Joulukalenteri #5: TOP5 kauneimmat yhden käden rystyt

Vitosluukku ja TOP5 tekee paluun!

Tennis on joskus meille myös estetiikkaa ja äärimmäistä kauneutta, eikä aina vain tuloksia. Nyt maalataankin siis isolla pensselillä kauneutta. Tenniksessä ei ole mikään sen kauniimpaa kuin yhden käden rystylyönti, joten tässä tämän hetken kauneimmat kauneudet:

1) Stan Wawrinka
Tiukassa kärkikamppailussa Stan vie voiton. Lyönnissä käsittämätöntä kauneutta, mutta myös brutaalia voimaa ja monipuolisuutta. Tämän rystyn lataus koko kropalla on jotain käsittämättömän kaunista.

2) Roger Federer
Klassista kauneutta. Poetry in motion. Imartelun suurin muoto sekä kakkospaikka selviää listan kohdasta kolme.

3) Grigor Dimitrov
Federerin rysty on niin kaunis, että moni sitä kopioi. Dimitrov voisi kopioida vielä sen balanssin, jolla Federer rystyään lyö. Vähemmän kohellusta ja repimistä, enemmän balanssia ja rauhallista loppua kohti kiihtyvää tekemistä.

4) Richard Gasquet
Melko klassinen kaunotar on myös ranskalaisen rysty. Ryhdikäs ja upea vartalon avaus sekä nätti saatto. Aijai. Silmä lepää.

5) Stafanos Tsitsipas
Kreikkalaisen rysty elää hyvinkin voimakkaasti ja variaatioita löytyy. Hän pystyy mukautumaan rystyllään hyvin erilaisiin ja -muotoisiin pomppuihin. Tuottaa parhaimmillaan aavistuksen suorempaa rystypommia kuin virkaveljensä, mutta varioi paljon.

Kunniamaininta: Feliciano Lopez
Iskee ylipäätään harvoin yläkierteellä, mutta espanjalaisvasurin alajenga ruoholla on yksi ilkeimpiä lyöntejä melkoisen kauniisti veivattuna. Käyttää hyvin paljon hyvää kättään, kropan käyttö voisi olla aktiivisempaa.

Bubbling under: Denis Shapovalov
Vielä ripaus liikaa nuoruuden intoa ja energiaa, mikä vähän näkyy kimpoiluna. Yrittää vetää lähes aina vetää. Maltti olisi valttia.

Ennakko: Puolivälierät II, US Open 2015

Stan Wawrinka vs. Kevin Anderson

Marin Cilicin ja Jo-Wilfried Tsongan kohtaamisen tavoin myös tässä ottelussa tullaan näkemään hurjaa pommitusta. 

Andersonin makea voitto Andy Murraysta toi varmasti itseluottamusta, sillä tuon kaliiberin voitto Grand Slameissä on harvojen herkkua. Nyt voi siis olla klassinen suurvoiton jälkeisen tappion paikka, varsinkin kun ottelu vei varmasti myös fyysisiä voimavaroja.

Wawrinkan peli on ollut tähän mennessä melko tasaista tekemistä ja saman tason pitäminen riittänee myös Andersonia vastaan. Tasonnosto ei kuitenkaan olisi pahitteeksi, sillä välierä väsyneenä mahdollisesti Federeriä vastaan ei kuulosta parhaalta vaihtoehdolta. 

Uskonkin, että Stan pommittaa peruslyöntejään jo siihen malliin, että aavistuksen väsynyt Anderson ei pysy vauhdissa mukana. 

Wawrinka 3, Anderson 1.

Roger Federer vs. Richard Gasquet

Vaikka "the battle of the backhands" menisikin nousujohteisesti tänä vuonna, ja tässä turnauksessakin, pelanneelle Gasquet'lle, on vaikea nähdä koko pelin kääntyvän ranskalaiselle. 

Federer on tehnyt toistaiseksi selvää kaikista ja varsin vakuuttavasti. Sveitsiläisen kuorma on minimaalinen, toisin kuin Gasquet'n kohdalla. Tämä tietää armotta vaikeuksia ja voi olla, että tuloksena on jopa jonkin sortin teurastus. Tuorein jaloin Federerin liike on edelleen sen verran terävää, että moukarointia ja aggressiivistä peliä on mahdollista toteuttaa maksimaalisella tasolla. 

Gasquet'n roolina on yrittää rikkoa Federerin peliä ja rytmiä. Paras mahdollisuus siihen on kääntämällä peliä mahdollisimman paljon rystylle ja iskeä paikan tullen terävästi linjaan. Monipuolisella rystyllään tämä on tietysti mahdollista, mutta peli ei ihan sillä vielä ratkea. Tarvitaan niin paljon muutakin hurjasta syöttämisestä lähtien, joten millään en jaksa uskoa, että ranskalaisen rahkeet riittäisivät voittoon saakka.

Federer 3, Gasquet 1.

Ennakko: Semifinaalit, Wimbledon 2015

Vaikka semifinaalit tarjosivatkin yhden mojovan yllätyksen, ollaan turnauksessa edetty pitkälti alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Neljästä kärkinimestä kolme pelaa odotetusti semeissä.

Roger Federer vs Andy Murray

Päivän mielenkiintoisin kamppailu on tietysti Andy Murrayn ja Roger Federerin odotettu semifinaalikohtaaminen. Vielä viime joulukuussa Lontoon finaaliturnauksessa näytti kovasti siltä, että Andyn parasta ennen päivämäärä olisi ylittynyt jo selvästi. Federer suorastaan ja oikeutetusti teurasti mitäänsanomattoman Andyn. Paljon on kuitenkin sen jälkeen tapahtunut Andyn leirissä sekä pelissä ja uskallankin väittää, että tähän kamppailuun mies lähtee jopa suosikkina.

Huolimatta Rogerin loistavista otteista tämän vuoden Wimbledonissa, täytyy muistaa ettei sveitsiläinen ole vielä joutunut kovinkaan isoon testiin. Vastustajat ovat olleet juuri sopivia alkupaloja, mutta tuleva testi on lähes maksimaalinen. Toki siihen on hyvä lähteä juuri näin eli täysillä tankeilla, sillä vastaan tuleva puolustus on yksi kovimmista ja vastaiskujen myötä myös Federer saanee vähintäänkin oman osansa päivän liikunnasta.

Kuten jo turnausennakossani mainitsin, Andyn peli on viime kuukausina ollut yllättävänkin monipuolista jopa hyökkäämisen osalta, mutta ennen kaikkea se on ollut kypsää ja fiksua. Hän riisunut monta pelaajaa parhaista aseistaan tämän kevään aikana. Esimerkiksi Rafael Nadal ei päässyt edes massalla myllytyspositioihin Andya vastaan. Toki tämä oli silloinkin kaukana parhaastaan, mutta kuitenkin. Andyllä on fiksuna pelaajana loistavia tapoja tylsyttää kovakin hyökkäys. Mielenkiinnolla seuraankin, kuinka käy Federerin nyt nähdyn ultra-aggressiivisen, ja jopa kärsimättömän, hyökkäyksen kanssa. 

