Ennakko: Suomi vs. Argentiina, Davis Cup 2023

Viikonloppuna Espoon Metro Areenalla pelataan yksi isoimmista maaotteluista suomalaisessa tennishistoriassa, kun Suomi kohtaa Argentiinan Davis Cupin karsintaottelussa, jossa panoksena on lippu tenniksen MM-kisoihin, Davis Cupin finaaliturnaukseen. Tässä ennakkoa tähän kutkuttavan jännittävään kohtaamiseen!

Pelin henki on selvä. Voittaja menee syksyllä pelattavaan lopputurnaukseen, jossa pelaavat maailman 16 kovinta tennismaata. Paikka parhaiden maiden joukossa olisi valtava saavutus Suomi-tennikselle, sillä olemme kaikesta tästä ihanasta huumasta huolimatta vielä melko pieni tennismaa.

Muutamassa vuodessa on kuitenkin tultu pitkä ja hieno matka tähän pisteeseen, jossa hallit täyttyvät ja ilmassa on poikkeuksetta suuren tenniskarnevaalin tuntua. Vaikka polullamme on ollut jo vastaava mahdollisuus, elää nyt erityisen vahvana tunne siitä, että aika suurvoitolle on kypsä. Siihen uskon. Siihen uskomme. 

Kiitos Suomi! (Jälkipelit: Suomi vs. Itävalta, Davis Cup 2019)

Huh huh. Viisi päivää kulunut Suomen ja Itävallan välisestä Davis Cup-ottelusta, joten ehkä nyt alkaa vihdoin olla oikea hetki jälkipeleille, kun suurimmat tunteet alkavat olla hallinnassa.

Suomen jengi tarjosi unohtumattoman taistelun ja tunnelman Espoon Metro Areenalla ja kiitos siitä kuuluu upeasti venyneille pelaajillemme! Kiitos.

Jos mahdollista, niin vielä isompi kiitos kuuluu kotimaiselle ja piskuiselle Itävallan kannattajajoukolle, joka rakensi jäähalliin aivan mielettömän ja jopa karnevaalimaisen tunnelman. Kiitos jengi!

On helppo sanoa, ettei tällaista menoa ole suomalaisessa tenniskatsomossa nähty koskaan aiemmin. Oli meteliä, kannustusta, aaltoja, riemua, surua ja lopulta pettymystäkin. Hurjimman draaman aineksia riitti kerrakseen.

Upea draaman kaari ottelussa kieltämättä olikin. Ensimmäisen päivän tasatilanne oli odotettu ja se lopulta saatiin. Elintärkeän nelinpelin häviäminen sai meistä monet epäilemään voittoa, kun seuraavan ottelun ratkaisijaksi povattiin automaattisesti maailmanlistan vitosta, Dominic Thiemiä. Emilin yllätysvoitto käänsi kuitenkin jälleen kelkan meidän suuntaamme ja Harrin viedessä vielä ratkaisevan ottelun ensimmäisen erän varsin nätisti, alkoi mielessä pyörimään jo mahdollinen voitto. Sen jälkeenkin peli kääntyi vielä yhden, kaksi tai kolmekin kertaa hieman laskutavasta riippuen, mutta lopulta Itävalta nappasi voiton. Voiton, joka oli niin lähellä tulla meillekin, mutta ei. Ei vielä. Meidän aikamme tulee kuitenkin vielä ja se tulee pian.

Siitä huolimatta oli suorastaan tuskaista seurata Harrin harmitusta ratkaisevan ottelun jälkeen. Mies itki vuolaasti matkallaan pukuhuoneeseen. Hän oli ratkaisevalta tuntuneen käänteen jälkeen taistellut itsensä vielä parikin kertaa takaisin otteluun, eikä ottelun ratkaisu olisi juurikaan voinut olla pienemmästä kiinni. Nyt kävi näin, mutta se mistä Harri ja me kaikki voimme olla ylpeitä, oli se positiivinen peli-ilme ja raivoisa taistelu, mitä Harri omassa ottelussaan esitti. Mitään kiveä ei jäänyt kääntämättä, eikä jäljelle jäänyt mitään, mitä Harri ei olisi itsestään kentällä antanut. Taistelua viimeiseen saakka, eikä siitä voi kukaan olla pitämättä.

