Dplay/Eurosport-yhteistyö jatkuu!

Ilokseni voin ilmoittaa, että vasurilla.comin sekä Tenniskoulu Topspinin yhteistyö Eurosportin/Dplayn kanssa jatkuu tenniskaudella 2020!

Uudesta yhteistyöstä sovittiin tammikuun alussa. Dplay ja Eurosport tulevat näyttämään tennistä entistä laajemmin. Tuttujen Grand Slam-turnausten lisäksi luvassa on lähes joka viikko ATP-tennistä, mukaan lukien bloginkin puolella tarkassa valvonnassa olevat Masters-sarjan turnaukset.

Eurosport Player ja erityisesti joulukuussa lanseerattu Dplay Total-tilaus on tennisfanin pakollinen valinta tenniksen katseluun, sillä äänessä ovat tutut selostajat eli viime vuoden tennistoimittajaksi valittu Arne Six, Arno Seiro, Henry Järvinen sekä tietysti kommentaattori Jarkko Nieminen.

Yhteistyön kunniaksi Tenniskoulu Topspinin somessa on auki kilpailu, jonka voittajalle luvassa vuoden Dplay Total-tilaus juuri parahiksi ennen Australian Openin pääsarjojen alkua! Käy tykkäämässä Dplay-julkaisusta ja olet mukana arvonnassa!

Topspinin Facebookiin, Instagramiin tai Twitteriin, mars!

Joulukalenteri #6: Suomitennis elää ja voi hyvin

Hyvää itsenäisyyspäivää! Päivän kunniaksi kotimaisen tenniksen hehkutusta!

Davis Cup oli Suomi-tenniksen suurta juhlaa.

Muistatteko kun Jarkko lopetti? Se oli omalla tavallaan suuren surun päivä. Oli selvää, että lopettamista seuraisi kotimaisella huipputasolla varsinkin kaksinpelin osalta suuren suuri tyhjiö, eikä siihen kovin äkkiä saataisi täydennystä. Oli myös selvää, jo silloin ja varsinkin nyt, että Jarkon saavutusten arvostus on aivan eri sfäärissä nyt kuin silloin. Muun muassa se, että Jarkolla vuoden loppuranking oli top-50:ssä yhdeksän kertaa!

Totta kai Henri Kontisen upeat otteet nelinpelissä ovat tuoneet menestystä ja lohtua, mutta nyt myös kaksinpelin osalta ajat ovat vihdoin muuttumassa. Tai ainakin ne ovat kovin lupaavat. Lupaavimmat kuin vuosiin.

Emil Ruusuvuoressa meillä on kasvamassa hyvin, hyvin potentiaalinen pelaaja, joka voi tehdä hyvinkin hurjia temppuja korkeimmalla mahdollisella tennistasolla. Hänen tilannettaan ruodittiin jo Tali Openin jälkipeleissä, joten ei aleta toistamaan samaa tarinaa, mutta sen verran voi vielä korostaa, etten näkemissäni tämän vuoden Emil-matseissa ole nähnyt oikeastaan yhtäkään ottelua, missä Emil olisi pelattu ulos tai että hän olisi ottelun altavastaaja.

Toki vastus kovenee jatkuvasti ja säännöllisemmin, mutta lienee turvallista sanoa, että rajat eivät ole tulleet vielä vastaan ja se on kerrassaan äärettömän herkullinen tilanne. Kihelmöivän kutkuttava suorastaan.

Emilin takana katseet kohdistuu Otto Virtaseen, jonka peli hakee vammojen jälkeen vielä tasaisuutta. Otteissa näkyy vielä paikoitellen tietynlainen junnumaisuus, jossa esimerkiksi kovaa pommia seuraa vielä kovempaa yritetty lyönti ja niin edelleen, mutta tulee muistaa, että tenniksessä on huomattavasti helpompi painaa jarrua kuin repiä jostain lisävoimaa. Sekin on upea merkki potentiaalista.

Heidän takanaan kasvaa puolestaan seuraavat pelaajasukupolvet niin pojissa kuin tytöissäkin, joista on toki vielä aivan liian aikaista puhua mitään, mutta on selvää, että tunnustustakin saanut suomalainen tennisjuniorityö elää ja voi hyvin juuri nyt, aavistuksen kapeasta kärjestä huolimatta.

Suurimmat merkit jostain suuremmasta nähtiin kuitenkin Espoossa Davis Cupissa sekä naisten maajoukkueen otteluissa Talin Fed Cupissa. Tunnelmat olivat erittäin upeat molemmissa tapahtumissa. Kun jäähallillinen katsojia tekee areenaa kiertäviä aaltoja suomalaisen tennispelaajan kannustamiseksi, ollaan suuren äärellä. Ajat ovat todella muuttumassa.

Joulukalenteri #4: Emilin Challenger-voitot 2019

Tämän vuoden kotimainen pelaaja oli ehdottomasti Emil Ruusuvuori.

Emil pelasi alkuvuoden loukkaantumisista huolimatta hurjan loppuvuoden ja otti sen aikana lopulta neljä Challenger-tason voittoa. Aivan kuten muuan Jarkko Nieminen samanikäisenä...

Näin kaatuu Itävalta! (Ennakko: Suomi vs. Itävalta, Davis Cup 2019)

Suomalaisittainkin huima Davis Cup-viikonloppu alkaa nyt! On siis aika ennakon!

Suomi lähtee otteluun ehkä hienoisena altavastaajana, mutta Davis Cupille tyypillisen kotiyleisön hurmoksen ja ultranopean alustan ansiosta puntit tasoittuvat rajusti. Perjantaina ja lauantaina on siis lupa tuulettaa rajusti Suomen puolesta, joten kaikki paikalle tulijat: pidetään ääntä!!! KAMOON, AJA SITÄ PALLOA! 

Mutta ennakkoon. 

Kummatkin joukkueet ovat liikkeellä lähes parhailla joukkueillaan. Itävallan jengiä tähdittävät tietysti Dominic Thiem (ATP-5) sekä US Openissa viime viikolla puolivälieriin itsensä pelannut neluripari Jurgen Melzer (4p. ATP-36) ja Oliver Marach (4p. ATP-12). Heidän lisäkseen joukkueen pelaavaan kokoonpanoon kuuluu Dennis Novak (ATP-122).

Suomen jengissä pelaavat tulikuuma Emil Ruusuvuori (ATP-163), Patrik Niklas-Salminen (ATP-551) sekä nelurikuninkaat Henri Kontinen (4p. ATP-26) ja Harri Heliövaara (4p. ATP-147). Lisäksi joukkueeseen on nimetty Eero Vasa (ATP-1242) ja kapteeninahan meillä on Jarkko Nieminen, jonka vasurilla.com-haastattelun voit lukea muuten tästä.

Tosiaan, vähemmän yllättäen Espoon Metro Areenalle ei rakennettu tätä viikonloppua varten sisämassaa, sillä viikonlopun ehdottomasta superstarasta, Dominic Thiemistä, on povattu Rafael Nadalin manttelinperijää massakuninkaana, kunhan valta vain joskus vaihtuisi. Vaikka hänen murtamisensa nopealla kentällä viikonlopun aikana olisi huima juttu, ehkä jopa yksi kauden tennispommeista, niin mahdotonta se ei tietenkään ole.

Kaksinkertainen Roland Garros -finalisti ei nimittäin ole esiintynyt kovinkaan vakuuttavasti nopeammilla kentillä, kuten vaikkapa Wimbledonissa, jossa pallo liukuu ja pysyy lähtökohtaisesti melko matalana, varsinkin jos lyönnin takana on suoruutta ja voimaa, minkä suomalaiset kyllä osaavat järjestään kaikki. Tämä tekee hurjaa yläkierrettä moukaroivan Thiemin pelistä lähtökohtaisesti paljon normaalia hankalampaa. Hän ei myöskään ehdi ladata palloihin samaan tapaan nyt vauhtia ja kierrettä kuin vaikkapa hitailla kovilla kentillä, massasta puhumattakaan. Lisäksi Thiemin pelikunto on arvoitus. Hänen US Openinsa meni mönkään sairastelujen vuoksi, joten pahimmassa (tai meille parhaimmassa) tapauksessa Thiem saattaa olla vielä hieman ruosteinen. 

Toki on selvää, että Thiemin otteluille Suomen on budjetoitava 1-2 tappiota. Siksi meidän onkin iskettävä Itävallan kakkospelaajaan ja neluripariin. Ne ottelut meidän vain täytyy voittaa ja siihen meillä on loistavat saumat!

