Blogin suuri palkintogaala eli vuoden parhaat 2021

 Blogin perinteinen joulukalenteri jäi tänä vuonna valitettavasti muiden kiireiden ja sekä joulukuun alun sairastelujen jalkoihin. Nyt on kuitenkin korkea ja oikea aika palkita perinteisin menoin vuoden parhaat. Valinnat on siis tehty. Yhden miehen raati oli valinnoissaan jokseenkin yksimielinen, vaikkakin useampaan kategoriaan oli tyrkyllä useampi hyvä ehdokas. 

Mutta siis, palkinnon saa...

Reality check, US Open 2020

Ensimmäinen viikko alkaa olla tämän vuoden US Openissa takana ja on aika tsekata hieman ennakkoa sekä erityisesti turnauksen jälkimmäistä viikkoa.

Ennakossahan mentiin kutakuinkin näin:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Krajinovic
Tsitsipas vs. Anderson
Berrettini vs. Medvedev
Thiem vs. Bautista Agut

Välierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Medvedev vs. Thiem

Finaali:
Tsitsipas vs. Medvedev

Voittaja:
Medvedev.

Joukosta on siis jo puolet poissa, joten melko yössä kristallipallo koronan jäljiltä on. Muutama iso yllätys on toki kuitenkin nähty enkä todellakaan osannut nähdä Stefanos Tsitsipaksen tippuvan millään Borna Coricille tai esimerkiksi Roberto Bautista Agutin Vase Pospisilille. Näin kuitenkin kävi ja hyvä niin, sillä yllätykset ovat tenniksenkin suola. 

Pahaa kuitenkin pelkään, että toinen viikko mennään melko yllätyksettömästi. Novak Djokovicin vire on ollut lopulta hurja ja vahvasti vaikuttaa siltä, että Tsitsipaksen jo tiputtua, Djoko kävelee vähintäänkin finaaliin saakka. En millään näe yläpuolen kaaviossa uhkaa serbille, jonka terveyskin vaikuttaa olevan kohdillaan. 

Hyvin harvassa ylipäätään ovat ne, jotka pystyvät tällä alustalla, näin matalalla pompulla ja nopealla pelillä Djokovicin muurin ja puolustuksen murtamaan. Kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja armotonta hyökkäystä vaaditaankin hurja määrä, jotta Djokovic jotenkin kaatuisi New Yorkissa.

Edelleen liputan kuitenkin Daniil Medvedevin mahdollisuuksia. Venäläinen on edennyt ilman vaikeuksia ja toisin kuin viime vuonna, miehen tankki tullee olemaan melko täynnä vielä aivan loppukierroksilla. Semifinaalissa Dominic Thiemiä vastaan mies joutuu kuitenkin melkoiseen testiin, joten nähtäväksi jää, kumpi tuon fysiikkaottelun edukseen kääntää. Toki Thiemillä on seuraavaksi vastassa nuori ja nälkäinen Felix Auger-Aliassime, joka voi hyvinkin joitakin kapuloita rattaisiin heittää. Hän niputti jo Andy Murrayn murskaten samalla todennäköisesti lopullisesti Andyn haaveet vielä yhdestä Grand Slamistä. 

Andyn kärsimyksistä huolimatta on kuitenkin varsin iloinen ja tervetullut asia, että nuoret nousevat nyt laajalla rintamalla ja Djokovicin takana yli 30-vuotiaat, jotka kisaan lähtivät alkavat jäädä pikkuhiljaa vähemmistöön. Ilta, joillekin jopa yö, on koittamassa ja uusi aamu nousemassa. Toivottavasti saamme tästä lisämaistiaisia ensi viikolla!

Youth stepping up 💪

10/16 men left in the #USOpen singles draw are 24-&-under.

🇨🇦 @felixtennis 20
🇪🇸 @alexdavidovich1 21
🇨🇦 @denis_shapo 21
🇦🇺 @alexdeminaur 21
🇺🇸 @FTiafoe 22
🇷🇺 @AndreyRublev97 22
🇩🇪 @AlexZverev 23
🇭🇷 @borna_coric 23
🇮🇹 Berrettini 24
🇷🇺 @DaniilMedwed 24

— ATP Tour (@atptour) September 6, 2020

Eurosport ja Eurosport Player näyttävä turnausta kanavillaan ja palvelussaan. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2020.  

Täydellinen pelaaja

Koronaviruksen riehuessa on myös tennisjuttujen osalta nyt hieman hiljaista. Aiheet ovat vähissä, mutta blogiin pyrin tuomaan kaikesta huolimatta muutamia juttuja per kuukausi ja pari korona-aikakauden juttua on jo tietysti tullutkin, kuten Miamin no-go ja seurapaitapäivän jutut.

Kirjoittamista jatketaan pohtimalla nykypelaajista koottua täydellistä pelaajaa samaan tapaan, kuten Novak Djokovic ja Andy Murray Instagram-livessään eli tässä tulee omat valintani perusteluineen.

Syöttö: Federer
Tarkkuus, kulmat, variaatiot täysin suvereenisti hallussa verrattuna tykkisyöttäjiin, jotka usein "vain lämäilevät" voimalla. Federerin syötön monipuolisuus on mielestäni täysin vertaansa vailla, eikä hän keikkuisi huonommalla syötöllä enää millään mukana.

Palautus: Djokovic
Tämäkin itsestäänselvä valinta. Palautus tulee peliin lähes kaikkialta ja usein vieläpä ilkeästi. Lisäbonusta siitä, että syöttäjän paineet nousevat rajusti tämän pelotteen edessä. Kakkossyötön varaan ei tohdi paljon jättää.

Kämmen: Del Potro
Yksi tiukimmista kisoista, sillä myös Federer ja Nadal vahvoja ehdokkaita. Tulivoima ja sen tuoma pelote kuitenkin puhuu nyt. Pienikin ylimääräinen aika tai aavistuksen liian korkea pomppu ja boom, you are dead! Del Potron kämmentä pelätään ja vältellään ehkä eniten, koska sen ratkaisu- ja tulivoima on lopulta ylivertainen.

Rysty: Wawrinka
Tiukka kisa Djokovicin ja Stanin välillä. Mutta koska Stan uskaltaa pelata rystyllä usein rohkeammin ja lopulta myös monipuolisemmin, niin valinta kallistuu marginaalisesti Staniin. Hänen rystynsä ei ole vain kaunein, vaan myös monipuolisin ja tappavin. Suunnat, kulmat, voima ja kierteet löytyvät kaikki Stanin rystyarsenaalista.

Volley: Federer
Tässäkin hurja kisa, nyt Federerin ja Nadalin välillä. Molemmilla hurja tatsi verkolla ja loistava peliäly/-silmä volleyn sijoittamiseksi. Nadal valmistelee hyökkäyksensä usein paremmin, jolloin helppo ratkaisupaikka volleylle rakentuu kuin itsestään. Federerin "puolihuolimattomat" ja vastustajaa paineistavammat verkollenousut jättävät usein hyvin paljon volleyn varaan ja mikäpä siinä on volleyllä tappaessa, kun taitoa on jälleen kerran uskomaton määrä.

Pää: Nadal
Nadalin mentaalinen puoli on viime vuosina saanut aavistuksen siipeensä, mutta silti älytön verenhaistaja ja taistelija. Jokainen pallo kuin viimeistä päivää pelaten ei paljon armoa vastustajalle anna. Lisäbonus siitä, että oli pitkään käytännössä ainut pelaaja, joka pystyi haastamaan Federeriä. On aina kova juttu kaataa kuningas ja nousta itse valtaistuimelle.

Fysiikka: Djokovic
Vähän kaksipiippuinen valinta, sillä välillä Djokovic tuntuu tekevän kuolemaa ja nuorempana tekikin, mutta onhan mies nykyisin ja pääosin täyttä timanttia. Pystyy kääntämään ottelut tarvittaessa fysiikallaan, sillä näissä teräsmiesotteluissa vahvempaa ei yksinkertaisesti tahdo löytyä. Nadal, Thiem ja jokerikorttina Medvedev kunniamainitut.


Mites teidän listat? Laittakaahan alle kommentteihin tai someen, kiitos!

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Juuri sopivasti ennen lahjojen jakoa on aika jakaa blogin odotetut ja perinteiset vuoden paras-palkinnot! Raati on päätynyt yksimielisesti seuraaviin palkittuihin.

Vuoden paras: Rafael Nadal
Perustelut luukussa 1.

Vuoden tulokas: Felix Auger-Aliassime
Tasaista tekemistä ja tulee ensi kaudella nousemaan vielä korkeammalle.

Kunniamaininta: Jannik Sinner. #NextGen-turnaus tyylillä kotiin täysin suvereenillä esityksellä. Iso peli, jota kaikki tottelee.

Vuoden kehittyjä: Daniil Medvedev
Mikä loikka! Mikä syksy! Finaalia finaalin perään. Kaksi Masters-voittoa, US Open finaali. Ensi vuonna ehdottomasti yksi suurimmista suosikeista missä ikinä pelaakin. Vai löytyikö hallikisoista sittenkin vastalääke venäläisen kaatamiseksi? Katso luukku 9.

Vuoden eläkeläinen: David Ferrer
Taistelija vailla vertaa. Treenaaja vailla vertaa. Työmyyrä vailla vertaa. Lienee yksi suurimmista bigfour-aikakauden uhreista. Hyvä käytännössä kaikkialla, mutta ei missään riittävän hyvä. Grand Slam-mestaruus olisi sopinut tähän tarinaan.

Kunniamaininta: Andy Murray. Hyvä yrityshän se oli.

Vuoden comeback: Andy Murray
Antwerpenin voitto uudella lonkalla, mutta vanhalla pelillä. Silti uskomaton nousu takaisin ATP-voittajaksi. Mutta jos aikoo jatkaa näin, tarvitsee uuden lonkan jo 2021. Aggressiivisuutta tarvitaan lisää ja rajusti. Vanha jauhaminen oli päättää uran. Olisi uuden Murrayn paikka.

Vuoden kostea silmäkulma: Davis Cup: Suomi vs. Itävalta
Emil Ruusuvuoren Dominic Thiem-voitto. Harri Heliövaaran taistelutappio. Suomalainen Davis Cup-tunnelma. Areenaa kiertäneet aallot. Niukka tappio. Huikea viikonloppu tappiosta huolimatta! Uskomaton fiilis!

Vuoden ottelu: Stan Wawrinka vs. Stefanos Tsitsipas, Roland Garros
Uusi sukupolvi olisi tarvinnut juuri tämänkaltaisen voiton. Kipeästi. Nämä täytyy kääntää ensi kaudella. Uskottavuuden nimissä alkaa olla pakko.