Samaa voidaan sanoa kaikista pelaajistamme. Patrik, Henkka ja Emil pelasivat kukin upealla tasolla ja osittain jopa sen yläpuolella.

On kuitenkin pakko nostaa viikonlopun tähtihetkiksi Emilin otteet. Voitot olivat upeita ja varsinkin Thiemin kaataminen oli yksi viikonlopun tennispommeja koko maailmassa. Nopean kentän ja kotiyleisön avulla Emilin itseluottamus kasvoi piste pisteeltä ja samaa tahtia hän murensi Thiemin peliä. Pelitaktiikka oli täysin oikea ja Thiemin kiire oli Emilin painavien lyöntien johdosta nähtävissä. Thiem ei kaatunut huonoon päiväänsä, vaan siihen, että Emil teki hänen päivästään huonon olemalla hyvin aggressiivinen ja pitämällä pallossa vauhtia, suoruutta ja mataluutta, ettei itävaltalainen pääse pommittamaan vahvoja peruslyöntejään.

Thiem kättelee Emilin.

Vaikka Emilin oma peli ja strategia toimi ja sillä saatiin vastustajan peli sekaisin, on voitto ja sen tekeminen silti täysin käsittämätön suoritus. Tenniksessä et vaan voi kruisailla maaliin hyvän alun siivittämänä. Et varsinkaan ranking-vitosta vastaan. On pakko tehdä se voitto itse. Ottamalla murtopallot, pitämällä geimipallot, ottamalla eräpallot ja voittamalla matsipallon. Tuo vaatiin usein niin paljon mentaalista voimaa, ettei sitä monelta tuon tason staraa vastaan löydy. Emililtä löytyi ja hurjan hienon pelin ohella, voimme ihailla vähintään yhtä paljon nuoren miehen kypsyyttä ja päätä. Se oli näytös Emilin potentiaalista. Monelle katsomossa se oli ensi-ilta, mutta jatkoa on luvassa. Tällä menolla saamme ATP-tason kaksinpelaajan jo ensi vuonna.

Itse tapahtuma ylitti pelien ohella kaikki odotukseni. Tennisliitto oli masinoinut käytännössä tapahtuman niin upeasti ja riittävin miehityksen, ettei edes varashälyttimellään tukkoillut näyttely-Porsche voinut sitä pilata. Oli upeaa olla todistamassa tätä. Suomalaisen tennistapahtuman uusi standardi on nyt nähty. Tätä lisää.

Areenan lumoa ja sähköä ennen ratkaisevia otteluita.

Näin kaatuu Itävalta! (Ennakko: Suomi vs. Itävalta, Davis Cup 2019)

Suomalaisittainkin huima Davis Cup-viikonloppu alkaa nyt! On siis aika ennakon!

Suomi lähtee otteluun ehkä hienoisena altavastaajana, mutta Davis Cupille tyypillisen kotiyleisön hurmoksen ja ultranopean alustan ansiosta puntit tasoittuvat rajusti. Perjantaina ja lauantaina on siis lupa tuulettaa rajusti Suomen puolesta, joten kaikki paikalle tulijat: pidetään ääntä!!! KAMOON, AJA SITÄ PALLOA! 

Mutta ennakkoon. 

Kummatkin joukkueet ovat liikkeellä lähes parhailla joukkueillaan. Itävallan jengiä tähdittävät tietysti Dominic Thiem (ATP-5) sekä US Openissa viime viikolla puolivälieriin itsensä pelannut neluripari Jurgen Melzer (4p. ATP-36) ja Oliver Marach (4p. ATP-12). Heidän lisäkseen joukkueen pelaavaan kokoonpanoon kuuluu Dennis Novak (ATP-122).

Suomen jengissä pelaavat tulikuuma Emil Ruusuvuori (ATP-163), Patrik Niklas-Salminen (ATP-551) sekä nelurikuninkaat Henri Kontinen (4p. ATP-26) ja Harri Heliövaara (4p. ATP-147). Lisäksi joukkueeseen on nimetty Eero Vasa (ATP-1242) ja kapteeninahan meillä on Jarkko Nieminen, jonka vasurilla.com-haastattelun voit lukea muuten tästä.