Federer on saanut pelata jo viisi ottelua takarajan päältä, mutta on odotettavissa, että Andy työntää painavalla pelillään miestä metrin tai puolitoista taaemmaksi. Sieltä on jo huomattavasti vaikeampi löytää winneripositioita, puhumattakaan paikkoja verkolle nousuun. Federer ei voikaan nyt härkäpäisesti luottaa hyökkäämiseensä, sillä yksinään se ei tule riittämään. Täytyy olla totuttua enemmän kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja myös varmuutta. Pisteitä pitää saada valtava määrä myös raastamalla ja roikkumalla, vaikkei se Federeriin sinänsä hienoon pelikirjaan ole koskaan sopinutkaan. Takakenttäralleja Andyn kanssa tulee väkisinkin ja niissä pitää pystyä olemaan mukana ja iskeä painavasti vasta paikan auetessa, eikä sohia koko ajan ja kaikkialta, jolloin vaarana on ohitus tai Andyn nopea ja vaarallinen vastaisku. 

Kuskin paikalla Federerin olisi silti koko ajan oltava, koska Andy on, kuten sanottua, loistava kääntämään peliä itselleen edulliseen suuntaan. Aivan kuten myös Nadal Federeriä vastaan. Useinhan oli niin, että Federer joutui lyömään korkeata rystyään, kun Nadal sai myllyttää kämmentään, eikä Federer oikeastaan koskaan löytänyt kunnon lääkettä tähän. 

Vähän pelkäänkin, että myös Andy saa rikottua ja yksipuolistettua niin ikään juuri Federerin rystypuolta siten, että sieltä tulee vain joko virheherkkää yläkierrettä, terävää slicea tai erittäin riskialtista linjapommia. Vain keskimmäisellä vaihtoehdolla, slicella, on Federerillä pienet mahdollisuudet. Iso kysymys ylipäätään onkin, mitä Andy tekee Rogerin rystyslicen kanssa, jota tulee paljon niin palautuksissa kuin peruspalloissakin. 

Mutta totta kai, Federerin syöttö on juuri nyt niin hyvä, että Andyn on käytettävä omatkin paikkansa erittäin tarkasti. Tuhlailuun ei ole varaa yhtään. Federer pistää varmasti Andyä arpomaan syöttösuuntiaan ja petaa välitöntä tappopaikkaa kämmenelleen. 

Andyn oma syöttäminen ja peli sen päälle on niin ikään isossa roolissa. Jos hän saa Rogerin kurottelemaan ja slaissaamaan palautuksiaan, jää kenttää sopivasti auki Andynkin nopeille hyökkäyksille. Palautuksissa Andy lienee vastustajaansa edellä siinä, että hän kaivanee enemmän palloja peliin ja palautukset joihin hän pääsee paremmin kiinni kääntynevät melko varmasti Rogerin rystypuolelle. Sen päälle hän voi omalla ja monipuolisemmalla rystypelaamisellaan rakentaa ottelun kulkua ja reittiä kohti voittoa.

Andy vie erin 3-1.

Novak Djokovic vs Richard Gasquet

Gasquet'n voitto Stan Wawrinkasta oli iso yllätys, katsoi sitä miten päin tahansa. On totta, ettei Wawrinka ole ruoholla parhaimmillaan, mutta henkisesti nykyisen Stanin olisi tällaisessa paikassa luullut pyyhkivän ranskalaisella lattioita, varsinkin viidennen erän aikana. Gasquet taisteli kuitenkin sitkeästi ja roikkui mukana kun oli roikuttava ja vei peliä, kun sitä oli vietävä. Ratkaisuhetken hyödyntäminen oli kuitenkin isoin sulka voitossa. 

Samanlaista paikkaa ei kuitenkaan semifinaalissa ole odotetavissa. En millään jaksa uskoa, että miehen pikkunätti peli terävine vastaiskuineen olisi tarpeeksi Novak Djokovicille, jonka peli toki on aavistuksen aaltoillut turnauksen aikana. Rutiini on kuitenkin valtaisa ja Gasquet'illa on hurja vuori edessään. Staniä vastaan nähtyä tuuppaamistakin ei voi nyt edes harkita, sillä pallo tulee Djokoviciltä varmemmin, mutta varsin painavana myös takaisin. Kikkailu ja sekoittelu voi taas toimia hetken, mutta vauhtiin ja rytmiin päästyään, Gasquet'n rytmittöminkin peli on suupala serbille. 

Gasquet jää jalkoihin ja Djokovic vie puhtaasti 3-0. Suuren suuri teurastuksen vaara ilmassa.

Ennakko: Puolivälierät, Wimbledon 2015

Wimbledon alkaa tämän vuoden osalta saavuttamaan kliimaksiaan. Omalta kohdaltani kisan seuraamista on aavistuksen hankaloittanut lomailu kehnoine nettiyhteyksineen ja muine aktiviteetteineen, joista yksi oli muuten Lappeenranta Tennis Week! Hieno oli kisa ja iso kiitos siitä, mutta mennään siihen joku toinen kerta. Tai sitten ei. 

Tässä kuitenkin siis puolivälieräennakot, olkaa hyvä!

Roger Federer vs Gilles Simon

Federer on edennyt jälleen tuttuun tyylikkääseen tyyliinsä ja varsin vähin vaurioin ensimmäiset neljä kierrosta, eikä Tomas Berdychin tiputtaneen Gilles Simonin muodossa uhkaa ole vielä kvartseissakaan. Millään ei riitä usko siihen, että Simon pystyisi Rogeria tosissaan Wimbledonissa haastamaan. Siihen vaaditaan joku isoimmista pojista vaikkakin jonakin Rogerin primetime-vuotena (en muista tarkkaan mikä vuosi oli) Simon oli yksi niistä neljästä kaverista, joka harvinaisen voiton maestrosta tuolloin otti. Nyt ei kuitenkaan liene mitään saumaa. Letkeyttä toki on vaikka muille jakaa, mutta kun kaveri tulee päälle kuin höyryjuna, ei millään riitä Simonin vastarinta jatkuviin ohituksiin saati omiin hyökkäyksiin. Federer erittäin nälkäisenä ja heittämällä semeihin, 3-0 tauluun.

Andy Murray vs Vasek Pospisil

Kisan toinen varsin nälkäinen peluri, Andy Murray, etenee niin ikään vakuuttavasti kohti isoimpia otteluja. Ivo Karlovic aiheutti järkyttävällä syöttämisellään pientä painetta ja kipuiluakin, mutta hienosti Murray senkin rastin lopulta hoiti. Kvartsissa tulee vastaan Kanadan Vasek Pospisil, jonka tankin täytyy olla jo aivan tyhjä. Mies on ollut kentällä nelinpelit mukaan laskien jo lähes parikymmentä (!!!) tuntia ja sen täytyy näkyä. Viisieräisiä molemmat sarjat huomioiden on jo neljä ja kaksi muutakin ottelua ovat olleet nelieräisiä. Työn sankaruus saati hurja syöttö ei nyt auta ja Andy etenee lämmitellen herkulliseen semifinaaliin Rogeria vastaan. Pomminvarma 3-0.