Näin siis kaatuu Itävalta:

Patrik Niklas-Salminen vs. Dominic Thiem

Patti ottaa kaikki mahdolliset riskit käyttöönsä ja vaikka välillä menee vähän yli, niin hän saa horjutettua hieman Thiemin uskoa. Itävaltalainen tulee muutenkin kyttäilemään ottelun alun suomalaisen virheitä toivoen, joten siihen on hyvä iskeä. Kun Patti ajaa palloa hurmiossa, niin ensimmäinen erä on äärimmäisen tiukka ja Thiem hoitaa sen vain vaivoin. Toinen erä on hieman selvempi ja Thiem voittaa odotetusti 2-0. 

Itävalta siirtyy 1-0-johtoon.

Emil Ruusuvuori vs. Dennis Novak

Viikonlopun ensimmäinen avainottelu meille. Emilin aggressiivisuus ja tämä alusta ovat kuitenkin viikonlopun osuvin kombinaatio Suomen neluriparin ohella. Emil vie peliä ennakkoluulottomasti ja ottaa lähes rutiinimaisen voiton painavalla pelillään. Novak on ottelun jälkeen sen verran lyöty mies, että lauantaille on Itävallan kapteenin, Stefan Koubekin, mietittävä uskaltaako tätä päästää ratkaisevaan kaksinpeliin. 

Tässä vaiheessa tilanne siis tasan 1-1.

Henri Kontinen&Harri Heliövaara vs. Jurgen Melzer vs. Oliver Marach

Viikonlopun avainotteluita. Tämä meidän täytyy hoitaa. Nopealla alustalla olemme kuitenkin enemmän kotonamme ja kotiyleisön huuma piinaa itävaltalaisia. Paineet käyvät liian koviksi tälle tähtiparille ja Suomi vie ottelun erin 2-1 ja samoin lukemin johtaa Suomi ennen kaksinpelejä.

Emil Ruusuvuori vs. Dominic Thiem

Viikonlopun odotetuin kamppailu. Tähän Emilin on helppo lähteä rakentamaan omaa peliään, sillä Thiem ei ole alustan kanssa vieläkään sinut, mikä saakin Thiemin esittämään vain parasta puolustuspeliään ja valitettavasti se saattaa olla vielä liian kova pala purtavaksi. Emilin positiivinen peli-ilme ja aggressiivinen peli vie kuitenkin lähelle erävoittoja, mutta se miesten välinen 160 rankingin ero on Emilille sittenkin vielä liikaa. Tämä voi kuitenkin olla se yllätyksen paikkakin ja kun tässä vaiheessa itävaltalaisten on pakko voittaa, niin paineet voivat olla yllättävän kovatkin Thiemin päädyssä. Ehkä Thiem kuitenkin tämän vie. 

Tilanne 2-2.

Patrik Niklas-Salminen vs. Dennis Novak

Todennäköisesti koko kohtaamisen ratkaisuottelu ja siis viikonlopun aivan ehdottomia avainotteluita tämäkin. Patti saa huiman kotiyleisön edessä kaivettua itsestään kaiken irti ja on todennäköisesti aivan tulessa ottelussa. Hyvä syöttäminen ja loistava kakkoslyönti petaavat paikkoja ja asetelmia voittoon saakka, eikä Novak saa juonesta riittävästi missään vaiheessa kiinni. 

Eli näin! Suomelle 3-2-voitto ja maailmanlohkon karsinnat kutsuvat!!!

No mutta, oli värikynää tai ei, niin huima viikonloppu tulossa! Tulkaahan kaikki paikalle! Toki myös YLE näyttää ottelut suorana ja Areenassa, joten hurja on hype nyt joka puolella, mutta tennis on ehdottomasti parasta paikan päällä!

Itse olen positioinut itseni muuten Tennisliiton some-rinkiin, joten ottakaapa Tennisliiton viestimet somen puolella (tästä näin: Twitter, Facebook, Instagram) haltuun viimeistään nyt! Hurjaa settiä luvassa! 

Haastattelussa Jarkko Nieminen

Mukavien yhteensattumien seurauksena vasurilla.comin haastattelut jatkuvat tällä kertaa varsinaisen tähtivieraan kera, sillä vasurin grillauksessa on vasuri suoraan vasurien kunniagalleriasta, ei enempää, eikä vähempää kuin Jarkko Nieminen, hyvät naiset ja herrat!!!

Sain ilon ja kunnian jutella mestarin kanssa monista tennikseen liittyvistä teemoista puhelinhaastattelussa, mistä on tässäkin vielä syytä osoittaa kiitokset Jarkolle, jonka päivät täyttyvät varmasti muustakin ohjelmasta. Kiitos, Jarkko!

Haastattelu on jaettu pariin kokonaisuuteen, joista tämä ensimmäinen keskittyy Jarkon kuulumisiin, Eurosport-kommentaattorin työhön ja Roland Garros-spekulaatiohin. Eikä tietenkään unohdeta tenniksen sana-assosisaatiotestiäkään, jonka kanssa Jarkollakin riittää haastetta!

Haastattelun jatko-osa seuraa myöhemmin kesällä, joten pysykää linjoilla! Mutta sitten jo haastattelun pariin!

Moikka Jarkko ja suuri kiitos vasurilla.comin haastatteluun lähtemisestä! Kiva, että löysit aikaa haastattelun tekemiseen!
No joo, ei mitään, tenniksestä jaksaa toki aina jutella.

Miten menee?
Kiitos oikein hyvin. Perhearkea ja tennishommia. Hienoa, että on uran jälkeen löytynyt kivat hommat. Pikkupojan harrastuksesta saanut itselleen monivuotisen ammatin pelaamisen ja aktiiviuran jälkeenkin selostusten ja liiton valmennushommien sekä miesten maajoukkuetoiminnan muodossa. Lisäksi nykyisin tulee liiton kautta valmennettua myös junnuja, mikä on todella hauskaa. Kaiken kaikkiaan siis hyvin monipuolinen toimenkuva ja olen tosi motivoitunut.

Entä miten oma treenaaminen nykyisin?
En enää itse pelaa säännöllisesti. Aktiiviuran jälkeen tuli pelattua vielä seuraavat maaottelut, mutta niiden jälkeen en ole pelannut mitään liigoja tai muita aktiivisesti. Ehkä tulevaisuudessa jotain senioriliigoja voisi pelata. Heh heh...

Ei ole mitenkään säännöllistä urheilua muutenkaan juuri nyt, että enemmän pitäisi tehdä. Aika riippuvainen olen oikeastaan noista valmennuskuvioista, nuorten ja miesten maajoukkueen sparrauksista, kun ovat täällä päin reissujensa välillä. Saattaa tulla siis viikkoja, että tulee paljonkin lyötyä ja ne ovat toistaiseksi pitäneet virettä mukavasti yllä. Niitä tuleekin tehtyä aina kun vaan sopii. Pääasia, ettei tulisi mitään levottomia pelitaukoja, että pystyy antamaan hyvää sparrausta ja pelillistä palautetta.

Miltä Grand Slamien kommentointi Eurosportille on maistunut? 
Se on ollut tosi mahtavaa alusta lähtien. Kaksi vuotta tulee kesän Wimbledonissa täyteen. Kokemus opettaa ja varsinkin viestimisen ja ulosannin sitä on oppinut ja kehittynyt paljon. Kokemus auttaa siis tässäkin samaan tapaan kuin itse pelaamisessa ja mieltä toki lämmittää, että palaute on ollut tosi positiivista ja kannustavaa.

Periaatteessa hommat oli helppo aloittaa, sillä teen käytännössä samaa kuin mitä tein pelaajana. Analysoin matsia ja pelaajia vähän samaan tapaan kuin omalla uralla, mutta nyt kerron näkemäni katsojille ääneen. Tavoitteena on tietysti se, että voisi auttaa kaikki katsojia, niin ensikertalaisia kuin enemmänkin lajia seuranneita, jotta he kaikki saisivat kommentoinnista jotain lisäarvoa.

Myös selostamisen rytmi eli Grand Slamit neljä kertaa kaksi viikkoa per vuosi on varsin sopiva. Pidän erityisesti siitä, että saan selostaa sekä miesten että naisten pelejä. Tämä pitää mut hyvin pelissä kartalla ja palvelee loistavasti myös muuten, kuten valmennushommissa.

Toki seuraan tennistä muutenkin, mutta en ihan samalla intensiteetillä. Tässä mun pitää olla valmiina analysoimaan jokainen piste, vaikka en tietenkään puhukaan ihan joka pisteen jälkeen, mutta päässä sitä tekee intensiivistä tennisanalysointia aina kaksi viikkoa kerrallaan. Se ei varsinkaan samalla intensiteetillä välttämättä kotisohvalla onnistuisi, kun tulee väkisinkin joitain taukoja, jääkaapilla käyntejä tai esteitä.

