskittymiskyky on pysynyt ja pysyy kasassa, jotta saisimme nähdä parasta Stania, sillä sen näkeminen jaksaa myhäilyttää. Ainakin katsojia, tuskin vastustajia. Stanin kovin peli on kovempaa kuin kenelläkään muulla, joten mojonsa löytämällä Stan nousee heittämällä suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon. Ehkä jopa suurimmaksi. Herkullisia kohtaamisia Murrayn ja mahdollisesti jopa Federerin kanssa tuloillaan? Toivotaan, että paras peli löytyy, muussa tapauksessa jo Murray liikaa puolivälierissä.

Muista nimistä voidaan toki nostaa esiin esimerkiksi Kei Nishikori, mutta onko miehen kroppa sittenkään voittokuosissa? Marin Cilicin vire on täysi kysymysmerkki, mutta viime vuoden muistot voivat siivittää tänäkin vuonna pitkälle. Rafael Nadalon peli saati itseluottamus tuskin riittää vieläkään, vaikka hän onkin periaatteessa US Open voittoputkessa, kun viime vuosi jäi väliin. Vireen olisi kuitenkin löydyttävä vähintään 2013 tasolle. Taitaa olla vaikea, liian vaikea tehtävä.

Loppuun vielä pakollinen hatunnosto. Tällä erää näemme vähään aikaan viimeisen suomalaisen Grand Slam-turnauksen kaksinpelin pääsarjassa, joten hattua kouraan. Nyt tämä hupi siis loppuu. Kiitos Jarkko. Tsemiä! Tsonga heti kumoon ja kaavio auki!

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Nadal
Nishikori vs. Cilic
Wawrinka vs. Murray
Federer vs. Gasquet

Välierät:
Djokovic vs. Nishikori
Murray vs. Federer

Finaali:
Djokovic vs. Murray

Voittaja:
Murray.

19/08/2015

Kauden aloitus

Syksyn junnuvalmennukset alkoivat omalta kohdaltani tänään. Voi veljet, että oli hauska nähdä sankarit taas kesän jälkeen ja huomata, että jäbät (8-9v.) nauttivat menosta entiseen tapaan!

Tyyppien iloinen moikkailu ja kesän kohokohtien kertaus maailman kirkkaimmin silmin tunnin alkuun oli mitä loistavin avaus uudelle kaudelle. Kun siihen lisätään treenien suorastaan järjetön into ja kaikkensa antaminen, on vaikea olla itsekään, tässä ja nyt, fiilistelemättä. Oikeasti. Eihän tuollaista draivia näe missään! Tämän takia tätä hommaa tekee niiiin mielellään!

Poikasten lyönnit, koordinaatio ja peli kohenee koko ajan ja on aivan huikeaa huomata, että jätkät vetävät yli sadan lyönnin palloja keskenään, kun vuosi sitten saatiin hädin tuskin kymmentä kasaan.

Kun viikon sisään on tullut itse otettua (sarja)peleissä kesän surkeimmalla pelillä kolme kertaa kuonoon, niin entistä vahvemmin vaikuttaa siltä, että suurimmat kiksit tulevina vuosina tulevat juurikin näiltä valmennustunneilta. Ehdottomasti ehkä.

17/08/2015

Ennakko: Cincinnati 2015

Montrealin perään pelataan kauden seitsemäs Master-turnaus, Cincinnati. Tässä ennakko!

Ensin kuitenkin totuttuun tapaan pieni jälkivilkaisu viime viikon Montrealiin, joka osoitti, ettei kaikkea tästä Novak Djokovicin superkaudesta ole sittenkään vielä kiveen hakattu.

Djokovic kärsi yhden kauden harvoista, mutta isoimmista tappioista sunnuntain finaalissa Andy Murraylle, joten asetelmien minimaalisetkin heilahdukset ovat kerrassaan jännittävää seurattavaa tulevien viikkojen aikana ja aivan erityisesti kovaa vauhtia lähestyvässä US Openissa.

Voiton avaimina Murraylla oli painava ja aggressiivinen peli, joka riitti, juuri ja juuri, maalilinjan yli, mutta riitti kuitenkin. Se on iso signaali kaikille ja varsinkin Murraylle. Kahdeksan perättäistä tappiota Djokovicille ja lopulta eilisen kaltainen mentaalinen läpimurto, joka on viimeisten kohtaamisten osalta ollut se viimeinen ja ainut este voitolle.

Fyysisesti mies vaikutti olevan täysin katki jo ottelun toisessa erässä, mutta toki tämäkin on niin tyypillistä Murrayta kuin olla voi. Pelillisesti Andy oli varsinkin ensimmäisessä erässä jopa hurjasti Djokoviciä edellä hyökkäyspelaamisessa ja pelin viemisessä. Yritteliäämpi Murray sai lopulta arvoisensa palkinnon, vaikka Djokovic pääsikin peliin paremmin mukaan mitä pidemmälle se eteni. Toisen erän jälkeen näytti jo siltä, että Djokovic tekee jälleen kerran djokovicit ja vie ottelun, mutta miehen pelissä oli eilen hieman liikaa ruostetta huolimattomuuden ja pienen passiivisuuden muodossa.