Tosiaan, vähemmän yllättäen Espoon Metro Areenalle ei rakennettu tätä viikonloppua varten sisämassaa, sillä viikonlopun ehdottomasta superstarasta, Dominic Thiemistä, on povattu Rafael Nadalin manttelinperijää massakuninkaana, kunhan valta vain joskus vaihtuisi. Vaikka hänen murtamisensa nopealla kentällä viikonlopun aikana olisi huima juttu, ehkä jopa yksi kauden tennispommeista, niin mahdotonta se ei tietenkään ole.

Kaksinkertainen Roland Garros -finalisti ei nimittäin ole esiintynyt kovinkaan vakuuttavasti nopeammilla kentillä, kuten vaikkapa Wimbledonissa, jossa pallo liukuu ja pysyy lähtökohtaisesti melko matalana, varsinkin jos lyönnin takana on suoruutta ja voimaa, minkä suomalaiset kyllä osaavat järjestään kaikki. Tämä tekee hurjaa yläkierrettä moukaroivan Thiemin pelistä lähtökohtaisesti paljon normaalia hankalampaa. Hän ei myöskään ehdi ladata palloihin samaan tapaan nyt vauhtia ja kierrettä kuin vaikkapa hitailla kovilla kentillä, massasta puhumattakaan. Lisäksi Thiemin pelikunto on arvoitus. Hänen US Openinsa meni mönkään sairastelujen vuoksi, joten pahimmassa (tai meille parhaimmassa) tapauksessa Thiem saattaa olla vielä hieman ruosteinen. 

Toki on selvää, että Thiemin otteluille Suomen on budjetoitava 1-2 tappiota. Siksi meidän onkin iskettävä Itävallan kakkospelaajaan ja neluripariin. Ne ottelut meidän vain täytyy voittaa ja siihen meillä on loistavat saumat!

Näin siis kaatuu Itävalta:

Patrik Niklas-Salminen vs. Dominic Thiem

Patti ottaa kaikki mahdolliset riskit käyttöönsä ja vaikka välillä menee vähän yli, niin hän saa horjutettua hieman Thiemin uskoa. Itävaltalainen tulee muutenkin kyttäilemään ottelun alun suomalaisen virheitä toivoen, joten siihen on hyvä iskeä. Kun Patti ajaa palloa hurmiossa, niin ensimmäinen erä on äärimmäisen tiukka ja Thiem hoitaa sen vain vaivoin. Toinen erä on hieman selvempi ja Thiem voittaa odotetusti 2-0. 

Itävalta siirtyy 1-0-johtoon.

Emil Ruusuvuori vs. Dennis Novak

Viikonlopun ensimmäinen avainottelu meille. Emilin aggressiivisuus ja tämä alusta ovat kuitenkin viikonlopun osuvin kombinaatio Suomen neluriparin ohella. Emil vie peliä ennakkoluulottomasti ja ottaa lähes rutiinimaisen voiton painavalla pelillään. Novak on ottelun jälkeen sen verran lyöty mies, että lauantaille on Itävallan kapteenin, Stefan Koubekin, mietittävä uskaltaako tätä päästää ratkaisevaan kaksinpeliin. 

Tässä vaiheessa tilanne siis tasan 1-1.

Henri Kontinen&Harri Heliövaara vs. Jurgen Melzer vs. Oliver Marach

Viikonlopun avainotteluita. Tämä meidän täytyy hoitaa. Nopealla alustalla olemme kuitenkin enemmän kotonamme ja kotiyleisön huuma piinaa itävaltalaisia. Paineet käyvät liian koviksi tälle tähtiparille ja Suomi vie ottelun erin 2-1 ja samoin lukemin johtaa Suomi ennen kaksinpelejä.

Emil Ruusuvuori vs. Dominic Thiem

Viikonlopun odotetuin kamppailu. Tähän Emilin on helppo lähteä rakentamaan omaa peliään, sillä Thiem ei ole alustan kanssa vieläkään sinut, mikä saakin Thiemin esittämään vain parasta puolustuspeliään ja valitettavasti se saattaa olla vielä liian kova pala purtavaksi. Emilin positiivinen peli-ilme ja aggressiivinen peli vie kuitenkin lähelle erävoittoja, mutta se miesten välinen 160 rankingin ero on Emilille sittenkin vielä liikaa. Tämä voi kuitenkin olla se yllätyksen paikkakin ja kun tässä vaiheessa itävaltalaisten on pakko voittaa, niin paineet voivat olla yllättävän kovatkin Thiemin päädyssä. Ehkä Thiem kuitenkin tämän vie. 

