Viime kerralla pienen tarinan lapsuuteni pihapeleistä jo julkaisinkin, mutta saakoon tarina jatkoa. Tällä kertaa asialla on kuitenkin jo seuraava sukupolvi.
Kesäisin lapsemme viettävät serkkuineen osan lomastaan isovanhempien luona maalla, kun me vanhemmat paahdamme vielä töissä. Pojat alkavat olla siinä iässä, että pihapelit kiinnostavat ja lähtevät usein käyntiin oma-aloitteisesti. Pihasähly, jalkapallo, trampoliinipallo (?) ja keinupallo kuuluvat kesäloman jokapäiväisiin rutiineihin uimisen ja vesisodan ohella.
Eräänä perjantaina maalle saavuttuani olin alkuhämmennyksestä selvittyäni erityisen vaikuttunut jätkien tenniskenttävirityksestä, joka näytti tältä:
 |
| Tenniskenttä "the Court". |
Eipä heitä tällä kertaa ainakaan mielikuvituksettomuudesta voi syyttää, kun tennisverkko on rakennettu neljästä puuklapista ja pienen pienestä levyn palasesta. Jaloilla pieneen ylämäkeen piirretty kenttä ei sekään täytä auttavasti edes minitenniskentän kokovaatimuksia, mutta eipä se menoa saati tatsin kehittymistä haittaa. Sitä eivät tee myöskään lukuisat virhepomput.
Pihapelien ja liikunnan riemu välittyykin upeasti siinä, kun tyypit hakkaavat palloa hiestä märkinä tuntikausia täysin erilaisissa, mutta itserakennetuissa olosuhteissa. Ei kamojen tai kenttien tarvitse aina viimeisen päälle olla. Luovuutta peliin, niin pihapelit saa pystyyn minne vaan!
 |
| Pallo tummui ja kaljuuntui. |
Hyvää pihapelipäivää kaikille!
