Finaalipäivä! Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruus ratkeaa vuoden parhaimpana päivänä eli blogistin syntymäpäivänä, mutta ei mennä siihen nyt. Finaalissa kohtaavat siis ei niin yllättäen Novak Djokovic ja kuitenkin hieman yllättäen Nick Kyrgios. Asetelmat ovat kerrassaan herkulliset, joten puretaan finaali pala palalta.
Aloitetaan isosta kuvasta.
Djokovic jahtaa raivoisasti Rafael Nadalia Grand Slamien määrässä. Djokovic on 20 mestaruudessa ja siis kaksi mestaruutta espanjalaista takana. Tämä voitto olisi todella tarpeen tässä taistelussa, sillä ei ole varmuutta pääseekö Djokovic syksyn US Openiin ilman koronarokotuksia tai alkuvuoden (2023) Australian avoimiin tämän vuoden karkoituksen sekä tietysti koronarokottamattomuuden takia. Tällöin välimatkan pienentäminen menisi käytännössä vuoden päähän. Tämä paine voi ja on voinut jo näkyä Djokovicin otteissa, jotka eivät kaikilta osin ole olleet vielä totutun kaltaista jyräystä. Matkan varrella eriä on tippunut jo useita hyvin varovaisilla ja heikoillakin esityksillä. Ratkaisupaikoissa serbi on toki ollut totutun tyly.
Kyrgios on selvinnyt monessa mielessä vähemmällä, mutta en ihmettelisi yhtään, etteikö uran ensimmäinen Grand Slam -finaali jossain tuntuisi. Jo semifinaali Nadalia vastaan olisi ollut uusi tilanne, mutta Nadalin vatsalihasvamma esti herkullisen kohtaamisen ja Kyrgios pääsi tuon esteen yli espanjalaisen luovutuksella. Se saattoi olla suuri onni, sillä ainakin fyysisesti mies tulee finaaliin nyt äärimmäisen tuoreena.
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että Kyrgiosin ison suurvoiton esteenä ovat olleet lähinnä kolme isompaa osa-aluetta. Nämä ovat juuri fysiikka, mentaalinen vahvuus sekä rystypuolen passiivisuus. Nyt näistä ainakin kaksi osa-aluetta eli fyysinen jaksaminen ja henkinen kestävyys ovat parantuneet selvästi tämän vuoden Wimbledonia kohti saavuttaessa ja hyviä merkkejä näistä on saatu myös tässä Kyrgiosin kauden päätapahtumassa. Rystystä en edelleenkään ole aivan varma pystyykö hän tekemään sillä riittävästi tuhoja, mutta se jää nähtäväksi. Varmaa on, että äärimmäiseen testiin se ainakin joutuu.
Kyrgiosin fysiikka ei atleettisuudestaan huolimatta ole mielestäni ollut oikeastaan koskaan kestävyysominaisuuksiltaan välttämättä sellainen, että se jaksaisi pitkät Grand Slam -ottelut ja -turnaukset. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, ja siis varsinkin lähes ikuisuudelta tuntuneeseen Kyrgios-hypeen suhteuttuna, on australialaisen paras saavutus Slameissä ennen tätä ollut "vain" kaksi puolivälieräpaikkaa. Tähän on varmasti ollut monia muitakin syitä, mutta esimerkiksi juuri kestävyys punnitaan Grand Slameissä aivan eri tavalla. Toki se on myös se helpoin osa-alue laittaa kirjaimellisesti kuntoon.
Sanoisinkin, että tämän parempaa paikka Kyrgios tuskin saa Grand Slamin voittamiseen. Hän on fyysisesti tuore ja nyt pelataan hänen suosikkialustallaan. Jopa rekordi Djokoviciä vastaan on hänelle suosiollinen, sillä Kyrgios johtaa kohtaamisia 2-0 eli hän ei siis ole hävinnyt koskaan Djokovicille. Toki Grand Slameissä ja aivan erityisesti Grand Slam -finaaleissa serbi on tietysti täysin eri eläin.
Henkisesti molemmilla on varmasti omat paineensa. Djokovicille tilanteet ja haasteet ovat tuttuja eikä hän todennäköisesti hätkähdä finaalissa mitään. Ei edes sitä, jos katsomo olisi täysin häntä vastaan. Ei Kyrgioskaan mikään yleisön suosikkipoika ole aina ollut, mutta finaalissa hän todennäköisesti saanee näyttävämmällä pelillä katsomon helpommin puolelleen. Toki muutama tuittuilu sinne tänne voi tilanteen äkkiä muuttaa ja Djokovic osaa kyllä ratsastaa tällä.