Tilanne 2-2.

Patrik Niklas-Salminen vs. Dennis Novak

Todennäköisesti koko kohtaamisen ratkaisuottelu ja siis viikonlopun aivan ehdottomia avainotteluita tämäkin. Patti saa huiman kotiyleisön edessä kaivettua itsestään kaiken irti ja on todennäköisesti aivan tulessa ottelussa. Hyvä syöttäminen ja loistava kakkoslyönti petaavat paikkoja ja asetelmia voittoon saakka, eikä Novak saa juonesta riittävästi missään vaiheessa kiinni. 

Eli näin! Suomelle 3-2-voitto ja maailmanlohkon karsinnat kutsuvat!!!

No mutta, oli värikynää tai ei, niin huima viikonloppu tulossa! Tulkaahan kaikki paikalle! Toki myös YLE näyttää ottelut suorana ja Areenassa, joten hurja on hype nyt joka puolella, mutta tennis on ehdottomasti parasta paikan päällä!

Itse olen positioinut itseni muuten Tennisliiton some-rinkiin, joten ottakaapa Tennisliiton viestimet somen puolella (tästä näin: Twitter, Facebook, Instagram) haltuun viimeistään nyt! Hurjaa settiä luvassa! 

Jälkipelit: Tampere Challenger ja Savitaipale Ladies Open 2019

Viime viikkoina reitille on osunut hyvin kotimaassamme järjestettävät tenniskesän kärkiturnaukset. Tampereella tuli vietettyä kolme päivää ja Savitaipaleellakin tuli piipahdettua puolivälierävaiheessa, jolloin mm. maajoukkueen Anastasia Kulikova ja Laura Hietaranta ottelivat keskenään. Tässä siis hajanaisia jälkipeliheittoja molemmista turnauksista!

Tampere Open
Aloitetaan pirkanmaalta. Kelit todellakin suosivat tätä tenniskesän helmeä. Lämpöä riitti vähintäänkin riittävästi ja vettä kului myös katsomossa rajuja määriä. Tampereella tuli nähtyä melko laajasti suomalaisia sekä Challenger-tason jyrääjiä. Pelit olivat lähes poikkeuksetta erittäin tasokkaita ja armotonta taistelua nähtiin viimeisiin hikipisaroihin saakka. Pelien seuraamisen Ruotulassa tekee erityisen miellyttäväksi se, että näitä huippupelejä pääsee katsomaan aivan kentän laidalle, lähes kosketusetäisyydelle pelaajista. Tämä läheisyys paljastaakin pelistä, pelaajista ja heidän lyönneistään hyvin paljon enemmän kuin seuraaminen vaikkapa television tai nykyaikaisemmin livestriimin välityksellä.

Mennään ensimmäiseksi suomalaiset tiputtaneisiin Ymerin veljeksiin. Elias ja nuorempi veli Mikael, joka lopulta myös voitti koko turnauksen, ovat saaneet jo jonkin verran tuntumaa myös ATP-tason turnauksista, joten he olivat kenties tasokkainta kermaa turnauksessa. Mutta. Itse en täysin vakuuttunut ruotsalaiskaksikon pelistä, vaikka tosiaan Mikael turnauksen vieläpä voittikin. Molemmilla on kyllä hurja fysiikka, mutta jossain määrin molempien peliä leimaa jonkinlainen aseettomuus sekä erityisen vahvasti puolustuksen kautta iskeminen. Mikael tuntui jopa välttelevän verkkopeliä siinä määrin, että iskulyöntipaikkojen sijaan hän vetäytyi välillä takarajan taakse lyömään kämmentä pompusta. Tämä pelokkuus hyökkäyspelaamista kohtaan pisti muutenkin silmään. Hyvää ja painavaa lyöntiä ei seurannut kenttäposition nosto vaan usein jopa vetäytyminen selvästi takarajan taakse 1-2 seuraavan lyönnin aikana, jonne todennäköisesti alkoi muodostua jopa jonkinlaista uraa. Elias Ymer oli ottelussaan Emil Ruusuvuorta vastaan hyvin paljon se pelaaja, joka joutui pelaamaan suuremman osan ottelusta Emilin pillin mukaan. Emilin voisi sanoa kaatuneen hieman jopa omiin virheisiin tuossa ottelussa, vaikkakin Eliaksen rutiini ja voittamisen taito vielä kovemmat toki olivatkin.