Stan Wawrinka vs Richard Gasquet

Myös Stan on edennyt junan lailla eteenpäin. Todelliset testit ovat loistaneet vielä poissaolollaan, joten pieneen hapuiluunkin on ollut vielä varaa. Moukarointi on kierros kierrokselta paremmin kuosissaan ja tuskin Gasquetkaan Stanin saa Stanin junaa pois raiteiltaan. Ei ainakaan kolmen voitetun erän vertaa. Kahden upean rystyn kohtaamisessa Stan onkin monipuolisuudellaan ja ratkaisuvoimallaan selvä suosikki. Stan jatkoon erin 3-1.

Novak Djokovic vs Marin Cilic

Kuvittelenko vain vai näenkö jo harmaita pilviä Djokovicin taivaanrannassa? Ennakossani maalailin miehen henkistä kanttia sekä sen kestävyyttä ja täytyy sanoa, että neljännen kierroksen ottelu Kevin Andersonia vastaan oli suurelta osin juuri sellaista tervassa tarpomista, jota mentaalisesti väsyneen Djokovicin peli lähes poikkeuksetta on. Kaksi ensimmäistä erää täysin puuduttavaa, varovaista, passiivista ja jopa pelokasta keskikaistan pommitusta. Huh huh. Ainoa positiivinen asia oli, että Djokovic hävisi erät ja muutti pelinsä aggre-tasoa, jolla hän nousi tasoihin ja lopulta voittoon. Cilicillä olisikin tässä nyt elämänsä paikka laittaa puolustava, puolustava mestari, Djokovic lauluun, mutta se tietysti vaatii viime vuoden US Openin kaltaista tykitystä. Vain sillä saadaan Djokovic pois tolaltaan ja masentumaan lisää. Jalka siis koko ajan kaasulla, kylmästi ja armottomasti. Djokovic ei tässä match-upissa voi jäädä liian passiiviseksi, sillä Cilic ottaa kyllä ohjat, jos niitä tarjotaan. Haaste onkin siinä, miten pitkään kudit riittävät ja osuvat kohteisiinsa. Hyvällä syöttämisellä aivan valtaisa merkitys Cilicin voittohaaveille. Goranin (Ivanisevic) tuella se riittänee erän verran, sillä Andersonin jälkeen Djoko terävöityy varmasti ja tulee hereillä tähän otteluun. Djokovic semiin 3-1.

Joulukalenteri #10: TOP10

Kymppiluukusta löytyi uusi, entistä ehompi, kristallipallo. Pitäisi olla virheetön. Tutustuin tarkemmin ja näytti mm. ensi vuoden lopun top-kympin. Mene ja tiedä.

1. Novak Djokovic
2. Rafael Nadal
3. Juan Martin del Potro
4. Andy Murray
5. Stanislas Wawrinka
6. Roger Federer
7. David Ferrer
8. Tomas Berdych
9. Richard Gasquet
10. Milos Raonic

Ennakko: ATP World Tour Finals 2013

Finaaliturnaus on täällä taas! 

Lohkot arvottiin lauantaina samaan aikaan kun Roger Federer ja Novak Djokovic selvittelivät välejään Pariisissa. Ja mikä lohko toisesta tulikaan! Federer, Djokovic, Juan Martin del Potro ja Richard Gasquet. Huh huh. En tiedä arpoiko nämä lohkot Rafael Nadal tai Uncle Toni, kuten joku twitterissä irvaili, mutta sanoisin, että neljästä suurimmasta suosikista kolme on nyt tässä (kuoleman?)lohkossa.

Toisen lohkon porukka Nadal, David Ferrer, Stanislas Wawrinka ja Tomas Berdych ei herätä aivan samankaltaista kauhistusta, vaikka mielenkiintoinen tietyllä tapaa on tietysti sekin. En nimittäin yhtään pistäisi vastaan, jos vaikkapa hienon kauden pelannut ja ensimmäistä kertaa mukana oleva Wawrinka pistäsi alkulohkossa porukkaa urakalla pinoon. 

LOHKO A

Rafael Nadal

Ykköspelaajan statuksesta ja hurjan hienosta kaudesta huolimatta haastaja turnauksen voittotaistelua ajatellen. Toisaalta, en pitänyt kesän jälkeen US Openin voittoakaan enää mahdollisena, joten onhan hän aina tietysti vaarallinen, mutta onko kropassa tai lyönneissä sittenkään tarpeeksi paukkuja sisäkentälle. Kierre syö juuri sitä tehoa, jota nyt tarvittaisiin kun yläkierre ei pomppaakaan takapressun yli kuten massalla. Monet tulevat lyöntiä hyvin vastaan ja lyövät vähintäänkin 25 prosenttisesti kentän sisäpuolelta, jolloin Nadal on usein köysissä. Hyvät kahden käden rystypommittajat, esimerkiksi Djokovic ja del Potro, pistävät Nadalia helposti puolustusasemiin peliä pitkin linjaa avatessaan ja hallissa puolustuksesta on vaikea nousta voittotaisteluun näitä veijareita vastaan.

Tuomio: Lohkon kannalta avainottelu heti kärkeen Ferreriä vastaan. Lauantaina tuli puolivaloilla turpaan, nyt varmasti tarkempi ja pedannee tiistain voitolla lopulta lohkovoiton. Semit kuitenkin maksimi, jos ja kun vastaan astelee del Potro tai Djokovic.

David Ferrer
Nousujohteisuus tietyllä tapaa tasaantui tänä vuonna ja varsinkin loppukaudesta käyrä näytti vahvasti jopa alaspäin hallikisat pois lukien, joissa jälleen tasonnosto. Epätavallista tason vaihtelua hänen aiempaan mittapuuhun verrattuna nähtiin kuitenkin paljon enemmän. Se iso pommi jäi tänäkin vuonna tekemättä, vaikkakin Roland Garrosin finaali on hurjan hieno saavutus sinällään Nadalin aikakaudella. Paremmilleen ei vain voi mitään ja sen saa huomata Lontoossa jälleen myös Ferrer. Kiusata voi, mutta isot pojat ovat isoja poikia.

Tuomio: Jossain menee raja fysiikassa Ferrerilläkin ja tiistaina taipuu Nadalille, joten lohkon kakkospaikka kiikarissa. On liian sitkeä ainakin Berdychille. Niin tai näin, semifinaali ehdoton maksimi.

Stanislas Wawrinka
Voi olla tietyllä tapaa tämän turnauksen musta hevonen ja hyvä niin, koska oli tänä vuonna selkeästi parhaan pelinsä osalta paremmalla tasolla kuin aiemmin ja tarjosi hienoja hetkiä niin Australiassa kuin US Openissakin haastamalla tosissaan top3:a. Mutta kuten aina, paljon riippuu päästä. Niin myös Lontoossa. Peli olisi kuitenkin olemassa, eikä kroppakaan ole varmasti vielä täysin kypsä tämän kauden osalta. Voi jopa olla, että loppukauden pieni hiipuminen maksaa nyt itsensä takaisin ja Stan the Man on jatkossa. Tai ensikertalaisena täysi lapanen. Kaikki mahdollista.

