Näin ollen John Isnerin ja Nicholas Mahut’n ottelu, jossa ratkaisuerä päättyi 70-68 Isnerille tulee jäämään ikuisiksi ajoiksi historiaan pisimpänä otteluna ja eränä.
Tämä on mielestäni ehdottomasti tervetullut muutos. Liian monta kertaa on nähty tilanne, jossa ylipitkän ottelun pelanneet pelurit ovat täysin loppu päivä- ellei jopa viikkokausia ja jatkoon päässyt pelaaja täysi suupala seuraavassa ottelussaan.
Viimeksi tästä nähtiin esimerkki Wimbledonissa kun tämän vuoden finalisti Kevin Anderson hakkasi palloa semifinaalissaan juuri Isneriä vastaan 6,5 tuntia ratkaisuerän päättyessä 26-24. Kun alla oli vielä suht inhimillinen, reilu nelituntinen ottelu Roger Federeriä vastaan, jossa ratkaisuerä meni puolestaan uudenkin raamin mukaisesti 13-11, niin kuormaa oli finaalissa yksinkertaisesti liikaa. On aivan eri asia pelata tavallaan kuusi erää kuin että niitä kertyy samalla laskutavalla kahdeksan.
Voidaan toki miettiä miksi ei otettu suoraan samaa käytäntöä kuin vaikkapa US Openissa, jossa tie-break tulee ratkaisuerässäkin tilanteessa 6-6. Ei sekään olisi huono vaihtoehto ollut, mutta tämä tietynlainen pidennys normiratkaisuun on ainakin kokeilemisen arvoinen. Traditionaalisessa Wimbledonissa se on jo iso ja hyvä askel. Kehitys menee nyt oikeaan suuntaan ja odotamme milloin Australiasta ja Ranskasta kuuluu samankaltaisia uutisia. Ihannetilanne olisi, että päätös olisi linjassa Wimbledonin kanssa. Miksei toisaalta vaikka US Openin.
