31/03/2020

Seurapaitapäivä

Juuri nyt, kun Miamin reissusta ei olekaan kirjoitettavaa tai raportoitavaa, niin tämän päivän teema, eli somessakin hienosti näkynyt #seurapaitapäivä, kirvoitti muistelemaan omia seuroja ja seuratoimintaa sekä oppeja elämän varrelta.

Seuratoiminta on nimittäin ollut itsellenikin upea ja paljon eväitä matkaan antanut lisä koulujen ja kotikasvatuksen lisäksi. Hyviä oppeja, ikimuistoisia hetkiä ja hienoja ystäviä on riittänyt kaikissa elämän vaiheissa ja seuroissa. Näin vanhemmiten seuroissa toimiminen on muuttanut kuitenkin hieman muotoaan, sillä omat treenaamiset ja kisaamiset ovat hiljalleen jäämässä kakkosrooliin ja vastuullisemmat tehtävät lasten harrastusten parissa ottavat otetta.

Omien lasten harrastuksissa mukana oleminen ja toimiminen on kieltämättä etuoikeus, johon on vaikea vastata kieltävästi oli se sitten joukkueen valmentamista, johtamista tai jotain muuta vastuunottoa. Vaikka harrastavien ja kilpailevien lasten vanhempien ensisijainen tehtävä on kannustaa, kuskata ja kustantaa, niin väitän, että aika moni seuratoiminta pysähtyisi koronavaikutusten tavoin ilman vanhempien panosta.

Oma vinkkini kaikille vanhemmille onkin, että tukekaa lasten ohella myös lasten seuratoimintaa. Vapaaehtoisvoimin tehtävää isompaa ja pienempää tekemistä riittää varmasti kaikille. Luodaan omillekin lapsille niitä ikimuistoisia hetkiä ja onnistumisen paikkoja!

Mutta sitten niihin seuroihin, joille omalla kohdalla kunnia kuuluu. Kaikki alla olevat seurat ovat omalla tavallaan olleet osaltaan vaikuttamassa siihen, miten oppia ja ennen kaikkea kokemuksia on tarttunut. Näille seuroille on helppo olla kiitollinen ja onnellinen siitä, että ne ovat matkan varrelle osuneet.

Kankaanpään Jääkarhut (jääkiekko)
Pikainen lätkäkokeilu F-junioreissa 1980-luvulla ei poikinut innostusta lajiin, eikä siinä vaiheessa vielä oikein urheiluunkaan. Ei oikeastaan muuta muistikuvaa kuin kovaääninen valmentaja, jonka negan kautta valmentaminen tappoi viimeisenkin innon. Harmi, että omalle kohdalle sattui näin, sillä seurassa hienoa tekemistä. Rakensivat jopa oman jäähallin talkoovoimin joitakin vuosia sitten! Iso oppi reppuun kuitenkin siitä, miten valmennusta ei kannata varsinkaan ensimmäisen harrastuksen parissa aloittavien kanssa startata.

Kankaanpään Nastaset (tennis)
Seura, josta kaikki oikeastaan omalta osalta lähti. Rakkaus lajiin syntyi heti 9-vuotiaana Myllymäen asvalttikentillä järjestetyllä alkeiskurssilla, kiitos hienon lajin ja innostavien valmentajien. Hienoja muistoja kisareissuilta ja kesäleireiltä. Bonuksena loistavat pelikaverit sekä valmentajat, joiden johdosta ajatus valmentamisesta lähti itämään ja osittain toteutumaankin jo silloin 1990-luvulla. Hyvää oppia erityisesti siitä, että valmentajien merkitys pelaajan lajirakkauteen ja motivaatioon on lopulta hurjan iso. Oma tinkimätön ja innostava asenne tarttuu joskus pelaajaankin. Kiitos Paavo, Matti, Markku, Kari ja Jari!

Kankaanpään Urheilusukeltajat (sukellus ja uppopallo)
Jossain mielessä SE kotiseura, jossa oli (ja on varmaan vieläkin) nimenomaan suuri ja rento seurafiilis. Jokaperjantaiset ja -sunnuntaiset allastreenit saunomisineen, talkoot eväineen, sukellusreissut kokemuksineen ja tyypit persoonineen tuovat lämpimiä muistoja edelleen. Seura, jossa pelattiin myös sähly- ja pesäpuulaakeja pitkin vuotta ja jossa oli ennen kaikkea turvallista ja kotoisaa olla. Kiitos siitä koko porukalle!

Kankaanpään Pallo (jalkapallo)
Sekalaisissa pihapeliporukoissa oli tullut palloa potkittua aina, mutta jalkapallon treenaaminen ja pelaaminen virallisessa seurassa ei oikein ollut oma juttu. Pelaajalähtöinen valmennus oli vielä silloin lapsenkengissä ja lopulta kentälläkään ei oikein koskaan ollut kotoisa olo, kun ei tiennyt yhtään mitä keskikentän roolissani olisi pitänyt tehdä. Tärkeä oppi sekin. Peliä täytyy osata opettaa.