Tuomio: Tähyää kakkospaikkaa Nadalin takana. Jos menee jatkoon, on semifinaali luonnollisesti tiukka paikka. Yllätysvalmiutta on periaatteessa finaaliin saakka, mutta se vaatii jo muutamaa unelmapäivää, joita on tosin tänä vuonna jo nähty.

Tomas Berdych
Ei tule valmista, ei. Potentiaalia olisi, mutta jotenkin mies junnaa vuodesta toiseen siinä hilkulla top5:n takana ja tuntuu tyytyvän siihen. Kuvastakoon se kaiken olennaisen, että mies on finaaliturnauksen ainoa pelaaja ilman turnausvoittoa tänä vuonna. Delpotromainen mojo puuttuu edelleen. Jälleen nähdään hienoja otteita aina siihen saakka kun pitäisi voittaa. Tämän paremmaksi ei toki lohkojako tule Berdychillekään, joten voittamalla jotenkin Ferrerin tai Wawrinkan voisi vihdoin yrittää "piikata" urallaan. Joskus tasaisuus ei vain riitä.

Tuomio: Davis Cup-finaalia odotellessa.


LOHKO B

Novak Djokovic
Voittajasuosikki. Sai Aasian kiertueella vihdoin kaiken kohdilleen ja ratsastaa nyt sen turvin muilta karussa. Man to beat, ei epäilystäkään. Marginaalia löytyy hurjasti ja vain muutama pelaaja tästä kahdeksikosta saa erinomaisena päivänään työnnettyä miehen sille rajalle, jolloin tappio on ylipäätään mahdollinen. Muutoin tuntuu kuin Djokovic välillä jopa leikittelisi vastustajillaan ja tekisi otteluista näennäisesti tiukkoja, kuten Pariisissa Federeriä ja Ferreriä vastaan. No toivottavasti ei kuitenkaan. Vaikuttaa kuitenkin erittäin nälkäiseltä ja motivoituneelta, mistä kertoo myös Pariisin voitto viime viikolta. Pelannee siis unelmasyksyn voittamalla kaikki ottelunsa US Openin tappiofinaalin jälkeen.

Tuomio: Voittaja.

Juan Martin del Potro
Voittajasuosikki numero kaksi. On sillä tasolla, jolla kaikkien voittaminen missä vain on mahdollista, varsinkin sisäkentillä. Voitti Federerin Baselin finaalissa, mutta hyytyi Pariisin kvartseissa, joten muutama lepopäivä pelaa nyt kivasti tämän lempeän jättiläisen pussiin. Pelissä on pommituksen ja kovan tempon lisäksi sopivasti myös malttia ja marginaalia, joten on erityisen ikävä vastus kaikille, kun koko ajan on pelättävä myös sitä pommia.

Tuomio: Joutui laukkuvarkaan uhriksi Pariisin juna-asemalla, mutta jos ja kun ne tärkeimmät eli kaksi (?!) jäljellä olevaa mailaa ovat turvassa, niin saanee Gasquet-matsista hyvät lähdöt. Finalisti.

Roger Federer
Blogini ensimmäisissä postauksissa, kohta kaksi vuotta sitten tuli todettua, että sisähallit ovat ruohon ohella ne Federerin viimeiset linnakkeet, joilta isompaa menestystä voidaan vielä odottaa. Viime vuonna mies jäi jo ilman hallikannua, eikä tämä vuosi ole mennyt sen paremmin: vain yksi turnausvoitto (ruoholta Hallesta) ja finaaliturnauspaikan varmistuskin vasta viime viikolla Pariisissa. Federerin mittapuulla tietysti heikko vuosi, mutta edelleen sisähalli on hänelle se paras paikka voittaa periaatteessa kenet tahansa. Pitäisinkin Rogeria turnauksen kolmossuosikkina, jota viimeviikkoinen hyvä taistelu ja kohonnut itseluottamus varmasti tukee.

Tuomio: Finaalissa tai alkulohkossa. Kivikovan lohkon takia veikkaan jälkimmäistä. Harmi, sillä Nadal vs. Federer olisi ollut mielenkiintoista nähdä pitkästä aikaa hallissa.

Richard Gasquet

Väläyttelee, mutta nyt seura on liian hurja. Aivan liian hurja. Sisäalusta on miehelle kylläkin parhaimpia alustoja, mutta ei auta. ATP-rankingin 8-10 prototyyppi, jos Berdych oli sijojen 5-7 protoja.

Tuomio: Turisti.

Viimeisiä viedään ja näillä mennään:

Lohko A:
1) Nadal
2) Ferrer
3) Wawrinka
4) Berdych

Lohko B:
1) Djokovic
2) del Potro
3) Federer
4) Gasquet

Semifinaalit:
Nadal vs. del Potro
Djokovic vs. Ferrer

Finaali:
Djokovic vs. del Potro

Voittaja:
Finaali.

Ennakko: semifinaalit, US Open 2013

Semifinaalipäivä! 

(Kirjoittelen tätä puhelimella Manchesterissä, joten pahoittelut mahdollisista typoista.)

Rafael Nadal vs. Richard Gasquet

Nadal jatkoi puolivälierissä tuttua teurastustaan, kun taas Gasquet taisteli täydet viisi erää Ferrerin kanssa. 

Ranskalaisen voitto oli hieno, mutta alla on nyt kaksi perättäistä viisieräistä, mikä voi näytellä roolia, varsinkin jos ottelu menee pitkäksi. Nadalia vastaan olisi tietysti hirveän kiva lähteä täydellä tankilla, mutta minkäs teet. Gasquet'n onneksi alle sattui kuitenkin kaksi välipäivää, jotka normalisoivat tilannetta vähän.

Nadal lähtee otteluun tietysti hurjana ennakkosuosikkina. On kokemusta, energiaa, päätä ja peliä, jolla voi haastaa kenet vaan, kun taas Gasquet on pitkästä aikaa tässä tilanteessa (Grand Slam -semi) ja ehkä siis aavistuksen väsyneenä. 

Gasquet'n mahdollisuus piilee kuitenkin lyhyissä pisteissä ja aggressivisessa pelissä. Hänen syöttönsä on toiminut hyvin. Hän petaa sillä hyvin paikkoja kakkoslyönnilleen, jolla hän pääsee pisteen päälle ja vähintäänkin hyökkäysasemiin. Gasquet'n kannattaa pyrkiä hyödyntämään mahdollisimman usein myös hänen hyvää lentopeliä hyökkäyksen päättäjänä. Ei tietysti haittaa jos pisteen saisi useimmiten heti kakkoslyönnillä poikki, eikä joutuisi tekemisiin Nadalin puolustuksen kanssa. Puhumattakaan tämän takakenttäriepottelusta.