Kunniamaininta: Novak Djokovic vs. Roger Federer, Wimbledon. Peli oli kaikkea helvetin ja taivaan väliltä meille kaikille. Hurja ottelu, jossa näkyi huimasti myös paineiden vaikutus mestareidenkin suoritustasoon.

Vuoden valmentaja: Carlos Moya
Saa Nadalista irti hirmuisia tehoja edelleen ja teki tästä historian vanhimman kauden lopun ranking-ykkösen. Peli kehittyy ja suurvoittojakin tulee. Tämän vuoden yksi iso teema oli syöttäminen, sillä "ilmaisia" pisteitä ei tule koskaan liikaa.

Vuoden paha poika: Nick Kyrgios
Listan kestomenestyjä. Vei kuitenkin tänä vuonna pahuudet jälleen uusiin sfääreihin. Mollaa kaikkia kaikkialla. Kentällä, kentän ulkopuolella, somessa, pukkarissa. Ei näin. Ei hitto sentään, ei näin.

Vuoden potilas: Andy Murray
Lopetti ja tuli takaisin. Muun ajan sairasvuoteella.

Vuoden moka: Feliciano Lopez ja koppi
Mitä ihmettä hän oikein ajatteli? Entä mitä hän ei tajunnut? Että säännöt eivät olekaan muuttuneet? Palloa ei edelleenkään ottaa ilmasta kiinni, vaikka se olisi menossa ulos.

Vuoden yllätys: Big threen dominoinnin jatkuminen
Ei vieläkään isoa kiilaa isojen poikien isoon menestymiseen. Masters-tasolla alkaa kuitenkin jo paukut riittää, mutta Grand Slamien ajan on tultava 2020.

Vuoden uutuus: Uusittu Davis Cup
Yllätyin lopulta semipositiivisesti. Pienillä viilauksilla voisi olla erittäinkin toimiva konsepti. Vähemmän kuitenkin jengejä finaaleihin on aivan must. Lisäksi perinteisiä Davis Cup-kotiyleisötunnelmia tulee silti ikävä. Nyt Espanjan menestyminen kotiareenalla pelasti tapahtumaa paljon. Minkälainen olisi finaalitunnelma, jos isäntämaa ei olisi mukana? Voidaan myös miettiä millainen hurmos Suomen kotiottelussa oli syyskuussa. Olisiko se mahdollista muualla?

Joulukalenteri #1: Number one

Ykkösluukusta kurkkii perinteisesti kauden kuningas. Tänä vuonna hän on Rafael Nadal, jonka vuosi oli samalla yksi hänen koko uran parhaimmista. Kaksi Grand Slam- ja kaksi Masters-voittoa, Davis Cup, vuoden lopun ykkösranking sekä tukku finaali- ja semifinaalipaikkoja yllätti meistä varmasti monet.

Samalla Nadal (ja Novak Djokovic) siirsi uuden sukupolven esiinmarssia ainakin vielä vuodella, mutta kysymys kaikkien huulilla on jo pitkään ollut ”kuinka pitkään vanhan kaartin dominointi jatkuu?” Palataan tähän tarkemmin kalenterin myöhemmissä luukuissa.

Takaisin Nadaliin. Vuosia sitten puhuttiin vuosi tolkulla siitä, kuinka Nadalin kroppa ei sallisi isompaa menestystä enää yli kolmikymppisenä. Jälleen kerran espanjalainen osoitti väitteet vääriksi. Tänä vuonna hänestä tuli historian vanhin pelaaja kauden lopun ykkösrankingillä.

Polvi- ja muut vaivat ovat kieltämättä uraa rankasti varjostaneet, mutta peliä kehittämällä ja kalenteria järkevöittämällä Nadalin ura on saanut melkoisesti menestyksekästä jatkoaikaa.

Kalenterin järkevöittäminen on helppoa. Sen osaa uransa loppuvuosina lähes kaikki. Myös siis Nadal joka pelasi tänä vuonna vain ns. pakolliset kisat sekä Davis Cupin ja osittain Laver Cupin. Joissakin turnauksissa oli pakko vetäytyä ja säästellä kroppaa tärkeämpiin koitoksiin.

Pelin kehittäminen sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa. Siinä niin Nadal kuin Roger Federerkin ovat olleet uransa aikana vertaansa vailla. Miettikääpä vaikkapa Andy Murrayn paluuta tai Djokovicin pelin kehittymistä. Niinpä. Karrikoiden: "same old, same old."

Kun katsoo Nadalin peliä uran alkuvuosien massataistelijasta tähän päivään, on kontrasti suuri. Totta kai pelaajan DNA on edelleen sama ja hurjaa taistelijaa espanjalaisesta löytyy toki edelleen, mutta se, millä aggressiivisuudella Nadal nykyisin otteluihinsa lähtee, on kehittynyt hurjasti. Pisteet pysyvät lyhyempinä ja varsinkin syöttö-kämmenyhdistelmät ovat äärimmäisen tappavia oli alusta mikä tahansa. Jokaisella lyönnillä on hyökkäävä tarkoitus, eikä välilyöntejä tule ellei tilanne ole äärimmäisen paineistettu. Tällöin Nadal saattaa sortua hakemaan pelirohkeuden puuttuessa varmuuden ja äärimmäisen taistelun kautta. Näin kävi muun muassa US Openin finaalin viidennessä erässä Daniil Medvedeviä vastaan.

Tänä vuonna Nadalin yksi isoimmista kehityskohteista oli syöttäminen, joka parani selkeästi. Suoria pisteitä, joita Nadal on lähes koko uransa ajan syötöltään peräänkuuluttanut, tuli nyt hyvin suuri määrä ja syöttämisen taso pysyi myös hyvällä tasolla lähes koko kauden loppupuoliskon. Juuri tätä vanhenevan Nadalin peli on eniten kaivannut. Saman on tehnyt myös Federer, jonka nykypelin tason voi peilata lähes suoraan syöttämiseen. Kun se kulkee, on lähes nelikymppistä Federeriä edelleen erittäin vaikea kaataa.

Mutta miten tällainen loistokausi vaikuttaa Nadalin ensi kauteen ja ehkä jopu loppu-uraan? Massa lienee Nadalille se viimeinen linnake, josta hän pitää viimeiseen saakka kiinni, mutta tänä vuonna oli jo merkkejä, että ei massapelinkään sujuminen mikään automaatio ole. Massalla ensimmäinen voitto tuli vasta Roomasta ja sitä ennen hän koki tulevaisuutta ennustavat massatappiot Dominic Thiemille ja Stefanos Tsitsipakselle.

Nuoret tulevat, mutta ilman nadalmaista tasaisuutta Nadal pitänee vielä kynsin hampain kiinni valtaistuimestaan. Ensi vuosi on äärimmäisen mielenkiintoinen Nadalinkin osalta.

Ennakko: Shanghai Masters 2019

Tennismaailman katseet ovat kohdistuneet viime viikosta lähtien Aasiaan, jossa kiertue on jatkunut ATP500-sarjan turnauksilla, mutta seuraavaksi kalenterissa on Shanghain Masters. Tässä ennakko!

Palataan kuitenkin vielä hieman viime viikkoon. 

Tokion 500-turnauksessa voiton nappasi näytöstyyliin Novak Djokovic, joka teki siis voitokkaan paluun US Openin ja käsivammansa jälkeen. Aasiassa erinomaisesti viihtyvän Djokovicin pelissä oli jälleen tuttua armottomuutta ja finaali oli jo melkoinen näytös miehen kovuudesta sekä hänen pelinsä toimivuudesta. Pientä hakemista siellä täällä nähtiin toki matkan varrella, mutta käytännössä John Millman oli finaalissa vailla minkäänlaisia voittomahdollisuuksia. Djokovic näytti itsevarmalta ja nälkäiseltä ja vaikuttaisi siltä, että hän varmasti halajaa jälleen kerran vuoden lopun ranking-listan kärkipaikkaa. Siinä mielessä Tokion esitys oli rohkaiseva. Matkaa Rafael Nadaliin on nyt noin 1500 pistettä.

Shanghaissa Djokovicillä olisi erinomainen mahdollisuus ottaa Nadalia 1000 pisteellä kiinni, sillä espanjalainen valmistautuu omiin häihinsä Mallorcalla, eikä näin ollen pelaa Aasian kiertueella ollenkaan.

Djokovic voitaneen Tokion pelien perusteella laskea huoletta suurimpien suosikkien joukkoon myös Shanghaissa, vaikkakin nyt Tokion "piirisarjapeleistä" siirrytään täysin eri kaliberin haastajiin, joita serbin polulta löytyy nyt useampia jo ennen mahdollista finaalia. Pahimmillaan reitti mestaruuteen voi muodostua esimerkiksi seuraavanlaiseksi: Denis Shapovalov, John Isner, Stefanos Tsitsipas, Daniil Medvedev ja Roger Federer. Siinä haastetta miehen pelille, mutta myös kädelle, jos ja kun se todella on jo pidempään oireillut. 

US Openin finaalissa esiintynyt Daniil Medvedev on kieltämättä yksi kaavion mielenkiintoisimmista pelaajista. US Openin jälkeen mies kävi voittamassa Pietarin turnauksen ja on herkullista seurata, mihin mies pystyy pikavisiitillään Aasiassa ennen paluuta takaisin Euroopan halleihin. Hänen kalenterinsa on ollut hyvin täynnä täysien peliviikkojen myötä nyt jo kaksi kuukautta, joten tuleeko jossain kohtaa fyysinen ja sitä kautta myös pelillinen laskuvaihe jää nähtäväksi. Shanghai aikaeroineen voi luonnostaankin aiheuttaa pientä herpaantumista, mutta enemmän ja enemmän alkaa arveluttamaan miehen pelin vaatiman fysiikan kestävyys. Kausi on ollut pitkä ja kuten sanottua, viime kuukausina pelejä on kertynyt hurja määrä.

Rod Laver cupin voiton Euroopalle ratkaissut Alexander Zverev on myös hyvin kiinnostava pelaaja Shanghaissa. Pekingin välierissä Tsitsipakselle hävinnyt Zverev näytti löytäneen uutta vaihdetta ja rentoutta tekemiseensä Laver Cupista. Kun kuorman määrä ei tämän vuoden aikana ole ollut kovinkaan hurja, niin loppukaudesta voi tulla hyvinkin menestyksekäs saksalaiselle. Laver Cupissa "valmentajina" toimineiden Nadalin ja Federerin opein ja kannustuksin saksalainen voi hyvinkin tuntea olonsa pitkästä jälleen sellaiseksi, että hän ikään kuin kuuluu tähän tähtijengiin, mikä vaikuttaisi olevan Zvereville hyvin tärkeää tässä pelillisessä taantumavaiheessa. Isompi nousu voi lähteä jo siis Aasiasta. Kaavio on puolivälieriin tai jopa semeihin saakka taklattavissa.