Tällä hetkellä tulee myös sen verran vähän reissattua, ettei näe livenäkään huippumatseja, satunnaisia reissuja lukuun ottamatta, niin tämä on hyvä siinäkin mielessä.

Kuvio palvelee hyvin myös siinä, että kun isolla rintamalla tulee nyt uusia pelaajia ja vanhempi sukupolvi, jossa itse pelasin, alkaa pikkuhiljaa väistymään, niin pysyn kartalla ja pääsen analysoimaan uuden sukupolven pelaajia matsien aikana. Osa pelaajista tulee kuitenkin jotenkin puskista, joten matsien aikana pääsee hyvin tutustumaan heihin ja heidän peliinsä.

Niin, palataanpa tuohon aloittamiseen eli mistä se sai alkunsa?
Eurosportilta otettiin yhteyttä ja sitä kautta, eikä siinä sen kummempaa. Olin vähän siinä miettinyt, mitä sitä alkaisi tekemään ja vähän puskista tullut salibandykin oli juuri sopivasti jäänyt. Lisäksi tämä sopi aikatauluihin muutenkin hyvin, kun esimerkiksi maajoukkuetoiminta Davis Cupeineen ei mene Grand Slamien kanssa ikinä päällekkäin. Tämä sopi erittäin hyvin palettiin ja palvelee tosiaan muutakin tekemistä erittäin hyvin. Samoihin aikoihin tosiaan liitostakin otettiin yhteyttä ja saatiin hyvä kokonaisuus kasaan.

Haastattelin viime vuonna Arne Sixiä ja yhteistyönne tuntuu toimivan hienosti. Tuleeko paineita, kun tenniksen kävelevä tietosanakirja tenttaa suorassa lähetyksessä, välillä jopa omista otteluistasi? 
Heh, ei tule paineita. Pikemminkin päinvastoin. Meillä on hyvä tasapaino ja kollegoiden hyvä tietotaito oikeastaan helpottaa vaan homma ja tuo luottamusta sekä turvaa omaan selostamiseen, joten kokonaisuus on vankalla pohjalla. Alusta asti yhteistyö on tuntunut luonnolliselta ja toimivalta ja on ylittänyt kaikki odotukset. Hyvien kemioiden ansiosta, homma on lähtenyt rullaamaan tosi helposti.

Kyllä, se on kuulostanut siltä myös katsojalle. Entä, miten valmistaudut selostuksiin?
Kollegoiden kanssa käydään etukäteen läpi edellisiä tuloksia, matseja ja pelaajia. Katson pätkiä netistä ja silloin tällöin otan tuttuun ja luotettavaan valmentajaan, kuten viimeinen valmentajani Jan De Witt, myös yhteyttä ja haen näkemystä myös sieltä. Tennisuutisia tulee seurattua lisäksi.

Uusia pelaajia tulee oikeastaan koko ajan, joten heistä täytyy ottaa selvää.

Mites tuota noin toi vasurilla.com? Tuleeko luettua ja nyt Jarkko tarkkana! Heh heh..
Itse asiassa vuosi sitten, kun Arne Six asiasta mainitsi, niin silloin tutustuin blogiin. Ennen sitä en ollut tietoinen.

Ok. Hienoa! Entä miten käy Roland Garrosilla?
Muutama viikko on joo spekuloitu kovasti, mutta kummasti taas kun iso kisa lähenee ja no Rooman finaalin (Rafael Nadal vs. Novak Djokovic) jälkeen, niin on taas vaikea nähdä, että sieltä joku uusi puskisi voittoon. On se vaan niin käsittämätöntä, että tämä supernelikko pyyhkii vieläkin lattiaa kaikilla ikäluokilla, pelaajilla ja haastajilla.

Ilo ja kunnia ollut pelata tämän supernelikon kanssa, mutta jos otetaan Grand Slamit ja Masteristkin, niin eihän tässä ole mitään järkeä, että miten tällaisessa lajissa voi dominoida tuommoinen porukka. Täysin käsittämätöntä! Ja se peli, mitä ne käytännössä pelaa viikosta ja päivästä toiseen kaikilla alustoilla, niin se on vaan niin vaikuttavaa, kuten Rooman finaali taas osoitti.

Nuoremmista (Alexander) Zverev on ollut taas vaisumpi, mutta nyt esimerkiksi joku (Stefanos) Tsitsipas vaikuttaa olevan paljon valmiimpi viemään isoja kisoja loppuun asti, että olisiko siinä tulevaisuudessa se ykkösmateriaali, se jää nähtäväksi. Toki (Dominic) Thiem myös.

Mutta käytännössä siis sama tylsä vastaus kuin toistakymmentä vuotta melkein ollut.

(Roger) Federer on varmasti yksi, jos vaan paikat pysyy kunnossa. Paras viidestä otteluissa vaikea kaadettava myös, sen verran hyvältä massapelikin näytti, mutta en sitä nyt missään nimessä ykkössuosikiksi pistä, mutta vaikea on häntäkin haastaa.

Niin, jotenkin tuntuu, että vaikuttaisi pakan olevan mukavasti auki, kun Nadalkaan ei viime viikko poislukien ole kuitenkaan täysin vaikuttanut ja voisi siis olla voitettavissa?
Joo, kyllä kyllä! Nyt tietysti pelaa huikeaa tennistä ja kun ajatellaan paras viidestä otteluita, niin ei sitä moni vaan massalla voita, vaikka se pelaisi millä tavalla tai vaikka millä kädellä, heh heh. Vaikuttaisi hänkin olevan pelottavan kovassa kunnossa, kun isot kisat lähestyy.

Mut hei, ei kai näissä mun veikkauksissa mitään yllättävää kyllä ole. Mutta kiinnostava kisa kyllä on tulossa! Nuoret tekee kuitenkin tuloaan ja vanhoilla alkaa väkisinkin taso jossain kohtaa laskemaan.

No niinpä. Iso kiitos tästä! 

Mutta hei, ei tässä vielä kaikki! Mulla on tällainen syväluotaava ja pimeimmät tennissalaisuutesi paljastava artonybergmainen sana-assosisaatiotesti eli vastaat siis mahdollisimman nopeasti ja lyhyesti seuraaviin sanoihin ja kysymyksiin. Oletko valmis?
Joo.

Tennis
Intohimo.

Syöttö
T'äysin itsestä kiinni.

Palautus
Nopea.

Kämmen
Hmm… Apua, nää on liian helppoja, niin menee vaikeaksi… Heh heh. Kämmen on tota… Kiertäen makeempi.

Rysty
Ihana lyönti.

Smash
Tappopaikka.

Lobbi
En juuri käytä.

Volley
Toivoisin näkeväni enemmän.

Stoppari
Pehmeät kädet.

Raja
Aina sama.

Verkko
Käy muutenkin kuin kättelemässä.

T-piste
Hyvä syöttömaali.

In
Parempi kuin out.

Out
Koitan välttää.

Etu
Hyvä pitää.

Tasan
Hienous ettei jää lopputulokseksi.

Geimi
Miniottelu.

Erä
Voita viimeinen.

Ottelu
Hieno matka.

Idoli
Nuorempana oli Michael Jordan.

GOAT
Parhautta.

Paras näkemäsi ottelu?
Huh huh. Nyt on paha. Sanotaan mieleenpainuvin Mahut vs. Isner, Wimbledon 2010.

Paras pelaamasi ottelu?
Positiivisin yllätys oli Monacossa 2013 Juan Martin del Potroa vastaan. Vanhemmilla tennispäivilläni pelasin huonoimmalla alustallani niin hyvin.

Taidolla vai tuurilla?
Taidolla.

Järjellä vai tunteella?
Tunteella.

Tiedolla vai mutulla?
Tiedolla.

Hyökkäys vai puolustus?
Hyökkäys.

Yläjenga vai slice?
Yläjenga.

Kämmen vai rysty?
Rysty.

Syöttö vai palautus?
Palautus.

Vasurilla vai oikurilla? Ja nyt taas tarkkana...
Vasurilla.

Loistavaa! Kiitos Jarkko!
Joo, kiitos! Olipas paha. Harvoin joutunut lyöntejä näin analysoimaan.

... Jatkuu kesällä ja luvassa on mm. valmennus-, vasuri- ja musiikkiasiaa!

Eurosport ja Tenniskoulu Topspin/Vasurilla.com ovat yhteistyössä kauden 2019 ajan.

