keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Verkkopelaamisen lisäämisestä

Australian Openin aikaan oli paljon puhetta kuinka vanhan kunnon syöttö&volleyn ja verkkopelaamisen lisääminen olisi renesanssissaan avain kaikkeen. Näin ei kuitenkaan ole.

Kysykää vaikka Mischa Zvereviltä, joka tiputti verkkopelillään kyllä maailman ykkösen, Andy Murrayn, mutta hävisi, oikeastaan aika rumastikin, heti seuraavassa ottelussa Roger Federerille. Myös Federeriltä voisi kysyä, mihin hänen paljon käyttämänsä syöttö&volley-pelinsä aikoinaan katosi ja miksi.

Vastaus on yksinkertainen. Tämän päivän pelissä verkkopelaaminen, syöttö&volley mukaan lukien, on todella vaikeaa. Kentät ovat hidastuneet ja ennen kaikkea mailat, jänteet sekä pelaajat ovat kehittyneet niin hurjasti, ettei takakentältä ohituksen tekeminen ole välttämättä kovinkaan vaikeaa. Varsinkin jos syöttö tai lähestymislyönti jättää vähänkin toivomisen varaa.

Ohituslyönnille ei tämän päivän pelissä saa jäädä yhtään aikaa. Hieman liian lyhyt, hieman liian korkea tai hieman liian keskelle lyöty lähestymislyönti ovat kaikki sellaisia tekijöitä, jotka tekevät verkkopelistä helposti tappiollista. Lähestymislyönnin tuleekin olla käytännössä täydellinen, jotta verkkopeli olisi avain onneen. Tie verkolle on ansaittava, eikä se ole useinkaan helppoa. Jopa moni maailman huipuistakin jättää toistuvasti lähestymislyöntejään vajaiksi.

Verkolle onkin monesti helpompi ikään kuin hiipiä, toki nopeasti reagoiden, kun näkee, että vastustaja on joutumassa lyömään lyöntiään läheltä kentän pintaa. Tällöin lyöntiä on pakostakin nostettava, jolloin oikein ajoitettu kärppämäinen isku eteenpäin verkolle marjanpoimintaan on oiva ratkaisu.

Vaikka kuinka toivommekin pelityylien laajaa kirjoa, niin vanha totuus, kohtuus kaikessa, on usein parempi kuin härkämäinen ja yksisilmäinen seinäänajo. Yllätysmomenttina esimerkiki juuri syöttö&volley on ollut aina kultaa ja tulee aina sitä myös olemaan.

7 kommenttia:

  1. Hiukan hätäisyn makua blogistin tämänkertaisessa... Aihe on laaja kuin mikäkin enkä minäkään aio panna parastani.

    Yksi merkittävimmistä syistä volleyn katoamiseen niin syötön välittömänä jatkeena kuin tavallisen kenttäpelipisteen loppusinettinä, on pelaajien enemmistön siirtyminen käyttämään kahden käden rystylyöntiä. Rystypuolen volleyn kanssa on silloin nopeasti pystyttävä päättämään, lyökö palloa -sen korkeudesta riippuen- yhdellä vai kahdella kädellä.

    Siksi myös nelurieksperttien (paljon lentopeliä) joukossa on paljon paljon enemmän yhden käden rystylyöjiä kuin kaksaripelaajissa.

    VastaaPoista
  2. En ole ihan samaa mieltä Anonyymin kanssa tuosta kahden käden rystyn vaikutuksesta syöttö-volleyn vähenemiseen, mutta komppaan siinä, että aihe on laaja kuin mikä. En myöskään ole ihan samaa mieltä blogistin kanssa verkkopelaamisen asemasta tämän päivän pelaamisessa. Sinänsä hyvä havainto Anonyymilta tuo, että dubbelipelaajissa on paljon yhden käden rystyperuslyöjiä. Puhuin itse Aussie Openin aikaan juuri siitä, että toimiessaan verkkopeli yllättää vastustajan - kuten kävi siis Andy Murraylle juuri Zvereviä vastaan. Siinä matsissa Zverev pelasi loistavasti ja nousi verkolle aina paikan saadessaan. Federeriä vastaan ei ollut sen paremmin yllätystä kuin samaa tapissa ollutta hyökkäyslyöntiäkään tukena, joten peli oli selvä. Jatkuvat ohitukset saivat Mischan pelin näyttämään väsyneeltä ja hitaalta siinä missä edellisessä pelissä hän näytti peittävän kaiken. Kyse on silti valtavan pienistä jutuista, ja verkolle nouseminen valittuna strategiana pitää testata kunnon otannalla, kuten blogisti hyvin tietää. Jos nousee 20 kertaa verkolle ja häviää 20 kertaa suvereenin ohituksen takia, voi vetää puoltenvaihdossa yhteenvedon, ettei kannata huonon hyökkäyslyönnin jälkeen verkolle mennä. Ja jos taas 20 yrityksen jälkeen voitot on 10-10, joista viimeistelyn takia vielä muutama on lipsahtanut väärään paikkaan, kannattaa ehkä jatkaa. Eli kyse on täysin tapauskohtaisesta kokeiltavasta jutusta. Eli koitetaan tökkiä niitä vastustajan heikkoja kohtia ja katsotaan, missä vaiheessa se "heikko kohta" osuu kohdalle :)

