Verkkopelaamisen lisäämisestä

Australian Openin aikaan oli paljon puhetta kuinka vanhan kunnon syöttö&volleyn ja verkkopelaamisen lisääminen olisi renesanssissaan avain kaikkeen. Näin ei kuitenkaan ole.

Kysykää vaikka Mischa Zvereviltä, joka tiputti verkkopelillään kyllä maailman ykkösen, Andy Murrayn, mutta hävisi, oikeastaan aika rumastikin, heti seuraavassa ottelussa Roger Federerille. Myös Federeriltä voisi kysyä, mihin hänen paljon käyttämänsä syöttö&volley-pelinsä aikoinaan katosi ja miksi.

Vastaus on yksinkertainen. Tämän päivän pelissä verkkopelaaminen, syöttö&volley mukaan lukien, on todella vaikeaa. Kentät ovat hidastuneet ja ennen kaikkea mailat, jänteet sekä pelaajat ovat kehittyneet niin hurjasti, ettei takakentältä ohituksen tekeminen ole välttämättä kovinkaan vaikeaa. Varsinkin jos syöttö tai lähestymislyönti jättää vähänkin toivomisen varaa.

Ohituslyönnille ei tämän päivän pelissä saa jäädä yhtään aikaa. Hieman liian lyhyt, hieman liian korkea tai hieman liian keskelle lyöty lähestymislyönti ovat kaikki sellaisia tekijöitä, jotka tekevät verkkopelistä helposti tappiollista. Lähestymislyönnin tuleekin olla käytännössä täydellinen, jotta verkkopeli olisi avain onneen. Tie verkolle on ansaittava, eikä se ole useinkaan helppoa. Jopa moni maailman huipuistakin jättää toistuvasti lähestymislyöntejään vajaiksi.

Verkolle onkin monesti helpompi ikään kuin hiipiä, toki nopeasti reagoiden, kun näkee, että vastustaja on joutumassa lyömään lyöntiään läheltä kentän pintaa. Tällöin lyöntiä on pakostakin nostettava, jolloin oikein ajoitettu kärppämäinen isku eteenpäin verkolle marjanpoimintaan on oiva ratkaisu.

Vaikka kuinka toivommekin pelityylien laajaa kirjoa, niin vanha totuus, kohtuus kaikessa, on usein parempi kuin härkämäinen ja yksisilmäinen seinäänajo. Yllätysmomenttina esimerkiki juuri syöttö&volley on ollut aina kultaa ja tulee aina sitä myös olemaan.

Puolivälierät (osa I), Australian Open 2017

Suuryllätykset jatkuivat siis neljännellä kierroksella ja suurin niistä oli tietysti Andy Murrayn putoaminen tulikuumalle Mischa Zvereville.

Seuravassa onkin ennakot ensimmäisistä puolivälieräpareista, joiden joukossa on juurikin M. Zverev.

Roger Federer vs. Mischa Zverev

Niinpä niin. Federerin kaaviosta riitti puhetta ennen kisaa, mutta nyt se näyttää kaikkea muuta kuin mahdottomalta. On itse asiassa täysin mahdollista, että mies pelaa vielä, ainakin kerran, Grand Slam-finaalissa ja kyllä, jo Australiassa, ellei kuuma keli ja/tai vanha kroppa yllätä. Andy Murrayn tippuminen avasi kaavion nyt niin, että on vaikea nähdä varsinaista mörköä ennen finaalia. Stan ehkä? No jaa, askel kerrallaan.

Kaikki kunnia loistavasti Murrayta vastaan pelanneelle Zvereville, mutta iso on se epäilys, että lento loppuu kvartsissa Rogerin käsittelyssä. Sveitsiläistä vastaan hän ei pääse aloittamaan hyökkäystään juurikaan syötönpalautuksilla, sillä Rogerin syöttö on toiminut kerrassaan upeasti muutamia yksittäisiä geimejä lukuun ottamatta.