Andy Murrayn lopettaminen

Andy Murray on tänään ilmoittanut lopettavansa tennisuransa. Pitkään vaivannut lantiovamma ei jättänyt miestä rauhaan ja mikä pahinta, kivut voimistuvat rajusti pelaamisen yhteydessä. Hyvältä ei kuulosta myöskään se, että jo sukkien jalkaan laittaminen ja kenkien sitominen tuottaa suurtaa tuskaa. Jos normielämää värittää näin vahvasti kipu, on aina aika miettiä jotain muuta.

Murrayn kohdalla tämä valitettavasti tarkoittaa lopettamista. Se on Andyltä varmasti oikea päätös, sillä perhe, vaimo ja kaksi tytärtä, tarvitsee mahdollisimman tervettä isää kotona enemmän kuin me kehäraakkia tv-kuvissa. Andyn meriiteillä ei myöskään olisi mitään mieltä kiertää touria kyvyttömänä haastamaan terävintä kärkeä.

Vaikka Andyä on usein moitittu pelitavaltaan tylsäksi, passiiviseksi puurtajaksi, niin hänen pelillinen elinkaari ja sen kehitys oli kuitenkin mielenkiintoista seurattavaa. Varmasti moni viittaa lopettamisen yhteydessä kuluttavan pelityylin suuntaan, mutta kyllähän esimerkiksi kämmen ja syöttö paranivat ja aktivoituivat matkan varrella rajusti siitä, mitä ne uran alussa olivat.

Nuori Murray profiloituikin hyvin vahvasti fyysiseksi noutajaksi, joka puolusti ja puolusti ja vielä kerran puolusti. Erään lehtitalon kahvilassa kauan kauan sitten tuli muuan tuleva tennisbloggaaja tokaisseeksi nuoresta Murraystä maan johtavalle tenniskirjoittajalle, että "jos tuo tuuppari voittaa joskus Grand Slamin, niin minä lupaan syödä.." ja niin edelleen. En syönyt vaikka olisi pitänyt. Pelillinen kehitys ja matka Grand Slam-voittajaksi oli upea kasvutarina kaikkine paineineen, finaalitappioineen ja itkuineen ja sitä oli lopulta hieno seurata.

Onkin hyvä muistaa, että hänen suurimmat saavutuksensa tulivat kaikkea muuta kuin puolustamalla. Kukaan ei voita Grand Slamiä puolustamalla ikinä. Ei varsinkaan Wimbledonia, eikä varsinkaan kahdesti. Tai US Openia. Tai kahta kultaa olympialaisista. Tai Davis Cupia lähes yksinään. Ja kaikki nämä aikana, jolloin Roger Federer, Rafael Nadal ja Novak Djokovic ovat olleet omassa piikissään.

Parhaimmillaan Murray oli hyvinkin aktiivinen pelaaja, vaikkei sitä suurta asetta koskaan oikeastaan ollutkaan. Sekin kuvaa hänen kovuuttaan ja tapaa pelata peliä nimeltä tennis. Murrayn pelitapaan kuului aina hurja taistelu, mutta myös fiksuus. Ei yritetä sitä, mitä ei osata ja haetaan pisteitä myös hyvien taktiikoiden kautta, ei vain kovaa mättämällä.

Mutta totta totta kai on, ettei Murray profiloidu tennishistorian kovimpana hyökkääjänä. Muistan joitakin otteluita erityisen hyvin, joissa hän oli joko hyvin väsynyt tai loukkaantunut, kuten vaikkapa Jarkko Niemistä vastaan Roland Garrosilla 2012. Tuolloin hän lätki palloja välillä läpi uskomattoman letkeästi suojellen samalla kroppaansa ylimääräisiltä rasituksilta ja otti lopulta voiton erin 3-1. Tuo pelitapa olikin omasta mielestäni ehkä sitä rakastettavinta pelillistä-Murraytä, ei nyt tietenkään Jarkkoa vastaan, mutta noissa tilanteissa hän oli aivan eri mies.

Nyt ura kuitenkin loppuu. On karmeaa ajatella, että pelit päättyvät näin äkillisesti ja yllättäen, vaikka hän jotenkin vielä kesään ja Wimbledoniin saakka vielä taistelisikin. Jotenkin sitä taas tajuaa, miten hienoa ja tärkeää urheilijoille olisi saada lopettaa omin ehdoin. Tällä tavoin tämä on sydäntäsärkevää.

Tsemppiä ja hyviä eläkepäiviä, Andy!

Eurosportin ja Tenniskoulu Topspinin / vasurilla-blogin yhteistyö jatkuu

Hep hep, uutisia! Vasurilla-blogin yhteistyö Eurosportin kanssa jatkuu myös tällä kaudella!

Erityisesti Grand Slamien aikaan Eurosportin tennistarjonnan voittanutta ei ole. Kanava ja sen suoratoistopalvelu Eurosport Player näyttävät suorana kaikki turnauksen ottelut sekä kisaa edeltävät karsinnat, jotka ovat paraikaa käynnissä.

Kun äänessä on vieläpä blogin piinapenkissä viime vuonna käynyt Arne Six sekä Arno Seiron ja Jarkko Niemisen kaltaisia tennisasiantuntijoita, on katselunautinto pomminvarma. Lisäarvoa Grand Slamien tennisantiin tulee myös lukuisista erikoisohjelmista ja koosteista, kuten esimerkiksi Game, Schett ja Mats sekä monista ulkomaisista asiantuntijoista kuten juuri Mats Wilander, John McEnroe, Boris Becker etc!

PS. Yhteistyön kunniaksi Tenniskoulu Topspinin Facebook-sivulla, Instagramissa ja Twitterissä on kilpailu ja osallistuneiden kesken arvotaan palkinnoksi vuoden passi Eurosport Player-palveluun! Kisa aukeaa nyt ja on auki lauantai-iltaan saakka, joten ole nopea! Voit voittaa Playerin tulille juuri sopivasti ennen Australian Openin avauslyöntejä!

PPS. Niin ja sitä ennakkoa Australian Openiin pukkaa akselilla la-su! Pysy linjoilla!

Jälkipelit: Suomi vs. Liettua, Davis Cup 2018

Ihanaa, Suomi, ihanaa!

Olipas huima Davis Cup-viikonloppu Talissa! Kahden päivän aikana nähtiin oikeastaan viisi toinen toistaan mielenkiintoisempaa ja jännittävämpää ottelua, joiden lopputulemana Suomi jatkaa kohti Egyptiä ja II-divisioonan kolmatta kierrosta, jonka voittaja nousee Davis Cupin I-divisioonaan.

Etukäteen ajatellen Suomelta vaadittiin äärimmäistä venymistä, sillä paperilla vastustaja oli parempi ja vieläpä melko selvästi. Erot pelaajien rankingeissä olivat selvät ja Liettuan ykköspelaaja Richardas Berankis (ATP-84) tiedettiin sen verran kovaksi, ettei hänen lyömiseen ollut paukkuja. Ainakaan vielä. Kun Berankisille voitiin realistisesti budjetoida kaksi voittoa, täytyi meidän napata voitot kaikista muista otteluista ja juuri niin onnistuttiin upealla venymisellä ja taistelulla tekemään!

Ainoana "varmana" tai meidän "budjetoituna pisteenä" voitiin jossain määrin pitää nelinpeliä, jonka parimme Henri Kontinen ja Harri Heliövaara (ATP-453) upeasti hoitivat. Mutta selvää oli, että niin Harrin kuin Emil Ruusuvuorenkin (ATP-592) täytyi voittaa Liettuan kakkospelaajana pelannut Laurynas Grigelis (ATP-251).

Heti ensimmäinen ottelu Harrin ja Grigeliksen välillä oli hengissä säilymisen kannalta elintärkeä. Harri pelasi Grigelistä vastaan hyvää ja tasapainoista tennistä huolimatta toisen erän mankelista, jossa liettualaisen lyöntien voima ja pituus olivat hetkellisesti suomalaiselle liikaa. Kolmannen erän taistelutahto ja upea paluu otteluun saivat kuitenkin Grigeliksen otteisiin epävarmuutta ja Harri nappasi todella makean voiton äärimmäisen tärkeään paikkaan.

Viikonlopun mielenkiintoisin matsi oli mielestäni Berankisin ja Ruusuvuoren ottelu lauantai-iltana. Oli nimittäin jännittävää seurata, miten Emil pysyisi ATP-tason jyrän kyydissä. Ensimmäisessä erässä ero oli silminnähtävä ja erottui oikeastaan kaikessa perustekemisessä. Ruusuvuori pystyi toki vastaamaan omalla parhaallaan hyvinkin Berankisille, mutta kaikki muu, vähänkin omasta parhaasta jääminen tuotti tuskaa, jonka Berankis hyödynsi armotta painavalla ja fyysisellä pelillään. Kun Emil jäi taakse, hän ajautui poikkeuksetta kauas takarajasta puolustusasemiin ja liettualainen sai määrätä pelin tahdin.

