sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Elämän paras sijoitus

LinkedIn- ja /tai Facebook-syötteeseeni nousi esiin jokin aika sitten postaus, jossa kysyttiin elämän parasta sijoitusta. Kysymys oli hyvä ja näinä aikoina varsin ajankohtainen. Omalla kohdalla se laittoikin pohtimaan, mikä se oikeasti voisi olla.

Helppo vastaus olisi tietenkin, että koulutus, satunnainen osakekauppa tai vaikkapa ensimmäinen "oma" asunto, mutta jos mittarina olisi tuottoprosentti sijoitettuun pääomaan nähden, niin kisa olisi äkkiä ohi. Vastaukseni olisi ehdottomasti tennismailan jännityskone! Todellakin!

Olin noin 13-14 vuotias, kun jänteet alkoivat paukkua poikki toden teolla. Käytännössä jänteet katkeilivat varsinkin kesällä vajaan kymmenen tunnin välein. Kun kotipaikkakunnallani Kankaanpäässä mailan jännittämisen hinta oli 1990-luvun alussa noin 100-120 markkaa, niin yhtäkkiä harrastukselle alkoi kertyä kustannuksia totuttua enemmän. 

Idea oman jännityskoneen hankkimisesta nousikin varsin nopeasti relevantiksi vaihtoehdoksi, kiitos myös silloisen valmentajani. Lopulta hankin koneen nimenomaan hänen kauttaan ja sain häneltä kaupan päälle myös nipun jänteitä sekä asiantuntevan koulutuksen tennismailan jännittämisen saloihin, sillä youtubeja ei pahemmin vielä 90-luvun alussa ollut. Tästä arvokkaasta opastuksesta olen edelleenkin hänelle kiitollinen. Kiitos Jari! 

Kone oli punnusmallinen eli niin sanottu 'punttikone', jossa jännityksen kireyttä säädetään punnuksella. Merkiltään se oli Pro's Pro ja siinä oli 6-pistekiinnitys. Jänteen liukulukitus oli ja on edelleen hyvin kätevä sekä aikaasäästävä ominaisuus tämänkaltaisissa koneissa. Suosittelen lämpimästi, sillä näppärä lukitus nopeuttaa itse jännitysprosessia huomattavasti.

Luottokone. 

Kone maksoi aikanaan 1850 markkaa eli noin 300 euroa, jos jonnet ei muista tai tiedä. Kyseisen kesän kesäduunirahoista kone haukkasi luonnollisesti ison osan ja kyllähän se silloin kieltämättä kirpaisi.

Pitkässä juoksussa kone oli kuitenkin loistava hankinta. Ensinnäkin koneen arvo saati kunto ei ole kolmessakymmenessä vuodessa mennyt miksikään, jolloin se on pitänyt hyvin myös jälleenmyyntiarvonsa. Olennaisempaa on kuitenkin se, että sijoitettuun pääomaan suhteutettuna kone maksoi itsensä vähintään useita kymmeniä kertoja takaisin.

Sillä, kun kylän tennisväki kuuli hankinnastani ja markkinahintojen hienoisesta polkemisesta eli noin 50-70 markan jännityshinnasta per maila, niin asiakkaita riitti melkoisen mukavasti heti jännitysuran alkumetreiltä lähtien. Markkinaan oli luonnollisesti päästävä vaikka sitten tosiaan alemmilla hinnoilla, varsinkin kun aiempia näyttöjä ei juuri ollut.

Se kannatti. Suusta suuhun markkinointi toimi pienellä paikkakunnalla kulovalkean tavoin, niin puuhaa ei ujohkon yläastejonnen tarvinnut juurikaan lopulta edes markkinoida. Moni halusi samalla tukea nuoren paikallisen kilpapelaajan harrastamista, mistä syvä kumarrus ja kiitos kaikille vielä näin jälkikäteen. Itse koneen sainkin maksuun käytännöllisesti katsoen parissa vuodessa pelkillä asiakasjännityksillä. Niin ja tulipa tosiaan omien mailojen jännityksissäkin säästettyä luonnollisesti se pitkä penni.

Kirjasin käytännössä jokaisen jännitystyön ja asiakkaan maila- ja jännespeksit pieneen siniseen vihkooni, joka lienee minulla vieläkin jossain. Siitä lähti kenties myös kiinnostukseni erityisesti asiakasdataan ja sen analytiikkaan, joka on puolestaan tuonut leivän pöytään viimeiset 20 vuotta. Samalla kylvettiin myös nykyisen, toki sivutoimisen, yrittäjyyden siemen.