Huolimatta Gasquet'n yhden käden rystystä, Nadalin on itse asiassa varottava käyttämästä sitä kämmenpuoleltaan liikaa, varsinkaan "passiivisella", vailla tarkoitusta olevalla lyönnillä, sillä Gasquet esitteli erinomaista rystylinjaosaamistaan Ferreriä vastaan. 

Tuo lyönti teki hurjasti tuhojaan ja toimiessaan se on henkeäsalpaavan kaunis, mutta ennen kaikkea se on tappavan tehokas. Hän käyttää sitä usein vielä niin, että se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eihän kämmenkään tietysti huono ole, mutta peruspalloissa se ei ole yhtä arvaamaton saati tulivoimainen kuin näyttävästi lävähtävä rysty. 

Aika siis Nadalilta pois ja hyökkäämistä painavan lyönnin perään. Siinä se pähkinänkuoressa olisi. Ongelmana on vain se, että Nadal pelaa armottominta peliään vuosiin ja edellä mainittuja välilyöntejä tulee todella vähän. On vaikea päästä palautusvuoroissa asemiin, vaikka se omissa syötöissä onnistuisikin.

Nadal vie 7-5, 6-3, 6-1.

Novak Djokovic vs. Stanislas Wawrinka

Wawrinkan brutaali lyöminen Murray'tä vastaan toi miehelle hienon semifinaalipaikan eikä "unelmasemikään" lopulta toteutunut. 

Upea voittohan se oli myös tennikselle ja matsia katsellessa tuli mieleen, että parempi lyöminen lopulta ratkaisi. Murray kyllä kipitti hyvin, mutta oli lyönteineen sen verran tehoton, ettei mahdollisuuksia juuri jäänyt.

Samaa linjaa tulee jatkaa semifinaalissa Djokoviciä vastaan, joka on toki paremmassa vireessä kuin Murray, mutta silti näkisin Wawrinkan mahdollisuudet jopa kohtalaisina. Jos miehen pää ja peli kestää voi tapahtua mitä vain. 

Djokovicillä ei ole varaa passiivisuuteen, vaan hänen on lyötävä Staniä pois ottelusta. Ei voi odotella vaan vietävä peliä itse. Odotankin tästä ottelusta hurjaa ilotulitusta. 

Tasaista on, mutta Djokovic vie sittenkin tämän varmuudellaan ja sitkeydellään 4-6, 6-3, 7-5, 6-4.

Ottelut painavat jo kovasti päälle, joten päätän tällä erää tähän.

Ennakko: puolivälierät part I, US Open 2013

Puolivälierät alkavat kaavion alaosan kohdalta tänään. Tässä ennakkoa!

Kvartsiennustuksenihan meni tältä osin täysin metsään. Vain yksi ennakon neljästä nimestä osui oikeaan. Ja kun sekin oli Rafael Nadal, niin mitään suurta visiota ei tähänkään tietysti olisi tarvittu. Asetan itseni kuitenkin naurunalaiseksi uudestaan arvioimalla ensimmäiset puolivälieräparit.

David Ferrer vs. Richard Gasquet
Ferrerin matka tähän asti on ollut yllättävänkin työläs, sillä neljästä ottelusta kolme viimeisintä ovat olleet melko tiukkoja nelieräisiä vääntöjä. Fysiikkaan miehen peli ei tänäänkään tietysti kaadu, mutta US Open pelejä ovat värittäneet hänelle epätyypillisten pakottamattomien virheiden suurehko määrä. Ja olipa hänen valmistautumisensa tähän turnaukseen suorastaan surkea miehen normaaliin lanaukseen verrattuna.

Mutta kuten aina, historia ei ole tae tulevasta.

Myöskään Richard Gasquet'n reitti puolivälierään ei ole ollut kevyin mahdollinen. Alla on hieno, mutta kuluttava viisieräinen Milos Raonicia vastaan ja jotenkin en ole koskaan nähnyt Gasquet'iä kovinkaan fyysisenä pelaajana. Pelatut erät saattavatkin näkyä pelissä jo ja juuri Ferreriä tankki saisi olla melko täynnä.

Huomionarvoista on myös se, että niin tyylikäs ja hyvä pelaaja kuin Richard Gasquet onkin, pelaa hän nyt vasta uransa toisen Grand Slam -puolivälierän. Tässä vertailussa hän muuten häviää esimerkiksi Jarkko Niemiselle. Toki Gasquet'llä on yksi semifinaali paikka (Wimbledon 2007), mutta muuten hän on profiloitunut vahvasti neljännen kierroksen Grand Slam -pelaajaksi.

Miehet ovat kohdanneet toisensa yhdeksän kertaa ja Ferrer on vienyt otteluista kahdeksan. Gasquet on jossain mielessä hyvä match-up Ferrerille. Gasquet ei pysty tykittämään Ferreriä ulos, vaan pitää yllä juuri sopivaa tempoa, joka mahdollistaa Ferrerin nykyisen mieliposition takarajan tuntumassa, josta hän kontraa, raastaa, vääntää, mutta tarvittaessa myös lämää. Eikä sovi unohtaa niitä painavan nurkkalyönnin jälkeisiä espanjalaistyyppisiä verkolle nousuja a la Sergi Bruguera, jossa käydään tiputtamassa pallo verkolta kaverin tyhjään etukenttään jauhamisen ja rakentelun päätteeksi.

En siis usko Gasquetin pystyvän Ferreriä nyt yllättämään, vaan Ferrer lanaa tämän tarvittaessa vaikka fysiikallaan ja kokemuksellaan. Siitä huolimatta ottelu tarjoaa varmasti tiukkoja vääntöpalloja pomminvarmasti, joten ehdottomasti parempi herkku tämä on tämänpäiväisistä otteluista.

Ferrer vie 7-6, 6-4, 6-3.

Rafael Nadal vs. Tommy Robredo
Tässä ottelussa on luonnollisesti vain yksi suosikki ja kyllä tämä näyttää nyt vahvasti myös siltä, että Rafael Nadal joutuu kunnon testiin vasta finaalissa. Valitettavasti. Kun tähän otteluun oli tarjolla klassikko Roger Federer vs. Nadal, niin onhan se vähän jopa harmi, ettei se toteutunutkaan. Voi hyvinkin olla, ettei heidän kohtaamistaan tulla näkemään US Openissa koskaan.

Mutta kaikki kunnia Robredolle. Hän voitti Federerin ensimmäistä kertaa urallaan ja vaikka kuinka Roger pelasi huonosti, on hänen voittamisensa Grand Slameissä silti vaikeaa ainakin henkisesti. Yhtä hyvin hän voisi siis voittaa ensimmäistä kertaa myös Nadalin. Mutta, ei ehkä kuitenkaan.

Nadalin peli on kerrassaan hurjassa iskussa, joten vain totaalinen romahdus tai loukkaantuminen voi estää hänen voiton. Pari tasoa heikompi pelikään tuskin tekisi tästä edes tiukkaa.