Erot näkyivät parhaiten liikkeestä lyödessä. Aivan liian usein Emilin lyönti jäi ikään kuin tekemättä, vaikka hän pallolle ehtikin. Kun jalkatyö ei vielä aivan riitä siihen, että lyönti lähtisi jaloista myös liikkeessä, niin peli jää painottomaksi. Lyöntiin ei tule tällöin riittävää pituutta ja/tai voimaa. Vastaavasti Berankis sai liikkeestäkin uskomattoman hienosti painoa lyönteihinsä lähes joka kerta.

Toinen isompi näkyvä ero oli pelinopeudessa, joka liettualaisella oli varsin kova. Hän pyrki kaikissa tilanteissa pallon ja takarajan päälle ottamaan ohjat, mutta myös kaiken ajan suomalaiselta pois. Myös Berankisin reagointi puolustuksesta hyökkäykseen tai toisinpäin oli vielä joitakin pykäliä suomalaista nopeampaa ja terävämpää.

Nämä pienet erot näkyvät pelissä kuitenkin vielä rajusti ja vaikka Emil toisen erän upeasti nappasikin, oli siinä sittenkin ehkä enemmän liettualaisen työtapaturman vikaa kuin Emilin pelillistä paremmuutta. Toki Emil taisteli itsensä hyvin otteluun mukaan vaikean ensimmäisen erän jälkeen ja kyllä hän aidosti itsensä myös Berankisin pään sisään pelasi, mistä iso kreditit suomalaiselle. Berankisilla oli kuitenkin ottelussa selkeästi enemmän hävittävää ja se kyllä välillä näkyi. Paineet olivat kovat.

Sunnuntain ensimmäisen ja viikonlopun kolmannen ottelun, nelinpelin, näin aamun junnuvalmennuksista johtuen vain puoliksi. Kaikki vaikutti kuitenkin olevan kohdillaan, joten melko rutiininomainen kuva voitosta jäi. Se on tähän väliin pakko sanoa, että onhan tämä Davis Cupin formaatti näin aivan hemmetin nerokas ja kun Suomella on aidosti Kontisen ja Heliövaaran myötä varsin kova nelinpelipari ehkä jopa maailman mittakaavassa, niin näiden pisteiden varaan voi laskea paljon todennäköisesti myös jatkossa. Mielessä kävi, tämä tiimi voisi ottaa tähtäimeensä jopa olympiamitalin. Kuulostaa tietysti hullulta, mutta ei se nyt niin kaukaa haettu idea ole.

Viikonlopun selkein kamppailu tuli kuitenkin heti nelinpelin perään, kun Heliövaara jatkoi puolen tunnin breikin jälkeen otteluun Berankisia vastaan. Toki oli selvää, että tähän otteluun mentiin vähän kuin leijonien eteen ja Harri varmasti ansaitsi paikkansa hyvän Grigelis- ja nelurimatsin jälkeen, mutta itse olisin Jarkkona ehkä hieman pohtinut esimerkiksi Patrik Niklas-Salmisen käyttöä tässä. Vaikka Harri taisteli hyvin ja vieläpä kertakaikkisen loistavalla asenteella, niin ehkä kuitenkin pieni väsymys ja terävyyden puute pelistä kajasti. Berankisille melko lailla rutiinivoitto rutiinipelillä.

Ratkaisuottelu käytiin Ruusuvuoren ja Grigeliksen välillä. Emil oli varmasti saanut Harrilta erinomaiset vinkit liettualaisen pelin murtamiseksi, sillä jo kenttähaastattelussa Berankis-tappion jälkeen Harri pyysi yleisöä pitämään mekkalaa varsinkin Grigeliksen kämmenvirheiden jälkeen. Emil käyttikin liettualaisen kämmenen epävarmuutta todella fiksusti ja kylmäpäisesti hyväkseen. Ensimmäisen erän alku oli todella murhaa, kun Emil pommitti syöttöjään armotta Girgeliksen kämmenelle, josta ne lensivät välillä minne sattui ja liettualainen sai hädin pisteitä Emilin syöttövuoroilla. Myös toisen erän ratkaisuhetkillä tuo lyönti sakkasi rajusti ja Emil otti lopulta melko selvänkin voiton, vaikka se toki suuren työn takana olikin.

Täytyy todeta, että Emilin peli oli varsin kylmäpäistä ja kypsää koko viikonlopun ajan. Varsinkin voittomatsissa voiton ottaminen melko hurjissakin paineissa on erittäin kova näyttö, eikä tietysti erän ottaminen TOP100-pelaajaltakaan mikään huono meriitti tässä vaiheessa uraa ole. Uskoa se antaa varmasti valtavasti.

Työtä on kuitenkin vielä rajusti jäljellä. Fysiikka kaipaa vielä työtä, jotta juuri esimerkiksi noista kulmatilanteista pystytään iskemään ja puolustamaan rajummin vastaan. Reagointi hyökkäävämmän takakenttäpelin mahdollistamiseksi on toinen selkeä kehitysalue. Vaikka lyönti lähtee ajoittain painavasti, niin painavuutta on haettava myös pelinopeutta nostamalla. Aktiivisemmin lähemmäs takarajaa pelin viejäksi, niin hyvä tulee. Todella hyvä, sillä lyönnit ovat jo olemassa. Syötöstä lähtien.

Matka siis jatkuu.

Joulukalenteri #15: 15 miljoona ja rapiat

Luukku 15 ja tämän vuoden rahalista top20!

Rafael Nadal valloitti myös vuoden 2017 rahalistan kärkipaikan ansaitsemalla yli 15 miljoona dollaria palkintorahoja.

Onhan nämä järkyttäviä summia. Kerääntyvät vieläpä rajusti listan kärkipäähän. Tämän vuoden listalla 25:s Diego Schwartzman ansaitsikin sitten enää noin 10% Nadalin potista. Ja jos ajatellaan esimerkiksi Jarkko Niemistä ja hänen pitkää uraansa, niin hänen palkintorahansa jäävät noin 7,7 miljoonaan dollariin eli reiluun puoleen Nadalin yhden kauden ansioista.

(Lähde: ATP Tourin www-sivusto)

Joulukalenteri #6: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suomi juhlii tänään 100-vuotista itsenäisyyttään! Onnea ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Siksi myös pieni pikakatsaus Suomen tennikseen ja erityisesti kahteen nimeen eli Henri Kontiseen ja Emil Ruusuvuoreen. Nämä ovat mielestäni ne nimet, jotka nostavat Suomi-tenniksen profiilia nyt ja tulevina vuosina.

Henri Kontinen alkaa olla tietysti meille kaikille tuttu. On Grand Slam-voittoa, Masters-voittoa, kauden finaaliturnausvoittoja ja niin edelleen. Se, että nämä saavutukset ovat tulleet nelinpelistä ei välttämättä vakuuta koko urheilua seuraavaa kansaamme, mutta sopii tietysti yrittää kumpi meiltä noin keskiarvoisesti luontevammin onnistuu, esimerkiksi hiihto vai tennis? Sen jälkeen voikin miettiä lajien harrastajamääriä meillä ja maailmalla sekä vuoden urheilijaa ja... Äh. Joo joo, ei mennä nyt siihen tämän enempää. Henri on joka tapauksessa maailman ehdottomalla huipulla vielä pitkään niin halutessaan.

En yleensä ole lähtenyt aprikoimaan saati ruotimaan kotimaamme tulevaisuuden toivoja kovinkaan paljoa, mutta tänä syksynä näin Emil Ruusuvuoren kisatilanteessa ensimmäistä kertaa ja päätin itsenäisyyspäivänkin kunniaksi tehdä poikkeuksen.

Marraskuinen Talin Futures-turnaus tarjosi todella paljon ilonaiheita, eikä vain siksi, että Emil voitti kaikki ottelunsa, vaan siksi, että hänen pelissään on hirmuisesti potentiaalia. Siinä on todella paljon potentiaalia. Viimeksi olen ihastunut näin nuoren Jarkko Niemisen pelaamista katsellessani.

Emilin isoa syöttöä, mutta myös upeaa, kokonaisvaltaista syöttämistä, tukee hurja peruslyöntiarsenaali molemmilta puolin läheltä ja kaukaa, matalalta ja korkealta. Näillä lyönneillä voisi olla valmiuksia jo vaikka mihin.

