19/03/2014

Ennakko: Miami 2014

Welcome to Miami... Ennakkoa kehiin, vaikkei mikään, ei niin mikään, osukaan.

Tosiaan, Indian Wellsissä petti lähes kaikki, eikä oikein mennyt kuin toinen finalisteista. Ehkä siellä puolivälierissä oli joku muukin oikein, mutta heikko esitys, ei käy kieltäminen. Jos sama yllätysmeno jatkuu Miamin kentillä, niin odotusarvo ei ole kovinkaan suuri tälläkään kerralla.

Jotenkin tällä hetkellä on erityisen vaikeaa nähdä kuka tai ketkä pystyvät yllättämään isoimpia nimiä, sillä pakka tuntuu olevan mukavasti nyt sekaisin ja hyvä niin. Lisäksi iso liuta kärkinimiä on joko kokonaan pois, vammakierteessä tai tekemässä paluuta.

Palataan kuitenkin vielä sen verran Indian Wellsiin, että todetaan muutama asia. Ensinnäkin Novak Djokovic on edelleen kaukana parhaastaan, mutta valitettavasti se riittää näköjään jopa Masters-sarjan voittoihin. Hyvin varovaista, jäykkää ja tukkoilevaa on miehen peli yllättävän isolta osin. Siitä huolimatta voittoja tulee. Pelottavaa. Vähän motivaatiostaan riippuen, lienee suurin ennakkosuosikki Miamissa.

Roger Federer on kyllä nostanut tasoaan viime vuodesta. Ei kahta sanaa siitä. Tänä vuonna tuskin nähdäänkään samankaltaisia tappioita kärkinimien perässä tulevalle joukolle kuin viime vuonna. Syöttö on hurjassa iskussa ja pelissä on hienoa ja aktiivista otetta aivan riittämiin.

Mutta. Indian Wellsin finaalin jälkeen tuntuu, että hype, johon toki itsekin finaalin alla sorruin, osin toki Djokovicin vireenkin takia, on ylimitoitettua. Olisiko "uusi Federer" sittenkin vain "vanha Federer" valeasussa?

Kun Djokovic sai toisessa erässä syöttöihinsä sekä lyönteihinsä lisää pituutta ja painoa, niin ottelu alkoi kääntyä kutakuinkin samalla hetkellä ja Federer jäi ikään kuin passiiviseksi, vaikkei tasoaan juurikaan tiputtanutkaan. Tuo passiivisuus oli suurelta osin juuri Djokovicin hyvyyttä, sillä Federer ei päässyt esimerkiksi verkolle likimainkaan yhtä usein kuin ensimmäisessä erässä. Twitterin puolella moni tätä verkkopelin vähyyttä ihmetteli, mutta muutamaan otteeseen nähtiin karulla tavalla, miksi sinne ei kannattanut enää samalla tavalla rynniä kuin aiemmin. Djokovic oli löytänyt mojonsa ja ohitti tappavasti paikan saatuaan.

Federer tulee olemaan edelleen kärkinimien haastaja tällä tasolla. Kaaviohan myös aukesi Federerille aika kivasti Indian Wellsissä ja vasta finaali oli ensimmäinen testi, jossa hänen tasoaan mitattiin kunnolla. Näyttää siltä, että taso ei edelleenkään riitä, ainakaan Djokovicille, vaikka Federer hänet juuri Dubaissa voittikin. Djokovicilla on kuitenkin varaa parantaa, mutta Federerin ruuvista ei enää paljon löysää löydy.

Mahdollisuuksia toki tulee ja yksi niistä on tietysti juuri Miami. Kun Rafael Nadal, Juan Martin del Potro, Andy Murray, Stanislas Wawrinka ja David Ferrer vielä hakevat tai parantelevat paikkojaan, voi paikka aueta milloin tahansa. Miamin kaavio puolivälieriin saakka suotuisa, mutta semifinaalissa Djokovic voi olla jo liian paha.

Kaavion yläosassa Nadalin reitti saattaa näyttää taas kelvolliselta, mutta Indian Wellsin kaltainen yllätystappio voi väijyä jälleen nurkan takana, ellei pelitaso radikaalisti nouse. Semifinaalissa pientä Grand Slam-mestaruuskrapulaa Indian Wellsissä potenut Wawrinka voi olla jälleen liian paha. Ehkä jopa puolivälierän Milos Raonic.

Jotenkin näin näkisin tilanteen nyt.

Puolivälierät:
Nadal vs. Raonic
Wawrinka vs. Berdych
Federer vs. Dimitrov
Djokovic vs. Murray

Semifinaalit:
Nadal vs. Wawrinka
Djokovic vs. Federer

Finaali:
Djokovic vs. Wawrinka

Voittaja:
Djokovic

PS. Kisa tulee suurelta osin katsottua sivusilmällä työreissussa Amerikan mantereella akselilla New York-Washington, joten elämää suurempia jälkipelejä saati ennakoita ei välttämättä ole tarjolla. Jotain pyrin kuitenkin reissussa laittamaan. Ehkä matkablogia? Who knows.

16/03/2014

Ennakko: Roger Federer vs. Novak Djokovic, Indian Wells finaali 2014

Well, well, well... Nyt viedään blogistia ja ennakoitani kyllä urakalla. Täysin vihkoon lähes kaikki tällä viikolla. Lisäksi on syötävä sanat myös Roger Federerin mahdollisuuksista Masters-voittoihin. Federer nappaa nimittäin kohta alkavassa finaalissa uransa 22. Masters-sarjan turnausvoiton.

Syitä on kolme. Ylivertainen itseluottamus, käsittämätön syöttötaso sekä Novak Djokovicin heilahteleva pelitaso itseluottamusnotkahduksineen. 

Federerin semifinaalivoitto Alexandr Dolgopolovista ei käynyt ukrainalaisen kaameasta syöttö- ja kämmenpäivästä johtuen edes kunnon treenistä, mutta se kävi selväksi, että Federerin itseluottamus on tällä hetkellä timanttia syötön ja muun pelin ohella. Kun syöttö kulkee niin kuin eilen, on muu pelaaminen ihan "hitokseen" helpompaa. Federerin pelissä on juuri nyt hurja määrä aktiivista hyökkäämistä. Käytännössä hän pyrkii kuskin paikalle kaikkialta, eikä näissä kemuissa ole vielä tullut ketään sellaista vastaan, joka olisi pystynyt tähän vastaamaan. Toki miehelle on auennut kaavio varsin mukavasti, sillä hän vältti niin Nadalin kuin Wawrinkankin. 

Mutta, niin pisteiden sisällä, kuin itse pelissäkin, Federer on tällä hetkellä kuin armoton metsästäjä, joka vainuaa vastustajansa heikon hetken välittömästi. Pienikin epäröinti välilyönnin muodossa ja Federer on täysin irti. Hermoilua geimin sisällä ja Federer pistää välittömästi lisää painetta pönttöön, varsinkin vastustajan syöttövuoroissa.. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Pieniä, mutta niin isoja signaaleja.

Myös Djokovicin pelissä John Isneriä vastaan oli pieniä, mutta tässä tapauksessa hälyttäviä signaaleja. Miestä katsellessa mieleen tuli jotain ihan muuta kuin se monsteri Djokovic, jota nähtiin pari vuotta sitten ja uudestaan taas viime kauden lopulla. 

Djokovicilla ottelu oli toki suht hyvin lapasessa, mutta erien lopussa hänellä oli todellisia vaikeuksia syöttää niitä, toisessä erässä jopa ottelua, kotiin. Käsittämättömiä ja ennen näkemättömiä mentaalisia notkahduksia, jolloin Djokovicin koko paletti sortui hetkeksi kuin korttitalo. 