Muita Montrealin oppeja olivat se, ettei Nadal ole vieläkään valmis kovien kenttien urotekoihin. Kei Nishikorin aktiivinen hyökkäyspeli, joka vei Nadalilta ajan pois, on edelleen myrkkyä. Syöttö ei saa sakata yhtään tai vastustajan mylly alkaa välittömästi espanjalaisen kakkossyötöstä.

Kei Nishikori puolestaan jaksaa huolestuttaa. Potentiaalia olisi, mutta kestääkö miehen paikat. Loistavan Nadal-voiton jälkeen mies oli Andy Murrayta vastaan jo täysin loppu ja ilmeisesti myös loukkaantunut. Ei hyvältä näytä. Pelitapa japanilaisen sähäkköine liikkeineen ei näytä onnistuvan tällä kropalla. Mies jääkin pois Cincinnatista ja hyvä niin. US Openiin on aikaa enää kaksi viikkoa.

Mutta sitten jo Cincinnatiin, joka jatkaa siitä mihin Montrealissa jäätiin. Nyt pelataan jo niin lähellä Openia, että mitään turhia riskejä enää kovin moni kroppansa suhteen tuskin ottaa. En ihmettelisi yhtään, jos esimerkiksi Djokovic tai Murray tippuisivat aikaisessa vaiheessa, sillä peli on varsinkin skotilla uomissaan ja työt US Openia varten on periaatteessa jo tehty.

Myös Djokovicillä on asiat myös kohdillaan, sillä peruspelitaso on eilisestä tappiosta huolimatta hurja ja myös kunto vaikuttaisi olevan rautainen. Paras viidestä -ottelussa Andykin olisi eilen ottanut todennäköisesti jo lukua. Siinä mielessä on varmasti aivan sama mitä Cincyssä tapahtuu. Kaavio on kuitenkin varsin herkullinen jopa voittoon saakka. Pientä huolenaihetta aiheuttanee jonkin sortin kroonisempi käsivamma, joka vaivaa kuulemma jonkin verran varsinkin syöttäessä. Sitäkin silmällä pitäen tämä viikko voisi mennä jopa ”puolivaloin” vaikkakaan tätä turnausta Djokovic ei ole koskaan voittanut. En tiedä riittääkö se silti ammentamaan motivaatiota tarpeeksi, jos ja kun isoin porkkana on kuitenkin US Open. Kaavio tarjoaa kuitenkin oivan ja todella herkullisen reitin pitkälle, joten oikealla asenteella voitto ei olisi mahdottomuus.

Pakka olisi siis kenties sopivasti auki. Roger Federer tekee paluun koville kentille ja kaavio on kerrassaan herkullinen, sillä sveitsiläinen on Nadalin kanssa samassa osassa ja törmäyskurssilla jo puolivälierissä. Toki Nadalin kaavio on karu, sillä ensimmäinen vastus Jeremy Chardy oli juuri Montrealissa jo semeissä. Toisella kierroksella mahdollisesti Milos Raonic, sitten Federer ja niin edelleen. Kuulostaa liian pahalta.

Federerin otteita on vaikea ennustaa. Mies janoaa varmasti vielä Masterseja, joten tämä voisi olla tuorein jaloin oiva paikka iskeä. Rasitusta ja pelituntumaa silmällä pitäen pelaamalla koko viikko mitään säästelemättä ja ensi viikon lepo voisi olla varsin sopiva etukäteissuunnitelma Federerille. Yllätystappion paikkaa ei ainakaan alkukierroksilta helposti löydä. Kevin Anderson? Enpä usko.

Stan Wawrinkan kovien kenttien pelin ja varsinkin pelin ulkopuolisten solmujen avautumista odottelen myös. Paras lääke niihin olisi ehjä viikko Cincinnatissa ja vastustajille myrskyvaroitus US Openia ajatellen. Herkkupalana ja kimmokkeena liitoon voisi toimia puolivälierävoitto vaikkapa Djokovicistä, mutta se vaatii ehjää miestä henkisesti sekä fyysisesti.

Pakkaa voisi siis saada Cincinnatissa ihanasti sekaisin ja nyt jos koskaan voisi olla uudelle Masters-voittajalle paikka iskeä. Tilaustahan tässä on ollut jo melko pitkään.

Kävisikö jotenkin näin?

Puolivälierät:
Djokovic vs. Wawrinka
Dolgopolov vs. Berdych
Cilic vs. Murray
Raonic vs. Federer

Välierät:
Djokovic vs. Berdych
Murray vs. Federer

Finaali: 
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.