Kyrgios tietää itsekin, että vuosien pullistelun ja joskus jopa uhon jälkeen tämä olisi täydellinen hetki lunastaa isot odotukset ja tuoda puheille vihdoin vastinetta myös Grand Slamien kaksinpelin puolelta. Ennen kaikkea Kyrgiosin tulee olla nyt todella valmis, mutta myös äärimmäisen kärsivällinen läpi ottelun. Resilienssiä kysytään nyt enemmän kuin koskaan. Niin itse ottelussa kuin pisteissä ja kymmenissä ja kymmenissä lyönneissä sekä lyöntivalinnoissa.
Räiskimällä Kyrgios ei tätä tule voittamaan. On otettava ja käytettävä ne paikat mitä tulee, mutta niitä ei todellakaan tule koko aikaa. On tunnistettava tilanteet milloin iskeä ja milloin neutralisoitava. Myöskään puolustamalla Kyrgios ei tätä voita, joten siinä mielessä on mentävä koko ajan vähintään pintakaasulla, mutta koko aikaa ei voi tietenkään mennä urku aukikaan paitsi ehkä omassa syöttämisessä, jonka täytyy onnistua finaalissa aivan täydellisesti. Ilman erinomaista syöttöpäivää Djokovic hivuttautuu väkisinkin iholle ja tekee tästä eräänlaisen mentaalitaistelun, jossa häntä on äärimmäisen vaikea voittaa, kun panokset ovat tätä luokkaa.
Djokovic tulee käyttämään paljon rystykrossia pallon pitämiseksi Kyrgiosin rystyllä, joka ei kestä vertailua Djokovicin rystyyn. Se on yksinkertaisesti monipuolisempi, varmempi, vaarallisempi ja tarkempi, jolla Djokovic voi käytännössä tehdä mitä vain. Kyrgios sen sijaan passailee tai tulittaa rystyään enemmän riskillä. Toki hän kiertänee sitä paljon myös kämmenelleen, jolloin kämmenkulmaa jää auki ja esimerkiksi juuri Djokovicin rysty pitkin linjaa voi hyvinkin olla lyönti, joka tuo pieniä eroja.
Syöttö plus kämmen -kombinaatiot ovat molemmilla varsin hyvin hallussa. Ero tulee näissä enemmänkin siinä kummanko uskallus riittää enemmän niin, että se ei mene räiskimiseksi. Jälleen kerran Djokovic tekee tätä isommilla marginaaleilla vastustajaansa liikutellen, Kyrgios enemmän läpilyöntiyrityksin. Palautuspelissä jälleen kerran etu Djokovicilla, joka saa palautukset ylipäätään peliin, mutta myös syvemmälle ja useammin. Kyrgios tekee enemmän blokkipalautuksia, jotka ovat kyllä siinä mielessä inhottavia, että jos Djokovic tuntee jännitystä, niin ne ovat lyöntejä, joissa hän ehtii ajattelemaan kauan. Monesti näissä tulee eräänlainen läpilyömisen paine, mutta kuollutta palloa tulee kunnioittaa aina. Se ei ole helpoin tehtävä lyödä siitä läpi.
Verkkopelissä molemmat ovat vähintäänkin yhtä hyviä, kun vaan paikka rakentuu. Kysymys on enemmänkin siitä, kumpi valmistelee hyökkäyksensä paremmin ja jättää vastustajan ohituslyönnille minimaalisen ajan.
Kyrgiosin tatsi toki hakee vertaistaan, mutta Djokovicia harvemmin voitetaan nyansseilla ja pikkunäpertelyillä. Usein Djokovic on täytynyt lyödä ulos ottelusta. Siinäkin mielessä on äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, miten pelaajat lähtevät otteluun. Ottelun alku näyttääkin heti ne kortit, joilla pelaajat primääristi ovat lähteneet ottelua voittamaan.
Kyrgios on pelaajista taitavampi monella osa-alueella, mutta kuten Janne Eerikäinen erinomaisesti kirjoitti Elmo-verkkojulkaisussa, tennis ei useinkaan ole vain taitavuutta vaan enemmänkin raakaa duunia ja tasaisuutta. Sitä se on varsinkin pitkässä juoksussa, mutta myös pitkissä Grand Slam -otteluissa. Jos Kyrgios pystyy ratsastamaan omalla aallonharjallaan 2-4 tuntia, on hänellä aivan loistava mahdollisuus ottaa uransa ensimmäinen Grand Slam -mestaruus. Sanoisin, että todennäköisempää kuitenkin on, että Djokovic ei vain yksinkertaisesti suostu häviämään vaikka olisi esimerkiksi kaksi erää jäljessä.
Vaihtoehdot ovat siis joko 3-0 Kyrgios tai 3-1, 3-2 Djokovic. Veikkaan viimeisintä vaihtoehtoa 3-2 Djokovicille, jossa Kyrgios hyvän alun jälkeen taipuu lopulta paremmalleen.
Hauskaa finaalia ja finaalipäivää kaikille!
TV5 näyttää ottelun suorana.