Verkollenousut jäävät nyt muutenkin vähemmälle, sillä Federeriltä ei tule ns. "välilyöntejä" vailla tarkoitusta joihin iskeä, kuten Murraylta. Federerin taitavuus vastustajan chip 'n' charge-tyyppisissä tilanteissa, joissa Zverev on verkolla, on liikaa saksalaiselle, jolta vaaditaan nyt järisyttävän hyvää lento- ja puolivolleypeliä sekä vielä parempaa lähestymislyöntipeliä. Vähänkin korkeammat lähestymislyönnit jättävät aikaa ja kulmia aivan liiaksi sveitsiläiselle, joka sitä paitsi rakastaa näitä rangaistuspotkukilpailun kaltaisia tilanteita. Make or break.

Pitkät pallorallit jäävät ottelussa vähälle, mikä pitänee Federerin kropan skarppina läpi ottelun. Tämäkin pelaa siis sveitsiläisen pussiin. Viisieräinen Nishikorin kanssa tuskin vei liiemmälti voimia, sillä pallot pysyivät lyhyinä ja kyllä se enimmäkseen oli japanilainen, joka kentällä kimpoili. Siitäkin huolimatta tämä välipala maistuu nyt hyvältä Federerin suussa.

Ainut asia, millä Zverev voi tehdä jatkuvaa tuhoa, on hänen vasenkätisyytensä ja sen hyödyntäminen erityisesti syötöissä. Ulos kakkosruutuun Federerin rystylle ja lentopelillä marjat serve&volleyllä himaan. Syöttösuumnat löytyvät kaikkialle, joten painetta on toki omissa syötöissä mahdollista saada aikaiseksi. Hirveän kovaa syöttötasoa se toki vaatii läpi ottelun ajan.

Muuten on vaikea nähdä Zverevin pääsemään vasuriuttaan. Kämmen on pikemminkin vähän epäortodoksinen tuuppaisu kuin pinnoja tuova automaatti tai nadalmainen riepottelija. Sillä ei saada, ainakaan riittävästi, Federerin rystyä pois tolaltaan. Rystyslice Federerin kämmenelle saattaa tylsistyttää jonkin verran sveitsiläistä, mutta taitavana pelinviejänä Roger osannee kääntää tämän asetelman äkkiä toisin päin.

Federer saa kaipaamansa välimatsin ja hoitaa tämän näytöstyyliin 3-0.

Stan Wawrinka vs Jo-Wilfried Tsonga

Tämä ottelu lienee ennakkoon se tasaisempi, mutta siitä huolimatta vaakakuppi kallistuu melko selvästi tässäkin sveisiläisen suuntaan. Kahden moukaroijan ottelussa parempi, sitkeämpi ja monipuolisempi Wawrinka on vahvoilla.

Ensinnäkin Stanin rysty on ase siinä missä kämmenkin eikä samaa voida sanoa Tsongan rystystä. 

Monipuolisuudellaan Stan pystyy viemään ottelua siis kummaltakin puolen ja pelotetta riittää rajusti. Stanin voima ja lyönnin paino on sen verran kovaa, että raskasrakenteinen Tsonga tuskin pysyy tässä kyydissä kahta erää kauempaa. Ottelun jännittävyyden kannalta olisikin varsin tärkeää, että Tsonga pääsisi alussa vähän karkuun. Stan löytää kyllä pelinsä, mutta mitä myöhemmin, sen parempi Tsongalle ja hänen semifinaalihaaveilleen.

Parhaimmillaan tästä tulee ilotulitusta, mutta kuten aina, toisen on pakko taipua toisen voiman edessä ja tällä kertaa se on Tsonga. Paketti ei kestä Wawrinkan jatkuvaa voimaa ja painetta, vaan mopo karkaa käsistä ja 3-4 räiskintägamea ovat ottelussa liikaa.

Stan vie erin 3-1, jos Tsonga saa ekan. Jos ei, 3-0.

Eurosport näyttää ottelut suorana kanavillaan ja Eurosport Player-palvelussaan. Blogi on yhteistyössä Eurosportin kanssa.