Pelillisesti Emilin esitys oli kuitenkin rohkaiseva, sillä massa ei missään nimessä ole Emilin paras alusta. Jalkatyötä pitää kehittää vielä rajusti tälle alustalle, jotta lyöntien voima lähtisi vielä vankemmin jaloista. Nopearytmistä ja lyöntiä valmistelevaa askellusta sekä lyönnin aikaista jalkojen käyttöä kaivataan vielä lisää. Nyt pelin kuva massalla on hieman liikaa ikään kuin kovien kenttien peliä, mikä toki Emilin kohdalla on siinä mielessä varsin positiivista, että mies operoi ja dominoi kuin liimattuna takarajan päällä. Marginaalit ovat kuitenkin kovin pienet massalle, jossa pallo tulee näiden massalla kevyesti liikkuvien pelaajien kanssa monesti painavana takaisin. Terävämpi jalkatyö toisi peliin hieman lisää voimaa, mutta myös marginaalia, jos lyönnin muotoa hakisi hieman kaarevammaksi.

Muut suomalaiset kärsivät samasta vaivasta. Massalla ei olla aivan kotona, vaan vähän kuin bambit liukkaalla jäällä. Voimaa lyönneissä toki on, mutta tuntuu, että kärsivällisyys ja massalla vaadittava fysiikka sekä liikkuminen eivät ole aivan riittävällä tasolla. Jos pallon tulittaminen pätkii, niin pelin punainen lanka vähän katoaa ja lyönnit menevät huonon valmistelun myötä räiskimiseksi, käytännössä ikään kuin tuurin varaan. Massa on armoton alusta, eikä siellä(kään) voi mitään sen varaan jättää. Lyönnit täytyy tehdä itse.

Savitaipale Ladies Open
Savitaipaleen piipahdus oli käytännössä täsmäisku Anastasian ja Lauran ottelua silmällä pitäen. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka nuori Hietaranta lähtee haastamaan Tampereen sisäkentillä vahvasti ja voimakkaasti pelannutta Kulikovaa.

Odotin ehkä hieman tasaisempaa ottelua, sillä uskoin Lauran laittavan massalla Anastasian suorahkoa lyömistä isommin testiin. Pelin henki oli kuitenkin heti alkugeimeistä lähtien selvä. Kulikovan voima ja parantunut fysiikka oli Hietarannalle yksinkertaisesti vielä liikaa ja asetelma tuntui hieman jopa "epäreilulta". Aikuinen vastaan juniori -asetelma näkyi tässä vielä koko katsomolle, joka oli muuten ilahduttavan runsaslukuinen.

Anastasian lyöntien pituus ja voima raateli sekä hyydytti Lauraa selvästi, joka joutui puolustamaan hyvin paljon, eikä hän päässyt ehkä pelaamaan ominta peliään varmastikaan kovinkaan paljon. Kun pelipositio valuu jatkuvasti 2-4 metriä takarajan taakse, on käytännössä mahdoton murtaa Anastasian hyökkäyspeliä, varsinkaan pitkässä juoksussa. Yksittäisiä taisteluvoittoja voi tulla, mutta sota on usein hävitty.

Kun Hietarannan syöttökään ei saa vielä tarpeeksi voimaa taakseen, niin tehtävä on jo lähtötilanteessa hyvin selvä. Ottelu oli pitkälti first strike tennistä, jossa Kulikova oli usein sen ensimmäisen iskun antaja, minkä päälle hän rakensi tarvittaessa ne kuollettavat kakkos- ja kolmosiskut. Laura ei tässä puristuksessa onnistunut rikkomaan juurikaan Anastasian rytmiä, sillä stopparit epäonnistuivat liian usein ja alakierteisiin Kulikova vastasi usein vielä ilkeämmin. Korkeat kaaripallot Kulikova saattoi korkealla itseluottamuksellaan vetää jopa tylysti läpi.