Kontrasti muuhun pelaamiseen oli raju. Toiminta noin muutoin kun oli hyvin fokusoitunutta. Hän keskittyi erityisen tarkasti omiin syöttöihinsä, sillä Isnerin syöttöhelvetissä nousu murron takaa saattaa olla joskus todella vaikeaa. Isnerin syötöissä hän kuitenkin roikkui, kyttäsi ja iski kun pystyi. Mutta nuo sulamiset... Ei tämän kaliiberin kaverilta odota näin "montaa" notkahdusta yhteen erään, eikä varsinkaan tilanteissa, joissa matsi on jo tarjottimella. 

Olisiko kyse jostain isommasta? Vaikea sanoa, mutta jos Djokovicin viime vuosina tapahtuneet mentaaliset notkahdukset ovat päätyneet häneen uniinsa ja saivat hänet hakemaan apua Beckeriltä, niin eilen nähdyistä hän nähnee painajaisia, vaikka voitto tulikin.

Finaali on tietysti uusi matsi, eikä nämä signaalit siinä välttämättä paljon paina. Jos ottelu menee kuitenkin tiukaksi, on Federer ehdottomasti suosikki mentaalisesti vahvempana. Alla on lisäksi hyvä voitto Djokovicistä parin viikon takaa Dubaista, josta hän ammentanee sitä lisää. 

Djokovic puolestaan tarvitsee revanssia varten hurjaa extralatausta jostain, eikä ensimmäisen erän siinä voittaminen olisi yhtään pahitteeksi. Pahin virhe juuri nyt olisi "antaa" Federerille keulaa, sillä sen avulla hän seilaa kotisatamaan ja nopeasti. 

Pelillisesti on mielenkiintoista nähdä, miten miesten rystypuolet kestävät, joita pidän jonkinlaisena kulminaationa finaalissa syöttämisen ohella. Kämmenet ovat tietysti se suurin syömäase molemmilla, mutta ottelun yksi erottava tekijä saattaa olla juuri rystypuoli. Rogerin rystyn viime vuosien tukkoilu tiedetään, mutta eilen nähtiin yllättävän paljon myös Djokoviciltä epätyypillisiä rystyvirheitä. Voiton kannalta myös Rogerin eilisen syöttötason pitäminen, toimivan rystyn ohella, on erittäin tärkeässä asemassa, varsinkin kun Djokovicin palautukset eivät ole huonoimmasta päästä.

Itse uskon Federerin lennon jatkuvan voittoa erin 2-0.

13/03/2014

Juoksukauden avaus

Pari päivää kauden ensimmäisestä lenkistä. Kaksi kuukautta h-hetkeen. Tuntemukset? Pahat.

Kun muutama päivä sitten sain itseni, ensimmäistä kertaa sitten viime kesän, ulos lenkkivarustuksessa, alkoi heti sataa. Olisi pitänyt perua koko homma vielä siinä vaiheessa, mutta päätin puskea tuuleen ja sateeseen, kun leikkiin oli kerrankin lähdetty.

Puskin tunnin ja puskin vartin. Arviolta 12-13 km. Ensimmäiseksi lenkiksi toki ihan ok. Ihan ok.

Mutta. Ei avausta ilman virheitä.

Virhe #1: Juoksutakki ja paita sen alla kastuivat sateessa nopeasti ja nännit... Ne jäi tietysti teippaamatta. Ei sitä treenihölkälle ole ennenkään teipattu. Tunnin kohdalla märän paidan hankaus alkoi kuitenkin käydä jo ikäväksi. Believe you me.

Virheen hinta: Suihku edelleen yhtä tuskaa. Lapsiperheestä löytyy onneksi aina Bebanthenia. Kolmas rasvauspäivä menossa.

Virhe #2: Jalkaan sattui ilmeisesti vanhimmat, huonoimmat ja virttyneimmät tennissukat, mitä kaapista löytyi. Kastuivat tossujen kanssa samaa tahtia ja tietysti myös jalkaterät jäi teippaamatta.

Virheen hinta: Yksi ilta puhkottuja rakkoja.

Virhe #3: Venyttely. Tai sen puute. Ei se vaan mene tajuntaan, että mies on vanha ja askel väsynyt. Armottomin kipu löytyy nimittäin reisistä ja oikean polven ulkosyrjältä. Lupaavaa.