Puuhastelussani ymmärsin hyvin nopeasti myös asiakaspalvelun tärkeyden. Oli ja on tietysti edelleenkin, makeaa palvella asiakkaita tuntemalla asiakkuutesi läpikotaisin. "Laitetaanko sama jänne samoilla kiloilla kuin viimeksikin vai haluatko kenties kokeilla jotain uutta jännettä?" Huomasinkin jo tuolloin kuinka tärkeitä kanta-asiakkuudet ja heidän yksilöllinen, personoitu, palvelemisensa oli. 

Mutta palataan itse koneeseen, jonka kanssa kuljimme Kankaanpäästä pitkän matkan. Kone seikkaili mukanani muun muassa opiskeluvuodet Jyväskylässä, vaikka noihin aikoihin opiskelijabudjetti ei pelaamista juuri sallinutkaan kesiä lukuunottamatta. Kone näki myös työelämäni ensiaskeleet ja ne hikiset yksiöt muutamine nurkkineen Helsingissä. Aina sille on tila kuitenkin löytynyt. Eipä jännistyskone nimittäin mikään sisustuksellinen elementti ole, joten parisuhde- ja perhepoliittisissa kulminaatiohetkissä koneen olemassaoloa on toki täytynyt satunnaisesti perustella. Koneen elämäntarinan jälkeen on kuitenkin myös ymmärrystä aina löytynyt. Kiitos siitä vaimolle. 

Minne tahansa olen koneen kanssa kulkenutkin, niin ihmetystä se on aina aiheuttanut - "mikä hitto toi on?" oli usein ensimmäinen kysymys, kun joku koneen bongasi. Valistuneet ja valistumattomat arvaukset vaihtelivat perhon valmistuskoneen ja seksilelun välisessä maastossa. Toki oikeitakin vastauksia tuli, jonka jälkeen moni olisi halunnut nähdä miten laite toimii. 

Kone oli käytössäni aina viime kesään saakka, kunnes päätin myydä koneen hyvään ja tuttuun kotiin hankkiakseni itse vihdoin ja viimein uuden sekä tehokkaan, mutta myös hieman persoonattoman sähkökoneen. Luopumisen tuskaa helpotti tosiaan se, että vanha koneeni pysyi ns. "suvussa" ja on todennäköisesti hyvissä käsissä vielä vuosia tästä eteenpäinkin. 

Omistankin tämän kirjoituksen kaikille teille tennismailansa jännittäville nuorille ja vanhemmille stringereille. Long live stringing! Mikään automaatti ei jännittäjää korvaa, sillä tämä jos mikä on käsityötä parhaimmillaan! Tieteen ja taiteen muoto suorastaan. On myös tärkeä muistaa, että ilman meitä, tenniksen pelaaminen nykymuodossaan olisi mahdotonta!

4 kommenttia:

  1. Kappas! Samanlainen stoori itselläni. 13-14-vuotiaana punttikoneen hankinta ja jo kohta vedeltiin mailoihin piuhat kaikille kyläläisille - ja tulipa joskus Porin mestarilta T. Halimalta vissiin 10 mailaa kerralla, kun kansallisissa kisoissa Seinäjoella oli vähän mailoista mennyt jännettä poikki. Erinomainen sijoitus, ja tuolla se kone edelleen on varastossa. Muovi- ja kumiosat kuoleutuneet, mut muuten Pioneer II -merkkinen kone täydessä fitissä. Aikoinaan ostettiin se Antelopia ja kaikenlaista muuta maahantuoneesta Borsalino Oy:sta, josta sittemmin tilattiin mm. Nassaun palloja, jänteitä, grippejä ja muuta tennistuotetta T:mi Kurikan Tennispalvelulle jälleenmyytäväksi. Opin samalla kirjanpitoa ja vastuullista yrittäjyyttä. Opituilla taidoilla vetelin sitten useana kesänä Vierumäen ITF-Futuressa jännityshommia ammattilaisillekin. Lopulta myöhempien aikojen tenniskoulukin pyöri periaatteessa samoilla kuvioilla, mutta mailajännityksiin en ole koskenut enää vuosiin.

    VastaaPoista
  2. Jälleen hauska yhtymäkohta tennispoluillamme Ville! Respect ja tsemit Pohjanmaalle! Infoa kun olet etelässä, niin käydään sparraamassa pelit ja ajatukset kuosiin!

    VastaaPoista
  3. Näin tehdää, maestro Vasuri :) Se on tuo korona sotkenut kevään tennistreenikuviot aika tylsästi, mutta kesäkuusta alkaen pitäisi taas päästä kisahommiinkin kiinni. Katsotaan, jos vaik satuttais joihinkin kisoihinkin samaan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes! Kiva kyllä, että äijä on back! Mielelläni näkisin sut vierelläni nelurissa jossain kohtaa ennemminkin kuin vastapuolella! :-) Hyvää pelikesää Ville!

      Poista