Viime viikkoina reitille on osunut hyvin kotimaassamme järjestettävät tenniskesän kärkiturnaukset. Tampereella tuli vietettyä kolme päivää ja Savitaipaleellakin tuli piipahdettua puolivälierävaiheessa, jolloin mm. maajoukkueen Anastasia Kulikova ja Laura Hietaranta ottelivat keskenään. Tässä siis hajanaisia jälkipeliheittoja molemmista turnauksista!
Tampere Open
Aloitetaan pirkanmaalta. Kelit todellakin suosivat tätä tenniskesän helmeä. Lämpöä riitti vähintäänkin riittävästi ja vettä kului myös katsomossa rajuja määriä. Tampereella tuli nähtyä melko laajasti suomalaisia sekä Challenger-tason jyrääjiä. Pelit olivat lähes poikkeuksetta erittäin tasokkaita ja armotonta taistelua nähtiin viimeisiin hikipisaroihin saakka. Pelien seuraamisen Ruotulassa tekee erityisen miellyttäväksi se, että näitä huippupelejä pääsee katsomaan aivan kentän laidalle, lähes kosketusetäisyydelle pelaajista. Tämä läheisyys paljastaakin pelistä, pelaajista ja heidän lyönneistään hyvin paljon enemmän kuin seuraaminen vaikkapa television tai nykyaikaisemmin livestriimin välityksellä.
Mennään ensimmäiseksi suomalaiset tiputtaneisiin Ymerin veljeksiin. Elias ja nuorempi veli Mikael, joka lopulta myös voitti koko turnauksen, ovat saaneet jo jonkin verran tuntumaa myös ATP-tason turnauksista, joten he olivat kenties tasokkainta kermaa turnauksessa. Mutta. Itse en täysin vakuuttunut ruotsalaiskaksikon pelistä, vaikka tosiaan Mikael turnauksen vieläpä voittikin. Molemmilla on kyllä hurja fysiikka, mutta jossain määrin molempien peliä leimaa jonkinlainen aseettomuus sekä erityisen vahvasti puolustuksen kautta iskeminen. Mikael tuntui jopa välttelevän verkkopeliä siinä määrin, että iskulyöntipaikkojen sijaan hän vetäytyi välillä takarajan taakse lyömään kämmentä pompusta. Tämä pelokkuus hyökkäyspelaamista kohtaan pisti muutenkin silmään. Hyvää ja painavaa lyöntiä ei seurannut kenttäposition nosto vaan usein jopa vetäytyminen selvästi takarajan taakse 1-2 seuraavan lyönnin aikana, jonne todennäköisesti alkoi muodostua jopa jonkinlaista uraa. Elias Ymer oli ottelussaan Emil Ruusuvuorta vastaan hyvin paljon se pelaaja, joka joutui pelaamaan suuremman osan ottelusta Emilin pillin mukaan. Emilin voisi sanoa kaatuneen hieman jopa omiin virheisiin tuossa ottelussa, vaikkakin Eliaksen rutiini ja voittamisen taito vielä kovemmat toki olivatkin.
Pelillisesti Emilin esitys oli kuitenkin rohkaiseva, sillä massa ei missään nimessä ole Emilin paras alusta. Jalkatyötä pitää kehittää vielä rajusti tälle alustalle, jotta lyöntien voima lähtisi vielä vankemmin jaloista. Nopearytmistä ja lyöntiä valmistelevaa askellusta sekä lyönnin aikaista jalkojen käyttöä kaivataan vielä lisää. Nyt pelin kuva massalla on hieman liikaa ikään kuin kovien kenttien peliä, mikä toki Emilin kohdalla on siinä mielessä varsin positiivista, että mies operoi ja dominoi kuin liimattuna takarajan päällä. Marginaalit ovat kuitenkin kovin pienet massalle, jossa pallo tulee näiden massalla kevyesti liikkuvien pelaajien kanssa monesti painavana takaisin. Terävämpi jalkatyö toisi peliin hieman lisää voimaa, mutta myös marginaalia, jos lyönnin muotoa hakisi hieman kaarevammaksi.
Muut suomalaiset kärsivät samasta vaivasta. Massalla ei olla aivan kotona, vaan vähän kuin bambit liukkaalla jäällä. Voimaa lyönneissä toki on, mutta tuntuu, että kärsivällisyys ja massalla vaadittava fysiikka sekä liikkuminen eivät ole aivan riittävällä tasolla. Jos pallon tulittaminen pätkii, niin pelin punainen lanka vähän katoaa ja lyönnit menevät huonon valmistelun myötä räiskimiseksi, käytännössä ikään kuin tuurin varaan. Massa on armoton alusta, eikä siellä(kään) voi mitään sen varaan jättää. Lyönnit täytyy tehdä itse.
Savitaipale Ladies Open
Savitaipaleen piipahdus oli käytännössä täsmäisku Anastasian ja Lauran ottelua silmällä pitäen. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka nuori Hietaranta lähtee haastamaan Tampereen sisäkentillä vahvasti ja voimakkaasti pelannutta Kulikovaa.
Odotin ehkä hieman tasaisempaa ottelua, sillä uskoin Lauran laittavan massalla Anastasian suorahkoa lyömistä isommin testiin. Pelin henki oli kuitenkin heti alkugeimeistä lähtien selvä. Kulikovan voima ja parantunut fysiikka oli Hietarannalle yksinkertaisesti vielä liikaa ja asetelma tuntui hieman jopa "epäreilulta". Aikuinen vastaan juniori -asetelma näkyi tässä vielä koko katsomolle, joka oli muuten ilahduttavan runsaslukuinen.
Anastasian lyöntien pituus ja voima raateli sekä hyydytti Lauraa selvästi, joka joutui puolustamaan hyvin paljon, eikä hän päässyt ehkä pelaamaan ominta peliään varmastikaan kovinkaan paljon. Kun pelipositio valuu jatkuvasti 2-4 metriä takarajan taakse, on käytännössä mahdoton murtaa Anastasian hyökkäyspeliä, varsinkaan pitkässä juoksussa. Yksittäisiä taisteluvoittoja voi tulla, mutta sota on usein hävitty.
Kun Hietarannan syöttökään ei saa vielä tarpeeksi voimaa taakseen, niin tehtävä on jo lähtötilanteessa hyvin selvä. Ottelu oli pitkälti first strike tennistä, jossa Kulikova oli usein sen ensimmäisen iskun antaja, minkä päälle hän rakensi tarvittaessa ne kuollettavat kakkos- ja kolmosiskut. Laura ei tässä puristuksessa onnistunut rikkomaan juurikaan Anastasian rytmiä, sillä stopparit epäonnistuivat liian usein ja alakierteisiin Kulikova vastasi usein vielä ilkeämmin. Korkeat kaaripallot Kulikova saattoi korkealla itseluottamuksellaan vetää jopa tylysti läpi.
Niin tai näin, molempien tekemisessä on paljon potentiaalia, mutta se on selvä, että työtä on vähintään yhtä paljon vielä jäljellä. Anastasia on kuitenkin valmis seuraavalle tasolle ja Lauran ensimmäiseksi ammattilaisturnaukseksi tämä oli avausvoittojen myötä hyvin rohkaiseva kisa. Keep it going, girls!
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