Lisää mielenkiintoisia nimiä Shanghaihin saatiin Pekingin finaalista, jossa Emil Ruusuvuorelle Davis Cupissa juuri hävinnyt Dominic Thiem voitti viime viikon toisen ATP500-turnauksen. Finaalissa kaatui Stefanos Tsitsipas ja ottelu oli parhaimmillaan sellaista tempotenniksen riemuvoittoa, että on vaikea uskoa, että vanhempi kaarti pysyisi tässä kyydissä enää montaa vuotta, mutta palataan tähän myöhemmin. Ehkä jopa joulukuun joulukalenterissa, josta jo nyt tämä ennakkovaroitus.

Thiemin kohdalla on mielenkiintoista nähdä miten hän jaksaa toisen viikon heti perään sairasteluidensa ja vaikeuksiensa jälkeen. Stefanos Tsitsipaksen syksyn pelillinen alamäki US Open-kiertueen tappioineen näyttää juuri nyt olevan historiaa, sillä finaalipaikka Pekingissä oli erinomainen suoritus ja varmasti kohensi fiiliksiä kreikkalaisen leirissä. Merkattuja miehiä Shanghaissa siis molemmat. Tsitsipas tosin joutunee haastamaan Djokoviciä jo puolivälierissä, kun taas Thiemille arpaonni tuo turnauksen nelossijoitettuna mielestäni kevyimmän neljänneksen. 

Ennakkosuosikkien joukon täydentää muuan Roger Federer, joka nautiskeli Laver Cupissa kotiyleisönsä edessä täysin siemauksin Euroopan voittoa. Otteet olivat taattua laatua, mutta jonkinlainen arvoitus US Openinkin jäljiltä sveitsiläinen on. Ikä tulee vääjäämättä vastaan ja pelillinen aaltoilu kasvaa. Federerin sanoin perättäiset ottelut eivät ole veljeksiä keskenään ja se on juuri näin. Hyvää tai jopa jumalaista ottelua saattaa seurata vaatimattomampi ottelu, jolloin Federer on yhä useamman pelaajan toimesta lyötävissä. Nyt hän tulee kuitenkin tuoreena ja levänneenä, joten viikossa rasitukset tuskin alkavat näkymään. Semi- tai jopa finaaliainesta?

Villin kortin turnaukseen saanut Andy Murrayn tilannetta ruodittiin jo edellisessä postauksessani ja edelleen sanoisin, että Shanghain voittokamppailuun ei hänellä ole minkäänlaista saumaa. Liian moni pelaaja on pelillisesti liian kaukana edelleen ja pahaa pelkään, että moni nuoresta sukupolvesta on mennyt Andyn poissaollessa jopa britistä ohi.

Näillä siis mennään!

Puolivälierät:

Djokovic vs. Tsitsipas
Medvedev vs. Khachanov
Thiem vs. Berrettini
Federer vs. Zverev

Välierät:

Djokovic vs. Medvedev
Federer vs. Thiem

Finaali:

Djokovic vs. Federer

Voittaja:

Djokovic.

Onnistuuko Andy Murrayn paluu?

Andy Murray on tekemässä paluuta ATP-kiertueelle, mutta miten projekti etenee ja onko sillä mitään toivoa onnistumisesta? Tämä on se kysymys, jota moni tai ainakin osa meistä pohtii.

Olen nähnyt Murrayn otteita nyt sieltä täältä ja täytyy valitettavasti todeta, että tulosten ohella myöskään peliotteet eivät vakuuta. Ei millään tasolla ja tämä on se armottomin merkki, miksi Andyn paluu on tällä tekemisellä lähes tuhoontuomittu. Tekeminen on monella tasolla vain varjoja siitä, mitä Murrayn peli parhaimmillaan on ollut.

Kun hänen suurimmasta syömähampaastaan, hurjasta fysiikasta, otetaan lonkkaleikkauksenkin vuoksi muutamia prosentteja pois, niin pelin taso laskeekin jo useita prosentteja enemmän. Mieleen tuleekin lainaus lätkän puolelta, jossa tokaistiin muistaakseni jotain seuraavanlaista: 98% keskittyminen tuo 50% suorituksen. Murrayn kohdalla 98% fysiikka tuo 50% suorituksen.

En oikein tiedä mitä Murrayn paluulta odotin, mutta olisin toivonut Murrayn tulevan takaisin uutena versiona itsestään. Aivan samoin kuin Rafael Nadal, Roger Federer ja jopa Novak Djokovic ovat iän myötä ja osin pakotetustikin kehittäneet peliään, niin samaa olisi toivonut Murrayltä. En kuitenkaan näe minkäänlaista lisäystä vaikkapa aggressiivisuudessa, vaan peli nojaa hyvin paljon siihen samaan jauhamiseen, mitä olemme passiivisimmassa Murray-hahmossa hänen uransa aikana nähneet.

Miksi ylipäätään tulla kehiin takaisin samoin asein kuin aiemmin, mutta vain fyysisesti rajoitetumpana versiona? Tämä tie kuljettiin mielestäni jo loppuun ja sen päässä oli uran loppuminen ennenaikaisesti fysiikan pettämiseen. Ymmärrän kyllä rakkauden lajiin ja niin edelleen, mutta tuskin piirisarjat ovat niitä ympyröitä, joissa kolminkertainen Grand Slam-mestari haluaa pyöriä.

Mitä sitten pitäisi tehdä vai onko tässä minkäänlaista toivoa? Jos paikat eivät anna myöten, niin kehäraakiksi Murray tuskin tosiaan lähtee. Pelillisesti kaikki paukut tulisi nyt loppu-uran aikana käyttää modernin tenniksen mukaisten aseiden hiomiseen. Syöttö-kämmenyhdistelmien kehittämiseen ja hurjaan aggressiivisuuden lisäämiseen. Hän osaa sen pelin kyllä, mutta riskitasot ovat ainakin vielä liian kovat. Voi hyvinkin olla, että vielä itseluottamus ei aivan mahdollista tätä, mutta toisaalta mitä hänellä on hävittävää?

Nyt ei voi pelata varman päälle, nyt on otettava riskejä. Kaikki tai ei mitään.

Ennakko: Cincinnati Masters 2019

Mastersit jatkuvat Montrealin perään Cincinnatissa! Tässä ennakkoa!

Cincinnatin kaaviosta osuu silmään erityisesti neljä nimeä: ensimmäiset ottelunsa Wimbledon-finaalin jälkeen pelaavat Roger Federer ja Novak Djokovic, paluun kaksinpelikentille tekevä Andy Murray sekä juuri Montrealin finaalin voittanut Rafael Nadal. Toki kaaviossa on 52 muutakin nimeä, mutta jotenkin tässä on nyt hyvin nostalgista tunnetta, vaikka en olekaan suostunut puhumaan enää vuosiin big fourista.

En tee sitä nytkään, mutta Andyn paluu on noston arvoinen tämänkertaisessa ennakossa.

Andy palaa tosiaan kentille villin kortin turvin ja se on tietysti äärettömän hieno ja tärkeä asia erityisesti miehelle itselleen. Pikaiset jäähyväiset vuoden alussa olisi ollut hyvin karmea tapa lähteä ulos kiertueelta. Nyt Andy saa vielä toisen mahdollisuuden, mutta totta kai Masters-taso voi olla ensimmäiseksi turnaukseksi hyvin haastava. Varsinkin nyt, kun polku voi hyvinkin olla luokkaa Richard Gasquet, Dominic Thiem, Marin Cilic, Alexander Zverev, Nadal, Federer tai Djokovic. Siinä olisi lonkalle todellinen tulikaste. Tuskinpa siis nostamme Andyä vielä suosikkien joukkoon, mutta muutamankin otteluvoiton ottaminen olisi jo huima suoritus. Pääasia, että mies on kuitenkin takaisin myös kaksinpelikentillä.

Roger Federer sen sijaan voi tehdä Cincinnatissa turnauksen 7-kertaisena voittajana mitä tahansa. Hän on mielestäni kaavion toiseksi mielenkiintoisin pelaaja, sillä moni meistä varmasti miettii edelleen, miten hän on toipunut kirvelevästä Wimbledon-finaalitappiostaan. Sympatit vielä kerran Federer-fanien luokse, joten voimia kaikille. Pelaaminen on kuitenkin parasta lääkettä ja tuskin tappio nyt liikaakaan Federeriä masentaa, mutta tietysti suuren, kenties entistä suuremman, työn takana Djokovic-voitot tulevaisuudessakin ovat. Helppo ei ole myöskään miehen kaavio, sillä Cincinnatissa Djokovic on samalla puolen kaaviota. Hyviä pelihuumoritestejä ennen tuota mahdollista semiherkkua Djokovicin kanssa tarjoilevat todennäköisimmin mm. Stan Wawrinka, joka kohtaa muuten taas Grigor Dimitrovin sekä Stefanos Tsitsipas, jonka iskua kovilla kentillä tässä jo vähän odotellaan. US Openia ajatellen kuntohuippu pitäisi alkaa lähestymään hänelläkin. Se voi tulla nyt.

Sitten on tietysti Djokovic. Vaikka Wimbledon-finaali jätti pelitasollisesti juuri hänen kohdallaan hurjasti toivomisenkin varaa, niin tuo mestaruus kertoi kuinka kovalla tasolla hän liikkuu. Jos vähän heikompikin päivä tuo Federerin kaltaisia mestareita vastaan Grand Slam-mestaruuksia, niin mitä tapahtuu, jos hän saa pelinsä kohdilleen lempialustoillaan eli kovilla kentillä? Niinpä.

Siinä ei todennäköisesti riitä edes Nadalin unelmapeli, jota hän esitti Montrealin finaalissa Daniil Medevedeviä vastaaan. Cincinnatin suhteen olen kuitenkin Nadalin osalta nyt Montrealin voiton jälkeen melko varma, että hän jättäytyy kisasta pois, sillä kaikki vaikutti olevan suhteellisen mukavasti kohdallaan, joten kahden viikon lepo pienoisine hienosäätöineen, ennen kauden viimeistä Grand Slamiä tulee varmasti tarpeeseen. Viime vuonna miehen polvet olivat melko loppu US Openin viimeisissä matseissa, joten tuskin kuormaa lisätään tässä vaiheessa yhtään enempää.

Näillä valinnoilla mennään siis Cincinnatissa:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Kyrgios
Federer vs. Tsitsipas
Bautista Agut vs. Thiem
Nishikori vs. Goffin

Välierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Thiem vs. Nishikori

Finaali:
Djokovic vs. Thiem

Voittaja:
Djokovic.

Ennakko: Australian Open 2019

Grand Slam-kausi ja -mania alkaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun Australian Open polkaistaan pääsarjojen muodossa käyntiin! Tiedossa on armotonta taistelua kauden ensimmäisestä isosta pokaalista. Tässä ennakko kaavioon!