Niin tai näin, molempien tekemisessä on paljon potentiaalia, mutta se on selvä, että työtä on vähintään yhtä paljon vielä jäljellä. Anastasia on kuitenkin valmis seuraavalle tasolle ja Lauran ensimmäiseksi ammattilaisturnaukseksi tämä oli avausvoittojen myötä hyvin rohkaiseva kisa. Keep it going, girls!

Jälkipelit: Suomi vs. Liettua, Davis Cup 2018

Ihanaa, Suomi, ihanaa!

Olipas huima Davis Cup-viikonloppu Talissa! Kahden päivän aikana nähtiin oikeastaan viisi toinen toistaan mielenkiintoisempaa ja jännittävämpää ottelua, joiden lopputulemana Suomi jatkaa kohti Egyptiä ja II-divisioonan kolmatta kierrosta, jonka voittaja nousee Davis Cupin I-divisioonaan.

Etukäteen ajatellen Suomelta vaadittiin äärimmäistä venymistä, sillä paperilla vastustaja oli parempi ja vieläpä melko selvästi. Erot pelaajien rankingeissä olivat selvät ja Liettuan ykköspelaaja Richardas Berankis (ATP-84) tiedettiin sen verran kovaksi, ettei hänen lyömiseen ollut paukkuja. Ainakaan vielä. Kun Berankisille voitiin realistisesti budjetoida kaksi voittoa, täytyi meidän napata voitot kaikista muista otteluista ja juuri niin onnistuttiin upealla venymisellä ja taistelulla tekemään!

Ainoana "varmana" tai meidän "budjetoituna pisteenä" voitiin jossain määrin pitää nelinpeliä, jonka parimme Henri Kontinen ja Harri Heliövaara (ATP-453) upeasti hoitivat. Mutta selvää oli, että niin Harrin kuin Emil Ruusuvuorenkin (ATP-592) täytyi voittaa Liettuan kakkospelaajana pelannut Laurynas Grigelis (ATP-251).

Heti ensimmäinen ottelu Harrin ja Grigeliksen välillä oli hengissä säilymisen kannalta elintärkeä. Harri pelasi Grigelistä vastaan hyvää ja tasapainoista tennistä huolimatta toisen erän mankelista, jossa liettualaisen lyöntien voima ja pituus olivat hetkellisesti suomalaiselle liikaa. Kolmannen erän taistelutahto ja upea paluu otteluun saivat kuitenkin Grigeliksen otteisiin epävarmuutta ja Harri nappasi todella makean voiton äärimmäisen tärkeään paikkaan.

Viikonlopun mielenkiintoisin matsi oli mielestäni Berankisin ja Ruusuvuoren ottelu lauantai-iltana. Oli nimittäin jännittävää seurata, miten Emil pysyisi ATP-tason jyrän kyydissä. Ensimmäisessä erässä ero oli silminnähtävä ja erottui oikeastaan kaikessa perustekemisessä. Ruusuvuori pystyi toki vastaamaan omalla parhaallaan hyvinkin Berankisille, mutta kaikki muu, vähänkin omasta parhaasta jääminen tuotti tuskaa, jonka Berankis hyödynsi armotta painavalla ja fyysisellä pelillään. Kun Emil jäi taakse, hän ajautui poikkeuksetta kauas takarajasta puolustusasemiin ja liettualainen sai määrätä pelin tahdin.

Erot näkyivät parhaiten liikkeestä lyödessä. Aivan liian usein Emilin lyönti jäi ikään kuin tekemättä, vaikka hän pallolle ehtikin. Kun jalkatyö ei vielä aivan riitä siihen, että lyönti lähtisi jaloista myös liikkeessä, niin peli jää painottomaksi. Lyöntiin ei tule tällöin riittävää pituutta ja/tai voimaa. Vastaavasti Berankis sai liikkeestäkin uskomattoman hienosti painoa lyönteihinsä lähes joka kerta.

Toinen isompi näkyvä ero oli pelinopeudessa, joka liettualaisella oli varsin kova. Hän pyrki kaikissa tilanteissa pallon ja takarajan päälle ottamaan ohjat, mutta myös kaiken ajan suomalaiselta pois. Myös Berankisin reagointi puolustuksesta hyökkäykseen tai toisinpäin oli vielä joitakin pykäliä suomalaista nopeampaa ja terävämpää.