Kankaanpään Maila (pesäpallo)
Kolmas joukkuelaji omalle kohdalle osui KaMa:n riveissä, kuten Kankaanpäässä helposti käy. Vuosi, puolitoista tuli pelattua aktiivisesti, mutta lopulta hieno laji jäi B-poikaiässä tenniksen jalkoihin. Yksi hienoimpia muistoja on luonnollisesti se joukkuefiilis, mutta erityisesti mieleen on näin jälkikäteen jäänyt hyvän kaverini isän merkitys valmentajana. Erkin rennosta ja humoristisesta, mutta tarvittaessa tiukastakin valmennustyylistä on tullut itse ammennettua omaan valmentamiseen yllättävän paljon. Vaikkei se silloin siltä aina näyttänyt, niin tiedettiin ainakin melko usein mitä pitää tehdä. Henkilökohtaista opastusta antoi koko valmennusporras sekä pelikaverit, mikä on joukkuehengen ja kehittymisen kannalta hyvin tärkeää.

Kankaanpään Ampumaurheilijat (ilmapistooliammunta)
Tähän kokeiluun innoitti puolestaan hyvän kaverin isä. Jäi vähän kokeiluksi, mutta loistava valmennus myös vanhemmilta harrastajaäijiltä toi hyvin lyhyessä ajassa ihan hyviä tuloksia. Osui saumaan, jossa harrastuksia oli jo valmiiksi hyvin paljon, joten laji jäi melko nopeasti. Ei tarvitse aina olla kuitenkaan valmentaja, että osaa neuvoa ja opastaa. Oma kokemus auttaa joissain tilanteissa hyvin paljon aloittelijaa.

Team Tähkä (salibandy)
No niin, opiskeluaikojen sählyjengi! Huh huh! Sanotaanko kauniisti näin, että näitä tarinoita riittää, mutta ihan kaikkea ei arvaa tännekään laittaa. Treenit, pelit ja saunaillat iloisissa merkeissä toivat loistavaa vastapainoa opiskeluille. Joskus oli toki totisempaakin, kuten seinäjokisella jäähypenkillä, kun Vimpelin jätkä painimaan haastoi, mutta kiitti jätkät ja elinikäiset ystävyydet! Live forever!

Rajakylän Tennis
Opiskeluvuosien jälkeen tennis löytyi taas silloiselta lähimmältä hallilta. Samalla löytyi uusi seura, vaikka lapsuudenseurasta (Nastaset) irrouttautuminen kieltämättä sattuikin, vaikkei mitään sidettä enää seuraan ollutkaan. RajaTessa on hauska jengi täynnä värikkäitä persoonia ja rennon letkeää menoa! Pomminvarmaa ja äänekästä fanitusta Suomitennisskenessä since the early days! Polkaisin kisaamisen ohella myös valmentamisen käyntiin juuri RajaTessa, mistä iso kiitos seuralle! Vieläkin pelaan seuran riveissä divareita, mutta valmentaminen on siirtynyt muihin seuroihin.

Puistolan Urheilijat (tennis)
Seniorisarjojen edustusseurani. Hienoja tyyppejä myös tämä jengi täynnä! Ikämiesjenginä olemme kuitenkin selvästi vähän välisarjalainen, sillä SM-sarjoissa voitot ovat tiukassa ja I-divarissa puolestaan tappiot. Se ei kuitenkaan menoa haittaa. Kotihalli (Helsingin Mailapelikeskus) ja sen läheisyys tuoneet hyvää fiilistä ja yhteisöllisyyttä porukan kesken. Myös satunnaisia valmennuksia PuiU:ssa, mutta lähinnä ei-kisaaville harrastejunioreille, joille PuiU:ssa erinomaiset mahdollisuudet.

Valko-Pallo (tennis)
Kisajunnujen valmentamista ja hyvää pöhinää kiitos aktiivisen ja yhteisöllisen seuratoiminnan! Vaikka seura ei ole isoimpia, on valmennuspuolella loistavaa ja laadukasta tekemistä! Kiitos siitä, että saa olla osa tätä mainiota valmentajaporukkaa! Ilon kautta eteenpäin!

#seurasydän #seurapaitapäivä #tennisfi #valko-pallo

Malmin Palloseura (jalkapallo)
Pojan harrastuksen kautta olen päätynyt lopulta joukkueenjohtajan pestiin, vaikka yhteisten tennistouhujen johdosta yritin tässä pysytellä jalkapallon osalta vain isän roolissa. Mutta. Eihän se noin vain onnistu. Hieno ja perinteikäs seura, jossa hyvä porukka niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin! Niin ja viime vuosien suurimmat fanitusfiilikset ja kicksit saanut MPS P07-jengin huikesta otteista! Kiitos niistä ja hyvä MPS!