perjantai 15. helmikuuta 2013

Lähes pakollinen Lance-kommentti

Lance Armstrong astui muutama viikko sitten ulos kaapista kertomalla Oprahille sekä miljardille muulle uteliaalle koko totuuden ja vain totuuden pyöräilystään ja pyöräilystä ylipäätään. Olihan se aikamoista. Ulosastumista ennen YLEllä esitetty Lance-dokkari antoi jo esimakua tulevasta, mutta eipä voi kuin ihmetellä maailman menoa.

Lapsen uskoni puhtaaseen urheiluun on mennyt jo aikapäiviä sitten, varsinkin kestävyysurheilun osalta, mutta en kiellä, etteivätkö epäilykset olisi viime vuosina alkaneet hiipiä mieleen myös lajeista rakkaimman osalta.

Pelaajat ja välineet ovat kehittyneet, kentät ovat hidastuneet, kausi kestää ikuisuuden ja matkustamista on vähintäänkin hurjasti, mutta ukot ne vaan jaksaa. Päivästä ja vuodesta toiseen. Kausien väliin vajaa kuukauden lepo ja taas mennään.

Pelejä on turnausviikkoina vähintään joka toinen päivä ja palloa saatetaan hakata useitakin tunteja. Palautumisen täytyy olla maksimaalista, jotta iskukyky säilyy seuraavaan otteluun, oli edellinen ottelu miten pitkä tahansa.

Tennis alkaakin olemaan jo aikamoista kestävyysurheilua, joten houkutus on ainakin suuri.

Huhuja ja kaiken maailman salaliittoteorioitahan ovat netit pullollaan, mutta mikä on lopulta totuus? Suojeleeko esimerkiksi ATP pelaajiaan ja tähtiään, kuten ilmeisesti pyöräilyliitto Armstrongia?

Eihän se kieltämättä hyvältä näytä, kun esimerkiksi Agassin huumesekoilu painettiin aikoinaan villaisella ja oltiin ikään kuin hys hys. Pieni "loukkaantumistauko" riitti. Gasquetin kokaiinitkin selitettiin (ja uskottiin) kuuman miamilaisen yökiitäjän suudelmalla ja pelit jatkui pienen karenssin jälkeen. Ja nuokin "käryt" tulivat tavallaan viihdedopingista, huumeista.

Eikö tenniksessä todellakaan ole muunlaista doping-ongelmaa? Muutama hassu käry joiltain neverbeeneiltä ja siinä se? Hullunkurisinta tässä lienee se, että pelaajat itsekin valittavat, ettei heitä testata tarpeeksi. Varsinkaan verestä.

Ei sorruta näyttöjen puutteessa kuitenkaan spekulointiin, mutta kyllähän tämäkin meno välillä jaksaa ihmetyttää. Jotain hyvääkin ATP on sentään asian ehkäisemiseksi tehnyt, sillä entistä pidempi lepo kausien väliin on tuloillaan jo tällä kaudella. Järkevää ja ennaltaehkäisevää olisi lopettaa Grand Slamien pitkät ratkaisuerät välittömästi. Eihän matsien eeppisyys saa olla eränumeroista kiinni.

Onneksi tenniksessä edelleen vaikuttaa valtavasti myös muut tekijät, kuten taito ja paineensietokyky. Pelisilmää ei voi ostaa, eikä käsittääkseni korvien väliäkään.

Keskustelu on avattu. Mitä mieltä?

4 kommenttia:

  1. "Poistettava pitkät ratkaisuerät välittömästi."

    En pysty millään mielikuvittelemaan, että kolmessa Grand Slam -turnauksessa käytössä olevan pelisysteemin poistaminen voisi ehkäistä vähääkään mahdollisen doping-ongelman tuloa tennikseen.

    Tämän vuoden Australian Avoimissa pelattiin pikaisesti laskien kuusi ylipitkää erää. Vuositasolla korkeintaan parin kymmenen erän muuttamisella tie-break-eriksi ei takuulla voi olla mitään merkitystä maailman laajuisessa doping-sopassa!

    Jonkinlaisena signaalinakin temppu olisi kovin kehno. Blogisti voi miettiä, mitä moinen "signaali" loppujen lopuksi sitten tarkoittaisikaan.

