Tyyppien iloinen moikkailu ja kesän kohokohtien kertaus maailman kirkkaimmin silmin tunnin alkuun oli mitä loistavin avaus uudelle kaudelle. Kun siihen lisätään treenien suorastaan järjetön into ja kaikkensa antaminen, on vaikea olla itsekään, tässä ja nyt, fiilistelemättä. Oikeasti. Eihän tuollaista draivia näe missään! Tämän takia tätä hommaa tekee niiiin mielellään!
Poikasten lyönnit, koordinaatio ja peli kohenee koko ajan ja on aivan huikeaa huomata, että jätkät vetävät yli sadan lyönnin palloja keskenään, kun vuosi sitten saatiin hädin tuskin kymmentä kasaan.
Kun viikon sisään on tullut itse otettua (sarja)peleissä kesän surkeimmalla pelillä kolme kertaa kuonoon, niin entistä vahvemmin vaikuttaa siltä, että suurimmat kiksit tulevina vuosina tulevat juurikin näiltä valmennustunneilta. Ehdottomasti ehkä.