Virheen hinta: Istahdukset tapahtuvat nyt suht vikkelään. Reisien varaan ei paljon varata.

Juoksukauden avaus on joka vuosi yhtä juhlaa.

12/03/2014

Jälkipelit: Jarkko Nieminen vs. Roberto Bautista Agut, Indian Wells 2014

Eilinen Jarkon ja Roberto Bautista Agutin ottelu päättyi harmillisesti Jarkon niukkaan tappioon kolmannen erän tie-breakissä. Viimeisen erän katkaisupelitappiot eivät ikinä ole mukavia, mutta Jarkon esityksessä oli niin paljon hyviä elementtejä, ettei ole syytä työntää päätä puskaan. Ei todellakaan.

Vaikka tämä onkin klisee, niin tästä on hyvä jatkaa kautta eteenpäin.

En nimittäin ihan heti muista milloin olisin nähnyt yhtä aggressiivisen Niemisen. Peli-ilmeeltään tämä oli nyt jotain ihan muuta kuin mihin on viime vuosina enimmäkseen totuttu. Peruslyönnit paukkuivat vihaisesti ja syöttämisessä oli vihdoin sitä kaivattua tekemisen meininkiä. Varsinkin ykkösruudun ulospäin suunnattu suora ykkönen toimi loisteliaasti ja yllätti Bautista Agutin monesti. Se pieni aseettomuus, joka ajoittain Jarkkoa(kin) vaivaa oli ikään kuin poissa.

Myös peruslyöntipeli oli terävää, eikä Jarkko sortunut juurikaan, hänelle aavistuksen tyypilliseen, räiskimiseen kovassa tempossa. Ehkä tässä tulituksessa unohtui hieman eri variaatiot lyöntitehoineen ja -kulmineen, joista olisi voinut olla apua, sillä Bautista Agut vastasi pommeihin kerrassaan mallikkaasti, mutta liikkeelle joutuessaan hän oli varsin mallikkaasti Jarkon talutusnuorassa.

Mutta pienestähän ottelu oli koko ajan kiinni eikä ollut paljonkaan mitä Jarkko olisi lopulta voinut tehdä toisin. Itselleni jäi mieleen kaksi tärkeää pistettä, joissa peli olisi voinut kääntyä Jarkolle, mutta Jarkko valitettavasti hävisi ne molemmat.

Ensimmäinen tuli ratkaisuerän alussa, kun Jarkolla oli murtopallo espanjalaisen ensimmäisessä syöttövuorossa. Jarkolla oli hyvää ja peliä vievää tekemistä murtopallossa aina siihen asti kunnes Bautista Agut sai ensimmäisen painavan lyönnin Jarkon rystynurkkaan,. Jarkko latasi ehkä hieman hätäisesti kaikki tai ei mitään -tyyliin ja pallo päätyi verkkoon. Ehkä siinä tuli tosiaan vähän hätäinen ratkaisu vauhtisokeuden kera, sillä kovia lyöntejä oli alla monta. Toki pienen pieni mahdollisuus läpilyöntiinkin oli olemassa, mutta rauhallisempi ratkaisu olisi kuitenkin pitänyt Jarkon vielä hyvin pelissä seuraavat lyönnit. Turhahan sitä on enää jossitella, sillä tätähän tennis juuri on. Nopeita käänteitä, valintoja sekä onnistumisia ja virheitä.

Niin tai näin, breikki ratkaisuerän alkuun, jossa Jarkko oli pirteämpi, olisi voinut kääntää pelin tai sitten olla kääntämättä.

Toinen harmittava virhe tuli tie-breakissä, jossa espanjalainen sai mini-breakin muistaakseni 4-4-tilanteessa. Jarkko pääsi lyömään rystyään syöttöruudusta ja kentän toinen puoli oli krossille täysin auki, mutta Jarkko päätti lyödä linjaan, jossa espanjalainen vieläpä oli. Jarkko kuitenkin epäonnistui lyönnissään ja löi pallon verkkoon. Toki hän sai heti seuraavassa pisteessä mini-breakin kuitattua ja pelin 5-5:een, mutta...