Toki Emil on vasta nuori ja fysiikka ei ole vielä lähellekään sitä, mitä se tulee vaikkapa parin vuoden päästä olemaan tai sitä, mitä sen tulee maailman huipulla olla, mutta sen saa kuntoon treenaamalla. Näin luontaisia lyöntejä, joissa on ihailtavan letkeästi voimaa tuottava kineettinen ketju, ei sen sijaan välttämättä saa. Nyt vaan duunia, duunia ja vielä kerran duunia, sillä maailmassa on liian monta nuorta lupausta, jotka eivät koskaan aikuisissa breikanneet! Go Emil, go!

Suomen tennis tulee todennäköisesti aina olemaan muutaman valttikortin varassa, mutta ainakin itse katson tulevaisuuteen positiivisesti tässäkin suhteessa!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

Mistä näkyy Wimbledon 2017?

Vuotuinen ihmetyksen aihe, mistä Wimbledon näkyy, on tällä erää lähivuosiksi taklattu.

Tästä vuodesta alkaen Eurosport hemmottelee suomalaisia tennisfaneja urakalla, sillä nyt myös Wimbledon näkyy Eurosportin kautta! Enimmäkseen toki Eurosport2:lla, mutta Australian avointen, Roland Garrosin ja US Openin tapaan aivan ehdoton tapa seurata kisaa on luonnollisesti EurosportPlayer, joka näyttää otteluita kaikilta televisioiduilta kentiltä. Hinta moisesta on vähintäänkin kohtuullinen eli 5-8€ tilauksen pituudesta riippuen.

Eikä siinä vielä kaikki! Itse Jarkko Nieminen on värvätty kommentoimaan turnausta entisestäänkin kovan selostajatiimin Arne Sixin, Arno Seiron ja Henry Järvisen seuraksi.

Lisäksi vapaassa kanavajakelussa oleva TV5 näyttää turnauksen ratkaisuottelut turnauksen jälkimmäisenä viikonloppuna.

EurosportPlayer

Vasurilla-blogi (Tenniskoulu Topspin) ja Eurosport Finland ovat tänäkin vuonna yhteistyössä.

Joulukalenteri #11: Jarkko Niemisen korkein junioriranking

Luukku 11 tarjoilee pikafaktan. Jarkko Niemisen korkein junioriranking maailmanlistalla oli juuri 11.

Aikuisiällä mies pystyi lähes samaan, sillä korkeimmaksi noteeraukseksi jäi sija 13.

Joulukalenteri #7: Henri Kontisen ranking

Eilisen itsenäisyyspäivän hengessä vilkaistaan luukussa seitsemän kotimaamme ja erityisesti presidentinlinnassakin eilen juhlineen Henri Kontisen suuntaan, sillä miehen loppuvuoden rankingiksi muodostui juuri seitsemän.

Hurja nousu tälle tasolle on tapahtunut johdonmukaisesti viimeisten kausien aikana. Pitkään vaikutti siltä, että Jarkko Niemisen jälkeen maamme tennistähtitaivasta uhkaisi täydellinen pimeys, mutta tyhjiötä ei ole tarvinnut kauaa surra, kun saamme nauttia jälleen maailmanluokan pelaajasta maailmanluokan tuloksineen.

Tällä kaudella jälki on ollut nousujohteista loppuvuotta kohden kiihtyen. Turnausvoittoja tuli kauden aikana eniten koko nelurikiertueella (7). Seuraava askel suoritustasossa on käytännössä miesten nelinpelin Grand Slam-voitto. Ei yhtään enempää, mutta ei oikeastaan yhtään vähempääkään. Odotukset ovatkin tulevaa vuotta ajatellen maksimaaliset.

Nelinpelissä marginaalit ovat usein hyvin pieniä, mutta loppukaudesta pari Kontinen-John Peers oli lähes lyömätön, mikä kertoo paljon parin tasosta. Kun marginaalit kääntyvät kerta toisensa jälkeen heille, ei kyse ole enää sattumasta. Pelaaminen ja varsinkin mentaliteetti on timantinkovaa, eikä itseluottamus vapise, mikä näkyi erityisen hyvin juuri kauden finaaliturnauksessa.

Pari sai yhteistyönsä kauden edetessä upeasti toimimaan ja mikä parasta, parissa riittää pelotetta vuosikausiksi, mikäli kemiat vain toimivat jatkossakin. Moni neluripari on, kuten muissa medioissa on jo monesti mainittukin, ikääntymässä, joten potentiaalia tässä parissa on vaikka mihin. 

Ensi kaudella tilanne on kuitenkin täysin uusi ja pari lähtee kaikkiin turnauksiinsa yhtenä suurimmista suosikeista, jonka kaikki haluavat voittaa. Siitä huolimatta, aika isoille teoille on nyt oikea ja rauta sopivan kuumaa.

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Tuttuun tapaan viimeisestä luukusta esiin putkahtavat lähes legendaariset 'vuoden paras'-palkinnot!

Vuoden paras:
Novak Djokovic. Kurkkaa luukku #1.

Vuoden matsi:
Roland Garros-finaali Djokovic vs. Wawrinka. Kaikki oli pedattu Djokovicille, mutta kaikkien aikojen massatykitys maksoi mestaruuden.

Vuoden sykähdyttävin hetki:
Jarkko Nieminen ja The Final Night, Hartwall Areena, Helsinki. Nieleskelin kyyneleitä. Kiitos Jarkko. Vielä kerran.

Vuoden eläkeläinen:
Jarkko Nieminen. Hieno ura, hieno mies.

Vuoden potilas:
Yllättäen ei Nadal, vaan Juan Martin del Potro ja kunniamaininta Kei Nishikorille. Eivät tunnu kestävän. Harmi.

Vuoden comeback:
Stan Wawrinka. Australian Open-krapula kesti 1.5 vuotta. Kenties parasta peliä ikinä kannatti kuitenkin odottaa.

Vuoden shokki:
Stan Wawrinka ja Roland Garros-voitto Novak Djokovicin kustannuksella. Kun kaadat Nadalin Garrosilla, voisi kuvitella, että turnausta ajatellen olisit vahvoilla. Kukaan ei sitä kuitenkaan ole ollut.

Vuoden valmentaja:
Boris Becker. Djokovicin supervuosi Beckerin johdosta tai siitä huolimatta on hurja tulos kenen tahansa valmennettavalle.

Vuoden nolous:
Nick Kyrgios ja huutelu Stan Wawrinkalle tämän tyttöystävästä kesken ottelun. Aussi ei tee tykkäämisestään ihan helppoa. Miksi muuten Stan on joka vuosi näissä huuteluepisodeissa kohteena?

Vuoden puoltenvaihto:

Andy Murrayn hiustrimmaus ATP World Tour Finaaleissa. Mitä ihmettä?

Kunniamaininta: Stan Wawrinkan kahvipaussi Pariisin hallissa. Puoltenvaihtoon on siis mahdollista tilata latet ja sakset.

Vuoden fashion:

Hitti tai missi, mutta vaateparsi mikä tästä vuodesta päällimmäisenä jää mieleen oli ne Stan Wawrinkan ruutushortsit Roland Garrosilla. Löytyvät Garrosin museosta.

Joulukalenteri #13: Jarkko

Luukku numero 13 on vanhan toistoa eli luku kuvaa kovinta suomalaisrankingiä miesten ATP-kiertueella. Kiitos Jarkko!

Jotenkin viime aikoina on tuntunut, että isossa kuvassa tämä Jarkon parhaan rankingin arvo ja itse asiassa koko ura sekä saavutukset ovat vihdoin saaneet ansaitsemansa huomiota. Jos siihen vaadittiin The Final Nightin kaltainen superilta ja Roger Federerin läsnäolo sekä ylistyssanat suomalaisesta, niin olkoon niin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ja kuten olen jo aiemmin sanonut, Jarkon meriitit nousevat tulevina vuosina vuosi vuodelta hurjempiin sfääreihin, kun vastaavanlaiset suomalaissaavutukset antavat odotuttaa itseään. 

Olisi niin mahtavaa olla väärässä. Pahasti ja pian.

Ennakko: US Open 2015

US Open on täällä taas, joten kauden viimeinen Grand Slam-ennakko uunista ulos!

Asetelmat ovat tänä vuonna kärjen osalta samankaltaiset kuin viime vuonna, sillä jälleen Roger Federer tulee New Yorkiin tuoreimpana Masters-voittajana ja Novak Djokovic etsii hieman yllättäen terävintä peliään. Viime vuonna Openissa koettiin ihania yllätyksiä ja mielellään niitä näkisi myös tämän vuoden kisassa. Uutta Grand Slam-voittajaa ei ehkä nähdä, mutta ei tämä kahdenkaan kauppa tule automaattisesti olemaan. Andy Murraylla, Stan Wawrinkalla ja monella muulla pommittajalla on varmasti roihun saavutettuaan mahdollisuudet voittoon.