Tiedossa on jo nyt, että Australiaa ovat vaivanneet ennätyshelteet, joten voittajalta tullaan vaatimaan äärimmäistä kuntoa ja kuumuuden sietokykyä, mikä mahdollisesti rajoittaa potentiaalisten voittajien määrää jo sekin. Seitsemän otteluvoittoa paras viidestä -järjestelmällä ei tule helpolla ikinä, ei varsinkaan 40 asteen helteessä. Varmasti moni iso nimi halajaakin useampana päivänä pelaamaan iltasessioihin, joten sekin on mielenkiintoista nähdä, miten nämä iltavuorot jakautuvat. 

Pientä helpotusta pelaajille on kuitenkin luvassa. Ylipitkät ottelut ovat tällä tietoa Roland Garrosia lukuun ottamatta historiaa (tsekkaa joulukalenterin luukku 11) ja Australiassa on siis käytössä super-tiebreak 10:een, jos viides erä venyy tilanteeseen 6-6. Varmasti tervetullut sääntö juuri Australian kuumuuteen!

Toinen helpotus monelle on ilmeisen nopeat kentät. Twitterin puolella on raportoitu jopa viime vuotta nopeammista kentistä, joten sekin kannattaa pitää mielessä kun matseja ja turnausta etukäteen arvioi. Samoin pallon vaihtuminen Wilsonin Australian Openista uuteen Dunlopiin voi tuoda uutta, mutta toki vain marginaalista, kulmaa peleihin.

Mutta mennäänpä kaavioihin. Tällä kaudella ajattelin kokeilla hieman jäsennetympää, jopa kaavamaista tapaa näissä ennakoissani, joten siinä mielessä vähän uutta matoa koukkuun.

Kaavion 1. neljännes:

Ehdottomanana suosikkina kisaan lähtee Novak Djokovic, joka hakee siis jo seitsemättä Australian Open-voittoa. Djokovicia on hehkutettu nyt jo blogissakin puoli vuotta putkeen, sillä miehen paluu "lähes puskista" oli viime vuonna hurjaa seurattavaa kauden jälkimmäisellä puoliskolla. Wimbledonissa peli loksahti kohdilleen ja se oli menoa oikeastaaan kaikille muille. Sama meno jatkunee tänä vuonna, sillä huhujen mukaan miehen loppu-uran tärkein tavoite on kirkastunut: Roger Federerin ohittaminen Grand Slamien määrässä. Motivoituneena Djokovic on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan äärimmäisen vaikea voitettava. Federerin saavuttaminen ei ole tietenkään helppoa ja nämä ovatkin kriittisiä Slamejä ennen uuden sukupolven valtaan astumista, mikä voi toki tuoda odottamatonta painettakin serbille. Tämä Slam hänen ikään kuin "kuuluu voittaa".

Muita pelaajia kaavion tässä neljänneksessä on toki 31 kappaletta, mutta melkoinen ihme saa tapahtua, jos Djokovic ei pelaa tästä porukasta itseään semifinaaliin. Hyviä haastajia ja mielenkiintoisia seurattavia toki riittää, mutta nuoret Dennis Shapovalov ja Daniil Medvedev eivät vielä pysty isojen kaatoon Grand Slameissä ja vahvasti tuntuu siltä, ettei siihen pysty myöskään esimerkiksi hyvävireinen ja Brisbanen juuri voittanut Kei Nishikori tai David Goffin. Heillä paukut eivät sittenkään oikein ikinä näissä kemuissa riitä.

Puolivälierä: Djokovic vs. Nishikori

Kaavion 2. neljännes:

Toinen neljännes on täynnä lupaavaa nuoruutta, mutta yksi nimi nousee yli muiden. Odotukset Alexander Zverevin kohdalla alkavat Grand Slam-menestyksen osalta saavuttamaan jo hurjia mittasuhteita, mutta onko pitkässä nuoressa miehessä sittenkään vieläkään tarvittavaa kestävyyttä ja sitkeyttä aivan maaliin saakka? Itse en tähän vielä tässä raskaassa slamissä usko, mutta toki nyt olisi hyvä paikka iskeä ainakin semeihin. Kaavio ei ole mahdottomin ja kun samassa osassa on liuta muita nuoria kuten Hyeon Chung, Borna Coric, Nick Kyrgios, Lucas Pouille ja Dominic Thiem, niin ei tämä nyt ihan pahalta näytä. Toki heti avausvastustajan, Aljaz Bedenen, kanssa Zverevin on oltava äärimmäisen tarkkana ja kärsivällinen.

Muita nostoja tästä neljänneksestä voisi olla Nick Kyrgioksen ensimmäisen kierroksen herkkuottelussa kohtaava Milos Raonic. Hänellä voisi olla eväät pitkällekin, mutta tämä hieman yksipuolinen kanadalaisjätti nousee ja kaatuu aivan liiaksi syöttönsä varassa. Syötön pettäessä peli usein puuroutuu pahoin. Kyrgioksessakin riittää kanadalaisella tekemistä, jos australialainen on kotiturnauksessaan pelipäällä.

Kaavion tässä osassa majailee myös vanha mestari Stan Wawrinka, joka mojonsa löytäessään voisi olla jopa kisan musta hevonen, mutta vähän tuntuu siltä hänenkin kohdallaan, että loukkaantumiset ovat vieneet parhaan terän ja suurimman motivaation sveitsiläiseltä.

Puolivälierä: Zverev vs. Coric

Kaavion 3. neljännes:

Niin ikään seitsemättä Australian Open-mestaruutta hakeva Roger Federer tulee kisaan puolustavana mestarina ja edellisestä tappiosta Australiassa on jo kolme vuotta! Valmistautuminen kauteen on ollut ilmeisen onnistunut ja alla on nyt myös toinen perättäinen Hopman Cup-voitto Belinda Bencicin kanssa. Kaikki vaikuttaa siis olevan kunnossa, mutta viime vuoden loppu alkoi osoittamaan merkkejä ainakin pienestä alamäestä, joten Australiassa mies on erityistarkkailun alla heti turnauksen alusta saakka. US Openin hiipuminen kuumuudessa on tuoreessa muistissa ja sekin voi olla merkki, että vanha kroppa kestä enää aivan samaan tapaan kuin ennen. Nurkkiin meneminen ja sieltä lähteminen mahdollisine polven notkahduksineen kertoo paljon iskusta. Jos Federer ei pääse kämmenellään "lyönnin päälle" 3-4 askeleen päähän, niin iso syömähammas on poissa. Isoja vaaroja juuri tässä mielessä lienevät Stefanos Tsitsipas (4. kierros) ja viimevuotinen finaalivastus Marin Cilic puolivälierässä, jotka saavat vastustajia hyvin liikkeelle sekä puolustusasemiin. 

Andy Murraylle (katso edellinen bloggaus) turnaus on valitettavasti uran lopun viimeisiä isoja stageja ja terveystilanteen takia onkin vaikea nähdä Andyä paria ensimmäistä kierrosta pidemmällä. Avauskierros lienee nyt siis liikaa, kun Dohan voittanut Roberto Bautista Agut taistelee leijonan lailla ja hurjalla itseluottamuksella juuri nyt.  

Puolivälierä: Federer vs. Cilic

Kaavion 4. neljännes:

Jos Andy Murrayn tilanne on nyt valitettavan selvä, niin Rafael Nadalin kohdalla tilanne ei sitä vielä ole, mutta ei sekään hyvältä vaikuta juuri tällä hetkellä. Vammat ja nilkkaleikkaus ovat varmasti häirinneet pahoin tekemistä ja valmistautuminen kauteen on kärsinyt. Valmistavat turnauksetkin ovat jääneet pelien osalta hyvin vähiin. Tappiossa Kevin Andersonille Mubadala Openissa Abu Dhabin näytösturnauksessa oli oikeastaan hyvin vähän mitään lupaavaa. Peli vaikutti lähinnä jalkojen säästelyltä ja käsillä lämimiseltä, joten kovien kenttien rasitukset lienevät Nadalille tänäkin vuonna ehkä liikaa. Sitä ne ovat todennäköisesti heti Australiassa, joka tulee lopulta liian nopeasti.

Toki jos Nadal pääsee minimaalisella kuormalla toiselle viikolle, niin sitten on tietysti Djokovicin tilanteesta riippuen ehkä kaikki mahdollista, paitsi ehkä juuri serbin lyöminen. Jalkavaivaisena ei kuitenkaan mennä pitkälle enää. Kaavion tässä osassa on potentiaalisia kiusaajia useammalle kierrokselle Alex De Minaur (3. kierros), Diego Schwartzman (4. kierros) ja sitten juuri mainittu Kevin Anderson, josta on kuoriutunut kovan tason Grand Slam-pelaaja, jolla voi olla vielä yksi vaihde näissä ympyröissä. On kuitenkin Grand Slam-finaaleja alla, joten miksipä ei?

Niin ja sitten olisi se mahdollisuus Nadal vs. Federer-semifinaaliin, mutta siihen ei nyt riitä usko kummankaan kohdalla.

Puolivälierä: Nadal vs. Anderson

Semifinaalit:

Djokovic vs. Zverev
Cilic vs. Anderson

Finaali:
Djokovic vs. Anderson

Voittaja:
Djokovic.

Siinäpä se. Nyt ei muuta kuin Eurosportit tulille ja nauttimaan Grand Slam-maniasta!

Eurosport ja EurosportPlayer näyttävät turnauksesta kaikki ottelut. Vasurilla ja Eurosport ovat yhteistyössä koko kauden ajan.

Andy Murrayn lopettaminen

Andy Murray on tänään ilmoittanut lopettavansa tennisuransa. Pitkään vaivannut lantiovamma ei jättänyt miestä rauhaan ja mikä pahinta, kivut voimistuvat rajusti pelaamisen yhteydessä. Hyvältä ei kuulosta myöskään se, että jo sukkien jalkaan laittaminen ja kenkien sitominen tuottaa suurtaa tuskaa. Jos normielämää värittää näin vahvasti kipu, on aina aika miettiä jotain muuta.

Murrayn kohdalla tämä valitettavasti tarkoittaa lopettamista. Se on Andyltä varmasti oikea päätös, sillä perhe, vaimo ja kaksi tytärtä, tarvitsee mahdollisimman tervettä isää kotona enemmän kuin me kehäraakkia tv-kuvissa. Andyn meriiteillä ei myöskään olisi mitään mieltä kiertää touria kyvyttömänä haastamaan terävintä kärkeä.

Vaikka Andyä on usein moitittu pelitavaltaan tylsäksi, passiiviseksi puurtajaksi, niin hänen pelillinen elinkaari ja sen kehitys oli kuitenkin mielenkiintoista seurattavaa. Varmasti moni viittaa lopettamisen yhteydessä kuluttavan pelityylin suuntaan, mutta kyllähän esimerkiksi kämmen ja syöttö paranivat ja aktivoituivat matkan varrella rajusti siitä, mitä ne uran alussa olivat.

Nuori Murray profiloituikin hyvin vahvasti fyysiseksi noutajaksi, joka puolusti ja puolusti ja vielä kerran puolusti. Erään lehtitalon kahvilassa kauan kauan sitten tuli muuan tuleva tennisbloggaaja tokaisseeksi nuoresta Murraystä maan johtavalle tenniskirjoittajalle, että "jos tuo tuuppari voittaa joskus Grand Slamin, niin minä lupaan syödä.." ja niin edelleen. En syönyt vaikka olisi pitänyt. Pelillinen kehitys ja matka Grand Slam-voittajaksi oli upea kasvutarina kaikkine paineineen, finaalitappioineen ja itkuineen ja sitä oli lopulta hieno seurata.

Onkin hyvä muistaa, että hänen suurimmat saavutuksensa tulivat kaikkea muuta kuin puolustamalla. Kukaan ei voita Grand Slamiä puolustamalla ikinä. Ei varsinkaan Wimbledonia, eikä varsinkaan kahdesti. Tai US Openia. Tai kahta kultaa olympialaisista. Tai Davis Cupia lähes yksinään. Ja kaikki nämä aikana, jolloin Roger Federer, Rafael Nadal ja Novak Djokovic ovat olleet omassa piikissään.

Parhaimmillaan Murray oli hyvinkin aktiivinen pelaaja, vaikkei sitä suurta asetta koskaan oikeastaan ollutkaan. Sekin kuvaa hänen kovuuttaan ja tapaa pelata peliä nimeltä tennis. Murrayn pelitapaan kuului aina hurja taistelu, mutta myös fiksuus. Ei yritetä sitä, mitä ei osata ja haetaan pisteitä myös hyvien taktiikoiden kautta, ei vain kovaa mättämällä.

Mutta totta totta kai on, ettei Murray profiloidu tennishistorian kovimpana hyökkääjänä. Muistan joitakin otteluita erityisen hyvin, joissa hän oli joko hyvin väsynyt tai loukkaantunut, kuten vaikkapa Jarkko Niemistä vastaan Roland Garrosilla 2012. Tuolloin hän lätki palloja välillä läpi uskomattoman letkeästi suojellen samalla kroppaansa ylimääräisiltä rasituksilta ja otti lopulta voiton erin 3-1. Tuo pelitapa olikin omasta mielestäni ehkä sitä rakastettavinta pelillistä-Murraytä, ei nyt tietenkään Jarkkoa vastaan, mutta noissa tilanteissa hän oli aivan eri mies.

Nyt ura kuitenkin loppuu. On karmeaa ajatella, että pelit päättyvät näin äkillisesti ja yllättäen, vaikka hän jotenkin vielä kesään ja Wimbledoniin saakka vielä taistelisikin. Jotenkin sitä taas tajuaa, miten hienoa ja tärkeää urheilijoille olisi saada lopettaa omin ehdoin. Tällä tavoin tämä on sydäntäsärkevää.

Tsemppiä ja hyviä eläkepäiviä, Andy!

Joulukalenteri #10: TOP10 2019

Perinteinen kristallipalloluukku ensi vuoteen eli vuoden 2019 lopun top-10!

Ennen ennustetta kuitenkin pikavilkaisu viime vuoden vastaavaan ennusteeseen, jonka voi vilkaista tästä.

Ei nyt ihan metsään, mutta ei nyt ihan kohdillekaan. Djokovicin nousu piikkiin ei henkilökohtaisesti yllättänyt, eikä myöskään Zverevin nousu kärkikahinoihin. Andy Murrayn ja Stan Wawrinkan kaudet menivät penkin alle loukkaantumisten takia. Juan Martin del Potron nousu loukkaantumisista top-kymppiin oli puolestaan yksi kauden iloisimpia asioita. Grigor Dimitrov ei osannut hyödyntää finaaliturnausvoittoaan mitenkään, vaan valui listalta ulos ja niin edelleen.

Mutta sitten ensi vuoden listaan:

1) Novak Djokovic
Loistava loppukausi 2018, joten jatkanee samoilla höyryillä ja Australian Openissa perinteisesti vahva, joka saattaa luoda paikan jopa uudelle NovakSlamille. Nälkä on tullut takaisin ja mies on vaikea, joskus jopa mahdoton voitettava. Vahvaa tekemistä kaikilla alustoilla.

2) Alexander Zverev
Nousukiidossa, vaikka tämän kauden aikana näytti osittain passiiviseltakin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Lendlin tulon myötä palaset nyt kasassa ja jos Masters-menestys tarttuu Grand Slameihinkin, niin piikkipaikkakin voisi olla haarukassa. On kuitenkin hyvä kaikilla alustoilla.

3) Rafael Nadal
Takaisin massaspesialistin rooliin ja kolmospaikka massakisoilla? Kroppa ei kestä enää kovia kenttiä, joten jos pelaa säädyllisen massakauden, niin helposti näinkin korkealla. Tänä vuonna kakkospaikka vain yhdeksällä turnauksella.

4) Roger Federer
Olisiko Federerillä vielä yksi Grand Slam takataskussa? Niin tai näin, lähellä se ainakin on Australiassa, Wimbledonissa ja ehkä myös US Openissa. Tähän muutama hyvä Masters kovilla kentillä, niin lähes varmuudella top-viitosessa. Muuhun tarvittaisiin täysi romahdus tai loukkaantuminen.

5) Kevin Anderson
Saanut tänä vuonna suurpelaajan auraa. Tasaisen hyvä suorittaja Grand Slameissä ja sitä kautta korkealla. Hyvillä tai loistavilla esityksillä uran paras kausi ja jopa top-4 haarukassa.

6) Andy Murray
Kauden suurimpia kysymysmerkkejä. Jos palaa terveenä ja paikat kestää, niin tasainen varmuus vie pitkälle. Mutta kestääkö ne paikat? Murrayn pystyttävä kautta linjan aggressiivisempaan peliin.

7) Dominic Thiem
Oli suurennuslasissa jo luukussa kahdeksan. Massamenestys maksimoimalla ja hyvä Roland Garros vie ainakin tähän. Sen jälkeen kaikki muu plussaa. Tulisi kuitenkin muistaa, että suuri turnausmäärä ei korreloi suoraan menestyksen kanssa.

8) Marin Cilic
Voitti juuri Davis Cupin. Se voi tuoda aivan uutta sykettä vielä Cilicin peliin, jos osaa kanavoida sen oikein. On kuitenkin jo Grand Slam-voittaja, joten tietää mitä isoon menestykseen vaaditaan. Tietää myös sen, että pää ei aina kestä, joten näille main hyvillä, mutta myös niillä romahtavilla peliesityksillä.

9) Stefanos Tsitsipas
Nuoret tulevat sittenkin! Tsitsipas kasvoi viimeistään Milanon marraskuisessa NextGen-turnauksessa pojasta mieheksi. Näytti aivan eri tason kaverilta suurimman osan turnauksesta. Se ja tämän vuoden menestys ennakkoluulottomine esityksineen voi poikia vaikka mitä. Letkeä peli, jolla pystyy haavoittamaan ketä tahansa, varsinkin jos vielä syöttäminen tauon aikana kohenee.

10) Karen Khachanov
Pariisin yllätysvoittaja väläytteli jo muuallakin. Pisti mm. US Openissa Nadalin hurjan koville. Tämä tietää sitä, että tehnee vähintäänkin muutaman piikkisuorituksen kauden aikana flowssaan, joten niillä esityksillä top-kymppiin.

Ennakko: Cincinnati Masters 2018

Toronto jää nopeasti taakse, kun pelit jatkuvat tällä viikolla jo Cincinnatissa. Tässä ennakko!

Aloitetaan kuitenkin vielä Toronton jälkipyykillä. Rafael Nadal palasi koville kentille taistelijamoodissaan ja käänsi muun muassa Marin Cilicin mankelista huolimatta hurjan taisteluvoiton ja lopulta myös turnausvoiton. Kaikilta osin Nadalin peli ei kuitenkaan vielä täysin vakuuttanut, mutta kuten tietysti turnausvoitostakin voi päätellä, ei Nadalia ole helppo voittaa hyvälläkään pelillä. US Openia varten tämä lupaa tietysti hyvää.

Toronton yllättäjä oli ehdottomasti Stefanos Tsitsipas, joka otti neljä TOP10-voittoa viikon aikana, joka lienee jonkinlainen ennätys sarallaan. Miehestä tulikin jo blogattua edellisessä postauksessa, joten ei mennä häneen sen enempää nyt. Hieno oli kuitenkin kreikkalaisen viikko, peli ja somessakin hehkuttamani asenne!

Mutta sitten tähän viikkoon. Nadal jäi lopulta aika odotetusti tältä viikolta pois, sillä täysi viikko Torontossa tuntui varmasti polvissa. Tätä kirjoittaessa ensimmäistä kierrosta on jo muutama ottelu takana ja niiden aikana pahasti peliään hakeva Andy Murray ehti jo tippua Lucas Pouillea vastaan. Pitkä tie on Murrayllä vielä taaperrettavana, jotta paluu saataisiin oikealle uralle. Ei vakuuta nyt tämä tekeminen.

Roger Federer tekee paluun pitkän tauon jälkeen. Edellisestä pelistä, Wimbledonissa, on jo aikaa, mutta lienee selvää, että paikat ovat iskussa ja pelituntumasta mies saanee nopeasti kiinni ensimmäisellä kierroksellaan. Sen jälkeen terävästi Cincinnatissa siis jo aloittanut Pouille voi olla hankala pala, joten totutteluaikaa Federerillä ei liiemmälti ole. Kaavio ei näytä pahimmalta mahdolliselta, mutta eihän se näyttänyt Wimbledonissakaan, joten yllätystappion ja turnausvoiton välillä tällä viikolla liikutaan. Cincinnatin nopeahkot kentät ovat olleet Federerin mieleen jo pitkään, joten nähtäväksi jää, miten turnaus hänen kohdallaan etenee. Kevyehköä ennakkosuosikin viittaa tässä siis ehkä sovitellaan.