Tällä hetkellä kämmen paukkuu todella puhtaasti kaikkialta kaikkialle, syöttö on parhaassa iskussaan ehkä koko uralla ja liike on totutulla tasolla. Eikä ole varsinaisesti haitaksi, että lähes kaikki passiiviset moonballit loistavat nyt poissaolollaan. Pelissä ei juuri välilyöntejä ole, vaan pyöritys alkaa hyvän syöttämisen ja aggressiivisemman palauttamisen jälkeen välittömästi.

Tommy has no chance ja Nadal vie 6-3, 6-4, 6-2.

Lähes pakollinen Lance-kommentti

Lance Armstrong astui muutama viikko sitten ulos kaapista kertomalla Oprahille sekä miljardille muulle uteliaalle koko totuuden ja vain totuuden pyöräilystään ja pyöräilystä ylipäätään. Olihan se aikamoista. Ulosastumista ennen YLEllä esitetty Lance-dokkari antoi jo esimakua tulevasta, mutta eipä voi kuin ihmetellä maailman menoa.

Lapsen uskoni puhtaaseen urheiluun on mennyt jo aikapäiviä sitten, varsinkin kestävyysurheilun osalta, mutta en kiellä, etteivätkö epäilykset olisi viime vuosina alkaneet hiipiä mieleen myös lajeista rakkaimman osalta.

Pelaajat ja välineet ovat kehittyneet, kentät ovat hidastuneet, kausi kestää ikuisuuden ja matkustamista on vähintäänkin hurjasti, mutta ukot ne vaan jaksaa. Päivästä ja vuodesta toiseen. Kausien väliin vajaa kuukauden lepo ja taas mennään.

Pelejä on turnausviikkoina vähintään joka toinen päivä ja palloa saatetaan hakata useitakin tunteja. Palautumisen täytyy olla maksimaalista, jotta iskukyky säilyy seuraavaan otteluun, oli edellinen ottelu miten pitkä tahansa.

Tennis alkaakin olemaan jo aikamoista kestävyysurheilua, joten houkutus on ainakin suuri.

Huhuja ja kaiken maailman salaliittoteorioitahan ovat netit pullollaan, mutta mikä on lopulta totuus? Suojeleeko esimerkiksi ATP pelaajiaan ja tähtiään, kuten ilmeisesti pyöräilyliitto Armstrongia?

Eihän se kieltämättä hyvältä näytä, kun esimerkiksi Agassin huumesekoilu painettiin aikoinaan villaisella ja oltiin ikään kuin hys hys. Pieni "loukkaantumistauko" riitti. Gasquetin kokaiinitkin selitettiin (ja uskottiin) kuuman miamilaisen yökiitäjän suudelmalla ja pelit jatkui pienen karenssin jälkeen. Ja nuokin "käryt" tulivat tavallaan viihdedopingista, huumeista.

Eikö tenniksessä todellakaan ole muunlaista doping-ongelmaa? Muutama hassu käry joiltain neverbeeneiltä ja siinä se? Hullunkurisinta tässä lienee se, että pelaajat itsekin valittavat, ettei heitä testata tarpeeksi. Varsinkaan verestä.

Ei sorruta näyttöjen puutteessa kuitenkaan spekulointiin, mutta kyllähän tämäkin meno välillä jaksaa ihmetyttää. Jotain hyvääkin ATP on sentään asian ehkäisemiseksi tehnyt, sillä entistä pidempi lepo kausien väliin on tuloillaan jo tällä kaudella. Järkevää ja ennaltaehkäisevää olisi lopettaa Grand Slamien pitkät ratkaisuerät välittömästi. Eihän matsien eeppisyys saa olla eränumeroista kiinni.

Onneksi tenniksessä edelleen vaikuttaa valtavasti myös muut tekijät, kuten taito ja paineensietokyky. Pelisilmää ei voi ostaa, eikä käsittääkseni korvien väliäkään.

Keskustelu on avattu. Mitä mieltä?

Ennakko: Us Open 2012

Vesi kielellä odotettu kauden neljäs Grand Slam -turnaus US Open on vihdoin täällä! Tässä siis blogistin ennakko, joka pusketaan nyt vaikka väkisin, tenniksellä tukkoutetun kropan kivuista ja säryistä huolimatta. Terveiset ja kiitokset vielä siis Lappeenrantaan! Eilen pelattu Alakylä Open on ehdottomasti yksi hienoimmista ja perinteisimmistä ei-virallisista kisoista, jonka tiedän. Taitaa olla myös ainoa, mutta ei anneta sen häiritä.

Sitten siihen US Openiin, jonka asetelmat olympialaisten jälkeen eivät olisi voineet olla herkullisemmat. Andy Murray otti kultaa voittamalla Roger Federerin, Juan Martin Del Potro pronssia voittamalla Novak Djokovicin ja kun toiveissa oli myös Rafael Nadalin paluu kentille Openiin mennessä, niin olisimme pitkästä aikaa saaneet Grand Slamin, jonka ennakkosuosikkeihin olisi voinut nimetä ainakin 4-5 pelaaja totutun 1-3 pelaajan sijaan. Nadalin poissaolo vesittää asetelmia kuitenkin hieman, mutta toisaalta en usko, että mies olisi tänä vuonna nähdyllä kovien kenttien pelillään US Openia ollut voittamassakaan. Miehen edellinen turnausvoittokin kovilta kentiltä on jo niinkin kaukaa kuin lokakuulta 2010 (Tokio), joten US Open olisi ollut melkoisen vaikea paikka Nadalille terveenäkin.

Vielä alkukaudesta tilanne oli Grand Slam -suosikkien suhteen yksipuolista luettavaa. Kesä kuitenkin toi tervetullutta vaihtelua voittajiin, vaikkei Roger Federer ja GS-voitto harvinainen yhdistelmä olekaan. Mutta erityisesti Andy Murrayn voitto olympialaisissa teki miesten tennikselle erittäin hyvää, oltiin skotin pelistä mitä mieltä tahansa. 

Voitto poisti sitä hurjaa henkistä taakkaa Andyn harteilta, jota tuntui kertyneen jo vähintäänkin riittävästi. Nyt kun apina on poissa selästä ja pelissä ainakin ripaus enemmän rentoutta ja rohkeutta, niin Andy lienee valmis haastamaan kärkimiehet, etunenässä Djokovicin ja Federerin, vihdoinkin myös Grand Slameissä. Olympialaisissa kaatui jo molemmat. Andyn haasteena US Openissa lienee kuitenkin se, ettei näin nopea alusta liene kaikkein otollisin hänen pelilleen, sillä joku hyvän flow'n omaava pommittaja voi paukuttaa hänet ulos ottelusta, eikä Andyn omat pommit löydä perille. Nyt täytyy olla aggressiivinen ja mielellään koko ajan. Andymaisiin passivointeihin ei ole nyt varaa. Tästä huolimatta olen melko varma, että uuden itseluottamuksen siivittämänä hän menee kuitenkin pitkälle.

