22/10/2022

Jälkipelit: Emil Ruusuvuori vs. Frances Tiafoe (61, 62), Stockholm Open 2022

 Emil Ruusuvuoren voitto Frances Tiafoesta oli ehdottomasti yksi Emilin parhaista otteluista koskaan. Hän teki tuoreesta US Open- ja siis Grand Slam -semifinalistista vielä hurjempaa hakkelusta kuin muutama vuosi sitten Itävallan Dominic Thiemistä Espoossa Davis Cupissa. Perjantai-illan esitys ei jättänyt yksinkertaisesti mitään mahdollisuutta jenkille. Otetaan hienon voiton kunniaksi pitkästä aikaa jälkipelit!

Iso tekijä tässä "yllätyksessä" oli halliolosuhteet. Suomalaiset pelaavat noin 9-10 kuukautta kaudesta sisällä ja myös Emil on luonnollisesti tämän koulukunnan kasvatti. Emil on kuin kotonaan hallissa ja aivan erityisesti vieläpä ikään kuin kotiyleisön edessä. Tukholman kuninkaallisen tenniskeskuksen katsomossa oli kymmeniä ellei peräti satoja suomalaisia, joiden edessä oli varmasti nautinnollista pelata.

Emilin pelitapa ja lyönnit on kuin tehty halliturnauksia varten. Hänen peliasentonsa oli ja on äärimmäisen tasapainoinen, mutta myös riittävän matala, jolloin hän pystyy operoimaan hallikenttien matalampaakin pomppua. Hän pystyy tuottamaan palloon puhtaalla osumallaan paljon vauhtia itse, mutta myös ikään kuin kontraamalla. Ei tarvitse ladata ja ampua koko kropalla täysillä koko aikaa, vaan fiksu, tasapainoinen ja painava pelaaminen riittää.

Pelin pitäminen painavana vaatii kuitenkin aina huiman liikkeen, joka oli toinen iso palanen ottelun voittamisessa. Hallissakin pelaajan täytyy ehtiä pallon taakse ja tarvittaessa myös sen "alle". Emilin jalka oli hyvin terävä ja liike sen mukaista. Hän havainnoi ja reagoi upeasti Tiafoen lyöntisuuntiin, jolloin liike pallon taakse oli ajoittain jopa federermäisen kevyttä ja nopeaa. Voidaan puhua jonkinlaistesta leijumisesta kentän pinnassa. Kun on nopeasti valmis lyöntiin, saa hallitenniksessäkin pelattua itselle kiireen sijasta lisäaikaa.

Kun tätä ajan voittamista ja loistavaa liikettä komppasi Emilin pelipositio takarajan päällä sekä riittävän usein myös verkolle pisteitä päättämään pyrkiminen, oli Emil pelaajista se, joka otti kaiken ajan vastustajaltaan pois.

Edes Tiafoen vetäytyminen pari metriä takarajan taakse ei pelastanut jenkkiä. Kiire oli jatkuvasti sitä luokkaa, ettei lyöminen ollut kovinkaan tasapainoista. Tiafoen jalkatyö ei ollut riittävän terävää, vaan paljon lyömistä lähti suorin jaloin, jolloin hänen energiansa polki lyömisessä paikallaan. Tekeminen ei virrannut riittävästi eteenpäin, vaan Tiafoe joutui usein "runttaamaan lyöntiä väkisin" sekä nojailemaan ja valumaan jopa taaksepäin lyönnin aikana tai sen jälkeen. Näin ei hallitenniksessä voiteta ketään.

Kolmas iso faktori Emilin pelaamisessa oli henkinen kovuus ja pelin kypsyys. Ei ole ihan jokapäiväistä Emilillekään voittaa tämän tason kavereita ja se vaatii hyvän päivän, kovan uskon ja armottoman kovuuden mentaalisesti. On eri asia lähteä tekemään kivoja numeroita kuin lähteä voittamaan tämän kaliiberin kaveria. Emil oli selvästi hyvin fokusoitunut ja vielä paremmin valmistautunut otteluun. Pelisuunnitelman toteuttaminen oli kaunista katseltavaa. Pää kylmänä jopa Emilin ajoittain ailahteleva syöttäminen oli jäätävää. 

Vahva on se tunne, että Emilin usko voittaa koko turnaus on melko kova.