Suurimmat suosikit löytyvät kuitenkin edellä mainituista nimistä.

Tosiaan, Novak Djokovicin vire, kahden viimeisimmän Masters-turnauksen finaalipaikasta huolimatta, on kauden aikaisempiin näyttöihin verrattuna laskussa. Kovahan taso toki edelleen on, mutta piikit näyttävät juuri nyt puuttuvan. Alkaako takki olla tyhjä emotionaalisesti ja ehkä jopa fyysisesti? Peruslanauksella kaatuu kaikki top-kympin ulkopuolelta, mutta jos vastustajan pöljä päivä tuottaa tasaista pommitusta takarajan tuntumaan, tulee serbistäkin lopulta tavallinen kuolevainen. Djokon perustasolle vastustajan on kuitenkin vaikea päästä ilman superpäivää, joten ennakkosuosikki numero yksi hän on, vaikka US Open ei tälle helpoin rasti ole koskaan ollutkaan. Kaavio on mielenkiintoinen puolivälieristä eteenpäin: Raonic tai Nadal, jonka jälkeen jompikumpi viime finalisteista (Cilic tai Nishikori) ja sitten finaalissa joku kaavion alaosan isoista pojista. Finaaliin, mutta ei heittämällä. Väsymys näkyy.

Federerin Grand Slam-rekordi viime vuosilta ei anna aihetta suuriin odotuksiin nytkään, enkä uskokaan miehen pelin, vireen tai kunnon kestoon, kun toinen viikko koittaa. Peli on nyt yltiöaggressiivista, mikä sinällään kyllä sopii Openin kiitoradalle, mutta isoimmat kasket paras viidestä -otteluissa, kuten Andy Murray ja Novak Djokovic puolustuksineen, ohituksineen ja lopulta myös hyökkäyksineen lienevät liian kova pala. Myös Wawrinkan pommitus on sitä, jos tämä pääsee tasolleen. Federer hyökkää juuri nyt ennennäkemättömällä tavalla jopa palautuksista, joita hän nakuttaa parhaimmillaan parin metrin päässä syöttöruudun takarajasta. On kuitenkin vaikea nähdä, että moiset valinnat tai jatkuvat verkollenousut olisivat kovinta valttia hyviä syöttäjiä ja/tai ohittajia vastaan. Melko selvää semifinaaliainesta kuitenkin?

Andy Murrayn parantunut peli antaa aihetta jälleen suurempiin odotuksiin, varsinkin kun mies vaikuttaa myös erittäin nälkäiseltä. Peli Montrealissa oli Andyn mittapuulla ihailtavan rohkeaa ja aggressiivista, mikä on kuuminta hottia myös Openissa. Tätä turnausta ei voiteta passiivisella pelillä, eikä varsinkaan tuuppaamalla ja/tai juoksemalla. Henkisellä puolella Murray vahvistui pari viikkoa sitten pomminvarmasti, kun Montrealin finaalissa katkesi vihdoin tappioputki Djokovicia vastaan. Peli on, kuten jo Cincinnatin ennakossa sanoin, valmista. Kaavio on toki haastava ensimmäisestä kierroksesta lähtien (Nick Kyrgios), mutta mahdollisuudet Montrealin kaltaisella pelillä on vaikka mihin, jopa loppuun saakka.

Stan Wawrinkan pelitaso on miehen toisen Grand Slamin jälkeen aavistuksen jälleen heitellyt. Lisäksi on ollut pientä vammaa sekä tietysti täysin käsittämätöntä hässäkkää kentällä ja kulisseissa, niin kuin mediasta olemme saaneet lukea. Toivotaan, että miehen keskittymiskyky on pysynyt ja pysyy kasassa, jotta saisimme nähdä parasta Stania, sillä sen näkeminen jaksaa myhäilyttää. Ainakin katsojia, tuskin vastustajia. Stanin kovin peli on kovempaa kuin kenelläkään muulla, joten mojonsa löytämällä Stan nousee heittämällä suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon. Ehkä jopa suurimmaksi. Herkullisia kohtaamisia Murrayn ja mahdollisesti jopa Federerin kanssa tuloillaan? Toivotaan, että paras peli löytyy, muussa tapauksessa jo Murray liikaa puolivälierissä.

Muista nimistä voidaan toki nostaa esiin esimerkiksi Kei Nishikori, mutta onko miehen kroppa sittenkään voittokuosissa? Marin Cilicin vire on täysi kysymysmerkki, mutta viime vuoden muistot voivat siivittää tänäkin vuonna pitkälle. Rafael Nadalon peli saati itseluottamus tuskin riittää vieläkään, vaikka hän onkin periaatteessa US Open voittoputkessa, kun viime vuosi jäi väliin. Vireen olisi kuitenkin löydyttävä vähintään 2013 tasolle. Taitaa olla vaikea, liian vaikea tehtävä.

Loppuun vielä pakollinen hatunnosto. Tällä erää näemme vähään aikaan viimeisen suomalaisen Grand Slam-turnauksen kaksinpelin pääsarjassa, joten hattua kouraan. Nyt tämä hupi siis loppuu. Kiitos Jarkko. Tsemiä! Tsonga heti kumoon ja kaavio auki!

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Nadal
Nishikori vs. Cilic
Wawrinka vs. Murray
Federer vs. Gasquet

Välierät:
Djokovic vs. Nishikori
Murray vs. Federer

Finaali:
Djokovic vs. Murray

Voittaja:
Murray.

KIITOS JARKKO!

Jarkko Nieminen lopettaa tähän kauteen.

Kiitos Jarkko!

On erittäin vaikea löytää sanoja ja/tai kiittää tarpeeksi nyt. Palataan asiaan.

Ennakko: Jarkko Nieminen vs. Roger Federer, Istanbul 2015

Pikaennakko Jarkon ja Rogerin otteluun!

Selvää on, että keskinäisellä rekordilla, 14-0 Federerille, on tiettyä vaikutusta illan asetelmaan, mutta myös ennakkooni. Tokikaan ei ole ennenkuulumatonta, että moiset putket katkeavat, kuten esimerkiksi Rafael Nadalin kohdalla on nähty. Moni on ottanut espanjalaisesta viime vuosina sen ensimmäisen voittonsa. Federerin ja Jarkon kohdalla moiseen ei kuitenkaan riitä valitettavasti vieläkään usko.

Perustan katsantokantani kolmeen teesiin.

1. Federer on parempi
Ei ole sattumaa, että Federer on voittanut urallaan niin paljon. Parempana ja monipuolisempana pelaajana hänellä on paljon pelivaraa ja tapoja voittaa. Massalla tämä korostuu, sillä siellä parempi pallonlyöjä on aina vahvoilla. Jarkon joskus kontraavakin lyönti jää Federerin kannalta ihanteelliseksi namupalaksi usein kentän puoleen väliin, josta sveitsiläinen tappaa tai myllyttää Jarkon henkihieveriin. Puolustamalla Jarkko ei voi pärjätä, varsinkin kun miehen puolustus ei ole tarpeeksi painokasta vaan nostelua.

2. Jarkko ei osaa hyödyntää tarpeeksi vasenkätisyyttään
Vaikka Jarkkokin on väsenkätinen kuten muuan Nadal, ei Jarkolla ole samoja aseita käytössään. Kämmen ei ole yhtä tulivoimainen eikä yhtä kierteinen, jolla Nadal pystyy tekemään tuhoaan murskaamalla Federerin rystyn ennemmin tai myöhemmin. Jarkon pelitaito pelinviemiseksi Federerin rystylle ei ole lähelläkään Nadalin tasoa. On selvää, että Jarkko saa pelata yli rajojensa, jotta hän pääsee edes hetkittäin niin sanotusti kuskin paikalle. Illalla Federer on se, joka lyö kämmentä ja Jarkko se, joka joutuu lyömään rystyä.

3. Jarkko taantunut enemmän kuin Federer
Vaikka molempien parasta ennen -päivämäärä on jo melko kaukana, on Federer lopulta pitänyt pelitasoaan hurjalla tasolla. Ei ehkä tuloksellisesti, mutta pelillisesti. Jarkko puolestaan ei ole samaan pystynyt. Vaarana onkin, että Jarkko kokee hurjimman tappionsa, vaikkei Federer varmasti vielä täysin tapissa massapelinsä kanssa ole.

