perjantai 6. joulukuuta 2019

Joulukalenteri #6: Suomitennis elää ja voi hyvin

Hyvää itsenäisyyspäivää! Päivän kunniaksi kotimaisen tenniksen hehkutusta!

Davis Cup oli Suomi-tenniksen suurta juhlaa.

Muistatteko kun Jarkko lopetti? Se oli omalla tavallaan suuren surun päivä. Oli selvää, että lopettamista seuraisi kotimaisella huipputasolla varsinkin kaksinpelin osalta suuren suuri tyhjiö, eikä siihen kovin äkkiä saataisi täydennystä. Oli myös selvää, jo silloin ja varsinkin nyt, että Jarkon saavutusten arvostus on aivan eri sfäärissä nyt kuin silloin. Muun muassa se, että Jarkolla vuoden loppuranking oli top-50:ssä yhdeksän kertaa!

Totta kai Henri Kontisen upeat otteet nelinpelissä ovat tuoneet menestystä ja lohtua, mutta nyt myös kaksinpelin osalta ajat ovat vihdoin muuttumassa. Tai ainakin ne ovat kovin lupaavat. Lupaavimmat kuin vuosiin.

Emil Ruusuvuoressa meillä on kasvamassa hyvin, hyvin potentiaalinen pelaaja, joka voi tehdä hyvinkin hurjia temppuja korkeimmalla mahdollisella tennistasolla. Hänen tilannettaan ruodittiin jo Tali Openin jälkipeleissä, joten ei aleta toistamaan samaa tarinaa, mutta sen verran voi vielä korostaa, etten näkemissäni tämän vuoden Emil-matseissa ole nähnyt oikeastaan yhtäkään ottelua, missä Emil olisi pelattu ulos tai että hän olisi ottelun altavastaaja.

Toki vastus kovenee jatkuvasti ja säännöllisemmin, mutta lienee turvallista sanoa, että rajat eivät ole tulleet vielä vastaan ja se on kerrassaan äärettömän herkullinen tilanne. Kihelmöivän kutkuttava suorastaan.

Emilin takana katseet kohdistuu Otto Virtaseen, jonka peli hakee vammojen jälkeen vielä tasaisuutta. Otteissa näkyy vielä paikoitellen tietynlainen junnumaisuus, jossa esimerkiksi kovaa pommia seuraa vielä kovempaa yritetty lyönti ja niin edelleen, mutta tulee muistaa, että tenniksessä on huomattavasti helpompi painaa jarrua kuin repiä jostain lisävoimaa. Sekin on upea merkki potentiaalista.

Heidän takanaan kasvaa puolestaan seuraavat pelaajasukupolvet niin pojissa kuin tytöissäkin, joista on toki vielä aivan liian aikaista puhua mitään, mutta on selvää, että tunnustustakin saanut suomalainen tennisjuniorityö elää ja voi hyvin juuri nyt, aavistuksen kapeasta kärjestä huolimatta.

Suurimmat merkit jostain suuremmasta nähtiin kuitenkin Espoossa Davis Cupissa sekä naisten maajoukkueen otteluissa Talin Fed Cupissa. Tunnelmat olivat erittäin upeat molemmissa tapahtumissa. Kun jäähallillinen katsojia tekee areenaa kiertäviä aaltoja suomalaisen tennispelaajan kannustamiseksi, ollaan suuren äärellä. Ajat ovat todella muuttumassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti