Hiljaista on ollut, myönnetään. Lomailu ja olympiatenniksen odottelu ovat syöneet hurjimman kirjoitusmotivaation, sillä kyllähän näinä viikkoina peleissä on vähän pelailun makua. Eikä lomailu tenniksen katsomisestakaan huonoa tee.
Mutta asiaan eli pitkästä aikaa katsoin taas ottelun, kun sopivasti tellusta kerran tuli. Kitzbühelin massalla kohtasivat Viron Jurgen Zopp (ATP-rank 80) ja Espanjan Guillermo Garcia-Lopez (ATP-rank 71). Ei välttämättä seksikkäin ottelu, varsinkaan etukäteen, mutta Zoppin livenäkin useasti nähneenä ja Viron edustajana on varsin mielenkiintoista seurata hänen etenemistään challenger-tasolta ATP tourille, jota nyt ollaan todistamassa.
Tällä hetkellä hän on nimittäin hyvässä nousussa ja nykyinen ranking on uran paras. Asetelma oli siis tältäkin kantilta mielenkiintoinen, sillä Garcia-Lopez oli vielä viime jopa top-30:ssä ja onhan hän monivuotinen ATP tourin kehäkettu, kun taas Zopp vasta nousemassa tähän kastiin. Eikä massa-alusta ja espanjalaisvastuskaan ole helpoin yhtälö ikinä.
Hyvin tuntuu virolaisen juna kuitenkin etenevän, sillä tänään hän otti, ellei parhaimman, niin ainakin yhden parhaimmista voitoistaan. Samalla hän löi Garcia-Lopezin ulos ottelusta. Toki vastustajalla ei missään nimessä ollut paras päivänsä, mutta silti tällaisen päänahan ottaminen on aina todella tärkeätä jatkon kannalta ja nimenomaan tässä murtautumisvaiheessa.
Nytkin olisi voinut käydä klassiset koomat, jossa altavastaaja vie peliä, mutta lopulta kehäkettu voittaa huonollakin pelillä. "Altavastaaja" Zopp nimittäin vei peliä lähes miten tahtoi, johti jo 6-1 ja 5-2, mutta hän menetti tässä vaiheessa omat syöttönsä ja vieläpä pelottavan helposti. Sama kävi muuten toisen erän ensimmäisen murron jälkeen Zoppin johtaessa erää 2-0. Eikä tilanne 5-4:kään kaukana ollut. Peli olisi ollut sen jälkeen täysin avoin, vaikka "paremmasta" pelaajasta ei ollut ollut mitään epäselvyyttä ennen sitä. Niin hieno ja sairas laji tämä on. No, mutta jossittelut sikseen kunnia sille, kenelle se kuuluu eli Zoppille.
Hän otti ja teki aloitteita koko ottelun ajan ja rankaisi Garcia-Lopezin mm. tämän löysästä syöttämisestä. Garcia-Lopez sai pidettyä syöttönsä koko ottelun aikana vain kahdesti. Zoppin palauttaminen olikin voimakasta, mutta samalla myös järkevää, sanoisinko peräti "kypsää". Ei siis mitään lukasrosolmaista ilotulitusta, vaan silloin kun kulmat tai linja oli auki hän paukautti läpi, mutta muulloin hän lämäsi painavasti ja pomminvarmasti keskelle saaden vastustajansa "takajaloilleen". Sen päälle oli maukasta rakentaa toimiva palautusvuoropeli.
Kun lisäksi hyvää ja vaihtelevaa syöttämistä tukivat hyvässä vedossa ollut kämmen ja painavahko rysty, ei voittajasta ollut epäselvyyttä. Korkeintaan pieni epäilys noiden toisen erän syötönmenetysten jälkeen, mutta hyvin Zopp kasasi näistä itsensä ja hoiti ottelun kotiin, vaikkakin pienellä vastustajan avustuksella. Harvoin näkee nimittäin tuon tason pelurin häviävän ratkaisevat syöttönsä lähinnä omiin virheisiin, kun juuri oli päässyt peliin mukaan.
Zoppilla on ikää jo 24 vuotta, joten nyt tämä murtautuminen olisi pikkuhiljaa tosiaan tehtävä, jos vaikkapa garcia-lopezmaisen sarjajyräuran aikoo tehdä. Hänen pelinsä on kokonaisuudessaan melko lailla hyvä ja monipuolinen paketti, mutta terävämpää piikkiä on vielä haettava esimerkiksi kämmeneen, jossa kroppaa voisi ottaa vielä letkeämmin ja/tai voimakkaammin lyöntiin mukaan. Aavistuksen heppoiselta näytti nimittäin vartalonkierto niissä harvoissa hidastuksissa, joita kuvayhteys tarjosi.
Rystykin vaikutti stabiililta, vaikkakin melko suoralta, muttei missään nimessä sellaiselta arpakoneelta kuin vaikkapa Maskun miehellä. Hän tekee lyönnin hienosti ja nöyrästi kerta toisensa jälkeen, eikä sorru yrittämään sillä koskaan liikaa, vaan hän jaksaa kärsivällisesti odottaa hyökkäyspaikkaansa kämmenelle.
Tästä on kuitenkin mahdollisuus kasvaa vielä pois ja nyt tarkoitan nimenomaan pelillisesti.
Hyvä ja kypsä esitys kaikkinensa. Hyvä Zopp!