Novak Djokovicin tilanne on jo hieman toinen. Tappio Tsitsipakselle Torontossa oli kreikkalaisen otteista huolimatta iso yllätys. Lähinnä siinä mielessä, miten passiivisesti Djokovic pelasi. Tuoreena Wimbledon-mestarina olisin odottanut häneltä paljon aktiivisempaa pelin kuvaa, kun alla oli iso voitto. Lontoossa hän todisti paljon koko maailmalle, mutta ennen kaikkea itselleen, että peruspeli on loistavalla tasolla. Jos ja kun siihen lisää juuri kaivattua aggressiivisuutta, niin mahdollisuudet jopa dominointiin olisivat olemassa. Pelin pitää kuitenkin muuttua selvästi aktiivisemmaksi, eikä aloitteita voi antaa määrättömästi vastustajalle, kuten jossain määrin kävi juuri Tsitsipasta vastaan. Djokovicin taannoisista vaikeuksista johtuen moni haastaja tietää, että voitto serbistä on otettavissa, jos tämä aikoo vain puolustaa ja lanata keskikaistan prosenttipalloa liian pitkään.

Nadal-tappiosta huolimatta Marin Cilicin otteet ansaitsevat noston. Varsinkin Nadal-ottelun ensimmäinen erä oli jälleen hurja näytös miehen potentiaalista ja maksimista kovilla kentillä. En ihmettelisi yhtään, jos Cilic väläyttelisi kuntoaan jo ennen US Openia. Puolivälierissä olisi tarjolla mahdollisesti yksi viikon herkkupaloista eli ottelu Torontossa niin ikään Tsitsipasille hävinnyttä Alexander Zvereviä vastaan. Tuo olisi hyvä mittariottelu oikeastaan molemmille heistä. Pysyykö Cilicin hurja taso vai saako Zverev pidettyä kenttäpositiotaan ja aggressiivisuuttaan yllä juuri Cilicin kaltaista pommikonetta vastaan. Kerrassaan mielenkiintoinen ottelu olisi toteutuessaan tulossa.

Niin ja siis se Tsitsipas! Valitettavasti hän lienee tällä viikolla suupala jollekin. Itse asiassa epäilen, että jo avauskierroksella David Goffinia vastaan pojan henkinen ja fyysinen väsymys näkyy hänen sitkeydestään huolimatta karusti ja kreikkalainen pääsee lataamaan akkujaan kunnolla ennen Openia.

Mennäänpä näillä valinnoilla tämä viikko:

Puolivälierät:

Raonic vs. Djokovic

Zverev vs. Cilic

Anderson vs. Del Potro

Federer vs. Wawrinka

Välierät:

Djokovic vs. Cilic

Federer vs. Del Potro

Finaali:

Federer vs. Cilic

Voittaja:

Federer.

Ennakko: Toronto Masters 2018

Lomat alkavat olla takanapäin myös tennishuipuilla, sillä kovien kenttien kausi on pyörinyt jo muutaman viikon. Tällä viikolla vuorossa on ensimmäinen US Openiin huipentuva kovien kenttien Masters, joka pelataan Torontossa. Ennakko tuttuun tapaan julki tässä ja nyt!

Tosiaan, Wimbledonin jälkeen moni pelaaja on keskittynyt lomailuun ja moni heistä tekee paluun vasta Torontossa tällä viikolla. Tästä kauden osasta on tulossa Wimbledoninkin tulokset mielessä pitäen erityisen herkullinen. Rafael Nadalin ja Roger Federerin Grand Slam-putki on tällä erää katkennut ja se on varmasti lisännyt jälleen uskoa siihen, että tämä kaksikko on voitettavissa. On monen monta pelaajaa, joiden otteiden seuraaminen tulevina viikkoina on erityisen kiinnostavaa.

Suurin heistä lienee Novak Djokovic. Povasin Wimbledonin jälkipeleissä hänelle isoa menestystä nyt alkavilla kovien kenttien jaksolla ja onkin erittäin jännittävää nähdä, miten Djokovic on uusinta Grand Slam-voittoaan prosessoinut. Vapautuuko peli jo Torontossa lisää ja tuleeko siihen vielä ripaus lisää aggressiivisuutta, on yksi isoimmista seurattavista asioista. Jos näin käy, kasvavat odotukset US Openia kohtaan hurjasti ja seuraava kysymys lieneekin ehkä jo se, pystyykö serbi käsittelemään pitkästä aikaa myös ennakkosuosikin paineita entiseen tapaansa, mutta palataan tähän tuonnempana, jos aihetta moiseen. Kaavio ei Djokovicille ole pahin mahdollinen, sillä hän osuu samaan osaan Dominic Thiemin kanssa, josta hänellä hyvä henkinen yliote kovilla kentillä, joten puolivälieriin pitäisi mennä heittämällä. Sen jälkeen toki Alexander Zvereviä, Kevin Andersonia ja finaalia päälle, mutta tätähän se aina Masterseissa lopussa on.

Paljon myös muita mielenkiintoisia pelaajia on pidettävä Torontossa suurennuslasin alla. Alexander Zverev paukuttaa tällä hetkellä todella mallikkaasti ja on Torontossakin vaarallinen juuri Washingtonin turnauksen voitettuaan. Kenttäpositio ja peli on ahneempaa kuin alkukaudesta ja lyönneissä on todella hurjasti nyt voimaa, jolla ampua vastustajia ulos kentältä. Seuraavan uuden maailman ykköspelaajan aura on jälleen vahvistumassa?

Rafael Nadal palaa lomiltaan koville kentille omien sanojensa mukaan hieman pidemmän loman tehneenä. Viime vuonna peli kulki pohjois-Amerikassa, joten jännittävää nähdä lähteekö peli heti rullaamaan myös tänä vuonna. Loma on yleensä tehnyt espanjalaiselle hyvää. Kun Torontossa se isoin peikko, Djokovic, on sopivasti toisella puolen kaaviota, on finaaliin saakka täydet mahdollisuudet. Toki nälkäisiä kavereita on tälläkin puolen kaaviota, kuten Juan Martin del Potro, Marin Cilic ja hurjaa kautta pelaava John Isner.

Heistä erityisesti Del Potro on erittäin vahva ehdokas voittajaksi aina kovilla kentillä, vaikka hän juuri Los Cabosissa finaalitappion Fabio Fogninille kärsikin. Fognini on puolestaan tulessa, sillä alla on jo kaksi perättäistä turnausvoittoa sekä Båstadin massoilta, että nyt siis myös Los Cabosin kovilta kentiltä. Pienemmissä tunrauksissa siis kulkee, mutta joko olisi aika myös isommalle menestykselle Masters-tasolla?

Entä mitä tekee Wimbledon-finalisti Kevin Anderson, joka tekee niin ikään paluun kiertueelle?

Paljon, paljon avoimia kysymyksiä, joihin vastaukset alkavat hahmottumaan tällä viikolla. Valitettavasti jälleen kerran myös isoja poisjääntejäkin on. Isoimmista nimistä Roger Federer jatkaa lomailuaan tai treenaamistaan ja Andy Murrayn kroppa kaipaa lepoa kolmen pitkän Washington-matsin jälkeen. Jos ja kun heidät saadaan vielä tähän soppaan jossain vaiheessa mukaan, niin alkaa näyttämään oikeastaan älyttömän hyvältä!

Näillä mennään tähän viikkoon:

Puolivälierät:
Nadal vs. Edmund
Del Potro vs. Isner
Raonic vs. Anderson
Djokovic vs. Zverev

Välierät:
Nadal vs. Isner
Anderson vs. Djokovic

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja:
Djokovic.

Ennakko: Wimbledon 2018

Kauden kolmas Grand Slam, Wimbledon, alkaa tänään! Tässä ennakko ja tällä kertaa poikkeuksellisesti helteisestä Kreikasta käsin! Lomaa siis pukkaa.

Viime viikolla eräs kollegani kysyi lounastelun yhteydessä onko Wimbledoniin nimettävissä ketään suosikkia. Tavallaan kysymys oli oikeutettu, sillä Roger Federerin toissa viikko ei täysin vakuuttanut ja kun yllättävä tappiokin Hallen finaalissa tuli, epäilykset sveitsiläistä kohtaan kasvoivat. Federerin tilannetta käytiin jo edellisessä postauksessa melko laajasti läpi, joten ei mennä siihen enää sen koommin. Itse näkisin, että Hallen ”heikompaan” viikkoon vaikuttivat jossain määrin loppuviikkoa kasvanut kuorma sekä alustan heikohko kunto, johon ruohokuningas ei täysin luottanut. Se, miten tuo finaalitappio puolestaan vaikutti Federerin peliin, jää nähtäväksi. Alkukierroksilla tuskin mitään yllättävää nähdään ja ellei loukkaantumisia tule, on Federer erittäin pitkällä tänäkin vuonna. Finaaliainesta.

Vaikkei tällä kertaa muita ihan Federerin kaliiberin suosikkeja löydykään, niin haastajia toki on. Federerin puolella kaaviota majailevat muun muassa sellaiset nimet kuin Marin Cilic, Sam Querrey ja Borna Coric, jotka parhaimpana päivänään laittavat Federerin hyvinkin ahtaalle..

Varsinkin Cilicin kohdalla voisi vihdoin olla aika ottaa se iso voitto jo Federeristä. Se kysyy kuitenkin paljon päätä, joka ei aina ole ihan koko matsin aikaa vakuuttanut, kuten vaikkapa tämän vuoden AussiOpen-finaalissa. Cilic kuitenkin tietää pelilliset keinot Federerin horjuttamiseksi ja ehkä jopa kaatamiseksi. Hän on varmasti oppinut tappioistaan, joten ei se nyt ihan mahdotonkaan paikka ole.

Coricin hyvästä Halle-voitosta huolimatta näkisin, että Wimbledonissa hän ja myös Querrey tarvitsevat hieman apuja myös Federeriltä itseltään. Joko huonon päivän, väsymyksen tai loukkantumisen muodossa. Coric olisi törmäyskurssilla Federerin kanssa jo neljännellä kierroksella.

Isoimmat uhat tulevat kuitenkin todennäköisesti kaavion toiselta puolen ja siis ehkä vasta finaalissa. Pakka on melko kivasti sekaisin, kun Andy Murrayn ja Novak Djokovicin rankingit loukkantumisten jäljiltä ovat mitä ovat ja mielenkiintoisia kohtaamisia on luvassa jo ensimmäiselle viikolle yllin kyllin.

Andy on kuitenkin vielä niin pahasti vaiheessa, että brittikatseet on syytä siirtää joko jalkapalloon tai brittiykköseen Kyle Edmundiin, joka on paukutellut isosti ja lupaavasti viime aikoina. Voitto Murraysta Queensin nurmella oli iso askel hänelle ja konkretisoi paljon asioita varsinkin mentaalisella tasolla.

