Joulukalenteri #11: 11h ja 5 min historiaa(n)

Luukussa 11 on historiaan jäävä tunti- ja minuuttimäärä eli 11 tuntia ja 5 minuuttia. Moni varmasti tietääkin jo mistä on kyse.

John Isnerin ja Nicholas Mahut'n välinen Grand Slam-ottelu Wimbledonissa 2010 ensimmäisellä kierroksella tullee jäämään ikuisiksi ajoiksi tenniksen historiaan pisimpänä otteluna. Ja numerothan olivat niinkin eksoottiset kuin 6-4, 3-6, 6-7, 7-6, 70-68 Isnerille.

Grand Slamit Roland Garrosia lukuun ottamatta ovat kuitenkin syksyn aikana ilmoittaneet kukin vuorollaan keinoista, joilla ottelut lyhenevät tulevalla kaudella viidensissä erissä. Ehdottomasti hyvää kehitystä, mutta ihmetystä herättää se, että ratkaisevan viidennen erän säännöt eivät ole keskenään samoja:

• Australiassa tullaan pelaamaan viidennen erän 6-6-tilanteessa niin sanottu "super tiebreak" eli kymmenen pisteen tiebreak
• Ranskassa Roland Garrosilla pelataan viides tämänhetkisen tiedon mukaan edelleen pitkänä
• Wimbledonissa puolestaan pelataan normaali tiebreak seitsemään tilanteen ollessa viidennessä erässä 12-12
• US Openissa ei tapahdu muutosta eli viides erä pelataan normaalin erän tavoin eli 6-6-tilanteessa tiebreak seitsemään.

Mene ja tiedä, mikä näistä nyt sitten on paras. Itse pidän eniten ehkä Australian tai ehkä peräti US Openin ratkaisuerästä. Tai ehkä Wimbledonin... Äh. Pääasia, että lyhenevät.

Mitä mieltä itse olette? A (Australian Open), B (Roland Garros), C (Wimbledon) vai D (US Open)? Vai kenties E (jotain muuta, mitä?)?

Ylipitkien otteluiden loppu (osa yksi)

Wimbledon ilmoitti tänään, että ylipitkät viiden erän ottelut jäävät ensi kaudesta alkaen Lontoon nurmilla historiaan. Wimbledonissa tullaan pelamaan viidennessä erässä tie-break, jos tilanne on 12-12. 

Näin ollen John Isnerin ja Nicholas Mahut’n ottelu, jossa ratkaisuerä päättyi 70-68 Isnerille tulee jäämään ikuisiksi ajoiksi historiaan pisimpänä otteluna ja eränä.

Tämä on mielestäni ehdottomasti tervetullut muutos. Liian monta kertaa on nähty tilanne, jossa ylipitkän ottelun pelanneet pelurit ovat täysin loppu päivä- ellei jopa viikkokausia ja jatkoon päässyt pelaaja täysi suupala seuraavassa ottelussaan.

Viimeksi tästä nähtiin esimerkki Wimbledonissa kun tämän vuoden finalisti Kevin Anderson hakkasi palloa semifinaalissaan juuri Isneriä vastaan 6,5 tuntia ratkaisuerän päättyessä 26-24. Kun alla oli vielä suht inhimillinen, reilu nelituntinen ottelu Roger Federeriä vastaan, jossa ratkaisuerä meni puolestaan uudenkin raamin mukaisesti 13-11, niin kuormaa oli finaalissa yksinkertaisesti liikaa. On aivan eri asia pelata tavallaan kuusi erää kuin että niitä kertyy samalla laskutavalla kahdeksan. 

Voidaan toki miettiä miksi ei otettu suoraan samaa käytäntöä kuin vaikkapa US Openissa, jossa tie-break tulee ratkaisuerässäkin tilanteessa 6-6. Ei sekään olisi huono vaihtoehto ollut, mutta tämä tietynlainen pidennys normiratkaisuun on ainakin kokeilemisen arvoinen. Traditionaalisessa Wimbledonissa se on jo iso ja hyvä askel. Kehitys menee nyt oikeaan suuntaan ja odotamme milloin Australiasta ja Ranskasta kuuluu samankaltaisia uutisia. Ihannetilanne olisi, että päätös olisi linjassa Wimbledonin kanssa. Miksei toisaalta vaikka US Openin.