Äh, antaa olla. Pienestä se oli kiinni.

Kuten sanoin, pirteintä oli nähdä Jarkon aktiivinen ja aggressiivinen peli, jolla on todellisia mahdollisuuksia haastaa kenet tahansa. Mielessä kävi jälleen kerran, että voi kunpa mies olisi pelannut tällä rohkeudella ja pelikirjalla koko uransa.

Hyvä oli kuitenkin meiniki, joten Miamissa mennään pitkälle!

11/03/2014

Troubleshooting Nadal

Rafael Nadalin tappio viime yönä Alexandr Dolgopoloville oli suuri yllätys, mutta jo ensimmäisen erän aikana alkoi näyttää siltä, että uudempikin kristallipalloni saattaa olla täysi susi. Oli selviä merkkejä jälleen siitä, että Nadalin kovien kenttien perusongelmat ovat juuri nyt vahvasti läsnä ja tappio on varsin lähellä. Siksi uskalsinkin sijoittaa kymmenesosan pelikassastani Dolgopolovin voittoon ensimmäisen erän loppupuolella kertoimella 3,05.

Isossa kuvassa Nadalin tappio tiivistyi ottelun tasaisesta luonteesta ja muutamista lapsuksista huolimatta niihin tuttuihin kaavoihin, joita viime vuosina on nähty enenevissä määrin. Kovilla kentillä nämä ongelmat kasvavat eksponentiaalisesti.

Kämmen on tietenkin edelleen se Nadalin syömähammas ja ehdoton vahvuus, mutta kovilla kentillä sen hurja kierre ei riitä kattamaan sitä tehovajetta, mikä suorempaa pommia lyömällä saataisiin. Kun samaan aikaan liian spinnin kanssa on liikaa marginaalia, kuten viime yönä, on käsissä ongelma.

Flättiä pommia tulittavat sekä vahvat rystylyöjät pääsevät kurittamaan Nadalia ja ottamaan peliä haltuun viemällä ajan Nadalin kämmeneltä pois tai riepottelemalla tätä pitkin linjoja. Dolgopolov on parhaimmillaan molempia, vaikka profiloituukin monipuoliseksi ja peliään vaihtelevaksi taituriksi, jossain mielessä jopa taikuriksi. Nadalin täytyykin ottaa nyt nähtyä enemmän riskiä kämmenensä kanssa, eikä luottaa liikaa siihen, että metri, ehkä jopa kaksi, rajasta riittäisi tuomaan peliä tarpeeksi kotiin.

Isommat ongelmat liittyvät kuitenkin syöttöön ja rystylyöntiin. En pysty käsittämään sitä variaatiota mikä Nadalin syötössä ja rystyssä eri turnausten välillä esiintyy. Tästä syystä hänen pärjäämisensä ennustaminen on, ainakin minulle, hemmetin vaikeaa. Olkoon tämä myös osaltani vielä lisävalaistusta sille keskustelulle, jota ennakon yhteyteen on mukavasti kertynyt (kiitos siitä, btw!). Nadalin kohdalla lähes mikä tahansa on mahdollista, kuten nyt nähtiin. Viime vuonna 'puskista' tämän turnauksen voittoon, nyt Australian Openin finalistina toisessa ottelussa katsomoon.

Rystyn perusongelma on edelleen sen pituus. Nadalin rystypeli on vaan pitkässä juoksussa liian lyhyttä. Hurja spinni ei rystylläkään riitä kompensoimaan sitä brutaalia voimaa lämärimäisemmän lyönnin takana. Välillä Nadaliltakin tulee toki unelmavetoja rystykrossina nurkkaan, mutta peruspallo rystyltä pomppaa hädin tuskin syöttöruudun takarajalla. Kädet tekevät lyönnissä toki hurjasti töitä ja käsien nopeus on niin ikään kova, mutta tuntuu siltä, että lyönti jää liiaksi juuri käsien varaan, jolloin siitä tulee usein 'vain' tiukka riuhtaisu. Varsinkin lantiokierrosta voisi hakea lisävoimaa lyöntiin, jos jotain haluaisi vielä kokeilla. Rauhallisempaa lyönti-actionia ja kokonaisvaltaisempaa kropan käyttöä, kuten vaikkapa Novak Djokovicin tai Juan Martin del Potron rystyissä.