Nämä pienet erot näkyvät pelissä kuitenkin vielä rajusti ja vaikka Emil toisen erän upeasti nappasikin, oli siinä sittenkin ehkä enemmän liettualaisen työtapaturman vikaa kuin Emilin pelillistä paremmuutta. Toki Emil taisteli itsensä hyvin otteluun mukaan vaikean ensimmäisen erän jälkeen ja kyllä hän aidosti itsensä myös Berankisin pään sisään pelasi, mistä iso kreditit suomalaiselle. Berankisilla oli kuitenkin ottelussa selkeästi enemmän hävittävää ja se kyllä välillä näkyi. Paineet olivat kovat.

Sunnuntain ensimmäisen ja viikonlopun kolmannen ottelun, nelinpelin, näin aamun junnuvalmennuksista johtuen vain puoliksi. Kaikki vaikutti kuitenkin olevan kohdillaan, joten melko rutiininomainen kuva voitosta jäi. Se on tähän väliin pakko sanoa, että onhan tämä Davis Cupin formaatti näin aivan hemmetin nerokas ja kun Suomella on aidosti Kontisen ja Heliövaaran myötä varsin kova nelinpelipari ehkä jopa maailman mittakaavassa, niin näiden pisteiden varaan voi laskea paljon todennäköisesti myös jatkossa. Mielessä kävi, tämä tiimi voisi ottaa tähtäimeensä jopa olympiamitalin. Kuulostaa tietysti hullulta, mutta ei se nyt niin kaukaa haettu idea ole.

Viikonlopun selkein kamppailu tuli kuitenkin heti nelinpelin perään, kun Heliövaara jatkoi puolen tunnin breikin jälkeen otteluun Berankisia vastaan. Toki oli selvää, että tähän otteluun mentiin vähän kuin leijonien eteen ja Harri varmasti ansaitsi paikkansa hyvän Grigelis- ja nelurimatsin jälkeen, mutta itse olisin Jarkkona ehkä hieman pohtinut esimerkiksi Patrik Niklas-Salmisen käyttöä tässä. Vaikka Harri taisteli hyvin ja vieläpä kertakaikkisen loistavalla asenteella, niin ehkä kuitenkin pieni väsymys ja terävyyden puute pelistä kajasti. Berankisille melko lailla rutiinivoitto rutiinipelillä.

Ratkaisuottelu käytiin Ruusuvuoren ja Grigeliksen välillä. Emil oli varmasti saanut Harrilta erinomaiset vinkit liettualaisen pelin murtamiseksi, sillä jo kenttähaastattelussa Berankis-tappion jälkeen Harri pyysi yleisöä pitämään mekkalaa varsinkin Grigeliksen kämmenvirheiden jälkeen. Emil käyttikin liettualaisen kämmenen epävarmuutta todella fiksusti ja kylmäpäisesti hyväkseen. Ensimmäisen erän alku oli todella murhaa, kun Emil pommitti syöttöjään armotta Girgeliksen kämmenelle, josta ne lensivät välillä minne sattui ja liettualainen sai hädin pisteitä Emilin syöttövuoroilla. Myös toisen erän ratkaisuhetkillä tuo lyönti sakkasi rajusti ja Emil otti lopulta melko selvänkin voiton, vaikka se toki suuren työn takana olikin.

Täytyy todeta, että Emilin peli oli varsin kylmäpäistä ja kypsää koko viikonlopun ajan. Varsinkin voittomatsissa voiton ottaminen melko hurjissakin paineissa on erittäin kova näyttö, eikä tietysti erän ottaminen TOP100-pelaajaltakaan mikään huono meriitti tässä vaiheessa uraa ole. Uskoa se antaa varmasti valtavasti.

Työtä on kuitenkin vielä rajusti jäljellä. Fysiikka kaipaa vielä työtä, jotta juuri esimerkiksi noista kulmatilanteista pystytään iskemään ja puolustamaan rajummin vastaan. Reagointi hyökkäävämmän takakenttäpelin mahdollistamiseksi on toinen selkeä kehitysalue. Vaikka lyönti lähtee ajoittain painavasti, niin painavuutta on haettava myös pelinopeutta nostamalla. Aktiivisemmin lähemmäs takarajaa pelin viejäksi, niin hyvä tulee. Todella hyvä, sillä lyönnit ovat jo olemassa. Syötöstä lähtien.

Matka siis jatkuu.