Andyn kaavio ei tosin ole kaikkein ihanteellisin, sillä näitä pommittajia osuu reitille ainakin kaksi ja nämä vielä ennen semifinaaleja. Ensimmäinen todellinen haaste lienee paljon hehkuttamani Milos Raonic neljännellä kierroksella. Siinä vaiheessa Andy on kuitenkin hyvin turnauksessa sisällä ja Raonicillä lienee jo sen verran kuormaa alla, että uskon Andyyn selviytyvän tästä, varsinkin paras viidestä -ottelussa. Raonic hyytyi pahoin jo Stanislas Wawrinkalle toissa viikolla Cincinnatissa kolmessa erässä turnauksen puolivälierissä, miksei siis nyt kun ottelut pelataan pitkänä. Jo-Wilfried Tsonga puolestaan tarjoilee neljännesvälierässä omaa pommitustaan, mutta en jaksa vieläkään uskoa Tsongan tasaisuuteen, jota Andyn kaatamiseksi vaaditaan tällä hetkellä vähintäänkin järjettömästi. Välierässä vastaan astelee lähes pomminvarmasti Federer ja se lienee toteutuessaan yksi mielenkiintoisimmista ja odotetuimmista otteluista tässä turnauksessa. Palataan siihen myöhemmin, jos ja kun se toteutuu.

Federer todisti Wimbledon-voitollaan ainakin minulle, ehkä myös itselleen, että hän pystyy sittenkin niitä suurvoittojakin vielä ottamaan, eikä vain puhumaan niistä. Jotenkin näkisin, että hänen liikkeensä on ollut kesän aikana astetta terävämpää ja rysty itseluottamuksen siivittämänä parempaa kuin pitkään aikaan. Vaikka rystyyn on tullut jonkin verran lisää Federerille outoa passiivisuutta slicen muodossa, on hänen yläkierrepiiskansa toiminut kesän peleissä hyvin. Voi olla, että juuri nyt tuon rystyn sekoittamiseksi vaadittaisiin jonkun vasurin (ei minun) järjetöntä kämmenyläkierrehelvettiä. Niin tai näin, kaikkien pelaajien jotka Federerin kohtaa, on keksittävä jokin keino lyödä muun muassa siihen rystysliceen, jota hän varsinkin palautuksissaan paljon viljelee. Se tulee erittäin terävänä ja matalana, mutta ennen kaikkea myös ikävän lyhyenä. Mikäli tähän ei keinoa löydy, lävähtää Rogerilta sellainen piiska joko kämmeneltä tai rystyltä, ettei siinä ehdi kissaa sanoa kun pallo jo ohi suhisee. Syötön merkitystä ei voi Federerin kohdalla myöskään aliarvioida. Huonona päivänäänkin hän voi hyvin syöttämällä voittaa lähes kenet tahansa. Kun kaaviokin näyttää ykkössijoitetun arvolle sopivalta, niin välieriin saakka mennään auto-pilotilla. Pelikin kun on kokonaisuudessaan pelottavan kovassa kunnossa, kuten Cincinnatissä nähtiin.

Tapaus Djokovic jaksaa pohdituttaa. Monessakin mielessä. Ensinnäkin, olympialaisissa mies pelasi kaikki ottelut (6 kpl) reilun viikon sisään. Heti seuraavalla viikolla hän pelasi, vieläpä toisessa maanosassa, kaikki matsit (5 kpl) vajaan viikon sisään ja tämän jälkeen vielä Cincinnatissa kaikki ottelut (5 kpl). Tällä viikolla oli väliviikko, mutta jotenkin pistää ihmetyttämään, miten nämä kaverit jaksaa? Toinen ihmetykseni on edelleen Djokovicin pelitason heittelehtiminen. Välillä hän pelaa vielä sitä viime vuoden supertennistään, mutta välillä häntä viedään kuin märkää rättiä ja väliin vielä kaikkea tältä väliltä. Jotenkin tuntuu, että halutessaan hän on edelleen täysin omassa luokassaan, mutta jotenkin tuntuu myös siltä, että hänen on vaikea löytää motivaatiotaan. Nyt voi toki olla se hetki, että motivaatio alkaa pikkuhiljaa löytymään, sillä kovat kentät ovat kuitenkin ne hänen voileipänsä, joilta voittoa voi aina odottaa. Puolivälieriin kuitenkin heittämällä. Siellä vastaan Del Potro ja...

Suosikeiksi voi tosiaan nostaa vielä muutamia, joista Del Potro on eittämättä yksi. Toki hän voi hävitä jo ensimmäisellä kierroksella David Nalbandianiani vastaan tai puolivälierissä Djokovicia vastaan, mutta hän on kuitenkin yksi niistä pelaajista, joka voi pöljänä päivänä voittaa kenet tahansa. Lisäksi hän tietää, mitä tämän turnauksen voittaminen vaatii.

John Isner voi lisäksi olla yksi niistä, jotka yllättävät menemällä pitkälle, mutta hän taisi pelata korttinsa jo tällä viikolla Winston Salemissa voittamalla koko turnauksen. Tankin tulisi olla ääriään myöten täynnä ennen Grand Slam -turnausta, varsinkin Isnerin ja Raonicin kaltaisilla isoilla pojilla. Voittaminen ei siis aina ruoki voittamista. Isnerillä on vielä taipumusta ajautua niihin maratonmatseihin, jotka tuhoavat hänen kisansa siihen paikkaan, tuli niissä voitto tai ei.

En mielelläni laske Tomas Berdychiä enää minkään tason suosikiksi huonon pään takia, mutta pelillisesti hänellä olisi kaikki mitä suurvoittoihin kovilla kentillä vaaditaan. Nyt vaan sattui Federerin kaavioneljännes ja sen lisäksi todellinen vaara jo ensimmäiselle kierrokselle eli Belgian enkeli David Goffin. Kaksi sanaa riittää: no chance.

Mielenkiintoinen turnaus on siis tulossa avauskierroksia myöten ja varsinkin kun Nadalin poisjäännin kautta kaavion yksi neljännes on ilman varsinaista superstaraa. Ilman pelimiehiä tämäkään neljännes ei silti jää, sillä mm. Isner, Ferrer, Gasquet ja muuan Nieminen löytyvät tästä neljänneksestä. Nyt tarjotaankin Grand Slam -välierää "alennettuun" hintaan, vaikkei näin voikaan sanoa, mutta sanoin sen silti.

Minun papereissani käy siis näin:

Puolivälierät:
Federer-Berdych
Murray-Tsonga
Isner-Gasquet
Djokovic-Del Potro

Välierät:
Federer-Murray
Gasquet-Djokovic

Finaali:
Murray-Djokovic

Voittaja:
Djokovic


PS. US Open äänestys on nyt avattu!

Ennakko: Cincinnati 2012

Toronto tuli ja meni. Parhaista, tässä tapauksessa noin top-4:stä, mukana oli vain Djokovic ja serbihän se voiton vei, vaikka vasurienpäivää tänään töihinpaluulla juhlinut vasuri  miehen kuntoa ja virettä epäilikin. Se oli kohtalokasta. Mies vei voiton pelillä, joka ainakin kahdessa viimeisessä ottelussa muistutti jo viime vuoden versiota tästä samaisesta kumiukosta. Uskomaton kaveri, vaikka totuuden nimissä vastustajista kaikki kuuluivat korkeintaan sarjaan 'kevyempää keskisarjaa'. Mutta silti, Djokovic pelasi olympialaisissa edellisviikolla viisi matsia viikon sisään ja sama toistui Cincinnatissa. Kuormaa siis oli ilman maanosan vaihtoakin, mutta kun voittoja puskee, niin ei näköjään tunnu missään. On tämä aikamoista.