Edelleen, varsinkin ahdistettuna, Nadal lyö rystyään täysin avoimesta asennosta väkisin väännettynä yläkierteenä. En ymmärrä, miksi Nadal ei käytä näissä tilanteissa alakierrettä. Toisaalta, nyt nähdyn kaltaisilla slice-leijoilla ei kannata lähteä leijonan kitaan.

Muistan kun vielä pari vuotta sitten tuli verrattua Jarkon rystyslice-leijaa Nadalin terävään, purevaan ja matalaan versioon, mutta nyt jälkimmäinen tuntuu olevan muisto vain.

Syöttö on hyvä itseluottamusmittari kenelle tahansa tennistä pelaavalle. Nadalille se on sitä kärkinimistä eniten. Painottoman läpsyn päälle on vaikea rakentaa peliä. Pelaaja ajautuu puolustuskannalle heti syötön jälkeen, eikä se ole kivaa saati voittavaa peliä hyvällekään puolustajalle. Kun syöttö jää elottomana sivalluksena ruudun keskelle, sata metriä joka rajasta, on auttamatta ongelmissa, eikä siinä auta edes vasurin jenga.

Eilistä matsia ajatellessa, ei luonnollisestikaan pidä väheksyä Dolgopolovin ennakkoluulotonta peliä, jolla voitto tuli. Kyseessä on juuri se pelitapa, jolla pelaajat myös kärkinimien takana voivat hätyytellä Nadalia. Se vaatii kuitenkin paljon peliltä, lyönneiltä ja fysiikalta. Dolgopolovilla on selvästi erinomainen kestävyys, mutta myös tarpeeksi tulivoimaiset ja monipuoliset lyönnit, joilla pommittaa ja liikutella vastustajaa. Hänen pelipositionsa oli enimmäkseen lähellä takarajaa ja varsinkin rystypuoleltaan hän haki riskilläkin juuri niitä pommeja, joilla Nadalia horjutettiin kämmenpuolelta. Vahvasti vastaan tulemalla ja noususta lyöntejä ottamalla Nadal joutuu ajanpuutteessa sellaiseen mankeliin, ettei siitä ole oikein ulospääsyä, jos vastustajalla on flow päällä.

Nadal tuntuu olevan jonkinasteisissa vaikeuksissa juuri silloin, kun vastustajalla on loistava rysty tai vasurin kämmen hänen kämmentään vastassa. Yllätystappiot vuoden ajalta Dolgopolovia, Stanislas Wawrinkaa ja Horacio Zeballosta vastaan vaikkapa esimerkkeinä tästä. Eikä homma varsinaisesti helpotu, kun vastustajaksi tulee ennemmäin tai myöhemmin Novak Djokovic.

Mutta, kuten niin montaa kertaa aiemminkin, Nadal iskenee vielä. Joko täysin puskista tai sitten totutusti taas jo massalla. Pahoitteluni, etten osaa olla tämän tarkempi.

07/03/2014

Ennakko: Indian Wells 2014

Asetelmia kohti kesää haetaan, kun parhaat laitetaan taas samaan kaavioon. Tässä Indian Wellsin ennakko, olkaa hyvä!

Ennen kauden alkua maalailin, että vuodesta tulisi kahden hevosen kisa, mutta kuinka väärässä olinkaan! Stanislas Wawrinkan voitto Australiassa antoi kaikille hurjasti uskoa ja hyvä niin. Toivoa ja ennen kaikkea tuota uskoa on nyt muillakin kuin vain peruskvartetilla. Suurvoittoihin vaaditaan edelleen paljon, mutta nälkää on havaittavissa nyt monella rintamalla.

