perjantai 20. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #20: Roger Federerin Grand Slamit

Luukku 20! Rogerin Slamit!

Käytännössä tarina voisi olla täysin sama kuin viime vuonna, mutta tällä kertaa tulee muistaa, että Wimbledonissa Roger kävi pisteen päässä uran 21. Grand Slam-mestaruudesta. Siksi tuntuisi kurjalta kirjoittaa Federer täysin ulos näistä ympyröistä.

Esteitä matkalla lisämestaruuksiin alkaa kuitenkin olla vuosi vuodelta enemmän ja voittosaumat ovat käymässä vähiin samaa tahtia.

Nuoria haastajia Federer on pystynyt pitämään kurissa hyvinkin ansiokkaasti, mutta iän karttuessa fysiikka tulee antamaan askel askeleelta enemmän periksi. Tätä tasoitusta ei Federerkään voi enempää oikein antaa. Kun myös Novak Djokovic ja Rafael Nadal vaikuttavat pystymään pitämään vielä tasonsa, niin ei heidänkään tarjoama uhka ole ainakaan heikentymässä lähivuosina.

Suurin uhka on kuitenkin luonnollisesti fysiikka. Federer ei ole koskaan pelannut varsinaisesti sen kautta, mutta on tunnustettava tosiasiat. Kauden aikana nähtiin kuinka Federer ei aina päässyt pelinsä päälle, vaan joutui lyömään liian paljon epästabiileista lyöntiasennoista, joissa jalkatyö ei ollut enää lähelläkään tarvittavaa tasoa. Silloin pelaaminen jää liiaksi loistavan käden taikatemppujen varaan. Isoimmin tämä hidastuminen näkyi kovatempoisella hallikaudella, jossa Federer on ollut tunnetusti parhaimmillaan. Nykyisin liikkeeseen joutuessaan, hän menettää rajusti aggressiivisuuttaan. On todennäköistä, että hidastuminen kiihtyy tulevalla kaudella. 

Toinen Grand Slameihin vaikuttava fyysinen rajoite tulee pitkästä turnauksesta ja pitkistä otteluista. Federerin taso heittelee pahimmillaan nyt jo melkoisella haitarilla Grand Slamien aikana. Hyvän ja huonon päivän ero alkaa olla liian suuri. On vähän päivästä (ja kuormasta) kiinni, millaisella jalalla maesro peliin ilmestyy.

Kolmas iso kaski on puhtaasti mentaalinen. Valitettavasti Wimbledonin finaalitappion jälkeen tuli monelle mieleen, ovatko voittamisen paine tai jopa pelko käymässä ylivoimaiseksi, kun tiedetään, ettei mahdollisuuksia enää montaa tule. Myös Djokovicin Federerille tarjoilema henkinen kuorma tulee muistaa. Mitä ihmettä kahden perättäisen ottelupallon tilanteessa oikein tapahtui?

Niin tai näin, pysyn kannassani, että Rogerin Slamit on nyt nähty. Vai olisiko Wimbledonissa sittenkin vielä sauma?

2 kommenttia:

  1. Allekirjoitan fysiikan ja liikkeen hiipumisen, tottakai, sitä ei voi kiistää. Samaa mieltä hallikaudesta: välillä liike oli järkyttävän tahmean ja hitaan näköistä. Silmä "ennakoi" että tuolla pitäisi normipäivänä olla jo, mutta kaveria ei näy ja/tai on 1 - 1,5 askeleen päässä ja joutuu kurottelemaan.

    Yksi tärkeä näkökulma mielestäni kuitenkin blogista unohtuu. Ei Rogerin fysiikka voi edelleenkään mikään kovin huono olla, kun otti kaudessa 53 voittoa (4. eniten, 2. paras win/loss-ratio). Edelleen vanha ukko laittelee nuorempia kylmästi nippuun ja liike näyttää ajoittain paremmalta ja eritoten räjähtävämmältä, mihin Rogerin peli tänä päivänä perustuukin. Juoksukisat häviää järjestään, mutta kun puhutaan eteenpäin tulemisesta, näköärsykkeeseen reagoinnista ja parista-kolmesta ekasta askeleesta, on hän näissä edelleen 38-vuotiaana maailman ehdotonta huippua.

    VastaaPoista
  2. Joo, ei missään nimessä ole huono fysiikka tämän ikäiselle pelaajalle ja kuuluuhan hän edelleen maailman ehdottomaan eliittiin. Vertailukohtana on nyt kuitenkin juuri terävin kärki, joten siinä suhteessa Federer alkaa antamaan fysiikan osalta tasoitusta.

    Taitavuudessa ja aggressiivisuudessa Federer on edelleen jopa omaa luokkaansa.

    VastaaPoista