Torontossa koettiin kuitenkin melko paljon odotettuja, mutta myös odottamattomia yllätyksiä, joista Gasquetin finaalipaikka oli yksi. Hyvä niin, sillä kärkipäässä ja voittotaisteluissa tarvitaan näinä aikoina lisää kunnon tuuletusta. Vaikuttaa vain kovasti siltä, että kun isot pojat kuntoutuvat ja/tai hetken lepäävät, ei näille yllätyksille ole läheskään niin paljon tilaa. Olen melko varma, ettei Toronton kaltaisia kaavion aukeamisia nähdä esimerkiksi juuri alkaneessa Cincinnatin turnauksessa yhtä paljon.

Varsinkin kun mukana on nyt myös muuan Federer. Levänneenä ja varmasti motivoituneena, sillä varsinkin US Openia ajatellen tärkeä maailmanlistan ykköspaikka on jälleen liipaisimella. Finaaliin selviytyminen toki riittää Federerille, mutta se riittää myös Djokovicille, jos Federer ei sinne selviydy.

Kaavio näyttää kuitenkin kovemmalta Djokovicille, sillä välierissä vastaan töpöttelee todennäköisesti joko Murray tai Del Potro, jotka viime viikolla vetäytyivät tai tippuivat melko aikaisessa vaiheessa ja ovat täten paremmin levänneinä todellinen uhka Djokolle. Moinen välierä voi olla Djokovicille tässä vaiheessa liikaa, riippuen hieman alkukierrosten rasituksista. Pieni lisälepo ennen US Openia ei olisi hänellekään pahitteeksi ja se voi hyvinkin tulla tällä viikolla.

Federerille pahin uhka olisi ehkäpä Milos Raonic, mutta hänelle sattui sellainen monsterikaavio (Gasquet, Simon, Berdych, Ferrer) ennen mahdollista Federer-välierää, joten en millään jaksa uskoa vielä Raoniciin. Se aika ei ole kuitenkaan enää kaukana. Kohta pamahtaa ja kunnolla. Kirjaimellisesti. Katsokaapa vaikka hänen syöttöä, niin tiedätte mistä puhun.

Taidan tässä vaiheessa taidan jatkaa vasurienpäivän juhlimista menemällä ajoissa nukkumaan, joten näinkään ei taida käydä:

Puolivälierät:
Federer-Fish
Ferrer-Raonic
Del Potro-Murray
Tipsarevic-Djokovic

Välierät:
Federer-Raonic
Murray-Djokovic

Finaali
Federer
Djokovic

Voittaja:
Djokovic

Onnea kaikille vasureille!

Sininen massa, osa II

No niin! Pelaajien kommentteja sinisestä alustasta alkaa pikkuhiljaa tippumaan. Katsotaanpa tarkemmin.

Novak Djokovic (voitetun ottelun jälkeen): 

"To me that’s not tennis. Either I come out with football shoes or I invite Chuck Norris to advise me how to play on this court. Center court is impossible to move on. I hit five balls throughout the whole match. With everything else, I was just trying to keep the ball in the court."

"When you slide on the red clay you have a feeling you can stop and recover from that step. But here, whatever you do … you are always slipping. Not a single player — not woman not man — I didn’t hear anyone say ‘I like blue clay.’"

Chuck Norris? Aivan loistavaa! Chuck Norris -vitsit ne jaksavat naurattaa. Edelleen. Valitettavasti. 

Mutta siis... Katson parhaillaan Djokovicin ottelua Wawrinkaa vastaan ja onhan tuo ajoittain kieltämättä hurjan näköistä liukastelua. Yksi kaatuminen kruunaa nämä luistelut. Provosoivat katseet kentän pintaan ja ylös aitioihin siihen päälle, niin johan on kaikilla kivaa.

Rafael Nadal (voitetun ottelun jälkeen): 

"The court is not one that makes you feel comfortable. You have to be realistic, the court is a difficult court, it’s very slippery and it makes supporting movements and getting back to defend very tough."

"But the only thing we can do now is turn the page and we are not going to get the red courts back tomorrow so we have to adapt to the blue courts and the conditions as well as possible and hope for a change next year."

Rafael Nadal (hävityn ottelun jälkeen): 

"Being able to move is very important for me and if I can't move well, I can't hit the ball well either. If things don't change, this will be one less tournament on the calendar for me. This surface destabilizes the game. It is a completely different game and I don't want to take risks."

"If you put the Cincinnati tournament on grass just before the U.S. Open, do you think people are going to be happy? I don't think so."

"I am going to Rome now with maybe a bit of a lack of confidence which I don't deserve after all the work I have put in here. The colour has to change and it has to be a proper clay court."

Tavallaan järjetöntä touhua kaikkinensa. Niin pelaajilta kuin järjestäjiltäkin. Ymmärrän tuskan, jos massakaudella joku kenttä on täysin erilainen kuin muut tämän hienon massaturneen kentät, mutta toisaalta mitä sitten? Miksi ihmeessä kaikkien kenttien pitäisi olla samanlaisia kaikkialla? Kenttien erilaisuus on edelleen rikkaus, jota näemme aivan liian vähän tänä päivänä. Toki, jos kenttä on liukkaudellaan turvallisuusriski, niin se on luonnollisesti eri asia. 

Tuo Nadalin viimeinen lause kuuluu ilman muuta surullisen kuuluisaan sarjaamme 'aivopieruja'. Jos tämä tappio tällä alustalla ja tälle kaverille (Verdasco), jolle hän hävisi nyt ensimmäistä kertaa urallaan (14. kohtaaminen), tuo kolhuja itseluottamukseen, niin johan on! Miten syvälle massakuninkaan itseluottamus on oikein vajonnut?

Valitettavasti en kuitenkaan nähnyt yhtään Nadalin luistelua, mutta Djokovicin näin. Se oli, kuten sanottua, hurjan näköistä. Näin kuitenkin Ferrerin, Almagron, Wawrinkan, Del Potron, Federerin ja Gasquetin peliä ja heillä ei ihan saman kokoluokan ongelmia liikkumisessa ollut. Väitänkin, että juuri Nadalin ja Djokovicin kaltaiset hurjat liikkujat ja kovasti koko vartaloaan lyönnissä käyttävät pelurit kärsivät eniten tällä varsin liukkaalla alustalla. Letkeämmin lämäilevät veijarit Federerin, Del Potron ja vaikkapa Berdychin johdolla ovat viikonloppuna vahvoilla.

Mutta jatketaan tästä. 

PS. Chuck Norris voitti betoniseinän tenniksessä. Chuck Norris on laskenut äärettömään. Kahdesti. Chuck Norris...