    VastaaPoista
  2. No eivät kärähtäneet menneiltä vuosilta sentään aivan neverbeenejäkään ole olleet - muistellaanpa vaikka Mariano Puertaa tai Guillermo Coriaa.

    En halua lähteä omalta puoleltani mihinkään A-studion urheiluilta -tyyppiseen juupas-eipäs-mittelöön tenniksen doping-ongelman osalta. Enkä myöskään kiellä, etteikö taustalla voisi olla doping-ongelmaa - erityisesti huippua tavoittelevien kohdalla. Väitän kuitenkin, että kun katsotaan maailman huippupelaajia mukaan lukien oma Jarkkomme, ovat pelaajien lyönti- ja liikkumistekniikat kaikesta rajuudestaan huolimatta mahdollisimman helppoja & taloudellisia ja siksi palautuminen on mahdollista. Mitä enemmän pelaajat käyttävät raakaa voimaa lyönneissään, sen suurempi on loukkaantumisriski ja sen kauemmin palautuminen kestää. Aivan huippupelaajat eivät myöskään läheskään joka matsissa joudu antamaan kaikkeaan kentällä, ja vain hyvin harva pelaaja selviytyy viikosta toiseen turnauksissa finaalimatseihin. Tennis on kova laji, jossa ilman huippufysiikkaa ei vaan tahdo pärjätä edes naisten kiertueella enää nykypäivänä. Mutta väitän, että puhtainkin jauhoin on mahdollista nousta huipulle ja pysyä siellä tenniksessä. Tämä on oma mielipiteeni.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi, voi olla noinkin, mutta sanoisin, että viisi- tai kuusituntisen puolivälierän jälkeen palautumisessa voisi tulla monelle muutakin mieleen kuin jääkylpy ja ruisleipä. Sen suhteen voisi siis olla hyvä yrittää lyhentää matseja. Tuo oli toki vain yksittäinen nosto, ei mikään ratkaisu doping-ongelmiin. Kukaan tosiaankaan ei varmasti lähde douppaamaan ylipitkän ratkaisuerän pelossa, siitä olemme samaa mieltä.

    Mutta ylipitkät erät myös tappavat usein sen seuraavan kierroksen joka tapauksessa, joten kisan jännityksenkin kannalta tuo voisi olla lopulta vain hyvä asia.

    Ville, olet oikeassa Puertan ja Corian suhteen. Pelimanneja olivat, vaikkakin varsinkin jälkimmäinen oli kyllä niin kaukana fair play -palkinnoista, ettei kaverin doping-käry ole jäänyt edes päällimmäisenä mieleen.

    Ja haluan toki itsekin uskoa samaan asiaan kuin sinäkin, mutta en vaan ole varma enää mistään. Sillä kovasti ihmetyttää, että esimerkiksi Simon oli tämän vuoden Australian Openissa oman viisieräisensä jälkeen täysin vastaantulija seuraavalla kierroksella, kun taas esimerkiksi Djokovicissä ei näkynyt mitään sen huikean Wawrinka-matsin jälkeen, vaan vauhti vain kiihtyi seuraavilla kierroksilla. En todellakaan väitä Djokovicinkaan suhteen mitään, enkä haluaisi oikeasti edes spekuloida asialla, mutta kyllähän tällaiset asiat laittavat pienen pään miettimään asioita.

    Siitä kai olemme kaikki yhtä mieltä, että tänä päivänä huipputennis on todella fyysistä ja parhaiden heebojen puolustus on jo niin hurjalla tasolla, että se syö valtaisan määrän energiaa, oli lyöminen miten puhdasta ja vaivatonta tahansa?

    VastaaPoista
  4. Tarkemmin ajateltuna loppujen lopuksi Australiassa oli vain kaksi ylipitkää ottelua. Numeroilla 8-6:kin päättyvä erä vastaa kestoltaan vain tie-break-erää.

    Jos kyseiset kahden matsin (GS-kisassa 127 ottelua!) neljä pelaajaa olisivat halunneet välttää viidennen erän venymisen seuraavan ottelun paremmin jaksamisen takia, niin olisivat pelanneet viidennen erän vain suuremmalla riskillä.

    Paljon poruja, vähän villoja!

    VastaaPoista