    VastaaPoista
  3. Kommentoin Kilpiää tuosta: "En ole ihan samaa mieltä Anonyymin kanssa tuosta kahden käden rystyn vaikutuksesta syöttö-volleyn vähenemiseen,"

    Jotain sekin "todistaa", että vielä nuorena Sampras pelasi kahden käden rystyllä kuten vuotta vanhempi Agassi sitten koko ikänsä. Mutta siirtyi yhden käden rystyyn siksi, koska nimenomaan Wimbledonin voitosta tuli päätavoite, eikä siihen vaadittavaa syöttö&volleyta voinut hänen mukaansa pelata samalla teholla kuin yhden käden rystyä kayttäen. Olen samaa mieltä tuossa yksityiskohdassa. Mutta pelkän voittamisen kannalta opponeeraan.

    Connorsin ja Borgin maineteot Wimbledonin nurmella lienevät ainakin suureksi osaksi olleet suht. tuoreita tapahtumia Samprasin siirtyessä tuohon yhden käden rystyyn, mutta ehkä hän siis piti sitä ainoa oikeana tapana voittaa Wimby.... siis syöttö&volleylla kuten McEnroe sekä lukuisat tennispolvet tätäkin ennen.

    VastaaPoista
  4. Niin siis ei kylläkään mikään ihme, että -80-luvulla aika moni muukin Peten lisäksi näki kahden käden rystypelaamisen marginaalisena. Varsinkin kun edellä mainitut pelaajat Borgia ja Connorsia lukuun ottamatta hoiti turnaukset himaan. Jostain -90-luvun alusta lähtien muistan niitä keskusteluita, joissa pohdittiin pelin hidastamista, kun Wimbledonissa ja muualla peli oli mennyt liian yksipuoliseksi syötön ja volleyn paukuttamiseksi. Ilman muuta siis kahden käden rystypelaajien määrä on lisääntynyt, mutta en näe sitä syyksi syöttö-volleyn vähenemiseen.

    VastaaPoista
  5. No, siehän sälli oot!

    Et usko, että se, että Sampras valmentajineen VAIHTAA 2käden rystyn 1käden rystyyn maksimoidakseen syöttö&volleylla voittamismahollisuutensa Wimbledonissa, olisi merkki siitä, että s&v-tyylin edellytyksenä pidettiin -hyvin korkealla tasolla- juuri 1käden rystyä!

    Esim. 17-vuotiaalle Wilanderille kelpasi aivan hyvin GS-voitto Ranskan avoimissakin v. 1982 (ei ollut marginaalia!). Ja Agassihan onnistui sitten 1990-luvullakin Wimbledonissa.

    VastaaPoista
  6. Terve ja kiitos kommentoijille!

    Totta on, että aihe on laaja ja tämä vaatisi isomman avauksen kuin "hätäisen" bloggauksen, mutta hätäinen oli se/ne heitotkin mitä aiheesta esiin nostettiin. Ikään kuin serve and volley ja/tai verkkopelaamisen lisääminen olisi yhtäkkiä avain kaikkeen ja käytännössä siis tuosta noin vaan. Näin ei tietenkään ole.

    Itse en puolestani myöskään allekirjoita tuota yhden tai kahden käden vaikutusta ainakaan isoimpana tekijänä verkkopelaamisen vähenemiseen, sillä käytännössä kaikki, mini-ikäisistä junioripelaajista alkaen, oppivat ja lyövät volleyn yhdellä kädellä. Tätä voi tulla/mennä halleille ihastelemaan missä tahansa maailmalla. Kahden käden volleypelaajat ovat käytännössä todella harvinaisia.

    VastaaPoista
  7. Muistelisin, että muutama vuosi sitten näin listauksen sen hetken maailman parhaista s&v-tyylin edustajista. Siinä listassa oli 10 nimeä. Mutta vain yksi (1) kahden käden rystylyöjä. Hän oli nelinpelissäkin kunnostautunut Stepanek.

    Kyseessä saattoi olla vuosi 2010. Sen vuoden kaksari-rankingissa oli 10 parhaan joukossa vain kaksi 1käden rystylyöjää. Korrelaatio menestyksekkään s&v:n ja 2käden rystylyönnin välillä on millä tahansa tilastokriteerillä paljon pienempi kuin sen ja 1käden rystylyönnin välillä.

    VastaaPoista