Australian Openin jälkeisissä turnauksissa, useiden kärkinimien "lomaillessa", pakkaa on tuuletettu muutenkin, sillä turnausvoittajien joukossa on Kei Nishikoria, Marin Ciliciä (2), Ernests Gulbisia, Fabio Fogninia ja Federico Delbonisia. Toki turnausvoittajista löytyy myös Rafael Nadalin ja David Ferrerin nimet, mutta hieman tuntuu siltä, että tutun kärkiporukan etumatka muuhun top kymppiin ja siitä eteenpäin on kaventumassa hyvää vauhtia. Varsinkin kun kärkinimet tuskailevat terveytensä ja/tai pelinsä kanssa.

Tulisiko sieltä siis sittenkin myös muita läpi tällä kaudella? Wawrinka tuli jo ja myös paljon parjaamani Tomas Berdych on pelannut vahvan alkuvuoden, vaikka sulamista on paikoin edelleen nähtykin. Hyvin on pelannut myös Grigor Dimitrov, joka on sittenkin hiipimässä lähemmäs kärkeä jo tämän kauden aikana. Vyölle on kertynyt jo pari hyvää päänahkaa sekä turnausvoittoa muutamien kuukausien aikana.

Kärkinimistä Andy Murray ei ole vieläkään vakuuttanut ja hänellä tuntuu olevan todellisia vaikeuksia löytää peliään loukkaantumisen jälkeen. Aikamoista peruspuurtamista on Andyn peli juuri nyt. Vähän vaikuttaisi siltä, että se viimeinen terävyys on vielä pahasti kateissa ja fysiikan ehdoilla mennään liiankin vahvasti. On myös hienoa nähdä, että fysiikka yksinään ei riitä. Ei mihinkään, eikä ketään vastaan. Indian Wellsissä semikin olisi tällä kaaviolla ja kunnolla hyvä suoritus.

Novak Djokovicinkaan otteet eivät ole Boris Beckerin alaisuudessa vakuuttaneet. Ennen kauden alkua, ja Becker -kuvioita, veikkasin, että Djoko häviää seuraavan kerran vasta maalis-huhtikuussa. Tämän vuoden kahdesta pelatusta turnauksesta miehellä ei ole kuitenkaan edes finaalipaikkaa. Kahden turnauksen otos on toki pieni, mutta jostain tämä kertoo. 

Itse veikkaan, että Becker saa lähteä ennen kesää. Vaikkakin voisin kuvitella, että juuri beckermäisen pelaajan hyökkäävä ja verkolle pyrkivä pelifilosofia sopisi ihanteellisesti täydentämään Djokovicin, parhaimmillaan murhaavaa, takakenttäpeliä. Beckerin valmennustaitoihin en ota tässä nyt kantaa, mutta serbi jää monesti hillumaan takarajalle aivan turhaan, kun verkolla olisi paikkaa pistää peliä poikki. Malliakaan ei tarvitsisi hakea kovin kaukaa. Esimerkiksi kävisi vaikkapa Nadalin volley-taitojen kehittyminen 5-6 vuoden takaa. Niin tai näin, työsarkaa toki riittää, sillä serbillä on ehdottomasti kärkinimien luonnottomin, kulmikkain ja epävarmin lentopeli smashiä myöten. Niin tai näin, kaavio on Djokolle helpohko, joten finaalipaikka on lähellä.

Rafael Nadal kävi toissa viikolla hakemassa omansa Rion massoilta, mutta eipä tullut sekään helpolla. Satuin olemaan vielä hereillä, kun Pablo Andujar kiusasi Nadalia Rion iltasemissä. Todennäköisesti vain se, että vastassa oli juuri Nadal vei Pablolta maukkaan voiton. Erittäin aggressiivisesti pelaavalla ja hyökkäävällä altavastaajalla oli elämänsä paikka viedä voitto, mutta jääräpäisesti Nadal vain puski voittoon ja käytti ehkäpä ainoan paikkansa. Jälleen kerran. Tennis on joskus käsittämättömän raaka laji. Teki oikeastaan vähän pahaa Andujarin puolesta. Viime vuonna Nadal kuitenkin yllätti kaikki ja voitti Indian Wellsin, joten sanoisin, että tänäkin vuonna kaikki on mahdollista. Turnausvoitosta ensimmäisen kierroksen tappioon.