Mutta, jälleen kerran, olisi ihanaa olla pahasti väärässä! Go Jarkko, go!

Jälkipelit: Jarkko Nieminen vs. Stanislas Wawrinka, Australian Open 2015

Se oli sellainen oppitunti se.

Jarkko kyllä yritti miehekkäästi koko ottelun ajan, mutta minkäs teet. Kaveri oli yksinkertaisesti parempi kaikilla osa-alueilla.

Tavallaan Jarkko yritti lyödä yhtä maailman parasta lyöjää tämän omilla aseilla, mikä kuulostaa jopa hölmöltä, sillä usein siinä käy juuri näin. Heikompi joutuu väkisin paremman kyytiin. Siksi myös Barcelona raiskaa aina Arsenalin jalkapallossa. Ei kuitenkaan ollut juuri mitään mitä Jarkko olisi omilla avuillaan voinut tehdä toisin. Kikkailu ja tempon sekoittelu olisi tuonut vielä pahemman selkäsaunan. Raiskauksen. Nyt sentään numerot pysyivät siedettävinä.

Isossa kuvassa tullaan juuri niiden iänikuisten kysymysten ja puutteiden kohdalle, joita Jarkon kohdalla on monesti aiemminkin pohdittu.

1) Syöttö
Vaikka ykkönen toimikin tänään pitkiä aikoja isolla prosentilla, on isoin murhe se heiveröinen kakkossyöttö. Nyt, aina ja ikuisesti. En ikinä ole voinut käsittää, miksi sitä ei ole saatu säädylliselle tasolle. Miten paljon helpompaa pelaaminen olisi kun saisi 1-2 suoraa pistettä syötöllä ja kakkosellakin joskus kuskin paikan?

2) Palautus
Syötön ohella palautus on yksi tärkeimmistä ja eniten itseluottamusta vaativimmista lyönneistä. Kun luottoa ei ole, tulee palautusta blokkailtua vailla kunnon painoa "samoilta jalansijoilta". Eteenpäin meno puuttui Jarkoltakin täysin ja ote pysyi koko ajan Wawrinkalla. Helppohan siitä on lämäillä.

3) Jalkatyö
Jarkon pelissä on läpi vuosien ollut se piirre, että liike ja paino eteenpäin ei ole luonnollista, vaan miehen pitää ikään kuin käskeä itseään menemään eteenpäin. Liian usein mies sementoi jalkansa kentän pintaan jopa hyökätessä. Tietty herkkyys eteenpäin menemisessä puuttuu. Jos ja kun lyöntiin ei tule painoa, on jälki usein rumaa. Niin myös tänään. Jos katsoo esimerkiksi juuri Wawrinkan lyöntejä, niin eihän siinä peruutella kuin hätätilanteessa. Lyönnin aikana painon pitää siirtyä aktiivisilla jaloilla eteenpäin. Ei taakse, ei ylös vaan eteenpäin. Jälleen voidaan kysyä, miksi tämä ei ole juurikaan parantunut uran aikana. Hyvä jalkatyö tarkoittaa nimenomaan sitä mitä tapahtuu lyönnissä, ei nurkasta nurkkaan juoksemista.

4) Pelikirja
Jarkko oli tänäänkin tilanteessa, jossa kaveri määrää ottelun tahdin täysin ja vie ottelua. Stan sai pelata omaa peliään ja Jarkko oli jälleen se, jonka oli sopeuduttava ja muokattava peliään. Toinen hyvä kysymys on se, mikä on Jarkon normipelikirja tai peli-identiteetti? Onko sitä? Meneekö Jarkko liiaksi aina vastustajan mukaan? Jos hyökkäävää peliä olisi kehitetty aikoinaan määrätietoisesti, olisi Jarkolla periaatteessa ollut kaikki aseet edellä mainituin panostuksin olla vaikkapa Stan Stanin paikalla.

Väittäisin, että valmentajamattomuus uran huipulla näkyy rajusti miehen pelissä. Hatunnosto toki siitä, että omin avuin mentiin todella korkealle, mutta miten korkealle olisi menty hyvän valmentajan kera? Onko Jarkko sittenkään maksimoinut omaa tasoaan uransa aikana?

Ennakko: Jarkko Nieminen vs. Stanislas Wawrinka, Australian Open 2015, kolmas kierros

Lauantaiaamun makupalaksi näin suomalaisittain muodostuu Jarkon ja Australian Openin hallitsevan mestarin Stanislas Wawrinkan kohtaaminen. Huh huh, eipä tämä tämän paremmaksi voi juuri muuttua! Voi veljet!

On kuitenkin päivänselvää, että nyt pitää kaiken natsata, jos Jarkko mielii tästä jatkoon mennä. Pienet saumat on, mutta se vaatii aikamoista nappipeliä ja se vaatii sitä nimenomaan vähintään kolmen voitollisen erän verran.

Jarkolla on periaatteessa joitakin aseita millä Wawrinkaa voisi satuttaa, vaikka Stan tässä suuri suosikki onkin.

Jarkko osaa hyödyntää vastustajan lyöntien vauhdin parhaimmillaan erinomaisesti usein samalla kontraten lyöntejä pitkin linjaa ja paikan tullen myös vastapalloon iskien. Kovassa tempossa Jarkko on usein jopa viihtynyt ja peruutteluun ei toden totta ole nyt varaa. Ei oikeastaan ollenkaan. Silloin Stan the man vie kuin märkää rättiä.

Jos siis Jarkko iskee ja kontraa hyvin vastaan lähellä takarajaa ja saa Stania vähänkin liikkeelle jyrkillä kulmilla, niin peli tasoittuisi kummasti.

Superfittinä kaverina Jarkko voisi jopa yrittää hyydyttää Staniä liikuttelemalla tätä mahdollisimman paljon, sillä päiväpeli Australiassa on aina päiväpeli Australiassa. Jos Nadal ja Federerkin ovat tässä kelissä hyytyneet, niin miksei myös Stan? Omia voimavaroja kannattaa tietysti tarkkailla myös, jos Stan saa pommitukseensa sarjatulta. Kaikkea ei kannata yrittää juosta kiinni.

Mutta sitten on se 'mutta'.

On muutamia suuren suuria faktoreita, jotka tekevät ottelun Jarkolle vaikeaksi.

Ensimmäinen on luonnollisesti syöttö. Ykkösprosentin pitää pysyä läpi ottelun hyvin korkealla eli noin 70-80 prosentin tasolla. Pienikin dippi tässä, niin Jarkon peli on ahdistavaa puolustusta ja tässä tapauksessa tappiollista tennistä. Kakkossyöttöihin ei ole nyt varaa elleivät ne lähde rennon letkeästi hyvän ja aktiivisen jalkatyön siivittämänä. Kakkosissa pitää ottaa jopa ylimääräistä "hallittua" riskiä, sillä ne 100-120 km/h kakkoset ovat omassa takapressussa, ennen kuin Jarkko ehtii sanoa "kissa".

Toinen on Jarkon kyky viedä ottelua ja tämä siis siinäkin tilanteessa, että peli kulkisikin kuin unelma, jota tämän pelin voittaminen ehdottomasti siis vaatii. Jarkko ei ole aivan omimmillaan kun juuri näitä top10-otteluita ratkotaan. Tärkeissä pinnoissa tulee usein virheratkaisuja ja hän sortuu fiksuna miehenä ylianalyyttisyyteen. Koko ajan pitäisi mennä ikään kuin reikä päässä ja antaa palaa, kun sen aika on.

Wawrinkan vire ei ole vielä täysin häikäissyt, mutta valitettavasti se on paranemaan päin. Nyt ollaan jo Grand Slamin kolmannella kierroksella, joten tuskin Stanin tasossa mitään hirmudippiä on odotettavissa.

Jarkolla on kuitenkin täysi vapaus ja paineettomuus tehdä tästä iso ottelu. Kolmas kierros ja paikka 32 parhaan pelaajan joukossa kauden ensimmäisessä Grand Slamissä on sen luokan temppu, että kaikki tästä eteenpäin on todellakin isoa plussaa. Voidaankin puhua kaikkien mahdollisuuksien ottelusta.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta! Stan 3-1. Toivon todella olevani tällä kertaa pahasti väärässä.

Nyt ei muuta kuin muutama tunti unta ja kannustusta heti aamusta kehiin! Go Jarkko go!

Ottelu pelataan aikaisin lauantaiaamuna noin klo 05-06 alkaen. Ottelu on keskuskentän kolmas ottelu, jota edeltää kaksi naisten ottelua klo 02 alkaen. Ainakin Eurosport (Player) näyttää ottelun.