Djokovic onkin sitten se kisan isoin musta hevonen. Hänen pelinsä on loksahdellut pala palalta kohdilleen ja ei tässä enää kovin kaukana siitä parhaasta tasosta oikeasti olla, jolloin serbin voittamisesta tulee karmean vaikeaa. Ongelmana on edelleen tietty epätasaisuus otteluiden välillä ja niiden sisällä. Tuntuu kuin hän ei ihan täysillä syttyisi niihin ”helpoimpiin” otteluihin, vaan vasta isoihin otteluihin. Niissä puolestaan on esiintynyt vielä pientä tukkoilua hermojen kanssa, joka toki paranee yhdessä kisatuntuman kanssa peli peliltä. Toisella viikolla Djokovic, kuten myös muut jo Grand Slam-voittoja haalineet pelaajat tyyliin Nadal ja Juan Martin del Potro ovat erittäin vaarallisia pelaajia. Sanoisin, että vaarallisin toisella viikolla heistä lienee juuri Djokovic.

Tämä varsinkin siksi, että Nadalin ruohopeli on hakenut viime vuosina pahasti, eikä nopeampi ja matalampi pomppu suosi tätä varttuneempaa Nadalia juurikaan. Jos ja kun kentät toisella viikolla kuluvat ja jos Nadal löytää ruoholle mojonsa, niin tilannetta on syytä tarkastella ensimmäisen viikon jälkeen uudestaan.

Turnauksen jätit Del Potron ja esimerkiksi Federerin kaavion puolella oleva John Isner ovat vaaran paikkoja perinteisesti kaikille. Vaikka molempien nurmimenestyksestä on jo aikaa ja voidaan periaatteessa olla myös montaa mieltä, niin tuoreina he ovat syöttö-kämmenyhdistelmineen pelottava yhdistelmä. Ensimmäisen viikon kuorma määrittelee valtavasti isompaa menestystä.

Uuden sukupolven pakka lienee Coricia lukuun ottamatta tämän vuoden ruoholla vielä sekaisin. Nick Kyrgiosilla olisi mahdollisuudet varsinkin Wimbledonissa vaikka mihin, mutta ääliömäisyydet jatkuvat, joten ei taida napata. Ei voi kuin ihmetellä kaverin asennetta. Kvartseihin mahdollisesti heittämällä, mutta päätyynkin olisi pelillisiä eväitä riittävästi.

Alexander Zverevin ja Dominic Thiemin pelit eivät aivan tällaisinaan istu ruoholle yhtä nätisti kuin massalle, joten hieman ohi menee vielä tämä vuosi.

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Federer vs. Gasquet
Cilic vs. Isner
Djokovic vs. Kyrgios
Nadal vs. Del Potro

Välierät:
Federer vs Cilic
Djokovic vs. Del Potro

Finaali:
Federer vs. Djokovic

Voittaja:
Federer.

Eurosport näyttää turnauksen kanavillaan sekä EurosportPlayer-palvelussaan.

Jälkipelit: Australian Open 2018

Niinhän siinä lopulta kävi, että Roger Federer tuli ja otti omansa. Pelitaso pysyi käsittämättömällä tasolla läpi koko kisan ja todellisia uhkaajia ei juuri ollut. On tätä uskomatonta seurata! Toki toisaalta täytyy samaan aikaan ihmetellä, miten tämä on ylipäätään mahdollista. Viimeksi kun tarkistin oli vuosi 2018!!!

Palataan vielä hetkeksi kuitenkin finaaliin. Marin Cilic teki mitä piti ja mitä pystyi, mutta se toi vain kaksi erää. Noissa kahdessa erässä hän teki juuri niitä asioita, joista ennakossa oli puhe. Syötti hyvin, löi painavasti ja piti päänsä. En uskonut, että Cilicin henkinen vire riittäisi Federeriä vastaan edes erävoittoihin, mutta hyvinhän mies lopulta taisteli. Vaikka ottelun alku ja viidennen erän alku osoittivat, että mies ei ollut täysin valmis henkisesti haastamaan sveitsiläistä, niin silti suurimman kunnian ansaitsee Federer.

Hän pelaa niin hyvin ja niin korkealla itseluottamuksella, että juuri nyt häntä on erittäin vaikea horjuttaa. Välimatka muihin on sittenkin vain liian hurja.

Ensinnäkin, hänen hyökkäämisensä jumalaisesta syöttämisestä, miksei palatuksistakin, lähtien on erittäin rajua ja jatkuvaa, johon kenenkään on vaikea päästä nokittamaan päälle. Cilic onnistui siinä vain osittain painavilla moukareillaan ja hurjalla syöttämisellään, mutta viiden erän kamppailussa suvantoja tuli liikaa, jolloin Federer pääsi myös varmempana hyökkääjänä määräämään tahtia liian kauan.

Federeriin onkin vaikea saada otetta, sillä hänen hyökkäyksensä ovat monipuolisia ja sitä kautta ikään kuin rytmittömiä. Nämä aiheuttavat tuskaa vastustajille, joiden on ilman riskiä hyvin vaikea löytää niitä paikkoja joihin iskeä. Jos ja kun Federeriä ei saa liikkeelle nurkkiin, niin on varmaa, että hyökkääjän rooli vaihtuu nopeasti hänelle. Eikä välttämättä auta, että Federerin saa ajettua nurkkiin. Jos pallot jäävät lantion tasolle tai niiden takana ei ole moukarimaista voimaa, Federer iskee kyllä takaisin. Hänen liikkumisensa ja pelin lukemisensa on kuitenkin hurjalla tasolla edelleen.

Henkisesti Federerillä on tällä hetkellä yliote todennäköisesti kaikista. Puhdas saldo viime vuonna esimerkiksi Rafael Nadalista kasvatti itseluottamuksen varmasti giganttiseksi ja kun muut todelliset haastajat Djokovic, Murray, Wawrinka ja del Potro, ovat joko poissa tai kaukana parhaastaan, niin on vaikea kuvitella, että joku yhtäkkiä nousisi häntä ahdistamaan. Ja siis kuten finaalissakin nähtiin tämä on ennen kaikkea myös mentaalinen peli.

Toisin kuin monissa aiemmissa sukupolvien vaihdoissa tämä vanha kaarti pysyy todennäköisesti varsin pitkään vallan kahvassa kiinni. Lopullisia vetäytymisiä vammojen takia, kuten 90-luvun hallitsijoilla, ei todennäköisesti ole nyt ihan äkkiä tapahtumassa. Nyt loukkaantuneena olevat pelaajat kiusaavat hekin varmasti vielä vuosia nuorempiaan. Juuri nyt on sittenkin vaikea nähdä kenenkään uuden pelaajan voittavan esimerkiksi tervettä Federeriä kovilla kentillä saati nurmella tai vaikkapa tervettä Nadalia massalla.

Ehkä tässä pitää kurkata uudestaan kalenteriin, tarkistaa meneillään oleva vuosi ja uskotella itselleen, että vielä koittaa uusi aika.

Kausiennakko 2018

Tenniskausi 2018 on startannut! Pelejä on käyty ja käynnissä ympäri maailmaa, mutta ei anneta niiden vaikuttaa kauden ennakkoon tämän enempää.

Asetelmat tälle(kin) kaudelle vaikuttivat olevan vielä joulukuussa äärimmäisen herkulliset (joulukalenterin luukku #10), kun viime kaudella loukkaantuneet ja kauden kesken jättäneet pelaajat vaikuttivat palaavan, ainakin harjoituskentille, yksi toisensa jälkeen.

Mutta.

Yhtä lailla he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoitelleet jäävänsä pois kauden ensimmäisestä Grand Slamistä Australiassa, mikä ei tietysti vaikuta kovinkaan lupaavalta koko kauttakaan ajatellen.

Tällä tietoa ainakin Andy Murray ja Kei Nishikori ovat varmuudella pois alkukaudelta, eikä tätä kirjoittaessa Novak Djokovicistakaan oikein ota selvää, onko miehen kyynärpäävamma kuntoutunut vai ei. Myös Stan Wawrinkan kunto on täysi mysteeri, sillä sveitsiläinen on pitänyt melkoisen matalaa profiilia sosiaalisen median sekä muun tiedottamisen osalta. Milos Raonic teki puolestaan nopean cameo-roolin Brisbanessa, joka sekin jätti paljon spekulaation varaa miehen pelikunnosta.

Tässä valossa onkin vaikea ennustaa näiden miesten panoksesta tämän vuoden asetelmiin. Suurin uhkakuva mielestäni onkin, että kaudesta olisi tulossa viime vuoden tapaan Rafael Nadalin ja Roger Federerin välinen Grand Slamien keräämistaistelu tai jos vielä Nadalkin on toipilas, niin Federerin näytös. Fedal-kaksikon tulevaa kautta peilattiin joulukuun tilanteella kovasti jo joulukalenterissa (luukut #1, #2, #16, #19 ja #24) joten ei siitä nyt tämän enempää. Niin isoja ja rakkaita suosikkeja kuin he meille ovatkin, tarvitsee tennis timantinkovaa taistelua laajalla rintamalla, uusista tähdistä puhumattakaan.

Tämä avaisikin nyt erinomaisen paikan nuorempien nousulle aivan terävimpään kärkeen ja kisaamaan Grand Slamien voitoista. Viime kaudella nähtiin jo monta upeaa esitystä nuorilta Alexander Zverevin johdolla ja toivottavasti vähintäänkin sama meno jatkuu tänä vuonna. Mieluusti toki vielä kovemmin suorituksin. Myös hieman pidempään mukana keikkunut nuorempi porukka erityisesti Grigor Dimitrovin, Jack Sockin ja David Goffinin muodossa teki varsinkin loppukaudesta, osin toki edellä mainituista syitä johtuen, hyvää jälkeä, mikä oli varsin tervetullutta.

Dimitrovin kausi oli toki muutenkin hyvä ja kauden kruunu, Lontoon finaaliturnauksen voitto, on ehdottomasti uran kovin saavutus. Se voi kantaa tänä vuonna vaikka mihin, sillä tuon jos minkä luulisi ruokkivan motivaatiota, nälkää ja itseluottamusta. Aika olisi todellakin kypsä bulgarialaiselle ennen kuin #nextgen-porukka puhkeaa kukkaansa ja alkaa dominoida pakkaa.

Yksi nimi edellisten ohella, Nick Kyrgios, nousee joka vuosi useampaan kertaan esiin, hyvässä ja pahassa. Australialainen on taistellut vammojen, motivaation ja itsensä kanssa vähintäänkin riittävästi, joten hänkin on suuri arvoitus edelleen. Pitkäjänteisyyden, motivaation ja keskittymisen puute sekä pelillinen ailahtelu ja tarvittavan suoritustason pitäminen esimerkiksi pitkissä Grand Slam-turnauksissa ovat toistaiseksi estäneet isomman menestyksen, mutta muutamien palasten loksahtelulla voisi isoakin tekemistä olla luvassa. Paljolti tietysti henkimaailman juttuja nämä hänen osaltaan.