Huolestuttavimmalta näyttää Juan Martin del Potron tilanne. Vuosia sitten korjattu lyöntikäden ranne kestää, mutta nyt vaivaakin toinen ranne ja vieläpä ilmeisen pahasti. Oireet ja kipupisteet ovat kuuleman mukaan täsmälleen samat kuin lyöntikäden ranteessa aikoinaan, joten edessä saattaa olla jopa breikki, jos ranne vaatii saman operaation. Indian Wellsissä mies kuitenkin pelaa, mutta täydessä iskussa hän ei siis ole ja auttamatta ulkona voittotaistelusta.

Tiedän itsekin varsin hyvin kuinka turhauttavaa on pelata, jos ei kivun takia pysty pelaamaan omaa peliään. Silloin ei satu ainoastaan vammakohtaan, vaan myös syvälle sydämeen ja joskus jopa kupoliin. Juuri sitä valitteli myös Argentiinan jätti. Toivotaan kuitenkin, että ranne tervehtyy, sillä del Potron puuttuminen tästä nipusta ja näinä aikoina olisi aikamoinen sääli kun vihdoinkin on saatu isompi nippu potentiaalisia suurvoittajia kasaan. Indian Wellsissä del Potron lento loppunee ensimmäiseen tai viimeistään toiseen matsiin (Vasek Pospisil). Argentiinalainen kaatuu rystyllään, jos hän pystyy lyömään kunnolla vain slicea.

Lopuksi on pakko nostaa hattua Roger Federerille, jonka voitto Dubaissa Djokovicistä oli vertaansa vailla. En edelleenkään usko enää miehen suurvoittoihin, edes Masters-tasolla enkä näin ollen Indian Wellsissäkään, mutta hienoa oli nähdä pitkästä aikaa Rogerin pelaavan pidempiä aikoja hurjalla tasolla. Lisäksi se, että voitto tuli erätappion takaa Djokovic-kaliiberin pelaajaa vastaan nostaa suorituksen arvoa entisestään. Jalat ja rysty eivät pettäneet ja peli oli tutun isoa, joten parhaimmilla alustoillaan Roger on edelleen vaarallinen kenelle tahansa. Indian Wellsiä ajatellen Dubain voitto ei olisi voinut tulla parempaan ajankohtaan. Itseluottamus on varmasti tapissa, kuten myös miehen peli, mutta kaavio on tällä kertaa liian haastava, sillä polku kulkee mahdollisesti reittiä Nishikori-Wawrinka-Nadal-Djokovic.

Tuo Wawrinka vs. Federer tuntuu ennakkoon itse asiassa kisan herkullisimmalta ottelulta. On kerrassaan mielenkiintoista nähdä miten Wawrinka palaa kentille ja miten hän käsittelee henkisesti Federerin kohtaamisen. Valoihin päätynyt poika varjoisilta kujilta "haastaisi " Federerin nyt ensimmäistä kertaa Sveitsin ykkösenä. 

Vilkaisu Indian Wellsin kaavioon ja kristallipallooni kertoo siis seuraavaa:

Puolivälierät:
Nadal vs. Murray
Wawrinka vs. Federer
Berdych vs. Isner
Djokovic vs. Tsonga

Välierät:
Nadal vs. Wawrinka
Djokovic vs. Berdych

Finaali:
Nadal vs. Djokovic

Voittaja:
Nadal

03/03/2014

Back in business...

Pienen tauon ja Australian Open -krapulan jälkeen olen laskeutunut jälleen koneeni ääreen. Tulossa tällä viikolla mm. Indian Wells ennakko, bag check... Ehkä myös jonkinlaista vuodatusta. Tai sitten ei.

Pysy kuulolla! Täältä tullaan!