Sitten on tietysti vielä Juan Martin del Potro. Vaarallisuutta ja potentiaalia riittää vaikka muille jakaa, mutta ranteiden kesto jäänee koko loppu-uran ajaksi tekijäksi, jolle argentiinalainen ei voi mitään. Viime kaudella vasen ranne ei antanut kovinkaan pahasti periksi, mutta selvää on, että Delpon rystypuoli tarvitsee tälle kaudella lisäpaukkuja. Jatkuvat alakierteet tai 10-20 km/h normaalia hitaammat yläkierteet eivät jääneet muilta huomaamatta viime kaudella, joten uusi testi odottaa pomminvarmasti tänä vuonna.

Jotenkin näkisin, että edellä olevat nimet plus pienellä (massa)varauksella itsensä jälleen viime kaudella puhkipelannut Dominic Thiem ratkovat tällä kaudella isoimpien pokaalien kohtalot.

Ennustankin siis seuraavaa voittajaluetteloa:

Australian Open: Grigor Dimitrov. 
Viime vuonna jo semeissä ja hyvä draivi loppuvuodesta kantaa?

Roland Garros: Rafael Nadal.
Viime vuoden kuorma hurja painaa, joten kauden painotus massalle tänä vuonna?

Wimbledon: Roger Federer.
Ottaa omansa viimeistään Wimbledonissa. Ehkä jo Australiassa?

US Open: Novak Djokovic.
Jos kuntoutuu tänä vuonna, US Openissa potentiaalisin voittopaikka, varsinkin nyt kun Australia kysymysmerkki.

Mitä ajatuksia lista lukijoissa herättää? Miltä omat listanne näyttävät?

Niin tai näin, hyvää tennisvuotta 2018 kaikille!

Joulukalenteri #20: TOP20: kaikkien aikojen ässät

Luukun 20 myötä TOP20 ja siis kaikkien aikojen ässätilasto!

Lähde: ATP Tour

Ei liene yllätys, että Ivo Karlovic komeilee listan kärkipaikalla ja listaa dominoivat isot syöttäjät. 

Mutta kiva nähdä, että myös Roger Federerin pitkä ja loistelias ura vie todella pitkälle tällä(kin) listalla. Vaikka Roger ei profiloidukaan syöttökoneena, niin onhan hänen syöttämisensä edelleen lähes jumalaista. Ässät per ottelu -luku ei tietenkään nouse aivan niin korkeaksi kuin parhaimmilla, mutta se, miten monipuolisesti mies syöttöään käyttää on vertaansa vailla. Kun ässiä on lisäksi kasassa yli 10.000, voi vain todeta, kuinka suuri merkitys hänenkin uralle juuri syötöllä on ollut. Tästä voi ottaa oppia koko Suomen juniorikaarti valmennuksineen. Syötön merkitys tahtoo välillä jäädä meilläkin varjoon.

Mainittakoon muuten vielä se, että listalta poissaolollaan loistavat Andy Murray (sija 24., ässiä 5473, otteluita 806, ka. 6,8 ässää/ottelu), Novak Djokovic (31., 4877, 907, 5,4), Stan Wawrinka (32., 4856, 690, 7,0) ja Rafael Nadal (79., 3056, 1035, 3,0) eivät yllä lähellekään Federerin lukemia. Hieman jopa yllättää se, miten kaukana kärjestä he ovat ja että tästä nelikosta juuri Andy Murray on korkeimmalla. Lisäksi jaksaa ihmetyttää Nadalin noinkin alhainen ässämäärä, joka on siis noin 10% Federerin määrästä!

Joulukalenteri #19: Roger Federerin Grand Slamit

Luukku 19 ja eräs tämän(kin) blogin ikuisuusaiheista eli Roger Federerin Grand Slam-määrä!

Todellakin. Myönnän, että olen itse haudannut Roger Federerin Grand Slam-haaveet jo ainakin kerran, ehkä kahdesti. Tänä vuonna hän todisti väitteeni vääriksi voittamalla peräti kaksi mestaruutta ja nostamalla kokonaismääränsä jo 19 Grand Slam-voittoon!

En lähdekään enää arvuuttelemaan lopullista määrää, sillä joku oikea asiantuntija taisi Twitterissä asian osuvasti jo ilmaista eli

"Roger Federer stops winning Grand Slams, when Roger Federer stops playing Grand Slams."

Niinpä. Siltähän se taas näyttää.

Välillä toki jo näytti, että suurin menestysputki olisi auttamattomasti ohi, sillä neljän ja puolen vuoden tauko voitoissa on ja oli pitkä aika ilman mestaruutta varsinkin veteraani-iän saavuttaneelle pelaajalle, oli menneisyys mitä tahansa.

Federer on hiljattain sanonut pelaavansa todennäköisesti vielä ainakin pari vuotta ja mikäli vire pysyy tämän kauden tasolla, niin voittomäärä kasvaa hyvinkin todennäköisesti. Toki kilpailu kiristyy heti ensi kaudella ja väittäisin, ettei tämän vuoden kaltainen Federer/Nadal-valtakausi ole enää jatkossa realismia. Toisaalta kuka uskoi sen olevan realismia vuonna 2017? Seuraankin isolla mielenkiinnolla tämän kaksikon tulevaa kautta, sillä tämä kausi jätti varmasti omat jälkensä molempiin, eikä pidempää breikkiä tule nyt kummallekaan.

Lisäksi jaolle Grand Slam-voitoista tulee vanhoista starboista ainakin tuoreet Novak Djokovic ja Andy Murray sekä nippu uusia haastajia, jotka alkavat pikkuhiljaa nostaa tasoaan myös Grand Slam-tasolla.

Alkukausi näyttää paljon Federerin kauden suuntaa. Massakausi jäänee ensi kaudellakin väliin, joten kenties ruohokentillä taas tärähtää? Viimeistään siellä.

Joulukalenteri #13: Andy Murrayn kaudet ATP Tourilla

Luukusta 13 tulee esiin Andy Murrayn kaudet ATP Tourilla.

Tosiaan, Andyn kunnioitettavat 13 kautta ovat tuoneet paljon menestystä, mutta erityisen paljon myös kehitystä. Muistan kuinka nuoren Murrayn peliä leimasivat muun muassa (rakki)koiramainen hakeminen (ja räksyttäminen). Andystä on kuitenkin vuosien saatossa kuoriutunut aggressiivisempi koko kentän hallitsija ja upea taktikko. Vaikka uran alkupuolen peli ei välttämättä silmää hivellytkään, niin pelaajan kehityspolku on ollut upea, josta muun muassa kaksi Wimbledonia, kaksi henkilökohtaista olympiakultaa ja jopa yksi Andyyn henkilöitynyt Davis Cup ovat todisteena.

Toki pelissä on ja tulee aina olemaan myös vahva fyysisyys läsnä. Jopa Andy itse tietää ja myöntää, ettei hänen pelityylillään ole välttämättä kovin montaa isoa vuotta enää edessä. Peli vaatisi edelleen rajuja panostuksia rohkeampaan suuntaan. Liian usein Andy tyytyy vain hakemaan ja puolustamaan hyvän fysiikkansa avulla tiensä voittoon. Tämä on toisaalta tuonut hänelle paljon menestystä, mutta yhtä lailla voisi väittää, että paljon se on vienytkin. Finaaleissa Murray on usein ollut jo liian väsynyt voitosta aidosti taistellakseen.

Seuraavat kaksi kautta, kaudet numero 14 ja 15, ovat menestyksen kannalta äärimmäisen tärkeitä skotille. Niiden jälkeen lienee aika keskittyä perhe-elämään. Toisaalta Andyn kohdalla en ihmettelisi yhtään aikaista eläköitymistäkään.

No, mutta. Ensi kaudella iskee kuitenkin levännyt ja vammoistaan kuntoutunut Murray. Kerran vielä?

Joulukalenteri #10: TOP10 2018

Luukku 10 ja top10 2018!

Viime vuoden osalta top8-lista näytti siltä, etten sitä tähän nyt tämän enempää nosta. Sanotaanko kauniisti nyt vaikkapa niin, että olin täysin yössä. Täysin yössä. Listani oli lopulta loukkaantuneita pelaajia täynnä.

Mennäänkin siis suosiolla ensi vuoden listaan:

1) Novak Djokovic
Tekee paluun tuoreena, terveenä ja todennäköisesti myös nälkäisenä. Jos löytää vanhasta groovistaan 90-95%, niin piikkipaikka lähes selvä. Vaatii toki terveyttä koko kaudeksi, joten suurin riski vamman uusiutuminen.

2) Andy Murray
Tekee paluun tuoreena, terveenä ja todennäköisesti myös nälkäisenä. Tasaisuus kaikkialla nostaa korkealle.

3) Alexander Zverev
Jatkaa vuoden 2017 kehitystään. Grand Slameihin ensi kaudelle yksi tai kaksi piikkiä, niin top3-spotti haarukassa. Ehkä jopa korkeammallekin?

4) Grigor Dimitrov
Alkoi vihdoin lunastaa odotuksiaan tällä kaudella. Seuraavat pari vuotta uran kannalta otollisimmat isoille voitoille ennen kuin nuoret hyppivät rintamana silmille. Nyt tai ei koskaan.

5) Roger Federer
Vahva on se epäilys, että tämän vuoden rasitukset näkyvät ja kalenteriin tulee isoja aukkoja myös tulevalla kaudella. Palautuminen ja tauot entistä tärkeimpiä, mikä näkyy väkisin rankingissä.

6) Dominic Thiem
Järkevämmällä kalenterilla, mutta massapainotuksella korkealla. Selvää on, että kovin montaa 27 turnauksen kautta ei kannata enää ottaa. Loppuvuosi massakauden jälkeen usein aneeminen, koska tankki täysin tyhjä repivästä ja raastavasta pelityylistäkin johtuen.

7) Rafael Nadal
Ehjä kausi 2017 päättyi lopulta tuttuihin polvivaivoihin. Tämän vuoden rasitukset näkyvät ensi vuonna ja taukoja tulee väkisin. Massakauden panostuksella näille sijoille.

8) David Goffin
Upea loppuvuosi tuo varmasti uskoa ja virtaa ensi kauteen. Upea Davis Cup-kausi päättyi pettymykseen, mutta nälkää jäi. Tänä vuonna isojen poikien poissaollessa olisi voinut tehdä isommankin breikin kärkeen, joten ensi vuonna siinä mielessä vaikeampaa. Näille paikkeille kuitenkin.

9) Marin Cilic
Tasainen kaikkialla ja ilman loukkaantumisia top10-jengiä. Olisiko aika jopa toiselle Grand Slamille? Wimbledon? US Open?

10) Stan Wawrinka
Vähän musta hevonen tälle listalle. Valmentaja vaihtui, loukkaantuminen takana ja niin edelleen. Muutamalla isolla voitolla kuitenkin näillä main. Ehdottomasti ehkä.